Lue keskustelun säännöt.
Kun työt vaan vituttaa... Mitä te saatte työstä/työelämästä?
18.10.2013 |
Muuta siis kuin palkkaa?
Mä en saa kerrassaan mitään, työ vaan vie minulta kaikkea, se vie elämän, energian, positiivisuuden... Olen kuullut joidenkin tosin myös saavan työelämästä jotain.. öö... yhteenkuuluvaisuuden tunnetta työyhteisössään, jotain kunnianhimonsa täyttymistä tai mitälie itsetunnon pönkitystä? Kertokaa te.
Mä olen tehnyt monenlaista erilaista työtä, minulla on kaksi ammattiakin. En ole koskaan saanut työstä MITÄÄN, siis palkan lisäksi. Töissä on aina kurjaa ja tylsää, työpaikan ihmiset ovat minulle samantekeviä, en koe mitään mielenkiintoa alkaa tutustua heihin syvemmin (mulla on tarpeeksi ystäviä ja läheisiä ihmisiä muutenkin, työpaikalta en heitä enempää kaipaa, taidan olla hieman introvertti ihminen), ja sellainen small talk -juttelu on ihan tyhjänpäiväistä ja lähinnä vie energiaa.
En myöskään ymmärrä, miten jotkut valittavat tylsistyvänsä kotona? Että siksi on pakko käydä töissä, että saa seuraa, haasteita, tekemistä? Suuresti ihmettelen ihmisiä, jotka pidemmiltä lomilta kertovat oikein kaipaavansa takaisin töihin...?! Ovatko tällaiset ihmiset jotenkin riippuvaisempia muista ihmisistä vai eivätkö kestä omaa seuraansa? Tarvitsevatko he jonkun sanelemaan, mitä päivän aikana tulisi tehdä? Mä ainakin olen aina viihtynyt hyvin kotona, itsekseni, mulla on kyllä aina tekemistä tai mielenkiintoista pohdiskeltavaa ja virikkeitä ihan tarpeeksi. Aika kotona ei tule minulle pitkäksi.
Työelämä on minulle vain rasite. Työssäkäyminen on tylsä velvollisuus, joka vie leijonanosan siitä ajasta, jonka katsoisin voivani käyttää kotona/työelämästä vapaana paljon järkevämmin ja mielekkäämmin.
Toisaalta kadehdin kaikkia niitä, jotka viihtyvät töissään, työssäkäynti kodin ulkopuolella kun nyky-yhteiskunnassa on niin "itsestäänselvyys", että lähestulkoon ollakseen hyväksytty ihmisten silmissä, pitää käydä palkkatyössä kodin ulkopuolella. Työ määrittelee ihmisen ja ihmisarvon.
Mielelläni minäkin viihtyisin töissä, olisi ihanaa aamuisin lähteä ihan mielellään töihin, eikä niin, että joka ikinen aamu vaan armottomasti ketuttaisi ja ahdistaisi, ja että aina oottaisi vaan viikonloppua. Ja sitten viikonloppuisin jo lauantai-iltana alkaisi vitutus siitä, että ylihuomenna taas uusi työviikko edessä. Ja sitten kun vielä työaikanani viihtyisin, enkä vaan katsoisi kyllästyneenä kelloa ja laskisi minuutteja kotiinpääsyyn. Töissäkäynti on itselleni masentava ja ahdistava pakko. Tuntuu, että tuhlaan elämääni. Työt masentavat niin paljon, että en jaksa työpäivänkään jälkeen oikein "elää", kun olen vaan niin uupunut tylsästä työpäivästä, ja iltaisin seuraava aamu ahdistaa jo valmiiksi. Ja alanvaihto ei auta, olen tehnyt monella eri alalla töitä, kaikissa niissä on ollut yhtä typerää. Olen koittanut monesti yrittää asennoitua positiivisemmin ja ajatella työtä mukavana asiana, mutta ei se vaan onnistu! Mikähän valuvirhe minussa oikein on?
Tuntuu että elämäni on töiden vuoksi pilalla aina muulloin, paitsi silloin kun olen kesä- tai talvilomalla!
Niin ja en ole mitenkään laiska ihminen, teen työt tunnollisesti ja olen hyvä työssäni. Olen aina tehnyt töitä (ellen ole opiskellut). Kotona ollessanikaan en todellakaan vaan makaa sohvalla ja katso telkkaria (vaikka ei kai siinäkään mitään pahaa olisi).
Mitä ulospääsyä tästä on? Lottovoitto...? Omavaraiseksi ryhtyminen? Rikasta miestä tuskin enää löydän, en ole nuori enkä kovin nättikään enää. Hoh-hoijaa...
Kommentit (210)
Aamulla aivot narikkaan ja 8 tuntia paiskoo hommia, aivot takas ja kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valtion virkamiestyö virastossa toimistosihteerinä vie minulta elämän, energian, motivaation, kunnon, mielenterveyden, terveyden, asunnon, puolison, kaverit, harrastukset, ihan kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Valtion virkamiestyö virastossa toimistosihteerinä vie minulta elämän, energian, motivaation, kunnon, mielenterveyden, terveyden, asunnon, puolison, kaverit, harrastukset, ihan kaikki.
Ai niin ja rahat, vapauden, itsenäisyyden, oman tahdon, yksityisyyden, länsimaisuuden, opiskelupaikan, tuhkatkin pesästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtion virkamiestyö virastossa toimistosihteerinä vie minulta elämän, energian, motivaation, kunnon, mielenterveyden, terveyden, asunnon, puolison, kaverit, harrastukset, ihan kaikki.
Ai niin ja rahat, vapauden, itsenäisyyden, oman tahdon, yksityisyyden, länsimaisuuden, opiskelupaikan, tuhkatkin pesästä.
Vapaa-ajan, rakkauden ja lemmikin.
Luultavasti olet vain töissä väärällä alalla. Kun on työ, josta tykkää, niin sitä tekisi helposti liikaa, välillä täytyy jopa rajoittaa, ettei uuvu.
Kotona tykkään olla vähän aikaa, mutta viimeistään kuukauden jälkeen tylsistyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtakaa alaa. Kouluttautukaa uuteen ammattiin.
Meillä on vain yksi elämä, lyhyt sellainen. Kannattaa miettiä mitä haluaisi ihan eniten. Suurin unelma just nyt elämässä, ei sitten eläkkeellä ilman jossia. Suomalainen on kova jossittelemaan. Mikä on syy mikä estää sinulta tämän unelman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihtakaa alaa. Kouluttautukaa uuteen ammattiin.
Eikö mennyt lanttuun, että ap. ja moni muu on kokeillut eri aloja!
Hanki sinä elämä, ettei tarvitse nauttia siitä vain työn muodossa, se on sairasta!
Vierailija kirjoitti:
Valtion virkamiestyö virastossa toimistosihteerinä vie minulta elämän, energian, motivaation, kunnon, mielenterveyden, terveyden, asunnon, puolison, kaverit, harrastukset, ihan kaikki.
Mikään työ ei ole oman terveyden arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se työ tuo täytettä päiviin. Muuten varmaan makaisin päivät pitkät sohvalla ja katsoisin telkkaria. Töissä saa ilmaista kahvia ja käydä lounaalla. Sitten sen verran työntekoa, etteivät potkaise ulos. Kun on riittävästi tehnyt laskutettavaa, niin ehtiihän sitä nettisurffailemaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me olemme mieheni kanssa maanviljelijöitä. Työssä tyydytystä tuo se, että työtä tietää tekevänsä jälkipolvien hyväksi ja aiempien sukupolvien mahdollistamana. Kun kaikki mitä teemme tilan kehittämisen hyväksi ja tilan kunnossa pitämiseksi palkitsee lapsemme sitten, kun he ovat aikuisia, niin työstä ei puutu mielekkyyttä.
Ja se varsinainen työ eli ruuan tuottaminen on niin konkreettisesti tarpeellista, että ei tarvitse itseltä kysellä, että miksi tätä työtä teen. Oman käden jälki näkyy, kun satoa korjataan. Ja se onnistumisen tunne palkitsee, kun satoa tulee hyvin tai karja kasvaa.
Itselläni on koulutus muulle alalle ja niitä töitä teen osa-aikaisesti projektiluonteisesti. Ne ovat virkistävää vaihtelua muuhun työhön. Niissä töissä tuntuu mukavalta se, kun saa tehdä sitä mitä tietää osaavansa tehdä.
Kokonaisuus taas tuo tyydytystä sitä kautta, kun teen vähän sitä sun tätä. Eli
Näin maanviljelijän tyttärenä voin todeta ettei elämäänsä kannattaisi laskea tuollaisen harhaluulon varaan. Tunnut selvästi olettavan, että joku lapsistanne jatkaa tilaa teidän jälkeenne. Näin ei välttämättä ole ja silloin pettymys saattaa olla melkoinen. On myös erittäin ahdistavaa lapsena kasvaa maailmassa, jossa vanhemmat olettavat, että jatkat heidän uraansa kun on itse jo ymmärtänyt omien intressiensä olevan aivan jossain muualla.Toki hyvin pidetystä tilasta saa enemmän rahaa poismyytäessä
Mitä saan työstä?
No, ennen kaikkea rahaa. Tienaan elatukseni ja voin elää ilman yhteiskunnan tukia. On varaa hieman ylimääräiseenkin ja elämä on turvattua. Säästöön jää pahan päivän varalle. En ole myöskään riippuvainen kenenkään muun tuloista. Elätän itse itseni.
Toiseksi saan tyydytystä siitä että olen tarpeellinen yhteiskunnan jäsen. Itselleni on tärkeää tuntea olevansa osa tätä konesitoa joka tätä kaikkea pyörittää, mahdollistaa kaiken sen mitä verorahoilla kustannetaan.
Kolmanneksi en taatusti voisi hyvin jos joutuisin (tai valitsisin) elää almujen varassa.
Neljänneksi itselläni on tarve toteuttaa osaamistani. Työni ja haasteet siinä antavat minulle iloa ja tyydytystä. On ilo huomata ja tietää että pystyy vaativampiinkin asioihin. Ratkaisemaan niitä.
Olen aina ollut halukas oppimaan uutta ja työni kautta se on mahdollista koko ajan. Lisäksi olen osa työyhteisöä, terveelle ihmiselle on tarve kuulua johonkin.
Tässä muutama asia. Olen onnellinen ja kiitollinen että minulla on työni, ei tulisi kuuloonkaan valittaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä keskustelu.
Itse inhoan työtäni. Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa ja olen toista tutkintoa vastaavissa hommissa, mutta oikeasti ne eivät yhtään kiinnosta. Toinen tutkintoni taas on sellainen, että saisin niissä töissä ehkä puolet nykyisestä palkasta, lisäksi huonommin eduin, niin eipä oikein kiinnosta. Olen ihan hyvä työssäni ja saan usein hyvää palautetta, mutta minkäänlaista innostusta en töissä tunne.
Työssäni on liikaa kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä palavereja ja näperellään sellaisia asioita, joilla ei ole minkäänlaista merkitystä kenellekään. Oikeat työt tulee tehdyksi puolessa työajasta ja loppu on tätä höttöä. Esimiehiä on joka lähtöön, lähiesimiestä ja leaderia ja ties mitä muuta competence manageria, jotka kaikki pitävät turhia tiimipalavereja eri kokoonpanoilla ja joissa jauhetaan ympäripyöreitä. Välillä pitää raahata itsensä jonnekin muka-hauskaan tiimihengenkohotustilaisuuteen jossa samat jauhamiset jatkuvat ja on jotain tekopirteitä ryhmäleikkejä.
Ainoa mikä motivoi, on palkka ja lomat.
Palkkaa saan ja sen takia minä töitäkin teen. Jos olisi miljoona tilillä niin hanskat tippuisi saman tein. Nyt on kyllä tosin mukava työpaikkakin, jossa on kiva käydä duunissa.
Olen tehnyt samaa työtä 10v. Teen sen puolitehoilla ja se onkin helppoa koska osaan homman silmät kiinni. Rahan takia sitä teen ja koska ei ole mitään muutakaan. On pakko elättää perhe ja maksaa laskut. Kiva on saada rahaa myös harrastuksiin. Kyllähän se työ häiritsee elämää, mutta ei tässä
vaihtoehtoja ole.
Työn kuuluukin vituttaa eikä työn pidä olla hauskaa sen takia siitä saa korvauksen jos se olisi päinvastoin, työntekijän pitäisi maksaa työnantajalle että saa käydä töissä.
t. 50v tk eläkeläinen ei vituta enää
Pääosa taitaa vihata töitä ja tehdä rahan vuoksi. Osa on onnekas ja saa töistään suuria kiksejä.
Jotkut joilla on varaa ja mahdollisuuksia tehdä unelmiaan, he varmaan on tyytyväisiä.
Jos lottovoitto 35 miljoonaa osuisi kohdalle, aika moni irtisanoutuisi ja alkaisi tehdä jotain ihan muuta. Perustaisi kirjakerhokahvilan, rescue eläin tilan, kirjoittelisi kirjoja tms.
Usein fiilis kuin eläisi toisessakin perheessä, jossa olemisesta maksetaan palkkaa.
-lastenkodin ohjaaja
Olen aina tykännyt käydä töissä, tehnyt työni hyvin, ollut ahkera töissä jne. Mutta en vaan koskaan ole ihmisistä tykännyt. Olen ahkera erakko. Töissä teen töitä ja vapaa-aikana tykkään myös puuhastella kaikkea. Mutta ihmisiä en siedä. Olen aseksuaali. Ja inhoan ihmisiä, kun niille on se seksi niin tärkeää.