Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä, kun on mennyt touhuamaan parhaan kaverinsa miehen kanssa?
29.01.2008 |
Se oli kyllä vahinko ja humalassa tehty mutta silti kaduttaa ihan kauheasti.... se tapahtui lauantaina ja tuntuu etten enää ikinä voi katsoa kumpaakaan silmiin...joudunko nyt helvettiin? lapsia ei ole kummallakaan mutta puolisot siis molemmilla....
Kommentit (124)
Jatkan vielä; tärkeintä on kyky antaa anteeksi sekä muille että itselleen.
18.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syitä tähän; kohtuullinen ja sivistynyt alkoholinkäyttö, hyvin toimiva omatunto ja empatiakyky, vastuuntunto, aikuisuus. Ja ennenkaikkea -rakkaus ja kunnioitus sitä omaa puolisoa kohtaan. Miltä tuntuisi jos minut pettäisi ihminen, jota eniten rakastan? Näin ollen sitä ihan väkisinkin kunnioittaa myös muiden parisuhteita, niin että asioita ei niin vaan " vahingossa tapahdu" .
Kyllähän sä näköjään ymmärtäjiä sait jo pitkän rivin, että turha siitä on pillastua, jos joku sanoo eriävän näkökannan.
Ja ei, mua ei ole tietääkseni koskaan petetty, enkä ole itsekään koskaan pettänyt. En myöskään väittänyt olevani mikään täydellinen ihminen, mun mielestä nyt vaan rakastavan ihmisen pettäminen on todella alhaista.
No on kyllä aikoihin eletty, kun saa haukut niskaan, jos sanoo pettämisen olevan katalaa touhua!
Alue: Aihe vapaa
Ai, se olikin vain 41:sen täydellisyys.
Ihan oikein, meitä ihmisiä on kahdenlaisia: on teitä täydellisiä yliihmisiä ja sitten meitä epätäydellisiä alaihmisiä. Te kuitenkin tarvitsette meidänlaisia sille muuten oma erinomaisuutenne ei mitään olisi enää näkyvää eikä siinä voisi paistatella.
Hassua muuten että termin " inhimillisyys" liitetään yleensä siihen miten hyvin osataan kohdata epätäydellisyyttä. Saksassakin aikoinaan yritettiin perustaa täydellisten ihmisten valtiota, kuitenkin onnistumatta. En tiedä, ehkä se ei olekaan niin fantastista?
Todellisessa elämässä vastuunottaminen on sitä että hyväksymme sekä itsemme että toisemme, virheineen kaikkineen ja että opimme myös tekemään elämässä sekä kompromisseja että ottamaan riskejä.
Meillä on vain yksi elämä, voimme yrittää elää sitä elämää sekä niin että olemme itse onnellisia ja niin että teemme muittenkin elämän onnelliseksi. En koe että siihen on vain yhdellä ihmisellä oikeus, mutta en myöskään koe että minulla olisi syytä tai oikeutta satuttaa muita.
Elämme siis epätäydellisyyksien kompromissia. Olen erittäin tasapainossa sen suhteen.
Niin, paitsi sehän ei päde teihin superihmisiin - jotka ette ikinä tee virhettä, palautatte kirjastokirjat ajoissa, maksatte laskut eräpäivänä ja muistatte laittaa vessanpöntön kannetkin alas. Ettekä ikinä kaipaa sellaista mitä teillä ei ole. Ettehän?