13 vuotiaan oikeus valita

tyytyväisiä elämäänsä.

Pyritään mielummin TASAPAINOISEEN murrosikään kuin totiseen suorittamiseen. On tärkeää liikkua, tehdä käsillä, oppia ymmärtämään ja tuottamaan musiikkia jne.. Ne voivat olla terapeuttisia ja kehittäviä aineita toisella tavoin kuin lukuaineet.

Vierailija:

että tuon ikäisillä nuorilla on vielä luovuutta jäljellä.

Heitä kannattaa kannustaa piirtämään, leipomaan ja muuta vastaavaa mikä kiinnostaa. Vanhemmiten on vaikeampia oppia " luovia" aineita.

Moni ei osaa aikuisena kokata, ja varsinkin jos lapsia on, niin se taito on tärkeä. On ihan järkevää, että lapsi treenaa muitakin taitoja kun lukupäätä...

Käsitöissä esimerkiksi oppii paljon, ja siinä joutuu käyttämään luovuutta, mikä kehittää aivojen eri osia mitä hauki on kala- tyyppisesti opeteltavat sanaluettelot ymv.

Kannustaisin ehdottomasti lasta liikunnan, musiikin, ja köksän pariin, sillä niistäkin on hyötyä. On väärä ajatusmaailma pitää jotakin ainetta turhana, sillä kaikista niistä oppii jotakin. Ja nykyään yhä useammalla alalla vaaditaan luovuutta...! Eli käsityöläistä ja tai taiteilijaa ei tarvitse tulla, mutta monella alalla on hyötyä siitä että aivojen molempia puolia osaa käyttää, ei vain sitä käytännön läheisempää puolta joka painottuu tietoon ja osaamiseen=)

Ei ne yläastevalinnat tosiaan mitään elämää mullistavia ole.



Itse en ole vieläkään aloittanut kolmatta kieltä enkä nyt sanoisi, että minulla menee koulutuksellisesti (tai muutenkaan) huonosti =)

Yläasteella valinnaisena oli musiikki, maa- ja metsätalous (:D) ja ATK.

Mä olen yksi pakotettu lukija. Vanhempien kunnianhimosta oli yläasteella otettava kaupalliset aineet, atk ja saksa. Saksaa inhosin aina enkä edelleen suostu käyttämään ko. kieltä vaikka olen muuten täysin kolmikielinen (eli siis kielet itsessään eivät tuota ongelmia). kaupalliset aineet olivat ihan ala-arvoisia opetuksensa puolesta. Olen sittemmin valmistunut ekonomiksi ja meinasi jäädä pääsykokeet väliin juuri huonosta alusta johtuen. Atk taas oli 80-luvulla ihan vitsi, mitään käytännön hyötyä ei tunneista ollut enkä ohjelmoinnista ymmärtänyt mitään.

Motivaatiota pakottaminen taas söi oikein hyvin.

Lukio meinasi jäädä kesken yli 9 keskiarvosta huolimatta koska olin pakotteu ottamaan pitkän matikan koska " elämässä ei pärjää missään jos ei ole lukenut pitkää matikkaa" . No ehtojen kanssa sain vaihtaa enkä kirjoittanut matikkaa yo-kokeissa ollenkaan. Kuitenkin olen suorittanut kaksi ns. kovan arvon tutkintoa, kauppatieteet ja farmasia.



Älkää hyvät vanhemmat oikeasti uskoko että yläasteen valinnaisaineilla on mitään vaikutusta nuoren loppuelämään. Pakottamalla ei saa lahjakkaallekaan lapselle aikaiseksi mitään hyvää, nuori vaan ymmärtää että meillä en saa päättää mistään omista asiostani joten noille ei kannata edes kertoa asioistaan. Se taivuttaako sitä saksan verbejä vai jumppaa sen pari tuntia viikkossa ei muuta mitään oppimistuloksissa mutta sillä voi olla kauaskantoiset seuraukset lapsen suhteessa vanhempiinsa.

sanoisin omasta kokemuksesta, että kyllä b2-kielen (eli kasilla aloitettu) opiskelijat todellakin kirjoittavat paremmin ylppäreissä kuin b3-kielen (lukiossa aloitettu). Tietenkin yksittäisiä poikkeuksia on. Yo-koe on molemmille sama. Yläasteen kahden vuoden oppimäärän saavuttaa lukiossa kolmella kurssilla ei yhdellä. Ja opena olen ollut todella kauan.

liikuntaa, kuvaamataitoa tms.

Mulle jos vanhemmat olisivat edes ehdottaneet, että vaihda joku valinnainen toiseen, niin mä olisin varmaan lopettanut koko peruskoulun käymisen.



Mulle oli lukihäiriöisenä ihan riittävästi tekemistä pakollisissa aineissa. Mulla oli valinnaisena käsityöt, kaupalliset ja musiikki.



Poissaolotunteja yläasteella oli yli 200 ja päättötodistus oli kuitenkin keskiarvoltaan 8.5. Suoritin 8.lla luokalla vielä yhdet ehdot. Oli vähän herkkä ikä, ja tosiaan jos jollakulla olisi ollut mielipiteitä minun valintoihini, niin itepä olisi saanut koulunsa suorittaa, jos niin kovasti olisi ollut halukkuutta osallistua