Päivähoitopaikat tiukalla! Äidit kotona - lapset tarhassa.

En ihan kaikkia lukenut, mutta sain kylla hyvan kuvan keskustelusta.



Onneksi (niin, onneksi todellakin!) taalla ulkomailla missa asun on vahan eri mentaliteetti. Toisaalta, ei kylla ole ihan niin hyvia vapaita kuin Suomessa.



Taalla ehka siksikin etta aitiysloma (kirjaimellisesti " aitiyslepo" !) on vain 15 viikkoa (eli n. 3 kk), kellekaan ei tulisi mieleenkaan ottaa isompaa lasta pois paivakodista siksi kun aiti on kotona kattoon syljeskelemassa vastasyntyneen kanssa. Aitiysloma on tarkoitettu aidin lepoon ja vauvan hoitoon. Paivahoito on lapsen ' tyo' (tai koulu - joka taalla alkaakin tuolla nimella jo 2,5-3 vuotiaana ja sitten pitaakin olla laakarintodistus etta voi olla sielta koulusta poissa!!), ja on ihan normaalia etta lapse menee sinne aina, paitsi perheen lomilla.



En siis ota kantaa moraalisiin ratkaisuihin ym, tuon vaan vahan erilaisen nakokulman asiaan!

lisää vaan kiirettä ja hälyä. siitä on virikkeet kaukana. ja hei taas matematiikkaa; kun on monta virikelasta ryhmässä niin kyllä niistä yhen vakituisen lapsen paikanviejät muodostuu.

todella tyhmää ja edesvastuutonta pistää lasta tarhaan muka virikesyistä

metallimude:

todella tyhmää ja edesvastuutonta pistää lasta tarhaan muka virikesyistä

Ihan kuin puhuttaisiin jostain rattijuopumuksesta tai vakavasta rikkomuksesta...Heh.

Pointtihan on se, että eihän VIRIKElapsia olla mihinkään täysiin ryhmiin tunkemassa, vaan useimmiten he jatkavat omassa ryhmässään, mutta osa-aikaisesti/-päiväisesti. Suoranaista tyhmyyttähän olisi - tässä päivähoitojärjestelmässä - ottaa lapsensa pois tarhasta, joutua jonon hännille, ja viedä lapsensa aivan uuteen tai mahdollisesti kahteen

uuteen hoitopaikkaan äidin/isän töihinpaluun koittaessa. Kyllähän tässä jokainen ihan vapaasti saa omaa harkintaansa käyttää, mutta mitään MORAALISIA VELVOITTEITA ei kellään ole muita vanhempia kohtaan.

Ja siitä hälystä ja mölystä. Kyllä useat 2-3 vuotiaat käyvät jonkintapaisessa kerhossa, jossa ihan samalla lailla on elämää ja vilskettä. Ei varmaankaan kovin vierasta leikki-ikäisille...

Lapsen osa-aikainen tarhassakäynti voi kyllä oikeasti olla ihan onnistunut ratkaisu - uskokaa epäilijät tai älkää. Miksi pitäisi kaikkien hammasta purren olla samanlaisia kotiäitejä? Onko se sitten parempi, että äidillä hermot kireällä jatkuvasti, kunhan vaan lapsi ei joudu päiväkotiin? Meitä on niin moneksi, ja aina ei toisten ratkaisuja ole helppo ymmärtää, mutta varmasti kaikille oman lapsensa hyvinvointi on kaiken a ja o.

Ehkäpä ap. ei ole tullut ajatelleeksi, että kaikki työttömät eivät ole kotona laiskuuttaan. Nykyään jos on työtön (ja hämmästyttävää kyllä -hakee aktiivisesti töitä), niin varsinkin tietynlaisia sijaisuuksia pitää olla valmis ottamaan vastaan nopealla aikataululla.



Jos päivähoitopaikat ovat kiven alla, niin ei ole mahdollista mennä töihin, jos hoitopaikkaa pitää ryhtyä anomaan 2 viikkoa aikaisemmin. Omasta kaupungistani sillä aikataululla löytyy hoitopaikka lähinnä toiselta puolelta kaupunkia, vaikkapa tunnin matkan päästä. Ja kun sijaisuus loppuu, niin pitäisikö lapsi siis ottaa työttömyyden ajaksi päiväkodista pois ja laittaa sitten taa sjonkin ajan päästä taas uuteen toiseen päiväkotiin? Ei pientä lasta voi sillä lailla hyppyyttää.



Itse haluaisin, että työttömillä olisi mahdollisuus pitää lasta osa-aikaisessa hoidossa niin, että työn alkaessa paikka olisi mahdollista muuttaa heti kokopäiväiseksi. Ainoa vain, että päiväkodin laskukaavat eivät taida sopeutua sellaiseen, vaan tilanne näyttäytyy tyhjäkäyttönä. Siihen pitäisi keksiä joku hyvä ratkaisu.

Onpa kyllä kaikenlaita katsanto kantaa! Jospa me kaikki kuitenkin vain pyrkisimme hoitamaan omat asiamme niin hyvin kuin taidamme, ja jättäisimme arvostelut sikseen.



Kukaan lapsi tuskin on hoidossa ihan vaan vanhempien huviksi.



Onkohan kellään käynyt mielessä semmoinen seikka, että jos isompi sisarus pannaan hoitoon kun perheeseen on syntynyt toinen lapsi, voi syynä olla myös vaikea koliikki- tai allergia lapsi???? Ja se ei kyllä näy naapureille ulospäin ettäs sen tiedätte!!! Huh minähän meinaan hermostua.:) Vähän jäitä hattuun.



Eli siis, jättäkää hyvät ihmiset, se arvostelu sikseen ja keskittykää olemaan hyviä vanhempia OMILLE lapsillenne!!!! Ette todellakaan tiedä muiden perheiden asioista tarpeeksi, voidaksenne tuntea paremmuutta!

Omat lapseni ovat hoidossa eräässä ryhmiksessä 12 pv kuukaudessa opintojeni ja työpäivieni takia. Jo ainakin kolmena päivänä tänä keväänä on käynyt niin, että toinen hoitajista on sairastunut ja sijaista ei ole saatu, jolloin yksi hoitaja on viiden-kahdeksan 1-4-vuotiaan lapsen kanssa puoli päivää tai koko päivän.



Soitin tästä tuohtuneena päiväkodin johtajalle, että miten tuollainen on mahdollista!? Johtaja puhui ummet ja lammet resurssipulasta - sinänsä asiaa- mutta puhelun jälkeen minulle tuli todellinen huoli päivähoidon laadusta ja tietenkin omien lapsieni puolesta. Johtajan puhelusta välittyi sellainen vaikutelma, ettei tilanteelle voi mitään, ja ko. tilanteet ovat osa myös päiväkotien arkea... koska jos sijaisia ei ole, niin niitä ei voi tyhjästä taikoa.



Eli tässä kohtaa mietin, että eikö muut vanhemmat välitä/tiedä vastaavista tilanteista?! Ja subjektiivinen päivähoito-oikeus on minusta aikansa elänyt, varsinkin kun hoitajapula päiväkodeissa on jo arkea ja tilanne pahenee koko ajan. Jos kotona olevat äidit eivät veisi lapsiaan hoitoon, niin vapautuisi resursseja työssäkäyvien ja opiskelijoiden lasten hoitamiseen.



Jokainen tietysti tekee päätökset oman perheensä kannalta, mutta ne päätökset vaikuttavat kokonaisuuteen. Enkä edelleenkään ole vakuuttunut päiväkodin ylivertaisuudesta virikkeiden yms. suhteen. Eli päivähoidon tulisi palvella ensisijaisesti työssäkäyvien tai opiskelevien vanhempien lasten tarpeita.

Oikein kiintoisa ketju. Itse asun jonkun toisen kirjoittajan tavoin Itä-Helsingissä, jossa päivähoitoryhmät ovat hyvin suuria. Täällä päin yksityisiä päiväkoteja ei ole, lähialueilla Herttoniemessä ja Viikissä kylläkin, mutta sinne taitaa päästä vain kolmivuotiaat ja sitä vanhemmat. Tänne rakennetaan koko ajan, suunnitteilla on puukyläalue, jonne olisi tarkoitus saada juuri lapsiperheitä. Paha vain, että alueen päiväkodit ovat tupaten täynnä. Yksi lopetettiin jokunen vuosi sitten, kun lasten oletettiin vähenevän. Näin ei käynytkään, joten ollaan tilanteessa, jossa osa lapsista on alueen ulkopuolella hoidossa.



Olen itsekin niillä linjoilla, että päiväkodit olisivat ensisijaisesti työssäkäyvien (molemmat vanhemmat töissä) lapsille. Itse en haluaisi laittaa lapsiani päiväkotiin, vaikka töihin olenkin menossa. Minusta niissä ei ole hyvä olla. Olen nyt kierrellyt alueen päiväkodeissa, täällä on kaksi todella suurta, yksi kahden ryhmän päiväkoti, yksi ryhmis ja muutama perhepäivähoitaja. Poikani oli ryhmiksessä, ja hänellä on siellä jäädytetty paikka. Kun soitin ja ilmoitin, että poikani jää kotiin, päivähoidon ohjaaja kysyi, koska poika on tulossa takaisin ja sanoi ottavansa pojan paikalle sopivanikäisen lapsen. Poikani on poissa ryhmiksestä kaksi vuotta, joten ohjaaja otti tilalle 4-vuotiaan, joka sitten kahden vuoden kuluttua siirtyy eskariin. Onkohan tämä käytäntö yleinen? Meillä päin ei siis ainakaan ole tarpeellista " pitää paikkaa" viemällä lapsi hoitoon, kun itse on toisesta lapsesta äitiyslomalla. Tuonne ryhmikseen, jossa poikani oli, ei saa puolipäiväpaikkoja lainkaan.



Tuo ryhmis on mielestäni ehdottomasti alueen paras vaihtoehto, mutta mistään virikkeistä ei sen kohdalla oikein voi puhua. Hoitajat ovat ihania, mutta lasten ikäjakauma on 1,5-5 vuotta. Kauheasti aikaa menee pienten vaippojen vaihtoon ja ihan perushoitoon, pukemiseen, riisumiseen, syömiseen. Poikani oli hoidossa 10 kk, ja muistaisin, että kerran lapset leipoivat pipareita. Hoitajien vastuulla on myös ryhmiksen siivoaminen, joten ymmärrän vallan mainiosti, ettei aikaa ole. Aamuisin lapsiryhmä on vain yhden hoitajan hoteissa, samoin iltaisin. Lapsi on enimmillään yhdeksän. Olen nähnyt ryhmisläisiä puistossa, ja usein lapset ovat vain yhden hoitajan hoidettavina. Sijaisia on kuulemma todella vaikeaa saada.



Isoissa päiväkodeissa tilanne on pitkälti samanlainen, erona se, että lapset on jaettu ikäryhmittäin. Isojen, eli 3-5-vuotiaiden ryhmissä lapsia on kummassakin isossa päiväkodissa muistaakseni 22, hoitajia 3. Tilannetta hankaloittaa vielä se, että täällä asuu paljon maahanmuuttajia. En tarkoita tätä rasistisessa mielessä, vaan ihan sillä, että näistä lapsista kaikki eivät edes puhu suomea, joten he vievät enemmän resursseja. Hoitajat sanovat usein, että yksi kieltä taitamaton lapsi sitoo käytännössä yhden hoitajan ihan kokonaan, ainakin alussa. Näin olle " tavislapsille" jää sitten vähemmän. Täällä päin valitettavasti myös täit, kihomadot yms. hauskuudet ovat ihan päiväkotien arkipäivää.



En usko, että tilanne täällä on kauhean paljon huonompi kuin muuallakaan Suomessa. En siksi millään veisi lastani hakemaan kunnallisesta päiväkodista mitään virikkeitä, minusta siellä ei niitä ole jaossa. Alueella on onneksi tosi laadukas MLL:n kerho, jossa isompi lapseni viihtyy hyvin. Siellä on tarjolla askarteluja, ohjattuja leikkejä, jumppaa, retkiä, joita päiväkodeissa ei nykypäivänä taida juuri olla. Täällä olisi tilausta yksityiselle päiväkodille tosiaankin.



Minulla on joitakin tuttuja äitejä, jotka pitävät vanhemman lapsensa hoidossa, kun hoitavat vauvaa kotona. Verrattuna omaan tilanteeseeni heillä sairastellaan todella paljon enemmän. Omissa lapsissani ei ole koskaan ollut vatsatautia, vanhempi lapseni on kuitenkin jo 3,5 -vuotias ja nuorempikin 1 v 1 kk. En kyllä kiellä, että vauvan synnyttyä työtä oli paljon, ja koko ajan tunsin olevani riittämätön. En silti olisi millään vienyt isompaa lastani hoitoon, oli ihanaa jutella hänen kanssaan päivisin ja tehdä muutakin kuin hoitaa vain vauvaa. Nyt lapsillani on kaunis sisarussuhde, mustasukkaisuutta on erittäin vähän. Jos isompi lapseni olisi ollut täyden päivän hoidossa, eihän hän olisi vauvaa nähnyt hereillä välttämättä lainkaan (vaikka vauva kyllä olikin vähäuninen). Vauvalla oli tapana huutaa illat, joten ikävä kuva olisi veikalle jäänyt uudesta tulokkaasta. Alussa olin kahden pienen kanssa tosi pihalla, mutta kyllä kahden hoidosta vähitellen pääsee jyvälle. Niinhän sitä ennenkin tehtiin, subjektiivinen päivähoito-oikeus on kuitenkin vasta vähän yli kymmenvuotias. Tuskinpa lapset ovat kovasti siinä ajassa muuttuneet, ehkä äidit enemmän, eivätkä välttämättä sitten parempaan suuntaan :)

varmaan tulleet esille,mutta olen lukenut useampaan ja useampaan kertaan aloittajan kirjotukset ja toivon todella,että saat lapsesi pian päivähoitoon....niin suppeakatseista,rajoitteista ja kielteistä ajatuksenkulkua tunnut viljelevän teksteissäsi,että varmaan lastesi hyvä päästä valoisampaan ilmapiiriin.



Itse kolmen lapsen äitinä kotona...vähän aikaa ollut yksi lapsista päivähoidossa vauvan tulon aikoihin (4v.) OMASTA ja päivähoidon toiveesta muutaman tunnin päivässä.(kerhopaikkoja ei silloin tarjolla)



Tällä hetkellä ei kukaan päivähoidossa mutta en silti tunne olevani sen parempi tai huonompi vanhempi kuin toisin valinneet.

(eivät ne perheen ongelmat yn. aina ole tuttujen näkyvillä ...tuskin masentunutkaan hirveästi mainostaa tilaansa)

olen itse päiväkodissa töissä ja joudun tietysti ottamaan vastaan ystävällisesti ja ymmärtäväisesti kaikki vanhemmat lapsineen vaikken olisikaan samaa mieltä heidän ratkaisustaan. oma mielipiteeni on, että jos äiti on kotona pienemmän kanssa niin tulisi muidenkin lasten olla kotona. en ymmärrä mikä kiire on laittaa lapsia hoitoon kun kerran olisi mahdollisuus nauttia kiireettömästä kotonaolosta. hoitopäivä on aika rankka niin pienelle kuin isollekkin lapsellle. järkyttävin tapaus on kohdallani ollut kun äiti tuo viimeisillään ollessaan kaksi vuotiaan päiväkotiin koska haluaa tälle virikkeitä...mitä tarvitsee kaksi vuotias???äitiään!

zaza-z:

järkyttävin tapaus on kohdallani ollut kun äiti tuo viimeisillään ollessaan kaksi vuotiaan päiväkotiin koska haluaa tälle virikkeitä...mitä tarvitsee kaksi vuotias???äitiään!

Heh, mahdatkohan kirjoittaa minusta, voisin nimittäin hyvinkin olla tämä " järkyttävä tapaus" .... Vein 2-vuotiaan esikoisen päiväkotiin 2-3 päivänä viikossa ollessani viimeisilläni raskaana. Syynä ei kuitenkaan ollut virikkeiden saaminen vaan oma yritystoiminta, josta ei jäädä äitiyslomalle kuten palkkatyöstä. En tätä tietystikään jokaiselle päiväkodin työntekijälle selostanut, joten varmaan joku on tehnyt samat johtopäätökset, kuten sinä kirjoittamastasi tapauksesta. Vai kertoiko ko. äiti hoitoon tuomisen syyksi nimenomaan virikkeiden saamisen lapselle? No oli miten oli, asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia kuin monet haluavat olettaa niiden olevan....

Tiedoksi, en ole tehnyt mitään omia johtopäätöksiä, vaan asia oli todellakin niinkuin kirjoitin. Joskus asiat saattavat olla mustavalkoisia...

on kyllä uskomattoman tiukka asenne tähän isomman lapsen hoitoon viemiseen. Tunnemme ihmisiä myös Norjasta ja Saksasta ja siellä tilanne on kyllä aika erilainen.



Itseäni häiritsee tämä tuomitseva ilmapiiri niin paljon, että se on vahvistanut ajatusta siitä, että ikäero lapsilla saisi olla vaikka sen 6 vuotta. Esikoinen olisi silloin eskarissa puolipäiväisesti - sitä kai kukaan ei sentään tuomitse, vai?



Olisin käyttämässä enemmän porkkanaa kuin keppiä. Miksi jokaisesta kotona hoidetusta lapsesta ei voisi saada erillistä kotihoidon lisää? Se olisi halvempaa kuin kunnallinen päivähoito, mutta voisi kannustaa monia hoitamaan lapsia kotona.



Tupuhuna on mielestäni oikeassa monissakin asioissa. Varsinkin siinä, että kun laissa ei ole määritelty päivähoitoa vain työssäkäyville, kaikilla on oikeus käyttää sitä - muiden moraalisesta paheksunnasta huolimatta.



Yksi hankala tilannehan voi tulla siinä, jos syntyvä vauva onkin vammainen, keskonen tai muuten sairaalahoidon tarpeessa. Mistä isommille lapsille saa yhtäkkiä hoitopaikan? Sairaalaahan ei voi ottaa esim. 1,5-vuotiasta esikoista mukaan joka paikkaan. Vai pitäisikö äidin jättää vauva yksin sairaalaan? Tällaisessa tapauksessa ulkopuolisen avun käyttäminen tulee kyllä tosi kalliiksi verrattuna päivähoitopaikkaan.



Itse tein äitiyslomalla myös monenlaisia töitä. On totta, että töiden tekeminen äitiyslomalla voi onnistua vauvan kanssa, mutta ei välttämättä, jos lapsia on useampi kotona.

viimeisillään raskaana oleva äiti toi sellaisen lapsen p.kotiin, joka ei ollut koskaan siellä vielä ollut? Eipä tuo muuten nyt niin " järkyttävältä" kuulosta. Viimeisillään olevat naiset ovat usein aika väsyneitä ja liikkuminenkin hankalaa, 2-vuotiaan kanssa voi olla aika raskasta touhuta ja ulkoilla. Ainakin omalla kohdallani oli näin, olin aivan poikki loppuraskaudessa eikä virikkeistä lapselle tietoakaan, kun oli pakko koko ajan levätä. Jouduinkin sitten sairaalaan. En tiedä ihmettelivätkö päiväkodissa tuolloin lapsemme tarhassakäyntiä, mutta mitäpä tilanteelle olisi kukaan mahtanut.

zaza-z:

järkyttävin tapaus on kohdallani ollut kun äiti tuo viimeisillään ollessaan kaksi vuotiaan päiväkotiin koska haluaa tälle virikkeitä...mitä tarvitsee kaksi vuotias???äitiään!

Voiton vie kyllä AZ10, jonka kanssa olen monessa asiassa samaa mieltä, erityisesti siinä tavallisen kotiarjen kehumisessa. Lapsella ei ehkä ole kotona samanlaisia virikkeitä kuin päiväkodissa, mutta virikkeitäkin voi mitata määrällä tai laadulla. Pienelle lapselle jokapäiväiset kodin rutiinit ovat varmaan ihan riittäviä. -- Saattaa olla sitten aika eri asia eläväisen viisivuotiaan suhteen, niinkuin joku ketjussa totesikin.



En kyllä minäkään ihan täysin ymmärrä, miksi terve kotiäiti veisi taaperonsa hoitoon, jos kotona ohjelmassa olisi " vain" vauvanhoitoa. Ei se varmaan pahaa tekisi esikoisellekaan oppia, että perheessä on muitakin lapsia, ja välillä äiti keskittyy niihin. On tosi vaikea kuvitella, että esimerkiksi alle nelivuotias lapsi ihan oikeasti preferoisi päiväkotia kotona olemisen sijaan! Ja kun jatkan vielä ääneen ajattelua, niin eihän sen oikestaan pitäisikään olla lapsen päätös, vaan vanhempien.



Kun mietin asiaa vähän toiselta kantilta, saan omankin kantani selville. Itse en ihan hevillä suostuisi siihen, että joskus tulevaisuudessa mieheni veisi esikoisen hoitoon, ja jäisi päiväksi kotiin kuopuksen kanssa. Miten sitten itse voisin tehdä vastaavan ratkaisun? (Ja meidän esikoinen on todella vilkas ja vähäuninen, ei siis mikään " siinä sivussa hoidettava" .) Mutta minä olen siis henkisesti ja fyysisesti terve, parisuhteessa elävä ihminen, en työtön enkä syrjäytynyt. En voi puhua muiden kuin tällaisessa elämäntilanteessa olevien osalta, mutta sitäkin kiivaammin puoltaisin kotiarjen tarjoamien virikkeiden ylivertaisuutta ruuhkaiseen päiväkodin tarjontaan verrattuna.

zaza-z:

järkyttävin tapaus on kohdallani ollut kun äiti tuo viimeisillään ollessaan kaksi vuotiaan päiväkotiin koska haluaa tälle virikkeitä...mitä tarvitsee kaksi vuotias???äitiään!

Minulla on tuttavapiirissä monta tällaista " järkyttävää" tapausta, mm. yksi lastentarhanopettaja. Se on tiettävästi vähän hankalaa lähteä synnyttämään yhdessä parivuotiaan kanssa, vaikka kuinka se parivuotias äitiään tarvitsisi.

vanhinta lasta syksyllä töihiin kun hän on 4v. Odotan kolmatta lasta. Vien vanhimman lapsen osapäivähoitoon puheen kehityksen viivästymisen takia. Lapsi käy nyt kerhossa, mutta toivon saavani lapselle erityispaikan, jotta puhe kehittyisi omalle ikätasolle. Lapsi käy puheterapiassa ja puheterapeutti on suositellut päivähoitoa. Haluan, että lapsi pääsisi puheessa oman ikätasonsa tasolle ennen eskaria ja koulua.

Itse olen nyt jäänyt äitiyslomalle ja pidän tytärtäni (3V) päiväkodissa 4 tuntia päivässä, jotta hänellä olisi muutakin tekemistä kuin nyhjöttää minun kanssani aamusta iltaan, ja myöhemmin myös vauvan kanssa. Hän ainakin nauttii tarhassa olemisesta, ja joka ilta kysyy että mennäänkö aamulla tarhaan, koskaan ei ole valittanut kun olen herättänyt hänet seiskalta aamulla.

Itse olen ollut aikanani myös jonossa tarhaan puoli vuotta ennen kuin saimme hoitopaikan, kun piti mennä töihin. Mutta se ei ole laiskuutta että herää joka päivä seiskalta ja vie tytön tarhaan kasiksi ja sitten taas 12 hakee hänet kotiin. Ja joka päivästä joudun minäkin maksamaan.

Ymmärrän kuitenkin sinua jonkin verran juuri tuossa työttömyys-asiassa. Jos vanhemmat ovat molemmat työttömiä niin en ymmärrä minkä takia lapset ovat tarhassa. Mutta toisaalta jokaisella on oma elämäntilanteensa ja omat syynsä asioihin eikä niistä voi moittia. Mutta on kaupungin velvollisuus järjestää hoitopaikka 4 kk:ssa, mutta hakemuksessa olisi hyvä olla myös vaihtoehtoja mikäli haluaa tarhapaikan nopeasti, jos ei niin valitsee vain yhden tarhan ja valittaa sitten kun ei paikkoja löydy.annetus:

Kyllähän kannattaa tässä arvon maassa veroja maksella, kun voi luottaa saavansa kaupungilta " hyvää palvelua" esimerkiksi nyt näissä päivähoitoasioissa.

Olen siis menossa töihin maaliskuussa ja hain jo lokakuussa pojilleni hoitopaikkaa (että onpahan ainakin oltu ajoissa liikkeellä). Ilmoittelivat tuossa äskettäin, että aikaisintaan kahta viikkoa ennen tulee tieto hoitopaikasta ja varoittelivat, että läheskään varmaa ei ole pääsevätkö pojat samaan hoitopaikkaan! SIIS TÄH! Uskomatonta!

Pienempi poikamme on hoitoon lähtiessään n. 10 kk, isompi lähestyy 4 vuotta. Ikähaarukasta on turha etsiä syitä, sillä mm. sisarusryhmiä löytyy lähialueilta useita.

Lähinnä tässä korpeaa se, että minun olisi ilmeisesti vanhempainvapaani ajan pitänyt kiikuttaa isompi lapsi hoitoon muutamana päivänä ihan vaan siitä syystä, että saisin pidettyä hänen paikkansa. Toisen olisi voinut sitten yrittää saada ängettyä samaan paikkaan. Pikaisten piha/puistogalluppien perusteella tällainen järjestely kuulostaa muidenkin korvissa törkeältä.

JA toisaalta ilmaisen ärtymykseni niitä äitejä kohtaan, jotka ovat kotona - työttömänä tai muulla lomalla, ja vievät päivähoitopaikat meiltä työssäkäyviltä, jotka niitä oikeasti tarvitsevat.

Virikeasiat vanhemmalle lapselle tiedetään ja onhan se vauvaa kiva huomioida ja halutaanhan sitä itsekin hengähtää, mutta perusteli sitä miten hyvänsä, niin kyllä mun mielestäni joku tolkku hommassa pitää olla.

Jos ei omia lapsiaan jaksa hoitaa edes silloin kun itse makaa toimettomana kotona, niin onko silloin lapsienhankinta ollut oikea ratkaisu? Hyvänen aika sentään. (Ja ehkä vähän vahvempikin ilmaus tuli mieleeni...)

Kommentoikaa hyvät rouvat (ja neidit) ja herrat!

Kyllähän kannattaa tässä arvon maassa veroja maksella, kun voi luottaa saavansa kaupungilta " hyvää palvelua" esimerkiksi nyt näissä päivähoitoasioissa.



Olen siis menossa töihin maaliskuussa ja hain jo lokakuussa pojilleni hoitopaikkaa (että onpahan ainakin oltu ajoissa liikkeellä). Ilmoittelivat tuossa äskettäin, että aikaisintaan kahta viikkoa ennen tulee tieto hoitopaikasta ja varoittelivat, että läheskään varmaa ei ole pääsevätkö pojat samaan hoitopaikkaan! SIIS TÄH! Uskomatonta!



Pienempi poikamme on hoitoon lähtiessään n. 10 kk, isompi lähestyy 4 vuotta. Ikähaarukasta on turha etsiä syitä, sillä mm. sisarusryhmiä löytyy lähialueilta useita.



Lähinnä tässä korpeaa se, että minun olisi ilmeisesti vanhempainvapaani ajan pitänyt kiikuttaa isompi lapsi hoitoon muutamana päivänä ihan vaan siitä syystä, että saisin pidettyä hänen paikkansa. Toisen olisi voinut sitten yrittää saada ängettyä samaan paikkaan. Pikaisten piha/puistogalluppien perusteella tällainen järjestely kuulostaa muidenkin korvissa törkeältä.



JA toisaalta ilmaisen ärtymykseni niitä äitejä kohtaan, jotka ovat kotona - työttömänä tai muulla lomalla, ja vievät päivähoitopaikat meiltä työssäkäyviltä, jotka niitä oikeasti tarvitsevat.



Virikeasiat vanhemmalle lapselle tiedetään ja onhan se vauvaa kiva huomioida ja halutaanhan sitä itsekin hengähtää, mutta perusteli sitä miten hyvänsä, niin kyllä mun mielestäni joku tolkku hommassa pitää olla.



Jos ei omia lapsiaan jaksa hoitaa edes silloin kun itse makaa toimettomana kotona, niin onko silloin lapsienhankinta ollut oikea ratkaisu? Hyvänen aika sentään. (Ja ehkä vähän vahvempikin ilmaus tuli mieleeni...)



Kommentoikaa hyvät rouvat (ja neidit) ja herrat!

Luin tänään hesarista, että Helsingissä on 2500 lasta kokopäivähoidossa, joiden toinen tai molemmat vanhemmista ovat kotona. Nyt suunnittelevat sitten vihdoin päättäjätahotkin, että alkavat hiljalleen vihjailemaan näille vanhemmille myös kevyemmistä vaihtoehdoista.



Juu kyllähän se työstä käy viedä esikoista kahdeksaksi hoitoon ja hakea puolilta päivin, ja kyllähän se myös maksaa (tiedän kun muinoin kuljetin esikoista esikouluun neljäksi tunniksi ja tein reissut kaksosvauvojen kanssa lisukkeena vielä kantamiset kellarikerroksen ja kakkoskerroksen välillä...Siksipä en millään ymmärräkään äitejä, jotka aivan tietoisesti kuljettelevat lapsiaan hoitoon kun ovat pienempien kanssa kotona, siis jo ihan siitä syystä, että se jokapäiväinen hakemis ja viemisrumba on älytöntä. Tiedän myös kyllä, että kaikki ajattelevat oman lapsensa parasta.

Olit todella kirjoittaunut tekstisi kiukun vallassa! Tämä aisia taitaa olla juuri sellainen joka jakaa mielipiteet todella vahvasti kahtia. Ja mikäpäs siinä...jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä. Eri asia on sitten onko sillä mitään vaikutusta näihin päivähoitotilanteisiin.



Itse olen sitä mieltä, että ennen kuin voi arvostella toisten ratkaisuja pitäisi tietää jokaisen arvosteltavana olevan perheen tilanne aika perinpohjaisesti. Ja koska tämä ei ole mahdollista...olen itse tullut siihen tulokseen, että jokainen tehköön itse päätöksen sen pohjalta mikä omaan elämäntilanteeseensa parhaiten sopii. Olen itsekin aikoinaan tuskastellut pitkiä jonoja päivähoitoon, mutta en kyllä silloinkaan syyllistänyt kotona olevia äitejä :)



Itse en siis näe asiaa noin musta-valkoisena. Asialla on puolensa ja puolensa...Toivottavasti et kiukustu kirjoiyuksestani vielä lisää. Se ei ole tarkoitukseni.



Toivon todella, että teidän hoitotilanne selviää ja lapset pääsevät samaan päiväkotiin! Meillä oli aikanaan samanlainen uhka päällä, mutta onneksi tilaa löytyi ja molemmat lapset saatiin saman katon alle.