Mitä tehdä, kun on mennyt touhuamaan parhaan kaverinsa miehen kanssa?

Vai oliko tuo vain mauton vitsi?

Minä nain AP sitä sun ukkoas tässä joku kerta vielä:)

Sääliksi kävisi.

siis mitä moraalitonta viestissä 112?



Kerro kun en oikeasti ymmärrä.

toiselle voi tehdä. Kertomatta jättäminen ehkä vielä törkeempää, koska sillon vielä peittelee omaa " mokaansa" .



Joo, olen pettänyt (ja yhdessä suhteessani tullut myös petetyksi). Se on jännä huomata, että mun on ainakin helpompi antaa anteeksi toiselle kuin itselleni. Mutta täähän ei muuta sitä tosiasiaa mihinkään, etteikö pettäminen olisi tuomittavaa. Mä luultavasti en pääse tekojeni yli ikinä...

Kuka AIKUINEN ihminen omistaa kaveripiirin missä kaikki sammuvat juhlien päätteeksi ????



Ap taitaa olla ihan teini. Siltä ainakin kuulostaa.

Hävetkää!Molemmat!

tehdä olisi nyt mennä levittelemään tietoa ympäriinsä. Olkaa asiasta hiljaa ja unohtakaa.

Vierailija:

Kylläpä moralistit nytten saivat vettä myllyynsä.

Teidän suurin vikanne on kuitenkin se että uskottelette että on kahdenlaisia - uskollisia ja pettäviä.

Se on typerä uskomus. Minäkin olin uskollinen enkä muuhun uskonut ennen kuin löysin itseni tilanteesta jossa vanha elämänkatomukseni olikin yhtäkkiä romahtanut. Olin yhtäkkiä " pettäjä" . Niin varmaan moni muukin.

Sen jälkeen huomasin kuin maailmassa moralistit jakavat ihmiset langenneisiin ja parempiin, lokeroivat ja leimaavat. Sillä ei ollutkaan väliä etten tehnyt sitä toiste. Olin sen jälkeen ikuinen pettäjä.

Moralistin suurin virhe onkin siinä että hän on niin ylpeä siitä mitä hän EI OLE tehnyt. Riippumatta siitä onko siihen ollut tarvetta, halua tai edes mahdollisuutta. Todellisuudessa ihmisen moraalista selkarankaa ei siinä mitata, vaan se tulee vastaan tilanteessas jossa joutuu tekemään isompia päätöksiä - useimmiten sellaisia joissa ei ole yhtään hyvää vaihtoehtoa.

Jotkut ihmiset onnistuvat tosin elämään koko elämänsä niin että välttävät näitä tilanteita - jos ei muuta niin ainakin näennäisesti. Kun syvemmälle mennään niin se on oikeasti pelkuruuden muoto.

Mitä hienoa siinä on että kituu loppuelämänsä uskollisena sellaisen kumppanin kanssa joka tukahduttaa seksuaalisuuden ja elämänhalun, jos syy siihen on vain se että haluaa elää itse valitun normiston mukaan? Kuka päättää että ns. uskottomuus loppujen lopuksi on niin paljon pahempi asia kuin seksi ennen papin aamenta, joka aikoinaan oli yhtä iso tabu? Mistäs te tiedätte ettei uskoton osapuoli oikeasti myös kykenisi sallimaan omalle kumppanilleen samanlaisia oikeuksia ja vastuita?

Moralisointi on henkistä yksinkertaistamista ja naiivia toisten ihmisten leimaamista. Minusta se on häpeällistä. Se on likaisen vallankäytön väline.

Hyväksykää toisia, myöskin eriliaisia ihmisiä - myös heidän virheitä ja heikkouksia. Moralisoimalla ja rankaisemalla maailma ei parane.

Vierailija:

toiselle voi tehdä. Kertomatta jättäminen ehkä vielä törkeempää, koska sillon vielä peittelee omaa " mokaansa" .

Joo, olen pettänyt (ja yhdessä suhteessani tullut myös petetyksi). Se on jännä huomata, että mun on ainakin helpompi antaa anteeksi toiselle kuin itselleni. Mutta täähän ei muuta sitä tosiasiaa mihinkään, etteikö pettäminen olisi tuomittavaa. Mä luultavasti en pääse tekojeni yli ikinä...

Niin, en väittänytkään että pettäminen olisi oikein tai oikeutettua.

Mutta väitän että kertominen muille ei ole automaattisesti se oikea ratkaisu. Sekään ei ole oikein että asian vain peittää ja unohtaa, niin kuin sitä ei olisi ikinä tapahtunut, sekin on pakenemista.

Ainoa oikea ratkaisu on vastuullisesti punnita monen huonon vaihtoehdon palettia, ja tehdä siinä oma henkilökohtainen valintansa. Tehtyä kun ei ikinä voi tehdä tekemättömäksi.

Joidenkin mielipide on että asiasta pitäisi aina kertoa, toisten on ettei. Minä kuulun siihen joukkoon joka olettaa että kumppanini osaa suojata minua sellaisilta tiedoilta joita en tarvitse, ja jotka vain satuttavat minua.

Minusta olisi tärkeämpää tietää jos hän on esimerkiksi ollut syyllinen kolarissa ja joutuu maksamaan suuria korvauksia (meidän yhteisestä kassasta) kuin se jos joku vieras mies on hänen kanssaan harrastanut seksiä.

Näin vain meillä arvot ovat erilaiset.

Vierailija:

No eikös tuo sitten ole sellainen valinta johon 102 mukaan ei joudu kuin " sellaiset ihmiset" ?

Jos perheessä on pieniä lapsia, mutta ihmissuhde ei toimi. Mikä on oikea ratkaisu? Rikkoa perhe, muttaa pois ja erottaa lasten vahemmat - vaiko tehdä kompromissi jossa molemmat vanhemmat ovat jatkuvasti lapsille läsnä vaikka eivät keskenään muuten haluaisi olla?

Ei tässäkään ole yhtä hyvää ratkaisua. Onko tällaiseen tilanteeseen joutunut ihminen sitten huonompi?

Entäs jos hän tekeekin ratkaisun joka osoittautuu jälkikäteen olleen väärä? Pitäisikö häntä leimata? Tai jos hän päättää jäädä, mutta sortuu kuitenkin syrjähyppyyn - siirtyykö hän vasta silloin pahalle puolelle? Vai olisiko sittenkin niin että teot ja ihmiset ovat kaksi eri asiaa - hyväkin ihminen voi tehdä virheitä - kuten tekin teette moralisoidessanne - ja virheistä voi ottaa vastuunkin monella eri tavalla.

Esimerkiksi minä voin rehellisesti sanoa ettei minua kiinnosta edes tietää kaikkea. En halua tietää jos vaimoni näkee kadulla komean miehen ja ihastelee häntä. Sitä ei kyllä pettämiseksikään luokiteltaisi, mutta tiedän että tällaista sattuu. Eikä minua kiinnosta kuulla millaista hänellä oli miesten kanssa ennen minua. Mitä minä sillä tiedolla?

Enkä minä halua tietää jos hän sortuu uskottomuuteenkaan. Jos hän edelleen rakastaa minua se on tärkeätä meiden keskenäisessä olemisessa. On hän harrastanut muittenkin kanssa seksiä ennen kuin olimme yhdessä, eikä hän siitä kulunut tai mennyt rikki.

Moralisointi on pelkuruutta. Pelkuruutta kohdata vaikeita kysymyksiä, pako todellisuuden monimutkaisuudesta ja vastuusta lintsaaminen.

Virheen jälkeen fatalistinen itsensäpaljastaminen saattaa olla vain narsistinen avunhuuto, vaikka voi avoin keskustelu myös olla oikea ja rakentava ratkaisu. Pointti on että yksinkertaista mustavalkoista mallia ei ole oikeasti olemassa. Se ei ole vastuun pakoilua. Elämä vie eteenpäin ja asiat muutuvat. Moralisointi ei tee maailmasta parempaa. Anteeksianto tekee.

Kiva että pidit, ja kiitos itsellesi myös!



Kirjoitus ja kielioppivirheitähän siinä on ihan hirvittävästi, niin paljon että oikein hävettää..



Mutta eniten minua surettaa se että niin harva ymmärtää että asioiden ja ihmisten kategorinen lokeroiminen " hyvään" ja " pahaan" on juuri se pahuuden alku mitä niin paljon pelkäävät.

Tää on niin fiiniä filosofointia, kuten sen erään miehenkin kirjoitus, että hoh hoijaa.

Jos lähdetään tälle linjalle, niin tämä ketju on täysin väärä foorumi.

Pettämisessä on kyse valinnasta. Petätkö vai et. That' s it.

Ei tarvita moralisointia, eikä filosofointia, vaan valinta. Ja minä (moralistina) olen sitä mieltä, että pettäminen on syvältä. On syy mikä tahansa.

Jos syynä on epätyydyttävä suhde, hoida ensin vanhat asiat alta pois ja jos syynä on känni, niin ole juomatta. Jos syynä on " löyhä" moraali, niin turha sitä sitten on jälkeenpäin parkua.

Mutta eniten minua surettaa se että niin harva ymmärtää että asioiden ja ihmisten kategorinen lokeroiminen " hyvään" ja " pahaan" on juuri se pahuuden alku mitä niin paljon pelkäävät.

mutta mielestäni parhaan kaverin miehen kanssa ei touhuta. Siis parasta kaveria ei petetä.

...kun te täydelliset huomaatte ettei maailma olekaan mustavalkoinen.

Vierailija:

Se oli kyllä vahinko ja humalassa tehty mutta silti kaduttaa ihan kauheasti.... se tapahtui lauantaina ja tuntuu etten enää ikinä voi katsoa kumpaakaan silmiin...joudunko nyt helvettiin? lapsia ei ole kummallakaan mutta puolisot siis molemmilla....

Kyse ei ole siitä etteikö ihminen osaisi ja pyrkisi elämään " oikein" vaan siitä miten käsittelee ja kohtelee ihmisiä jotka syystä tai toisesta rikkovat normeja tai eroavat normistosta.

18

Silti nämä ap:n kertoman kaltaiset jutut menee kertakaikkiaan yli ymmärryksen.

Ja on kumma, että seksi on juuri sellainen asia, jota ei vaan voi estää. Tällaisia raiskaajatkin ovat. On vaan pakko saada.

On ihmisen oma valinta pettääkö vai jättääkö pettämättä. Myös kännissä.

Ja olisi tosiaan hirvittävä kolaus huomata, jos älykkyyteni olisi taantunut noin pahasti.

Se on varmaan hirvittävä kolaus sitten..

...kun te täydelliset huomaatte ettei maailma olekaan mustavalkoinen.