Päivähoitopaikat tiukalla! Äidit kotona - lapset tarhassa.

Tuo maksamanne päivähoitomaksu on kuitenkin vain murto-osa siitä, mitä lapsenne hoito yhteiskunnalle maksaa. Vastaavan avun masennukseesi lapsesi olisi saanut kerhossa tai ulkopuolisella hoitajalla. Päivähoitopaikat on työssäkäyville vanhemmille, jotka siis todella käyvät töissä. Teen itse kääntäjän töitä kotona ja hoidan silti lapseni. Kunnia-asia minulle.

Paljon olisi kommentoitavaa muillekin joiden elämä pyörii niin kovasti sen oman navan ympärillä, mutta tähän yleistykseen täytyy vielä kommentoida.

Omat lapseni ovat olleet nyt samassa päiväkodissa 3,5 vuotta. Hoitajia on toki vaihtunut, mutta molempien lasten ryhmässä kaksi kolmesta hoitajasta on ollut talossa sen perustamisesta lähtien, eli n. 15 vuotta. Muissa ryhmissä sama tilanne on ollut ainakin sen aikaa kuin lapseni ovat siellä olleet. Nyt esikoisella on eskarissa sama hoitaja joka oli omahoitajana kun hän aloitti 3-vuotiaana päiväkotiuransa. Eli puhuisin kyllä jo melko pysyvistä ihmissuhteista. Tämä on yksi esimerkki näistä ihanista hoitajista jotka ovat olleet mukana lastemme arjessa koko 3,5 vuotta.

Molemmilla lapsilla on päiväkodissa useita kavereita jotka ovat kulkeneet ryhmästä toiseen samassa tahdissa, heistä on tullut luonnollisestikin läheisiä ystäviä. Syksyllä eskarimme menee ekaluokalle näiden samojen kavereiden kanssa. Voisin jonkinlaisesta pysyvyydestä puhua tässäkin kohtaa.

Kenen mielestä pysyvyyttä edustaa se, että ottaisimme nykyisen kuopuksemme ensi talveksi pois tästä tutusta päiväkodista, laittaisimme johonkin kerhoon solmimaan uudet kontaktit ja sitten seuraavana syksynä taas takaisin näiden nykyisten kavereiden kanssa eskariin? Tämä lapsemme nauttii kovasti kaikista " arjen askareista" äidinkin kanssa, mutta ihan todella hän kaipaa myös omia kavereitaan ja niitä virikkeitä joita viskarissa on tarjolla.

Insinööriäiti:

Sitten mitä tulee mieleen päiväkotien PYSYVISTÄ kontakteista, niin eipä nuo kovin pysyviä ole. Nykyään ainakin pääkaupunkiseudun ja lähiympäristön (luulisi että muidenkin isompien kaupunkien) päiväkotiryhmien vaihtuvuus on iso. Meilläkin lapsen 0,5v päiväkotiuran aikana on ryhmän 4:stä aikuisesta lähtenyt/vaihtunut 1,5 henkeä ja sijaisia ollut ainakin yli 4kpl.

Kyllä ne meidänkin lapsen 0,5vuotisen päiväkotiuran aikaiset hoitajat suurin osa ovat olleet talossa 10-20vuotta, mutta eivät samassa ryhmässä. Ryhmäkierto vaihtaa aikuisia, lisäksi yksi opiskelee samalla (eli on pois pari vuotta ja palaa sitten), toinen oli puoli vuotta virkavapaalla ja palautui sitten. Eli päiväkodissa ovat pysyviä työntekijöitä, mutta eivät sen tietyn lapsen ryhmässä pysyviä (tässä tapauksessa meidän lapsen). Tässä on siis ero. Lisäksi on varmasti päiväkoteja joista moni vaihtaa työpaikkoja, jää äitiyslomalle jne. Eli vaihtuvuutta lapsen RYHMÄN aikuisissa on, joka on siis eri asia kuin päiväkodin aikuisten pysyvyys.

Ja tuo kaverien kulkemiseen ryhmässä samassa tahdissa on varmaan vaihtelevaa. Eli sen mukaan miten aina lapsia tulee ja saadaan sijoitettua mitenkin eri ryhmiin ja mihin aikaan vuodesta ovat syntyneet. Eivät ne kaikki kaverit aina vaihda ryhmää samaan aikaan. Tosin usein sitten päätyvät ainakin joidenkin vanhojen kavereiden kanssa joskus samaan ryhmään. Mutta varmasti teilläkin on ryhmän lapsista ollut vaihtuvuutta? Vai pidätkö pysyvänä sitä että on vielä niitä " useita kavereita" ? Mitäköhän se tarkoittaa oikeasti: onko useita ehkä 3-4lasta ja muut 10-15ovat vaihtuneet?

Se mitä tulee mieleen noista kavereista, että niin kauan kuin samalla alueella asutaan, niitä kavereita voi nähdä puistoissakin (tosin lähinnä kai ne perhepäivähoitajien ja kotiäitien lapset) ja sopia naapuri/lähiäitien lasten kanssa niitä treffejä. Eli nämä varmaan ovat niitä samoja lapsikavereita jotka tulevat samaan kouluun aikanaan.

Tässä uskon että helpommin 5v päiväkodissa olevien lasten kaverit seuraavat kouluun samaan aikaan. Mutta jos mietin 2v:na päiväkodin aloittanutta, niin kuinka monta kertaa lapsikaverit ovat ehtineet muuttua? Ja kuinka monta eri aikuista lapsen ryhmässä on ehtinyt olla kun lapsi itsekin vielä vaihtaa ryhmää?

Eli en todellakaan ole vakuuttunut pysyvyydestä jos puhutaan " useista kavereista" (jos päiväkotiryhmät ovat 14-22 lapsen suuruisia) ja " talossa pysyvistä hoitajista" kun ryhmät vaihtuvat ja hoitajat kiertävät ryhmissä.

Katsoisin siis lapsen näkökulmasta hoidossa vuosien olevan lapsen kohdalla kuinka pysyviä ne suhteet ovat? Sen saa helposti varmaan laskettua kuinka monta kertaa aikuiset ja lapset päiväkodissa ovat lasten hoitouran aikana vaihtuneet- Tästä syystä päiväkodin " pysyvistä suhteista" puhuminen on nykyään aika monen päiväkodin arjessa suoraan aika kornia.... Uskon että poikkeuksiakin on, mutta epäilen niiden olevan alueellisesti juuri pienemmillä paikoilla kasvukeskusten ulkopuolella, joissa " virikehoitokaan" ei ole niin suosittua.

Velmutin:

Omat lapseni ovat olleet nyt samassa päiväkodissa 3,5 vuotta. Hoitajia on toki vaihtunut, mutta molempien lasten ryhmässä kaksi kolmesta hoitajasta on ollut talossa sen perustamisesta lähtien, eli n. 15 vuotta. Muissa ryhmissä sama tilanne on ollut ainakin sen aikaa kuin lapseni ovat siellä olleet. Nyt esikoisella on eskarissa sama hoitaja joka oli omahoitajana kun hän aloitti 3-vuotiaana päiväkotiuransa. Eli puhuisin kyllä jo melko pysyvistä ihmissuhteista. Tämä on yksi esimerkki näistä ihanista hoitajista jotka ovat olleet mukana lastemme arjessa koko 3,5 vuotta.

Molemmilla lapsilla on päiväkodissa useita kavereita jotka ovat kulkeneet ryhmästä toiseen samassa tahdissa, heistä on tullut luonnollisestikin läheisiä ystäviä. Syksyllä eskarimme menee ekaluokalle näiden samojen kavereiden kanssa. Voisin jonkinlaisesta pysyvyydestä puhua tässäkin kohtaa.

Kenen mielestä pysyvyyttä edustaa se, että ottaisimme nykyisen kuopuksemme ensi talveksi pois tästä tutusta päiväkodista, laittaisimme johonkin kerhoon solmimaan uudet kontaktit ja sitten seuraavana syksynä taas takaisin näiden nykyisten kavereiden kanssa eskariin? Tämä lapsemme nauttii kovasti kaikista " arjen askareista" äidinkin kanssa, mutta ihan todella hän kaipaa myös omia kavereitaan ja niitä virikkeitä joita viskarissa on tarjolla.

Insinööriäiti:

Sitten mitä tulee mieleen päiväkotien PYSYVISTÄ kontakteista, niin eipä nuo kovin pysyviä ole. Nykyään ainakin pääkaupunkiseudun ja lähiympäristön (luulisi että muidenkin isompien kaupunkien) päiväkotiryhmien vaihtuvuus on iso. Meilläkin lapsen 0,5v päiväkotiuran aikana on ryhmän 4:stä aikuisesta lähtenyt/vaihtunut 1,5 henkeä ja sijaisia ollut ainakin yli 4kpl.

Eli eiköhän moni ymmärtäisi tuon päivähoitopaikkanne sen synnytyksen jälkeisen masennuksen osalta. Ei ole ihan verrattavissa tilanteeseen että sitä ei ole.



Tuskin siis täällä monikaan haluaa syyllistää sinua.

En ole töissä. Mieheni yrityksen myynnin yhteydessä menetin työpaikkani. Olen leski ja yhden leikki-ikäisen autoton yksinhuoltaja.



Perhekjerho jne tarjontaa täälläkin löytyy. Ne vain ovat tuolla kaupungin laitamilla sosiaalikeskuksissa. Autottomalle aika mahdotonta, julkinen liikenne ei ole pääkaupunkiseudun veroista. Näissä kerhoissa ei kuitenkaan synny pysyviä suhteita kuten nyt pk-lapsille. Puistoissa on päiisin tyhjää, lapset ovat päivähoidossa.



Ovat viskareissa samassa ryhmässä, jatkavat eskareina ja lähes kaikki menevät samaan kouluun.



Kotona on yhden aviomiehen ja isän kokoinen tyhjä tila, jossa asuu vielä suru ja ikävä.



lapsen kaverit ja lapsiperheet asustelevat kaukana lähiöissä. Oma verkostoni on taas toisella paikkakunnalla.



Voisin jatkaa tätä listaa, mutta olkoon.



Kuten toisessa ketjussa esitin: kävelkää toisen kengissä 2 viikkoa ennen kuin arvostelette.



Onneksi lapsellani on ihana pk-paikka. . Lapset eivät ole ¿valvotussa säilytyksessä¿ päivisin. Harrastustoimintaa ja kulttuuria löytyy (musiikkiopisto, teatteriretket, konserttiretket, museoreissut jne). Lapseni harrastaa varsin monipuolisesti kulttuuririentoja. Aikuiskontaktit ja kaverikontaktit ovat PYSYVIÄ. Lastentarhanopettajista puolet ovat olleet pk:ssa sen koko olemassaolon ajan, samoin kokki. Lapset ovat enimmäkseen entisten pk-lasten sisaruksia tai jopa lapsia.



NÄPIT IRTI lapseni pk-paikasta



Insinööriäidille: Kiva, että sulla on mies, joka hoitaa rutiinit, kun sairastat. Mulla tätä mahdollisuutta ei ole. Päivähoito helpottaa paljon: saa edes muutaman tunnin levätä. Lapsen sairastuessa ongelma on, että joudun ottamaan hänet kuumeisena mukaan jopa apteekkiin. MLL:sta ei saa hoitajaa akuutissa hädässä.

Minulla juuri samoja kokemuksia. Todella korpeaa kun hoitopaikkaa ei saa kun kotiäitien lapset täyttää paikat! DDR:n systeemi.

Minusta jotain tästä ajasta kertoo kyllä se, että vaikka äidit omien sanojensa mukaan ovat aivan uupuneita ja aikaa ei ole kerta kaikkiaan mihinkään, he kuitenkin jaksavat vääntää täällä peistä pitkissä ketjuissa. Sillä energialla nyt luulisi heidän myös jaksavan nostaa pyllynsä tietsikkatuolista ja mennä ulos solmimaan ihan oikeita kontakteja. Tällaiset kontaktit auttaisivat myös arjessa kummasti. Itse esim. olen ystäväystynyt naapurien kanssa, joten jos täytyy mennä vaikka apteekissa käymään lasten ollessa sairaana, voin soittaa naapurin mummolle ja kysyä, saanko tuoda lapseni sinne. Ystävystyin myös lapseni ystävän äidin kanssa niin, että saatoin viedä isomman lapseni hänelle hoitoon, kun menin vauvan kanssa jälkitarkastukseen.



En ole viemässä keneltäkään hoitopaikkaa, lapseni ovat kotona, kun olen itsekin. Ja tässä maassa jokainen voi ainakin toistaiseksi itse päättää, miten lastenhoidon järjestää. Mutta mietin, miten ihmeessä vanhemmat aikovat pärjätä isompien lastensa kanssa, joita ei enää voi viedä päivähoitoon. Minne isommat lapset sitten viedään, kun vanhemmat eivät jaksa heidän kanssaan? Poliisilleko vai lastensuojeluun? Vai annetaanko lapsille tietokone, joka toimii lastenvahtina? Tulee pakostakin mieleen surullinen Jokelan tapaus. Mikä ihme perheissä nyt mättää, kun mitään sellaista yhteishenkeä ei enää tunnu löytyvän? Suuren surun kohdatessa lapsi viedään hoitoon äidin surun tieltä. Kyllä lapsikin suree ja hän tarvitsee turvaa siltä vanhemmalta, joka on vielä elossa. Ja varmaan sille kotona olevalle vanhemmallekin olisi piristystä olla ennemmin lapsensa kanssa, käydä itse niissä musiikkitapahtumissa ja museoissa kuin riidellä täällä netissä.



Anna Wahlgren puhuu klassikkokirjassaan laumasta, jonka jäseneksi pieni vauva syntyy. Myös monet psykologian alan ihmiset ovat esittäneet huolensa siitä, miten isomman lapsen vieminen hoitoon vauvan syntyessä vaikuttaa tähän isompaan lapseen. Tunnen vanhempia, jotka maksavat pulikoimatta 380 euroa kahden lapsen hoidosta kuussa. He eivät kuitenkaan voisi edes kuvitella ottavansa muutamaksi tunniksi viikossa esim. MLL:n hoitajan, vaikka sellaisen palkkaamisen voisi vähentää käsittääkseni verotuksessakin. En siis väheksy ihmisten väsymystä, yritän vain sanoa, että muitakin tapoja sen lieventämiseen on kuin isomman lapsen vieminen pois kotoa.



Itselläni on turhankin hyvässä muistissa lapsi, joka kertoi hoitopaikassa olevansa siellä siksi, että äiti saa hoitaa vauvaa rauhassa. Kyllä siinä meni aika sanattomaksi.



En jaksa tästä asiasta enää kirjoittaa, olen mielipiteeni sanonut ja sen takana seison. Päivähoito on minusta edelleen tarkoitettu vanhempien työssäkäymisen mahdollistamiseksi. Kotona oleville vanhemmille on olemassa muita apukeinoja, MLL:n hoitajat, kerhot, puistojen lapsiparkit yms. Ymmärrän lapsen viemisen hoitoon, jos kotona oleva vanhempi on kroonisesti sairas. Mitä en hyväksy, on se, että monet äidit eivät edes yritä. He päättävät heti toista lasta jo odottaessaan, että eivät jaksa hoitaa kahta. Välttämättä homma ei ole niin pahaa kuin luulisi ja helpottuu ajan myötä. Ja työtä tehdessä oppii taas uutta ja on vahvempi seuraaviin koitoksiin. Ja jos käy niin, ettei jaksa, päivähoidolle on vaihtoehtoja.



Itse olen suuresti nauttinut juuri siitä, että saan pikkkuiseni kanssa tehdä vauvajuttuja ja esikoiseni kanssa ison lapsen juttuja, ja ne pakolliset ulkoilut yms. ovat minulla pitäneet homman kasassa. Minusta masennus oikein asuu niissä yksinäisissä hetkissä, toisten ihmisten seura ja ulkoilma on ainakin minulle olleet parasta lääkettä. Mutta en siis väheksy masennusta! Uskon vain, että siihen auttaisi enemmän hoitaja kotona kuin isomman lapsen vieminen hoitoon. Hoitaja olisi samalla tukena sille äidillekin ja neuvoisikin ehkä lastenhoidossa. Ainakin MLL:llä on todella kokeineita hoitajiakin. Itse olisin ainakin itkuisen esikoiseni kanssa kaivannut lähinnä seuraa sinne kotiin, nyt toisella kerralla oikein yllätyin, kuinka paljon esikoisestakin jo oli seuraa.



Nyt meidän lauma painelee tästä ulkoilmaan kattomaan kamuja :)