oletteko nähneet miehenne itkevän? jos, niin missä tilanteessa?

Koin sen tosi kamalana ja aloin pakata tavaroita. Itki silloin hiljaa... Onneksi annoin anteeksi asian. On maailman paras mies, eikä mitään ole sittemmin paljastunut.

Sitä itkimme yhdessä ainakin ensimmäisen vuoden.

Sanoin sitten suoraan, että en voi elää tällaisessa liitossa enkä tiedä enää rakastanko sinua (olin ihan tosissani). Ensin tuli kauhea riita ja hän lähti tunneiksi pois kotoa. Palatessaan oli katuvainen ja pyysi anteeksi, sitten tuli itku.



Rakkaan pappansa kuoltua ja hautajaisissa.



Kolmen lastemme syntymät ovat olleet hauskoja tapahtumia. Lähinnä häntä on naurattanut ne kummalliset alienit, joita olen sisältäni ulos työntänyt (niinkuin hän itse asian ilmaisee).

Oli juuri ostanut sen viimeisillä rahoillamme.

Muutamia kertoja, kun on ollut kovin ahdistunut ja liikutuksesta kun poika syntyi. Minusta mieskin saa itkeä.

edes yhtään rattijuoppoa.



t: 31

Kun pieni poikamme syntyi :) Oltiin kyllä molemmat ihan liikuttuneita onnesta, sattuneesta syystä :)

Eka kerran mies itki, kun puhui minulle kaikenlaisia asioita isästään. Miehen isä on kuollut miehen ollessa lapsi.



Toisen kerran mies itki, kun kerroin että minut on raiskattu. Tai oikeastaan ei itkenyt sillon, kun kerroin vaan heräsin seuraavana yönä kun mies istui sängyssä, silitti minun hiuksia ja itki. :/



Kolmannella kerralla minulla ja miehellä oli kova riita. Mies siinä sitten sanoi, että olen kumminkin hänen elämänsä tärkein ihminen. Kysyin, että olenko... ja sanoin, että se oli kauneinta mitä olen kuullut miehen suusta viiteen vuoteen. (meillä on mennyt huonosti jo muutaman vuoden). Sillon miehen poskille valui kyyneleet.

Nyt mua alkaa itkettää! :' )

Kohta 10-vuotisen liittomme aikana olen kuitenkin nähnyt hänen itkevän muutaman kerran; suhteemme alkuaikoina katottiin schindlerin lista, silloin itki. Tulimme vauvan kanssa kotiin ja radiosta kuului yön ihmisen poika, silloin tuli itku. Viimeisin kerta oli pari vuotta sitten, kun kuulimme äitinsä menehtyneen aivoverenvuotoon.

Kun kerroin hänelle elämäntarinaani. Siihen sisältyi sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa kotoa, syömishäiriötä ja itsemurhayritys, paljon toivottomuutta sekä seksuaalista hyväksikäyttöä.



Sanoi ettei voi uskoa että kenellekään tapahtuu noin paljon pahoja asioita.

* Silloin kun ekat kasvattamamme koiranpennut lähtivät kaikki yhdellä kerralla maailmalle. Samoin kun toinen pentue (yksi pentu vaan tosin) lähti maailmalle.



* Sairastaessaan vakavaa masennusta itki kolmeen kertaan. Ekalla kertaa kun kertoi mulle miten oli suunnitellut itsemurhaa jo tosi pitkälle, toisella kertaa oli lähellä mennä psykoosiin, kolmannen kerran itki sairauden pahassa vaiheessa mutta myöhemmin ajatellen parantumisen alkaessa kun oli niin paha olla.



* Muutaman kerran on itkenyt riidan jälkeen kun on loukannut minua sanallisesti ja olemme sopineet asiaa.



* Viimeksi itki kun toinen inssimme epäonnistui.

koko 16 v yhdessä olomme aikana. Esikoisemme syntyi rv 22 kuolleena. Pikkuruinen vauva oli vatsani päällä, mieheni silitti etusormella tyttärensä hentoa vartaloa ja itki katkerasti.

Ja joka itsenäisyyspäivä, kun katsoo Tuntematonta sotilasta. En ymmärrä, mitä itkemistä noissa kummassakaan on.

esikoisemme olessa päivän ikäinen piti poikaa sylissä ja kyyneleet virtasivat pitkin kasvoja



toisen kerran kun tulin lääkäristä ja kerroin kärsineeni keskenmenon

Kun koira kuoli ja kun mummonsa kuoli.

Tietty lasten syntymä saanut liikuttumaan vähäsen, muttei sitä itkemiseks voi sanoa...



29 mene hoitoon!!!