Tuleeko uskonnosta satu kun SINÄ et siihen usko?

Ei siitä pelkästään minun uskomukseni mukaan mitään tule. Vaan onhan tuo ihan yleisesti tiedossa, että uskonnolliset sepustukset ovat jonkun yksilön hyvän mielikuvituksen luomaa tuotosta. Siis ihmisen luomaa. Silloinhan ainoa vaihtoehto "totuudesta" on se, että se on satua.

Tuleeko uskonnosta satu kun SINÄ et siihen usko?

tietävät olevansa Totuudessa.

ei ole todiste yhtään mistään. Psykoottiset ihmiset esim. tyypillisesti kuvittelevat olevansa uskonnollisia hahmoja ja se on heille totuus siinä sairauden vaiheessa. Juuri oli telkussa dokkari mielentilatutkimuksista ja siinä vaarallisimman oloinen tutkittavista oli syvästi uskonnollinen, ja hän kuvitteli että hänellä on oikein erityisen suhde Jumalan kanssa ja hänellä oli muitakin uskonnollisviritteisiä harhaluuloja. Hänellä se oli sairauden oire. Eli omassa mielessä tapahtuvia asioita ei kyllä valitettavasti voi käyttää todisteena sittä että Jumala on olemassa.

Yhtä mahdotonta on "todistaa" uskon ja Hengen alueen asioita uskosta osattomalle, kuin sokealle yrittää selvittää, millaisia värit ovat.

ja hän pelastuu uskonsa kautta, kun taas esim. mielestään fiksulle, korkeasti koulutetulle ja korkeassa virassa olevalle käy köpelösti, ellei suhde Jeesukseen ole kunnossa. Jos haluat todisteita Jumalan olemassaolosta, et tule niitä ikinä saamaan muutoin kuin uskon kautta.

tietävät olevansa Totuudessa.

ei ole todiste yhtään mistään. Psykoottiset ihmiset esim. tyypillisesti kuvittelevat olevansa uskonnollisia hahmoja ja se on heille totuus siinä sairauden vaiheessa. Juuri oli telkussa dokkari mielentilatutkimuksista ja siinä vaarallisimman oloinen tutkittavista oli syvästi uskonnollinen, ja hän kuvitteli että hänellä on oikein erityisen suhde Jumalan kanssa ja hänellä oli muitakin uskonnollisviritteisiä harhaluuloja. Hänellä se oli sairauden oire. Eli omassa mielessä tapahtuvia asioita ei kyllä valitettavasti voi käyttää todisteena sittä että Jumala on olemassa.

Tieteellinen fakta ei riipu siitä, uskotaanko siihen. Se on täysin objektiivisin testein todistettavissa.



Uskonto ja satu ovat sellaisia, että ne ovat olemassa subjektiivisesti, ihmisten tajunnassa ja kulttuurissa. Ne ovat kertomuksia, joihin osa uskoo ja osa ei. Niiden paikkaansapitävyyttä ei voida todistaa minkäänlaisin kokein. Joten siinä mielessä se uskonto on jo määritelmällisesti satu - sen "totuus" riippuu täysin yksilöstä ja se on totta vain yksilön tajunnassa.

Mieleltään sairas voi olla yhtä hyvin uskossa kuin kuka tahansa muu

Vaan se että omat päänsisäiset tuntemukset eivät todista totuudesta tai jumalan olemassaolosta puoleen tai toiseen. Ääripää on se, missä psykoottinen ihminen kuvittelee olevansa Jeesus tai Maria. Kukaan ei varmasti kyseenalaista onko tuollainen uskomus sairaan mielen tuote vai ei. Käsittääkseni ihminen ei voi olla kristinuskon mukaan yhtäkkiä muuttua jeesukseksi. Enkä tietenkään väitä, että psykottiisuus tai uskonollisuus liittyisivät millään lailla yhteen, vaan väitän että pelkkä omassa päässä oleva tunne jostain ei tarkoita sitä että se on TOTUUS.

On joitakin jotka tulevat uskoon luonnossa näkyvien todisteiden äärellä, mutta kaikissa tapauksissa usko on kuitenkin lahja. En minäkään omaa fiksuuttani tullut uskoon, vaan Jumala sen vaikutti.



On hyvä provosoida keskustelua ja ajatuksia, mutta näemme, etteivät ne yksinään vakuuta ketään. Siihen tarvitaan Jumalan rakkaus ja kaikkimuuttava voima.

Mutta todisteita peräävä ei koskaan tule niitä saamaan, paitsi uskon kautta henkilökohtaisella tasolla.

On joitakin jotka tulevat uskoon luonnossa näkyvien todisteiden äärellä, mutta kaikissa tapauksissa usko on kuitenkin lahja. En minäkään omaa fiksuuttani tullut uskoon, vaan Jumala sen vaikutti.

On hyvä provosoida keskustelua ja ajatuksia, mutta näemme, etteivät ne yksinään vakuuta ketään. Siihen tarvitaan Jumalan rakkaus ja kaikkimuuttava voima.

Mutta todisteita peräävä ei koskaan tule niitä saamaan, paitsi uskon kautta henkilökohtaisella tasolla.

eivät ole mitään oikeita todisteita, vaan kuvitelmia todisteista. Että pattitilannehan uskonto on.

mutta Raamatusta se ei silti tee totta. Tuon tarinakokoelman kertomukset periytyvät suullisista kertomuksista, joita oli tapana kertoilla leirinuotiolla. Mikä tekee niistä totta? Kenen näkökulmaa ne edustavat. Esimerkiksi Jeesus-kertomuksia vastaavia tarinoita esiintyy jo muinaisessa Egyptissä.



Onko Jumala tosiaan kertonut, että häntä palvelee parhaiten olemalla evankelisluterilainen?



Minä uskon korkeampaan voimaan, ja uskon, että sama voima on kaikkien maailmanuskontojen taustalla. Siksi opetan lapseni kunnioittamaan kaikkia uskontoja.

Ehkä Jumala ei ole satua,

mutta Raamatusta se ei silti tee totta. Tuon tarinakokoelman kertomukset periytyvät suullisista kertomuksista, joita oli tapana kertoilla leirinuotiolla. Mikä tekee niistä totta? Kenen näkökulmaa ne edustavat. Esimerkiksi Jeesus-kertomuksia vastaavia tarinoita esiintyy jo muinaisessa Egyptissä.

Onko Jumala tosiaan kertonut, että häntä palvelee parhaiten olemalla evankelisluterilainen?

etteivät he ole uskossa kun kyse on vain ja ainoastaan hänen omasta laiminlyönnistään ettei hän ole vaikuttanut sitä lahjaa näiden ihmisten kohdalla.

On joitakin jotka tulevat uskoon luonnossa näkyvien todisteiden äärellä, mutta kaikissa tapauksissa usko on kuitenkin lahja. En minäkään omaa fiksuuttani tullut uskoon, vaan Jumala sen vaikutti.

.

Filosofiassahan pohditaan, onko ihminen itse edes olemassa. Oikeastaan mitään ei voi todistaa täysin aukottomasti. Mistä sinä tiedät, oletko vain aivot vadissa ja aivot on yhdistetty laitteeseen, joka syöttää sinulla kaiken "muka todellisuuden"?

Jumalan olemassaolon tai olemattaolon todistelut ovat molemmat yhtä tyhjän kanssa vastapuolelle. Ei mikään usko(mus) synny väkisin vääntämällä. Pohjimmiltaan on kyse henkilökohtaisesta vakuuttuneisuudesta oman näkemyksen totuudellisuudesta, samalla tavoin kuin rakastunut ihminen uskoo, että juuri tuo ihminen on tarkoitettu minulle, vaikka kaikki muut väittävät vastaan. Aika näyttää, kumpi uskomus vie voiton.



Itse uskon Jumalan olemassaoloon, mutta myös pohdin, kyselen ja epäilenkin sitä usein. Mietin samoja kysymyksiä kuin ateistikin: miksi hyvä ja rakastava Jumala sallii pahuutta ja kärsimystä (ei suoranaista ihmisten itsensä aiheuttamaa;, mistä tietää, mikä uskonto on oikea (juu juu, tiedän Raamatun ilmoitusluonteen jne.); jos esim. kristityillä, juutalaisilla ja muslimeilla on sama Jumala, miksi niiden jäsenet lankeavat keskinäisiin kaunoihin; mitkä ovat ehdottomia asioita, mistä voidaan ajatella uudella tavoin tiedon ja ihmiskunnan kehityksen myötä. Näihin kaikkiin minulla oli vastaukset, kun olin kaikkitietävä parikymppinen. Nyt kun olen neljääkymmentä lähestyvä, tiedän yhä vähemmän ja ihmettelen lapsenkaltaisesti yhä enemmän. Asioista tulee monimutkaisempia työ- ja elämänkokemuksen myötä. Itselle keskeiset asiat kirkastuvat, moni muu asia jää aktiivisen mielenkiinnon ulkopuolelle.



Minun uskoni on kutistunut, mutta samalla tiivistynyt. Uskollani on tietty luovuttamaton ydin, se on hiljaisuutta ja vaikenemista Jumalan edessä. Luonto ja musiikkin puhuu minulle tällä hetkellä enemmän Jumalasta kuin mikään muu. Olen väsynyt sanoihin ja oikeassaolemisen taistoihin.



Kunpa tässäkin keskustelussa päästäisiin aitoon uskontodialogiin, missä ei ole päämääränä saada toinen ajattelemaan itsensä tavoin, vaan syntyisi pyrkimys ymmärtää toisin ajattelevaa.

Niin ja vielä ap:n kysymykseen: minulle toisten ihmisten erilaiset vakaumukset eivät ole satuja. Niissä voi olla totuuden siemeniä ja usein uskonnoissa on myös samankaltaisia, arvostettavia elementtejä. Lisäksi oman kristillisen vakaumukseni mukaan kaikilla ihmisillä on kiistaton ihmisarvo, joten pyrin suhtautumaan eri uskontojen jäseniin, niin kuin toivoisin itseeni suhtautumaan eli kunnioittavasti.



Materialismi ja tieteisusko sen sijaan ovat aika raskaita uskomuksia kohdata.

Jos pettämisestä epäillyn puoliso sanoo syytetylle, että uskoo hänen puhuvan totta ja haluaa jatkaa suhteessa, vaikka muut kehottavat eroamaan, mistä tässä toiseen uskomisessa on kyse?

asiassa on olemassa kuitenkin joku faktinen totuus. Tiedetään että on mies, on vaimo, on joku kolmas osapuoli, ehkä näitten välillä on säpinää tai sitten ei. Jumalaan ja Jeesukseen uskomisessa ei edes voida tietää, onko kaikkia draaman osapuolia olemassa, vai kuvitteleeko yksi osanottajista muut.

Minä uskon näihin henkiolentoihin, koska esivanhempanikin uskoivat. Meillä on esim. oma saunatonttu, joka vartioi ettei saunamme pala ja antaa meille makoisat löylyt. Saunassa ei sitten meluta, koska se on meille pyhä paikka, emmekä halua häiritä tonttua.



Taloamme suojelee talonhaltija. Peikot ovat henkiolentoja, joilla voi vaikeuksia, he voivat olla esim. ns. sidottuja ja tarvitsevat silloin apuamme. He ilmaisevat avuntarpeensa usein vähän ikävällä tavalla, esim. joku perheenjäsen sairastuu. Autettuamme peikkoa, sairastunut paranee.



Olemme jatkuvasti yhteydessä näihin henkiolentoihin, joita näkymätön maailma on pullollaan. He auttavat meitä ja me heitä. En voi olla uskomatta, koska nämä jutut toimii niin täydellisesti. Ja koska olen jutellut näiden olentojen kanssa. Joitakin olen myös nähnyt.



Ilman tätä uskoa olisin sokea ja harhailisin eksyksissä. Minulla ei olisi sitä tietoa henkisestä todellisuudesta, kuoleman jälkeisestä elämästä ja jumaluudesta joka minulla nyt on. Elämällä olisi vähemmän sisältöä ja tarkoitusta kuin nyt.

Jos sanot, että "minä uskon, että tämä raskaus sujuu hyvin loppuun saakka alkuvaikeuksista huolimatta", millä todistat todeksi tai ystäväsi epätodeksi kyseissen lauseen?

Tai millä todistat, että sähköä on olemassa, jos olet pimeässä huoneessa, jossa ei ole valokatkaisimia tai pistorasioita? Millä vakuutat minut, joka olen elänyt siihen astisen elämän savimajassa ilman sähköä?

Jumalaan uskominen voi olla kokemuksellista vakuuttuneisuutta, mutta se voi olla myös luottamista Jumalan olemassaoloon tai toivomista siitä, että Jumala todella on.

Uskominen on samanlainen veteenpiirretty viiva kuin rakkaus. Kun naimisiin menevät sanoat "tahdon", mistä on kyse? Mitä he tahtovat, mitä he tietävät, mihin he luottavat, mitä he toivovat? "Uskon onnelliseen yhteiseen tulevaisuuteen". MIssä on se konkreettinen kolmas hahmo, yhteinen tulevaisuus? Ei missään muualla kuin siihen uskovien mielissä.

Nämä esimerkkini ovat siksi, että ymmärtäisit, miten Jumalaan uskova kokee asioita. En yritä saada sinua ajattelemaan samalla tavoin, enkä siksi odota vasta-argumenttejä. En ole kiinnostunut uskontomiekkailusta, vaan yritän avata omaa ajatteluani, jos haluat yrittää ymmärtää sitä. Ilman halua ymmärtää toisen ihmisen itselle erilaista ajattelua ei synny avointa uskontodialogia.

Jos pettämisestä epäillyn puoliso sanoo syytetylle, että uskoo hänen puhuvan totta ja haluaa jatkaa suhteessa, vaikka muut kehottavat eroamaan, mistä tässä toiseen uskomisessa on kyse?

asiassa on olemassa kuitenkin joku faktinen totuus. Tiedetään että on mies, on vaimo, on joku kolmas osapuoli, ehkä näitten välillä on säpinää tai sitten ei. Jumalaan ja Jeesukseen uskomisessa ei edes voida tietää, onko kaikkia draaman osapuolia olemassa, vai kuvitteleeko yksi osanottajista muut.

Kovin kohteliasta ei ole kutsua muita ihmisiä varsinkaan julkisesti hulluiksi.

Saatko kiinni siitä, miksi haluat kaikki uskontoaiheiset keskustelut pois? Mikä niissä ahdistaa ja mikä toisaalta vetoaa niin, että avaat ketjun?

YLLÄPITO! Miksette poista näitä uskontoaiheisia keskusteluita? Nämä menevät ihan överiksi! Palstalla vierailevat hullut jäisivät vähemmälle, kun tämä aihepiiri jätettäisiin huomiotta.

voin vastata vain, että sinulle se on totta (jos kirjoitit todella, mitä ajattelet, etkä "kieli poskella"). Jokaisella meillä on oma henkilökohtainen "totuutemme" ja jos usko tonttuihin tms. rakentaa ja eheyttää ihmistä, niin hyvä tälle ihmiselle.

Juu minäpä kerron tontuista... Minä uskon näihin henkiolentoihin, koska esivanhempanikin uskoivat. Meillä on esim. oma saunatonttu, joka vartioi ettei saunamme pala ja antaa meille makoisat löylyt. Saunassa ei sitten meluta, koska se on meille pyhä paikka, emmekä halua häiritä tonttua.

Taloamme suojelee talonhaltija. Peikot ovat henkiolentoja, joilla voi vaikeuksia, he voivat olla esim. ns. sidottuja ja tarvitsevat silloin apuamme. He ilmaisevat avuntarpeensa usein vähän ikävällä tavalla, esim. joku perheenjäsen sairastuu. Autettuamme peikkoa, sairastunut paranee.

Olemme jatkuvasti yhteydessä näihin henkiolentoihin, joita näkymätön maailma on pullollaan. He auttavat meitä ja me heitä. En voi olla uskomatta, koska nämä jutut toimii niin täydellisesti. Ja koska olen jutellut näiden olentojen kanssa. Joitakin olen myös nähnyt.

Ilman tätä uskoa olisin sokea ja harhailisin eksyksissä. Minulla ei olisi sitä tietoa henkisestä todellisuudesta, kuoleman jälkeisestä elämästä ja jumaluudesta joka minulla nyt on. Elämällä olisi vähemmän sisältöä ja tarkoitusta kuin nyt.