Millainen on rankka elämä?
Mietin tässä, että kenellä on oikeasti oikeus sanoa toiselle, ettei tällä ole ollut rankkaa? Kun täällä ja ihan oikeassakin elämässä tykätään lytätä toinen ns. elämänkokemuksen puutteella.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ihmisen joka menetti koko perheensä tsunamissa, mutta ei oikeastaan koskaan yritä vertailla toisten vaikeuksia tai tilanteita omaan elämäänsä.
Kerran jossain pohdittiin, että saako tai voiko tsunamissa läheisiään menettäneelle ihmiselle toivottaa hyvää joulua. Mielestäni se oli niin typerä kysymys. Koska miksi ihmeessä ei saisi?
Minulla tai meille ainakin saa, tietysti.
Vituttaa ne elämänsä rankkuudesta valittajat. Itsellä sukulainen jonka äiti kuollut kun lapsi oli pieni. Tämä jaksaa valittaa kaikesta, pelätä kaikkea, itkeä joka vi tun asiasta, on ylimielinen ja ilkeä toisia myös minua kohtaan. Hänelle ei saa kertoa mitään mikä pahoittaa hänen mielen. Häntä on sitten hemmoteltu sen jälkeen niine ttä on saanut ihan kaiken, mitäönneinole tarvinnut itse tehdä. Ei ole ollut itsellänkikään helppoa. Vanhemmilla sairauksia, itsellä sairauksia ja apua ei ole tullut mistään keneltäkään. Kuuntelen tätä valittajaa ja koetan olla sanomatta pahasti. Varmaan on rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vituttaa ne elämänsä rankkuudesta valittajat. Itsellä sukulainen jonka äiti kuollut kun lapsi oli pieni. Tämä jaksaa valittaa kaikesta, pelätä kaikkea, itkeä joka vi tun asiasta, on ylimielinen ja ilkeä toisia myös minua kohtaan. Hänelle ei saa kertoa mitään mikä pahoittaa hänen mielen. Häntä on sitten hemmoteltu sen jälkeen niine ttä on saanut ihan kaiken, mitäönneinole tarvinnut itse tehdä. Ei ole ollut itsellänkikään helppoa. Vanhemmilla sairauksia, itsellä sairauksia ja apua ei ole tullut mistään keneltäkään. Kuuntelen tätä valittajaa ja koetan olla sanomatta pahasti. Varmaan on rankkaa.
Itse en jaksaisi olla sanomatta mitään tuollaiselle. Mitä jos vaikka kysyisit, että niin mikä hänellä on oikeastaan ollut niin rankkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vituttaa ne elämänsä rankkuudesta valittajat. Itsellä sukulainen jonka äiti kuollut kun lapsi oli pieni. Tämä jaksaa valittaa kaikesta, pelätä kaikkea, itkeä joka vi tun asiasta, on ylimielinen ja ilkeä toisia myös minua kohtaan. Hänelle ei saa kertoa mitään mikä pahoittaa hänen mielen. Häntä on sitten hemmoteltu sen jälkeen niine ttä on saanut ihan kaiken, mitäönneinole tarvinnut itse tehdä. Ei ole ollut itsellänkikään helppoa. Vanhemmilla sairauksia, itsellä sairauksia ja apua ei ole tullut mistään keneltäkään. Kuuntelen tätä valittajaa ja koetan olla sanomatta pahasti. Varmaan on rankkaa.
Minulla oli sukulainen joka vielä 80-vuotiaana valitti siitä että hänen äitinsä oli kuollut hänen ollessa 2v.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ihmisen joka menetti koko perheensä tsunamissa, mutta ei oikeastaan koskaan yritä vertailla toisten vaikeuksia tai tilanteita omaan elämäänsä.
Hyvä. Minä taas tunnen päinvastainen tyypin.
Rankka elämä on helpon elämän vastakohta. Helppo elämä on ainakin Juliet Jonesin sydän -yhtyeen hienon Helppo elämä -kappaleen mukaan kyseessä silloin, kun nuorella naisella on mm. rikas isä ja koira:
"Helppo elämä
prinsessalla.
Asunto Pariisissa,
kauniit ystävät kutsukortteja lähettää.
Helppo elämä,
rikas isä ja koira.
Jalokivet juhlan jälkeen uusiin vaihdetaan.
Sydän kassakaapissa on,
monen lukon takana.
Avaimet on kauan sitten kadonneet
Helppo elämä.
Juorulehdille haastattelu;
poikaystävän kuvan lehden kanteen painetaan
Kaikki kyselee, miltä tuntuu
Kaikki kyselee, miltä tuntuu olla
Kaikki kyselee, miltä tuntuu
Kaikki kyselee, miltä tuntuu
(OO-O-OO) olla kuuluisaa. (O-O-OO)
On niin saatanan mukavaa,
kun saa kimaltaa
ja olla yhteistä omaisuutta.
Helppo elämä
prinsessalla.
Kellumista kermavaahdossa,
kauniit ystävät kutsukortteja lähettää.
:;Helppo elämä,
rikas isä ja koira. (KOIRA)
Jalokivet juhlan jälkeen uusiin vaihdetaan;:
ne uusiin vaihdetaan.
Kaikki kyselee, miltä tuntuu
Kaikki kyselee, miltä tuntuu olla
Kaikki kyselee, miltä tuntuu
Kaikki kyselee, miltä tuntuu
(OO-O-OO) olla kuuluisaa. (O-O-OO)
On niin saatanan mukavaa,
kun saa kimaltaa
ja olla yhteistä omaisuutta.
No onko se mukavaa,
kun täytyy kimaltaa?
No ON ON ON OOOOOOOOOOO..."
Mun mielestä kukaan joka ei oo elänyt turvatonta lapsuutta tai nähnyt lapsensa kuolevan, ei saisi valittaa yhtään mistään.
Ei kenelläkään ole mitään oikeutta sanoa noin
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kukaan joka ei oo elänyt turvatonta lapsuutta tai nähnyt lapsensa kuolevan, ei saisi valittaa yhtään mistään.
Miksi ei?
Mun mielestä koskaan et voi sanoa, että elämäsi on rankempi kuin muiden. Et sinä sitä päällepäin näe. Oma elämäni näyttää varmasti ulospäin helpolta. Olen korkeakoulutettu, löytänyt nuorena kumppanin ja vakityön. Lapsuudenperhe oli hyvä, harrastettiin ja käytiin paljon ulkomailla.
Sitten on se kääntöpuoli. Lapsuudessa oli koulukiusaamista, yksinäisyyttä, juurettomuutta, perheenjäsenen kuolema ja toisen perheenjäsenen sairautta, itsetuhoisuutta ja surua. Ja nyt aikuisena useita sairauksia, jotka ei päälle päin näy, mutta jotka vaikuttaa elämään ihan joka päivä. Lapsettomuutta, uupumusta, edelleen yksinäisyyttä, taloudellisia vaikeuksia, puolison mielenterveysongelmia, omaa masennusta. On aamuja kun ei vaan jaksaisi. Eli ei kaikki ole helppoa mullekaan, vaikka siltä voi näyttää. Näistä negatiivisista puolista ei vaan muut tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kukaan joka ei oo elänyt turvatonta lapsuutta tai nähnyt lapsensa kuolevan, ei saisi valittaa yhtään mistään.
Niin koska sinun kokemasi on pahempaa kuin muiden? Entäs ihmiset, joita on vaikka kidutettu henkihieveriin? Eikö hekään saa valittaa koska sulla on ollut rankkaa ja kaikki pyörii sun ympärillä?
Syöpään nuoleminen se vasta rankkaa onkin ja toivon sitä ihan vilpittömästi koko sydämestäni kaikille ketkä on syntyneet hyviin perheisiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä rankan elämän kokenut on nuorena perseillyt ja lintasannut koulusta sekä pyörinyt vain päihteitä vetäen kartsalla kunnes on lopulta päätynyt koulukotiin. Sieltä taas jatkanut karkailua ja elellyt hatkatyttönä pimpsallaan kaiken ikäisten huumehörhöjen vetoluolissa ja päätynyt loppumattomaan päide-vankilakierteeseen.
Eihän tuo ole rankkaa vaan itseaiheutettua.
On se rankkaa siitä huolimatta.
Sitähän voi masentua vakavasti vaikka kaikki olisi hyvin. Masentuneena oleminen on todella rankkaa. Näin itse asiassa elämän rankkuutta ei voi mitata rankoilka tapahtumilla yksinomaan, jos ei lasketa masentumista elämäntapahtumaksi.
Kaikilla on rankkaa jos tarpeeksi pengotaan
Vaikeuksia ei oikein kannattaisi eikä voikaan vertailla, riippuu niin mitä on tapahtunut, minkä ikäisenä, minkälainen temperamentti on, minkälaiset voimavarat, minkälainen perusta elämällä, mitä tapahtumista on seurannut jne.
Muut harvoin tietää toisen tilannetta/koko tarinaa, jolloin ei kannattaisi arvostella/tuomita, kun tietää vain murto-osan. Jollakin menee aina paremmin kuin sinulla, jollakin huonommin.
Heikkoina hetkinä tietenkin paheksuu/ihmettelee toisten mitättömiä ongelmia verrattuna omiin, parempina hetkinä osaa suhtautua lempeämmin muiden asioihin (sekä omaan että muiden vajaavaisuuksiin).
Jotkut sitten vielä pitävät yllä tätä pultsari- ja narkkironantiikkaa, ikäänkuin omien asioiden paskominen tekisi elämästä jotenkin hohdokasta ja rankkaa, sitä elämämkoulua.
Vaikeuksien vertailu on typerintä ikinä.
Minusta on todella ajattelematonta sanoa noin kenellekään.
Minulle on sanottu kun olin nuori, että huomaa että sä et ole koskaan kokenut mitään vastoinkäymisiä. Tosin samassa tilanteessa näin sanottiin toisellekin, sanojana oli nuori oli lapsena huostaanotettu vanhemmiltaan ja sijoitettu lastensuojelun toimesta sijaisperheeseen. En tiedä mikä oli hänen motiivinsa sanoa noin, kai hän vaan halusi yrittää nostaa itseään meidän yläpuolelle.