Kysymys uskonnottomien lasten vanhemmille

Ohis. Luulen, että jokainen, joka osaa edes hieman ajatella omilla aivoillaan, eikä ole täysin muiden johdateltavissa toivottavasti kyseenalaistaa jossain elämänvaiheessa enemmän tai vähemmän oman uskonsa; tai joitain osia siitä.

Uskovainen mies

Bump. Onko ateistien vanhemmat vain liian nuoria?

Olen lapseton, mutta vanhempani ovat uskonnottomia ja olen minäkin. En ole koskaan harkinnutkaan uskoa, ja kouluaikoina ET vaikutti olevan parempi aine opiskella kuin uskonto.

Vierailija kirjoitti:

Bump. Onko ateistien vanhemmat vain liian nuoria?

Nuoria mihin?

Uskovainen mies

Minulla ei ole lapsia, mutta itse en ole kuulunut kirkkoon lapsenakaan, eikä kodissamme ollut minkäänlaista uskonnollista kasvatusta. Uskonnottomana olen toistaiseksi pysynyt, enkä myöskään koe itseäni millään tavalla hengelliseksi.

Meidän lapset on vielä pieniä, ei mitään haju hurahtavatko joskus johonkin lahkoon. Minua ei ole lapsena kastettu eikä sisariani eikä meistä kukaan ole mihinkään uskontoon liittynyt. Toki mulle luterilaiset perinteet on ihan mieleisiä joiltain osin ja jotain kirkon toiminnassakin arvostan, ei ole mitään näitä köyhien avustuksia, liikuntakerhoja yms. vastaan ja joulukirkkoonkin voisin mennä jos kehtaisin... Kumpaakaan vanhemmistani ei ole kastettu eivätkä hekään tosiaan mihinkään uskontoon ole joutuneet turvaamaan missään elämän vaiheessa. Isovanhemmistani osa oli kastettu lapsena, mutta yksi vain kirkon kirjoilla pysyi.

Meidän perhe ei kuulu kirkkoon. Lapset ovat saaneet itse päättää esim. käyvätkö koulussa ET:n vai uskonnon..Pojat valitsivat ET:n, vanhin kuitenkin halusi käydä rippikoulun joten kuuluu tätä nykyä kirkkoon. Tyttö käy uskonnontunneilla koulussa.

Lapsiamme ei ole kastettu eikä kotona kasvatettu mihinkään uskontoon. Koulun uskontotunneilla ovat saaneet käydä yleissivistyksen vujoksi.

Lapset on jo aikuisia. Eivät ole halunneet minkään kirkon tai seurakunnan jäseniksi, ainakaan toistaiseksi.

ET:n tunneista peruskoulussa en hirveästi muista mitään. Voi olla, että olen vain unohtanut, mutta en koe, että siellä olisi hirveästi mitään järkevää opetusta ollut. Lähinnä tulee sellainen hengailu ja leffojen katsominen mieleen niistä.

En käynyt protu- tai rippileirillä. Rippileiri ei ehkä olisi kiinnostanutkaan, mutta protuleirin käymättömyys ehkä näin jälkikäteen hieman harmittaa, vaikka en sen ikäisenä ollutkaan niin kiinnostunut elämänkatsomuksellisista asioista "virallisessa" mielessä, ehkä osittain löperöiden ET-kokemusten takia.

Lukiotasolla ET:n tunnit kuitenkin olivat hyvin kiinnostavia, mikä voi toisaalta olla opettajakohtainenkin asia. Sanoisin, että ainakin niillä voisi olla jotain opetuksellista tai sivistävää vaikutustakin, jos peruskoulun ET:ssä ollaan vielä liian nuoria yms. järkevästi käymään läpi elämänkatsomuksellisia aiheita.

Ei yleensä harmittanut, että en mennyt joulukirkkoihin yms. Ne kerrat kun olen kirkoissa käynyt, kuten sukulaisten rippitilaisuuksissa ja hautajaisissa, ovat olleet ihan mielenkiintoisia, mutta en kyllä ole kiinnostunut sellaisista jutuista päivittäisellä tasolla.

Aikuiset lapset. Kastettu on mutta heti sen jälkeen erotettu kirkosta. Eivät ole käyneet rippikoulua. Yritin jopa vähän painostaa käymään, mutta tekivät valinnan itse. Käymme silti silloin tällöin kirkossa ja olemme aina puhuneet uskontoon liittyvistä asioista normaali perhettä enemmän, koska minun lähin sukulainen on pappi. Lapset tykkäsivät käydä et:ssä. Uskon, että olemme näissä asioissa tosi tasapainoisia ja avoimia mieltämme.