**SUURPERHEKUUMEILIJOIDEN vko 31**

Miten mä löydän itseni täältä, vaikka juuri lauantaina päätettiin miehen kanssa, että me ei nyt sitä nelosta enää yritetä... Listattiin kaikki negatiiviset asiat ja yksissä tuumin (??) muka oltiin sitä mieltä, että nämä on nyt tässä... Voi jee.

Ja nyt sitten taas aloin kuitenkin miettimään, että olisi se pieni nyytti ihana vielä kerran lunastaa. Kelaan päässäni viikonlopun keskustelua, että eihän me vaan sanottu missään välissä " ei koskaan" ... Sen tiedän, että tämä " projekti" (jos sitä edes on) siirtyy, tähän hätään ei vauvaa yritetä, enkä sitä nyt tähän kyllä haluakaan. Käytännön asioiden takia. Mutta entäpä tuolla ensi kesän lopulla, josko silloin?? Ehtii tässä vuodessa miettiä asian läpikotaisin... Tiedä sitten onko se hyvästä vai pahasta.

Juuri sitten eilen mietin myös, miten hyvin täällä kotona nyt viihdyn, enkä todellakaan halua työelämään. Olenko sitten lusmu vai miten, mutta sittenhän olen.



kaakaokirahvi *ajatukset totaalisen sekaisin*



ps. onnea plussanneille!!

Laitanpa minäkin välillä kuulumisia tänne suurperhekuumeilijoiden palstalle.

Täytyy sanoa että tuon viimekuisen km:n jälkeen ei ole tullut kirjoiteltua mitään minnekkään.. ajatukset on välillä aika vuoristorataa.. ja tuntuu että tuo murkkuikää lähestyvä neiti löytää minusta kaikki ärhäkät hermopesäkkeet..huh huh.

Niin, kuitenkin kuumeilen nelosen puolesta. Ja mies myös.

Eilen kyllä olin niin ärhäkällä tuulella kaikille, mies vielä yritti lähestyä illan päälle minua, uhkasin antaa turpaan jos hipaseekaan minua tässä olotilassa. Huh - mikähän on biorytmi tällä hetkellä..

Selkä oli tajuttoman kipeä alhaalta koko päivän, ihan kuin silloin km:n tullessa, siksi kai minä niin kurjalla tuulella olin.

No tänään ihmettelin kun oli niin huono olo. Siis todella oksetti. Hirvitti että jos nyt mahatauti tulee koko perheeseen, kun lapset lähti leireille. Kurjaa jos siellä rupeavat sairastamaan.

Nyt ei ole enää öklö olo.

Mietinkin että kun km tapahtu tasan 3 viikkoa sitten, ja kun menkkoi ei ole vielä kuulunut (4-6vkon kuluttua tulis about), niin kierron vaiheista en tiedä yhtään mitään. Mutta toiveajattelu iski, voisiko tuo pahoinvointi ollaki oire että olisin raskaana??

Niin, tällästä omaa napaa vaan tulee mietittyä. Mutta onneksi on tällänen palsta, jossa se on ihan sallittua:)

Kaakaokirahvi: lämpimät ajatukset teille, vaikka ois keskustelussa sanottu " ei koskaan" - huomaan ainakin meillä sen, että usein se tulee kumottua:) Kun asioita keskustelee ja siis on se keskusteluyhteys siipan kanssa, saa eri puolilta näkökantoja, voi jonkin ajan päästä huomata, että on valmis " uhraamaan" joitain asioita toisten asioitten hyväksi. Ja nimenomaan nämä asiat yleensä kypsyy molemmilla tahoilla vaivihkaa..Eli never knows!!

Tanni: meillä taitaa olla samanlaiset vaiheet menossa, halaukset sinulle ja kerää positiivisuutta sieltä mökkilomalta!

Vilkutus myös muille!! Ja ennenkaikkea onnittelut kaikille plussanneille!

-sinuvi- (lapset 96, 97 ja 06 sekä toive?)tanni:

Huomenia kaikille!!

Olen kolmen lapsen äiti, ja periaatteessa vauvakuumeilija mut käytännössä en. Nuorimmainen on nyt 4kk, mutta tiedän, että haluan vielä neljännen nyytin. Meillä myös on periaatepäätös perheenlisäyksestä, mutta parin vuoden ikäerolla. Iso MUTTA tässä kaikessa on, ja halusin kysyä, onko kenelläkään kokemusta...?



Minulla oli kohtalainen raskausmyrkytys viimeisessä raskaudessa, joka todettiin rv34+5, ja raskaus käynnistettiin rv37+4. Terve lapsi (joskin pieni sisaruksiinsa nähden ja viikkoihin nähden juuri juuri " käyrillä" ) syntyi syöksytyyliin ja on tosiaankin ollut meidän kaikkien silmäterä =) Eli millaisia kokemuksia teillä on raskausmyrkytyksen uusiutumisesta...? Mulla on synnytykset takana vuosina 2003, 2004 ja tänä vuonna. Vuonna 2004 mulla käynnistettiin synnytys lievien raskausmyrkytysoireiden takia rv40+2, mutta esikoisen kanssa ei mitään oirettakaan r-myrkytyksestä.



Nyt siis pelkään, että kannattaako edes haaveilla neljännestä nyytistä, eli paheneeko myrkytys kerta kerralta? Vai voiko se seuraavalla kerralla jäädä tulemattakin? Mitäs siitä, jos se tulisikin uudestaan, jos kaikki menisi yhtä hyvin kuin viimeksi, mutta mitäs jos synnytän jo jossain rv30. Eli pelko on kova... Ja vauvakuume, kuten te siskot tiedätte, on valtaisa =)



Onko kokemuksia? Rohkaisevia tai vähemmän rohkaisevia kaivataan...?

Taitaa tää maanantai olla jotenkin huono päivä useammalle. Niin myös minulle.



En saanut aikaa lääkärille, kun lääkäripula vaivaa tätä kuntaa. Huomenna meinaan soittaa terkalle, joka teki talvella eräänlaisen kierukkaan liittyvän tarkastuksen. Josko sitä kautta pääsis edes tarkistuttaa, onko tulehdus tuolla alapäässä vai muutenko tuntuu inhalta. Voiko terkkari poistaa kierukan? Viitsinkö edes kysyä asiaa?



Ajatukset ailahtelee muutenkin kuin vain tämän vauvakuumeen suhteen. Mutta jotenkin tuntuu varmemmalta, että minä haluan raskautua piakoin / lähikuukausina...... Mutta aina ei saa mitä haluaa niinpä pitää vaan toivoa, että asiat menee niinkuin niiden pitää mennä....



Plussaonnea teille, joilla vauvan yrittäminen meillään!



K@@po, jolla entistä voimakkaampi vauvakuume valtaa mielen

Pitää vielä kertoa, mitä unta näin yöllä. Olin synnytyssalissa ja ihmettelin, että miten pääsin niin vähillä oireilla saliin. Ei supistellut, vaikka kuinka kuulostelin itseäni. Sain kuitenkin olla synnytyssalissa, mutta itse toimintaan asti ei uni jatkunut. Samalla eräs kaverini oli myös samaisessa huoneessa, eikä hänenkään vointi vaikuttanut mitenkään synnyttävältä. Mitähän tämäkin tarkoittanee..... Liekö kyseinen kaveri raskaana tai sitten kaukana moisesta ajatuksesta ;-)



Ja tällaiset unet saa vauvahaaveet taas hohtamaan :-)

Ensimmäistä kertaa täällä pitkään aikaan...ja kova kuume käynnissä. Ongelma on siinä, että kuumeilen yksin. Mieheni on sanonut selvin sanoin, että tämä on tässä!



Meillä on kolme ihanaa poikaa (8v, 5v ja 1v). Itse haluaisin vielä sen neljännen ja kateellisena luen niiden viestejä, joiden miehet ovat valmiita yrittämään vaikka heti. Pieni osa minusta ymmärtää miestäni monestakin syystä. Ensinnäkin meidän pojat ovat lapsettomuushoitojen tulosta. Toiseksi meillä on 4 keskenmenoa takana. Kolmanneksi synnytykseni ovat älyttömän nopeita syöksyjä eivätkä varoita etukäteen (ts. ei supistuksia vaan suoraan toimintaan). Mieheni pelkää synnytystä, minä en. Tosin minulle on luvattu käynnistys ennen kun rv38 täyttyy, jos vielä neljättä haluaisimme. Käynnistys on pakko synnytysten nopeuden ja ennakoimattomuuden vuoksi.



Eli en tiedä, onko voimia yrittää yrittää vielä kerran. Minä voisin voiman sisältäni vielä kaivaa, koska lapset antavat niin paljon. Lapsemme ovat olleet aina älyttömän helppoja ja tietenkin maailman ihanimpia, joten se ei ole se ongelma. Raskaalta tuntuu aloittaa se yrittämisen prosessi, joka voi kestää pitkäänkin. Mutta nyt se päätös pitäisi tehdä, ettei ikä ala tulla vastaan. En tiedä, hyvä se on näinkin.... Mutta kuume on kova. Mikähän lääke tähän olisi?????

Hei! Jospa minäkin nyt kirjottaisin tänne palstalle. Meillä on 3 lasta (tyttö 1993, poika 1994 ja poika 2005) ja vielä toisesta iltatähdestä haaveilen.



Ennen iltatähtemme syntymistä minulla oli kohdunulkopuolinen raskaus ja toinen munasarja ja -johto poistettiin ja lääkärit sanoivat ettei jäljelle jäänyt munasarja toimi eli ei toiveita enää kolmannesta lapsesta. Onneksi meillä on ihana poika todistamassa, ettei lääkärit ole aina oikeassa.

En tiedä miksi haaveilen neljännestä lapsesta, kaikki kolme raskautta ovat olleet vaikeita ja 2 on syntynyt etuajassa, nuorimmainen syntyi 3,5 viikkoa ennen laskettua. Jokaisessa raskaudessa olen supistusten takia joutunut vuodelepoon n. 2 kk ennen laskettua aikaa ja silti vielä haaveilen. Edellisen synnytyksen jälkeen lääkäri sanoi, ettei suosittele enää neljättä lasta, kohtu on heikko ja äidillä alkaa olla ikää. Mutta eihän ne lääkärit aina voi olla oikeassa?



Taloudellisesti olisi aivan mahdollista saada neljäs lapsi, mutta yksi makuuhuone puuttuu talosta, joten joutuisimme ostamaan isomman talon tai laajentamaan nykyistä mikä ei ole mieheni mukaan mikään ongelma. Hän kyllä pelkää miten minä jaksan neljännen raskauden, koska se ei varmastikaan olisi helppo.



Mutta olisi se niin ihana saada pieni nyytti vaikka ensi vuonna kun nuorimmainen täyttää 3. Tuntuu että olen täysin seonnut kun neljännen lapsen haluan.

K@@po, kyllä terveydenhoitaja voi poistaa kierukan. Minulta ainakin äitiysneuvolan terkka poisti kierukan ja se kävi todella helposti! Oletko jo varannut ainaa terveydenhoitajalle?



Anttusanttu, tervetuloa suurperhekuumeilijoihin! Minulla ei ole mitään tietoa raskausmyrkytysasioista. Oletko jutellut neuvolassa aiheesta? Luulisi, että he osaavat siellä antaa parasta mahdolista tietoa. Voisi jotenkin ajatella, että nykyisellä valvonnalla mitään suurta riskiä ei pääsisi syntymään, varsinkin kun " ongelma" on jo etukäteen tiedossa.



Hope, ymmärrän ajatuksesi yritysprosessin raskaudesta. Meillä kolmosta yritettiin tosi pitkään ja todennäköistä on, että nytkään en pysty raskautumaan ilman hormonihoitoa. Kolmosen yritys on näin jälkeenpäinkin muistikuvissa todella piiiitkän ja raskaan tuntuisena ajanjaksona. Ja se joka kuukautinen pettymys menkkojen alettua on jotakin sellaista, jota ei jaksaisi taas kokea.

Yritä nyt vaan pehmitellä sitä tulevaa isukkia :)



Menkat eivät ole edelleenkään alkaneet. Alan olla todella epätoivoinen. Kp. huitelee jo lähempänä kuuttakymmentä. Tänään olen menossa lääkärin puheille. Saa nähdä, mitä siellä sanotaan. Jotenkin tämä kuukautisten puuttuminen ja muu sählinki on taas saanut vauvakuumeen vahvistumaan. Tajuaa taas sen, että jos vauvaa tosissaan haluaa, niin yritykseen on ryhdyttävä nyt! Jokainen vuosi lisää vaikeuttaa projektia entisestään...

Mukavaa, että tulee uusia kirjoittelijoita palstalle...

Onpas sinua koeteltu noiden raskauksien aikana! Toivottavasti mahdollinen neljäs kerta sujuisi helpommin.

...lukea suurperhekuumeilijoiden juttuja! Niille joille olen kertonut haluavani vielä yhden lapsen, ovat katsoneet minua kuin kaistapäistä. Mutta on meitä muitakin, tämä todistaa sen =) Ystävilläni kun on autaalliset kaksi lasta, joillakin kolme...



Mä olen huono muistamaan nikkejä, mutta koitetaan:



Meriutu: Jälkitarkastuksessa kysyin lääkäriltä (tai siis lekuri ehti kysyä ensin) mahdollisesta seuraavasta raskaudesta, ja ei lääkäri kieltänyt, sanoi myrkytyksen uusiutuvan harvemmin kuin se ettei tule uudestaan. Pidän sitä positiivisena merkkinä, että lääkäri otti sen itse puheeksi, eli ei pidä minua taatusti minään pahimpana mahdollisena riskisynnyttäjänä :o) Meinaan kysyä kun aika kuluu vielä, mitä th on mieltä, koska on tosi kokenut ja tietää varmasti asiasta jotain... Raskaus on aina riski jollain tasolla, mut kyllä toi raskausmyrkytys säikäytti!



Kaisastiina: Meillä on jokseenkin samat ajatukset! Ongelmat ovat vain erilaisia... Minulla on vain kaikki lapset aika pieniä vielä. Siis uskaltaako vaiko eikö uskalla ;o)



Hyvää viikonjatkoa kaikille -ja toivottavasti aurinko alkaa paistamaan!!

Mukavat uutiset piristävät mieltä näin sateisena ja harmaana päivänä. Nyt sunkaan ei tarvitse enää pähkäillä, kun homma on selvä. Muistathan nauttia joka hetkestä.



Mulla on loppuneet järkyttävät supistukset, joita tuli viiden päivän ajan kierukan poiston jälkeen. Nyt voi sitten aloitella petipuuhiakin, kun en ole enää kipeä.



Minultakin kierukan otti pois terveydenhoitaja-kätilö, ei tarvinnut siis lääkäriä siihen hommaan. Poisto oli helppo ja nopea. Ei sattunut yhtään!!



Tervetuloa uudet kuumeilijat!! Täällähän useimmat meistä toivovat vain piipahtavansa. Itselläkin tavoite olisi lähikuukausina päästä siirtymään muiden plussanneiden perässä odottajiin. Mukavaa kuitenkin vaihtaa kuulumisia muiden enemmän ja vähemmän kuumeilevien kanssa. Kun on itsekin vähän tämmöinen ailahteleva näiden tunteiden kanssa, on melkein mahdotonta ymmärtää niitä, jotka tietävät varmuudella etteivät halua enää lapsia enempää. Siis koskaan. Hyvä ystävänikin oli aivan varma, että eivät enää halua lapsia kolmannen lapsensa syntymän jälkeen ja homma hoidettiin synnytyksen yhteydessä. Tästä on jo neljä vuotta ja he ovat hyvin tyytyväisiä tilanteeseensa. Itse en uskaltaisi varmasti koskaan tehdä lopullista ratkaisua, jollei terveys sitä vaatisi. Kun se miten tuntee nyt " ihan Varmasti" voi kuitenkin heittää häränpyllyä vuoden parin sisällä tai jopa paljon nopeammin.



Kovasti sataa! Eikös elokuuksi ole luvattu taas helteitä??



Kirjoitelkaa kuulumisia. Sofur

Terolut resepti on kassissa ja niitä pitäisi napsia nyt 10 päivää. Sen jälkeen pitäisi vuodon alkaa.... Ainakin toivotaan niin! Ärsyttävää!



Sofur, hieno juttu, että olet selvinnyt kierukan poistosta kunnialla. Onnea yritykseen :)

Kiitos vastauksista, että terkkari voi poistaa kierukan. Tänään tulee yövieraita, mutta loppuviikosta soitan terkkarille, joka hoitaa näitä asioita. Teidän tuella siis uskallan kysyä asiaa häneltä suoraan :-)



Kiitos nettiystävät! Heti alkaa sellanen jännä kutina, että pääsenkö sittenkin eroon tuosta härvelistä ja mitä syksy tuo tullessaan ;-)

Mäkin haluan kirjoitella teidän kanssa, niin PALJON samoja ajatuksia! Tänään kuume, huomenna ei, aamulla kuume, illalla ei....välillä tuntuu, että olenko sekoamassa.

Mutta tiedän, että se on sitä kuumetta!!!!

Eli hieman taustaa: ikää 36.v., miehellä ikää 40.v. ja lapsia 4 ihanaa tyttöä (97,99,04,06). Mieheni on ehdottomasti vastaan, siis EHDOTTOMASTI! Tietää tasan tarkkaan kyllä mun mielipiteen, niin tai eihän sitä kukaan muukaan voi tietää kun en tiedä itsekkään. 3. tyttäremme jälkeen tiesin todella, että toivoisin ja " haluaisin" vielä yhden. koskaan ei mielessäni ollut muuta. Nyt olen eka kertaa tyytväinen lukumääräämme, mutta silti....haaveilen ja unelmoin taas yhdestä! Aina mietin, että koska olisi mahdollisesti laskettuaika, ristiäiset jne. En voi tunteilleni mitään, vaikka tiedän järjenkin!

Raskauteni ovat olleet tosi helppoja ja tytöt tyytyväisiä ja ns. helppoja (mm. nukkuneet hyvin).

No aika näyttää mitä tuleman pitää....yhä imetän ja kuukautiset alkoivat 3. jälkeenkin melkein kahden vuoden kuluttua synnytyksestä eli epäilen ettei edes mahiksia ole, vaikka välillä kuvittelen, että nyt ehkä olo, että kuukautisten tai oviksen aika, kuten sanoin ehkä olen sekoamassa!

Niin vielä, että mieheni EHDOTTOMAN ein syy: hänen ikä (4.kympin kriisi)!

Ihanaa, kun saa jakaa asioita teidän kanssa. Pidemmän aikaa olen jo lueskellut!

Kiva kun porukkaa tulee, aina joku poistuu tuonne odotuksen puolelle, joten hauska että ajatukset vaihtuu.



Itte paljon luen, ehkä vähemmän kirjoittelen.

Mulla nuorin on 2/06 syntynyt, ihanainen pallero, ja nyt kuumeessa.. tuntuu että jos alkaisin odottaa 4. kuinka jaksaisin, kun tuo kuopus on aika pieni vielä..3. päivää on todella äititakiainen, tietenkin! Vanhemmat on 96 ja 97 syntyneet.



Mies suhtautuu kyllä ihan positiivisesti vauvakuumeiluun, (itsehän sen minuun tartutti, hän kuumeili 3:sta- mitä olin silloin tosi jarruttelevalla mielellä), muttei meillä puhuta oikeestaan ääneen vauvatoiveista, johtuukohan viimekuisesta km:stä vai mistä.

Mutta huomasin, kun meillä on aataminikäiset lastenvaunut nyt käytössä, niin kyllä mies on mielenkiinnolla kattelut erilaisia uusia kärryjä,(yhden ja kahden lapsen menopelejä) mitä missäkin on vastaan tullut. Eli ihan hauska nähdä se että kyllä asia jollai tasolla miehelläkin mielessä on vaikkei niin ääneen sanota..



Tuosta sun miehesi iästä, minusta tuntui kun mies kaipaili 3:tta että apua olen niin vanha (silloin 35), kuinka jaksan ym. Mutta aina joskus mies otti puheeksi ja kauniisti puhui, ei painostanut missään nimessä, aikaa kului, ja huomasin, että minähän tässä olen kovin kuumeilemassa, vaikka alkuun olin tosi paljon vastaan.. niin se aika vaikuttaa. Eli anna miehellesi aikaa..

¨

Tuosta imettämisestä, mulla ennätti tulla yhdet kuukautiset, ennen kuin raskauduin (km), ja kuitenkin yhä imetän.. Nyt ei ole tullut niitä toisia kuukautisia, eli vähän hassu tilanne, kun en tiedä yhtään kierron tilannetta.. Mutta eiköhän se luontoäiti kerro, joko menkat ei ala aikoihin tai kuukautiset alkaa - yksinkertaista!! Heh,- no ei minulle ainakaan, -mielikuvitus on niin hyvä löytämään oireita asiaan kuin asiaan..:)



Meriutu.: nythän sun kiertos rauhottuu varmaan noilla pillereillä, joten onhan asiassa hyvä puoli:)



Ja muille tsemppiä, varsinkin kierukan poistajille, yritys tulee ajankohtaiseksi:)



-sinuvi-

Uskomatonta että löytyi tällainenkin keskustelu! Ihana jakaa tätäkin haavetta muiden kanssa kun tosiaan sukulaiset lähinnä kyselee eikö olisi jo aika myydä vaunut pois ;) Niin kai se järkevästi ajatellen olisikin mutta...

Meillä on lapset 10,8,6 ja 3v. Ja viidennestä haaveillaan! Olen juuri palailemassa työelämään oltuani kotona esikoisen syntymästä saakka,vakituista työtä ei tosin ole vielä vaikka koulutus onkin. Tykkään vaihteeksi olla töissä mutta tuntuu että pitäisi jo tehdä päätös lapsiluvusta. Ikään on jo 36v ja pelottaa iän tuomat riskit odotukselle ja jaksamiselle. Raskauteni ovat menneet muuten hyvin, mutta oksentelun ja huimauksen vuoksi töissä oleminen olisi varmaan hankalaa. Entä mitenkähän lapsi kokisi ikäeron sisaruksiinsa kun muut neljä ovat melko tiheällä aikavälillä. Pitäisikö sitten toivoa kuudettakin ;) Ja miten energia riittäisi isommille? Nyt pääsisi jo helpommalla ja voisi vähän perheen kanssa matkustella yms. mutta " pilaisiko" vauva kaiken. Lastenhoitajatukiverkkomme on lähes olematon. Asia on ajankohtainen siksikin että kierukka pitäisi vaihtaa enkä kehtaisi käydä sitten otattamassa pois heti muutaman viikon päästä.. Aina olemme haaveilleet 4-5 lapsesta ja nyt tosiaan vauvakuume oireilee molemmilla.

Tervetuloa minunkin puolestani TOIVOLLE ja SANNJALLE! Mukavaa, että pino pysyy eläväisenä.



Ailahtelevainen kuume - juu... =)! Tänään aamulla kun katselin kuopuksen huoneen uutta ilmettä, niin mietin taas että kyllä nämä nyt riittää... Saatiin nukkuakin taas yli kahdeksaan. Mutta samaan syssyyn mietin miten ihanaa se on vauvan syntymän jälkeen ilmoitella ilouutisia kaikille ja kuinka ylpeä ja onnellinen anoppi ja appiukko (tämän tiedän varmaksi!) tulevat sairaalaan katsomaan vauvaa ja sitten ne ristiäiset... =)! Ihanaa kertakaikkiaan!

Sain pehmitellä miestä kolmoseen liki pari vuotta. Nyt on ollut yllättäen suht myötämielinen, mutta tosiaan viikonloppuna sitten kävimme asiasta (taas kerran) keskustelua ja hän sanoi ettei nyt kyllä enempää halua. Sitten jälleen eilen vilautti asialle vihreää valoa... Että saa nyt nähdä! :) Itse ajattelin hiljaa mielessäni yrityksen aloitusta ensi keväänä.



kaakaokirahvi

Kiva, että tulee uutta porukkaa! TERVETULOA!



Sannnja, minulla on saman kaltaisia ajatuksia lasten ikäerosta. Meillä nämä kolme ovat syntyneet kahden ja kolmen vuoden välein. Ovat paljon juttusissa keskenään ja touhuavat paljon keskenään.

Nyt tulisi väkisinkin lähes kuusi vuotta ikäeroa kolmosen ja nelosen väliin. Mietin, jäisikö neljäs ulkopuoliseksi ja kaipaisiko hän samaa ikää olevia leikkikavereita. Kahdesta iltatähdestä en kyllä uskalla edes ajatuksissani haaveilla, joten nelonen jäisi varmasti viimeiseksi.

Toisaalta isommat olisivat varmasti innokkaana apuna hoitamassa vauvaa ja kyllähän sisaruksista silti seuraa on, vaikka ikäero on pitkä.



Vielä muutama viikko sitten pakksella ollut vauvakuume on taas oikein roihahtanut! Kun nyt tuon hormonikuurin jälkeen alkaisi vaan nuo kuukautiset ja pääsisi yrittämään!

Jaahas, täällä taas... =) Harvemmin olen kirjoitellut, mutta lueskelen sitäkin enemmän. Ja voi miten ihanaa, että muutkin suurperheiden äidit miettivät tismalleen samoja asioita! Varsinkin Sannja & Toivo06, tekstinne olivat hyvin tuttuja sisällöltään.

Minäkin kuumeilen 5:ttä. Isäntä yrittää jarrutella, perustelee hänen iällään (44), mutta ei ole kuitenkaan ehdotonta ei:tä sanonut =). Mutta minuakin huolestuttaa oma jaksaminen: meillä ei ole lastenhoitoverkostoa ollenkaan ja isäntä on reissutyössä eli olen lähes " arki yksinhuoltaja" , lapset + oma harrastukseni koirat (7 kpl). Lapset ovat meillä iältään 13v, 5,5v, 4v ja 1v3kk. Itse olen " jo" 36v ja lääkärit pelottelivat aina vain vaikeammalla raskausajan diabeteksellä, mitä lähemmäs neljääkymppiä mennään =(. Kaikissa raskauksissa minulla on ollut tämä raskaudenaikainen diabetes, nuorimman odotukseen määrättiin jo insuliini. Tämäkin asia mietityttää...

Mutta kuume ON kova. Kaupassakaan en näe kuin ihan pieniä vauvoja tai odottavia äitejä, mitään vauvajuttuja en ole hävittänyt vaikka tarkoitus oli: meilläkin kun " näiden piti nyt olla tässä" .

Mutta katsotaan, mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan =).

Pakko kommentoida, eikös miehet ookki jänniä, kun kerroit että vkonloppuna oli ehdoton ei, ja nyt eilen jo vihreää.. Ja aina sanotaan naisista, että ovat ailahtelevaisia!!



Mutta näinhän se on, että kun heittää ajatuksen ilmaan, sen täytyy saada kypsyä, jotta oikeesti tietää mitä haluaa..



Mullahan kävi just toisinpäin, mies halus, minä en ja pian itte huomasin haluavani:)



kaakaokirahvi.. se kevät voi tulla nopeammin kuin arvaatkaan, vaikka jo syksyllä:)

sinuvi