Lue keskustelun säännöt.
ajokielto ja epilepsia
21.06.2009 |
Jos tulee sellainen epilepsia, joka oireilee epätyypillisesti, niin joutuuko ajokieltoon. Joidenkin lähteiden mukaan joutuu, mutta olen törmännyt muutamiin, jotka eivät ole joutuneetkaan. Missä se raja menee. Kertokaa kaikki joilla on kokemusta asiasta.
Kommentit (10)
sain ensimmäisen (ja ainoan) kohtauksen 17-vuotiaana. Siitä seurasi tietysti, etten saanut ajokorttia 18v vaan 19v, jos kohtauksia ei ole ollut ja lääkäri toteaa, että voi kortille luvan myöntää. No, mä sain sen kortin, kun kohtauksia ei tullut ja lääkityskin oli. Lääkkeet poistettiin myöhemmin eikä kohtauksia ole ollut 17 vuoteen, mutta 5v välein pitää toimittaa erik.lääkärintodistus, että ajamiselle ei ole esteitä ja saan pitää korttini ja ajaa.
Jos ajokortillinen saa kohtauksen, joutuu 2v ajokieltoon. Jatkosta päättää sitten neuron lääkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla todettu sellainen epilepsia joka aiheuttaa poissaolon tunteen ja uniongelmia yöllä, mutta ei siis kohtauksia, edes pieniä poissaoloja. Olen koko ajan tajuissani, toimintakyky vaan alenee omituisen olon vuoksi. Sekavaa, eikö vaan?
epileptisen kohtauksen vuosia sitten ja sai ajokieltoa 6kk. Sinä aikana asiaa tutkittiin ja puolen vuoden jälkeen hän sai kortin takaisin, eikä kohtauksia ole sen jälkeen tullut.
Kannattaa ottaa todesta ja olla ajamatta. Vaikka itsestäsi tuntuu, että olet tajuissasi ja ymmärrät ympäristön tapahtumat, voi olla että oletkin joitakin sekunteja tajuttomana (=poissaolokohtaus), etkä näin ollen ole turvallinen liikenteessä. Itselläni todettiin poissaoloepilepsia reilut 10v sitten. Jo ennen dg mies oli huomannut ajamisen epävarmuuden eli poissaolokohtauksia oli jo silloin. Edelleenkään en aja, vaikka kohtaukset ovat poissa ja lääkityskin lopetettu. En halua vaarantaa ympäristön turvallisuutta.
Älkää nyt olko tyhmiä! Ei poissaolokohtauksen aikana ole ajokunnossa. Kahden vuoden kohtauksettomuus vaaditaan ajolupaan, pätee siis ennen kortin myöntämistä ja sen jälkeenkin.
Nykyään epilepsian hoidon tavoitteena täytyy olla täysi kohtauksettomuus. Jos siihen ei päästä, täytyy miettiä miksi ei. Autolla ajamista nyt ei ainakaan kannata edes harkita jos kohtaustilanne on lähtenyt lapasesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isälläni (jo kuollut) oli epilepsia ja kohtauksia oli todennäköisesti suht usein. SILTI hän ajeli autollla päivittäin, välillä myös juovuksissa. Näköjään noista kohtauksista voi valehdella miten vaan huvittaa :(
Itseäni isäni ahdisti suunnattomasti käytöksellään ja aina sai pelätä mitä tapahtuu.
Mulla todettu sellainen epilepsia joka aiheuttaa poissaolon tunteen ja uniongelmia yöllä, mutta ei siis kohtauksia, edes pieniä poissaoloja. Olen koko ajan tajuissani, toimintakyky vaan alenee omituisen olon vuoksi. Sekavaa, eikö vaan?
Itse sain ajaa ajokortin vasta sitten kun kohtaukset olivat olleet pois vuosia. Oireilin samalla tavalla kuin sinä, yhden ainoan GM-kohtauksen olen saanut. Nyt olen ollut jo kohta 10 vuotta oireeton ja pois lääkitykseltä pari vuotta. Jos yksikin kohtaus tulee niin lääkitys takas ja ajokielto alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin voi lääkärin luvalla saada ajaa autoa... Se todellakin edellyttää sitä että yhtään ainoaa pientäkään kohtausta ei tule.
Mulla todettu sellainen epilepsia joka aiheuttaa poissaolon tunteen ja uniongelmia yöllä, mutta ei siis kohtauksia, edes pieniä poissaoloja. Olen koko ajan tajuissani, toimintakyky vaan alenee omituisen olon vuoksi. Sekavaa, eikö vaan?
Yksi sellainen tapaus ajoi kolarin ja tuttuni oli vielä raskaana,kun sai kohtauksen....