Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Out of topic, mutta tiedätkö miten vaikea nykyään on saada lääkäriaikaa. Juuri alkuviikosta yritin varata itselleni lääkäriaikaa kun olen ollut jo toista kuukautta kuumeessa. Ajan saaminen kuukauden päähän (!) vaati kahden päivän aktiivisen chattailun digiklikalla. Väitän ettei edes poliisikuulustelu ole niin tarkkaa kuin esitietojen kerääminen yhtä ihan tavallista terveyskeskuslääkärin aikaa varten. Yhteensä vietin hoitajan kanssa chatissa liki yhdeksän tuntia. Hoitaja mm. häipyi linjalta tunniksi kertomatta häipymisestään mitään, mutta sillä siunaamalla kun hän chattiin palasi, piti asiakkaan olla paikalla. Tätä jatkui siis kaksi päivää. Minut oli jopa lääkäri aiemmin määrännyt käymään vastaanotolla, mutta siihen oliisi kuulemma riittänyt aika 3 kk päähän. Hoitotakuuajasta oli turha puhua, kuulemma jos tänä vuonna on käynyt lääkärillä, kaikki asiat ovat jo vanhoja a
Kirjoittaja keksinyt uuden ammatin päästään. Mitään kansanterveyshoitajan ammattia ei ole olemassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea enää muuntaa viiskymppisiään alle vuoden vanhaksi. Ajatelkaa , traumat ovat ihan vauvaiästä juontuvia , ei mistään sideongelmista.
Oletko oikeasti noin yksinkertainen vai halusitko olla hassunhauskasti nokkela?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea enää muuntaa viiskymppisiään alle vuoden vanhaksi. Ajatelkaa , traumat ovat ihan vauvaiästä juontuvia , ei mistään sideongelmista.
Oletko oikeasti noin yksinkertainen vai halusitko olla hassunhauskasti nokkela?
Lue tuo Seuran artikkeli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea enää muuntaa viiskymppisiään alle vuoden vanhaksi. Ajatelkaa , traumat ovat ihan vauvaiästä juontuvia , ei mistään sideongelmista.
Oletko oikeasti noin yksinkertainen vai halusitko olla hassunhauskasti nokkela?
Lue tuo Seuran artikkeli
Eli olet ihan oikeasti vain yksinkertainen, etkä ymmärtänyt lukemaasi. Trauma siirtyy sukupolvelta toiselle. Sinä olet se traumatisoitunut, joka siirsi tunnekylmyyden omille lapsilleen. Lapsesi elää kuitenkin ajassa, jossa asioista voi puhua ääneen ja aiheesta kirjoitetaan jopa kirjoja ja lehtiartikkeleita. Netissä voi myös keskustella asiasta anonyymisti vertaistukiryhmässä (vaikka edellinen traumatisoitunut sukupolvi yrittää sitä estää). Hän ei halua enää jatkaa tätä sukupolvien traumaa, koska tiedostaa ongelman. Kyse on asiasta, joka vaikuttaa koko ihmisen elämään, valintoihin, ihmissuhteisiin. Kyse ei ole asiasta, jolle ei vaan voi tehdä mitään. Harmi, että et asiaa ymmärrä tai halua ymmärtää. Sinulla ei ole toivoa muuttaa asioita, mutta onneksi moni muu voi.
Kaikki myötätuntoni. Terapeuttien rahapussit kilisee kun jokaisella on vuosisatojen traumat estämässä täysipainoista elämää.
Et taitanut lukea, lapsi selkään ja heti tissiä, niin säästyy lapsi traumoilta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä on kansanterveyshoitaja? Asutko Ruotsissa?
Hyvänen aika, jos hoidat äitisi asioita pakkohan hänen on soitella sinulle. Järkkyä jos et vastaa puhelimeen vaikka toisella olisi ruokarahat loppu tai joku tarve. "
Nykyään vastaan äidin puheluihin korkeintaan kaksi kertaa päivässä. Pakko oli vetää rajat silloin, kun yhtenä päivänä iltapäivä kahteen mennessä olin käynyt häne luonaan kaksi kertaa ja ollut puhelimitse yhteydessä seitsemän kertaa.
Äidillä ei ole ruokarahat loppu. Tiedän, koska hoidan hänen raha-asioitaan ja hommaan ruuatkin kaupasta. Jos on hätä, äiti saa naputeltua 112.
Mutta mikä on kansanterveyshoitaja?
Ikävää äidillesi jos on kykenemätön pärjäämään itse j
Nyt alkoi toistakin kirjoittajaa kiinnostamaan, mikä ihme tuollainen kansanterveyshoitaja oikein on? Ikäni olen terveydenhoidossa työskennellyt, enkä ole moisesta kuullut koskaan. Googlekaan ei termiä tunne. Joko asut jossakin muualla kuin Suomessa, jolloin et tiedä Suomen terveydenhoidosta mitään tai kirjoittelet muuten vain omiasi.
Jos äidilläsi on kova hätä pärjäämisestä eikä hän pysty enää laittamaan ruokaa, kyllä tuo muistisairaudelta myös minusta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea enää muuntaa viiskymppisiään alle vuoden vanhaksi. Ajatelkaa , traumat ovat ihan vauvaiästä juontuvia , ei mistään sideongelmista.
Voi miten ihanan huvittava olet, niin nokkela ja vitsikäs. Jos olisit lukenut tai ymmärtänyt artikkelin tekstin, olisit huomannut kohdan "Tiedostamisen jälkeen on monia eri tapoja lähteä työstämään kehityksellistä traumaa. Klaavu mainitsee vertaistukiryhmät, terapiaryhmät, kasvuryhmät, keskustelut ystävän kanssa ja aiheesta lukemisen." No, itse yrität sabotoida hirvittävällä vimmalla jossain netissä olevaa keskustelupalstaa, jossa haetaan vertaistukea. Se kertoo sinusta enemmän kuin on tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun elämässä on kaikki hyvin, voi käydä terapiassa. Ymmärrän masennuksen, se on sairaus, psykoosit, skitsofreniat ja mitä niitä on, ovat sairauksia. Ja toivon että jokainen nuorikin saisi tarvitsemansa hoidon ettei päädy itsariin.
Jos joku 50 v tahtoo puhua rintaliiveistään tai siitä ettei lapsuuskodissa halailtu, haluaa maksaa terapeutille, siitä vaan.
Kansanterveyshoitaja-termiä käytetään Kainuun hyvinvointialueella. Tuon olisitte saaneet selville kirjoittamalla sanan Googleen. Kyseessä on siis hyvinvointialueen terveydenhoitaja eli oma hoitaja, johon otetaan yhteyttä tarpeen vaatiessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
40-lukulaista "vonkujaa" kehoittaisin lukemaan ketjun otsikon, miettimään sitä hetken ja päättämällä sitten, onko juuri minulla tähän keskusteluun jotain annettavaa.
Täällä ei taida edes kirjoittaa ainutkaan 40-lukulainen "vonkuja". Toiseksi sinä et ole mikään palstapoliisi, joka määrää kuka tänne saa kirjoittaa ja kuka ei.
Mulle pitäis maksaa palkkaa kun pidän keskustelua yllä. Tosin muilta menee työaikaa kun eivät tee töitään vaan pohtivat lapsuuttaan ja tiuskivat näppäimistöllään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea enää muuntaa viiskymppisiään alle vuoden vanhaksi. Ajatelkaa , traumat ovat ihan vauvaiästä juontuvia , ei mistään sideongelmista.
Oletko oikeasti noin yksinkertainen vai halusitko olla hassunhauskasti nokkela?
On se yksinkertainen ja yrittää olla muka nokkela. Vähän kuin pikkulapsi joka näsäviisastelee ja nakkelee niskojaan. Epäkypsä ihminen on kuin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
"Esimerkiksi aikuiset lapset ovat kirjoittaneet, miten heidän mielestään jopa eläkkeellä olevat vanhemmat ovat heistä tietysti kaiken ikänsä taloudellisesti vastuussa, kun ovat kerran menneet lapsen alulle panemaan. Lapsen oikeuksiksi on lueteltu mm. autokoulu, auto, hevonen ylläpitoineen, vähintään yksi vaihto-oppilasvuosi jossakin lapsen haluamassa kohteessa, kielikurssit kesäisin, kalliit harrastukset jne. Jos vanhempi ei tuosta urakasta suoriudu, hän on täysi luuseri. Vanhempien omaisuutta on ehdotettu ulosmitattavaksi lapsille todella monissa ketjuissa. Yleensä ikäraja menee suunnilleen viidessäkymmenessä vuodessa, sen jälkeen osan lapsia mielestä vanhemmilla ei pitäisi olla enää oikeutta itse tienaamaansa omaisuuteen."
Noita sinun luettelemia asioita vaativat, jos vaativat, vanhempien luona asuvat alaikäiset nuoret. Hevosta ja vaihto-oppilasvuotta kinuavilla on selvästi varakkaat vanhemmat, köyhien perheiden lapset eivät ole se
Muistaakseni noita hevosia ja vaihto-oppilasvuotta pidettiin itsestään selvänä jossakin sellaisessa ketjussa, missä kyseltiin onko joka kesä lasten pakko päästä huvipuistoon. Kirjoittaja kertoi muistaakseni olevansa päälle kolmekymppinen ja piti siis edelleen vanhempiaan elatusvelvollisina itsestään. Toiveita vanhempien omaisuuden ulosmittauksesta lasten hyväksi on esitetty todella monessa ketjussa.
On minulla tuosta vanhempien omaisuuden ulosmittaushalusta esimerkkikin jo hiukan pidemmän ajan takaa. Äitini oli 50- vuotias kun isäni kuoli. Sisareni olisi halunnut myydä äidiltä talon alta ja myyntitulot olisi pitänyt jakaa lapsille, hänelle esikoisena toki niistä suurin osa. Äiti olisi otettu pois monikymmenvuotisesta ympäristöstään kirkolle asumaan yksiöön. Onneksi meillä laki suojaa lesken asumista ja ahneiden lasten takia lesken ei tarvitse kotiaan myydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea enää muuntaa viiskymppisiään alle vuoden vanhaksi. Ajatelkaa , traumat ovat ihan vauvaiästä juontuvia , ei mistään sideongelmista.
Oletko oikeasti noin yksinkertainen vai halusitko olla hassunhauskasti nokkela?
On se yksinkertainen ja yrittää olla muka nokkela. Vähän kuin pikkulapsi joka näsäviisastelee ja nakkelee niskojaan. Epäkypsä ihminen on kuin lapsi.
Tekö nyt kiellätte artikkelin, ensimmäiselle vuodella ei mitään väliä?
Näistä tuli mieleen, että mun mummolaan tuli Kansan Tahto. Ja isäni tilasi Valittuja Paloja 80-luvulla. Molempia luin silmät pyöreinä. Opin lukemaan 5-vuotiaana ja nämä julkaisut olivat sitten vakiolukemistoani lapsuudessani😳
Ei ihme, että kouluun mentyäni Aapinen tuntui hieman pitkäveteiseltä. Vanhempieni mielestä olin kummallinen ja omituinen
Siitä puhutaan ihan liian vähän millainen järkyttävä kohtalo on pienelle lapselle on vanhempiaan älykkäämpi ja fiksumpu liian nuorena.
Sellaisia ihmisiä on paljon, ketkä ovat ihan pikkulapsena jo menneet ohi vanhemmistaan. On tragedia kun on älykkäänä, ymmärtävänä fiksuna olentona itseään paljon heikkolahjaisempien armoilla ja vallan alla.
Harva tämän ymmärtää, kun yleensä ihmiset saavat syntyä normaaliälyisille vanhemmille ja itsekin ovat taviksia tai sitä alempia älyltään.
Hirveä vastaan räkyttäminen syntyy aina, jos näistä yrittää puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea enää muuntaa viiskymppisiään alle vuoden vanhaksi. Ajatelkaa , traumat ovat ihan vauvaiästä juontuvia , ei mistään sideongelmista.
Oletko oikeasti noin yksinkertainen vai halusitko olla hassunhauskasti nokkela?
On se yksinkertainen ja yrittää olla muka nokkela. Vähän kuin pikkulapsi joka näsäviisastelee ja nakkelee niskojaan. Epäkypsä ihminen on kuin lapsi.
Tekö nyt kiellätte artikkelin, ensimmäiselle vuodella ei mitään väliä?
Ei minua kiinnosta sinun artikkelisi, ellet laita siihen linkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä on kansanterveyshoitaja? Asutko Ruotsissa?
Hyvänen aika, jos hoidat äitisi asioita pakkohan hänen on soitella sinulle. Järkkyä jos et vastaa puhelimeen vaikka toisella olisi ruokarahat loppu tai joku tarve. "
Nykyään vastaan äidin puheluihin korkeintaan kaksi kertaa päivässä. Pakko oli vetää rajat silloin, kun yhtenä päivänä iltapäivä kahteen mennessä olin käynyt häne luonaan kaksi kertaa ja ollut puhelimitse yhteydessä seitsemän kertaa.
Äidillä ei ole ruokarahat loppu. Tiedän, koska hoidan hänen raha-asioitaan ja hommaan ruuatkin kaupasta. Jos on hätä, äiti saa naputeltua 112.
Mutta mikä on kansanterveyshoitaja?
Ikävää äidillesi jos on kykenemätön pärjäämään itse ja muistisa
Samalla kun tekee viranomaiselle sen edunvalvontapaperin, kannattaa tehdä myös testamentti ja jakaa niin suuri osa omaisuutta kun pystyy muille kuin lapsille. Toki vielä paremman efektin saa aikaiseksi kun lahjoittaa omaisuutensa vaikka hyväntekeväisyyteen eläissään, silloin ei tarvitse jättää lapsille mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea enää muuntaa viiskymppisiään alle vuoden vanhaksi. Ajatelkaa , traumat ovat ihan vauvaiästä juontuvia , ei mistään sideongelmista.
Oletko oikeasti noin yksinkertainen vai halusitko olla hassunhauskasti nokkela?
On se yksinkertainen ja yrittää olla muka nokkela. Vähän kuin pikkulapsi joka näsäviisastelee ja nakkelee niskojaan. Epäkypsä ihminen on kuin lapsi.
Tekö nyt kiellätte artikkelin, ensimmäiselle vuodella ei mitään väliä?
Ei minua kiinnosta sinun artikkelisi, ellet laita siihen linkkiä.
Siis et lue tätä keskustelua. Sanousin teinisti jos olisin teini. Tuollahan se seuran artikkeli on linkitetty pari sivua taempana, jotain oranssia muistaakseni linkit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä samaa, jota moni meistä 70-luvulla syntyneistä on kokenut jo lapsuudesta saakka.
Vaikeat ja hankalat asiat vaietaan tai huudetaan hiljaisiksi. Lytätään, vähätellään, haukutaan, naureskellaan, mennään henkilökohtaisuuksiin, vältellään, paetaan. Marttyyrin elkein selitetään kuinka heillä itsellään on ihan varmasti ollut vaikeampaa, eikä koskaan tarvinnut mistään puhua, eikä koskaan valitettu.
Niinpä niin.
No, hehän itse kertovat itsestään täällä enemmän kuin me, joita heidän käytöksensä on koskettanut.
Osaat kyllä uhriutua tosi hyvin. Eikö sinulla ole aikuisena ihmisenä itselläsi mitään vastuuta elämästäsi?
Oletpa tyhmä.
Se ei ole itsestää vastuun ottamista, että jättää asiat käsittelemättä, ja purkaa pahan olonsa omiin lapsiin, on heille ilkeä, julma, kylmä ja pirullinen. Se ei ole itsestään vastuun ottamista, että tiuskii ja nakkelee niskojaan kuin kakara, vaikka pitäisi katsoa peiliin ja myöntää virheensä kuten aikuinen.
Se ei ole mitään uhriutumista ja vastuun välttelyä, että puhuu asioista, käsittelee niitä, ja ottaa puheeksi. SE JUURI ON SITÄ VASTUUN OTTAMISTA! Pässi!
Näistä tuli mieleen, että mun mummolaan tuli Kansan Tahto. Ja isäni tilasi Valittuja Paloja 80-luvulla. Molempia luin silmät pyöreinä. Opin lukemaan 5-vuotiaana ja nämä julkaisut olivat sitten vakiolukemistoani lapsuudessani😳
Ei ihme, että kouluun mentyäni Aapinen tuntui hieman pitkäveteiseltä. Vanhempieni mielestä olin kummallinen ja omituinen.