Lue keskustelun säännöt.
13 vuotiaan oikeus valita
18.12.2007 |
Antaisitko 13 vuotiaan valita täysin itse valinnaiset aineet yläasteella??? Meillä 13 haluaa valita kaikki valinnaiset linjalla kotitalous, musiikki ja liikunta. Toki hyviä aineita kaikki, mutta itse olisin tyrkyttämässä jotain lukuainetta mukaan hyvin lukuaineissa pärjäävälle.
Kommentit (67)
niin olen itsekin tehnyt
valinnaisten idea on testata tykkäämisiään ja saada opetussuunnitelmaan jotakin sellaista painotusta, joka motivoi koulunkäyntiin.
Jos se olisi suunnattu vanhemmille, se valinta myös osoitettu vanhempien tehtäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä kun lukee niin tulee vaikutelma että ammatti ja elämä =lukuaineet. Yläasteella saa lukea muutenkin,miksi väkisin lisätä? Minulla oli valinnaisena kotitalous jne..ja voin sanoa että myöhempiä opiskeluja+ammattia ajatellen niistä on hyötyä paljon enemmän kun ranskasta tms pänttäysaineesta. Entä jos oppilas haluaa lukemisen vastapainona musiikkia jne?
Jumppaamalla, musisoimalla ja kokkaamalla oppii laiskaksi. Etenkin jos on jo valmiiksi hyvä näissä aineissa. Ei tarvitse opetella mitään uutta, kuinka mukavaa ja kätevää.
Itse asiassa parhaiten yo-kirjoituksissa menestyneet olivat saksan lukiossa aloittaneita.
Meilläkin äiti teki selväksi, että kolmas kieli on hyvä ja mielellään vielä saksa. Minä oli hyvin koulussa pärjäävä, pienellä vaivalla kiitettäviä saava lapsi. Itse olisin varmaan vetänyt helpomman kautta...
Lukiossa luin muutaman vuoden saksaa lisää, ja sain loppujen lopuksi itselleni aika kivan saksan kielen taidon.
Veikkaisin myös, että opiskelu sujuu myöhemmin niillä hyvin, jotka ovat tottuneet lukemiseen ja opiskeluun. Ne, jotka säästelevät itseään kovia vuosia varten, ovat heikommilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta musisoinnista tiedän sen verran, että kyllä siinä työtä tulee, ellei ole suorittanut musiikkiopiston päättötutkintoa, valinnaiseen musiikkiin kuuluu laulun ja soiton lisäksi musiikin teoria, jossa on aika paljon asiaa sellaiselle, joka ei ole sitä aikaisemmin opiskellut.
Sellaisellekin kuka on, löytyy opiskeltavaa; musiikin historia ei kuulu puolestaan musiikkiopiston tutkintovaatimuksiin toisin kuin yläkoulun musiikkiin. Barokin, renesanssin, modernin ja kirkkomusiikin historia säveltäjineen ja tyyppiesimerkkeineen ei ehkä kuitenkaan ole kaikilla valmiiksi hanskassa? Entä näiden kuulon perusteella tunnistaminen? Mistä tunnet sä Händelin?
Ja kas, lukiossa vaaditaan paljon enemmän sitä vaivannäköä. Siinä karsiutuu jyvät akanoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas opin uutta av:llä!
JUMPPAAMALLA OPPII LAISKAKSI!
että monella 10 oppilaalla motivaatio opiskella laskee yläasteella.
Yläasteella mukaan tulee murrosikä, joillakin se toki menee huomaamatta ohi, mutta joillakin on rankka vaihe...
Ala-asteella on helppo saada kiitettäviä, yläasteella taso nousee---> pitää opiskella enemmän niihin kiitettäviin.
+Jos lapsella on joku harrastus, niin yläaste ikäinen alkaa olla jo sen ikäinen, että eteen tulee valinta uhratakko enemmän aikaa harrastukselle vai lopettaa se. (
En nyt puhu siitä jos lapsi harrastaa jumppaa kerran viikossa tmv. vaan jos pelaa jotakin joukkuepeliä, tanssii tosissaan, haaveilee muusikon urasta, tmv. )
+Aletaan ihastua vastakkaiseen sukupuoleen, yläasteen aikana lienee suurin osa alkaa seurustella ensimmäistä kertaa jne.
Muutenkin kavereiden merkitys korostuu, vanhemmat ovat tyhmiä kalkkiksia, notkukaan kavereiden kanssa, saatetaan jopa pinnata koulusta, juoda kaljaa jne.
Ja tämä koskee MYÖS niitä kilttejä kympin tyttöjä...! Ja monesti jos koulu tuntuu liian raskaalta, tulee 8:kin eikä vain 10:jä, niin motivaatio laskee enemmän ja enemmän.
Ja koulun ATK:sta on lähinnä huonoja kokemuksia. Monilla on kotona paremmat vehkeet, ja tämän päivän nuoret osaavat käyttää koneita jo todellla hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä niillä halutaan antaa ' vastuuta' yläastelaisille. Koulun ATK-tunnit on ihan pelleilyä ja tasoa ' tämä on hiiri' ja ' kuinka saan kirjoitettua isoja kirjaimia' . Normaalilla koneenkäytöllä kotona oppii aina paremmin.
Köksä on kivaa, mä valitsin sitä yläasteella. Keskiarvo oli 10. En nyt sano oppineeni mitään uutta, mutta hauskaa oli ja sain rutiinia ruoanlaittoon. Nykyään teen kaikki ruokani itse, vaikka asunkin vielä kotona.
Kielivalinnat jätetään melkein poikkeuksetta kesken lukion alussa, (olettaen että tyttäresi lukioon tähtää) tai aloitetaan alusta, koska esim. Saksan jatkavat opinnot ovat liian vaikeita 3v saksaa peruskoulussa lukeneille.
Kaikkein järkevin vaihtoehto on liikunta. Valinnaisessa liikassa tehdään yleensä kaikkea vähän järkevämpää, kuin jotain kuntopiirejä esim. käydään salilla, keilaamassa jne. Eli kaikkea sellaista, mitä voi harrastaa vapaa-ajallakin ja mikä ei tunnu pakkopullalta.
Anna hänen itse päättää mitä lukee. Ja oikeasti yläasteen valinnaisaineilla ei ole mitään tekemistä tulevaisuuden kanssa siinä mielessä, että ne sulkisivat ovia jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja toisaalta lukujärjestykseen ei sitten enää mahdu paljonkaan muuta tai mitään kivaa. Jatkava kieli on vähän helpompi sekä työmäärältään että kurssimäärältä.
Vierailija:
Anna hänen itse päättää mitä lukee. Ja oikeasti yläasteen valinnaisaineilla ei ole mitään tekemistä tulevaisuuden kanssa siinä mielessä, että ne sulkisivat ovia jonnekin.
se jatkava kieli EI OLE HELPPO
aloittava kieli on huomattavasti helpompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HardcoreZen:
se jatkava kieli EI OLE HELPPOaloittava kieli on huomattavasti helpompi.
Kymppi oli lukion päästötodistuksessa näistä kaikista ja sen lisäksi laudatur yo-kirjoituksista (toki fysiikka ja kemia kirjoitettiin siihen aikaan reaalikokeissa).
En ole hetkeäkään katunut sitä, että otin yläasteella käsityöt ja kotitalouden saksan sijaan. Onneksi vanhemmat antoivat minun valita itse, vaikka tätini yrittikin kääntää heidän päänsä ja saada heidät pakottamaan minun valitsemaan saksan.
jatkettu kieli kirjoitetaan b-kielenä ja aloitettu c:nä.
Itse näen työssäni yläkoulussa paljon uupuneita lapsia, joilla on raskaita valinnaisaineita, joihin ei ole motivaatiota. Lapsi saa sitten huonoja arvosanoja ja vanhemmat ensin painostavat lastaan parempiin suorituksiin ja kun sekään ei auta, soitellaan opettajille ja etsitään syntipukkia sieltä. Tuloksena on ahdistunut, väsynyt lapsi, joka saa huonoja arvosanoja.
Taito- ja taideaineet ovat tärkeitä tasapainottajia murrosikäisen luikujärjestyksessä - varsinkin silloin, kun lapsi niitä itse haluaa opiskella. Tutustukaa koulun opetussuunnitelmaan, voitte oppia uutta. Eivät ne ole sen turhempia aineita kuin lukuaineetkaan. Ei peruskoulun opit kuitenkaan jää kovin syvällisesti mieleen vaikka kuinka pänttäisi. Se, mikä jää mieleen, ovat kaverisuhteet, opettajat ja se oliko koulussa mukavaa vai kurjaa. Tuona aikana muokataan identiteettiä ja olisi tärkeää päästä tekemään omia valintoja. Muutoin lapsi oppii, että hänen halunsa ja mielenkiintonsa ovat hunoja. Se taas saattaa johtaa siihen, että myöhemminkin elämässä on vaikea tehdä valintoja ja mennään toisten valitsemaa tietä. Tämä johtaa masentumiseen ja katkeruuteen, pahimmillaan.
On paljon helpompaa aloittaa kieli vasta lukiossa, kun jatkaa sitä.
Jatkava kieli on todella vaikea, eli siinä taso nousee PALJON suhteutettuna siihen mitkä valmiudet yläasteella aloitetut opinnot antavat (vaikka miten saisi täysi pisteitä kokeista)
Jannattaa myös huomioida, ettei kielen opiskelua lukiossa aloiteta samalla tavalla mitä yläasteella, tyyliin;
" Minä olen Maria" " Hän on Seppo" " Pallo on laatikossa" " Kissa istuu puussa" " Hyvää päivää"
VAAN aivan eri tavalla.
Kärjistäen voisi sanoa, että lukiossa opitaan ensimmäisellä kurssilla saman verran mitä yläasteella kolmessa vuodessa. Lukiossa kieltä myös opetaan eri tavalla, koska oppilaat ovat aikuisia, eivät lapsia.
Suurin osa lukioon menevistä aloittaakin kielen alusta, vaikka sitä olisi jo opiskellut.
Tulee muutenkin aika masentava kuva osasta kirjoituksia:(
Onko todella niin, että lasten on suoritetteva koko ajan? En yhtään ihmettele että maamme nuoret voivat pahoin ja sairastavat masennusta.
Ei ole kovin tervettä, jos vanhemmilla on juuri ala-asteelta päässeelle lapselle " selvät suunnitelmat" jo lukion pitkän matikan fysiikan kemian opiskeluihin saakka...! Lääkäriäkö lapsesta leivotaan...? Älkää sitten pettykö jos lapsesta tuleekin vaikka kondiittori--- Pitkästä matikasta ja saksan kielestä huolimatta, tai ehkä juuri siksi?;)
että tuon ikäisillä nuorilla on vielä luovuutta jäljellä.
Heitä kannattaa kannustaa piirtämään, leipomaan ja muuta vastaavaa mikä kiinnostaa. Vanhemmiten on vaikeampia oppia " luovia" aineita.
Moni ei osaa aikuisena kokata, ja varsinkin jos lapsia on, niin se taito on tärkeä. On ihan järkevää, että lapsi treenaa muitakin taitoja kun lukupäätä...
Käsitöissä esimerkiksi oppii paljon, ja siinä joutuu käyttämään luovuutta, mikä kehittää aivojen eri osia mitä hauki on kala- tyyppisesti opeteltavat sanaluettelot ymv.
Kannustaisin ehdottomasti lasta liikunnan, musiikin, ja köksän pariin, sillä niistäkin on hyötyä. On väärä ajatusmaailma pitää jotakin ainetta turhana, sillä kaikista niistä oppii jotakin. Ja nykyään yhä useammalla alalla vaaditaan luovuutta...! Eli käsityöläistä ja tai taiteilijaa ei tarvitse tulla, mutta monella alalla on hyötyä siitä että aivojen molempia puolia osaa käyttää, ei vain sitä käytännön läheisempää puolta joka painottuu tietoon ja osaamiseen=)
Esimerkiksi minä olin koulussa kympin oppilas, mutta en siitä huolimatta valinnut uutta vierasta kieltä (kuten useimmat muut hyvät oppilaat), vaan otin sen sijaan käsitöitä ja kotitaloutta. Ihan hyvin ehdin sen kielen aloittaa lukiossakin. Itse asiassa sain yo-juhlissa palkinnon parhaana saksan osaajana (mukana kilpailemassa olivat myös ne, jotka olivat aloittaneet saksan 8. luokalla). Myöskään ATK ei ole mitenkään olennainen tuossa vaiheessa. Nykyisin tietokonetta oppii käyttämään muutenkin.
Pääasia on se, että lapsi hoitaa pakolliset lukuaineet hyvin. Valinnaisiksi antaisin hänen valita sitä, mitä hän itse haluaa, koska valinnoilla ei ole kuitenkaan mitään käytännön merkitystä jatko-opiskelujen kannalta. Toki voit sanoa aina oman mielipiteesi ja sen perustelut, mutta anna lapsen tehdä valinta itse.