Lue keskustelun säännöt.
Kun työt vaan vituttaa... Mitä te saatte työstä/työelämästä?
18.10.2013 |
Muuta siis kuin palkkaa?
Mä en saa kerrassaan mitään, työ vaan vie minulta kaikkea, se vie elämän, energian, positiivisuuden... Olen kuullut joidenkin tosin myös saavan työelämästä jotain.. öö... yhteenkuuluvaisuuden tunnetta työyhteisössään, jotain kunnianhimonsa täyttymistä tai mitälie itsetunnon pönkitystä? Kertokaa te.
Mä olen tehnyt monenlaista erilaista työtä, minulla on kaksi ammattiakin. En ole koskaan saanut työstä MITÄÄN, siis palkan lisäksi. Töissä on aina kurjaa ja tylsää, työpaikan ihmiset ovat minulle samantekeviä, en koe mitään mielenkiintoa alkaa tutustua heihin syvemmin (mulla on tarpeeksi ystäviä ja läheisiä ihmisiä muutenkin, työpaikalta en heitä enempää kaipaa, taidan olla hieman introvertti ihminen), ja sellainen small talk -juttelu on ihan tyhjänpäiväistä ja lähinnä vie energiaa.
En myöskään ymmärrä, miten jotkut valittavat tylsistyvänsä kotona? Että siksi on pakko käydä töissä, että saa seuraa, haasteita, tekemistä? Suuresti ihmettelen ihmisiä, jotka pidemmiltä lomilta kertovat oikein kaipaavansa takaisin töihin...?! Ovatko tällaiset ihmiset jotenkin riippuvaisempia muista ihmisistä vai eivätkö kestä omaa seuraansa? Tarvitsevatko he jonkun sanelemaan, mitä päivän aikana tulisi tehdä? Mä ainakin olen aina viihtynyt hyvin kotona, itsekseni, mulla on kyllä aina tekemistä tai mielenkiintoista pohdiskeltavaa ja virikkeitä ihan tarpeeksi. Aika kotona ei tule minulle pitkäksi.
Työelämä on minulle vain rasite. Työssäkäyminen on tylsä velvollisuus, joka vie leijonanosan siitä ajasta, jonka katsoisin voivani käyttää kotona/työelämästä vapaana paljon järkevämmin ja mielekkäämmin.
Toisaalta kadehdin kaikkia niitä, jotka viihtyvät töissään, työssäkäynti kodin ulkopuolella kun nyky-yhteiskunnassa on niin "itsestäänselvyys", että lähestulkoon ollakseen hyväksytty ihmisten silmissä, pitää käydä palkkatyössä kodin ulkopuolella. Työ määrittelee ihmisen ja ihmisarvon.
Mielelläni minäkin viihtyisin töissä, olisi ihanaa aamuisin lähteä ihan mielellään töihin, eikä niin, että joka ikinen aamu vaan armottomasti ketuttaisi ja ahdistaisi, ja että aina oottaisi vaan viikonloppua. Ja sitten viikonloppuisin jo lauantai-iltana alkaisi vitutus siitä, että ylihuomenna taas uusi työviikko edessä. Ja sitten kun vielä työaikanani viihtyisin, enkä vaan katsoisi kyllästyneenä kelloa ja laskisi minuutteja kotiinpääsyyn. Töissäkäynti on itselleni masentava ja ahdistava pakko. Tuntuu, että tuhlaan elämääni. Työt masentavat niin paljon, että en jaksa työpäivänkään jälkeen oikein "elää", kun olen vaan niin uupunut tylsästä työpäivästä, ja iltaisin seuraava aamu ahdistaa jo valmiiksi. Ja alanvaihto ei auta, olen tehnyt monella eri alalla töitä, kaikissa niissä on ollut yhtä typerää. Olen koittanut monesti yrittää asennoitua positiivisemmin ja ajatella työtä mukavana asiana, mutta ei se vaan onnistu! Mikähän valuvirhe minussa oikein on?
Tuntuu että elämäni on töiden vuoksi pilalla aina muulloin, paitsi silloin kun olen kesä- tai talvilomalla!
Niin ja en ole mitenkään laiska ihminen, teen työt tunnollisesti ja olen hyvä työssäni. Olen aina tehnyt töitä (ellen ole opiskellut). Kotona ollessanikaan en todellakaan vaan makaa sohvalla ja katso telkkaria (vaikka ei kai siinäkään mitään pahaa olisi).
Mitä ulospääsyä tästä on? Lottovoitto...? Omavaraiseksi ryhtyminen? Rikasta miestä tuskin enää löydän, en ole nuori enkä kovin nättikään enää. Hoh-hoijaa...
Kommentit (210)
Mä oon nelikymppinen, pari ammattia on ja monessa työpaikassa ollut, mutta eipä noista mitään muuta oo saanu ku surkean palkan ja muutaman työuupumuksen. Surkeasta palkastani olen onneksi saanut säästettyä ja sijoitettua onnistuneesti joten jatkossa voin tehdä työtä vaan sen verran, että pakolliset kulut kuittaantuu. Pääomatulot sitten jemmaan niin omaisuus karttuu.
Työelämä on ollut kyllä ihan jäätävä pettymys. Kaikinpuolin.
Ja täysin samaa mieltä apn kanssa. Miten voi tylsistyä kotona? Mä kyllä viihdyn hyvin ja puuhaa riittää. Työelämä taas on selviytymistä päivästä toiseen ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin semi burnoutissa parisen vuotta sitten ja menin porrassiivoojaksi kiinteistöhuoltofirmaan. Olihan se häpeällistä toimistotyöstä vaihtaa harjanvarteen, mutta tiedätkö mä niin nautin fyysisestä työstä! Ja näin kädenjälkeni, ajelin paikasta toiseen ja naurettiin työkaverin kanssa kuin teinitytöt... Nyt taas toimistossa ja olen ihan loppu henkisesti, tähän nokitteluun ja jatkuviin keskeytyksiin ja näihin tyhmiin pikku höpönlöpö hommiin. Nojoo, olen vaan aspa ja joku assari niin työtehtävätkin aika paskaa. Joku siinä ruumiillisessa työssä silti on, ainakin minulle, että jäi stressi ja sai itsekseen puuhastella. Harmi vaan kun on niin pieni palkka ja jalkakin alkoi reistailla, pakko mädäntyä koneen ääreen. Ainakin toistaiseksi 😊
Yhteiskunta ei muutenkaan ole minun paikka,mutta pakko olla täällä,kun oon syntynyt. Enkä uskalla itsemurhaa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös tehnyt hyvin erilaisia töitä monenlaisissa firmoissa ja koskaan en ole voinut rehellisesti sanoa viihtyväni. Nyt olen alkanut tutkiskella itseäni ja huomannut, että minun pitäisi saada tehdä itsenäistä ja vapaata työtä. Unelma olisi työ jota tekisin kotona. Saisin tehdä asiat juuri niinkuin haluan.
Tämä! Itsenäistä ja vapaata työtä, ehdottomasti.
Samaa ilmiötä näkee muuallakin. Ihmiset menee toiselle töihin ja ovat siellä onnettomia. Olin itse ihan mukavassa työssä, josta pidin kyllä, mutta istuin kaiket päivät konttorissa, viisi päivää viikossa. Erityisesti kesäaikaan tuntui että kesä menee ohi, kun istun sisällä - ulkona oli kyllä kaunista, mutta kun en edes tupakoi niin en nähnyt sitä aurinkoa koko päivänä. Illalla kun pääsin töistä, niin aurinko paistoi jo alempaa puiden takaa tai taivas oli jo pilvessä. Olihan sitä tietty vapaat viikonloput ja kesälomaa 4 viikkoa, mutta silti.
Kerran kun kävin ruokatunnilla asioilla kaupungilla, heräsin huomaamaan, että ihmiset istuskelee ulkona terasseilla, vaeltelevat torilla tai kauppahallissa ja näyttävät ihan tyytyväisiltä. Sellaista se elämä oli toimiston ulkopuolella ihan tavallisena kesäpäivänä ja minusta tuntui että meikäläiseltä menee ohi kesä ja elämäkin siellä töissä istuessa.
Muutamaa vuotta myöhemmin olin lopettanut konttorihommat ja ajelin kaupungilla hakemassa jotain tavaroita rautakaupasta yhden asiakkaani puutarhan muodonmuutosta varten. Eihän minulla ollut mitään varsinaista työaikaa, kun tein oman itseni herrana töitä asiakkaalle, ja tuli mieleen siinä että nyt voin nauttia kesästä ja olen mukana siinä ihmisvilinässä, joka liikkuu kaupungilla. Samalla kun kun jotkut istuu sisällä konttorissa koko parhaan kesäpäivän.
Teen ihmisten pihoihin puuterasseja, istutuslaatikoita, pergoloita ja muita puurakenteita. Betoni- ja luonnonkivilaatoituksia, puiden ja pensaiden istutuksia. yms. Työn tekeminen on mukavaa, kun voin samalla nauttia kesästä. Sadepäivänä tietysti jotain muuta, vaikka puutarhasuunnitelmaa tai rautakauppakierrosta jne. Ihan parasta.
Talvikaudella sitten sisähommia lämpimissä tiloissa. Näin voin nauttia sekä kesästä että talvesta. Parasta on että työ on itsenäistä ja sen saa organisoida ja toteuttaa aika vapaasti. Tietysti pitää kuunnella tarkasti, minkälaisen lopputuloksen asiakas haluaa ja tehdä sellainen että se miellyttää, mutta tekeminen on aika täysin omissa käsissä. Enää mulla ei ole erikseen työelämä ja oikea elämä, vaan työssäkin tunnen nyt eläväni oikeasti. Suosittelen vapaata ja itsenäistä työtä lämpimästi muillekin. En ole katunut hetkeäkään.
Esimerkiksi joku kirjanpitäjän tai tilintarkastajan työt on luultavasti sellaisia, joita voi tehdä kotoakin. Tilikirjat, tositteet ja muut on sähköisessä muodossa eikä varmaan ole suurta eroa, missä niitä lueskelee ja käsittelee. Jos on vaikka jotain teknistä dokumentointia tai käännösjuttuja tms. niin tietokoneellahan niitäkin tehdään ja kotoa onnistuu varmasti suurin osa. Tänä päivänä on paljon töitä, joita tehdään tietokoneella ja niitä pystyy tekemään pitkälle myös etänä.
Vierailija kirjoitti:
... jotta sulle voidaan maksaa palkkaa niin sun pitäis tehdä sen rahan eteen jotain, josta sen yrityksen omistajat ja asiakkaat hyötyy.
Mitä jos katsookin vähän eri kantilta ... Entä jos ei hyödyttäisikään yrityksen omistajia, vaan itseään? Jos yritys vetää työntekijän tekemästä työstä siivun välistä ja tekee niistä yrityksen tuloksen, niin silloinhan voisi yrittää kehittää sellaisen kuvion, jossa myy itse sitä työpanostaan asiakkaalle. Jättää yrityksen pois siitä välistä ja saa työnsä hedelmät kokonaan itselleen (tietty verojen ja Eezyn, Ukko.fi:n tms. provikan jälkeen).
Eihän se tietenkään ole helppoa. Pitäisi löytää asiakkaat, saada tilauksia ja pystyä hoitamaan ne kunnialla. Vaatii organisointia, luovuutta, onneakin - ja paljon työtä. On helpompaa, kun tekee vain sitä, mitä työnantaja käskee, ja myös hyväksyy sen että yritys rikastuu sun työllä. Sen ei ole pakko olla noin. Homman voi hoitaa muutenkin. Yritykset tekee tärkeätä työtä tarjoamalla ihmisille mahdollisuuden saada palkkaa. Ja siitä hyvästä on ihan oikeutettua, että yrityksen omistajat hyötyy. Koska jos ei ole yrityksiä/työpaikkoja, niin iso osa ihmisistä kuolisi nälkään (ellei olisi sosiaaliturvaa).
Mutta jos ei olla tyytyväisiä yrityksen maksamiin palkkoihin eikä myöskään siihen työhön mitä siellä on tarjolla, niin minkä ihmeen takia sinne sitten pitää mennä? Jotta voisi ostaa tavaroita, joita ei oikeasti tarvitse? Ellei tunnu saavan yrityksestä mitään, niin sitten olisi viisasta tehdä joku muu ratkaisu.
Mutta jos halutaan mennä helpoimman kautta, niin sitten kannattaa mennä orjaksi jonnekin sellaiseen duuniin, josta ei nauti.
Yksi tyyppi, jonka tunnen jo vuosien takaa, perusti pienen tilitoimiston. Ensin se oli vain yksi huone paritalon kellarikerroksessa. Yksi mies, yksi tietokone ja yksi printteri. Vähän mappeja hyllyllä ja siitä se lähti. Ihan itsenäistä työtä omassa rauhassa. Kukaan ei kyttää tunteja, eikä pomota eikä työilmapiiristäkään voi syyttää ketään muuta. Ei vaatinut satojen tuhansien eurojen investointeja tai juuri muutakaan.
Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin, tilitoimisto on jo vähän isommissa tiloissa ja siellä on töissä yhteensä 4 ihmistä. Jos kaveri olisi mennyt työihin johonkin isoon firmaan, ei työnteko välttämättä tuntuisi mielekkäältä. Mielessä voisi nakertaa ajatus siitä, että tässä sitä vain paisutetaan yrityksen tulosta eikä itselle jää muuta kuin palkka ja siihenkänn ei juuri ole vaikutusvaltaa. Omassa tilitoimistossaan tuo kaveri tuntee varmasti työnsä aivan erilailla mielekkääksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan työstä jotain merkitystä elämään ja ainakin suhteellisen järkevää tekemistä: jos en kävisi töissä, selaisin varmaan useita tunteja somea päivässä.
Lisäksi saan sieltä pari sataa euroa säästöön kuussa, mitä en muuten saisi.
Mitä muuta siitä pitäisi saada kuin palkkaa? En ajattele sitä sen enempää, teen työni, nostan palkkani ja elän elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän keskittyä positiivisiin puoliin:
-100% etätyö kotona, ei enää auton ikkunoiden raaputtelua tai auton kaivamista lumesta, saati ajamista ruuhkassa ja huonossa kelissä tai pimeällä
-ei mene rahaa bensaan/työmatkoihin
-ei mene aikaa työmatkoihin, kun työpäivä päättyy, suljen koneen ja astun pari askelta pois työhuoneesta
-raha, verojen jälkeen kuukaudessa jää n. 2500-3000e ja näin yksineläjänä sitä jää sitten ihan mukavasti säästöönkin, vaikka ei yhtään miettisi mihin sitä muuten tuhlaa
-voin olla just niin sosiaalinen tai epäsosiaalinen kuin milloinkin haluan, ei pakollisia kahvi- ja ruokataukoja työkavereitten kanssa tai osallistumista taukokeskusteluihin jos ei kiinnosta.
- voin olla koko työpäivän pyjamahousuissa ja naama kampaamatta, jos huvittaa. Yleensä kyllä rutiinin vuoksi puen päivävaatteet ja siistiydyn, mutta eipä ois pakko jos ei jaksais.
-työterveyshuolto on meillä kyllä aika paska, mutta onpahan kuitenkin
-epassirahaa saa muutaman satasen vuodessa, aikaisemmissa työpaikoissa tää on ollut maksimissaan joku 100e vuodessa.
-olen kokenut myös työttömyyden ja osa-aikaisuuden ja sen, mitä on elää kun joutuu jokaisen sentin laskemaan, niin tarpeeksi kun työt alkaa ahdistamaan, muistelen tuota aikaa ja taas jaksaa töihin mennä.
Liity meihin työttömiin, ei työt vituta, vituttaa muuten vaan, en tiedä paraneeko se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahan takia minäkin töissä, mutta ei ole todellakaan mikään intohimo. Teen sen, mitä multa vaaditaan, mutta en yhtään enempää.
Hyviä puoliakin löytyy. Merkittävimpänä se, että voin tehdä lähes 100 % etätöitä, koska olen sosiaalisessa mielessä todellinen elefantti posliinikaupassa ja kaikki kasvokkainen kanssakäynti kollegoiden tai asiakkaiden kanssa uuvuttaa mut totaalisesti. En sen vuoksi käy toimistolla kuin pakollisina lähipäivinä muutaman kerran vuodessa. Tiimissäni on myös pari toista kaltaistani mörökölliä, joten en siinäkään mielessä hirveästi pistä silmään. Etäpalaverit nyt vielä menee, kun niissä voi pitkälti antaa tätien hoitaa puhumisen, ja juttuahan niillä riittää.
Palkka on myös ok työn vaativuuteen (helppouteen) suhteutettuna. Ei tarvitse stressata tai kiirehtiä, ja työpäivän aikana hoidan helposti kotityöt, bodypumpit ja nettishoppailut, ja saan hyvin nukuttua, kun aikaa ei kulu työmatkoihin. Vähän pelkäänkin, että mut potkaistaan jossain vaiheessa pois, koska näin leppoisaa ja ok-palkattua hommaa kaltaiselleni simppelille ihmiselle ilman erityislahjakkuutta tai -taitoja ei hirveästi ole tarjolla. Mutta siihen asti nostan palkkaa ja kiitän yläkertaa, että entinen esimieheni minut tänne erehtyi palkkaamaan.
Tänään on taas lottorivi vetämässä. Työelämä ei ole mua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä puoli siinä on se, että kun pääsee kotiin ja vaihtaa kotivaatteet, niin ihana tunne siitä valtaa mielen, että loppuillan saa tehdä juuri sitä mitä haluaa. Kaupassa on kivempi myös käydä, kun on rahaa millä ostaa ruokaa. Siinäpä ne työn hyvät puolet.
Joskus olen viihtynyt töissä, nyt en. Esimies on ku**pää, jonkinlaista kilpailua paremmuudesta työntekijöiden kesken, ollaan kaikki akateemisesti koulutettuja, osalla tarve korostaa erinomaisuuttaan. Tällä hetkellä en koe juuri työniloa.
Hyviä puolia kyllä on, tiedän sen. Osa työkavereista ihan mukavia ja palkka hyvä, se on iso juttu. Työ melko itsenäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös tehnyt hyvin erilaisia töitä monenlaisissa firmoissa ja koskaan en ole voinut rehellisesti sanoa viihtyväni. Nyt olen alkanut tutkiskella itseäni ja huomannut, että minun pitäisi saada tehdä itsenäistä ja vapaata työtä. Unelma olisi työ jota tekisin kotona. Saisin tehdä asiat juuri niinkuin haluan.
Tämä! Itsenäistä ja vapaata työtä, ehdottomasti.
Teen ihmisten pihoihin puuterasseja, istutuslaatikoita, pergoloita ja muita puurakenteita. Betoni- ja luonnonkivilaatoituksia, puiden ja pensaiden istutuksia. yms. Työn tekeminen on mukavaa, kun voin samalla nauttia kesästä. Sadepäivänä tietysti jotain muuta, vaikka puutarhasuunnitelmaa tai rautakauppakierrosta jne. Ihan parasta.
Onpa erikoista, että osaat ennakoida jokaisen päivän sään niin tarkkaan, ettei koskaan tule tilannetta, jossa olisit sopinut asiakkaan kanssa työpäivästä, mutta sitten onkin vähän sadetta ja jäätkin kotiin.
Nauraisin puutarhasuunnittelijalle, joka on niin sokerista tehty, että pitää aina pysytellä sisällä huonolla säällä.
Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin, tilitoimisto on jo vähän isommissa tiloissa ja siellä on töissä yhteensä 4 ihmistä. Jos kaveri olisi mennyt työihin johonkin isoon firmaan, ei työnteko välttämättä tuntuisi mielekkäältä. Mielessä voisi nakertaa ajatus siitä, että tässä sitä vain paisutetaan yrityksen tulosta eikä itselle jää muuta kuin palkka ja siihenkänn ei juuri ole vaikutusvaltaa. Omassa tilitoimistossaan tuo kaveri tuntee varmasti työnsä aivan erilailla mielekkääksi.
.
Mutta hänen työntekijänsä todennäkösesti eivät. :)
Kirjaimellisesti kuin toinen perhe, jossa elämisestä saan palkkaa.
-lastenkodin ohjaaja
Vierailija kirjoitti:
Mä oon nelikymppinen, pari ammattia on ja monessa työpaikassa ollut, mutta eipä noista mitään muuta oo saanu ku surkean palkan ja muutaman työuupumuksen. Surkeasta palkastani olen onneksi saanut säästettyä ja sijoitettua onnistuneesti joten jatkossa voin tehdä työtä vaan sen verran, että pakolliset kulut kuittaantuu. Pääomatulot sitten jemmaan niin omaisuus karttuu.
Työelämä on ollut kyllä ihan jäätävä pettymys. Kaikinpuolin.
Ja täysin samaa mieltä apn kanssa. Miten voi tylsistyä kotona? Mä kyllä viihdyn hyvin ja puuhaa riittää. Työelämä taas on selviytymistä päivästä toiseen ..
Surkeasta palkasta ei jää sijoituksiin niin paljon, että pääomatuloja suorastaan jemmaillaan. Olet taas niitä, joille iso palkka on "surkea".
Mulla täysin paska työ...siinä 5000e/kk liksa ja hommat vituttaa ..julkisella tietty.Viikon hommat tulee painettua päivässä pois.Suurin osa ajasta menee työpäivästä selviytymiseen,koska itse työ sellaista josta en nauti,työkaverit on mitä on pomot kyrpiä ja työ helppoa ja virikkeetöntä.Haaveilen eurojackpotin päävoitosta,jotta voisi muuttaa Suomesta pois.Työelämään pettynyt.
Rasite työ on. Pakkopullaa. Mutta kai se jaksettava eläkeikään.
Mulla on parhaiten mulle sopiva työ, mutta teen sitä vain rahan takia. On siellä yksi tosi hauska työkaveri ja muutamia mukavia, mutta pärjäisin kyllä ilmankin. Pelkkä raha on siis se syy tehdä jotain juttuja muita varten. Mikään niistä, mistä tykkäisin, ei ole työksi soveltuvaa. Ja mikä tahansa ihaninkin harrastus muuttuisi kamalaksi, jos siitä tulisi työtä. Mä haluaisin vain olla.
Jos olisi rahaa kuin roskaa, niin todellakin riittäisi mielikuvitusta tehdä vaikka mitä ei-työtä. Ja kerrankin olisi vapaa kuin taivaan lintu. Ehtisi edes pitämään itsestään huolta! Nyt se kaikista aktiivisin aika menee töihin.
Mietin myös, että on aika köyhä henkinen elämä, jos ei jäisi töistä pois miljonäärinä.