Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä, kun on mennyt touhuamaan parhaan kaverinsa miehen kanssa?
29.01.2008 |
Se oli kyllä vahinko ja humalassa tehty mutta silti kaduttaa ihan kauheasti.... se tapahtui lauantaina ja tuntuu etten enää ikinä voi katsoa kumpaakaan silmiin...joudunko nyt helvettiin? lapsia ei ole kummallakaan mutta puolisot siis molemmilla....
Kommentit (124)
Minä ainakin olen täysin päinvastainen.
Ja siitä huolimatta, moralisoin ja tuomitsen pettämisen.
Eikä ole ollut edes tilaisuuksien puutetta, päin vastoin.
Mutta kuten joku aikaisemmin sanoi, olen ihminen, en eläin, enkä siis elä pelkästään vaistojeni varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se asia taitaa niin olla että ne rumat / häiriintyneet hakee sitä pönkittämistä itsetunnolleen pettämisellä. Ei ihminen joka on sinut itsensä kanssa ja onnellinen elämästään tarvi ulkopuolisten apuja itsetuntonsa kohentamiseeen.
Kylläpä moralistit nytten saivat vettä myllyynsä.
Teidän suurin vikanne on kuitenkin se että uskottelette että on kahdenlaisia - uskollisia ja pettäviä.
Se on typerä uskomus. Minäkin olin uskollinen enkä muuhun uskonut ennen kuin löysin itseni tilanteesta jossa vanha elämänkatomukseni olikin yhtäkkiä romahtanut. Olin yhtäkkiä " pettäjä" . Niin varmaan moni muukin.
Sen jälkeen huomasin kuin maailmassa moralistit jakavat ihmiset langenneisiin ja parempiin, lokeroivat ja leimaavat. Sillä ei ollutkaan väliä etten tehnyt sitä toiste. Olin sen jälkeen ikuinen pettäjä.
Moralistin suurin virhe onkin siinä että hän on niin ylpeä siitä mitä hän EI OLE tehnyt. Riippumatta siitä onko siihen ollut tarvetta, halua tai edes mahdollisuutta. Todellisuudessa ihmisen moraalista selkarankaa ei siinä mitata, vaan se tulee vastaan tilanteessas jossa joutuu tekemään isompia päätöksiä - useimmiten sellaisia joissa ei ole yhtään hyvää vaihtoehtoa.
Jotkut ihmiset onnistuvat tosin elämään koko elämänsä niin että välttävät näitä tilanteita - jos ei muuta niin ainakin näennäisesti. Kun syvemmälle mennään niin se on oikeasti pelkuruuden muoto.
Mitä hienoa siinä on että kituu loppuelämänsä uskollisena sellaisen kumppanin kanssa joka tukahduttaa seksuaalisuuden ja elämänhalun, jos syy siihen on vain se että haluaa elää itse valitun normiston mukaan? Kuka päättää että ns. uskottomuus loppujen lopuksi on niin paljon pahempi asia kuin seksi ennen papin aamenta, joka aikoinaan oli yhtä iso tabu? Mistäs te tiedätte ettei uskoton osapuoli oikeasti myös kykenisi sallimaan omalle kumppanilleen samanlaisia oikeuksia ja vastuita?
Moralisointi on henkistä yksinkertaistamista ja naiivia toisten ihmisten leimaamista. Minusta se on häpeällistä. Se on likaisen vallankäytön väline.
Hyväksykää toisia, myöskin eriliaisia ihmisiä - myös heidän virheitä ja heikkouksia. Moralisoimalla ja rankaisemalla maailma ei parane.
onnistutaan juttu kääntämään siihen, että on itse asiassa moraalisesti oikein ja hyveellistä pitää suu kiinni, ettei vain satuta muita omaatuntoaan keventäessään. Väärin. Satuttaminen tapahtuu varsinaisen teon hetkellä. Sen jälkeen muilla asianosaisilla on oikeus tietää tapahtuneesta, jotta ne tietää, mitä valitsee. Todellisuuden peittely ei ole hyve vaikka sitä kuinka yritettäisiin moiseksi naamioida.
Toinen huvittava juttu on se, kun ihmisten moraalinen arvomaailma selitetään sillä, ettei susiruma miestä saisikaan. Helppohan se on olla uskollinen tolla naamalla, toista se on mulla missillä, kun on noita houkutuksia. Just just.
T. Laskut ja kirjastonkirjat ajallaan, arvot ja ulkonäkö kohdallaan - en petä, eikä sunkaan pitäisi.
Nykyään ei ole pakko olla missään suhteessa jos ei halua, joten se kuule siitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
onnistutaan juttu kääntämään siihen, että on itse asiassa moraalisesti oikein ja hyveellistä pitää suu kiinni, ettei vain satuta muita omaatuntoaan keventäessään. Väärin. Satuttaminen tapahtuu varsinaisen teon hetkellä. Sen jälkeen muilla asianosaisilla on oikeus tietää tapahtuneesta, jotta ne tietää, mitä valitsee. Todellisuuden peittely ei ole hyve vaikka sitä kuinka yritettäisiin moiseksi naamioida
Niin sinun mielestäsi. Kuka sinä olet tuota normia pakottamaan muille?
Minusta olet taas täysin väärässä. Fatalistinen kaiken auki repiminen kyllä siirtää vastuun pois tekijältä, mutta tuottaa sitten lisää tuskaa ja kipua.
Siihen ei yksinkertaisesti löydy enää yhtä oikeata ratkaisua.
Huvittavaa muuten että tuota mielipidettä myös esittävät yleensä vain sellaiset ihmiset jotka eivät ikinä ole tuollaista valintaa joutuneet tekemään.
99 niin miksei saisi olla ylpeä siitä että en ole pettänyt? Mä en tiedä missä maailmassa teidät on kasvatettu koska tuputatte pettämistä joka tuutista.
MINÄ OLEN USKOLLINEN JA HELVETIN YLPEÄ ETTÄ NYKYMAAILMASSA SE ON MAHDOLLISTA. Minulla olisi ollut montakin tilaisuutta pettää mutta ( kun olen baarissa humalassa ) ja se ei ole vaikeeta sanoa ei. Miksi mun pitäisi olla kiinnostunut muista miehistä kun omani tarjoaa mulle sen kaiken mitä haluan? Miksi haluaisin pilata tämän kaiken hetken huumalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
102 ihminen joka joutuu " tollaisen valinnan " eteen niin kertoo jo aika paljon ihmisestä...
Vierailija:
en tiedä oliko kommenttisi tosissaan kirjoitettu vai ei mutta mulla on käynyt noita pakko saada-juttuja muidenkin miesten kanssa....siis joskus vaan himottaa toinen niin hirveesti että jos toinenkin ajattelee samoin niin siinä ei oikeesti voi estellä asioita tapahtumasta oli toinen osapuoli sit kuka tahansa. aina mä olen kyllä ollut humalassa silloin kun noin on käyny eli ei tosiaankaan missä kauppajonossa ala vieruskaveri himottamaan niin että naimaan pitää päästä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaikka joku sika raiskaa sut kännissä, niin voiko seitäkin sanoa vahingoksi?
Vierailija:
Jotenkin sitä syyllisyyttä lievensi se, että kyseessä oli todellakin vahinko (vahvassa humalassa tapahtunut) ja lisäksi rakas ystäväni, eikä kukaan puolituttu. Kuulostaa sairaalta, mutta en vaan jotenkin enää osaa tuntea asiasta syyllisyyttä ainakaan mitenkään aktiivisesti. Kyllä se sinunkin syyllisyytesi ajan kanssa laimenee, usko pois. Elämä jatkuu.t. 26
minkä ikäinen ap on?
Kuulostaa ihan joltain teini meiningiltä (kaikki muut sammuneina)!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletpa naiivi edelleen. Tiedätkö muuten varmuudella ettei sinulla ole yhtään pienten lasten ompelemia vaatteita? Tai että olet ostanut hedelmiä joiden viljelyn yhteydessä ei ole sorrettu tai jopa tapettu ihmisiä? Vai onko niin että mieluummin et edes kuule siitä?
Oletko varma että kaikki tekosi ovat puhtaasti hyviä eikä niillä ole negatiivisa vaikutuksia muihin?
No, tuskin nämä kysymykset herättävät sinua siitä valheesta jossa mieluummin elät. Mustavalkoisessa maailmassa on helpompi olla ja moralisointi on tapa määritellä itsensä pelottavien valintojen ulkopuolelle.
No eikös tuo sitten ole sellainen valinta johon 102 mukaan ei joudu kuin " sellaiset ihmiset" ?
Jos perheessä on pieniä lapsia, mutta ihmissuhde ei toimi. Mikä on oikea ratkaisu? Rikkoa perhe, muttaa pois ja erottaa lasten vahemmat - vaiko tehdä kompromissi jossa molemmat vanhemmat ovat jatkuvasti lapsille läsnä vaikka eivät keskenään muuten haluaisi olla?
Ei tässäkään ole yhtä hyvää ratkaisua. Onko tällaiseen tilanteeseen joutunut ihminen sitten huonompi?
Entäs jos hän tekeekin ratkaisun joka osoittautuu jälkikäteen olleen väärä? Pitäisikö häntä leimata? Tai jos hän päättää jäädä, mutta sortuu kuitenkin syrjähyppyyn - siirtyykö hän vasta silloin pahalle puolelle? Vai olisiko sittenkin niin että teot ja ihmiset ovat kaksi eri asiaa - hyväkin ihminen voi tehdä virheitä - kuten tekin teette moralisoidessanne - ja virheistä voi ottaa vastuunkin monella eri tavalla.
Esimerkiksi minä voin rehellisesti sanoa ettei minua kiinnosta edes tietää kaikkea. En halua tietää jos vaimoni näkee kadulla komean miehen ja ihastelee häntä. Sitä ei kyllä pettämiseksikään luokiteltaisi, mutta tiedän että tällaista sattuu. Eikä minua kiinnosta kuulla millaista hänellä oli miesten kanssa ennen minua. Mitä minä sillä tiedolla?
Enkä minä halua tietää jos hän sortuu uskottomuuteenkaan. Jos hän edelleen rakastaa minua se on tärkeätä meiden keskenäisessä olemisessa. On hän harrastanut muittenkin kanssa seksiä ennen kuin olimme yhdessä, eikä hän siitä kulunut tai mennyt rikki.
Moralisointi on pelkuruutta. Pelkuruutta kohdata vaikeita kysymyksiä, pako todellisuuden monimutkaisuudesta ja vastuusta lintsaaminen.
Virheen jälkeen fatalistinen itsensäpaljastaminen saattaa olla vain narsistinen avunhuuto, vaikka voi avoin keskustelu myös olla oikea ja rakentava ratkaisu. Pointti on että yksinkertaista mustavalkoista mallia ei ole oikeasti olemassa. Se ei ole vastuun pakoilua. Elämä vie eteenpäin ja asiat muutuvat. Moralisointi ei tee maailmasta parempaa. Anteeksianto tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellinen ja toimiva parisuhde kun ei siihen kaadu jos lapsia syntyy - päinvastoin.. Jos taas ongelmia ollut jo pitkään, niin onkohan siinäkään järkeä että pieniä lapsia tehdään ja monta peräkkäin?
Valintoja valintoja - niinku pettäminenki
Tsemppiä AP. Olet yhden dramaattisen elämänkokemuksen riikkaampi. Älä tee samoja virheitä kahteen kertaan! Ei se ole sen vaikeampaa.
Mieti tarkkaan mikä on sinulle oikea ratkaisu, ja hyväksy sitten oma päätöksesi. Kukaan muu ei voi sitä tehdä puolestasi, se on sekä oikeutesi että velvollisuutesi.
Moralisteista huolimatta kokemuksessasi oli varmasti myös jotain kaunista, mutta myös jotain hirvittävää. Kanna muistosi alkupääomana viisaudelle, älä häpeän taakkana.
terveisin,
18
se että sulta puuttuu moraali, ei tarkota et kaikilta puuttuu, ja ap jos olisin mokannut noin pahasti - muuttasin korpeen ja pussi päähän
Alue: Aihe vapaa
Voi sua Ap, olet kyllä kunnon tyyppi. Mitäköhän ihmiset tekisivät jos menettäisivät noinkin kivan kaverin kuin sä? Taputetaan nyt aapeetä olalle ja annetaan kunnon voimahali kun sillä on nyt paha mieli tapahtuneesta. Voi kyynel sentään. Oot kunnon nainen ja miehesi on sinut ansainnu satavarmasti, vie kaverillesi kukkia kun hän tietämättään on jakanut kanssasi niinkin mahtavaa miestä. Voit sitäkin taputtaa olalle.
- tätähän sä tekstilläsi haet, hyväksyntää?