Mitä tehdä, kun on mennyt touhuamaan parhaan kaverinsa miehen kanssa?

Se ei ole yhdestä kirjasta luettavissa.

Vierailija:

Tää on niin fiiniä filosofointia, kuten sen erään miehenkin kirjoitus, että hoh hoijaa.

Jos lähdetään tälle linjalle, niin tämä ketju on täysin väärä foorumi.

Pettämisessä on kyse valinnasta. Petätkö vai et. That' s it.

Ei tarvita moralisointia, eikä filosofointia, vaan valinta. Ja minä (moralistina) olen sitä mieltä, että pettäminen on syvältä. On syy mikä tahansa.

Ketjun aloituksesta käy varsin hyvin ilmi että kyse ei ole siitä saako pettä vaiko ei, vaan siitä että vahinko on jo tapahtunut ja miten sitten pitäisi olla ja elää.

Heti sen jälkeen tuli moralisteilta hirvittävä huuto kuinka huono ihminen ap onkaan. Verbaalisia kiviä lensi ja pahimpia lynkkauskommentteja onkin onneksi poistettu.

Kyllä tämä filosofointi osui ihan oikeaan ketjuun. Tämä on juuri oikea paikka pohtia teon vakavuutta ja vaiktuksia, syitä ja seurauksia. Toivottavasti muutama moralisoiva kirjoittajakin tunsi pienen omantunnon piston ensireaktioistaan.

Edellinen eli 135.

Toi " himot vaan vei mennessään" on niin lapsellista Harlekiini-meininkiä.



On ihan varmasti meillä täydellisilläkin tehnyt mieli tehdä vaikka mitä, missä ja kenen kanssa, mutta ainakin minä olen ihminen, enkä eläin eli pystyn hillitsemään itseni.



Se, että hillitsen itseni nyt, kun olen naimisissa, ei todellakaan tarkoita sitä, etten olisi ollut himojeni ja halujeni vietävissä silloin, kun olin sinkku.



Ja koskaan en ole mitään puuhannut varatun miehen kanssa, enkä koskaan sellaista tule tekemään.



Kasvakaa ihmiset aikuisiksi ja lopettakaa tuo pelkästään oman hyvinvoinnin vatvominen.

No et sä siitä teosta ainakaan taivaspaikkaa itselles lunasta. Et ehkä myöskään paikkaa ystäväpiirissä.

tilanteessa kaverin miehiä/varattuja en vaikka olisin kuinka kännissä tahansa. Känni ei selitä mitään. Silloin voi vain toteuttaa asioita, joita selvinpäin alitajuisesti haaveilee. Toivottavasti kaverisi saisi tietää!

Minä en petä, mutta saatan kyllä unohtaa laskujen maksamisen eräpäivänä, Mitenkähän noitakin voi edes verrata toisiinsa?

Etkös sä sanonut että olette suhteessa (vai aviossa) molemmat? Jännä juttu ettet puolella sanallakaan mainitse oman miehesi tunteita tässä tilanteessa, mutta munavilles vaimon suhtautuminen huolettaa. Ei taida olla kaikki teilläkään ihan kunnossa?

joo, omasta suhteestani en sen enempää täällä puhu, se on kunnossa kyllä.

Kukaan ei väittänyt olevansa yli-ihminen, ketään ei väitetty myöskään ali-ihmiseksi. Mutta erilaisia me ainakin olemme, se on ihan varmaa! Tosielämässä tuskin ystävystyisimme. Kyllä mun olisi hyvin vaikea (käytännössä mahdotonta) olla ystävä ihmisen kanssa, jonka maailmankatsomus on noin ratkaisevasti erilainen kuin omani.



Anteeksi voi antaa monenlaista, mutta ystävyyden _jatkaminen_ omaa puolisoa salaa panneen naikkosen kanssa olisi lievästi sanoen epätodennäköistä.



Ja kiitos 48 ja pari muuta, pidätte yllä uskoa ihmislajiiin ;))

et siis antaisi ystävlle anteeksi mutta miehellesi kyllä!!! KERTOKAA NYT MULLE KUN EN YMMÄRRÄ MIKSI MINUA YSTÄVÄÄ PIDETÄÄN PETOKSESTA ENEMMÄN VASTUUSSA OLEVANA KUIN MIESTÄ?



Onko mies tuossa nyt sitten myöskin uhri ja minä munahaukka, joka olen käyttänyt humalaista miestä hyväkseni.....eli 55 antaisi anteeksi puolisolleen muttei ystävälleen?.... kyllä siinä kuulkaa kävisi niin että mies pettäisi lopulta uudestaan mutta ystävä pysyisi virheineen vierelläsi.

Mä olen aina ajatellut, että lähes kaikki fiksut, normaalit ihmiset

- maksaa laskunsa ajoissa (jos jostain syystä tilapäinen " kriisi" , hoidetaan lisää maksuaikaa laskuttajan kanssa

- vie kirjat ajoissa kirjastoon

- laittaa vessanpöntön kannen kiinni hygieniasyistä (no, tää on jo superia :-)

- ei petä

- ei kännää ylenpalttisesti

- hoitaa työnsä ja kotinsa ok

- on luotettava muutenkin

- yrittää elää kunnon ihmisenä

Mun moka. Olette sittenkin empaattisia.



18

minäpä paskiainen panin mieheni veljen kanssa, yhdessä kun oltiin meillä jatkoilla ja mieheni sammui.. " se vaan tapahtui" . hirveä morkkis tietysti molemmilla, mutta on sovittu että kellekään ei puhuta mitä tapahtui.

jätin kyllä miehen vähän tuon jälkeen kun tajusin että suhteessa on jotain vikaa jos hyppii vieraisiin pöksyihin. Ajattelin etten ansaitse miestäni.



Mutta pointti siis, että älä ihmeessä kerro, olisi vain itsekästä satuttaa montaa muutakin, kuin että kärsisit asiasta yksin.

saman erheen tehneenä sanon näin. Myrsky laantuu parissa viikossa kun on ja elää normalisti,älä siis välttele ketään.

Itse en enää käytä alkoholia ollessani kohteen kanssa samoissa kemuissa ilman puolisoitamme.

Kerrassaan harkintakyky lamaantuu humalassa...jatkokatastrofin välttääkseni ei ole muuta keinoa kuin poistaa ongelma,eli viina.

Sanoin kielteisen mielipiteeni pettämiseen ja olen kovin pahoillani, jos sinun löyhämoraalinen maailmasi nyt järkähti.

Siis pettämistä ei saisi moralisoida? Just.

no johan ne moralisoijatkin siellä heräs

mutta niin riittää kohtalotovereitakin. Sellaista se ellämä vaan tuppaa olemaan.



Itse olen ollut vastaavanlaisessa tilanteessa ystäväni miehen kanssa. Tilanne ei ole edennyt sänkyhommiin asti, mutta kyllähän se moraalinen krapula seurasi jo siitä muustakin " touhuamisesta" . Vikaa on molemmissa, turha syyttää vain toista osapuolta ja ehkäpä molempien parisuhteessakin on jotain vialla, jos tällaiseen tilanteeseen päädytään. Mutta se on jokaisen oma asia, turha siitä on muiden saarnata ja syyllistää.



Miehen kohtaaminen ensimmäistä kertaa tapahtuneen jälkeen oli lievästi sanottuna noloa... Me kuitenkin keskustelimme asiasta ja sovimme, ettei asiasta kerrota puolisoille. Tämä oli yhteinen päätös ja molempien täytyy luottaa siihen, että toinen pitää sanansa. Ajan myötä morkkis alkoi helpottamaan ja nykyään toiseen pystyy suhtautumaan jo ihan niin kuin ennenkin.



Jos mahdollista, puhu asiasta tämän miehen kanssa ja kerro, että luotat siihen, ettei hän puhu asiasta kenellekään. Ja sulje korvasi noilta ääliöiltä, jotka eivät koskaan omien sanojensa mukaan tee mitään väärää.

..myöhästynyt?



Kyse ei ole siitä etteikö ihminen osaisi ja pyrkisi elämään " oikein" vaan siitä miten käsittelee ja kohtelee ihmisiä jotka syystä tai toisesta rikkovat normeja tai eroavat normistosta.



18

Jokaisen tilanne ja parisuhde on tietenkin yksilöllinen, mutta jos laitat yhteen mielestäsi sopivimman iän suhteessa fyysisiin (biologiset), psyykkisiin (henkiset) ja sosiaalisiin (koulutus, omaisuus) liittyvät tekijät niin mikä on mielestäsi paras ikä?

Pettäjät täällä taas lieventävät omia tuskiaan... onneksi sentään täällä pari uskollista minunkin lisäksi. Eipä ap kauheen kännissä ole voinut olla kun sentään muistaa tapahtuneen! Valheet ennemmin tai myöhemmin paljastuvat ja menetät kaverisi lopullisesti, jos liikutte samoissa piireissä niin myös muut alkavat vältteleen sua.