Lue keskustelun säännöt.
Kun työt vaan vituttaa... Mitä te saatte työstä/työelämästä?
18.10.2013 |
Muuta siis kuin palkkaa?
Mä en saa kerrassaan mitään, työ vaan vie minulta kaikkea, se vie elämän, energian, positiivisuuden... Olen kuullut joidenkin tosin myös saavan työelämästä jotain.. öö... yhteenkuuluvaisuuden tunnetta työyhteisössään, jotain kunnianhimonsa täyttymistä tai mitälie itsetunnon pönkitystä? Kertokaa te.
Mä olen tehnyt monenlaista erilaista työtä, minulla on kaksi ammattiakin. En ole koskaan saanut työstä MITÄÄN, siis palkan lisäksi. Töissä on aina kurjaa ja tylsää, työpaikan ihmiset ovat minulle samantekeviä, en koe mitään mielenkiintoa alkaa tutustua heihin syvemmin (mulla on tarpeeksi ystäviä ja läheisiä ihmisiä muutenkin, työpaikalta en heitä enempää kaipaa, taidan olla hieman introvertti ihminen), ja sellainen small talk -juttelu on ihan tyhjänpäiväistä ja lähinnä vie energiaa.
En myöskään ymmärrä, miten jotkut valittavat tylsistyvänsä kotona? Että siksi on pakko käydä töissä, että saa seuraa, haasteita, tekemistä? Suuresti ihmettelen ihmisiä, jotka pidemmiltä lomilta kertovat oikein kaipaavansa takaisin töihin...?! Ovatko tällaiset ihmiset jotenkin riippuvaisempia muista ihmisistä vai eivätkö kestä omaa seuraansa? Tarvitsevatko he jonkun sanelemaan, mitä päivän aikana tulisi tehdä? Mä ainakin olen aina viihtynyt hyvin kotona, itsekseni, mulla on kyllä aina tekemistä tai mielenkiintoista pohdiskeltavaa ja virikkeitä ihan tarpeeksi. Aika kotona ei tule minulle pitkäksi.
Työelämä on minulle vain rasite. Työssäkäyminen on tylsä velvollisuus, joka vie leijonanosan siitä ajasta, jonka katsoisin voivani käyttää kotona/työelämästä vapaana paljon järkevämmin ja mielekkäämmin.
Toisaalta kadehdin kaikkia niitä, jotka viihtyvät töissään, työssäkäynti kodin ulkopuolella kun nyky-yhteiskunnassa on niin "itsestäänselvyys", että lähestulkoon ollakseen hyväksytty ihmisten silmissä, pitää käydä palkkatyössä kodin ulkopuolella. Työ määrittelee ihmisen ja ihmisarvon.
Mielelläni minäkin viihtyisin töissä, olisi ihanaa aamuisin lähteä ihan mielellään töihin, eikä niin, että joka ikinen aamu vaan armottomasti ketuttaisi ja ahdistaisi, ja että aina oottaisi vaan viikonloppua. Ja sitten viikonloppuisin jo lauantai-iltana alkaisi vitutus siitä, että ylihuomenna taas uusi työviikko edessä. Ja sitten kun vielä työaikanani viihtyisin, enkä vaan katsoisi kyllästyneenä kelloa ja laskisi minuutteja kotiinpääsyyn. Töissäkäynti on itselleni masentava ja ahdistava pakko. Tuntuu, että tuhlaan elämääni. Työt masentavat niin paljon, että en jaksa työpäivänkään jälkeen oikein "elää", kun olen vaan niin uupunut tylsästä työpäivästä, ja iltaisin seuraava aamu ahdistaa jo valmiiksi. Ja alanvaihto ei auta, olen tehnyt monella eri alalla töitä, kaikissa niissä on ollut yhtä typerää. Olen koittanut monesti yrittää asennoitua positiivisemmin ja ajatella työtä mukavana asiana, mutta ei se vaan onnistu! Mikähän valuvirhe minussa oikein on?
Tuntuu että elämäni on töiden vuoksi pilalla aina muulloin, paitsi silloin kun olen kesä- tai talvilomalla!
Niin ja en ole mitenkään laiska ihminen, teen työt tunnollisesti ja olen hyvä työssäni. Olen aina tehnyt töitä (ellen ole opiskellut). Kotona ollessanikaan en todellakaan vaan makaa sohvalla ja katso telkkaria (vaikka ei kai siinäkään mitään pahaa olisi).
Mitä ulospääsyä tästä on? Lottovoitto...? Omavaraiseksi ryhtyminen? Rikasta miestä tuskin enää löydän, en ole nuori enkä kovin nättikään enää. Hoh-hoijaa...
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viisikymppinen lähihoitaja ja rakastan työtäni vanhusten parissa. Minusta on ihanaa auttaa heitä, tehdä heidän kanssaan yhdessä kaikkea mukavaa ja kuunnella heidän tarinoitaan. He ovat minulle kuin perhe, jota itselläni ei ole koskaan ollut. Kiireistä välillä ja joskus todella raskastakin mutta silti niin palkitsevaa.
KIITOS ❤️Tämä ratkaisi. Haen opiskelemaan. Miten kauan olet tehnyt työtä, milloin opiskelit, oliko vaikeaa?
Ole hyvä ja onnea uuteen elämään! Opiskelin 2004-2006 ja työtä olen tehnyt siitä asti. Kyllä opintojen eteen sai tosissaan tehdä hommia mutta välissä oli helpompiakin jaksoja. Täysinoppinuthan ei ole koskaan mutta eipä ole ollut kahta samanlaista päivääkään. Sekin hyvä puoli tässä työssä on että huonossa paikassa ei ole pakko olla, töitä löytyy tekevälle aina. Nykyisestä paikastani aion lähteä vasta eläkkeelle :)
Ei tämä aina helppoa ole. Mutta hauskaa on ollut ja taskut täynnä muistoja hienoista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahaa.
Olen kokeillut useit eri aloja ja työpaikkoja jo senkin takia että nykyään ei pysyviä töitä saa. Kaikki työt on syvältä ja riistää elämän. Mutta pakko myydä itsensä orjuuteen että saa rahaa.
Jos voittaisin lotossa, en työskentelisi päivääkään. Vapaaehtoishommia voisin tehdä, siten kun itse haluan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viisikymppinen lähihoitaja ja rakastan työtäni vanhusten parissa. Minusta on ihanaa auttaa heitä, tehdä heidän kanssaan yhdessä kaikkea mukavaa ja kuunnella heidän tarinoitaan. He ovat minulle kuin perhe, jota itselläni ei ole koskaan ollut. Kiireistä välillä ja joskus todella raskastakin mutta silti niin palkitsevaa.
KIITOS ❤️Tämä ratkaisi. Haen opiskelemaan. Miten kauan olet tehnyt työtä, milloin opiskelit, oliko vaikeaa?
Ole hyvä ja onnea uuteen elämään! Opiskelin 2004-2006 ja työtä olen tehnyt siitä asti. Kyllä opintojen eteen sai tosissaan tehdä hommia mutta välissä oli helpompiakin jaksoja. Täysinoppinuthan ei ole koskaan mutta eipä ole ollut kahta samanlaista päivääkään. Sekin hyvä puoli tässä työssä on että huonossa paikassa ei ole pakko olla, töitä löytyy tekevälle aina. Nykyisestä paikastani aion lähteä vasta eläkkeelle :)
Ei tämä aina helppoa ole. Mutta hauskaa on ollut ja taskut täynnä muistoja hienoista ihmisistä.
Sen haluaisin vielä sanoa, että opettele tuntemaan itsesi (tätä sisältyy myös koulutukseen). Tässä työssä oma persoona on se tärkein työväline. Huolehdi myös sekä psyykkisestä että fyysisestä kunnostasi ja hyvinvoinnista. Kun oma kuppi on täynnä, siitä on helppoa kaataa myös muille.
Onneksi voi tehdä itsarin niin helpottaa olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viisikymppinen lähihoitaja ja rakastan työtäni vanhusten parissa. Minusta on ihanaa auttaa heitä, tehdä heidän kanssaan yhdessä kaikkea mukavaa ja kuunnella heidän tarinoitaan. He ovat minulle kuin perhe, jota itselläni ei ole koskaan ollut. Kiireistä välillä ja joskus todella raskastakin mutta silti niin palkitsevaa.
KIITOS ❤️Tämä ratkaisi. Haen opiskelemaan. Miten kauan olet tehnyt työtä, milloin opiskelit, oliko vaikeaa?
Ole hyvä ja onnea uuteen elämään! Opiskelin 2004-2006 ja työtä olen tehnyt siitä asti. Kyllä opintojen eteen sai tosissaan tehdä hommia mutta välissä oli helpompiakin jaksoja. Täysinoppinuthan ei ole koskaan mutta eipä ole ollut kahta samanlaista päivääkään. Sekin hyvä puoli tässä työssä on että huonossa paikassa ei ole pakko olla, töitä löytyy tekevälle aina. Nykyisestä paikastani aion lähteä vasta eläkkeelle :)
Ei tämä aina helppoa ole. Mutta hauskaa on ollut ja taskut täynnä muistoja hienoista ihmisistä.Sen haluaisin vielä sanoa, että opettele tuntemaan itsesi (tätä sisältyy myös koulutukseen). Tässä työssä oma persoona on se tärkein työväline. Huolehdi myös sekä psyykkisestä että fyysisestä kunnostasi ja hyvinvoinnista. Kun oma kuppi on täynnä, siitä on helppoa kaataa myös muille.
Kiitos vastauksistasi❤️ Sain niistä hyvin paljon apua😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahan takiii... introvertti minäkin. Onneksi työni on suht itsenäistä ,toki joudun olemaan ihmisten kanssa tekemisissä,yritän vaan minimoida sen.
Kirjoitin pitkän tekstin, jonka pyyhin pois ja ajattelin "ruikuti ruikuti". Kohdistin siis ajatuksen itseeni, en muihin tänne kirjoittaneisiin. Ei asiat sillä tavalla muutu, ja vaikka kuinka kirjoittaisi, niin vitutus vain säilyy.
Tsemppiä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ on viimeisen vuoden aikana muuttunut niin viddumaiseen suuntaan, ettei mitään rajaa. Uudistuksia uudistusten jälkeen, ihan vain uudistamisen ilosta, aivan sama toimiiko mikään sen jälkeen. Ja mikään ei tosiaan toimi. Ylempää huudetaan, että tehkää nyt ne työnne, ihan sama miten. Mutta milläs teet, kun ohjelmat ei toimi, tieto ei kulje mihinkään, ongelmiin vastataan hiljaisuudella jne. Ja koko ajan jotkut saatanan hankekoordinaattorit keksivät täysin turhaa paskaa, jota nakittavat muille, jotka eivät ehdi niitä tehdä, ja jos ehtivät, niin kukaan ei niitä tehtyjä asioita tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kohdalla minua kiinnostaisi tietää, että mitä ap sitten tekee kotona? Ilmeisesti paljon kaikenlaista, kun aika ei käy kotona pitkäksi. Miksi et voisi tehdä ammatiksesi samoja asioita, joiden parissa touhuat kotona? Se on yksi keino viihtyä työssä, että tekee työkseen sitä mitä tekisi muutenkin.
Ja sille, joka viihtyisi kotona lapsien, kodinhoidon ja ruuanlaiton parissa: Miksi et olisi perhepäivähoitajana, jolloin saisit tehdä sitä mitä haluat, mutta saisit siitä vähän rahaakin vs. palkattomana kotirouvana oloon.
Moni valitsee niin, että tinkii palkasta, ja arvostaa enemmän sitä, että saa tehdä sitä työtä mistä tykkää. Jos mieleisen työn palkka ei tyydytä, niin silloin on mietinnän paikka, että onko se palkka kaikki kaiksessa ja sen arvoista, että vihaa joka aamu töihin lähemistä. Moni muu valitsee toisin.
Jos kotona katsoo telkkaria, kuuntelee musiikkia, käy rauhallisilla kävelylenkeillä ja tapaa ystäviä kahvilassa, niin ei siitä työksi saa muutettua. Kaikki eivät harrasta tekemällä, osa kuluttaa muiden tekemää ja on silti tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Englanniksi on sellainen sanonta, että työssä pitäisi joko oppia (learning) tai tienata (earning) tai on aika nostaa kytkintä. Suomessa ongelma on toki alhaiset palkat ja huono palkkakehitys niin sekään ei usein motivoi. Kai jäljelle jää sitten se oppiminen ja siksi monet kai vaihtaakin alaa ja opiskelee uuteen ammattiin aikuisiällä.
Vastaus voisi olla etätyö ulkomaiseen firmaan: paremmat palkat.
Mulla valtion virkaa takana jo 15 vuotta.Työt ovat vuosi vuodelta menneet johtamisen osalta entistä himmeliimpään suuntaan ja yksinkertaisten asioiden hoitamisesta ja johtamisesta tehdään sellaista ja niin monimutkaista,ettei pomotkaan enää niistä kykene suoriutumaan ja kaikki on epäselvää kaikille.Jos annetaan ohjeeksi esim.kävellä paikasta a paikkaan b,siitä keksitään niin monimutkainen hallintohimmeli ja toteutusmuoto,että oksat pois eikä matkassa päästä edes puoleen väliin.
Yleensä virassa olevat eivät tässä yksikössä juuri mitään tee ja velttoilu ja lorvailu töissä on yleistä.Talon sisällä ne vähäiset hyvät työt jaetaan naaman ja puoluekirjan perusteella ja muut koetaan harmaana orjamassana. Muut eivät pääse kehittymään uralla,palkkakehitystä ei ole ja työ on monotonista ja puuduttavaa.Tuo kaikki lähtee johdosta.On keksitty kaikenlaista puuhapajaa ja yksinkertaisten asioiden ympärille sellaista pseudotyötä mikä on toteutuksen kannalta turhaa.Nämä hommat hoituisivat järkevän johtamisen kautta jolloin viranhoitajia tarvittaisiin vähemmän ja yhteiskunta kiittäisi ja työntekijöitä odotettaisiin enemmän ja ahkeruudesta palkittaisiin.
Kun virastohommista aina naureskellaan,niin tämä on oikeasti sitäkin pahempaa ja valtion veroeurojen väärinkäyttöä.Olen jo kauan aikaa sitten järkyttynyt tästä sonnan määrästä mitä ja millaista turhuutta homma on valtiolla.
Olen monta vuotta,puolet täällä työskenlyajasta,yrittänyt päästä täältä pois oikeisiin töihin yksityiselle takaisin,mutta valtiolla työskentely lyö vaikka miten osaavalle ja ahkeralle työnhakijalle helvetinmoisen stigman otsaan.Hakemukset eivät tuota tulosta vaikka miten hyviä hakemuksia laittaisi,olisi osaamista ja hyvää reipasta asennetta.
Koska yksityiselle en nähtävästi enää pääse leimautumisen ja ennakkokäsityksien vuoksi ja virka on täyttä shittiä,niin ottaa vain rennosti eläkeikään saakka kun minnekään ei kelpaa ja nykyinen työ tympii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus oli kuin omasta kynästä. En saa töistä mitään, olen vaihtanut alaakin ja kokeillut erilaisia töitä. Työn saaminen ei ole koskaan ollut ongelma, töitä kyllä on vaikka millä mitalla, halusta se on kiinni. Mutta samaa paskaa se kaikkion, työ vie minulta oikean elämäni. Siksi ajattelinkin tämän nykyisen määräaikaisen pestin jälkeen lyöttäytyä siihen työhaluttomien joukkoon. Työelämä on niin nähty.
Kaikki fyysinen työ tympii nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle.
Käsitöiden myyminen varmasti onkin vaikeaa, mutta käsityökurssien myyminen oikea kultakaivos. Eli omassa kodissa voit kännykällä kuvata ohjevideoita ja myydä kursseja netissä. Monessa ompeluryhmässä saa mainostaa alan tuotteita, eli voit saada kurssisi erittäin helposti oikean asiakasryhmän eteen.
Itselleni duuni on alkanut tuottamaan pelkkää tuskaa ja vitutusta. En menisi, ellei pakko olisi. Prkle.
jätä naapurin mies rahaan, kasvata mahdollisia jälkikasvu(j)a tavoille, niin ei tule potkuja oikeustoimien lisäksi.
Elämä on julmaa miks mun pitää twerkkaa että saisin fyrkkaa
PITÄÄKÖ KIROILLA/HALVENTAA NAISTA???
KYSYN VAAN
En saa työstä muuta hyötyä kuin palkan. Jos vaan rahat muuten riittäisi niin en uhraisi yhtään arvokasta aikaani mihinkään työn tekoon.
KIITOS ❤️Tämä ratkaisi. Haen opiskelemaan. Miten kauan olet tehnyt työtä, milloin opiskelit, oliko vaikeaa?