Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muistelen ja pohdin paljon menneitä - onko muilla tällaista?
12.09.2023 |
Kuulostan jollekin elämänsä ehtoopuolella olevalle mummolle, vaikka en sitä ole:
Muistelen ja pohdin paljon menneitä, vaikka en ole 15 vuoteen asunut kotipaikkakunnallani. Muistelen lapsuuttani ja nuoruuttani sekä silloisia koulukavereita, joiden kanssa en ole ollut tekemisissä yli 15 vuoteen. Muistan yhä nimeltä lukuisia luokkalaisiani, samoissa harrastusryhmissä olleita jne. Muistelen, millaisia kauppoja oli lapsuudessani ja nuoruudessani. Mitä syötiin. Mitä lehtiä luettiin, miten vietettiin vapaa-aikaa. Nostalgisoin musiikkia lapsuudestani ja nuoruudestani. Pohdin silloisia ihmissuhteita, niiden päättymistä ja tärkeitä nuoruudenkokemuksia. Muistelen paikkoja, joissa olen nuorena viihtynyt. Sen ajan ravintolat, baarit, keikkapaikat ja muut ovat aikaa sitten lopettaneet. Osa nuoruuden muistoista on iloisia, osa ikäviä. En ollut mikään suosittu, vaan päinvastoin olin melko arka ja hiljainen.
Aikuisuudesta en samalla tavalla muista. En enää muista läheskään kaikkien työkaverien nimiä, joiden kanssa olen vuosia sitten työskennellyt vaikka parikin vuotta samassa työporukassa. Ei kiinnosta, mitä hittibiisejä nykyään kuunnellaan. Monissa tilanteissa muistelen menneitä, vaikka kannattaisi enemmän miettiä tulevaa.
Onko muilla tällaista vai olenko ainoa paljon menneisyyttään pohtiva?
N34
Kommentit (14)
Et ole ainoa, mutta tuo voi olla aika pysyvä ominaisuus. Muisteltavat asiat lisääntyvät koko ajan. Viisikymppisenä nostalgisoit ja muistelet nykyaikaa. Kuusikymppisenä ihmettelet, miten jotkut vanhat muistot tuntuvat kuin viimeviikkoisilta. Osa on kuitenkin unohtunut kokonaan. Löydät joitain vanhoja papereita tai kirjoituksiasi ja ihmettelet, olenko tehnyt tällaistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa!! Minä katselen tällä hetkellä lämmöllä teinejä, jotka pukeutuvat tismalleen samoin kun minä 2000-luvun alussa. :D
Mulla on sama homma. En osaa nauttia nykyhetkestä vaan muistelen jatkuvasti mennyttä. Kaipaan ala-aste- ja lukioaikoja erityisesti.
Teen samaa. Tietysti tätä lisää vielä kun käy lapsuudenkodissa kylässä niin tutut paikat tuovat muistoja mieleen. Olin 80-luvun nuori karjatilalla maaseudulla. Musa oli tärkeä juttu ja luonto. Koulusta toki myös paljon muistoja.
M50
Minä muistelen paljon nuoruuttani, silloin kaikki oli uutta ja jännittävää.
Nyt kun elämä on seeesteistä, sitä kaipaa niitä samoja tunteita joita tunsi nuorena, kun tunsi oikeasti elävänsä. Luultavasti siksi muistelee niitä asioita niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä muistelen paljon nuoruuttani, silloin kaikki oli uutta ja jännittävää.
Nyt kun elämä on seeesteistä, sitä kaipaa niitä samoja tunteita joita tunsi nuorena, kun tunsi oikeasti elävänsä. Luultavasti siksi muistelee niitä asioita niin paljon.
Tämä. Nuorena ne asiat oli uusia ja jänniä, vanhempana monet jutut on jo nähty.
Kuuluubikään varmaan? Oon ite 35 ja tää on jotenkin ihan kamalaa.. Ei parikymppisenä ollut vielä tämmöistä " historiaa " :D Ja joo, oma teinityttö ja sen vaatteet, kuin paluu omiin teinivuosiin 2000 luvun alkuun <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuluubikään varmaan? Oon ite 35 ja tää on jotenkin ihan kamalaa.. Ei parikymppisenä ollut vielä tämmöistä " historiaa " :D Ja joo, oma teinityttö ja sen vaatteet, kuin paluu omiin teinivuosiin 2000 luvun alkuun <3
ootko saanu lapsen jotenkin nuorena? nimimerkillä oon 33 v ja ikäisilläni on lähinnä vauvoja ja taaperoita.
Minä ajattelen usein menneitä vuosikymmeniä. Mutta olenkin monella tavalla toistava tapaus. Syön usein samoja ruokia, en kokeile uusia asioita innoissani, katson samat leffat ja sarjat uudelleen jne. Selittyisikö osittain tällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkava keski-iän kriisi voi ilmetä noinkin, silloin alkaa usein miettiä mennyttä elämäänsä. Saattaa romantisoida ja kaivata vanhoja aikoja, etenkin jos nykyaika tuntuu erityisen synkältä. Kriisi ei välttämättä tarkoita puolison vaihtoa tai prätkän ostamista, vaan voi vaikka vajota muistoihin. Itse teen kaikkea kuten ap, lisäksi olen alkanut jopa seikkailla unissani nuoruusajan maailmassa ja paikoissa. Se lohduttaa ja antaa turvaa tässä maailmassa.
Lisäksi kaipaan hurjasti menneitä aikoja elämän silloisen yksinkertaisuuden takia. Silloin oli aikaa olla ja tilaa elää ja hengittää, olla luovakin kun aika ei mennyt kaikkeen ylimääräiseen. Työelämäkin oli rennompaa. Tuntuu että nykyään kaiken energian vievät jatkuva muutos vain muutoksen vuoksi, ärsyketulva, digilaitteet ja niiden ongelmien selvitys, vaativat ihmissuhteet yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tänään päätin etten muistele menneitä enää ollenkaan, nyt katsotaan eteenpäin.
Elän nykyhetkessä ja muistelen harvoin kovin kauas menneeseen. En mieti myöskään liikaa tulevaisuutta maks vuoden päähän tarkemmin. Sitä paitsi eikä se muisto muutu aina kun sitä muistelee niin se sama asia voi ajan saatossa muuttua ihan erilaiseksi, riippuen kanssa kertojista. Esim huippu joulu muuttuu kauhujouluksi jos joku toinen muistaa väärin. Katson joskus lapsuudesta videoita ja niissä ei ole vääristymiä.
Alue: Aihe vapaa
Ihan perus, suurin osa tekee tuota jonkin verran.