Päivähoitopaikat tiukalla! Äidit kotona - lapset tarhassa.

Se että kuntia kuormitetaan virikelasten päivähoitopaikoilla

->päivähoitopaikkoja tarvitaan enemmän

->talous on tiukemmalla

->ryhmät täytetään ylitäyteen (ei tarvita yhtään ylimääräistä työntekijää palkkalistoille, eikä uusia ylläpidettäviä/vuokrattavia tiloja, rahaa per lapsi on vähemmän käytettäväksi).

Se että lapsia viedään enemmän kunnan päivähoitopaikkoihin ei kyllä tuo kunnille yhtään lisää rahaa, vaan vie sitä (yksi päiväkotipaikka maksaa kunnalle kevyesti about 5000-7000euroa suuruusluokaltaan). Jos lapsia olisi vähemmän, niin varmasti niitä päivähoitopaikkojakin olisi vähemmän, mutta kunnalla enemmän rahaa käytettäväksi johonkin muuhun: Se raha varmasti menisi käyttöön (oli se sitten terveydenhoitoa, vanhusten hoitoa, kulttuuripalveluja, nuorisotoimeen, koulutoimeen tai vaikka siihen kerhotoimintaan tai perheiden tukemiseen kotihoidon avulla tai sitten vaikka päivähoitopaikkojen laadun parantamiseen- heh ehkä ajatustasolla).

Kunnat kun eivät ole voittoa tuottavia instasseja, vaan kyllä saavat sen kaiken saamansa rahansa käytettyä ja lähinnä lakisääteisiin palveluihin, koska muihin ei ole varaa. Siis tehdään vain se pakollinen ja ei voida panostaa ennaltaehkäisevään toimintaan, joka puolestaan pidemmällä tähtäimellä voisi säästää. Tästä syntyy myös kierre, jossa rahaa kuluu vielä entistä enemmän ja ollaan syvemmässä suossa ja ennaltaehkäisevät (siis ei ne lakisääteiset) palvelut supistuvat entisestään.

Nelthilta:

Ymmärrän, että harmittaa, jos oma lapsi ei mieluista hoitopaikkaa saa, koska lähipäiväkodissa ei ole vapaita paikkoja. Siitä on kumminkin ihan turha syyttää niitä muita päiväkotiin tuotavia lapsia tai näiden lasten vanhempia. Suomessa kaikkien kuntien talous on niin tiukalla, että päivähoitopaikkoja ei pidetä yhdessäkään kunnassa tarjolla yhtään enempää kuin on ihan välttämättämätöntä ja kesken vuotta hoitoon lapsensa tuovalle tarjotaan paikka sieltä, missä hoitopaikka on vapaana.

Jos hoitoon tuotavien lasten määrä pienenee, niin siitä ei seuraa muuta kuin se, että päiväkoteja tai ainakin ryhmiä päiväkodeissa suljetaan. Silloin on entistä epätodennäköisempää, että hoitopaikkaa tarvitseva saa sen paikan läheltä kotiaan.

Näin ollen " virikelapset" eivät suinkaan vie työssäkäyvien lapsilta hoitopaikkoja, vaan heidänkin ansiostaan hoitopaikkoja on enemmän kuin muuten olisi ja hoitopaikkaa tarvitseva saa suuremmalla todennäköisyydellä hoitopaikan juurikin kotinsa läheltä.

Joo, tiedän, tämä on monelle moralisoijalle ihan liian monimutkainen asia ymmärtää...

" Puukotan" täältä taas tulemaan kommentteja...



Kummallista ensinnäkin, että kirjoituksiani kuvaillaan kiukkuisiksi, ja heti perään heitetään juttua " puukottamisesta" , ylimielisyydestä yms. Onkohan nyt niin, että siellä eräiden lukijoiden päässä on kalikka kalahtanut herkkään kohtaan? No eipä tietenkään... kaikilla on oikeasti hyvä syy pitää lapsi hoidossa kun on kotosalla.



Leskiäideille, masentuneille ja muille osanottoni. Sanoohan jo maalaisjärkikin (ja taisin jo edellisessä kommentissani sanoa minäkin), että MIKÄLI lasta ei VOIDA hoitaa kotona, niin hoitopaikka on tarpeen. Tällaiset on ilman muuta yksittäisiä tapauksia, jolloin hoitopaikka nimenomaan tarvitaan.



Tiedän kuitenkin liian monta tapausta esim. lapseni ex-päiväkodista ja naapurustosta, jotka vievät lapsen/lapset hoitoon ja köllöttelevät kotona. Eivät siis myöskään hae työtä. Ovat kotona, hoitavat vähän puutarhaa, käyvät vähän lenkillä, kaikkea sellaista " tärkeää" . Tietysti on myös näitä, jotka vievät isomman hoitoon, kun vauvan hoitaminen on jo tarpeeksi työlästä. Niin, olisi kannattanut sitäkin miettiä ennen kahden lapsen hankkimista... hyvä pointti oli sillä kirjoittajalla, että mitä sitten kun lasta ei enää voi päivähoitoon lykätä, kukas häntä sitten hoitaa?



Näistä yöunista vielä: jokainen äiti (oli sitten yksi tai useampi lapsi) tietää, ettei yöunista ole lasten syntymän jälkeen mitään takeita. Joskus nukutaan, joskus ei - useimmiten ei nukuta. Mutta eiköhän tuo nyt ole sanomattakin selvää.... eikä tästä tarvitse mitään " kuka-nukkuu-vähiten" -maratonia aloittaa. Tämä kyllä tiedetään.



Vika on systeemissä, kyllä. Asia tulisi ratkaista siten, että koska kunnalliset hoitopaikat ja tuen kautta myös yksityiset, maksetaan yhteisestä kassasta, niin näitä menoja tulisi karsia ensisijaisesti siten, että lapset hoidetaan kotona, silloin kun ei käydä töissä (ja tuoda verorahoja kassaan). Aivan käsittämätöntä touhua.



----Tähän sitten voi kommentoida, että maksetaanhan niitä veroja avustuksistakin... nooh, maksetaan ja maksetaan, mutta jokainen tietää minkä verran----



Työpaikkojen saannista vielä: olen itse itselleni hyvän työpaikan hankkinut, ja valitettavasti(ko?) minulla on mahdollisuus palata sinne vielä näiden äitiyslomieni jälkeenkin. Kaikilla ei tietysti näin onnellisesti käy. Vihreitä nappeja vain sinnekin kaikille.



Niin, ja nämä kommentit siitä, että hoida lapsi kotona, kun kerran on niin pieni. Aivan.. joo, eli työtön/kotona maleksija vie lapsen hoitoon, ja minä olen kotona (n. 230 euron korvauksella, mikä taloudellisestikin on pk-seudulla asuvalta miltei mahdotonta), jotta virikelapset saa paikkoja. Enpä usko.



Päivähoitohan edelleen mielestäni tarkoittaa käsitteenä sitä, että kun äiti (ja kyllä: myös isä!) on onnistunut itselleen työpaikan hankkimaan, niin hänellä olisi myös mahdollisuus käydä siellä työpaikalla. Sitä paitsi tämän logiikan ei pitäisi olla niin vaikeaa ymmärtää: - Jos käyt, töissä: lapsesi voi olla päivähoidossa. -Jos olet kotona toimettomana, lapsesi ovat kotona kanssasi.



Näin sen pitäisi mennä... ja kyllä olette oikeassa. Systeemi on pielessä. Systeemi antaa mahdollisuuden tällaiseen mukavuushakuiseen toimintaan.

päivähoidon kohderyhmästä ja puukotella kommenttejasikin. Eipä yksilöitä voi kuitenkaan tilille laittaa yhteiskunnan rakenteista. Mikäs systeemi se sellainen muka olisi, että annetaan mahdollisuus ja suorastaan kannustetaan esim. osa-aikaiseen päivähoitoon, mutta ihmisten tulisi " moraalisista" syistä tehdä toisin. Tai saavathan kaikki tehdä omat ratkaisunsa ja tässä tapauksessa ottaa periaattellisista syistä lapsensa pois p.kodista vanhempainvapaan ajaksi. Ihan vapaasti.



On kurjaa, ettet ilmeisesti ole vielä saanut päivähoitopaikkoja haluamastasi päiväkodista. Onnea matkaan.

Meidän lähipäiväkodissamme, johon haemme, on ainakin kaksi lasta, joiden äidit ovat kotona, ja tämä ryhmä on nimenomaan 1-3 vuotiaiden ryhmä.

annetus:

Vika on systeemissä, kyllä. Asia tulisi ratkaista siten, että koska kunnalliset hoitopaikat ja tuen kautta myös yksityiset, maksetaan yhteisestä kassasta, niin näitä menoja tulisi karsia ensisijaisesti siten, että lapset hoidetaan kotona, silloin kun ei käydä töissä (ja tuoda verorahoja kassaan). Aivan käsittämätöntä touhua.

----Tähän sitten voi kommentoida, että maksetaanhan niitä veroja avustuksistakin... nooh, maksetaan ja maksetaan, mutta jokainen tietää minkä verran----

Niin, jokainen tietää että mm. äitiys- ja vanhempainpäivärahasta maksetaa 2 prosenttiyksiköllä KOROTETTUA veroa. Voin 100% varmasti sanoa, että jopa äitiyslomalla ollessani maksan huomattavasti enemmän veroja kuntaani kuin 80% muista kuntalaisista. Katsos kun minäkin olen onnistunut hankkimaan itselleni hyvän koulutuksen ja unelmatyöpaikan... Sen lisäksi että osallistun isolla osuudella päivähoidon menoihin, maksan siinä sivussa muutaman mummelin laitoshoidon ja liikuntapaikkojen ylläpitoa...

Lisäksi päiväkodissamme on huomattava osuus lapsia, joiden vanhemmat eivät todellakaan maksa täyttä päivähoitomaksua kuten me. Mitä mieltä sinä näistä tapauksista olet? Mitä jos ihmisellä on huono palkka, eikä lapsilla silloin ole yhtä suurta oikeutta päivähoitoon kuin minun lapsillani, joiden äidin äitiyspäiväraha on isompi kuin heidän äitinsä palkka? Puhut hieman ristiin... Välillä rahasta ja veroista, välillä työssäkäymisestä. Nämä kun eivät aina mene yksi yhteen.

Työpaikkojen saannista vielä: olen itse itselleni hyvän työpaikan hankkinut, ja valitettavasti(ko?) minulla on mahdollisuus palata sinne vielä näiden äitiyslomieni jälkeenkin. Kaikilla ei tietysti näin onnellisesti käy. Vihreitä nappeja vain sinnekin kaikille.

Juuri näin onnellisesti minullakin on ja siksi halusinkin taata lapselleni pysyvän hoitopaikan - nimenomaan siksi että tiesin ja tiedän myös ensi kerralla palaavani 1,5-2v. sisällä takaisin töihin.

Päivähoitohan edelleen mielestäni tarkoittaa käsitteenä sitä, että kun äiti (ja kyllä: myös isä!) on onnistunut itselleen työpaikan hankkimaan, niin hänellä olisi myös mahdollisuus käydä siellä työpaikalla. Sitä paitsi tämän logiikan ei pitäisi olla niin vaikeaa ymmärtää: - Jos käyt, töissä: lapsesi voi olla päivähoidossa. -Jos olet kotona toimettomana, lapsesi ovat kotona kanssasi.

Näinhän se on. Olenkin itse ns. työssäkäyvä äiti vaikka välillä äitiyslomalla käväisenkin. Ja koska ajatelen omien lasteni parasta - en sinun lapsiesi - aion pitää kynsin hampain kiinni lasteni saamista hyvistä hoitopaikoista. Ja olen valmis maksamaan siitä mm. verojen muodossa sekä max. päivähoitomaksut.

annetus:

Leskiäideille, masentuneille ja muille osanottoni. Sanoohan jo maalaisjärkikin (ja taisin jo edellisessä kommentissani sanoa minäkin), että MIKÄLI lasta ei VOIDA hoitaa kotona, niin hoitopaikka on tarpeen. Tällaiset on ilman muuta yksittäisiä tapauksia, jolloin hoitopaikka nimenomaan tarvitaan.

Tiedän kuitenkin liian monta tapausta esim. lapseni ex-päiväkodista ja naapurustosta, jotka vievät lapsen/lapset hoitoon ja köllöttelevät kotona. Eivät siis myöskään hae työtä. Ovat kotona, hoitavat vähän puutarhaa, käyvät vähän lenkillä, kaikkea sellaista " tärkeää" . Tietysti on myös näitä, jotka vievät isomman hoitoon, kun vauvan hoitaminen on jo tarpeeksi työlästä. Niin, olisi kannattanut sitäkin miettiä ennen kahden lapsen hankkimista... hyvä pointti oli sillä kirjoittajalla, että mitä sitten kun lasta ei enää voi päivähoitoon lykätä, kukas häntä sitten hoitaa?

Tiedät siis naapuruston ja ex-päiväkodin perheiden elämäntilanteet - leskeydet/ masennukset/ sairaudet/ sen, hakevatko ihmiset töitä jne.? Mielenkiintoista. Ja tähän viimeiseen lauseeseen on pakko puuttua; " mitä sitten kun lasta ei enää voi päivähoitoon lykätä, kukas häntä sitten hoitaa?" Niin, miten olet tämän asian ajatellut hoitaa oman lapsesi/ lastesi kohdalla? Ai niin, heitähän ei ole " lykätty" hoitoon, koska sinä olet " hankkinut itsellesi hyvän työpaikan" .

Työpaikkojen saannista vielä: olen itse itselleni hyvän työpaikan hankkinut, ja valitettavasti(ko?) minulla on mahdollisuus palata sinne vielä näiden äitiyslomieni jälkeenkin. Kaikilla ei tietysti näin onnellisesti käy. Vihreitä nappeja vain sinnekin kaikille.

Niin, nykypäivänä kun löytyy monenlaisia työnteon muotoja ja järjestelyitä. Joku saattaa tehdä osa-aikatöitä esim. kotoa käsin, olla yrittäjä jne. Ihan siis vanhempain- tai hoitovapaalla ollessaan eli " kotona maleksiessaan" .

Niin, ja nämä kommentit siitä, että hoida lapsi kotona, kun kerran on niin pieni. Aivan.. joo, eli työtön/kotona maleksija vie lapsen hoitoon, ja minä olen kotona (n. 230 euron korvauksella, mikä taloudellisestikin on pk-seudulla asuvalta miltei mahdotonta), jotta virikelapset saa paikkoja. Enpä usko.

Päivähoitohan edelleen mielestäni tarkoittaa käsitteenä sitä, että kun äiti (ja kyllä: myös isä!) on onnistunut itselleen työpaikan hankkimaan, niin hänellä olisi myös mahdollisuus käydä siellä työpaikalla. Sitä paitsi tämän logiikan ei pitäisi olla niin vaikeaa ymmärtää: - Jos käyt, töissä: lapsesi voi olla päivähoidossa. -Jos olet kotona toimettomana, lapsesi ovat kotona kanssasi.

Näihin nyt ei voi muuta todeta kuin että ajattelusi mustavalkoisuutta voisi pitää melkeinpä huvittavana ellei se olisi niin surullista.... " Työtön/ kotona maleksija" vs. " äiti/ isä joka on onnistunut hankkimaan itselleen työpaikan" . Näinhän se menee juu..... Ja pakko on edelleenkin viitata ajattelusi ristiriitaisuuteen esim. siltä osin, että aikaisemmin kritisoit lasten " päivähoitoon lykkäämistä" ja seuraavassa hetkessä löydät samalle menettelylle vankat perusteet omalta kohdaltasi.

Arnicalle sen verran, että en vastusta tai pelkää tietokoneita sinsänsä, ne ovat käteviä töissä, mutta oikeita ihmiskontakteja nämä keskustelupalstojen ketjut eivät toki millään muotoa vastaa. Lapseni toivon pysyvän poissa koneiden ääreltä mahdollisimman pitkään. Oman näkemykseni ja koulutukseni perusteella katson, että tietokoneilla pelaaminen ei ole kovin kehittävää. Arvostan kirjoja, palapelejä, lautapelejä ja ulkopelejä huomattavasti enemmän, ne ovat myös huomattavasti sosiaalisempia harrastuksia. Jos omasta mielestäsi on viisasta kirjoitella kotona keskustelupalstoille ja viedä lapsesi siksi aikaa hotoon, päätös on omasi. Itse tekisin toisin. Se, että lapsesi jäisi pois viskareista, jotka kuten kaikki jo tiedämme jatkavat eskareihin ja menevät todennäköisesti samaan kouluunkin, ei tarkoita, että kontaktit heihin katkeaisivat. Voisithan kutsua heitä kotiisi leikkimään. Tutustuisit samalla heidän vanhempiinsakin, mikä tulevaisuutta ajatellen olisi varmaan ihan hyvä juttu. Kun olet esim. autoton, voisitte sopia yhteisistä kyydityksistä jne. Tällainen menettely vaatii tosin omaa aktiivisuutta ;) Ja vaikka edustankin kyökkipsykologiaa, jota voi kutsua myös maalaisjärjeksi, katson myös, että tilanteessasi ei ole mitenkään viisasta jämähtää nyt kotiin. Ja jos neuvoni kuulostaa ilkeältä, mieti, kumpi on oikea ystävä: se, joka jättää kaatuneen ihmisen kadulla makaamaan, taputtaa vain vähän päätä, vai se, joka nostaa hänet ylös?

Oikeastaan ihan ensiksi kiinnittäisin huomiota tuohon " puukottamiseen" . Käsittääkseni " selkään puukottaminen" tarkoittaa lähinnä ystävän tai ainakin luottavaisen henkilön pettämistä. Esim. itse tiedän, että tämä poissaoloni töistä ei ole minulle välttämättä eduksi, selkäni on avoin puukon iskuille, kun en itse ole paikalla puolustautumassa. Ja tiedän tasan tarkkaan, kuka niitä iskuja antaakin :) Mutta tuo " selkään puukottaminen" tässä keskustelussa on terminä virheellinen, lähinnähän täällä on kyse eriävien mielipiteiden esittämisestä.



Mutta sitten asiaan: Kokoomuksen selonteon mukaan yksin Espoossa on 800 päiväkotilasta, jonka päiväkotiin viemiselle ei ole erityisiä syitä, kotona on siisa ainakin toinen vanhempi, joka ei ole sairas tai sosiaalisesti syrjäytynyt. Jos nämä lapset otettaisiin kotihoitoon, Espoon kaupunki säästäisi 7,5 miljoonaa euroa vuodessa. Puolipäivähoitoon siirtyminen säästäisi vähän yli puolet tästä. Skeptisenä ihmisenä en usko, että tuosta säästösummasta menisi paljonkaan päiväkotien parantamiseen, mutta jotakin ihan varmasti. Kymmenen prosenttiakin olisi jo 750 000 euroa vuodessa, jolla saisi hyvinkin muutaman hoitajan palkattua lisää. Ja kun miettii, että näin on yksin Espoossa.



Täytyy sanoa, että nauratti, kun täällä äitiyslomalaiset katsovat olevansa työssäkäyviä äitejä, ja siksi on ihan OK, että heidän isommat lapsensa viedään hoitoon. Hoh, samalla perusteella minäkin voisin lukea itseni opiskelijaksi, kun olen aika korkealle itseni kouluttanut ja jatkankin mahdollisesti opintojani vielä. Ei ole kumminkaan tullut mieleen vaatia alennuksia uimahallissa :) Ja tuo 1,5 - 2 vuotta voi tuntua aikuisesta lyhyeltä ajalta, mutta pienen lapsen elämässä se on ikuisuus.



En siis tarkoita, että äitien pitäisi pärjätä kaikessa yksin. Oma teesini on vain se, että kunnallinen päivähoito on tarkoitettu mahdollistamaan vanhempien työnteko. Ja Helmi ja Hippu: jos olet noin hyvin ansaitseva, suosittelisin hoitajan palkkaamista kotiin. Meillä oli hoitaja kotona vähän yli 5 kk, kun en raaskinut laittaa lasta vielä päiväkotiin ja olin lupautunut töihin. Se oli tosi hyvä ratkaisu, vaikkakin kallis. Toisaalta tämä hoitaja oli aivan mahtava, laittoi ruokaa, siivosi, pesi pyykkiä ja silitti. Ja mistä hänet sitten löysin: kuulin hänestä eräältä äidiltä puistossa. Eli kontaktit kannattaa. MOT. Tuon hoitajan palkkaisin vaikka heti uudestaan, mutta hän meni naimisiin ja muutti toiselle paikkakunnalle.



Se, koska lapsen sitten vie päivähoitoon, ei nyt kuulu tähän. Jotkut joutuvat viemään aikaisemmin kuin toiset, eikä kaikilla ole vaihtoehtoja. Samoin jotkut pienien tulojensa mukaan maksavat hoitopaikasta vähemmän tai eivät mitään. Ei kuulu sekään tähän. Tässähän on kyse siitä, että päivähoitoon tulisi viedä vain lapsia, joita ei voida vanhempien työn tai sairauden takia hoitaa kotona. Ja vielä kerraten: päivähoitoon EI tulisi viedä lapsia, jotka voidaan hoitaa kotona. Virikkeet tulisi hankkia ihan muualta. Meidän päivähoitopaikka, jossa poikani oli vähän vajaat 5 kk oli ihan OK, mutta ei tarjonnut mitään sellaista, mitä en voisi tarjota pojalleni kotona ja kerhoissa. Ja loppujen lopuksi: tarvitaanko niitä virikkeitä niin kauheasti? Nythän valtaosa lapsista on päivähoidossa ennen koulua saamassa niitä virikkeitä, joten luulisi oppimisen sujuvan sitten koulussa kuin tanssi. Näin asia ei kuitenkaan ole, vaan oppimisvaikeuksia ja keskittymishäiriöitä on enemmän kuin koskaan. Eikä kaikki mene paremman diagnosoinnin piikkiin.



Olen itsekin eräänlainen yrittäjä, eli olen äitiyslomani ja hoitovapaani aikana tehnyt myös töitä kotona. Kun jäin kotiin, en olisi ikimaailmassa uskonut, että siihen pystyn. Mutta näköjään työ neuvoo tekijäänsä, eikä kahden pienen lapsen ja työn yhdistäminen olekaan ihan mahdoton yhtälö. Enkä tosiaan ole mikään superäiti. Olen pitkän linjan uraihminen, joka ei äitiyslomalle jäädessään tiennyt vauvoista ja niiden hoidosta suoraan sanoen yhtään mitään.

Nyt kun tämä keskustelu on ajautunut vielä siihenkin, että nämä lusmuäidit itseasiassa kuluttavat kaikki yhteiskunnan rahatkin tällä itsekkäällä toiminnallaan, niin onhan tähän koko päivähoito-ongelmaan olemassa hyvä ratkaisu. Peritään palvelun käyttäjiltä täysi maksu päivähoidosta. Jäisi moni äitikin kirkas kruunu päässään hoitamaan lapsensa kouluikään asti kotiin kun ei olisi mitään järkeä pistää koko palkkaa ja vielä vähän päällekin päivähoitomaksuihin.



Odotan edelleen näiltä " pitkän linjan uraäideiltä" sun muilta jotka ovat oikeutettuja saamaan lapselleen hoitopaikan, kommentteja niihin perusteluihin joita ihmiset ovat täällä lastensa hoitopaikan tarpeelle esittäneet. Niitä ei tule, vaan jauhetaan sitä samaa että naapurin rouva lepäilee kotona ja vie meidän lapsen hoitopaikan. Ihan kuin se naapurin rouva olisi velvollinen teille tai pk:n henkilökunnalle tai kenellekään kertomaan vaikkapa masennuksestaan. Se kun on sairaus joka ei näy päälle. Toivon teille joskus elämässänne kunnon masennusta, niin ei olisi niin kovasti tarvetta ylenkatsomiseen.



Lisäksi täällä niin kovasti kaikki ajattelee sen naapurin lapsen parasta - kuinka hyvä sen olisikaan olla kotona. Ja silti ei suostuta ymmärtämään sitä tosiasiaa, että se naapuri ajattelee tasan oman lapsensa parasta, oli se sitten mikä tahansa.



Olen varmaan jotenkin outo koska mun ystävä- ja tuttavapiirissäni kukaan ei ole laiskuuttaan vienyt lastaan hoitoon, vaan he ovat ihan normaaleja äitejä jotka rakastavat lapsiaan ja vievät lapsen hoitoon vain kun on pakko ja se on lapselle (ei äidille, vaan todellakin lapselle, paras). Miten voi olla, että näin monella muulla on vaan lusmuilijoita naapureissa ja tuttavissa?? Valitkaa vähän paremmin asuinalueenne ja seuranne.

AZ10:

Se, että lapsesi jäisi pois viskareista, jotka kuten kaikki jo tiedämme jatkavat eskareihin ja menevät todennäköisesti samaan kouluunkin, ei tarkoita, että kontaktit heihin katkeaisivat. Voisithan kutsua heitä kotiisi leikkimään. Tutustuisit samalla heidän vanhempiinsakin, mikä tulevaisuutta ajatellen olisi varmaan ihan hyvä juttu. Kun olet esim. autoton, voisitte sopia yhteisistä kyydityksistä jne. Tällainen menettely vaatii tosin omaa aktiivisuutta ;)

Ja sinä siis oletat, että tällainen järjestely ja kuskailu olisi noista muista perheistä hyvä ja kannatettava ajatus. Että lähdetään iltaisin työpäivän jälkeen kuskailemaan lapsia jonkun päiväkodista pois jääneet lapsen luo kyläilemään. Ja luuletko ihan vakavissasi, että lapsi pysyy mukana kaveriporukassa, joka on kaikki päivät yhdessä. Kyllähän sen jokainen äitiyslomalta muistaa, miten jää työporukan ulkopuolelle, kun päivittäiset kontaktit puuttuvat.

Sinulla on nyt kyllä jäänyt levy päälle. Fiksu ihminen osaa lopettaa, kun huomaa olevansa väärässä.

Tarkoitin kyydityksillä lähinnä tulevaisuuden kyydityksiä, kun lapset ovat esim. koulussa tai harrastuksissa :) Tui tui!

" Odotan edelleen näiltä " pitkän linjan uraäideiltä" sun muilta jotka ovat oikeutettuja saamaan lapselleen hoitopaikan, kommentteja niihin perusteluihin joita ihmiset ovat täällä lastensa hoitopaikan tarpeelle esittäneet. Niitä ei tule, vaan jauhetaan sitä samaa että naapurin rouva lepäilee kotona ja vie meidän lapsen hoitopaikan. Ihan kuin se naapurin rouva olisi velvollinen teille tai pk:n henkilökunnalle tai kenellekään kertomaan vaikkapa masennuksestaan. Se kun on sairaus joka ei näy päälle. Toivon teille joskus elämässänne kunnon masennusta, niin ei olisi niin kovasti tarvetta ylenkatsomiseen. "



Levynihän on jo jauhanut useaan kertaan, että näille äideille olisi tarjolla muita ratkaisuja, kerhot, kotiin palkatut hoitajat, puistot jne jne. Ei kunnallinen päivähoito, joka (raaps, raaps, raaps) on tarkoitettu työssäkäyvien lasten vanhemmille ...

AZ10:

Ei kunnallinen päivähoito, joka (raaps, raaps, raaps) on tarkoitettu työssäkäyvien lasten vanhemmille ...

Päivähoitolaissa ja kotihoidon tuesta annetuissa laeissa todetaan yksiselitteisesti, että päivähoito on tarkoitettu joka ikiselle lapselle. Vanhemmilla on täysin vapaa valintaoikeus haluavatko lapsensa kunnalliseen päivähoitoon vai haluavatko järjestää hoidon muulla tavalla.

Kunnallinen päivähoito siis tarkoitettu myös lapsille, joiden vanhemmat ovat kotona. Jos vanhemmat katsovat paremmaksi, että lapsi on päivähoidossa kuin että lasta kuskattaisiin puistoihin tai kerhoihin, ei siihen ole kenelläkään mitään sanomista. Sitäpaitsi puistoja ja kerhoja ei ole läheskään kaikkialla eli monille perheille ne eivät ole edes teoriassa vaihtoehto.

Jos joku ei saa haluamaansa hoitopaikkaa, ei se todellakaan ole muiden vanhempien vika. On kunnan asia järjestää sellaista hoitoa, jolle on kysyntää.

uskon ja tiedän että on näitä jotka vievät vanhemman lapsen kotiin jotka voivat keskittyä vauvaan, ja se on mielestäni todella väärin.



Mutta tunnen myös perheitä joissa lapset on päivähoidossa osana lastensuojelun " ehkäiseviä toimia" , ja näissä tietämissäni tapauksissa tiedän että lasten on parempi olla siellä päiväkodissa kuin kotona.

Jos emme olisi säilyttäneet lasten hoitopaikkoja, tämä ei olisi mahdollista! Mahdollista ei olisi myöskään aloittaa työtä lyhyellä varoitusajalla, mikä todellakin on valttia työmarkkinoilla, jos se jollekin yllätyksenä tulee.



Sitä paitsi, jos työtön ottaa lapset pois hoidosta ja saa uuden työn (vaikka tilapäisenkin) vaikkapa kuukauden, parin päästä, tilanne on ainakin meidän kunnassamme se, että vaikka ne " lakisääteiset" hoitopaikat heltiäisivätkin, pitää ajella kilometritolkulla edes takaisin viemässä lapsia eri hoitopaikkoihin. Puhumattakaan siitä, mikä stressi lapsille on hoitopaikan jatkuva vaihtuminen, mikä tilanne olisi esim. pätkätöiden tekijällä. Kuka tosissaan töitä hakeva olisi niin hullu että tilapäisen työttömyyden takia luopuu kokonaan hoitopaikoista tällaisessa tilanteessa? Miettikää nyt vähän..



Todella raivostuttava keskustelu, kun työttömät, kotiäidit tms. niputetaan kaikki jotenkin yhteen nippuun " laiskoiksi kotona makailijoiksi" ! En ota nyt kantaa tässä tuohon pienempi kotona, isompi hoidossa -asiaan, mutta sen sanon, että siinäkin on monta tekijää monessa, perheestäkin riippuen.

ja jää yksin himaan kyhjöttämään, niin yleensä se masennus tuppaa siitä vain lisääntymään. Lapset vaativine rutiineineen taas pitävät arjen syrjässä kiinni.

Entä jos työssäkäyvillä olisi etuoikeus päiväkoitopaikkohin ja jos jää ylimääräisiä paikkoja ne jaetaan kotiäitien lapsille ja työssäkäyvien lapset pääsisivät lähipäiväkoteihin ja kotiäididit veisivät sitten vähän kauemmaksi, koska heillä olisi paremmin aikaa kuskailla.Päivähoitojärjestelemähän on alunperin tarkoitettu työssäkäyvien lapsille.

Itse olemme itse kukin vaaleissa valintamme tehneet ja päättäjiksi valinneet henkilöt, jotka nykyisen käytännön ovat sorvanneet ja siunanneet.



Jos haluatte muutosta, miettikää, kuinka ensi kerralla ketä äänestätte ja/tai menkää mukaan päättämään.

Kun et masennuksesta tunnu mitään tietävän, niin ei ehkä kannattaisi tuollaisia kommentteja heittää ilmaan. Se kun ei ole ihan simppeli sairaus, vaan monimutkainen vakavasti otettava sairaus, joka vaatii myös hoitoa. Ja se kun ei ole kiinni siitä onko ihminen yksinäinen vai ei.

Ei parane sillä, että masentunut vain menee ihmisten ilmoille.



Tiedän asiasta melkoisen paljonkin omakohtaisen kokemuksen myötä sekä ammattini puolestakin. Siksi toivoisin tosiaan, että ihmiset tajuaisivat pikku hiljaa, että masennus ei ole synonyymi yksinään ololle/ yksinäisyydelle.



Ydinasiaan mielipiteeni on edelleen, että vien kotona ollessani esikoisemme (huom 4 vuotias jo) edelleen hoitoon 3krt/viikossa, vaikka itse olen kotona (tosin en toimettomana). Ja meillä tämä järjestely on enemmän lapsen tarpeesta lähtöisin kuin vanhempien. Ja huom. turha syyttää tässäkään tapauksessa vain äitiä, vaan tämä on perheemme yhteinen päätös. Meillä kun molemmat vanhemmat osallistuvat lasten kasvatukseen ja hoitoon.

jotka yksinkertaistavat masennuksen pikkuvaivaksi, joka paranee kun lähtee ihmisten ilmoille ja " ryhdistäytyy" , menkää itseenne. Esimerkiksi täällä kirjoitellut äiti on jäänyt leskeksi ja lapsi/ lapset menettäneet isän. Jos tällainen tragedia typistetään " pikku masennukseksi" tms. (ja masennus sairautena sekin erittäin vakava asia, kuten joku/ jotkut edellä jo kirjoittaneetkin), niin ei voi muuta kuin kauhistella asenteita. Esim. AZ10 tuolla aikaisemmin antoi ymmärtää, että hänen kommenttinsa jollain tavalla auttaisivat tuota em. henkilöä pääsemään eteenpäin elämässään ja tuon tragedian yli. Miettikääpä vähän vastaavaa tilannetta omalle kohdallenne, jos millään tasolla kykenette toisen asemaan asettumaan.