Lue keskustelun säännöt.
Millainen on rankka elämä?
14.10.2012 |
Mietin tässä, että kenellä on oikeasti oikeus sanoa toiselle, ettei tällä ole ollut rankkaa? Kun täällä ja ihan oikeassakin elämässä tykätään lytätä toinen ns. elämänkokemuksen puutteella.
Kommentit (187)
Nuorilla miehillä on rankkaa. Miehillä on yleensä rankempaa kuin naisilla.
Tätä tosin miesvihaajat ei ikinä myönnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää ne vanhempansa menettäneet, jotka ovat sitä mieltä, ettei saisi valittaa esim. huonosta äitisuhteesta.
Mun äiti oli sadistinen sosiopaatti, ja olisin ollut onnellínen, jos olisi kuollut aiemmin. Kuoli vasta kun olin jo täysi-ikäinen, toki onnellinen olin silloinkin, mutta ehti aiheuttaa vakavat traumat.
En silti koe, että olisin elänyt erityisen rankan elämän, joskaan en helppoakaan.
Ei kukaan oikeasti ole tuota mieltä?
Tässäkin ketjussa on ainakin yksi vanhempansa menettänyt, jota ärsyttää jos joku valittaa vanhemmistaan. Kyllä mä törmäsin useammankin kerran sellaiseen asenteeseen, että ole kiitollinen kun sulla sentään on äiti, kun yritin avautua kotioloista. Joo äiti joka haukkuu, huutaa, hakkaa ja valvottaa. En osannut olla kiitollinen.
Siinähän sitten ärsyyntyy, eipä ole toisten ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Nuorilla miehillä on rankkaa. Miehillä on yleensä rankempaa kuin naisilla.
Tätä tosin miesvihaajat ei ikinä myönnä.
Samaa mieltä. Nykyisin on ok vihata miehiä esim. haukutaan inceleiksi ja setä miehiksi. Mutta naisia jos haukkuu samalla mitalla, niin saa syytteen kunnianloukkauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mennyt kaikki kaverisuhteetkin kun heillä on niin eri tason murheet.
En edes tiennyt, että on olemassa murheen tasoja. Saati että niitä pitäisi vertailla kavereiden kanssa.
On rankkaa jos on ollut rankka elämä, mutta se ei näy naamasta vaan olet sellainen empaattinen vauvanaama silti.
Suhteeseen alkaminen vaikeutuu, kun et oikeasti ole ollenkaan niin kiltti ja kokematon, kuin mikä on ensivaikutelma.
Johdat ikään kuin ihmisiä harhaan tekemättä mitään. Oma minä ja elämänkokemus on ristiriidassa ensivaikutelman kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On rankkaa jos on ollut rankka elämä, mutta se ei näy naamasta vaan olet sellainen empaattinen vauvanaama silti.
Suhteeseen alkaminen vaikeutuu, kun et oikeasti ole ollenkaan niin kiltti ja kokematon, kuin mikä on ensivaikutelma.
Johdat ikään kuin ihmisiä harhaan tekemättä mitään. Oma minä ja elämänkokemus on ristiriidassa ensivaikutelman kanssa.
Ei kai nuo ole mitään joko tai -vaihtoehtoja?
Olen kerran nähnyt rankan elämän kun lapsella oli koko elämänsä ajan vakava epilepsian kaltainen aivo-ongelma ja kun hän kuoli teini-ikäisenä.
Olen myös kuullut tarinoita rankasta elämästä aikoinaan.
Nykyään en Suomessa näe juurikaan rankkuutta missään joitain vakavasti sairaita lukuunottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On rankkaa jos on ollut rankka elämä, mutta se ei näy naamasta vaan olet sellainen empaattinen vauvanaama silti.
Suhteeseen alkaminen vaikeutuu, kun et oikeasti ole ollenkaan niin kiltti ja kokematon, kuin mikä on ensivaikutelma.
Johdat ikään kuin ihmisiä harhaan tekemättä mitään. Oma minä ja elämänkokemus on ristiriidassa ensivaikutelman kanssa.
Miksi suhteeseen alkaminen vaikeutuisi sen vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Miksi jonkun pitäisi sanoa toiselle ettei tällä ole ollut rankkaa?
Ei kai pidäkään.
Mutta onhan se impiliisiitisesti vähän loukkaavaa valittaa pikkuasioista ihmisille, joilla on takana vaikka läheisten kuolemat ja henkeä uhkaavat sairaudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on rankkaa, kun äiti hoitaa yli 30 vuotta lastaan, joka sairastuu pikkumuksuna ja menehtyy vääjäämättä. Lapsen isä menehtyy syöpään.
suhteellista mikä kellekin on rankkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jonkun pitäisi sanoa toiselle ettei tällä ole ollut rankkaa?
Ei kai pidäkään.
Mutta onhan se impiliisiitisesti vähän loukkaavaa valittaa pikkuasioista ihmisille, joilla on takana vaikka läheisten kuolemat ja henkeä uhkaavat sairaudet.
Miksi joku loukkaantuisi toisten ongelmista, tai siitä, että toinen kertoo ongelmistaan?
Itse pidän liian pumpulissa kasvaneita ihan kaikkia jotka on lapsuudessa uskaltaneet nukkua öisin enkä halua olla tekemisissä pumpulissa kasvaneiden kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on rankkaa elämää kun tukia leikataan ja rahat ei tahdo enää riittää elämiseen. Töihin en halua koska se ei ole yhtään mun juttu kuulua siihen oravanpyörään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jonkun pitäisi sanoa toiselle ettei tällä ole ollut rankkaa?
Ei kai pidäkään.
Mutta onhan se impiliisiitisesti vähän loukkaavaa valittaa pikkuasioista ihmisille, joilla on takana vaikka läheisten kuolemat ja henkeä uhkaavat sairaudet.
Minusta ainakin olisi hyvin ahdistavaa ja kamalaa jos läheiseni ja tuttavani joutuisivat erikseen edes miettimään, uskaltavatko tai voivatko he valittaa jostain asiasta minun kuullen.
Eikö tuo ole lähinnä pentujen touhua vertailla elämän rankkuutta? Yläasteella jotkut harrasti tuota, että kenen vanhemmat oli eronneet, kenen vanhempi kuollut ja kenen perhe joutunut tekemisiin lastensuojelun kanssa.
Tunnen ihmisen joka menetti koko perheensä tsunamissa, mutta ei oikeastaan koskaan yritä vertailla toisten vaikeuksia tai tilanteita omaan elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ihmisen joka menetti koko perheensä tsunamissa, mutta ei oikeastaan koskaan yritä vertailla toisten vaikeuksia tai tilanteita omaan elämäänsä.
Kerran jossain pohdittiin, että saako tai voiko tsunamissa läheisiään menettäneelle ihmiselle toivottaa hyvää joulua. Mielestäni se oli niin typerä kysymys. Koska miksi ihmeessä ei saisi?
Ihmiset ajattelevat aina että elämän rankkuus näkyy naamasta. Ei se usein näy. Esimerkiksi juoppous näkyy, mutta vuosikymmenien dokaaminen ei sinällään vielä ole rankka elämä siinä merkityksessä kuin tässä tarkoitetaan.
Mitä sitten olisi pitänyt tehdä?