70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi 40-luvulla syntynyttä harmittaa ja ärsyttää ihan valtavasti, että 70-luvulla syntyneet haluavat avata traumojaan ja asioita, jotka ovat vaikuttaneet heidän tunne-elämänsä kehittymiseen. Kaikkein suurin syy siihen on, että näitä traumoja ei haluta enää siirtää eteenpäin seuraavalle sukupolvelle, kuten heidän vanhempansa ovat tehneet! Se on vinkumista, vonkumista, valittamista ja vanhuksien häpäisyä. Joku sanoi tätä jopa narsismiksi.
Pitäisi olla hiljaa, mennä eteenpäin, kasvaa aikuiseksi, lopettaa itkeminen ja siirtää tämä kaikki eteenpäin omille lapsille? Minun mielestäni se jos mikään on narsistista ajattelua.
Monille tulee uudelleen käsittelyyn se oman äidin äitiys, kun itse saa lapsia. En pysty ymmärtämään miten voi toimia kuten äitini toimi tai miten voi kadehtia omia lapsiaan. Äitini suuresti vihaama isäni taas pelasti.itsetuntoni.
Minusta ei tullut äidin parasta ystävää tai edes ystävää, vaikka hänen pääsääntöinen halunsa on oksentaa niskaani koko pitkän elämänsä kaikki vääryydet. Pieninä ilonpilahduksina miten miehet ovat häntä kehuneet... 🤢🤮
Ihmisenä sellainen huonoitsetuntoinen, negatiivinen, täydellisyyden tavoittelija, suorittaja... erittäin vaikeaa kestää omien lasten menestys sekä työ- että perhe-elämässä. Jotain moitittavaa piti keksiä... miten voit saada noin vähällä lukemisella noin hyviä numeroita 😱 ... anteeksi 🙄
40-lukulaista "vonkujaa" kehoittaisin lukemaan ketjun otsikon, miettimään sitä hetken ja päättämällä sitten, onko juuri minulla tähän keskusteluun jotain annettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö voi perustaa vaikka suljetun FB- ryhmän jossa voi nyt 35 vuotta vanhemmistaan valitettuaan valittaa vielä seuraavat 40 vuotta. Jos lapsuuteen tahtoo jumittua.
Tässäkin voitte antaa varmaan vaikka ryhmän nimen, ylläpitäjät vaativat jonkun todisteen että ryhmään pyrkijä on traumaattisen lapsuuden kokenut.
Kiitos näistä viesteistäsi. Ne tuovat tähän keskusteluun täydellisen esimerkin asiasta, josta täällä puhutaan. Osallistut keskusteluun pilkkaamalla ja vähättelemällä, puhumalla asian vierestä ja heittäytymällä marttyyriksi. Mallisuoritus!
Miksi ei kelpaa ehdotus? Ratkaisu että saatte rauhassa keskustella.
Täällä saa keskustella rauhassa anonyymisti. Mene itse pois, kun ketjun aihe ja kommentit sinua noin paljon risoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö voi perustaa vaikka suljetun FB- ryhmän jossa voi nyt 35 vuotta vanhemmistaan valitettuaan valittaa vielä seuraavat 40 vuotta. Jos lapsuuteen tahtoo jumittua.
Tässäkin voitte antaa varmaan vaikka ryhmän nimen, ylläpitäjät vaativat jonkun todisteen että ryhmään pyrkijä on traumaattisen lapsuuden kokenut.
Kiitos näistä viesteistäsi. Ne tuovat tähän keskusteluun täydellisen esimerkin asiasta, josta täällä puhutaan. Osallistut keskusteluun pilkkaamalla ja vähättelemällä, puhumalla asian vierestä ja heittäytymällä marttyyriksi. Mallisuoritus!
Miksi ei kelpaa ehdotus? Ratkaisu että saatte rauhassa keskustella.
Täällä saa keskus
Kyllä 40-luvulla syntyneet on ihan minua koskettava aihe. Kuulepa teinix!
"Out of topic, mutta tiedätkö miten vaikea nykyään on saada lääkäriaikaa. Juuri alkuviikosta yritin varata itselleni lääkäriaikaa kun olen ollut jo toista kuukautta kuumeessa. Ajan saaminen kuukauden päähän (!) vaati kahden päivän aktiivisen chattailun digiklikalla. Väitän ettei edes poliisikuulustelu ole niin tarkkaa kuin esitietojen kerääminen yhtä ihan tavallista terveyskeskuslääkärin aikaa varten. Yhteensä vietin hoitajan kanssa chatissa liki yhdeksän tuntia. Hoitaja mm. häipyi linjalta tunniksi kertomatta häipymisestään mitään, mutta sillä siunaamalla kun hän chattiin palasi, piti asiakkaan olla paikalla. Tätä jatkui siis kaksi päivää. Minut oli jopa lääkäri aiemmin määrännyt käymään vastaanotolla, mutta siihen oliisi kuulemma riittänyt aika 3 kk päähän. Hoitotakuuajasta oli turha puhua, kuulemma jos tänä vuonna on käynyt lääkärillä, kaikki asiat ovat jo vanhoja asioita, vaikkei niitä olisi vastaanotolla edes käsitelty.
Ehkä äitisi on kokenut saman."
Äitini ei ole kokenut samaa. Tiedän sen, koska hoidan äitini asioita valtuutuksella. Asian vireille saaminen kesti pari päivää kansanterveyshoitajan kanssa. Ajan lääkärille äiti sai seuraavalle viikolle.
Omaa lääkäriaikaa odotin kolme kuukautta.
Vierailija kirjoitti:
"Out of topic, mutta tiedätkö miten vaikea nykyään on saada lääkäriaikaa. Juuri alkuviikosta yritin varata itselleni lääkäriaikaa kun olen ollut jo toista kuukautta kuumeessa. Ajan saaminen kuukauden päähän (!) vaati kahden päivän aktiivisen chattailun digiklikalla. Väitän ettei edes poliisikuulustelu ole niin tarkkaa kuin esitietojen kerääminen yhtä ihan tavallista terveyskeskuslääkärin aikaa varten. Yhteensä vietin hoitajan kanssa chatissa liki yhdeksän tuntia. Hoitaja mm. häipyi linjalta tunniksi kertomatta häipymisestään mitään, mutta sillä siunaamalla kun hän chattiin palasi, piti asiakkaan olla paikalla. Tätä jatkui siis kaksi päivää. Minut oli jopa lääkäri aiemmin määrännyt käymään vastaanotolla, mutta siihen oliisi kuulemma riittänyt aika 3 kk päähän. Hoitotakuuajasta oli turha puhua, kuulemma jos tänä vuonna on käynyt lääkärillä, kaikki asiat ovat jo vanhoja asioita, vaikkei niitä olisi vastaanotolla edes käs
Mikä on kansanterveyshoitaja? Asutko Ruotsissa?
Hyvänen aika, jos hoidat äitisi asioita pakkohan hänen on soitella sinulle. Järkkyä jos et vastaa puhelimeen vaikka toisella olisi ruokarahat loppu tai joku tarve.
"Esimerkiksi aikuiset lapset ovat kirjoittaneet, miten heidän mielestään jopa eläkkeellä olevat vanhemmat ovat heistä tietysti kaiken ikänsä taloudellisesti vastuussa, kun ovat kerran menneet lapsen alulle panemaan. Lapsen oikeuksiksi on lueteltu mm. autokoulu, auto, hevonen ylläpitoineen, vähintään yksi vaihto-oppilasvuosi jossakin lapsen haluamassa kohteessa, kielikurssit kesäisin, kalliit harrastukset jne. Jos vanhempi ei tuosta urakasta suoriudu, hän on täysi luuseri. Vanhempien omaisuutta on ehdotettu ulosmitattavaksi lapsille todella monissa ketjuissa. Yleensä ikäraja menee suunnilleen viidessäkymmenessä vuodessa, sen jälkeen osan lapsia mielestä vanhemmilla ei pitäisi olla enää oikeutta itse tienaamaansa omaisuuteen."
Noita sinun luettelemia asioita vaativat, jos vaativat, vanhempien luona asuvat alaikäiset nuoret. Hevosta ja vaihto-oppilasvuotta kinuavilla on selvästi varakkaat vanhemmat, köyhien perheiden lapset eivät ole sellaista vailla.
Onko kukaan lukenut kirjaa: Lapsuuden kehityksellinen trauma, Juha Klaavu 2023? Itse yritin lainata kirjastosta, mutta varauksessa oli 45 lainaajan jono. Olisi mielenkiintoista kuulla aiheesta, löytyykö tästä kirjasta selitystä 40-lukulaisen käytökseen?
Kirja ei toki sovellu varmaankaan niille, jotka haluavat velloa 35 vuotta lapsuutensa epäkohdissa ja vonkua ja vinkua aiheesta, mutta esittelytekstin mukaan "kirja on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat lisätä omaa tai läheistensä hyvinvointia ja jotka haluavat ymmärtää ja tutkia arvottomuuden, häpeän ja syyllisyyden kokemuksiaan".
"Mikä on kansanterveyshoitaja? Asutko Ruotsissa?
Hyvänen aika, jos hoidat äitisi asioita pakkohan hänen on soitella sinulle. Järkkyä jos et vastaa puhelimeen vaikka toisella olisi ruokarahat loppu tai joku tarve. "
Nykyään vastaan äidin puheluihin korkeintaan kaksi kertaa päivässä. Pakko oli vetää rajat silloin, kun yhtenä päivänä iltapäivä kahteen mennessä olin käynyt häne luonaan kaksi kertaa ja ollut puhelimitse yhteydessä seitsemän kertaa.
Äidillä ei ole ruokarahat loppu. Tiedän, koska hoidan hänen raha-asioitaan ja hommaan ruuatkin kaupasta. Jos on hätä, äiti saa naputeltua 112.
Vierailija kirjoitti:
"Mikä on kansanterveyshoitaja? Asutko Ruotsissa?
Hyvänen aika, jos hoidat äitisi asioita pakkohan hänen on soitella sinulle. Järkkyä jos et vastaa puhelimeen vaikka toisella olisi ruokarahat loppu tai joku tarve. "
Nykyään vastaan äidin puheluihin korkeintaan kaksi kertaa päivässä. Pakko oli vetää rajat silloin, kun yhtenä päivänä iltapäivä kahteen mennessä olin käynyt häne luonaan kaksi kertaa ja ollut puhelimitse yhteydessä seitsemän kertaa.
Äidillä ei ole ruokarahat loppu. Tiedän, koska hoidan hänen raha-asioitaan ja hommaan ruuatkin kaupasta. Jos on hätä, äiti saa naputeltua 112.
Mutta mikä on kansanterveyshoitaja?
Ikävää äidillesi jos on kykenemätön pärjäämään itse ja muistisairauden oireita.
Mutta jotain taas moitittiin kylmäksimäidiksi kun ei soittele lapsilleen vaan viestivät whs ryhmässä.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan lukenut kirjaa: Lapsuuden kehityksellinen trauma, Juha Klaavu 2023? Itse yritin lainata kirjastosta, mutta varauksessa oli 45 lainaajan jono. Olisi mielenkiintoista kuulla aiheesta, löytyykö tästä kirjasta selitystä 40-lukulaisen käytökseen?
Kirja ei toki sovellu varmaankaan niille, jotka haluavat velloa 35 vuotta lapsuutensa epäkohdissa ja vonkua ja vinkua aiheesta, mutta esittelytekstin mukaan "kirja on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat lisätä omaa tai läheistensä hyvinvointia ja jotka haluavat ymmärtää ja tutkia arvottomuuden, häpeän ja syyllisyyden kokemuksiaan".
https://seura.fi/terveys/terveystarinat/kehityksellinen-trauma-syntyy-l…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä on kansanterveyshoitaja? Asutko Ruotsissa?
Hyvänen aika, jos hoidat äitisi asioita pakkohan hänen on soitella sinulle. Järkkyä jos et vastaa puhelimeen vaikka toisella olisi ruokarahat loppu tai joku tarve. "
Nykyään vastaan äidin puheluihin korkeintaan kaksi kertaa päivässä. Pakko oli vetää rajat silloin, kun yhtenä päivänä iltapäivä kahteen mennessä olin käynyt häne luonaan kaksi kertaa ja ollut puhelimitse yhteydessä seitsemän kertaa.
Äidillä ei ole ruokarahat loppu. Tiedän, koska hoidan hänen raha-asioitaan ja hommaan ruuatkin kaupasta. Jos on hätä, äiti saa naputeltua 112.
Mutta mikä on kansanterveyshoitaja?
Ikävää äidillesi jos on kykenemätön pärjäämään itse ja muistisairauden oireita.
Äläpä viitsi leikkiä tyhmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan lukenut kirjaa: Lapsuuden kehityksellinen trauma, Juha Klaavu 2023? Itse yritin lainata kirjastosta, mutta varauksessa oli 45 lainaajan jono. Olisi mielenkiintoista kuulla aiheesta, löytyykö tästä kirjasta selitystä 40-lukulaisen käytökseen?
Kirja ei toki sovellu varmaankaan niille, jotka haluavat velloa 35 vuotta lapsuutensa epäkohdissa ja vonkua ja vinkua aiheesta, mutta esittelytekstin mukaan "kirja on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat lisätä omaa tai läheistensä hyvinvointia ja jotka haluavat ymmärtää ja tutkia arvottomuuden, häpeän ja syyllisyyden kokemuksiaan".https://seura.fi/terveys/terveystarinat/kehityksellinen-trauma-syntyy-l…
Seura-lehti, vieläkö se on boomerien voimin hengissä 😆 Valitut palat on vissiin vielä Jenkeissä hengissä. Ihan tuli mummula mieleen. 20-luvulla syntyneet isovanhempani lukivat niitä. Samoin Kansa taisteli -lehteä. 😍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä on kansanterveyshoitaja? Asutko Ruotsissa?
Hyvänen aika, jos hoidat äitisi asioita pakkohan hänen on soitella sinulle. Järkkyä jos et vastaa puhelimeen vaikka toisella olisi ruokarahat loppu tai joku tarve. "
Nykyään vastaan äidin puheluihin korkeintaan kaksi kertaa päivässä. Pakko oli vetää rajat silloin, kun yhtenä päivänä iltapäivä kahteen mennessä olin käynyt häne luonaan kaksi kertaa ja ollut puhelimitse yhteydessä seitsemän kertaa.
Äidillä ei ole ruokarahat loppu. Tiedän, koska hoidan hänen raha-asioitaan ja hommaan ruuatkin kaupasta. Jos on hätä, äiti saa naputeltua 112.
Mutta mikä on kansanterveyshoitaja?
Ikävää äidillesi jos on kykenemätön pärjäämään itse j
En minä tiedä mikä on kansanterveyshoitaja. Missä paikassa, terveyskeskuksessa, sossussa?
Olen nimittäin ajatellut edunvalvontavaltuutuksen tehdä. Minne siis otan yhteyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä on kansanterveyshoitaja? Asutko Ruotsissa?
Hyvänen aika, jos hoidat äitisi asioita pakkohan hänen on soitella sinulle. Järkkyä jos et vastaa puhelimeen vaikka toisella olisi ruokarahat loppu tai joku tarve. "
Nykyään vastaan äidin puheluihin korkeintaan kaksi kertaa päivässä. Pakko oli vetää rajat silloin, kun yhtenä päivänä iltapäivä kahteen mennessä olin käynyt häne luonaan kaksi kertaa ja ollut puhelimitse yhteydessä seitsemän kertaa.
Äidillä ei ole ruokarahat loppu. Tiedän, koska hoidan hänen raha-asioitaan ja hommaan ruuatkin kaupasta. Jos on hätä, äiti saa naputeltua 112.
Mutta mikä on kansanterveyshoitaja?
Ikävää äidillesi jos on kykenemätön pärjäämään itse ja muistisairauden oireita.
Tässä ketjussa keskustellaan niistä äideistä, joiden lapset ovat lähinnä onnellisia ilman jatkuvia äidin puhelimitse tapahtuvia pahanolon oksennuksia. Kaikki äidit eivät sellaisia ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä on kansanterveyshoitaja? Asutko Ruotsissa?
Hyvänen aika, jos hoidat äitisi asioita pakkohan hänen on soitella sinulle. Järkkyä jos et vastaa puhelimeen vaikka toisella olisi ruokarahat loppu tai joku tarve. "
Nykyään vastaan äidin puheluihin korkeintaan kaksi kertaa päivässä. Pakko oli vetää rajat silloin, kun yhtenä päivänä iltapäivä kahteen mennessä olin käynyt häne luonaan kaksi kertaa ja ollut puhelimitse yhteydessä seitsemän kertaa.
Äidillä ei ole ruokarahat loppu. Tiedän, koska hoidan hänen raha-asioitaan ja hommaan ruuatkin kaupasta. Jos on hätä, äiti saa naputeltua 112.
Mutta mikä on kansanterveyshoitaja?
Ikävää äidillesi jos on kykenemätön pärjäämään itse ja muistisairauden oireita.
<
Olisiko varmempi yhtä päätä tehdä edunvaltuutusvaltakirja viranomaiselle, ei ainakaan lapset valittaisi keskustelupalstalla miten on hankalaa ja vastenmielistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä on kansanterveyshoitaja? Asutko Ruotsissa?
Hyvänen aika, jos hoidat äitisi asioita pakkohan hänen on soitella sinulle. Järkkyä jos et vastaa puhelimeen vaikka toisella olisi ruokarahat loppu tai joku tarve. "
Nykyään vastaan äidin puheluihin korkeintaan kaksi kertaa päivässä. Pakko oli vetää rajat silloin, kun yhtenä päivänä iltapäivä kahteen mennessä olin käynyt häne luonaan kaksi kertaa ja ollut puhelimitse yhteydessä seitsemän kertaa.
Äidillä ei ole ruokarahat loppu. Tiedän, koska hoidan hänen raha-asioitaan ja hommaan ruuatkin kaupasta. Jos on hätä, äiti saa naputeltua 112.
Mutta mikä on kansanterveyshoitaja?
Ikävää äidillesi jos on kykenemätön pärjäämään itse j
Ei ainakaan meidän kaupungissa hakusanalla löydy. Antaa terveyskeskuksen. Ehkä siellä sitten on sillä tittelillä joku. Tai vanhuspalveluissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan lukenut kirjaa: Lapsuuden kehityksellinen trauma, Juha Klaavu 2023? Itse yritin lainata kirjastosta, mutta varauksessa oli 45 lainaajan jono. Olisi mielenkiintoista kuulla aiheesta, löytyykö tästä kirjasta selitystä 40-lukulaisen käytökseen?
Kirja ei toki sovellu varmaankaan niille, jotka haluavat velloa 35 vuotta lapsuutensa epäkohdissa ja vonkua ja vinkua aiheesta, mutta esittelytekstin mukaan "kirja on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat lisätä omaa tai läheistensä hyvinvointia ja jotka haluavat ymmärtää ja tutkia arvottomuuden, häpeän ja syyllisyyden kokemuksiaan".https://seura.fi/terveys/terveystarinat/kehityksellinen-trauma-syntyy-l…
Seura-lehti, vieläkö se on boome
Erinomainen artikkeli kuitenkin! Lehti on valittu ehkä ihan tarkoituksella. Ehkä joku lukija lukee tämän kirjan salaa ja ehtii vielä korjata välinsä jälkipolviin.
Vaikea enää muuntaa viiskymppisiään alle vuoden vanhaksi. Ajatelkaa , traumat ovat ihan vauvaiästä juontuvia , ei mistään sideongelmista.
Miksi ei kelpaa ehdotus? Ratkaisu että saatte rauhassa keskustella.