Päivähoitopaikat tiukalla! Äidit kotona - lapset tarhassa.
... Tai jotain vastaavaa, kirjoittivat eräät fiksut länsinaapurimme kirjassaan hiljattain.
Olisi hauska nähdä miehet keskenään laskemassa euroja, spekuloimassa toisten motiiveja ja kyttäilemässä toistensa lasten hoitoonviemisiä ja - viemättömyyttä. Menkää saman tien kyttäilemään terveyskeskusten auloihin, että verovaroilla kustannettuja palveluita käyttävät varmasti vain ne oikeasti tarvitsevat. Onkohan tuokaan Tauno oikeasti yskässä, vai teeskenteleekö vain saadakseen saikkua ryyppyputkea varten?
Mistähän syystä juuri naiset onnistuvat olemaan toisilleen näin inhottavia kuin tässäkin nimenomaisessa ketjussa? Eikä tämä ole edes suomalainen ilmiö, vaikka juuri meillä suhtaudutaankin varhaiskasvatukseen eurooppalaisessa mittakaavassa poikkeuksellisesti nimenomaan lasten laitossäilytyksenä - ja meillä myös alan ammattilaiset näyttävät keskustelujen perusteella tekevän niin.
Silti: Eräs hyvä ystäväni Sveitsistä kommentoi hiljattain lähes samaa. Kun siellä joitakin vuosia sitten järjestettiin kansanäänestys muistaakseni äitiyslomiin tms. liittyvistä asioista, juuri _naiset_ äänestivät vastaan. "Kun ei meilläkään mitään tällaisia oikeuksia ollut ja ihan hyvin pärjättiin" kommentoitiin katugallupeissa. jep jep!
Kommentit (147)
Pointti oli lähinnä se tarviiko kotiäidin vai työssäkäyvän lapsi enemmän
hoitopaikkaa?Ja , että onko kohtuullista , että työssäkäyvä vie lapsensa kauan hoitoon kun lähipäiväkodinpaikan vie kotiäidin lapsi.
Katriina81:
Pointti oli lähinnä se tarviiko kotiäidin vai työssäkäyvän lapsi enemmän
hoitopaikkaa?Ja , että onko kohtuullista , että työssäkäyvä vie lapsensa kauan hoitoon kun lähipäiväkodinpaikan vie kotiäidin lapsi.
Otin vain kirjoituksesi esimerkiksi täällä esitetyistä näkemyksistä, että päivähoitopaikat on " tarkoitettu" työssäkäyville. Ei siis ollut tarkoitus hyökätä nimenomaan sinua vastaan. Jos sait sellaisen kuvan, niin pyydän anteeksi...
Vastaan vain oman mielipiteeni mukaan:
-Töissä kuin töissäkäynti riittäisi. Oli se sitten pätkä, osa-aikainen tai yrittäjyys. Työssäkäynnistä saa kai todistuksen työnantajalta.
-Minä laittaisin listalle myös tyttömän, koska ilman päivähoitopaikkaa on vaikea niitä töitä etsiä/saada. Työttömyydestä saa myös todistuksen.
-Masennus yms. sairaudet tai muuten erityinen tarve pitäisi todeta terveyden/sairaanhoidon todistuksilla. Tässä ehkä pointtina se jos on jokin hoitoa vaativa sairaus, niin todistuksen vuoksi saataisiin myös ne tarvitsijat hakemaan apua.
Ilman näitä riittäisi varmaan puolipäivähoito tai mielummin kunnan järjestämä viriketoiminta (tälläisiä vaan ei vielä paljoa ole, mutta pitäisi olla).
Vaihtoehtoisesti voitaisiin maksaa sen verran enemmän tukea kotona hoidettavasta lapsesta, että " kepin" sijasta saataisiin " porkkana" . -Itse kannatan oikeasti tätä.
Ja kyllä tuo keskieurooppalainen kulttuuri tuosta muutoksesta huolimatta olisi vielä aika kaukana Suomesta...
Tekisi mieli sanoa että kun monet äidit täällä vetoavat että kyseessä on perheen päätös pitää se isompi (ehkä pienikin) lapsi hoidossa, niin käytännössä näyttäisi kuitenkin olevan että se lapsi on hoidossa silloin kun isät ovat töissä. Eli isän elämään tuo hoito vaikuttaisi välillisesti, äidin elämään suorempaan. Vai kuinka monta isää joku tietää joka olisi lasten kanssa kotona ja vie isomman lapsen hoitoon?
Masennuksen osalta voi olla ettei sitä moni oikein ymmärräkään. Myönnän että itse en osaa pitää sitä vastaavanlaisena sairautena kuin esim. syöpää. Enkä osaa ajatella sitä edes skitsofrenian tai harhojen/neuroosien tyyppisenä puhkeavana mielenterveyden sairautena. Pidän sitä elämänhallinnan, ulkoisten tekijöiden ja luonteen laadunkin vaikutuspiirissä olevana. Jotenkin " sairautena" johon voi vaikuttaakin (tosin miehen kuolema on selkeästi altistava syy jonka ymmärrän).
Insinööriäiti:
Vastaan vain oman mielipiteeni mukaan:
-Töissä kuin töissäkäynti riittäisi. Oli se sitten pätkä, osa-aikainen tai yrittäjyys. Työssäkäynnistä saa kai todistuksen työnantajalta.
-Minä laittaisin listalle myös tyttömän, koska ilman päivähoitopaikkaa on vaikea niitä töitä etsiä/saada. Työttömyydestä saa myös todistuksen.
-Masennus yms. sairaudet tai muuten erityinen tarve pitäisi todeta terveyden/sairaanhoidon todistuksilla. Tässä ehkä pointtina se jos on jokin hoitoa vaativa sairaus, niin todistuksen vuoksi saataisiin myös ne tarvitsijat hakemaan apua.
Ymmärrän pointtisi. Mutta saivartelenpa edelleenkin, on tavallaan ammattitauti, nimenomaan noiden lakipykälien parissa saivarteleminen.... Eli jos laissa määriteltäisiin hoitopaikan saamisedellytyksenä " mikä tahansa työ" mukaanlukien yrittäjyys, niin siihen kategoriaanhan pääsee kuka vaan esim. ryhtymällä " yrittäjäksi" toiminimen rekisteröimisen kautta. Kuka sitä valvoo, onko todellista yrittäjätoimintaa olemassakaan? Yrittäjä kun on itse oma työnantajansa. Jos todellinen työn tekeminen pitäisi jotenkin konkreettisesti " todistaa" tilanteessa, jossa ei ole työnantajaa antamassa todistusta, niin tulkintariitoja syntyisi ennen kuin kukaan ehtisi kissaa sanoa. Tämäpä vasta resurssien hyötykäyttöä, kun kunnan virkamiehet setvisivät milloin laissa säädetyt edellytykset kunkin hakijan kohdalla täyttyvät. Ja siihen valitusprosessit päälle kielteisen päätöksen jälkeen.
Jos toinen kategoria on " työttömät" niin käsittääkseni työttömäksi työnhakijaksi voi ilmoittautua vanhempainvapaan loputtua aivan vapaasti. Työnhakija-status on tietysti aika vahva osoitus siitä, että töitä todella hakee ja haluaa, mutta kyllähän noita asenteita ja käsityksiä löytyy toiseenkin suuntaan, eli puhutaan että työttömät " lepäilevät kotona" tms. - tässäkin ketjussa on tuo varsin " asiallinen" näkemys esitetty. Eli eiköhän näissä kohdin aika nopeasti nousisi möykkä siitä, kuinka helppoa säännöksiä on kiertää ja systeemiä käytetään väärin.
Mitä tulee sairauksiin ja niiden todentamiseen, niin kokisin itse aika alentavaksi lähteä lääkärintodistusten avulla osoittamaan, etten " kykene" lapsiani kotona hoitamaan " pätevästä syystä" . Ja mikä on riittävän " pätevä" sairaus. Sanoit, ettei masennus ole mielestäsi yhtä vakava sairaus kuin syöpä. Kuitenkin on monia nuoriakin syöpään sairastuneita, jotka ko. sairaudesta huolimatta pystyvät olemaan mukana työelämässä eikä sairaus välttämättä juurikaan rajoita normaalia arkea (stereotypia sängyn pohjalla vapisevasta luurangonlaihasta syöpäpotilaasta on hieman provosoiva ja kärjistetty - puhun omakohtaisesta kokemuksesta). Toisaalta masennus saattaa lamaannuttaa ihmisen täysin toimintakyvyttömäksi ja todellakin sinne sängyn pohjalle.
yleensä lastensa " motivoimina" suomalaiset hyvät äidit pysyvät ja pystyvät masennuksensa työstämään ja siitä huolimatta pysymään kiinni arjen syrjässä.
Masennus on sisäänpäin käännettyä aggressiota ilman intohimoa. Tottakai masennus pitää hoitaa, mutta hoidoksi ei auta työtaakan minimointi. Totaalinen uupuminen vie ihmisen vaikka psykoosiin asti, mutta lasten kokopäivähoito ei ole mikään lääke - varsinkaan ainoa - äidin mielenterveyden ongelmiin.
Hoidettuani yhden pienten lasten äidin mielisairaalaan masennuksen takia ja toivuttuani itse pitkäkestoisesta masennuksesta kuvittelen tietäväni aiheesta jotain. Kotiin lukittautuminen ei juuri olisi auttanut. Itseäni ja tätä toista äitiä on auttanut eniten intensiivinen pitkäkestoinen terapia ja tietysti monet tukimuodot.
Masennushan ei ole mikään pikku kuu-ukkeli, joka aivoissa asustaa ja päättää yhtäkkiä muuttaa ihmisen neurobiologian.
niin varmasti kolahtaakin. Vai etkö ymmärrä viestisi sävyä? Mistä lähin työttömyys on ollut rikos? Lainsäätäjällä on varmasti viisaat perusteet subjektiiviselle päivähoito-oikeudelle.
Työelämä on nykyään vuoristorataa ja pätkätyötä, tänään saattaa olla työpaikka, huomenna ei. Pitääkö lapsenkin kärsiä siitä pomputtelemalla aikatauluja edestakaisin? Otatko lapsesi kotiin heti huomenna jos joudut irtisanotuksi? Ikävä kyllä maailma on muuttunut epävarmemmaksi ja päivähoitopaikat on jaettava työttömien, maahanmuuttajien ja muiden ikävien ihmisten kanssa.
Minullakin on työpaikka, mutta en valita jos työttämän lapsi saa hoitopaikan. Monilla paikkakunnilla käytäntö on se, että työssäkäyvät ovat etusijalla, muut saavat osa-aikapaikan. Painostaisit omaa päviäkotiasti tai päättäjiä muitten äitien sijaan. Et voi tuntea kenenkään toisen elämäntilannetta.
A
Odotan vasta esikoistani, joten en osaa omasta kokemuksesta puhua, mutta tällaisia ajatuksia minulla on aiheesta:
Kun puhutaan julkisin varoin kustannetuista palveluista (kuten kunnallinen päivähoito), niin liikutaan mielestäni vaarallisilla vesillä aina silloin, kun joltakin veronmaksajaryhmältä ryhdytään erilaisin perustein epäämään tämän palvelun käyttöoikeus.
Vaikka subjektiivisen päivähoito-oikeuden taustalla ymmärtääkseni ovat vahvasti työvoimapoliittiset näkökohdat, on mielestäni jokaisen perheen oma asia ja oikeus päättää siitä, miten lapsensa hoidon järjestävät. Kuitenkin luulisin, että kaikki vanhemmat haluavat pohjimmiltaan lastensa parasta, eivätkä puhdasta laiskuuttaan niitä lapsia sinne päivähoitoon vie...
Se, että päivähoitopaikoista on pulaa, ei minusta oikeuta epäämään päivähoitomahdollisuutta keneltäkään, sillä siihen mahdollisuuteen on meillä kaikilla vanhemmilla lain mukaan yhtäläinen oikeus. Pula paikoista vain kertoo siitä, että päivähoitopaikkoja tulee pyrkiä järjestämään lisää! Tästä näkökulmasta on mielestäni turha syyllistää ja haukkua perheitä heidän valinnoistaan, vaan pyrkiä vaikuttamaan tahoihin, jotka näistä asioista päättävät ja yrittää löytää rakentavia vaihtoehtoja, joiden avulla erilaisissa elämäntilanteissa olevia perheitä pystytää parhaiten tukemaan.
Ilona_AlaKörkkö:
Pula paikoista vain kertoo siitä, että päivähoitopaikkoja tulee pyrkiä järjestämään lisää!
Kunnat järjestävät nykyään lakisääteiset palvelut pakosta (ja joustavat usein niistäkin porsaanreikien kohdalla). Ennaltaehkäiseviin palveluihin ei ole sitten enää niin rahaa ja perheiden tukemiseen esim. kotipalvelujen muodossa.
Se jos päivähoitopaikkoja järjestetään lisää tarkoittaa suoraan usein veroprosentin nostoa tai että se on pois jostain muusta (esim. muualta kuten terveyden/sairaanhoito, vanhustenhoito yms. tai tekniseltä puolelta kuten teiden kunnossapito tai kulttuuritoimesta kuten kirjastoista yms.).
Kuvitteleeko monikin täällä että riittää kun päättäjät päättävät lisätä päivähoitoa? Se raha mikä siihen menee, otetaan sitten jostain muusta pois tai korotetaan veroja.
Tämä siis on toisaalta myös sitä arvokeskustelua mikä toiminto priorisoidaan tärkeämmäksi kuin toinen ja mille löytyy rahaa. Nythän laki on jo olemassa subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, joten se on arvotettu pakolliseksi ja tingitään tarvittaessa sitten jostain muusta. Eli sinänsä jos tätä haluaisi muuttaa pitäisi todellakin vaikuttaa päättäjiin. Päättäjiin voisi vaikuttaa tietenkin myös kuntien/valtakunnallisen vastuujaon ja rahajaon osalta, jolla voisi olla isompi vaikutus.
Ja tuli tuosta todistusten viilaamisesta. Alkuperäinen mietti vain niiden isompien lasten hoitoon viemistä joilla pienempiä hoidetaan kotona. Tässä riittäisi varmaan jos tieto Kelalta tulisi sellaisessa tapauksessa jos pienempää hoidetaan kotona- Kelallahan tälläinen tieto maksuista on. Eli käännettäisiin ajatusmalli siitä että pitäisi todistaa työ/työttömyys siihen että pitäisi todistaa ettei hoida nuorempaa lasta kotona. No byrokratiaa ja työtä tämä lisäisi... Mutta kuten sanottiin itse kannata mielummin " porkkanaa" kuin " keppiä" , eli sitä että kotihoitoa tuettaisiin enemmän: Tässä vain muttana että jos kunnissa ei uskota sen vähentävän päivähoitotarvetta, niin taloudellisesti pidetään kannattamattomana. Ja panostusta ei tule toimiin, joilla ei pystytä suoraan osoittamaan olevan taloudellista hyötyä lähitulevaisuudessa, jossei se ole määritelty lakisääteiseksi eli pakolliseksi järjestää. Eli kierteessä ollaan.
Anny:
niin varmasti kolahtaakin. Vai etkö ymmärrä viestisi sävyä? Mistä lähin työttömyys on ollut rikos? Lainsäätäjällä on varmasti viisaat perusteet subjektiiviselle päivähoito-oikeudelle.
Työelämä on nykyään vuoristorataa ja pätkätyötä, tänään saattaa olla työpaikka, huomenna ei. Pitääkö lapsenkin kärsiä siitä pomputtelemalla aikatauluja edestakaisin? Otatko lapsesi kotiin heti huomenna jos joudut irtisanotuksi? Ikävä kyllä maailma on muuttunut epävarmemmaksi ja päivähoitopaikat on jaettava työttömien, maahanmuuttajien ja muiden ikävien ihmisten kanssa.
Minullakin on työpaikka, mutta en valita jos työttämän lapsi saa hoitopaikan. Monilla paikkakunnilla käytäntö on se, että työssäkäyvät ovat etusijalla, muut saavat osa-aikapaikan. Painostaisit omaa päviäkotiasti tai päättäjiä muitten äitien sijaan. Et voi tuntea kenenkään toisen elämäntilannetta.A
Saatoit tarkoittaa kirjoituksesi vastaukseksi nimenomaan alkuperäiselle, mutta siltä varalta että se olisi suunnattu omaa edellä ollutta kirjoitustani vastaan, totean olevani kanssasi 110 prosenttisesti samaa mieltä. Yllä oleva viesti oli kritiikkiä liittyen subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisehdotuksiin. Aikaisemmista viesteistäni tulee selvemmin ilmi näkökantani, esim. tuolla pari sivua takaperin. " Lepäilevät kotona" ja " asiallinen näkemys" olivat lainausmerkeissä sen osoittamiseksi, etten todellakaan itse ajattele asiasta tällä tavalla.
Mutta jos siis erehdyin siitä, kenelle viestisi on kohdennettu, niin sorry....:-).
Tokihan kaikki tietää, että kaikki lapset ovat oikeutettuja kunnalliseen päivähoitoon, ja uskon, että sitä ei tulla rajoittamaan. Ihmiset, jotka eivät halua hoitaa lapsiaan kotona, vaikka siihen olisi mahdollisuus (eivät siis ole ansiotyössä), kyllä keksivät keinot saada lapsensa junailtua kunnalliseen päivähoitoon. Eivätkä kaikki siis ihan todellakaan ole masentuneita tai yrittäjiä, esim. esimieheni vaimo (esimies tienaa pikkasen hyvin) vie kaksi vanhempaa lastaan hoitoon, vaikka on kolme vuotta nuorimmaisen kanssa kotona. Hän on aina tehnyt niin, eli oli esikoisensa kanssa pari vuotta kotona, vei lapsen hoitoon, kun toinen lapsi syntyi, oli kotona toisen lapsen kanssa, kunnes kolmas lapsi syntyi, vei toisen lapsen hoitoon kolmannen synnyttyä ja on nyt kotona nuorimmaisen kanssa. Hän ei omien sanojensa mukaan ala kahta lasta kotona hoitamaan. Haluaa hoitaa pieniä lapsia, ei isoja. Ja perheellä olisi siis rahaa vaikka kuinka palkata hoitajia yms.
Työkaverini vaimo tekee hyvin pitkälti samaa, ainoa ero on, että hän on aina lasten välissä ollut pari kuukautta töissä. Isompi lapsi on hänelläkin aina ollut hoidossa (lapsia kolme) ei tosin päiväkodissa vaan perhepäivähoitajalla. Ja äiti siis hoitaa nuorinta lastaan kotona, vanhin koulussa ja keskimmäinen perhepäivähoitajalla saamassa virikkeitä. Lapsi on kuulemma niin eläväinen, ettei viihdy kotona. Myös työkaverini pitää kaksi lastaan hoidossa ja hoitaa itse vauvaa kotona. Lapsilla on todella pienet ikäerot, vähän reilu vuosi on aina väliä ja lapsia heilläkin kolme. Työkaverini mukaan lapsilla on oikeus päivähoitoon, joten se käytetään. Keskimmäinen lapsi on ns. erityislapsi, jolle suositeltaisiin pientä ryhmää ja mieluiten kotihoitoa infektioalttiutensa vuoksi, lapsessa mm. astma ja epilepsia, mutta hän pysyy hoidossa. Näissä kolmessa tapauksessa, joita pidän tuntemistani kaikkein räikeimpinä, vanhemmilla ei todellakaan ole mitään masennusta. Ja pistän pääni pölkylle siitä, että kukaan näistä kotona olevista naisista ei todellakaan ole yrittäjiä. Heidän aikansa kuluu ostoskeskuksessa vauvan kanssa, puistoissa he eivät viitsi käydä, joskus he lähtevät päiväksi Viroon vauvan kanssa. Ja isommat lapset ovat siis ihan täyspäivähoidossa, eli kymmenen tuntia hoitoa ja matkat.
Minusta tällainen on yhteiskunnan resurssien suurta väärinkäyttöä, mutta minkäs sille tekee? En itse pidä hyvänä ratkaisuna myöskään sitä, että esim. päihdeongelmaisten lapset otetaan päivähoitoon lastensuojelullisena toimenpiteenä. En siis ole ottamassa heiltä paikkoja pois! Mutta en siis pidä sitä parhaana ratkaisuna. Kun lapset on poissa jaloista, vanhemmathan juovat entistä enemmän. Minusta tuo lasten päivähoitoon vieminen on näissä tapauksissa vain eräänlaista tekohengitystä, jolla siirretään ikäviä toimenpiteitä kuiten huostaanottoa vain vähän kauemmaksi. Hyvin monilla se on kuitenkin edessä. Toki lapsella on parempi päivähoidossa, jossa hänen tarpeistaan huolehditaan edes tyydyttävästi (täällä päin päiväkotien maanantain annokset ovat aina poikkeuksellisen suuria, koska useat lapset ovat viikonlopun jäljiltä nälissään), mutta se ei kuitenkaan ole mikään ratkaisu, ellei myös kotioloja hoideta kuntoon. Alkoholisteja ei kuitenkaan voi hoitoon pakottaa, ja lasta ei oteta pois, koska hän pärjää päivähoidon avulla jotenkuten.
Tästä asiasta tiedän suht. paljon. Serkkuni joi kolmekymmentä vuotta, juo edelleekin ainakin yhden putken vuodessa. Hän on työkyvytön, vähän yli viisikymppinen ihminen. Vaimo kuoli viinaan kymmenisen vuotta sitten. Heillä oli poika, jonka muistan ihanana, herkkänä lapsena. Hän pakeni kotiolojen karmeutta (ryyppykööri huusi asunnossa aamusta iltaan, serkkuni sai häädön omistamastaan asunnosta, mikä kertoo menon tason) kadulle, joutui tietysti huonoon seuraan ja kuoli huumeisiin parikymppisenä. Äitini yritti auttaa, soitteli ympäriinsä, mutta apua ei tullut. Kun lasta ei suoranaisesti pahoinpidellä, käytetä hyväksi tai pidetä nälässä, häntä ei oteta huostaan. Ja vanhemmat tietysti pistivät kapuloita rattaisiin, ei siksi, että itse olisivat lapsen halunneet pitää, vaan ihan kiusaksi. Eli poika ei esim. saanut viettää kesälomaa isovanhemmillaan tms. Huostaanotto kuulostaa kamalalta, mutta uskon, että tuo murhenäytelmä oltaisiin voitu välttää, jos lapsi olisi jo varhain päässyt johonkin sijoitus- tai tukiperheeseen. Hän oli hyvä lapsi ja hyvä poika, josta olisi voinut tulla vaikka mitä.
Henkilökohtaisesti näen asian niin, että oikeutta kunnalliseen päivähoitoon ei tulla rajoittamaan. Kun kuntien talous kuitenkin on useimmiten tiukilla, ryhmäkoot pysyvät isoina ja ehkä kasvavatkin, ruokailua ollaan muuttamassa halvemmaksi, tingitään retkistä ja muista menoista. Ainakin tämän seudun päiväkodeissa käytetään hyvin pitkälti sitä lain sallimaa poikkeusta, jonka mukaan lapsia voi yhden hoitajan vastuulla olla joskus yli suositusten. Olen nähnyt pihalla yli kymmenen lasta yhden hoitajan valvonnassa. Eli lyhyesti päiväkodit ajetaan tavallaan niin alas, että ihmiset, jotka ajattelevat lapsensa parasta ja joilla on vähän enemmän fyffeä, vievät lapsensa yksityisiin päiväkoteihin. Eli tapahtuu hyvin pitkälti sama kuin terveydenhoidossa, eli rikkaat käyvät yksityisellä. Itse oikein hämmästyin, kun huomasin, miten monta yksityistä päiväkotia tännekin on tullut ja tulossa.
AZ10:
Tokihan kaikki tietää, että kaikki lapset ovat oikeutettuja kunnalliseen
Henkilökohtaisesti näen asian niin, että oikeutta kunnalliseen päivähoitoon ei tulla rajoittamaan. Kun kuntien talous kuitenkin on useimmiten tiukilla, ryhmäkoot pysyvät isoina ja ehkä kasvavatkin, ruokailua ollaan muuttamassa halvemmaksi, tingitään retkistä ja muista menoista. Ainakin tämän seudun päiväkodeissa käytetään hyvin pitkälti sitä lain sallimaa poikkeusta, jonka mukaan lapsia voi yhden hoitajan vastuulla olla joskus yli suositusten. Olen nähnyt pihalla yli kymmenen lasta yhden hoitajan valvonnassa. Eli lyhyesti päiväkodit ajetaan tavallaan niin alas, että ihmiset, jotka ajattelevat lapsensa parasta ja joilla on vähän enemmän fyffeä, vievät lapsensa yksityisiin päiväkoteihin. Eli tapahtuu hyvin pitkälti sama kuin terveydenhoidossa, eli rikkaat käyvät yksityisellä. Itse oikein hämmästyin, kun huomasin, miten monta yksityistä päiväkotia tännekin on tullut ja tulossa.
Kuten sanoin, odotan vasta ensimmäistä lastani, joten en näistä päivähoitoasioista niin paljon tiedä, varsinkaan siitä mitä se todellisuudessa on.
Toisaalta tuo että yksityisiä päiväkoteja perustetaan ja osa vanhemmista on valmis maksamaan niistä, on ihan tervettä ja normaalia kehitystä markkinatalousyhteiskunnassa. Sittenhän niitä paikkoja vapautuu kunnalliselta puolelta niitä tarvitseville enemmän.
Niin toki - taisin jo kirjoituksessani sanoa, että koska tällä hetkellä on mahollista viedä lapsi hoitoon ja olla itse kotona - parhaassa (?) tapauksessa molemmat vanhemmat kotona, niin tokihan näitä löytyy pilvin pimein jotka tätä mahdollisuutta hyödyntävät. Kyllä, samaa mieltä ollaan tässä.
Mielestäni vain tätä mahdollisuutta pitäisi rajoittaa, koska jos ihminen:
-ei käy töissä
-ei ole sairas sielultaan tai ruumiiltaan
-ei aktiivisesti etsi töitä
-ei toimi yrittäjänä
...vaan ihan puhtaasti loikoilee kotona. JA NÄITÄ KYLLÄ RIITTÄÄ! Jos ei teidän naapurustossanne, niin ihan kyllä yltympäriinsä pitkin Suomea. Joku olikin kirjoittanut hyvin, että missä slummissa me asutaankaan, kun tollasia lorvailijoita löytyy... niinpä, semmoset tyypit näillä nurkilla on. Mutta ei tämä asia sieppaa minua yhtään sen vähempää, asuivat ne lorvijat lähellä tai kaukana. Päivähoito on pääasiallisesti sitä varten, että ihmiset pystyy elättämään perhettään käymällä töissä.
Joku (ei siis Rva AlaKörkkö) sanoi, että painostan täällä äitejä... noh, tuskin kukaan nettifoorumien kirjoituksia painostavana kokee - tai noh, voi toki kokeakin. Koetaanhan kahden lapsen hoitaminenkin kotona todella painostavaksi....
Ja siitäkin vielä halusin sanoa, että eihän nämä epäkohdat tästä mihinkään muutu. Ehkäpä joskus päättäjinä sattuu olemaan järkevämpää porukkaa. Tosin muistan kyllä erään tärkeän päättäjän tästä asiasta viime aikoina puhuneen... oli sitä mieltä, että " turhat" päivähoidon tarvitsijat karsien päivähoidon laatua voitaisiin lisätä niiden kohdalla jotka sitä oikeasti tarvitsevat.
Että vaikka tässä nyt ei maailmaa muuteta, niin herätetäänpä ainakin keskustelua siitä, miten päivähoitoasioissa tulisi yhteiskunnan ja myös perheiden toimia.
lasketko kotona loikoilijoiksi myös pientä vauvaa hoitavat äidit? Eli vasta toisen lapsen jälkeen kotonaolo muuttuu loikoilusta hyväksyttäväksi ja aktiiviseksi toiminnaksi?
Ja huvittaa tuo monien äitien paatoksellisuus: päivähoito ON TARKOITETTU työssäkäyville äideille. Päivähoito on tarkoitettu ihan kaikille, niin kauan kuin subjektiivista päivähoito-oikeutta koskevia pykäliä muutetaan. Siihen asti voidaan toki keskustella eri näkemyksistä ja vaihtaa mielipiteitä, vaan ei esittää mielipiteitä totuuksina :)
pupuhupuna:
lasketko kotona loikoilijoiksi myös pientä vauvaa hoitavat äidit? Eli vasta toisen lapsen jälkeen kotonaolo muuttuu loikoilusta hyväksyttäväksi ja aktiiviseksi toiminnaksi?
Pientä vauvaa hoitavat äidit? Ihan en ymmärtänyt tuota sun pointtias. Siis ihminen jolla on YKSI vauva, jonka kanssa/takia hän on äitiyslomalla. Miten tällainen yhden lapsen äiti nyt kiikuttaisikaan isompaa hoitoon? Vai... tarkoititko kenties, että ne äidit, jotka äitiysloman sijasta menisivät töihin? Ei ihan avautunut.
Toivottavasti tämä avautuu:
Puhuin päivähoitopaikoista, ja jos äiti hoitaa pientä vauvaa kotona, niin sehän ei taas päivähoitopaikkoihin liity mitenkään. Samalla voisi hoitaa perheen muutkin lapset siinä kotona ollessaan. Jos esikoinen viedään hoitoon, ja ollaan vauvan kanssa kotona, niin se on minun mielestäni suorastaan törkeää toimintaa.
Ja huvittaa tuo monien äitien paatoksellisuus: päivähoito ON TARKOITETTU työssäkäyville äideille. Päivähoito on tarkoitettu ihan kaikille, niin kauan kuin subjektiivista päivähoito-oikeutta koskevia pykäliä muutetaan. Siihen asti voidaan toki keskustella eri näkemyksistä ja vaihtaa mielipiteitä, vaan ei esittää mielipiteitä totuuksina :)
" Mielipiteiden esittämisestä totuuksina" ... siitä on ilmeisesti kyse, kun joku sinun kannastasi eriävä esittää mielipiteitä. Noin ilmaisullisesta tms. näkökulmasta en näe mitään eroa sinun kommentteihisi.... Selvästikin moni (kuten tämä hupunakin) ottaa osaa keskusteluun pelkästään siten, että kommentoi MITEN asiat sanotaan, eikä itse asiaa, sitä MITÄ sanotaan. Mutta käyhän toki kaikenlainen supliikki.
Ja noin asiasta viidenteen: Kummallista on mielestäni se, että kun nykyään ollaan niin " luomuäitejä" - - - ts. imetetään pitkään, käytetään kestovaipat ja kantoliinat, ja muutenkin jeesustellaan sillä, että kuka tässä nyt on paras vanhempi; ja kappas - samantien kiikutetaan isompi lapsi/lapset hoitoon vaikka vanhempi/vanhemmat on kotona (koska siellähän niiden oikeasti on parempi olla. Ajatella, virikkeitä ja kaikkea...). Hiukan ristiriitaista. Tähän nyt ei ole taustatietoa sen kummemmin, herääpä vaan tuntuma yleisen keskustelun pohjalta.
on pakko kommentoida tätä " luomuäitien jeesustelua" .
Eikö teitä " kertisäitejä" (ja tarkoitan tällä muutakin kuin kertisten käyttöä, ihan yleistä kulutushysteriaa, yleistää saan varmaan minäkin kun edellinenkin näin teki) huolestuta sitten yhtään mitä tästä pallosta on jäljellä kun omat lapsemme kasvaa isoiksi? Tai heidän lapset?
Jos kaikki ajattelee että oma ekoteko on kuin kärpäsen paska " isojen tekojen ja isojen maiden" rinnalla niin eihän kukaan tekisi yhtään mikään eikä myöskään sitä muutosta varmasti tule,
Itse en tykkää lukea esim. tällaisia uutisia, mutta vähemmän se ahdistaa jos tietää itse tekevänsä edes jotain..
http://www.yle.fi/uutiset/ymparisto/oikea/id82276.html
Ja mitä tulee kantoliinoihin ja pitkään imettämiseen; se taas ei kuulu luomuiluun mitenkään. Enkä tajua miksi joku ottaa nokkiinsa ja kuvittelee että pitkään imettävä liinailija yrittää olla parempi äiti?
Jos haluaa pitää lasta lähellä ja saada silti kädet vapaiksi, tai jos haluaa imettää pitkään ja se onnistuu ja molemmat osapuolet siitä pitävät, niin miksi ei?
Ihmetyttää kovasti tuo luomuäidit vs. muut asettelu..
AZ10:
Henkilökohtaisesti näen asian niin, että oikeutta kunnalliseen päivähoitoon ei tulla rajoittamaan. Kun kuntien talous kuitenkin on useimmiten tiukilla, ryhmäkoot pysyvät isoina ja ehkä kasvavatkin, ruokailua ollaan muuttamassa halvemmaksi, tingitään retkistä ja muista menoista. Ainakin tämän seudun päiväkodeissa käytetään hyvin pitkälti sitä lain sallimaa poikkeusta, jonka mukaan lapsia voi yhden hoitajan vastuulla olla joskus yli suositusten. Olen nähnyt pihalla yli kymmenen lasta yhden hoitajan valvonnassa. Eli lyhyesti päiväkodit ajetaan tavallaan niin alas, että ihmiset, jotka ajattelevat lapsensa parasta ja joilla on vähän enemmän fyffeä, vievät lapsensa yksityisiin päiväkoteihin. Eli tapahtuu hyvin pitkälti sama kuin terveydenhoidossa, eli rikkaat käyvät yksityisellä. Itse oikein hämmästyin, kun huomasin, miten monta yksityistä päiväkotia tännekin on tullut ja tulossa.
Jotenkin ymmärrän hyvin AZ10:n vision ja kirjoituksen. Minusta on vain surullista jos tulevaisuudessa lapset jakatuvat jo pienenä perheen varallisuuden ja tiedostamisen mukaan " eri lähtökohtiin" .
Meidän aluella tätä yksityisten päiväkotien tulemista ei ole vielä näkynyt, vaan kaikki käyttävät sitä kunnallista. Mutta tiedän kyllä pääkaupunkiseudulla jo olevan tuon rakenteellisen muutoksen olevan jo aluillaan. Ja jos meidän asuma-aluella olisi vaihtoehtoina huonompi kunnallinen päiväkoti - parempi yksityinen, niin varmasti valitsisin tuon yksityisen, vaikka maksaisikin vähän enemmän.
Tuo rahojen karsiminen ja ryhmien koon kasvaminen näkyy koulussakin, joista vähennetään vuosi vuodelta tuntikehystä. Tällöin vanhempien vastuu kasvaa, kun opettaja ei ehdi ja tukea ei saa helposti. Esim. meidän lapsen luokalla opettaja ehtii läksyjen osalta vain tarkistaa ovatko tehty, vanhempien vastuulle jää katsoa ovatko ne oikein. Tällä tavoin lapsen oppimisessä näkyy vanhempien aktiivisuus. Ja mietin jo että jos meillä olisi lapsilla jotain ongelma-alueita koulussa, niin kotona niitä harjoiteltaisiin ja haettaisiin apua. Tarvittaessa silloin voisin hyvinkin palkata myös lapselle yksityisopetusta jos tarjontaa olisi.
Samoin on terveydenhuoltopuolella. Jos palvelu/osaaminen tuntuisi olevan huonoa (pitkät odotusajat ja epäilyttävät diagnoosit), niin kyllä me hakisimme palvelut yksityiseltä puolelta ja joitain olemme hakeneetkin.
Eli meidän perheen osalta kyllä sitä mukaan kun kunnalliset palvelut huononisivat, niin yksityisten vaihtoehtojen käyttäminen olisi todennäköisempää. Ja varmasti meitä on monia muitakin perheitä. Eli ei kai mitenkään mahdoton tuo AZ10:n visio päivähoitopuolella.
Ilona_AlaKörkkö:
Toisaalta tuo että yksityisiä päiväkoteja perustetaan ja osa vanhemmista on valmis maksamaan niistä, on ihan tervettä ja normaalia kehitystä markkinatalousyhteiskunnassa. Sittenhän niitä paikkoja vapautuu kunnalliselta puolelta niitä tarvitseville enemmän.
Tuo että vanhemmat siirtävät lapsiaan yksityiselle puolelle ei helpota kuntien taloutta ja vapauta paikkoja kunnalliselle puolelle. Pikemminkin sitä mukaa kun lapset siirtyvät yksityiselle puolelle, kunnallisten päivähoitopaikkojen määrä vähenisi. Paikat vaan siis siirtyisivät kunnalliselta puolelta yksityiselle.
Tämä johtuu siitä että kunnat maksavat yksityisten päivähoitopaikkojen osalta palveluiden tuottajille tukia. Kuntakohtaisesti nämä tuet vaihtelevat ja yleensä missä on suurin pula kunnallisista hoitopaikoista, ovat yksityisen puolen tuet suurimpia-> Tämä yhtälö myös vaikuttaa pitkälti yksityisten hoitopaikkojen määrään: Ja on kuntia mistä joutuvat ostamaan kunnallisena ostopalveluna paikat yksityisiltä.
Eli kunnalle se ei ole paljoakaan halvempaa/ollenkaan halvempaa, vaikka lapsi siirtyisi hoitoon yksityiselle puolelle. Tällöin tuskin kunnalliset hoitopaikatkaan säilyisivät samanmääräisinä, vaikka moni siirtyisikin yksityiselle puolelle hoitoon. Tämä siksi että kunnilla ei ole enempää rahaa laittaa hoitoon: Siis maksaa siirtyvien lasten lisääntyvät yksityisen hoidon tuet + maksaa yhtä monen lapsen hoidon kunnallisella puolella kuin aikaisemmin ennen siirtymistä.
Aika utopistista on siis että yksityisten hoitopaikkojen lisääminen vapauttaisi kunnallisia hoitopaikkoja, niin että nämä vapautuneet paikat jopa säilyisivät. Silloin niitä päiväkoteja vain lakkautetaan ja paikkoja kunnallisella puolella vähennetään. Rahastahan siinäkin on vain kyse.
Tuohon visioon, että varakkaat vievät tulevaisuudessa lapsensa yksityisiin päiväkoteihin sillä perusteella, että niissä on pienemmät ryhmäkoot ja ovat ns. " parempia" , täytyy hieman kommentoida.
Yksityiset päiväkoditkin ovat yrityksiä, jotka toimivat periaatteessa ihan samoilla periatteilla kuin muutkin yritykset. Eli eivät mitenkään " hyväntekeväisyyspohjalta" - eivät ole olemassa tuottaakseen ns. persnettoa. Yksityisiinkin päiväkoteihin otetaan siis juuri niin paljon lapsia kuin laki sallii siellä olevan henkilöstömäärän puitteissa. Toki ovat pienempiä yksiköitä kokonaisuudessaan kuin monet kunnalliset päiväkodit, mutta onhan yksityisissä päiväkodeissa usein vain muutama lastentarhaopettaja/ hoitaja töissäkin. Eli se, että lapset olisivat jotenkin paremmin huomioituja ja paremmassa hoidossa yksityispuolella, ei aivan yksioikoisesti pidä paikkansa ainakaan tuon ryhmäkoko-perustelun osalta.
Tämä mielipiteeni ei siis perustu omiin käsityksiini, vaan alalla yli 30 vuotta työskennelleen lähisukulaisen näkemykseen ja hänellä olevaan faktatietoon.
Katriina81:
Subjektiivinen oikeus päivähoitoon tarkoittaa nimenomaan sitä, että kaikilla on yhtäläinen oikeus päivähoitopaikkaan vanhempainrahakauden päätyttyä. Jos tästä järjestelmästä luovuttaisiin, täytyisi tietysti määritellä lainsäädännössä ne edellytykset, joiden täyttyessä päivähoitopaikan saisi. Olisi kiinnostava kuulla tämän palstan asiantuntijoilta, mitkä nämä edellytykset olisivat. " Töissäkäynti" yleiskäsitteenä - sitä kun täällä niin toitotetaan? Pitäisikö olla vakituinen työpaikka vai annettaisiinko päivähoitopaikka myös määräaikaisessa työsuhteessa olevalle työsuhteen keston ajaksi (ja pitäisi ehkä hakea uutta paikkaa jos määräaikaisuus jatkuisikin, mahdollisesti hyvinkin lyhyellä varoitusajalla)? Riittääkö osa-aikatyö tai etätyö " perusteeksi" ? Entä yrittäjyys ja millä edellytyksillä (kotoa käsin tehty työ yms.)? Entä nämä " erityistilanteet" , joille täälläkin on annettu ns. siunaus - masennus ja muut sairaudet, vaikeat elämäntilanteet ylipäätään. Kuka ne " toteaa" ja miten esitetään " näyttö" ko. olosuhteen olomassaolosta?
Kyllä subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta luopuminen merkitsisi monella tavalla siirtymistä Keski- ja Etelä-Euroopan käytäntöön, jossa naiset joutuvat käytännössä valitsemaan työelämän ja vanhemmuuden välillä. Varsinkin näinä ns. epätyypillisten työsuhteiden aikana, jolloin vakituinen työpaikka, josta jäädään äitiyslomalle ja johon palataan vanhempainvapaan jälkeen, on jo melkoinen harvinaisuus.