Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
Edellinen tuolle välilyöntihenkilölle. Lainaus ei toimi.
Mille ihmeen välilyöntihenkilölle? Tännehän on joissakin selaimissa pakko lyödä vastatessa pari rivinvaihtoa jos haluaa uuden tekstin tulevan edellisen perään ei sisälle.
Ettekä te oikeasti ymmärrä, että tämä on anonyymi nettipalsta, missä kirjoittaa nytkin samaan aikaan monta ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen lapsilleni tehnyt selväksi, minun puheistani ei tarvitse välittää eikä ottaa nokkaansa, antaa mennä ohi korvien."
Joo, niin minäkin teen noin nykyään äitini suhteen. Äiti soittaa joka päivä ja valittaa, miten ei pärjää kotona ja sattuu ja valittaa milloin mistäkin, niin minä sanon voivoi ja mietin omia asioitani puhelun aikana. En minä niille mitään voi, ei kuulu minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletus on siis se että äitimamma hokee viiskymppiselleen kyllä oot ihana , kyllä oot kaunis, taitava.
Viiskymppinen verisesti loukkaantuu jos rollaattorin kanssa kävelevä äitinsä kyisee vaikka: eikö teiltä työmatkat pitene jos muutatte lähiö äksään sieltä keskustasta ?
Paha mammamummo yrittää komennella, itkee teiniksi jäänyt viiskymppinen.
Sinulla on kyllä päässä jotain vikaa.
Kyllä täällä viiskymppiset ovat ihan itse tunnustaneet näissä teksteissään henkiaistä vaineuksistaan ja terapiansa tarpeesta. On se nyt hassua jos aikuinen ottaa itseensä mummohyssykän puheista.
Tuo tekeytyminen joksikin "mummohyssykäksi" on kyllä pirullisen nars
Sulla on elämä vaikeaa jos olet vanhan äitisi mielipiteistä riippuvainen ja loukkaannut.
Saat sinä nimitellä minuakin, se on niin aikuismaista. Huvittavaa.Tahtoisin kuulla lastesi kiusantekoa muita kohtaan, kotiopetus ainakin hyvää, muilla ihmisillä ei mitään arvoa, vain minä, minä, minä
Vierailija kirjoitti:
Mikä 70-lukuvastaisuus täällä on menossa? Joku on selvästikin laitoshoidon tarpeessa.
Kertokaa millä vuosikymmenellä syntyneet äidit ovat oikeanlaisia? Onko sellaisia olemassakaan? Paitsi te itse.
Suurin osa kaikkien ikäluokkien kaikista äideistä on ollut ja on ihan oikean laisia. Mutta silti ihan aina seuraava sukupolvi edellisen sukupolven äitejä tulee kritisoimaan, jos siis tarpeeksi vanhaksi elää.
Vierailija kirjoitti:
"Olen lapsilleni tehnyt selväksi, minun puheistani ei tarvitse välittää eikä ottaa nokkaansa, antaa mennä ohi korvien."
Joo, niin minäkin teen noin nykyään äitini suhteen. Äiti soittaa joka päivä ja valittaa, miten ei pärjää kotona ja sattuu ja valittaa milloin mistäkin, niin minä sanon voivoi ja mietin omia asioitani puhelun aikana. En minä niille mitään voi, ei kuulu minulle.
Miksi sotkeentuisitkaan äitisi asioihin? En minä ainakaan tykkäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon yhden kirjoittajan kirjoitusasusta (liialliset välilyönnit) ja sanavalinnoista samaksi henkilöksi, joka muinaisessa koronaketjussa haukkui kaikkia hiemankaan rokottautumista epäileviä todella törkeillä tavoilla. Hänellä oli yhdessä vaiheessa erikseen rekisteröity trollaustunnuskin, josta kirjoitteli sitten kaikenlaista ala-arvoista. Se tunnus kaiketi poistettiin melko nopeasti. En suosittele vastaamaan hänelle erityisesti mitään, hän on himmeä tyyppi ja tämä on maltillisesti ilmaistu.
Te olette kovia tunnistamaan. Minäkin täällä jonkun verran olen, mutta keskustelu kerrallaan. No, sinä ainakin tunnuit olevasi paitsi mummo-kriitikko, myös r-kriitikko.
Tämä on 10 vuotta vanha keskustelu, onko aloittaja saanut kypsyyttä vanhuksia koh
On ihan väärä käsitys, että ihminen vanhemmuuttaan jotenkin mystisesti kypsyisi toiseksi henkilöksi. Päin vastoin aiemmin olleet piirteet vain korostuvat entisestään iän myötä. Positiivinen ihminen jatkaa positiivisena, kärtty on kärtty, nuukasta tulee vielä nuukempi, erakko pysyy erakkona. Ainoa mikä vanhan ihmisen luonnetta voi muuttaa on käytännössä muistisairaus.
Vierailija kirjoitti:
Mikä 70-lukuvastaisuus täällä on menossa? Joku on selvästikin laitoshoidon tarpeessa.
Kertokaa millä vuosikymmenellä syntyneet äidit ovat oikeanlaisia? Onko sellaisia olemassakaan? Paitsi te itse.
Missä nyt on lukutaito? Keskustelu on siitä miten inhoja on 40-luvulla syntyneet ihmiset. Tuolla jossain on auki parodia 70- luvulla syntyneistä, oli vielä äsken.
Se on parodiaa mutta täällä viiskymppiset vihaa tosissaan kuuden vuoden aikana syntyneitä 600 000 ihmistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen lapsilleni tehnyt selväksi, minun puheistani ei tarvitse välittää eikä ottaa nokkaansa, antaa mennä ohi korvien."
Joo, niin minäkin teen noin nykyään äitini suhteen. Äiti soittaa joka päivä ja valittaa, miten ei pärjää kotona ja sattuu ja valittaa milloin mistäkin, niin minä sanon voivoi ja mietin omia asioitani puhelun aikana. En minä niille mitään voi, ei kuulu minulle.
Miksi sotkeentuisitkaan äitisi asioihin? En minä ainakaan tykkäisi.
En sotkeennukaan, mutta silti äiti soittaa päivittäin ja valittaa. Nyt uutena on tullut itku "en pärjää enää kotona, huimaa ja pyörryttää, minne minä menen". Olen sanonut, että soita sisaruksillesi, mutta ne kuulemma vain jauhaa omista asioistaan. Onneksi puhelut voi estää tai ei vain vastaa niihin.
Ihan oikein 5543 teet jos äitisi oli huono äiti, on jotain sanonut asioistasi. Pistä se mummu polvillaan pyytämään anteeksi.
Ja tosiaan, puhelinnumeron saa estoon.
Olen 80, en soittele lapsilleni, whatsapilla viestitään jos asiaa. Whs ryhmässä kerrotaan jos joku haluaa jotain kertoa, koira kipeä, teini pääsi huippulukioon, mennään lomamatkalle ja kuvia jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon yhden kirjoittajan kirjoitusasusta (liialliset välilyönnit) ja sanavalinnoista samaksi henkilöksi, joka muinaisessa koronaketjussa haukkui kaikkia hiemankaan rokottautumista epäileviä todella törkeillä tavoilla. Hänellä oli yhdessä vaiheessa erikseen rekisteröity trollaustunnuskin, josta kirjoitteli sitten kaikenlaista ala-arvoista. Se tunnus kaiketi poistettiin melko nopeasti. En suosittele vastaamaan hänelle erityisesti mitään, hän on himmeä tyyppi ja tämä on maltillisesti ilmaistu.
Te olette kovia tunnistamaan. Minäkin täällä jonkun verran olen, mutta keskustelu kerrallaan. No, sinä ainakin tunnuit olevasi paitsi mummo-kriitikko, myös r-kriitikko.
Tämä on 10 vuotta vanha keskus
Kyllä minä olin viiskymppisenä aika eri kuin 15-vuotiaana. Ja mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän olen monessa asiassa muuttanut käsitystäni.
Laita hyvä ihminen äidillesi rajat! Miksi suostut kuuntelemaan tuollaista henkistä väkivaltaa ja ilkeilyä äitisi taholta?
Älä tapaa äitiä äläkä soittele. Älä vastaa äidin puheluihin ja viesteihin. Älä kutsu kylään ja pidä kodin ulko-ovi lukossa, jos äiti pamahtaa yllätyskylään. Älä missään nimessä anna omia kotiavaimia äidille. Suomessa on lakiin kirjoitettu oikeus kotirauhaan. Kenenkään kotona ei rampata kylässä koska ja miten huvittaa. Laita puhelimeen soitonesto. Tämä toimii hyvin esimerkiksi tungetteleville appivanhemmille. Jos välimatkaa on satoja kilometrejä, niin kotirauhakin säilyy vallan hyvin.
Tiedoksi, että Suomessa aikuisilla lapsilla ei ole mitään lakisääteistä velvollisuutta huolehtia omista vanhemmistaan, appivanhemmistaan tai sairaista ja iäkkäistä sukulaisistaan. Kaikenlainen auttaminen ja hoitaminen on täysin vapaaehtoista ja ketään ihmistä ei voida pakottaa vanhusten hoitajaksi.
Kaikki vanhukset saavat Suomessa jotain eläkettä, jolla he voivat ostaa kotiapua itselleen. Monella vanhuksella on myös paljon rahaa ja varallisuutta. Rahalla saa ostettua apua ja palveluita. Jos vanhus ei pärjää enää kotonaan, niin hän muuttaa palvelutaloon tai hoitokotiin asumaan. Vanhuksille on julkisia ja yksityisiä palvelutaloja ja hoitokoteja.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä näin se meni ainakin mun kohdalla: kuukautisten alkaminen oli pilkan ja pällistelyn aihe ja nyt keski-ikäistyminen on sitä taas.
Seitsemänkymppinen äitini muistaa aina mainita kuinka hyvin säilynyt ja nuorekas onkaan. Enhän mä oikeestaan edes vanhene!
Mun osani olisi taas vanheta. Ai säkö pidät vieläkin tollasta tukkaa? Kyllä sä voit jo panna ne piilarit pois ja käyttää laseja niin kuin muutkin vanhat ihmiset. Sulla on jo aikuiset lapset, sit sä voitkin jo hoitaa mua. Kyllä se sussakin jo rupee ikä näkymään.
Sitten pitää ihmetellä ja ällitellä kun en jaksaisi tavata enkä soitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein 5543 teet jos äitisi oli huono äiti, on jotain sanonut asioistasi. Pistä se mummu polvillaan pyytämään anteeksi.
Ja tosiaan, puhelinnumeron saa estoon.
Olen 80, en soittele lapsilleni, whatsapilla viestitään jos asiaa. Whs ryhmässä kerrotaan jos joku haluaa jotain kertoa, koira kipeä, teini pääsi huippulukioon, mennään lomamatkalle ja kuvia jne
Kuulostat enemmän jonkun etäiseltä isältä ja ukilta, kuin äidiltä ja mummolta. Jotenkin miehen tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon yhden kirjoittajan kirjoitusasusta (liialliset välilyönnit) ja sanavalinnoista samaksi henkilöksi, joka muinaisessa koronaketjussa haukkui kaikkia hiemankaan rokottautumista epäileviä todella törkeillä tavoilla. Hänellä oli yhdessä vaiheessa erikseen rekisteröity trollaustunnuskin, josta kirjoitteli sitten kaikenlaista ala-arvoista. Se tunnus kaiketi poistettiin melko nopeasti. En suosittele vastaamaan hänelle erityisesti mitään, hän on himmeä tyyppi ja tämä on maltillisesti ilmaistu.
Te olette kovia tunnistamaan. Minäkin täällä jonkun verran olen, mutta keskustelu kerrallaan. No, sinä ainakin tunnuit olevasi paitsi mummo-kriitikko, myös r-k
Perusluonne ihmisellä ei muutu vanhetessa miksikään ilman muistisairautta. Uudet käsitykset asioista on ihan eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällähän on valitettu 40-lukulaisten olevan etäisiä lapsilleen . Tuo whs -ryhmä on hyvä osoitus siitä. Pitäisikö niiden mummojen sitten kuitenkin "tunkea kylään" jotta täällä saisi valittamisen aihetta. Hyvä ei mikään.
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on valitettu 40-lukulaisten olevan etäisiä lapsilleen . Tuo whs -ryhmä on hyvä osoitus siitä. Pitäisikö niiden mummojen sitten kuitenkin "tunkea kylään" jotta täällä saisi valittamisen aihetta. Hyvä ei mikään.
Kysy lapsiltasi. Ei täällä voida tietää, haluavatko he sinua kylään. Veikkaus kyllä on.
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on valitettu 40-lukulaisten olevan etäisiä lapsilleen . Tuo whs -ryhmä on hyvä osoitus siitä. Pitäisikö niiden mummojen sitten kuitenkin "tunkea kylään" jotta täällä saisi valittamisen aihetta. Hyvä ei mikään.
Ihan tosissani kyselen, mitä te aikuiset lapset nyt äideiltänne haluaisitte. Jos whatsapp mummo on kylmä ja tunteeton, samaan aikaan toinen kertoo estävänsä yhteyttä yrittävän äitinsä yhteydenotot ja kolmas sitä suunnittelee. Pitääkö mummon siis soittaa tyttärelleen vai ei. Mikä on tarpeeksi, mikä liian vähän tai liian usein? Moni ketjussa on kritisoinut miten vanhan äidin kanssa ei ole koskaan puhuttu miten oikeasti menee tai mitä kuuluu. Onko siis niin, että äidin pitää kyllä kysellä (myötäelää ja ihailla) viisikymppisen tyttärensä elämän käänteitä, mutta omista vaivoistaan pitää mummon ehdottomasti olla hiljaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on valitettu 40-lukulaisten olevan etäisiä lapsilleen . Tuo whs -ryhmä on hyvä osoitus siitä. Pitäisikö niiden mummojen sitten kuitenkin "tunkea kylään" jotta täällä saisi valittamisen aihetta. Hyvä ei mikään.
Ihan tosissani kyselen, mitä te aikuiset lapset nyt äideiltänne haluaisitte. Jos whatsapp mummo on kylmä ja tunteeton, samaan aikaan toinen kertoo estävänsä yhteyttä yrittävän äitinsä yhteydenotot ja kolmas sitä suunnittelee. Pitääkö mummon siis soittaa tyttärelleen vai ei. Mikä on tarpeeksi, mikä liian vähän tai liian usein? Moni ketjussa on kritisoinut miten vanhan äidin kanssa ei ole koskaan puhuttu miten oikeasti menee tai mitä kuuluu. Onko siis niin, että äidin pitää kyllä kysellä (myötäelää ja ihailla) viisikymppisen tyttärensä elämän käänteitä, mutta omista vaivoistaan pitää mummon ehdottomasti
He ovat erilaisia keskenään. Ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on valitettu 40-lukulaisten olevan etäisiä lapsilleen . Tuo whs -ryhmä on hyvä osoitus siitä. Pitäisikö niiden mummojen sitten kuitenkin "tunkea kylään" jotta täällä saisi valittamisen aihetta. Hyvä ei mikään.
Ihan tosissani kyselen, mitä te aikuiset lapset nyt äideiltänne haluaisitte. Jos whatsapp mummo on kylmä ja tunteeton, samaan aikaan toinen kertoo estävänsä yhteyttä yrittävän äitinsä yhteydenotot ja kolmas sitä suunnittelee. Pitääkö mummon siis soittaa tyttärelleen vai ei. Mikä on tarpeeksi, mikä liian vähän tai liian usein? Moni ketjussa on kritisoinut miten vanhan äidin kanssa ei ole koskaan puhuttu miten oikeasti menee tai mitä kuuluu. Onko siis niin, että äidin pitää kyllä kysellä (myötäelää ja ihailla) viisikymppisen tyttärensä elämän käänteitä, mutta omista vaivoistaan pitää mummon ehdottomasti
Samoin voisitte selventää odotatteko sen iäkkään äitinne tulevan kylään teille vai ei. Yksi kertoo olevansa avaamatta ovea, toinen odottaa vanhuksen auttavan vielä ihan arjessa viisikymppisiä lapsiaan. Kylään ei saa mennä kutsumatta, mutta jos taas toisaalta kylään ei mennä vaikka kutsumatta, sekin on merkki narsistisesta itsekkäästä äidistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on valitettu 40-lukulaisten olevan etäisiä lapsilleen . Tuo whs -ryhmä on hyvä osoitus siitä. Pitäisikö niiden mummojen sitten kuitenkin "tunkea kylään" jotta täällä saisi valittamisen aihetta. Hyvä ei mikään.
Ihan tosissani kyselen, mitä te aikuiset lapset nyt äideiltänne haluaisitte. Jos whatsapp mummo on kylmä ja tunteeton, samaan aikaan toinen kertoo estävänsä yhteyttä yrittävän äitinsä yhteydenotot ja kolmas sitä suunnittelee. Pitääkö mummon siis soittaa tyttärelleen vai ei. Mikä on tarpeeksi, mikä liian vähän tai liian usein? Moni ketjussa on kritisoinut miten vanhan äidin kanssa ei ole koskaan puhuttu miten oikeasti menee tai mitä kuuluu. Onko siis niin, että äidin pitää kyllä kysellä (myötäelää ja ihailla) viisikymppisen tyttärensä elämän käänteitä, m
Mutta kun tästä keskustelusta näkee, ettei se oma äiti tee koskaan oikein.
Mikä 70-lukuvastaisuus täällä on menossa? Joku on selvästikin laitoshoidon tarpeessa.
Kertokaa millä vuosikymmenellä syntyneet äidit ovat oikeanlaisia? Onko sellaisia olemassakaan? Paitsi te itse.