Tuo lähityökomennus on oikeasti keino päästä ylimääräisistä työntekijöistä eroon

Vierailija kirjoitti:

Hyvä jos tulisi avoimia paikkoja myös. Kelpaisi. 

 

Pitkäaikaistyötön 

Eipä sellasia suoraan avoimille työmarkkinoille palkata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain introvertit tai sosiaalisesti rajoittuneet ihmiset eivät ymmmärrä mitä hyötyä on kasvokkain kohtaamisella. Yrityksen ainoa tavoite ei ole se että määritetyt työtehtävät tulevat suoritetuiksi vaan myös se että työntekijät antaisivat panoksensa myös muutenkin. Ne työntekijät joilla ei ole yritykselle ja työyhteisölle mitään muuta annettavaa kuin työpanoksensa niin joutavatkin pois jos ei läsnä olo edes pari päivää viikossa kiinnosta.

Mites kun kolleegat ovatkin ihan eri paikkakunnalla ja ihan ulkomaillakin joku? Onhan siellä toimistolla tietenkin jotain tyyppejä, mutta eipä kiinnosta jakaa omaa elämäänsä kellekään random tyypille ihan vaan siksi että nyt satutaan olemaan samassa työpaikassa. Sitten kun toimistolle menee, niin aamukahvilla istutaan minimissään puolituntia, lounas on vähintään tunnin ja sitten onkin jo iltapäiväkahvi minimissaan puolituntia. Toki siinä sitten pitää kuunnella toisten teams palavereja ja muita höpinöitä siinä työpöydän ääressä. Oma keskittyminen häiriintyy jatkuvasti. On kyllä mahtavaa tuo toimistolla työskentely.

Minä olen tuo amk-ope ja olen vetänyt yhteisiä opintojaksoja ulkomaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa. Suunnittelemme verkossa ja homma edistyy. Mutta se kolme face to face päivää on the juttu. Koko kurssi saadaan silloin kasaan, kun verkossa asiat pyörivät ympyrää. 

Eli eiköhän työtehtävät ole erilaisia, mihin toimii mikäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain introvertit tai sosiaalisesti rajoittuneet ihmiset eivät ymmmärrä mitä hyötyä on kasvokkain kohtaamisella. Yrityksen ainoa tavoite ei ole se että määritetyt työtehtävät tulevat suoritetuiksi vaan myös se että työntekijät antaisivat panoksensa myös muutenkin. Ne työntekijät joilla ei ole yritykselle ja työyhteisölle mitään muuta annettavaa kuin työpanoksensa niin joutavatkin pois jos ei läsnä olo edes pari päivää viikossa kiinnosta.

Työpanos on ainoa mistä yksityisyritys on kiinnostunut. Teillä siellä valtiolla tai kunnalla varmaan sirkustemput ovat tärkempi juttu.

En ole koskaan ollut valtiolla enkä kunnalla töissä vaan aina yksityisessä yrityksessä. Työpanos sisältää niin paljon muutakin kuin konkreettisen työtehtävien mekaanisen suorittamisen.

Nyt jos kyse on lähityön suurista eduista, niin pian pitäisi op-ryhmään tulla isoja rekrytointeja kun kauimmaiset lopettavat kuitenkin.

Jos kyse on siitä että porukkaa piti saada ulos, on jonkin ajan kuluessa irtisanomisia silti edessä, tuskin riittävästi tähän lopettaa.

Sitten vaan seurataan! Omat euroni laittaisin kakkosvaihtoehdolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain introvertit tai sosiaalisesti rajoittuneet ihmiset eivät ymmmärrä mitä hyötyä on kasvokkain kohtaamisella. Yrityksen ainoa tavoite ei ole se että määritetyt työtehtävät tulevat suoritetuiksi vaan myös se että työntekijät antaisivat panoksensa myös muutenkin. Ne työntekijät joilla ei ole yritykselle ja työyhteisölle mitään muuta annettavaa kuin työpanoksensa niin joutavatkin pois jos ei läsnä olo edes pari päivää viikossa kiinnosta.

Mites kun kolleegat ovatkin ihan eri paikkakunnalla ja ihan ulkomaillakin joku? Onhan siellä toimistolla tietenkin jotain tyyppejä, mutta eipä kiinnosta jakaa omaa elämäänsä kellekään random tyypille ihan vaan siksi että nyt satutaan olemaan samassa työpaikassa. Sitten kun toimistolle menee, niin aamukahvilla istutaan minimissään puolituntia, lounas on vähintään tunnin ja sitten onkin jo iltapäiväkahvi minimissaan puolituntia. Toki siinä sitten pitää kuunnella toisten teams palavereja ja muita höpinöitä siinä työpöydän ääressä. Oma keskittyminen häiriintyy jatkuvasti. On kyllä mahtavaa tuo toimistolla työskentely.

Miten kertoa että on introvertti sanomatta sitä suoraan. Kuten sanoin introvertit eivät ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain introvertit tai sosiaalisesti rajoittuneet ihmiset eivät ymmmärrä mitä hyötyä on kasvokkain kohtaamisella. Yrityksen ainoa tavoite ei ole se että määritetyt työtehtävät tulevat suoritetuiksi vaan myös se että työntekijät antaisivat panoksensa myös muutenkin. Ne työntekijät joilla ei ole yritykselle ja työyhteisölle mitään muuta annettavaa kuin työpanoksensa niin joutavatkin pois jos ei läsnä olo edes pari päivää viikossa kiinnosta.

Työpanos on ainoa mistä yksityisyritys on kiinnostunut. Teillä siellä valtiolla tai kunnalla varmaan sirkustemput ovat tärkempi juttu.

En ole koskaan ollut valtiolla enkä kunnalla töissä vaan aina yksityisessä yrityksessä. Työpanos sisältää niin paljon muutakin kuin konkreettisen työtehtävien mekaanisen suorittamisen.

Kahvilla istumisen? Ja ei mitään 10 min vaan vähintään 30 min?

Vierailija kirjoitti:

Juu, ne jotka tykkää lusmuilla "linjojen takana piilossa" voivatkin lähteä koska tutkitusti etätyö on heikentänyt tuottavuutta. Tämä ei ole yksilön syy vaan järjestelmän ja evoluution, sillä pääsääntöisedti ihmiset ovst mukavuudenhaluisua ja ottavst sitä omaa aikaa jos se vaan on mahdollista. Toki jotkut jotka ovst intohimoisia työnarkomaneja voivat saada kotona enemmän aikaan kuin toimistolla, muutta jos kuka on yhtään työhönsä tympääntynyt ja työtä on sen verran vähän tai henkilö selviytyy työstää esim 6 h / päivä, niin 95% ottaa sen lopun ajan ns vapaana. Helposti tulee myös ehkä tehtyä sitä että jos on joku omasta mieledtä tarpeeton teams  webinaari tai diiba daaba johdon strategialätinä tiedotustilaisuus, niin pistetään läppärissä äänet osommalle ja pistetään samalla pyykkiä koneesern ja tyhjennetään tiskikonetta tai jopa imuroidaan kuulokkeet päässä. Tiedämpä erään joka pesee ikkunoita muka osallistuen johonkin paltsuun missä ei tsrvitse muutakuin kommentooda satunnaisesti. Sitten kun katsoo kalenterista että pomolla on klo 14-16 palaveri jolloin voi itsekin liueta jo koneen äärestä koska tietää ettei se sillon yritä tavotella. 

Käsi sydämmelle kuinka moni mökin omistaja tekee sitä että ainaki keväästä syksyyn torstaina lähdetään jo mökille ajamaan (tietysti hyvissäajoin osin jo ehkä työpäivän aikana) ja pe on etäpäivän etäpäivä sieltä mökiltä jollon jo kylmä kalja/lonkero kädessä puolilta päivin vastaat jonkun s postiin ja siihen yhteen puheluun ja muutoin pe on ainakin puolittainen vapaapäivä. Näin minäkin varmadti tekisin a) jos ois mökki ja b) jos työt antais siihen myöten. 

Tunnustan että laiskottelen joskus kun pomo on lomalla jos siihen on työmäärän takia mahdollisuus, saatan minäkin lähteä kampaajalle jo klo 14.30 tai vaikka kesällä rannalle tms koska on niin hiljaista. Mulla oli jokunen v sitten ed työnantajalla niin hiljaista että mietin jo oman firman perustamista jonka kautta tekisin satunnaisesti pari kolme kertaa viikossa xxx ammattialaan liittyviä ns keikkatöitä (osapäiväisesti) ihan toisella alalla kuin missä nyt olen. Kyllä joskus etäpäivät meni vauvapalstaillessa, tv tä katsoessa ja muutamiin s posteihin vadtaillessa, mut se itseasiassa tylsistytti minut ihan niin että aloin stressaantua siitä tarpeettomuudesta ja toimettomuudesta.

Enpä kyllä tunnista mitään näistä. Toki joskus on päiviä jolloin ei saa niin paljon aikaan, mutta en silti tee kotihommia tms. vaan olen koneen ääressä. Mutta näitä päiviä on yhtälailla konttorillakin silloin tällöin (huom. harvoin, ei jatkuvasti)

Normaalisti saan kotona paljon enemmän aikaan eikä ole mitään vaikeuksia kääntää itseä työmoodiin jolloin tiskaamattomat tiskit tai sukat lattialla ei kiinnosta yhtään vaan fokus on täysin töissä. Ei todellakaan käy edes mielessä pestä ikkunoita palaverin aikana tai tehdä töitä mökiltä kalja kädessä! 😄 Eiköhän näitä harrasta ne jotka muutenkin lusmuavat töistä minkä ehtivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain introvertit tai sosiaalisesti rajoittuneet ihmiset eivät ymmmärrä mitä hyötyä on kasvokkain kohtaamisella. Yrityksen ainoa tavoite ei ole se että määritetyt työtehtävät tulevat suoritetuiksi vaan myös se että työntekijät antaisivat panoksensa myös muutenkin. Ne työntekijät joilla ei ole yritykselle ja työyhteisölle mitään muuta annettavaa kuin työpanoksensa niin joutavatkin pois jos ei läsnä olo edes pari päivää viikossa kiinnosta.

Mites kun kolleegat ovatkin ihan eri paikkakunnalla ja ihan ulkomaillakin joku? Onhan siellä toimistolla tietenkin jotain tyyppejä, mutta eipä kiinnosta jakaa omaa elämäänsä kellekään random tyypille ihan vaan siksi että nyt satutaan olemaan samassa työpaikassa. Sitten kun toimistolle menee, niin aamukahvilla istutaan minimissään puolituntia, lounas on vähintään tunnin ja sitten onkin jo iltapäiväkahvi minimissaan puolituntia. Toki siinä sitten pitää kuunnella toisten teams palavereja ja muita höpinöitä siinä työpöydän ääressä. Oma keskittyminen häiriintyy jatkuvasti. On kyllä mahtavaa tuo toimistolla työskentely.

Miten kertoa että on introvertti sanomatta sitä suoraan. Kuten sanoin introvertit eivät ymmärrä.

Heh. Et sitten muuta keksinyt, kun olet just sellainen, että kerrot kahvipöydässä kuinka repa teki sitä, tätä ja tuota, mutta oikeasti muita vaan ärsyttää, kun olet koko ajan äänessä. Sama siellä toimiston puolella. Kaltaisesi ihmiset puhuvat kovaan ääneen teams puheluita sun muita jorinoita vieressä istuvalle kun muut haluaisi keskittyä siihen työntekoon. Mua ei kiinnosta tilittää töissä kenellekään omaa elämääni eikä mua oikeastaan kiinnosta mitä kukin teki vaikkapa lomalla tai viikonloppuna. Onks sulla jotain lomasuunnitelmia kysytään, kun pitää viikon loman. No ei kuulu sulle ja kerron kyllä jos on jotain mitä haluan sinulle kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt sitten vaan raportoimaan etätyöpäivän saavutukset joka työpäivä esihenkilölle. Siinä nähdään, kenet kannattaa pitää.

Aikataulut ystävä hyvä aikataulut. Ei tarvita sen enempää selityksiä.

Työntekijältä ei pidä odottaa muuta kuin hänen työpanoksensa. Siihen ei sisälly höpisemistä konttorilla. Onneksi tuo ei ole mun esimieheni.

Tein suurimman osa työuraani ohjelmisto- ja muilla teknisillä aloilla, mm. 15 vuotta Nokialla (humanistina). Etätyöt olivat useimmissa paikoissa mahdollisia, mutta en niitä tehnyt. Minulle oli tärkeää että työpaikka ja koti olivat täysin eri paikkoja joissa tehtiin eri asioita. Jos iltaisin tai viikonloppuna piti tehdä töitä, menin autiolle konttorille, jossa oli mahtava tehdä työtä ilman keskeytyksiä. 

Korona muutti tilanteen. Meidät komennettiin kotiin parin päivän varoitusajalla. Kaikki systeemit toimivat yhtä hyvin kuin töissä, toin läppärin ja työtuolin kotiin, ei valittamista. Sai nukkua melkein tunnin myöhempään, ei tarvinnut ajaa partaa tai pukea, ja kun työpäivä oli ohi ja pistin läppärin kannen kiinni, olin jo kotona. 

Yksi kuitenkin puuttui, se euforinen aamuinen liittyminen työtätekevien harmaaseen kymeen joka vyöryi kohti työpaikkoja julkisessa liikenteessä tai autoliikenteessä. Kotiin tulo väsyneenä, astuminen kotiin jossa ei ollut mitään työstä muistuttavaa. Työkavereiden tervehtimiset, kahvituntijutut ja vitsailu, lounaalla käynti, satunnaiset juttutuokiot. Nautin niistä, vaikka olenkin introvertti. 

Työteho kotona toisaalta nousi, koska häiriötekijöitä ei ollut. Toisaalta laski, koska keskittyminen harhaili. Päädyin tekemään kymmenen tunnin päiviä kahdeksan tunnin sijaan hyvittääkseni tehottomuuteni. 

Kun osittainen paluu työpaikalle tuli ajankohtaiseksi, menin mielelläni, mutta petyin. Avokonttorissa oli vain muutama ihminen, eikä ketään jonka olisin tuntenut. Palaverien pälpätys oli silti koko ajan korvissa. Ainoa mahdollisuus välttyä siltä oli varata neukkari ja istua ikkunattomassa pienessä huoneessa yksin koko päivä, mikä ei ole ihanteellista lähityötä.

Tarkoitukseni oli tehdä ainakin vuosi ylimääräistä ennen eläkkeelle siirtymistä, mutta luovuin ajatuksesta. Kotona nyhjääminen söi sielua, ja konttorilla oli liikaa häiriöitä ilman entistä yhteisöllisyyttä. Työelämä oli pilalla, ainakin minulle. 

Monet työkaverit nauttivat uudesta systeemistä täysin siemauksin. Jotkut muuttivat talviasuttaville mökeilleen. Jos perheissä oli pieniä lapsia, arki helpottui suuresti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäätään firmaan otetaan tyyppejä joita ei tarvittaessa saa työpaikalle pikana?

OP on viime vuosina palkannut ihmisiä ihan sitä mainostaen, että työtä voi tehdä joustavasti paikasta riippumatta, niin onhan se sitten heikennys. LinkedInistä luin, että joku oli rekrytty ihan etätyöperiaatteella, asuu Tampereella ja johtaa tiimiä, joka on Intiassa. Niin tämänkin nyt sitten pitäisi jatkossa tulla Vallilaan. Helsinkiin. Vaikka on alun perin siis rekrytty etätöihin.

 

Ja mikä hyöty olisi tällaista ihmistä istuttaa siellä toimistolla, kun kukaan, kenen kanssa hän tekee töitä, ei ole siellä Vallilassa?

Mihin OP tarvitsee intialaisia työntekijöitä? 

Intialaisia on todella paljon liiketalousmaailmassa. Ja ovat kyllä korkealle koulutettuja ja hyviä tekijöitä. Pidätkö koko Intiaa jonain kehitysmaana? 

Vaikeita ihmisiä ja halveksivat naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vain introvertit tai sosiaalisesti rajoittuneet ihmiset eivät ymmmärrä mitä hyötyä on kasvokkain kohtaamisella. Yrityksen ainoa tavoite ei ole se että määritetyt työtehtävät tulevat suoritetuiksi vaan myös se että työntekijät antaisivat panoksensa myös muutenkin. Ne työntekijät joilla ei ole yritykselle ja työyhteisölle mitään muuta annettavaa kuin työpanoksensa niin joutavatkin pois jos ei läsnä olo edes pari päivää viikossa kiinnosta.

Terveillä parantaa myös yleistä hyvinvointia, eikä enemmän kuormita. 

Vierailija kirjoitti:

Yritysten toimivuuden kannalta on parempi, että kaikki työntekijät ja toimihenkilöt työskentelevät yrityksen tiloissa.

Etätyöstä tulee työnantajalle kuluja, kun pitää sen työntekijän kotiin hankkia pc ja nettiyhteys sekä tietysti huonekalujakin tarvitaan.

Monilla on kotona valmiina vähintäänkin yksi tietokone, sillä kaikkien elämä ei ole riippuvaista älypuhelimista, joissa on aina naurettavan pieni näyttö. Lisäksi monissa taloyhtiössä nettiyhteys tietyllä miniminopeudella tulee automaattisesti osana yhtiövastiketta tai vuokraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain introvertit tai sosiaalisesti rajoittuneet ihmiset eivät ymmmärrä mitä hyötyä on kasvokkain kohtaamisella. Yrityksen ainoa tavoite ei ole se että määritetyt työtehtävät tulevat suoritetuiksi vaan myös se että työntekijät antaisivat panoksensa myös muutenkin. Ne työntekijät joilla ei ole yritykselle ja työyhteisölle mitään muuta annettavaa kuin työpanoksensa niin joutavatkin pois jos ei läsnä olo edes pari päivää viikossa kiinnosta.

Mites kun kolleegat ovatkin ihan eri paikkakunnalla ja ihan ulkomaillakin joku? Onhan siellä toimistolla tietenkin jotain tyyppejä, mutta eipä kiinnosta jakaa omaa elämäänsä kellekään random tyypille ihan vaan siksi että nyt satutaan olemaan samassa työpaikassa. Sitten kun toimistolle menee, niin aamukahvilla istutaan minimissään puolituntia, lounas on vähintään tunnin ja sitten onkin jo iltapäiväkahvi minimissaan puolituntia. Toki siinä sitten pitää kuunnella toisten teams palavereja ja muita höpinöitä siinä työpöydän ääressä. Oma keskittyminen häiriintyy jatkuvasti. On kyllä mahtavaa tuo toimistolla työskentely.

Miten kertoa että on introvertti sanomatta sitä suoraan. Kuten sanoin introvertit eivät ymmärrä.

Heh. Et sitten muuta keksinyt, kun olet just sellainen, että kerrot kahvipöydässä kuinka repa teki sitä, tätä ja tuota, mutta oikeasti muita vaan ärsyttää, kun olet koko ajan äänessä. Sama siellä toimiston puolella. Kaltaisesi ihmiset puhuvat kovaan ääneen teams puheluita sun muita jorinoita vieressä istuvalle kun muut haluaisi keskittyä siihen työntekoon. Mua ei kiinnosta tilittää töissä kenellekään omaa elämääni eikä mua oikeastaan kiinnosta mitä kukin teki vaikkapa lomalla tai viikonloppuna. Onks sulla jotain lomasuunnitelmia kysytään, kun pitää viikon loman. No ei kuulu sulle ja kerron kyllä jos on jotain mitä haluan sinulle kertoa.

Sinä se vaikutat oikein unelmakollegalle 👹

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä jos tulisi avoimia paikkoja myös. Kelpaisi. 

 

Pitkäaikaistyötön 

Eipä sellasia suoraan avoimille työmarkkinoille palkata.

Työtön on pitkäaikaistyötön jo vuoden jälkeen. Tarkoitatko ettei äitiyslomalla/vanhempainvapaalla olleitakaan kannata palkata? Moni on siinä kohtaa pois työelämästä kaksi tai kolmekin vuotta. 

Työttömyyskorvauksella saa toisinaan myös opiskella. Itsekin suoritin yliopistossa erään opintokokonaisuuden (60 op). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäätään firmaan otetaan tyyppejä joita ei tarvittaessa saa työpaikalle pikana?

OP on viime vuosina palkannut ihmisiä ihan sitä mainostaen, että työtä voi tehdä joustavasti paikasta riippumatta, niin onhan se sitten heikennys. LinkedInistä luin, että joku oli rekrytty ihan etätyöperiaatteella, asuu Tampereella ja johtaa tiimiä, joka on Intiassa. Niin tämänkin nyt sitten pitäisi jatkossa tulla Vallilaan. Helsinkiin. Vaikka on alun perin siis rekrytty etätöihin.

 

Ja mikä hyöty olisi tällaista ihmistä istuttaa siellä toimistolla, kun kukaan, kenen kanssa hän tekee töitä, ei ole siellä Vallilassa?

Mihin OP tarvitsee intialaisia työntekijöitä? 

Intialaisia on todella paljon liiketalousmaailmassa. Ja ovat kyllä korkealle koulutettuja ja hyviä tekijöitä. Pidätkö koko Intiaa jonain kehitysmaana? 

Vaikeita ihmisiä ja halveksivat naisia.

Ja ne naisetkin saattavat halveksia länsimaisia naisia. Mitä ylemmästä kastista tulevat sitä ylimielisempiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain introvertit tai sosiaalisesti rajoittuneet ihmiset eivät ymmmärrä mitä hyötyä on kasvokkain kohtaamisella. Yrityksen ainoa tavoite ei ole se että määritetyt työtehtävät tulevat suoritetuiksi vaan myös se että työntekijät antaisivat panoksensa myös muutenkin. Ne työntekijät joilla ei ole yritykselle ja työyhteisölle mitään muuta annettavaa kuin työpanoksensa niin joutavatkin pois jos ei läsnä olo edes pari päivää viikossa kiinnosta.

Mites kun kolleegat ovatkin ihan eri paikkakunnalla ja ihan ulkomaillakin joku? Onhan siellä toimistolla tietenkin jotain tyyppejä, mutta eipä kiinnosta jakaa omaa elämäänsä kellekään random tyypille ihan vaan siksi että nyt satutaan olemaan samassa työpaikassa. Sitten kun toimistolle menee, niin aamukahvilla istutaan minimissään puolituntia, lounas on vähintään tunnin ja sitten onkin jo iltapäiväkahvi minimissaan puolituntia. Toki siinä sitten pitää kuunnella toisten teams palavereja ja muita höpinöitä siinä työpöydän ääressä. Oma keskittyminen häiriintyy jatkuvasti. On kyllä mahtavaa tuo toimistolla työskentely.

Miten kertoa että on introvertti sanomatta sitä suoraan. Kuten sanoin introvertit eivät ymmärrä.

Heh. Et sitten muuta keksinyt, kun olet just sellainen, että kerrot kahvipöydässä kuinka repa teki sitä, tätä ja tuota, mutta oikeasti muita vaan ärsyttää, kun olet koko ajan äänessä. Sama siellä toimiston puolella. Kaltaisesi ihmiset puhuvat kovaan ääneen teams puheluita sun muita jorinoita vieressä istuvalle kun muut haluaisi keskittyä siihen työntekoon. Mua ei kiinnosta tilittää töissä kenellekään omaa elämääni eikä mua oikeastaan kiinnosta mitä kukin teki vaikkapa lomalla tai viikonloppuna. Onks sulla jotain lomasuunnitelmia kysytään, kun pitää viikon loman. No ei kuulu sulle ja kerron kyllä jos on jotain mitä haluan sinulle kertoa.

Ja sitten sä ihmettelet kun et saa koskaan kutsua mihinkään. Et toki mihinkään menisikään mutta kiukuttelet silti kun sua syrjitään. 

Kontrollontia. Kyllä aikuiset ihmiset osaa hiljakseen tehdä töitä muuallakin.

Ketä edes kiinnostaa mitä kapitalistien riistoporukoissa tapahtuu. Kapitalistiseen yritykseen työsopimuksen tekeminen on kuin menisi naimisiin täysin julkisesti tunnetun riistäjän ja hyväksikäyttäjän kanssa.