Lue keskustelun säännöt.
mies uhkasi hakata sinisen mustaksi, jos en tee aborttia.
09.06.2007 |
en ole kieltäytynyt abortista, kysynyt vain voisiko raskautta jatkaa. Syy on minun, mies luuli että pillerit on, jälkiehkäisy petti.
Mies ei usko että olisin jälkiehkäisyä ottanutkaan. Lapsia on jo kolme.
Töissä asiat molemmilla hyvin, tulevaisuus hieman auki työnantajan jatkoideoista ei tietoa, kuolemansairas vanhempi miehellä.
Nyt ilmeisesti niin epätoivoinen, kun arvelee, etten ehkä teetäkään aborttia. Olen luullut että asiasta olisi ollut vara puhua.
Eilen illalla joi olutta ja muuttui synkemmäksi. Alkoi puhua uhkaavaan sävyyn. Sanoin, että hän vaikuttaa uhkaavalta -hän sanoi, että hyvä. Sanoi, että voin olla varma, että jos en aborttia tee hän tulee hakkaamaan minut sinisen mustaksi.
Hän kehotti, etten nyt " haastaisi" häntä, vaan menisin nukkumaan. Odotin, että hän itse nukahti ja soitin poliisille ja turvakotiin.
Poliisiasia ei ole, kun ei ole fyysisesti koskenut. Epäilen, että armeijankäynyt karatea harrastanut mies tekisi minusta kyllä selvää, ettei olisi poliisille soittelijaa enää, jos niin kävisi.
Kiitos turvakodin päivystäjälle, joka keskusteli kanssani.
Aamulla mies oli hereillä, tuskin paljoa nukkunut. Kysyi uhkaavaan sävyyn haluanko vielä riidellä. Sanoin, että en. Sanoin myös, että uhkailu tuntuu kamalalta. Ja pitäisikö meidän muuttaa erilleen. Sanoin,
että se tuntuisi pahalta.
Hän sanoi,ettei hänellä ole pienintä oljenkortta, miksi uskoa minun ottaneen jälkiehkäisyn, ja ettei voi enää luottaa minuun.
Olin tullut siihen tulokseen, että vaikka tunteet muuta sanoisivat, niin abortti on ratkaisu. Nyt tämän uhakilun jälkeen mietin, että pitäisikö sittenkin päättää toisin.
Erosta tulee helvetti.
Kommentit (134)
mies on itkuinen ja masentunut. Ymmärtää, että minun on vaikea olla hänen kanssaan.
Olen puhunut kriisipuhelimen työntekijän kanssa.
Menen myös jatkossa muualle terapiaan. Kriisi-ihminen oli vahvasti sitä mieltä että mieskin tarvitsisi apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ottaa/on ottanut yhteyttä mieheen toivon, että hän ottaa avun vastaan. Hän on kyllä ilmoittanut olevansa niin älykäs, että selviää itse näistä tilanteista (!).
Veli on koettanut soittaa, mutta ovat puhuneet vain isänsä sairaudesta.
En aio ruveta terapoimaan miestäni, kysyn vain. Nyt täytyy vaan koota oman elämänsä palaset jotenkin uudelleen.
Olet saanut todella outojakin vastauksia! Muista, että osalla meistä ihmisistä on tiettyjä putkikatseisia elämänfilosofioita... On hienoa, että olet hakenut apua. Tuo käyttäytyminen mieheltäsi on todella pelottavaa. Ero ei siltikään välttämättä ole ratkaisu! Tarkoitan tällä sitä, että jos käykin niin, että miehesi tajuaa toimineensa ja sanoneensa väärin ja suostuu hänelle tarjottuun apuun niin kaikki ei suinkaan ole vielä menetetty. Jos jatkaa tuolla uhkailevalla linjalla niin sit ei kai voi mitään... Ja minä uskon sinun tarinaasi! Tiedän, että kun suru on päällä niin ajatukset hieman rönsyilevät ... Ja vaikka mies tähän apuun viimein suostuisikin niin sekään ei ole mikään helppo tie eikä takeita tulevaisuudesta ole. Itse te päätätte mitä te tulevaisuudelta haluatte. Loppujen lopuksi tällä palstalla voi saada aivan väärän kuvan teidän parisuhteesta. Me paukapäät täällä näyttöjemme ääressä emme todellakaan tiedä kaikkea vaikka osa osaa päättää teidän asioista suin päin! Murr!
Tällä hetkellä tilanne on se, että mies oli illan " kävelyllä ja rannalla istuen katsellen joutsenia" sitä ennen oli kertomansa mukaan sattumalta törmännyt isäänsä ravintolan terassilla ja jutellut lyhyesti.
Tuli kotiin, leikki hetken nuorimmaisen kanssa ja pelasi sitten pari erää tammea isompien kanssa. Minuun ei juuri ota kontaktia. Asettui kyllä sohvalle hetkeksi " keskustelemaan" . vastaili lyhyesti kysymyksiin, ei itse tehnyt mitään aloitetta. Kysyin, onko tullut jotain uusia ajatuksia tai onko mielenmuutoksia, kuulema ei. Ei tunne mitään. Minä olen ilmoittanut vihaavani häntä eikä hänellä ole siihen mitään lisättävää. Sanoin, että on oltu molemmat shokissa ja jos sanon vihaavani häntä en tarkoita sitä loppuelämäksi.
Sanoin, että haluan yrittää jotain tehdä, mutta olo on neuvoton ja kuin palleaan lyöty -henki ei kulje. Pitäisi tehdä huoneentaulu vihkipapin sanoista: " toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa" - on päässyt unohtumaan molemmilta.
Kerroin kriisityöntekijän (mies) arvelleen hänenkin hyötyvän avusta ja annoin puhelinnumeroita. Hän ilmoitti edelleen ettei niitä tarvitse.
Kysyi nukutaanko samassa vai eri sängyissä. Sanoin, että nukutaan samassa vaan. Meni nukkumaan.
Tuntuu, että tässä rampa taluttaa sokeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kebabilla, kun lapset sängyissään.
aamulla halusi halata, mutta iltapäivällä oli taas kaikki minun syytä. Appi suosittaa jäitä hattuun lasten vuoksi, sanoo että sitten vasta on kamalaa. jos ero tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi oikeasti olla noin yksinkertainen ja saapas, että tappaisi lapsen kelvottoman miehen vuoksi ja sen lisäksi jäävielä asumaan tuollaisen retaleen kanssa! Ja vielä tämän jälkeen jakaisi aviovuoteen tuollaisen kurjimuksen kanssa?!
No, jos tosiaan tämä on totta niin kyllä on vakka löytänyt kantensa. ..and they lived happily ever after!
todellakin ettei enää tule samanlaista uhkatilannetta eteesi miehesi taholta jonkin muun aian yhteydessä josta miehesi ei pidä liittyen sinuun ja tekemisiisi?? En jaksanut lukea saamiasi vastauksiasi mutta mielestäni miehesi on sairas eikä hän luultavasti tule muuttumaan. Hän taitaa olla jo lyönyt sinua ja tiedät että hän kykenee siihen uudestaan ja uudestaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoin, että kaiken.
" pitikö sinun vielä tämäkin kortti mennä vetämään !? kuolevalle isälleni vielä ejhdit kertomaan !" Oletko mielestäsi hyvä ihminen ?
" En tunne sinua enää" .
On kuunnellut " everything falls apart" -biisiä netistä, kun tiesi, että sikiö on abortoitumassa.
Sanoi, että " et ole tosissasi" kun lähdin ulos polttamaan pienen sikiön ohuen käsipaperin sisällä, mitä jäi hautasin pihlajan alle. Tulin takaisin, mies kysyi mitä tein, ja sanoin, etten halunnut sitä vetää pöntöstä enkä laittaa roskiin. Nyt vaan sitten vuodan enää.
Vähän sen jälkeen appi soitti ja yritti omalla tavallaan auttaa.
Mies suuttui jä lähti " kävelylle" . Appi soitti hetken kuluttua, että se on tulossa sinne, lupasi soittaa kun lähtee eikä juottaa mitään.
Epäili, että poika on jotenkin nyt kyllä vinksahtanut ja hoidon tarpeessa.
Mun on laitettava lapsille ruokaa pöytään, mies on laittanut uuniin kanaa.,
hölmöt otatte tosissanne tän jutun..
just...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lähtee. Epäilen, että jos saa asiaa puhuttua saattaa olla niin uupunut, että jää sinne yöksi.
Itsekästä ei ole elää niin kuin tahtoo, itsekästä on vaatia muita elämään niinkuin tahtoisi heidän elävän.
- Oscar Wilde
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin ei nyt sympatiat ap:lle riitä. Hän on saamaton ja laiska.
Tässä tulee käymään niin, että ap luultavasti unohtaa koko homman (tai ei ainakaan tee konkreettisesti mitään) ja jatkaa eloa miehensä kanssa ajatellen että lapsilla on paras näin. Elää miehensä kanssa ja varmaan muistelee milloin syntymättömällä lapsella olisi ollut laskettu aika ja synttärit. Minkä ikäinen se olisi tänä vuonna?
Mutta ap nielee katkeruutensa ja järkeistää itsellensä että parempi näin.
Lapset vaan säälittää kun joutuvat elää tuollaisten esikuvien kanssa, mutta ei voi mitään, niin monet muutkin elävät noin ja tuo on vain yksi pieni samanlainen elämä muiden vastaavien joukossa. Hyvin harva on tarpeeksi älykäs tekemään oikeat ratkaisut. Monelle on helpointa vain " olla" ja korkeintaan vähän yrittää avautua.
Ap, on jo selvää että jäät iehesi luokse, et edes todellisuudessa halua mitään parempaa, ehkä et ansaitsekaan. Jatka siis elämääsi. Mokasit jo.
Ehkä, siis ehkä se oli tilanteessasi parasta (tai tuntui hyvälle vaihtoehdolle). Koita nyt saada järkeä päähäsi seuraavissa päätöksissäsi!
sanoi haluavansa yrittää jatkaa.
minä kerroin vihantunteistani.
Se alkaa tajuta, että tämä voi loppua.
ettei hajoteta niiltä kaikkea. Katsotaan miten aikaa myöten omat haavat paranee, jos paranee.
Sanoin, että miten se voi ehdottaa moista, kun se on itse lapsena ollut perheessä, jota vanhemmat pitävät pystyssä lasten takia ja tietää itse, että se on ihan roskaa koko juttu.
Sanoin illalla, että kun aiemmin sanoin, etten haluaisi menettää sitä (uhkasi avioerolla, jos en keskeytä) enkä keskeyttää raskautta. Ymmärsin, että molempia ei voi saada, nyt tuntuu, että olen menettänyt molemmat.
Turhaa, mutta mietin, että jos olisi ollut mahdollisuus ja tilanne puhua sen papin kanssa, olisinko päättänyt toisin. Olisi ehkä ekalla käynnillä pitänyt vaan jäädä puhumaan eikä kiirehtiä kotiin päästämään miestä töihin. Se pappi taisi olla kyllä siellä konferenssissa silloinkin.
Kaatunutta maitoa on turha itkeä - ranskal. sananl.
Itkin kaupungin asuntovirastossa ja heti löytyi " hätäasunto" johon ystävien avustuksella saimme haettua yhteisestä asunnostamme jotain elämiseen tarpeellista ja lapsen kamat. Siitä sitten rauhassa haeskelin paremman asunnon samalta seudulta ja nyt elämäntilanne on vakaa. Exän kanssa toki on jännitystä kun hänen elämässään päihteet näyttelevät niin suurta osuutta mutta ehdottomasti oikean ratkaisun tein. Elämässä on nyt värit ja on hyvä hengittää! Rohkeasti vaan eteenpäin!
tai ap:n mielenterveyteen, valitettavasti.
Miten muka 6 viikkoisessa sikiössä on mitään haudattavaa, eikös se ole erittäin erittäin pieni vielä? Vähän liian paksulta alkaa tuntua...
nainen on valmis menemään miestä miellyttääkseen. Vaikka ei itse haluaisi. Eli raskaus keskeytetty miehen mieliksi ja nyt sitten ollaan suru puserossa ja mies ei ymmärrä. Mitä miehen pitäisi ymmärtää, kaikkihan meni kuten hän halusikin!
Tässä tapauksessa suuri häviäjä on tietenkin raskauden keskeyttänyt vaimo, joka ei ottanut oman elämänsä ohjia käsiinsä. Sen sijaan itkee nyt keskeytynyttä raskauttaan, vaihtoehtona olisi ollut muuttaa lapsien kanssa pois ja saada selvästi haluamansa lapsi 9 kuukauden päästä.
Jos on jo kolme lasta, samassa olisi varmasti mennyt vielä neljäskin. Miehen reaktio tilanteessa oli kaikin puolin pettymys. Miksi mies ei halunnut ymmärtää laisinkaan vaimon halua pitää lapsi? Luultavammin vaimo ei lähde mihinkään, katkeroituu raskaudenkeskeytyksestä, mies ei edelleenkään ymmärrä ja alistaa aina uusin tavoin.
Ei aina sympatia riitä jos vaihtoehdot on selvillä, mutta mitään ei haluta tehdä oman elämänsä parantamiseksi. Nyt sitten nyyhkitään vaikka vaihtoehtokin olisi ollut.