Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun hirviömummu ( minkälainen Kyy voi ihminen olla) aloittelee nyt joka päivä ketjuja 70-luvulla syntyneistä pilkaten heitä. Poistatan jokaisen.
Sekin todistaa miten kammottavia 40-luvun lopulla syntyneet ovat.
Joo se sama mummo eilenki alotti taas ja puhuu pedofiili ym juttuja joka kerta.
Itsekin varmaan ymmärrätte, että vierailunne ylilaudalla on saanut jonkun häiriintyneen käyttäjän (nuorempia kuin te) tekemään näitä törkeitä haukkumisia 70 luvulla syntyneistä.
Niin, täältähän kymmenen vuotta tätä keskustelua ylläpitänyt kertoi siirtäneensä tämän ylilaudalle. Hän ei kestänyt nk. Puolustuspuheenvuoroja, sanotaanko näi narsisteiksi jotka tahtovat määrätä mitä toiset saavat sanoa. Otaksun hänen olevan tuon joka näkyy Kyy-mummoa vainoavan monissa keskusteluissa jossa puhutaan eläkeläisikäisistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon yhden kirjoittajan kirjoitusasusta (liialliset välilyönnit) ja sanavalinnoista samaksi henkilöksi, joka muinaisessa koronaketjussa haukkui kaikkia hiemankaan rokottautumista epäileviä todella törkeillä tavoilla. Hänellä oli yhdessä vaiheessa erikseen rekisteröity trollaustunnuskin, josta kirjoitteli sitten kaikenlaista ala-arvoista. Se tunnus kaiketi poistettiin melko nopeasti. En suosittele vastaamaan hänelle erityisesti mitään, hän on himmeä tyyppi ja tämä on maltillisesti ilmaistu.
Te olette kovia tunnistamaan. Minäkin täällä jonkun verran olen, mutta keskustelu kerrallaan. No, sinä ainakin tunnuit olevasi paitsi mummo-kriitikko, myös r-kriitikko.
Tämä on 10 vuotta vanha keskustelu, onko aloittaja saanut kypsyyttä vanhuksia kohtaan. Äitinsä jos oli vaikka 67 kymmenen vuotta sitten on nyt 77.
Kymmenen vuotta sitten emme olleet vanhuksia , nyt alamme olla 74- 80.
Vierailija kirjoitti:
Ihan keskustelun ulkopuolelta, jos on syntynyt 70-luvulla on iältään 54 - 45. Ettekö te ota mitään omaa aikuisen vastuuta elämästänne, olette kuitenkin olleet aikuisia jo 36 - 27 vuotta. Kyllä siinä ajassa olisi pitänyt saada oma aikuisen elämä raiteilleen ihan haluamaansa malliin on äiti aikoinaan ollut minkä lainen pahkapää tahansa.
Itsekin äitinä sitä omaa äitisuhdetta on joutunut miettimään, että itse ei toimisi kuten oma äiti on toiminut. Minulle ei ole tullut mieleenkään pilkata lapsiani heidän kehittymisestään, koska eihän lapsi pysty siihen vaikuttamaan. En myöskään ole kertonut lapsilleni, miten sillä ja tällä on paremmat lapset mitä minulla. En ole yrittänyt sabotoida lasteni ystävyyssuhteita vaan olen ollut iloinen, että heillä on ollut hyviä ystäviä ja että he ovat viihtyneet meillä. En ole kaatanut omia parisuhdeongelmiani ala-asteikäisten lasten niskaan, toki minulla ei ollutkaan siinä mitassa mitä omilla vanhemmilla. Tekisi mieli myös kysyä, miksi meillä uhkailtiin niin usein lasten kotoa ulos heittämisellä "lennät pihalle kuin leppäkeihäs" vaikka me oltiin ihan kilttejä lapsia. Jos minulla on ollut ongelmia lasten kasvatuksen suhteen, olen miettinyt, miten omat vanhempani tämän ratkaisisivat ja sitten olen tehnyt päinvastoin.
Luulisi, että tähän ikään mennessä saisi tehdä omaan elämään vaikuttavat päätökset ihan itse ilman kenenkään arvostelua. Mutta kun ei, niin siksipä äidin kanssa ei voi jutella kuin säästä. Kyllä se minua surettaa, että meillä on niin etäiset välit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan keskustelun ulkopuolelta, jos on syntynyt 70-luvulla on iältään 54 - 45. Ettekö te ota mitään omaa aikuisen vastuuta elämästänne, olette kuitenkin olleet aikuisia jo 36 - 27 vuotta. Kyllä siinä ajassa olisi pitänyt saada oma aikuisen elämä raiteilleen ihan haluamaansa malliin on äiti aikoinaan ollut minkä lainen pahkapää tahansa.
Panetko omaa äitiäsi perseeseen?
Onpa taas sarjassa aikuismaiset vastaukset ihan asialliseen viestiin 70-luvun lapselta. Tai voihan tuo olla tietenkin vaikka venäläinen trolli riitaa haastamassa ja usuttamassa sukupolvia toistensa kimppuun.
Olen lukenut nää jutut joskus. Huonosti on monia kohdeltu. Mutta jos joku äitinne ikäinen on uskaltautunut tänne kertomaan näkemystään niin ei ole ollut halveksivaa kielenkäyttöä. Asiallisesti on kirjoitettu. Päinvastoin, häntä on jotkut haukkuneet kirosanoin. Riittänyt pelkästään se, että tulee tänne sanomaan yhtään mitään, koska tämä on minun kotini pois, pois.
Ja olen sitä mieltä, että keskustelkaa omista äitisuhteistanne niin paljon kuin haluatte jos se teitä auttaa, mutta älkää leimatko koko sukupolvea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan keskustelun ulkopuolelta, jos on syntynyt 70-luvulla on iältään 54 - 45. Ettekö te ota mitään omaa aikuisen vastuuta elämästänne, olette kuitenkin olleet aikuisia jo 36 - 27 vuotta. Kyllä siinä ajassa olisi pitänyt saada oma aikuisen elämä raiteilleen ihan haluamaansa malliin on äiti aikoinaan ollut minkä lainen pahkapää tahansa.
Itsekin äitinä sitä omaa äitisuhdetta on joutunut miettimään, että itse ei toimisi kuten oma äiti on toiminut. Minulle ei ole tullut mieleenkään pilkata lapsiani heidän kehittymisestään, koska eihän lapsi pysty siihen vaikuttamaan. En myöskään ole kertonut lapsilleni, miten sillä ja tällä on paremmat lapset mitä minulla. En ole yrittänyt sabotoida lasteni ystävyyssuhteita vaan olen ollut iloinen, että heillä on ollut hyviä ystäviä ja että he ovat viihtyneet meillä. En ole kaatanut omia parisuhdeongelmiani ala-asteikäisten
Boomereiden lapsia on kai 11 000 sijoituksessa, lasu-työn piirissä 20 000.
Lastensuojelun saralla riittää työtä, boomereiden lapsia ohjataan 12 v päihdevieroitukseen ja vanhempien päihdeongelmien takia tuetaan boomereiden perheitä.
Jo nämä luvut kertovat miten huonja vanhempi 40-luvulla syntyneet ovat.
70-luvulla syntyneiden perheet ehjiä, pelkkää onnea, täydellisten vanhempien huomassa. Siellä on hyvä asua kuin Mustan Saaran taivaassa. Ei huolia, ei murheita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan keskustelun ulkopuolelta, jos on syntynyt 70-luvulla on iältään 54 - 45. Ettekö te ota mitään omaa aikuisen vastuuta elämästänne, olette kuitenkin olleet aikuisia jo 36 - 27 vuotta. Kyllä siinä ajassa olisi pitänyt saada oma aikuisen elämä raiteilleen ihan haluamaansa malliin on äiti aikoinaan ollut minkä lainen pahkapää tahansa.
Itsekin äitinä sitä omaa äitisuhdetta on joutunut miettimään, että itse ei toimisi kuten oma äiti on toiminut. Minulle ei ole tullut mieleenkään pilkata lapsiani heidän kehittymisestään, koska eihän lapsi pysty siihen vaikuttamaan. En myöskään ole kertonut lapsilleni, miten sillä ja tällä on paremmat lapset mitä minulla. En ole yrittänyt sabotoida lasteni ystävyyssuhteita vaan olen ollut iloinen, että heillä on ollut hyviä ystäviä ja että he ovat viihtyneet meillä. En ole kaatanut omia parisuhdeongelmiani ala-asteikäisten
Noin juuri oman kokemukseni mukaan asiat menevät ja niiden pitääkin mennä. Ainakin minä olen tietoisesti tehnyt asioita eri tavalla kuin oma äitini. Mutta silti olen ihan varma, että omien lasteni mielestä olen silti mokaillut monessa asiassa. He toimivat taas eri tavalla. Mutta vaikka näen äitini tehneen virheitä, pidän niitä enemmän aikansa tuotoksina kuin äitini omina henkilökohtaisina ominaisuuksina. Äitini teki aikoinaan mitä piti oikeana, vaikkei se nyky käsityksellä oikein ehkä ollutkaan.
Toki se, ettei omaa lasta voinut mistään kehua sai aikoinaan joskus varsin erikoisia piirteitä. Suoritin (tyttö) aikoinaan valtakunnallisissa matematiikkakisoissa ison kouluni parhaan tuloksen, ihan valtakunnallisestikin pärjäsin todella hyvin. Kun vein siitä paperin kotiin, äitini ei sanallakaan kiittänyt, vaan alkoi puhua miten naapurin Tiina on minua parempi koulussa. Keskustelu ihmetytti ja huvittikin jo silloin. Keskiarvoni oli n. kaksi numeroa Tiinaa parempi. Ainoa missä olin huonompi oli käsityöt.
Sekin kannattaa muistaa, että meillä oli vielä 30-luvulla tavattoman suuri lapsikuolleisuus maassa. Yksi puolustusmekanismi oli varmaan yrittää olla liikaa kiintymättä lapsiin, niitä kun kuoli niin paljon. Samoin sodassa kuoli miehiä melkein joka perheestä. Siitäkin piti selvitä ilman ulkopuolista apua. Oma äitini ei pitänyt sylissä tai halannut. Luulisin jopa, että niin oli sitä sukupolvea opetettu jossakin. Saattoi jopa olla, että kirkolla oli sormet pelissä tuossa vanhan ajan kovassa kurissa ja ns. tunteettomassa kasvatuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan keskustelun ulkopuolelta, jos on syntynyt 70-luvulla on iältään 54 - 45. Ettekö te ota mitään omaa aikuisen vastuuta elämästänne, olette kuitenkin olleet aikuisia jo 36 - 27 vuotta. Kyllä siinä ajassa olisi pitänyt saada oma aikuisen elämä raiteilleen ihan haluamaansa malliin on äiti aikoinaan ollut minkä lainen pahkapää tahansa.
Itsekin äitinä sitä omaa äitisuhdetta on joutunut miettimään, että itse ei toimisi kuten oma äiti on toiminut. Minulle ei ole tullut mieleenkään pilkata lapsiani heidän kehittymisestään, koska eihän lapsi pysty siihen vaikuttamaan. En myöskään ole kertonut lapsilleni, miten sillä ja tällä on paremmat lapset mitä minulla. En ole yrittänyt sabotoida lasteni ystävyyssuhteita vaan olen ollut iloinen, että heillä on ollut hyviä ystäviä ja että he ovat viihtyneet meillä. En ole kaatanut omia parisuhdeongelmiani ala-asteikäisten
Jos äitisi siis on 40-luvulla syntynyt miten sinä olet riippuvainen hänen mielipiteistään? En jaksa ymmärtää.
Olen lapsilleni tehnyt selväksi, minun puheistani ei tarvitse välittää eikä ottaa nokkaansa, antaa mennä ohi korvien.
Silti he puhuvat asuntosuunnitelmistaan, lastensa opiskelusuunnitelmista, työmatkoistaan. Jne. Mielestäni käydään normaalia keskustelua. He eivät heittäänny lapsiksi.
Oletus on siis se että äitimamma hokee viiskymppiselleen kyllä oot ihana , kyllä oot kaunis, taitava.
Viiskymppinen verisesti loukkaantuu jos rollaattorin kanssa kävelevä äitinsä kyisee vaikka: eikö teiltä työmatkat pitene jos muutatte lähiö äksään sieltä keskustasta ?
Paha mammamummo yrittää komennella, itkee teiniksi jäänyt viiskymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon yhden kirjoittajan kirjoitusasusta (liialliset välilyönnit) ja sanavalinnoista samaksi henkilöksi, joka muinaisessa koronaketjussa haukkui kaikkia hiemankaan rokottautumista epäileviä todella törkeillä tavoilla. Hänellä oli yhdessä vaiheessa erikseen rekisteröity trollaustunnuskin, josta kirjoitteli sitten kaikenlaista ala-arvoista. Se tunnus kaiketi poistettiin melko nopeasti. En suosittele vastaamaan hänelle erityisesti mitään, hän on himmeä tyyppi ja tämä on maltillisesti ilmaistu.
Te olette kovia tunnistamaan. Minäkin täällä jonkun verran olen, mutta keskustelu kerrallaan. No, sinä ainakin tunnuit olevasi paitsi mummo-kriitikko, myös r-kriitikko.
Tämä on 10 vuotta vanha keskustelu, onko aloittaja saanut kypsyyttä vanhuksia kohtaan. Äitinsä jos oli vaikka 67 kymmenen vuo
Jotkut vanhukset eivät itse kypsy koskaan, taantuvat vain entisestään. Useimmat vanhukset eivät ole noin törkeitä, kuin itse olet ollut muita keskustelijoita kohtaan jo vuosikaudet, tuskin edes ymmärrät asiaa. Enkä ole nuori itsekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan keskustelun ulkopuolelta, jos on syntynyt 70-luvulla on iältään 54 - 45. Ettekö te ota mitään omaa aikuisen vastuuta elämästänne, olette kuitenkin olleet aikuisia jo 36 - 27 vuotta. Kyllä siinä ajassa olisi pitänyt saada oma aikuisen elämä raiteilleen ihan haluamaansa malliin on äiti aikoinaan ollut minkä lainen pahkapää tahansa.
Itsekin äitinä sitä omaa äitisuhdetta on joutunut miettimään, että itse ei toimisi kuten oma äiti on toiminut. Minulle ei ole tullut mieleenkään pilkata lapsiani heidän kehittymisestään, koska eihän lapsi pysty siihen vaikuttamaan. En myöskään ole kertonut lapsilleni, miten sillä ja tällä on paremmat lapset mitä minulla. En ole yrittänyt sabotoida lasteni ystävyyssuhteita vaan olen ollut iloinen, että heillä on ollut hyviä ystäviä ja että he ovat viihtyneet meillä. En ole
Nyt oli sekavaa settiä. Suomalaiset boomerit ovat syntyneet vuosina 1945 - 50. He ovat nyt 79 - 74-vuotiaita. Tuon ikäisillä ei tilastollisesti enää montaa alaikäiseksi lapseksi laskettavaa ole, saati että noita lapsia voisi mitenkään olla 20 000 lastensuojelun piirissä. Taitaa Sauli Niinistö olla lajissaan todellinen harvinaisuus. Yhdelläkään tuon ikäisellä naisella ei tietenkään edes voi olla enää alaikäisiä lapsia.
Lastensuojeluilmoitukset ovat viime vuosina kohonneet hirveästi. Kahdessatoista vuodessa lastensuojelun piirissä olevien lasten määrä on tuplaantunut. Aikana siis jolloin suurin osa äideistä on ollut 70 ja 80-luvuilla syntyneitä. Tuosta voisi tehdä varsin ilkeitäkin johtopäätöksiä, mutta omasta mielestäni ajat ovat tietysti muuttuneet ja samoin vaatimukset. Noistakin äideistä suurin osa tekee parhaansa.
Tilasto näkyy https://thl.fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/lapset-nuoret-ja-pe…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon yhden kirjoittajan kirjoitusasusta (liialliset välilyönnit) ja sanavalinnoista samaksi henkilöksi, joka muinaisessa koronaketjussa haukkui kaikkia hiemankaan rokottautumista epäileviä todella törkeillä tavoilla. Hänellä oli yhdessä vaiheessa erikseen rekisteröity trollaustunnuskin, josta kirjoitteli sitten kaikenlaista ala-arvoista. Se tunnus kaiketi poistettiin melko nopeasti. En suosittele vastaamaan hänelle erityisesti mitään, hän on himmeä tyyppi ja tämä on maltillisesti ilmaistu.
Te olette kovia tunnistamaan. Minäkin täällä jonkun verran olen, mutta keskustelu kerrallaan. No, sinä ainakin tunnuit olevasi paitsi mummo-kriitikko, myös r-kriitikko.
Tämä on 10 vuotta vanha keskustelu, onko aloittaja saanut kypsyyttä vanhuksia koh
Oisoittaisitko nyt jonkun törkeyden tekstistäni ? Äitejään ja koko ikäluokkaa kohtaan täällä ei mielestäsi ole kirjoitettu törkeästi leimaten koko kuusi ikäluokkaa. Luet ihan oudosti tätä keskustelua sitten ja hyväksyt nykyisten vanhusten sättimisen ja pilkkkaamisen aikuisten ihmisten toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan keskustelun ulkopuolelta, jos on syntynyt 70-luvulla on iältään 54 - 45. Ettekö te ota mitään omaa aikuisen vastuuta elämästänne, olette kuitenkin olleet aikuisia jo 36 - 27 vuotta. Kyllä siinä ajassa olisi pitänyt saada oma aikuisen elämä raiteilleen ihan haluamaansa malliin on äiti aikoinaan ollut minkä lainen pahkapää tahansa.
Itsekin äitinä sitä omaa äitisuhdetta on joutunut miettimään, että itse ei toimisi kuten oma äiti on toiminut. Minulle ei ole tullut mieleenkään pilkata lapsiani heidän kehittymisestään, koska eihän lapsi pysty siihen vaikuttamaan. En myöskään ole kertonut lapsilleni, miten sillä ja tällä on paremmat lapset mitä minulla. En ole yrittänyt sabotoida lasteni ystävyyssuhteita vaan olen ollut iloinen, että heillä on ollut hyviä ystäviä ja että he ovat viihtyneet meillä. En ole
Veit sanat suustani. Tosin ymmärsin, ettei toiseksi viimeinen kirjoittaja olekaan riippuvainen enää äitinsä mielipiteistä.
Joskus omien lasteni kanssa keskustelussa on tullut esiin vastaavia juttuja kuin sinulla. Yksi lapsi muutti ammattialaa, keskusteltiin sen uuden alan rankkuudesta. Lapsi tokaisi, että yritänkö estää häntä. Vastasin että en, tämä on keskustelua ja sinä olet tasavertainen aikuinen. Päätät ihan itse mitä teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^ En keskustele kanssasi enää mistään, tulin vain toteamaan, että joillekin ei edes kannata yrittää selittää. Tiedät itsekin aivan hyvin, millaisia juttuja olet ihmisille vuosien saatossa palstalla laukonut. Siksi en suosittele muitakaan vastaamaan sinulle. Säästävät hermojaan, kun sivuuttavat juttusi.
Vierailija kirjoitti:
Oletus on siis se että äitimamma hokee viiskymppiselleen kyllä oot ihana , kyllä oot kaunis, taitava.
Viiskymppinen verisesti loukkaantuu jos rollaattorin kanssa kävelevä äitinsä kyisee vaikka: eikö teiltä työmatkat pitene jos muutatte lähiö äksään sieltä keskustasta ?
Paha mammamummo yrittää komennella, itkee teiniksi jäänyt viiskymppinen.
Sinulla on kyllä päässä jotain vikaa.
Edellinen tuolle välilyöntihenkilölle. Lainaus ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletus on siis se että äitimamma hokee viiskymppiselleen kyllä oot ihana , kyllä oot kaunis, taitava.
Viiskymppinen verisesti loukkaantuu jos rollaattorin kanssa kävelevä äitinsä kyisee vaikka: eikö teiltä työmatkat pitene jos muutatte lähiö äksään sieltä keskustasta ?
Paha mammamummo yrittää komennella, itkee teiniksi jäänyt viiskymppinen.
Sinulla on kyllä päässä jotain vikaa.
Kyllä täällä viiskymppiset ovat ihan itse tunnustaneet näissä teksteissään henkiaistä vaineuksistaan ja terapiansa tarpeesta. On se nyt hassua jos aikuinen ottaa itseensä mummohyssykän puheista.
Vierailija kirjoitti:
^ En keskustele kanssasi enää mistään, tulin vain toteamaan, että joillekin ei edes kannata yrittää selittää. Tiedät itsekin aivan hyvin, millaisia juttuja olet ihmisille vuosien saatossa palstalla laukonut. Siksi en suosittele muitakaan vastaamaan sinulle. Säästävät hermojaan, kun sivuuttavat juttusi.
Miksi jauhat ja olet tunnistavasi ihmisiä ja yrität jotain klikkiä kasata, kukaan ei saa olla eri mieltä kanssasi. Miksi et vaan ohita kommentteja jotka ei miellytä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan keskustelun ulkopuolelta, jos on syntynyt 70-luvulla on iältään 54 - 45. Ettekö te ota mitään omaa aikuisen vastuuta elämästänne, olette kuitenkin olleet aikuisia jo 36 - 27 vuotta. Kyllä siinä ajassa olisi pitänyt saada oma aikuisen elämä raiteilleen ihan haluamaansa malliin on äiti aikoinaan ollut minkä lainen pahkapää tahansa.
Itsekin äitinä sitä omaa äitisuhdetta on joutunut miettimään, että itse ei toimisi kuten oma äiti on toiminut. Minulle ei ole tullut mieleenkään pilkata lapsiani heidän kehittymisestään, koska eihän lapsi pysty siihen vaikuttamaan. En myöskään ole kertonut lapsilleni, miten sillä ja tällä on paremmat lapset mitä minulla. En ole yrittänyt sabotoida lasteni ystävyyssuhteita vaan olen ollut iloinen, että heillä on ollut hyviä ys
Löysit yhden asian mihin boomerit ei ole syypäitä. Hienoa
Miettinyt myös jos me maalta lapsina itsellisiksi lähteneet olisimme jääneet vonkumaan kun lapsuuskoti ja sitä ja tätä sensijaan että hankimme ammattitaitoa, moni iltakouluissa oppia, elämässä eteenpäin. Nyt sitten kuulemme mitä kyitä kaikki olemme olleet, kylmiä ja ties mitä, viemme lastemme palkat eläkkeinä, tarvitsemme hoitopaikkoja, kukaan ei tahdo meitä jne.