uskotko, että koulutuksella on merkitystä kumppanin valinnassa?

Siis että millään muulla kuin tunteella olisi jotain tekemistä puolison valinnan kanssa. Rakkaudestahan sitä naimisiin mennään, vai?

Mistä sinä luulet niiden tunteiden tulevan? Satunnaisgeneraattorista? Kuka vaan voi napsahtaa ja tuntua oikealta? Vaikka olisi veneen alla asuva alkoholisti?

Kyllä kaikilla on omat mieltymyksensä ja arvonsa, joihin kumppanin on sovittava kohtuullisen hyvin, jotta mitään kiinostusta tai rakkautta edes voi syntyä. Koulutus on yksi merkki älykkyydestä, sitkeydestä, määrätietoisuudesta ja oppimiskyvystä (eikä siis ainoa, huom).

Harva kai raakkaa ehdokkaita pois tyyliin sori, mutta kolme vuotta amiskassa ei riitä meikäläiselle. Sitä vaan ihmeesti kiinnostuu ihmisistä, jotka tekevät positiivisen vaikutuksen. Jos mies sanoo, että häntä ei kiinosta paskaakaan opiskella ja kehittää itseään, vaan paskaduuni (tähän voi kukin laita sopivan matalapalkka-alan):ssa on ihan hyvä, kun sillä maksaa sen kaksion vuokran, ei se ainakaan minun silmissäni vaikuta kovin fiksulta enkä sellaiseen elämään halua mukaan, kun itsellä työ on iso osa identiteettiä. Ei vaan kiinnosta.

on koulutuksella todellakin merkitystä...en voisi seurustella tavallisen työmiehen kanssa...ei vois ehken keskustella tieteellisestä tutkimuksesta tms. hänen kanssaan...

Tähän haluaisin kommentoida, että ei se aina auta, että on samanlainen koulutus!

Itse aikoinaan seurustelin ja menin naimisiin samaa alaa opiskelevan miehen kanssa, olimme toistakymmentä vuotta yhdessä ja lapsiakin saimme. Alkuun se keskustelupuoli onnistuikin kiitettävästi ja toki oli hienoa jakaa kiinnostuksen kohteet puolison kanssa. Mutta, kun arki ei yhdistänytkään vaan erotti, niin eipä siitä keskustelustakaan enää tullut mitään. On hankalaa jakaa lapsiperhearkea sellaisen henkilön kanssa, jonka arkielämän arvot ovat hyvin erilaiset kuin omat, vaikka älyllinen keslustelu olisikin antoisaa! Erohan siitä tuli, enkä hetkekäkään ole katunut.

Sittemmin tutustuin nykyiseen mieheeni, jolla ei ole juurikaan koulutusta, ei ole ylioppilas(kaan). SIitä huolimatta arki sujuu loistavasti ja arkielämän arvot sopivat meillä yhteen. Yhteistä tekemistäkin löytyy, ja kohtuudella keskustelemistakin. Syvällisemmät, "akateemiset" keskustelut voin jakaa ystävien ja työtoverien kanssa. Ennen kaikkea mieheni on loistava isä, puoliso ja perheensä etusijalle kaikessa laittava ihminen! Minusta se on miljoona kertaa tärkeämpää kuin kyky keskustella "akateemisesti".