Millainen on rankka elämä?
Mietin tässä, että kenellä on oikeasti oikeus sanoa toiselle, ettei tällä ole ollut rankkaa? Kun täällä ja ihan oikeassakin elämässä tykätään lytätä toinen ns. elämänkokemuksen puutteella.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Rankka elämä on nykyään kaikilla 12-20 vuotiailla tytöillä tai naisilla. OMASTA mielestään. Liikaa somea ja sieltä kuvitellaan todellisuus.
sitten kun ei ole tarpeeksi seuraajia tai miljoonia tilillä niin ollaan ihan tosi masiksissa ja tarvii apua mielensä kanssa, mieluiten niin että ei tarvi töitä ainakaan tehdä.
Ja jos se useampaa pyörittävä pelimies tai toisin sanoen karusellimies ei alakaan juuri hänen kanssaan uskolliseksi koti-isäksi niin valitetaan tänne "en saa/löydä miestä."
Suomalaisuuteen kuuluu jopa kilpailla siitä kenellä menee huonommin ja sitten podetaan syyllisyyttä siitä kun valitetaan ja kuullaan millaista toisen elämä on... jokainen elämä on uniikki kokemus ja se miten siihen reagoi korreloi siihen kuinka rankaksi sen kokee. Henkisesti vahvat ihmiset ovat voineet kokea kaikenlaisia vastoinkäymisiä silti puskevat läpi harmaan kiven kun taas joku erityisherkkä joutuu avo- tai pakkohoitoon niiden takia. Ihmisiä on erilaisia. Siksi ei saisi lokeroida ketään "elämän rankkuuden" vuoksi eikä vähätellä toisen kokemaa tuskaa.
"Sinulla asiat voisi olla huonomminkin" tai "tuo ei ole vielä mitään" on kuin isku vyön alle ihmisellä joka elää itselleen rankkaa aikaa ja se kuvastaa sitä ettei toinen oikeastaan tiedä mitä toinen käy läpi. Tärkeintä on ymmärrys toisia kohtaan ja kuuntelutaito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yleensä viitsi kommentoida mitään, jos joku kaverini valittaa huonoa äitisuhdettaan (äitini kuollut 18 vuotta sitten), masennuksen tunteita (olen ollut 11-vuotiaasta kroonisesti masentunut) tms. Toki ymmärrän, että heilläkin on oikeus kokea noita tunteita mutta alan jotenkin olemaan melko turta tietyille aihepiireille. Olen kokenut mm. vanhempieni kuolemat itse ollessani alaikäinen, raiskausyrityksen, huostaanoton, mielenterveysongelmista johtuvan työkyvyttömyyden vuosiksi...riittäähän näitä. En katso olevani mitenkään parempi, vahvempi tai muiden yläpuolella näiden asioiden vuoksi, mutta kuten sanottu: aiheet alkavat kyllästyttämään.
Viestissäsi on vire, joka kertoo, että nostat itseäsi muiden yläpuolelle, joten pakko tarttua, koska myös minulla on huono äitisuhde.
Äitini on mielenterveystapaus alkoholismilla höystettynä. Hän oli laiminlyövä, henkisesti ja
Syytät toista itsensä yläpuolelle asettamisesta ja teet itse ihan samaa?
"Olen maisteri vaikka isä hakkasi ja äiti raiskasi, mikset sinä ole?"
Vain koronan läpikäyneet tietävät mitä on rankka elämä.
Silloin ei päässyt ravintolaan, elokuviin eikä kavereidenkaan kanssa saanut hillua kauppakeskuksissa.
Jatkuvasti saa lukea, kuinka korona aiheutti mielen romahduksen melkein kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ihmisen joka menetti koko perheensä tsunamissa, mutta ei oikeastaan koskaan yritä vertailla toisten vaikeuksia tai tilanteita omaan elämäänsä.
Samoin, tosin tämä ei mitenkään aktiivisesti edes tuo tätä omaa kokemustaan esiin.
Heidi Foxell... siinä nainen joka ollut rankka elämä.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää että jotkut selviää tsunamistakin.
Miten tsunami oli erilainen yksilötasolla?
En taida tuntea ketään joka ainakaan tietääkseni määrittelisi elämäänsä rankaksi.
Tsunami tapahtui kun olin lukiossa ja samassa rakennuksessa toimivalla yläasteella oli yksi tyttö joka menetti läheisiään tsunamissa. Olivat Khao Lakissa kuten useimmat suomalaiset, heidän perheestä kuoli vanhemmista toinen ja nuorimmat lapset.
Rankkuuden kokeminen on yksilöllistä joten ei voi vertailla.
Sellainen, jossa paljon itsestä riippumattomia surullisia tekijöitä.
Esim lapsena sota-aika, joutunut huutolaispojaksi, vaimo ja pari omaa lasta kuollut, jolloin jäänyt taas yksin. Syöpä ja sen jälkeen krooninen pitkäaikaissairaus, joka vienyt toimintakyvyn, jonka vuoksi hoivakotiin.
Siinä kuvaus rankasta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen, jossa paljon itsestä riippumattomia surullisia tekijöitä.
Esim lapsena sota-aika, joutunut huutolaispojaksi, vaimo ja pari omaa lasta kuollut, jolloin jäänyt taas yksin. Syöpä ja sen jälkeen krooninen pitkäaikaissairaus, joka vienyt toimintakyvyn, jonka vuoksi hoivakotiin.
Siinä kuvaus rankasta elämästä.
Jokaisen elämästä saa rankan kun kokoaa vain kaikki negatiiviset asiat.
Minulla ei kuulemma ole rankka elämä
Vierailija kirjoitti:
Vain koronan läpikäyneet tietävät mitä on rankka elämä.
Silloin ei päässyt ravintolaan, elokuviin eikä kavereidenkaan kanssa saanut hillua kauppakeskuksissa.
Jatkuvasti saa lukea, kuinka korona aiheutti mielen romahduksen melkein kaikille!
Mä teen yksin töitä. Taisin olla yksi harvoista korona-ajan voittajista. Oli mukavan rauhallista, sai olla omissa oloissaan luvan kanssa.
Olipa ollut helpompi elämä. Lapsena olin kateellinen niille jotka valitti vaan jostain vanhempien erosta.
Vierailija kirjoitti:
Jos on vaikka orpo
Miksi orvolla olisi rankka elämä?
Ei kukaan voi sanoa että toisella ei ole ollut rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on vaikka orpo
Miksi orvolla olisi rankka elämä?
Uudet huoltajat pakotti kouluun ja sosiaaliviranomaiset maksoi vaan pienet shoppailurahat.
Rankka elämä on nykyään kaikilla 12-20 vuotiailla tytöillä tai naisilla. OMASTA mielestään. Liikaa somea ja sieltä kuvitellaan todellisuus.
sitten kun ei ole tarpeeksi seuraajia tai miljoonia tilillä niin ollaan ihan tosi masiksissa ja tarvii apua mielensä kanssa, mieluiten niin että ei tarvi töitä ainakaan tehdä.