Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Lehtijuttujen mukaan raha näyttää viiskymppisille niiltä huonoilta vanhemmilta ja narsisti-äidiltä hyvin kelpaavan. Oliko Taloussanomat tms jossa oli artikkeli miten paljon rahaa siirtyy avustuksina.
Täälläkin vauvalla vaaditaan ennakkoperintöjä, autorahaa, lasten menoihin rahaa jne. Jos autorahakin rehellisesti annetaan siitä menisi lahjavero.
Mutta boomereillahan on jättieläkkeet -jokaisella. Viiskymppiset yleistämisen mestareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
^ En keskustele kanssasi enää mistään, tulin vain toteamaan, että joillekin ei edes kannata yrittää selittää. Tiedät itsekin aivan hyvin, millaisia juttuja olet ihmisille vuosien saatossa palstalla laukonut. Siksi en suosittele muitakaan vastaamaan sinulle. Säästävät hermojaan, kun sivuuttavat juttusi.
Ja sinä olet sairas. Anna esimerkki laukomisista. Ja olen eri henkilö, kuin hän kenen kanssa keskustelet.
Vierailija kirjoitti:
Lehtijuttujen mukaan raha näyttää viiskymppisille niiltä huonoilta vanhemmilta ja narsisti-äidiltä hyvin kelpaavan. Oliko Taloussanomat tms jossa oli artikkeli miten paljon rahaa siirtyy avustuksina.
Täälläkin vauvalla vaaditaan ennakkoperintöjä, autorahaa, lasten menoihin rahaa jne. Jos autorahakin rehellisesti annetaan siitä menisi lahjavero.
Mutta boomereillahan on jättieläkkeet -jokaisella. Viiskymppiset yleistämisen mestareita.
En ole nähnyt yhtäkään ketjua, jossa vaaditaan vanhuksilta rahaa. Eikä sellaista hakemallakaan löydy.
Lullut että nuorilla on sitä mediakriittisyyttä tai ehkä onkin. Täällä kuitenkin näyttää 50 v elävän tosissaan näissä nettikeskusteluissa. Ovat tunnistavinaan ihmisiä, joku kulkee keskustelusta toiseen tunnistamasta jotain, joka on saanut hänet raivoihinsa. Monestiko osuu oikeaan hyökätessään jonkun kommentoijan kimppuun?
Minulle tämä on ajankulua, en edes usko kaikkien 50 v olevan henkisesti vähän jumittuneita, uskon normaaleihin perheisiin missä mummot ja viiskymppiset tulevat toimeen. Uskon että osa tahtoo äidilleen hyvää ja tukee häntä vaikka kaukaa kotihoidon/terveyden asioissa. Vaikka täältä saa käsityksen kaikkien vihaavan vanhuksia.
Poika 51 muistaa varoitella minua, muista että somessa on paljon sairaita, ole varovainen. Älä ota tosissaan kaikkea, on provoja, on maksettua mielipiteen muokkausta. Onneksi pää toimii vielä, en kirjoittele esim julkisiin fb-ryhmiin joista varmasti saisi jonkun hullun kotiovelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun hirviömummu ( minkälainen Kyy voi ihminen olla) aloittelee nyt joka päivä ketjuja 70-luvulla syntyneistä pilkaten heitä. Poistatan jokaisen.
Sekin todistaa miten kammottavia 40-luvun lopulla syntyneet ovat.
Joo se sama mummo eilenki alotti taas ja puhuu pedofiili ym juttuja joka kerta.
Itsekin varmaan ymmärrätte, että vierailunne ylilaudalla on saanut jonkun häiriintyneen käyttäjän (nuorempia kuin te) tekemään näitä törkeitä haukkumisia 70 luvulla syntyneistä.
Kyllä nuo nuoret osaavat itse tulla tänne. Ei ole mitään täsmävierailuja tekeviä mammoja härnäämässä parikymppisiä miehiä Ylilaudalla. Nuoret tulevat tänne pilkkaamaan keski-ikäisiä, koska osittain he pe
Ei sen enää mikään tabuaihe pitäisi olla. Siis pitäisi. Mistä mä tiedän mitä maaseudulla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehtijuttujen mukaan raha näyttää viiskymppisille niiltä huonoilta vanhemmilta ja narsisti-äidiltä hyvin kelpaavan. Oliko Taloussanomat tms jossa oli artikkeli miten paljon rahaa siirtyy avustuksina.
Täälläkin vauvalla vaaditaan ennakkoperintöjä, autorahaa, lasten menoihin rahaa jne. Jos autorahakin rehellisesti annetaan siitä menisi lahjavero.
Mutta boomereillahan on jättieläkkeet -jokaisella. Viiskymppiset yleistämisen mestareita.
En ole nähnyt yhtäkään ketjua, jossa vaaditaan vanhuksilta rahaa. Eikä sellaista hakemallakaan löydy.
Ei lueta samoja ketjuja. "Kyllä vois vanhukset myydä asunnon ja muuttaa vuokralle, jakaa rahat, nyt tarvittaisiin rahaa, ei enää jos joskus 90 v kuolevat".
Toivat taas vaan satasen lahjan rippilahjaksu, niillä rahaa vaikka kuinka mutta Espanjassa tuhlaavat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on valitettu 40-lukulaisten olevan etäisiä lapsilleen . Tuo whs -ryhmä on hyvä osoitus siitä. Pitäisikö niiden mummojen sitten kuitenkin "tunkea kylään" jotta täällä saisi valittamisen aihetta. Hyvä ei mikään.
Ihan tosissani kyselen, mitä te aikuiset lapset nyt äideiltänne haluaisitte. Jos whatsapp mummo on kylmä ja tunteeton, samaan aikaan toinen kertoo estävänsä yhteyttä yrittävän äitinsä yhteydenotot ja kolmas sitä suunnittelee. Pitääkö mummon siis soittaa tyttärelleen vai ei. Mikä on tarpeeksi, mikä liian vähän tai liian usein? Moni ketjussa on kritisoinut miten vanhan äidin kanssa ei ole koskaan puhuttu miten oikeasti menee tai mitä kuuluu. Onko siis niin, että äidin pitää kyllä kysellä (myötäelää ja ihailla) viisikymppisen tyttärensä elämän käänteitä, mutta omista vaivoistaan pitää mummon ehdottomasti
Valittaminen ilman aikeita tehdä asian parantamiseen on turhaa. Jos vain valittaa, valittaa ja valittaa miten sitä ja tätä paikkaa koskee, on sitä ja tätä hankaluutta, mutta kuitenkaan ei suostu tekemään mitään asian eteen, niin mikä järki siinä on? Jos vaikka ehdottaa, että pitäisikö varata lääkäriaikaa tai tilata lounasravintolasta ruuat kotiin tai hommata muuta apua, alkaa "emminä, emminä, ei nyt ruveta". Ja sama virsi alkaa seuraavana päivänä uudestaan. Mitä muuta tuossa voi tehdä kuin sanoa, että älä soita minulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehtijuttujen mukaan raha näyttää viiskymppisille niiltä huonoilta vanhemmilta ja narsisti-äidiltä hyvin kelpaavan. Oliko Taloussanomat tms jossa oli artikkeli miten paljon rahaa siirtyy avustuksina.
Täälläkin vauvalla vaaditaan ennakkoperintöjä, autorahaa, lasten menoihin rahaa jne. Jos autorahakin rehellisesti annetaan siitä menisi lahjavero.
Mutta boomereillahan on jättieläkkeet -jokaisella. Viiskymppiset yleistämisen mestareita.
En ole nähnyt yhtäkään ketjua, jossa vaaditaan vanhuksilta rahaa. Eikä sellaista hakemallakaan löydy.
Ei lueta samoja ketjuja. "Kyllä vois vanhukset myydä asunnon ja muuttaa vuokralle, jakaa rahat, nyt tarvittaisiin rahaa, ei enää jos joskus 90 v kuo
Asunnon myymistä on ehdotettu silloin, kun vanhukset ei pärjää enää siinä omakotitalossaan, jossa pesutilat on kellarissa ja hoidettavana on iso piha lumitöineen. Muuttamisen sijaan he odottavat, että aikuiset lapset hoitavat kaiken vaikka heillä on oma elämä jo ihan täynnä. Talosta saaduilla rahoilla voi sitten ostaa palveluja eikä juoksuttaa omia lapsia.
Tuo kyy-mummuun addiktoitunut vaikuttaa henkilöltä joka voisi vaikka mennä kotiovelle jos saisi kyymummun henkilöllisyyden selvitettyä. Siksi sydämistynyt jostain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehtijuttujen mukaan raha näyttää viiskymppisille niiltä huonoilta vanhemmilta ja narsisti-äidiltä hyvin kelpaavan. Oliko Taloussanomat tms jossa oli artikkeli miten paljon rahaa siirtyy avustuksina.
Täälläkin vauvalla vaaditaan ennakkoperintöjä, autorahaa, lasten menoihin rahaa jne. Jos autorahakin rehellisesti annetaan siitä menisi lahjavero.
Mutta boomereillahan on jättieläkkeet -jokaisella. Viiskymppiset yleistämisen mestareita.
En ole nähnyt yhtäkään ketjua, jossa vaaditaan vanhuksilta rahaa. Eikä sellaista hakemallakaan löydy.
Ei lueta samoja ketjuja. "Kyllä vois vanhukset myydä asunnon ja muuttaa vuokralle, jakaa rahat, ny
Luin kerran pitkää keskustelua. Kerrostaloasunto kannattaa myydä jos saa kaupaksi ja vanhuksen muuttaa vuokralle. Rahat lapsille ennakkoperintönä ja yksiöön muuttaessa tulee kätevästi tavaratkin hävitettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on valitettu 40-lukulaisten olevan etäisiä lapsilleen . Tuo whs -ryhmä on hyvä osoitus siitä. Pitäisikö niiden mummojen sitten kuitenkin "tunkea kylään" jotta täällä saisi valittamisen aihetta. Hyvä ei mikään.
Ihan tosissani kyselen, mitä te aikuiset lapset nyt äideiltänne haluaisitte. Jos whatsapp mummo on kylmä ja tunteeton, samaan aikaan toinen kertoo estävänsä yhteyttä yrittävän äitinsä yhteydenotot ja kolmas sitä suunnittelee. Pitääkö mummon siis soittaa tyttärelleen vai ei. Mikä on tarpeeksi, mikä liian vähän tai liian usein? Moni ketjussa on kritisoinut miten vanhan äidin kanssa ei ole koskaan puhuttu miten oikeasti menee tai mitä kuuluu. Onko siis niin, että äidin pitää kyllä kysellä (myötäelää ja ihailla) viisikymppisen tyttärensä elämän käänteitä, m
Out of topic, mutta tiedätkö miten vaikea nykyään on saada lääkäriaikaa. Juuri alkuviikosta yritin varata itselleni lääkäriaikaa kun olen ollut jo toista kuukautta kuumeessa. Ajan saaminen kuukauden päähän (!) vaati kahden päivän aktiivisen chattailun digiklikalla. Väitän ettei edes poliisikuulustelu ole niin tarkkaa kuin esitietojen kerääminen yhtä ihan tavallista terveyskeskuslääkärin aikaa varten. Yhteensä vietin hoitajan kanssa chatissa liki yhdeksän tuntia. Hoitaja mm. häipyi linjalta tunniksi kertomatta häipymisestään mitään, mutta sillä siunaamalla kun hän chattiin palasi, piti asiakkaan olla paikalla. Tätä jatkui siis kaksi päivää. Minut oli jopa lääkäri aiemmin määrännyt käymään vastaanotolla, mutta siihen oliisi kuulemma riittänyt aika 3 kk päähän. Hoitotakuuajasta oli turha puhua, kuulemma jos tänä vuonna on käynyt lääkärillä, kaikki asiat ovat jo vanhoja asioita, vaikkei niitä olisi vastaanotolla edes käsitelty.
Ehkä äitisi on kokenut saman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan keskustelun ulkopuolelta, jos on syntynyt 70-luvulla on iältään 54 - 45. Ettekö te ota mitään omaa aikuisen vastuuta elämästänne, olette kuitenkin olleet aikuisia jo 36 - 27 vuotta. Kyllä siinä ajassa olisi pitänyt saada oma aikuisen elämä raiteilleen ihan haluamaansa malliin on äiti aikoinaan ollut minkä lainen pahkapää tahansa.
Miettinyt myös jos me maalta lapsina itsellisiksi lähteneet olisimme jääneet vonkumaan kun lapsuuskoti ja sitä ja tätä sensijaan että hankimme ammattitaitoa, moni iltakouluissa oppia, elämässä eteenpäin. Nyt sitten kuulemme mitä kyitä kaikki olemme olleet, kylmiä ja ties mitä, viemme lastemme palkat eläkkeinä, tarvitsemme hoitopaikkoja, kukaan ei tahdo meitä jne.
Niinpä. Mieti, jos olisitte jossain vaiheessa (ehkäpä sitten, kun ammattitaito oli hankittu ja menty elämässä eteenpäin - hankittu lapsia) hetken miettineet noita traumojanne ja niiden vaikutusta omiin lapsiinne. Mutta ei, MINUN ei tarvitse. VONKUMINEN. Siinä se taas tuli sekä lopussa marttyyrikuolema. Tuttu kaava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehtijuttujen mukaan raha näyttää viiskymppisille niiltä huonoilta vanhemmilta ja narsisti-äidiltä hyvin kelpaavan. Oliko Taloussanomat tms jossa oli artikkeli miten paljon rahaa siirtyy avustuksina.
Täälläkin vauvalla vaaditaan ennakkoperintöjä, autorahaa, lasten menoihin rahaa jne. Jos autorahakin rehellisesti annetaan siitä menisi lahjavero.
Mutta boomereillahan on jättieläkkeet -jokaisella. Viiskymppiset yleistämisen mestareita.
En ole nähnyt yhtäkään ketjua, jossa vaaditaan vanhuksilta rahaa. Eikä sellaista hakemallakaan löydy.
Niitä on kyllä ollut useita ja vielä useampia missä asia on kristallinkirkkaasti tullut esiin. Ketjujen otsikoita en muista.
Esimerkiksi aikuiset lapset ovat kirjoittaneet, miten heidän mielestään jopa eläkkeellä olevat vanhemmat ovat heistä tietysti kaiken ikänsä taloudellisesti vastuussa, kun ovat kerran menneet lapsen alulle panemaan. Lapsen oikeuksiksi on lueteltu mm. autokoulu, auto, hevonen ylläpitoineen, vähintään yksi vaihto-oppilasvuosi jossakin lapsen haluamassa kohteessa, kielikurssit kesäisin, kalliit harrastukset jne. Jos vanhempi ei tuosta urakasta suoriudu, hän on täysi luuseri. Vanhempien omaisuutta on ehdotettu ulosmitattavaksi lapsille todella monissa ketjuissa. Yleensä ikäraja menee suunnilleen viidessäkymmenessä vuodessa, sen jälkeen osan lapsia mielestä vanhemmilla ei pitäisi olla enää oikeutta itse tienaamaansa omaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan keskustelun ulkopuolelta, jos on syntynyt 70-luvulla on iältään 54 - 45. Ettekö te ota mitään omaa aikuisen vastuuta elämästänne, olette kuitenkin olleet aikuisia jo 36 - 27 vuotta. Kyllä siinä ajassa olisi pitänyt saada oma aikuisen elämä raiteilleen ihan haluamaansa malliin on äiti aikoinaan ollut minkä lainen pahkapää tahansa.
Miettinyt myös jos me maalta lapsina itsellisiksi lähteneet olisimme jääneet vonkumaan kun lapsuuskoti ja sitä ja tätä sensijaan että hankimme ammattitaitoa, moni iltakouluissa oppia, elämässä eteenpäin. Nyt sitten kuulemme mitä kyitä kaikki olemme olleet, kylmiä ja ties mitä, viemme lastemme palkat eläkkeinä, tarvitsemme hoitopaikkoja, kukaan ei tahdo meitä jne.&n
Jos et itse pysty jättämään lapsuuttasi taaksesi, apua on nykyisin saatavissa. Meidän nuoruudessa ei juuri ollut kun tosiaan ihan selvästi sairaille, psykoosiin tai skitsofreniaan sairastuneille.
Kaikissa ikäluokissa on myös työkyvyttömiä, joitakin tiesin, erityisen arkoja, toistaitoisia, hitaita ajattelultaan. Kai he jonkun eläkkeen 60-luvullakin sai, en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi 40-luvulla syntynyttä harmittaa ja ärsyttää ihan valtavasti, että 70-luvulla syntyneet haluavat avata traumojaan ja asioita, jotka ovat vaikuttaneet heidän tunne-elämänsä kehittymiseen. Kaikkein suurin syy siihen on, että näitä traumoja ei haluta enää siirtää eteenpäin seuraavalle sukupolvelle, kuten heidän vanhempansa ovat tehneet! Se on vinkumista, vonkumista, valittamista ja vanhuksien häpäisyä. Joku sanoi tätä jopa narsismiksi.
Pitäisi olla hiljaa, mennä eteenpäin, kasvaa aikuiseksi, lopettaa itkeminen ja siirtää tämä kaikki eteenpäin omille lapsille? Minun mielestäni se jos mikään on narsistista ajattelua.
Hassuinta on se, että tässäkin ketjussa haluttiin vain kertoa näitä kokemuksia 70-lukulaisten kesken. Jutella omista kokemuksista ja vaihtaa ajatuksia. Siihen tullaan sitten sivusta huutelemaan, että kylläpä on narsistista vonkumista.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi 40-luvulla syntynyttä harmittaa ja ärsyttää ihan valtavasti, että 70-luvulla syntyneet haluavat avata traumojaan ja asioita, jotka ovat vaikuttaneet heidän tunne-elämänsä kehittymiseen. Kaikkein suurin syy siihen on, että näitä traumoja ei haluta enää siirtää eteenpäin seuraavalle sukupolvelle, kuten heidän vanhempansa ovat tehneet! Se on vinkumista, vonkumista, valittamista ja vanhuksien häpäisyä. Joku sanoi tätä jopa narsismiksi.
Pitäisi olla hiljaa, mennä eteenpäin, kasvaa aikuiseksi, lopettaa itkeminen ja siirtää tämä kaikki eteenpäin omille lapsille? Minun mielestäni se jos mikään on narsistista ajattelua.
Ihan kaikella ystävällisyydellä kysyn, helpottaako noiden asioiden pitkäaikainen jauhaminen oloa, siis poistaako se pahaa oloa vai lisääkö se sitä? Jos puhuminen auttaa ja traumoista pääsee eteenpäin sillä, mainiota. Yleensä kokemukseni mukaan tuohon tarvitaan mukaan terapeuttia, vauva-palsta ei apua tuo. Mutta jos asioiden kelaaminen edestakaisin ei tuo helpotusta, vaan saa möykyn sisällä vain kasvamaan, silloin kannattaa miettiä pitäisikö asian antaa olla ja mennä vain itse eteen päin.
Olen seurannut läheltä yhden itselleni läheisen ihmisen juuttumista negatiiviseen vihan kierteeseen rähmälleen ja siinä vellomista. Aihe mikä vihan alun perin synnytti ei liittynyt perheeseen mitenkään. Ensimmäiset vuodet kuuntelin tunteja joka kerta nähdessämme samaa katkeruuskelaa. Ainoa muutos oli, että se kela vain suureni vuosi vuodelta. Aiheesta puhuttiin jopa papille ja kirjoitettiin paikallislehteen (tämä se vasta virhe olikin!). Masennuslääkkeetkin hän jossakin vaiheessa sai, ei apua. Ilmi selvästi hänelle puhuminen ei auttanut. Kymmenen vuoden kohdalla kun kuunteleminen ei selvästi auttanut, kielsin häntä ottamasta asiaa enää kanssani puheeksi.
Pikku hiljaa elämään ei hänellä jäänyt mitään muuta kuin se viha ja katkeruus. Ensin putosi kelkasta harrastukset ja ystävät, siihen ei kauaa mennyt. Kauaa ei mennyt myöskään kun lastenlapset menettivät merkityksensä. Lopulta lapsistakin vain yksi oli hyvis ja muut pahiksia. Tämä ihminen eli liki satavuotiaaksi ja hukkasi kolmekymmentä vuotta elämästään tuohon vellomiseen. Linnut ei laulaneet, päivä ei paistanut, kukat ei kukkineet. Miten paljon hyvää ja kaunista niissä vuosissa olisi voinut ollakaan!
Eikö voi perustaa vaikka suljetun FB- ryhmän jossa voi nyt 35 vuotta vanhemmistaan valitettuaan valittaa vielä seuraavat 40 vuotta. Jos lapsuuteen tahtoo jumittua.
Tässäkin voitte antaa varmaan vaikka ryhmän nimen, ylläpitäjät vaativat jonkun todisteen että ryhmään pyrkijä on traumaattisen lapsuuden kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä samaa, jota moni meistä 70-luvulla syntyneistä on kokenut jo lapsuudesta saakka.
Vaikeat ja hankalat asiat vaietaan tai huudetaan hiljaisiksi. Lytätään, vähätellään, haukutaan, naureskellaan, mennään henkilökohtaisuuksiin, vältellään, paetaan. Marttyyrin elkein selitetään kuinka heillä itsellään on ihan varmasti ollut vaikeampaa, eikä koskaan tarvinnut mistään puhua, eikä koskaan valitettu.
Niinpä niin.
No, hehän itse kertovat itsestään täällä enemmän kuin me, joita heidän käytöksensä on koskettanut.
Osaat kyllä uhriutua tosi hyvin. Eikö sinulla ole aikuisena ihmisenä itselläsi mitään vastuuta elämästäsi?
Jos 35 vuotta on vatvonut samaa jotain heittoa että nyt olet naisten vaivat saanut tai häpeän rintsikoista voihan sitä jatkaa vielä kuolemaansa asti. Tai nähnyt isän Jallun.
Tuosta tuli mieleen, olen 15-20 vuotta nuorempi kuin veljeni. Heillä saattoi nuorilla miehillä olla Jallu tai Kalle ja tex willereitä kun tulivat kotona käymään. Äiti niitä laittoi heidän kassiinsa, älkää nyt esillä pitänyt. Ne olivat muistaakseni aikalailla miedompia kuin mitä lapset pystyvät nykyisin netistä hakemaan. Kaikissa kodeissa ei estoja lasten kännyköissä.
Jos ei elämässä muita mielenkiinnon kohteita, katkeruudella vaan eteenpäin.
Ja samat ihmiset ja koko keskustelu yleistää kaikki 600 000 boomeria ( jäljellä n. 300 000) samanlaisiksi.