**SUURPERHEKUUMEILIJOIDEN vko 31**

Minäkin harvakseen kirjoittelen , vaikka luen teidän viestejänne lähes päivittäin (0= !! On se kyllä niin ihanaa kun meitä on niin monia samojen mietteiden kanssa !



Meillä mies ei oikein ota onkeensa viidennestä aina tämän tilanpuutteen takia )0=... Joten tiedän tuon on/off fiiliksen , kun oman mieheni mielipide vaihtelee pakkaselta helteelle. Totta toki on , että nyt jo asumme ahtaasti, mutta...



On jotenkin uskomatonta, että kohta jo koulut alkaa ja kesä on sitten ikäänkuin ohitse ! Hurjaa vauhtia on taas aika kiitänyt.



Niin piti vielä kertoa, että meillä siis neljä tyttöstä , kuten taisi olla jollain muullakin jonka nikin nyt tietenkin unohdin ... Vuosimallit meillä -96 , -98, -02 ja -05.



Nyt kylpijöitä vahtimaan , kuulostaa meno hieman sen laatuiselta =0) !!



Mami ja neitokaiset

Mies eilen alkoi puhua neljännestä (en tiedä kuinka tosissaan, mutta kuintenkin). Mullahan on krooninen vauvakuume.



Meillä lapset ovat tulleet melko tihein väliajoin - herra 3/03, neiti 9/04 ja neiti 10/06 eli on nyt reilu 9 kk... meillä kämppä on jo liian pieni tai pieni ja pieni, mutta lapset joutuvat jakamaan huoneen 2 makkaria jotenkin jossain vaiheessa. Ja raskaudetkaan eivät ole olleet niitä helpoimpia. Minulla on joka kerta ollut joko alkava raskausmyrkytys tai raskausmyrkytys (nyt vikalla kerralla) aina olen ollut osastolla Naikkarilla ja vuodelevossa. Mutta kun en muusta tiedä - nuo ovat olleet normiraskauksiani :)



Niin ja kakkosen kohdalla vielä sanottiin, ettei raskausmyrkytys varmaankaan uusi, kolmannen kohdalla ei enää.. ja viimeksi sanottiin, että kannattaa sairaalaan sitten tulla synnyttämään ennemmin kuin myöhemmin - synnytys kesti 42 minuuttia.. onneksi olin sairaalassa sisällä jo vuodelevossa.



Raskautta en pelkää, nyt järki sanoo, että voisi pitää hivenen pidemmän ikäeron ja vaikka piipahtaa töissäkin välillä, kun siellä en sitten esikoisen syntymän ole käynyt.. Pomokin olisi varmasti innoissaan, kun taas ilmoittaisin jääväni äitiyslomalle :)



Ajattelin, että sitten kun hoitovapaani 10/09 loppuu voisi aloitella uutta projektia - ikä vähän myös kyllä pelottaa olen nyt 33 - toisaalta tuolloin voisi tehdä vaikka vielä peräperään 2 lasta.. mitäs se tässä " vararikossa" enää :) ja sopu sijaa antaa - autoon mahtuisi.



Mä vannoin kaikille, että tämä meidän kolmas on viimeinen mutta, mutta... mies kyllä oli sitä mieltä, että neljäs voisi tulla vielä tähän samaan katraaseen, niin ei tulisi niin isoja ikäeroja.. no täytyy tässä sulatella asiaa.. nyt tyttöjen välissä oli 2 vuotta ja se oli ok, esikon ja kakkosen välissä oli vajaa 1,5 vuotta ja oli kyllä rankkaa, varsinkin kun kakkosella oli koliikki..



Ihanaa kun löysin teidät - nyt tässä vaan kokoilen itsellenikin mietteitäni ylös, joten siksi näin pitkä viesti... muille en näistä asioista kehtaa oikein kertoa - kaverit nyt jo pohtivat, olemmeko vaihtaneet uskontoa tai jotain.

Tässä valvon mm. sen vuoksi, että tajusin vauvakuumeen taas sitkeästi yrittävän vallata minut;-) Lapsia meillä on jo neljä, ikähaitarilla melkein 2v - 9v.



Kuopuksen syntymästä tähän asti on tuntunut, että meidän porukka on nyt kasassa, mutta mitäs nyt, kun ystäväni ilmoitti uuden vauvan syntymästä ja sitten isompien lasten kanssakin tuli puhetta vauvojen ihanuudesta, alkoikin tuntua, josko sittenkin meillekin vielä vauva voisi tulla!?!



Lähisuvulle tämäkin lapsimäärä on jo kauhistelun aihe ja asuntokin kävisi taas ahtaammaksi, mutta mitenkäs se sitten onkin, ettei järkisyyt tässä taas paljon paina, heh! Muitten mielipiteille nyt ei muutenkaan saisi tällaisessa asiassa paljon painoa antaa...



Töihinkin täytyisi välillä mennä, vaikka nyt tuntuu, ettei kyllä kiinnostaisi. Tämänkin porukan arjen pyörittämisessä on ihan tarpeeksi, töihin en haluaisi mennä, koska koen, ettei minusta siihen tällä hetkellä ole - haluan olla täysillä lasten kanssa ja mukana heidän arjessaan.



Toisaalta kotihoidontukikin päättyy runsaan vuoden päästä, siinäkin mielessä pitäisi asioita miettiä. Jos menisin töihin (viimeksi olen ollut töissä ennen toiseksi nuorimman syntymää), niin ihan heti en voisi kyllä äitiyslomalle taas jäädä (pieni yritys ja sijaisjärjestelyt aina ongelmallisia).



Niin ja toisaalta näidenkin lasten kanssa on koko ajan helpompaa ja helpompaa noin niin kuin perushoidollisesti ajateltua... No, tulihan vuodatus, jaksoikohan kukaan tänne saakka ja olikohan tässä mitään tolkkua - laitetaan vaikka öisen ajankohdan piikkiin koko höpinä:-)



Toivottavasti pääsen vielä mukaan joukkoon, epäilyksistäni huolimatta, kuumeillako vaiko ei...

pidempiäkin juttuja on lueskella joten tervetuloa vaan mukaan Kuukirsikka. Ja kaikki muutkin uudet kuumeilijat!!!



Kierukka on poissa, mutta niin on mieskin. Lähti kalareissulle tyttären kanssa, joten ihan aktiivista yritystä ei siis ole tiedossa. Mutta kuumeillahan saa aina ja se on ihan mukavaakin vielä näin aluksi kun ei ole mitenkään epätoivoinen olo.



Me ollaan poikien kanssa kotosalla ja on hyvin hiljaista. Meillä kun tuo tytär on kaikkein kovaäänisin ja villein mukula ja neidin kaverit myös...Nää pojat on niin rauhallisia.



Sofur

juu, niinhän se syksy saattaa olla vähän niinkuin se kevät... ;D! Porukan paineessa ainakin. Mutta sen verran on pakko malttaa, että edes ensi vuoden puolelle on odoteltava. Minulta loppuu pillerit syyskuussa ja täytyy antaa elimistölle hiukan aikaa palautua. Onneksi eivät ole ennenkään tehneet sen kummemmin häiriötä kiertoihin tms. Esikoinen sai jopa alkunsa heti pillereitä seuraavasta kierrosta. Mutta nyt on ikää sen seitsemän vuotta enemmän ja tämä muuten näkyi raskauden jälkeen kropassakin! Ei sitä paino niin vaan enää putoa ja selluliittikin on tullut jäädäkseen :/. Mutta mitä pienistä =).



Sofur - kuulostaa tutulta tuo teidän elo. Meillä nimittäin tytössä on enemmän tekemistä kuin noissa kahdessa pojassa! Toivon kovasti, että koulu rauhoittaisi.



kk =)

Nostelin taas välillä tuota meidän esittelypinoa. Käykäähän tarkistamassa tietonne ja uusille kuumeilijoille TERVETULOA!!! Ihanaa että tulee uusia suurperhekuumeilijoita ja saatte taas pinon eläväksi! Käykää uudet ilmoittamassa tietonne esittelypinoon niin päivitän sitä taas jossakin vaiheessa....



Terkuin Medison+ viisi villiviikaria

Tännehän on mökkilomailuni aikana tullut vino pino uusia kuumeilijoita, tervetuloa kaikille!!



Omat fiilikset on huomattavasti paremmat kuin maanantaina, joten eiköhän elämä tästä ala voittaa!! Taidankin lähteä houkuttelemaan ukkoa tuonne pedin puolelle =))

Olen aina välillä kirjoitellut suuperhekuumeilijoihin, vaikka en edes tiedä kuumeilenko vai en.



Onkohan täällä enää ketään " vanhoja" jäljellä vai onko kaikki jo tuolla odottajissa. No meillä on kuusi poikaa 14v 11v 9v 7v 2v ja kuopus 1v2kk. Krooninen vauvakuume on vaivannut minua aina, mutta nyt on kriisi sikäli edessä, että toimiin pitäisi ryhtyä piakkoin tai sitten haudata koko haave. Yleinen painostus seitsemästä veljeksestä on hurja, ympäristökin alkaa olla sitä mieltä ettei tähän voi lopettaa. Mies ei ole enää yhtään innostunut uudesta vauvasta ja yllättäin minäkin mietin jaksaisinko enää. Kuopus on nimittäin sairas, lopullinen diagnoosi on vielä tutkinnassa, mutta sairaaloissa ollaan paljon oltu ja lääkäreissä juostu. Ja pelko siitä, että seuraava lapsi olisi vielä sairaampi, varsinkin kun ei tiedetä onko tuo sairaus perinnöllistä, on olemassa.



Eli ensimmäistä kertaa elämässä mietin jaksaisinko enää. Mutta toisaalta enkö enää koskaan saa jännittää raskaustestin tulosta, käydä ensimmäisessä ultrassa, tuskastella viimeisiä raskauviikkoja ja kaiken huipuksi saa sitä pientä ihanaa vastasyntynyttä vatsalle. On tämä vaikeaa ja haikeaa. Tuntuu, että yksi elämänvaihe on peruuttamattomasti takana ja tunne siitä on käsittämättömän raskas. Toisaalta olen vielä reilusti alle 40 eli ei voi tietenkään sanoa, ei enää ikinä. Voihan olla, että kun tämä elo näiden viikareiden kanssa helpottaa toivotaan mekin sitä iltatähteä:) Elämä on niin arvaamaton aj mulla ainakin mieli muuttuu kuin tuuliviiri

Kävin kurkkaamassa Soffalan tilannetta tuolla odotuspuolella ja tuli paha mieli :( Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin.



5xmamma, eiköhän meillä kaikilla mieli muutu aina tuulen mukana ;) Tuntuu ainakin, että lähes kaikki täällä pohtivat jaksamistaan ja sitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toisena päivänä kuumeillaan enemmän ja toisena vähemmän... Oma kuume on kyllä ollut viime aikoina kovaa. Viisi hormonipilleriä jäljellä ja sitten toivottavasti alkaa vuoto. Pääsisi yrityksen makuun kiinni.



Sää näyttää tosi hyvältä. Tänään on pakko olla ulkona ja nauttia lämmöstä ja auringosta harmauden jälkeen!

Me lähdetään kanssa ulos nauttimaan siitä. Onkos soffalalla huolia?? Täytyy käydä myöhemmin kurkkaamassa odotuspuolella. Toivottavasti kaikki kuitenkin ok.

Meidän vajaa 2v kuopus kakkasi aamulla sellaselle karvamatolle kunnon löysät. Sain tehdä täyden työn maton putsaamisessa. Ihana alku aamulle. Olen nyt pitänyt herraa paljon ilman vaippaa, jotta oppisi kuivaksi. No, hän itse oli kylläkin vain erityisen ylpeä aikaansaannoksestaan. Hmm.

Tänään odotellaan miestä ja tytärtä kalareissulta kotiin. Kalasaalis on kyllä hyvin vaatimaton. Yksi taimen.

Katselin eilen lasten vauvakuvia ja kyllä se jos mikä vahvistaa tätä kuumeilua. Voi kuvista melkein aistia sen tunnelman ja jännityksen mikä sairaalassa vallitsee ja sen tunteen myllerryksen minkä vastasyntynyt vauva itsessä ja läheisissä synnyttää. Ne onnittelut, soitot, kukat, kotiintulo... joo. Nyt lähden ulos poitsujen kanssa. Kirjoitelkaahan kuulumisia.

Tuon meidän viestiketjua toiselta sivulta------------ Hiljaista tämä nettielo näin kesällä.



Meni sellaisella vauhdilla tämä viikko, etten saanut vielä soitettua aikaa terkkarille. Huomenna aion ottaa luurin käteen heti kasilta, kun neuvola aukee :-)! Jännityksen myllerrystä masussa, kun miettii että pääsis eroon kierukasta.



Yöllä näin taas unta raskautumiseen liittyen. Tällä kertaa näin kaksi raskaustestilaatikkoa, joista toisen edessä oli raskaustesti. Testissä näkyi selvästi kaksi viivaa ja epäilemättä kyseisen testin tekijä raskaana. No, unen mukaan se raskaana oleva olis mun serkun vaimo.... Miehelle kerroin unesta ja hän heti arvasi, että toivoin sen testin olevan minun... toivottavasti oikeassa elämässä syksy tuo testimahdollisuuden..... Ei nimittäin mies enää niiiiiin vastenmielinen, mutta pehmittelyä vielä kaipaa ;-)





K@@po vauvakuumeen kourissa.....