Voikohan musta tulla sairaanhoitajaa kun en osaa jutella ihmisten kanssa ja kuunnella heidän murheitaan

Opiskele leikkaussalihoitajaksi. Siellä ei tarvitse niin paljon jutella.

Tärkeintä on hyvä muisti ja nopeus.

Sairaalassa ei ole aikaa höpötellä.

T. Sh, 25v työkokemusta

Anestesia kirjoitti:

Opiskele leikkaussalihoitajaksi. Siellä ei tarvitse niin paljon jutella.

Tai teholle, sielläkin ne on yleensä taju kankaalla ja hiljaa.

Sinun pitää kehittää itsellesi sellainen työrooli, kuten muillakin asiakaspalveluihmisillä. Että kohteliaat peruspölinät sujuu säästä ja uutisista, vaikka henkilö ei sinänsä kiinnosta.

En ole sairaanhoitaja, mutta potilaan näkökulmasta kirjoitan. Hyvät vuorovaikutustaidot ja empaattinen ote ovat ihan kultaa sairaanhoitajalla. Edellä mainittiinkin leikkaussalihoitaja eli sairaanhoitajan töitä on erilaisia ja ehkä löydät itsellesi sopivan suuntautumisvaihtoehdon. Jos on läheisesti tekemisissä potilaiden kanssa niin sitten ei auta kuin vain opetella olemaan ihminen ihmiselle ja kuuntelemaan toista. Senkin taidon voi oppia.

Vanhuspuolelle? Minäkin viihdyn ennemmin muistamttomien asiakkaitten kanssa, ei tarvi niin pingottaa vaan olla läsnä. Kuunnella ja jutella niitä näitä, eivät ole niin vaativia.

Kerron tietysti, mitä aiomme yhdessä tehdä ja missä aion auttaa, mutta muuten kyselen vaikka kuulumisia tai ollaan vaan hiljaa, jos toinen tuntuu siitä tykkäävän. Älä sen takia lopeta, jos muuten työstä tykkäät. Olen ollut myös vuodeosastolla monta vuotta, mutta koin sen juuri sosiaalisesti raskaaksi työroolin vetämiseksi. Omaiset on joskus hankalia Vanhuspuolelle, mutta hoidettavat ei yleensä kuin hetkittäin :-)

Minä olin nuorena arka. En uskaltanut esim. lihatiskiltä ostaa mitään, kun olisi pitänyt puhua sille myyjälle, ja siihen aikaan jauhelihaakin myytiin vain irtomyyntinä.

Opiskelin ensin hoitajaksi ja myöhemmin vielä lääkäriksi. En vieläkään pidä keskipisteenä olosta ihmisjoukossa, mutta juttelen kyllä sujuvasti potilaiden kanssa.

Voi. Työmahdollisuuksia on kumminkin paljon, kaikissa ei tarvitse jutustella tai henkisesti yrittää auttaa.

Kaikkea oppii myös tekemällä.

Itsekin olen oppinut kuuntelemaan itkeviä asiakkaita ilman, että alan itkeä. Pelkkä kuuntelu riittää, yleensä ei tarvitse yrittää ratkaista toisen ongelmia.

Olen kylläkin vaan farmaseutti

Mikä oli se syy, että hakeuduit opiskelemaan sairaanhoitajaksi?

Kaikissa töissä tarvii olla enemmän tai vähemmän sosiaalinen. En tiedä oikein alaa, missä ei tarvi jutella. Ehkä haudankaivajan työ tai puutarhurin työ voisi sopia sulle.

Vierailija kirjoitti:

Vanhuspuolelle? Minäkin viihdyn ennemmin muistamttomien asiakkaitten kanssa, ei tarvi niin pingottaa vaan olla läsnä. Kuunnella ja jutella niitä näitä, eivät ole niin vaativia.

Kerron tietysti, mitä aiomme yhdessä tehdä ja missä aion auttaa, mutta muuten kyselen vaikka kuulumisia tai ollaan vaan hiljaa, jos toinen tuntuu siitä tykkäävän. Älä sen takia lopeta, jos muuten työstä tykkäät. Olen ollut myös vuodeosastolla monta vuotta, mutta koin sen juuri sosiaalisesti raskaaksi työroolin vetämiseksi. Omaiset on joskus hankalia Vanhuspuolelle, mutta hoidettavat ei yleensä kuin hetkittäin :-)

Mä olen jo siis vanhuspuolella lähihoitajana ja opiskelen nyt töiden ohessa sairaanhoitajaksi. Muistisairaiden parissa olen kaikkein luontevammin. Osa omaisista osaa olla vaikeita, mutta kyllä ainakin meillä voi osa asukkaistakin olla hyvinkin vaikeita. Väkivaltaiset asukkaat on ikäviä niin hoitajien kuin muiden asukkaiden kannalta.

En ole mikään nuori vaan olen jo yli 40v. Kun ei kaikki vain ole niin puheliaita ja osaa luontevasti neuvoa ihmisiä mieltä painavissa asioissa. Siksi tuntuu niin turhauttavalta ja pelottaa, että ei tästä mitään tule.

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli se syy, että hakeuduit opiskelemaan sairaanhoitajaksi?

Haluan tehdä jotakin muuta kuin lähihoitajan työtä.

Voi tulla, jos menet töihin ruumishuoneelle, eli patologian laitokselle. Sielläkin on hoitsuja töissä. Ne kuskaa ne leikellyt ruumiit kylmiöön ja sitten sieltä hautureille.

Vierailija kirjoitti:

Voi tulla, jos menet töihin ruumishuoneelle, eli patologian laitokselle. Sielläkin on hoitsuja töissä. Ne kuskaa ne leikellyt ruumiit kylmiöön ja sitten sieltä hautureille.

Ja tietty kylmiöstä patologille.

Vierailija kirjoitti:

En ole sairaanhoitaja, mutta potilaan näkökulmasta kirjoitan. Hyvät vuorovaikutustaidot ja empaattinen ote ovat ihan kultaa sairaanhoitajalla. Edellä mainittiinkin leikkaussalihoitaja eli sairaanhoitajan töitä on erilaisia ja ehkä löydät itsellesi sopivan suuntautumisvaihtoehdon. Jos on läheisesti tekemisissä potilaiden kanssa niin sitten ei auta kuin vain opetella olemaan ihminen ihmiselle ja kuuntelemaan toista. Senkin taidon voi oppia.

Kyllä, vuorovaikutustaitoja voi myös opetella.

Ja yleensä, kun ikää tulee ja muutenkin elämänkokemusta, niin juttelu sujuu helpommin.

Itse käy kerran kuukaudessa piikillä sairaanhoitajien luona. Sanotaan huomenta, kysytään onko jotain erikoista taudissa tapahtunut, ja käsketään pitkälleen ja pistetään piikki. Ei siinä hoitajan tarvitse mitään kuulumisiaan kertoa, enkä itsekään raaski enemmälti puhuttaa, koska tiedän, että heillä on jono asiakkaita odottamassa. Lähtiessä toivottavat hyvää jatkoa. Ja minä sanon, kiitos samoin.

Jos viihdyt vanhusten seurassa, sillä sektorilla on varmasti työpaikkoja tarjolla vaikka kuinka paljon hoitajille. Tosin enemmän taitavat lähihoitajat kommunikoida heidän kanssaan.

Eikö pääsykokeessa ole enää mitään soveltuvuuskokeita, vai miten olet päässyt koulutukseen, jos kerran tuntuu noin vieraalta?

Sh-opiskelija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhuspuolelle? Minäkin viihdyn ennemmin muistamttomien asiakkaitten kanssa, ei tarvi niin pingottaa vaan olla läsnä. Kuunnella ja jutella niitä näitä, eivät ole niin vaativia.

Kerron tietysti, mitä aiomme yhdessä tehdä ja missä aion auttaa, mutta muuten kyselen vaikka kuulumisia tai ollaan vaan hiljaa, jos toinen tuntuu siitä tykkäävän. Älä sen takia lopeta, jos muuten työstä tykkäät. Olen ollut myös vuodeosastolla monta vuotta, mutta koin sen juuri sosiaalisesti raskaaksi työroolin vetämiseksi. Omaiset on joskus hankalia Vanhuspuolelle, mutta hoidettavat ei yleensä kuin hetkittäin :-)

Mä olen jo siis vanhuspuolella lähihoitajana ja opiskelen nyt töiden ohessa sairaanhoitajaksi. Muistisairaiden parissa olen kaikkein luontevammin. Osa omaisista osaa olla vaikeita, mutta kyllä ainakin meillä voi osa asukkaistakin olla hyvinkin vaikeita. Väkivaltaiset asukkaat on ikäviä niin hoitajien kuin muiden asukkaiden kannalta.

En ole mikään nuori vaan olen jo yli 40v. Kun ei kaikki vain ole niin puheliaita ja osaa luontevasti neuvoa ihmisiä mieltä painavissa asioissa. Siksi tuntuu niin turhauttavalta ja pelottaa, että ei tästä mitään tule.

Olen ollut potilaana psykiatrisella. Kaikkein mukavimpia oli hoitajat, jotka eivät neuvoneet ja tyrkyttäneet ohjeitaan vaan olivat ihan vaan ystävällisiä ihmisiä, lempeitä ja hoisivat työnsä. Miksi pitäisi edes neuvoa?

Kamalimpiin kokemuksiin liittyy tiuskijat ja sitten vänkääjät, jotka mitätöivät potilaan kokemusta.

Ei sitä tarvitse jutella. Riittää että on tehokas. Kaikki jonninjoutavat keskustelut säästä ja muusta tyhjänpäiväisestä rasittaa ainakin mua. Potilaitakin on erilaisia. Myös työkaverina rauhallinen olisi kiva. Ärsyttää kuunnella sitä turhaa puhumista jos ei ole oikeaa asiaa.

"Haluan tehdä jotakin muuta kuin lähihoitajan työtä."

Sairaanhoitajana joutuu ottamaan enemmän kokonaisvastuuta potilaiden asioista ja tämä voi tietää enemmän puhelinsoittoja, raportointia, ohjausta,kuuntelua ym. Lisäksi on tehtävä myös ne lähihoitajan työt. Olen myös hiljainen enkä halua opiskella enempää. Tykkään että olisi ihan yksinkertaista suorittavaa työtä ja mahdollisimman vähän muistettava, stressiä ja kanssakäymistä.