Raisa ja Antti erosivat dramaattisesti - Nyt heidän perheensä elää poikkeuksellisesti

Ja miksi wilma tunnuksia pitäisi jakaa koko suvulle? Riittää, että yhdell on

Vierailija kirjoitti:

"Kuinka Raisan ja Antin kaksi yhteistä lasta sitten ovat sopeutuneet kahdessa kodissa elämiseen ja uusiin perheenjäseniin?

Antin mielestä hyvin, pitkälti sen ansiosta, että he olivat vanhempien erotessa hyvin pieniä. Kuopus vasta yksivuotias."

Minäkin olin taapero, kun vanhemmat erosivat. En muista ydinperheaikaa.  Silti muistan ikävöineeni todella paljon toista vanhempaa ja ihmettelleeni tämän poissaoloa. 

Onkohan tuon naisen seuraava kirja sitten tematiikaltaan se kuinka haukkuu omat vanhempansa siitä että hän itse epäonnistui vahnhemmuudessaan?

Tätähän on nykyään moni tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin kirjan. Objektiivinen näkökulma puuttui, nyt se oli lähinnä omakohtainen tilitys. Antti tosin vaikutti sympaattiselta ja itsereflektioon kypsästi kykenevältä.

Jäin miettimään, onko puhe rikkinäisistä perheistä oikeasti yleistä? Ja mikä on tämä yhteiskunta, joka tuomitsee eroperheet rikkinäisiksi ja pakottaa vanhemmat pysymään yhdessä? 

Ilmeisesti nainen ei kokenut perheen menevän rikki, kun itse lähti uuden matkaan onnellisena. 

Kilttimies jätettiin. Uusi kumppani arvatenkin pistää paremmin kampoihin päällepäsmäri-Raisalle.

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin kirjan. Objektiivinen näkökulma puuttui, nyt se oli lähinnä omakohtainen tilitys. Antti tosin vaikutti sympaattiselta ja itsereflektioon kypsästi kykenevältä.

Jäin miettimään, onko puhe rikkinäisistä perheistä oikeasti yleistä? Ja mikä on tämä yhteiskunta, joka tuomitsee eroperheet rikkinäisiksi ja pakottaa vanhemmat pysymään yhdessä? 

Tieteelliset tutkimukset kiistatta osoittavat että ydinperheen riikkoutumisella on haitallisia vaikutuksia lapsille. Varsinkin silloin jos eron taustat ovat lehtijutussa kuvatut eli ei päihteitä,

väkivaltaa tai jatkuvaa riitelyä.

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi wilma tunnuksia pitäisi jakaa koko suvulle? Riittää, että yhdell on

:D

Vierailija kirjoitti:

Kilttimies jätettiin. Uusi kumppani arvatenkin pistää paremmin kampoihin päällepäsmäri-Raisalle.

Päällepäsmäri-Raisa :D

Siinä ei kyllä paljon lasten etu painanut että otti eron pelkän ihastuksen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilttimies jätettiin. Uusi kumppani arvatenkin pistää paremmin kampoihin päällepäsmäri-Raisalle.

Päällepäsmäri-Raisa :D

Välttelevä kiintymysuhde. Pelkää oikeasti hylkäämistä itse. Siksi vaihtaa lennosta.

Ei kykene olemaan yksin ja kantamaan vastuusta lapsista.

Konvehti? 💃🏼

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin kirjan. Objektiivinen näkökulma puuttui, nyt se oli lähinnä omakohtainen tilitys. Antti tosin vaikutti sympaattiselta ja itsereflektioon kypsästi kykenevältä.

Jäin miettimään, onko puhe rikkinäisistä perheistä oikeasti yleistä? Ja mikä on tämä yhteiskunta, joka tuomitsee eroperheet rikkinäisiksi ja pakottaa vanhemmat pysymään yhdessä? 

Tieteelliset tutkimukset kiistatta osoittavat että ydinperheen riikkoutumisella on haitallisia vaikutuksia lapsille. Varsinkin silloin jos eron taustat ovat lehtijutussa kuvatut eli ei päihteitä,

väkivaltaa tai jatkuvaa riitelyä.

Joo, se on totta. Mutta tarkoitin sitä, että onko oikeasti yleistä puhua _rikkinäisistä_ perheistä? Kirjan mukaan sellainen puhetapa on todella tavanomaista. En siis vuosia eronneiden kanssa tunnista, että eroperheet jossain tuomittaisiin jotenkin rikkinäisiksi. Ammattilaiset näkevät niin monia eri perheitä eikä sovussa eronneet ole huolestuttavimmasta päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin kirjan. Objektiivinen näkökulma puuttui, nyt se oli lähinnä omakohtainen tilitys. Antti tosin vaikutti sympaattiselta ja itsereflektioon kypsästi kykenevältä.

Jäin miettimään, onko puhe rikkinäisistä perheistä oikeasti yleistä? Ja mikä on tämä yhteiskunta, joka tuomitsee eroperheet rikkinäisiksi ja pakottaa vanhemmat pysymään yhdessä? 

Tieteelliset tutkimukset kiistatta osoittavat että ydinperheen riikkoutumisella on haitallisia vaikutuksia lapsille. Varsinkin silloin jos eron taustat ovat lehtijutussa kuvatut eli ei päihteitä,

väkivaltaa tai jatkuvaa riitelyä.

Joo, se on totta. Mutta tarkoitin sitä, että onko oikeasti yleistä puhua _rikkinäisistä_ perheistä? Kirjan mukaan sellainen puhetapa on todella tavanomaista. En siis vuosia eronneiden kanssa tunnista, että eroperheet jossain tuomittaisiin jotenkin rikkinäisiksi. Ammattilaiset näkevät niin monia eri perheitä eikä sovussa eronneet ole huolestuttavimmasta päästä.

Vaikutukset vanhempien yllätyseroisra lapsuudessa ilmentyvät viiveellä. Silloin kun nämä lapset ovat aikuista ja perustavat perheitä.

Tämä Raisa on käytännössä opettanut lapsilleen mallin että kehenkään ei voi luottaa.

Ja kestävän rakkauden ja parisuhteen yksi tärkeimmistä tekijöistä on luottamus. Sitä Raisa ei lapsilleen kykene koskaan opettamaan .

Vierailija kirjoitti:

Raisa kertoo kokeneensa eronsa aikana suoranaista suuttumusta siitä, kuinka eroista kirjoitetaan. Vanhempien ero on monessa lehtitekstissä merkki perheen hajoamisesta. Tragedia.

– Olen itsekin toimittaja ja suomin myös itseäni, hän tunnustaa.

– Totta kai ihminen saa itse kertoa perheensä menneen rikki, jos hänellä on sellainen kokemus. Mutta että toimittajan tekstissä sanotaan näin!

Raisa kummeksuu myös erityisesti sitä, että kahden lapsettoman aikuisen erosta puhutaan eri tavalla kuin kahden vanhemman. Siitä seuraa käsityksissä usein voimaantuminen ja itsensä löytäminen tai uusi rakkaus.

– Eroperheeseen jää eroperheen leima, elleivät vanhemmat palaa yhteen.

Niin.

Se leima jää.

Ja on elämänmittainen.

Valinnoilla on seurauksensa.

Jos ja kun käy niin että jossain vaiheessa tämän Raisan nykyinen mies tekee saman kuin Raisa teki niin voi tulla aikamoinen romahdus.

Nämä lennosta vaihtajat ovat kovin polleita kun asetelma on heille suotuisa. Ei tarvitse miettiä omaa vastuuta teoistaan. 

Mutta kun sama osuukin omalle kohdalle, juuri silloin kun on viimeinkin alkanut luottamaan eikä enää pidä ”henkisiä” takaportteja auki, niin se kokemus saattaa murskata psyyken hyvin pahasti.

Vierailija kirjoitti:

"Hän kertoo itkeneensä monta kertaa kirjaa kirjoittaessaan. Uusperheen asioiden junaileminen on tehty monesti hyvin hankalaksi. Tämä kävi ilmi, kun Raisa ja Antti hakivat lastensa bonusvanhemmille oheishuoltajuutta.

– Käräjäoikeudesta tuli kieltävä vastaus ja kolmensadan euron lasku, koska siellä katsottiin, ettei ollut mitään syytä myöntää sitä, sanoo Raisa."

 

Huh huh. Järkyttävää touhua vanhemmilta.

Pitää oikein kirja kirjoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Jos ja kun käy niin että jossain vaiheessa tämän Raisan nykyinen mies tekee saman kuin Raisa teki niin voi tulla aikamoinen romahdus.

Nämä lennosta vaihtajat ovat kovin polleita kun asetelma on heille suotuisa. Ei tarvitse miettiä omaa vastuuta teoistaan. 

Mutta kun sama osuukin omalle kohdalle, juuri silloin kun on viimeinkin alkanut luottamaan eikä enää pidä ”henkisiä” takaportteja auki, niin se kokemus saattaa murskata psyyken hyvin pahasti.

Tämä.

Tuo nainenhan vaikuttaa aikuiskiusaajalta.

Heikko tai olematon itsetunto ja hauras minäkuva.

Siksi kirjoittaa kirjan jossa yrittää epätoivoisesti kääntää mustan valkoiseksi.

H.C. Andersenin satua mukaillen tässä on keisarinna ilman vaatteita.

Onko tuon seuraava vaihe avoimien suhteiden ja/tai poöyamorian hehkutus?

Se kestää aikansa. Mutta kun hybris on ohi niin on vain. 

Tyhjää. Tyhjää. Tyhjää.

Vierailija kirjoitti:

Raisa kertoo kokeneensa eronsa aikana suoranaista suuttumusta siitä, kuinka eroista kirjoitetaan. Vanhempien ero on monessa lehtitekstissä merkki perheen hajoamisesta. Tragedia.

– Olen itsekin toimittaja ja suomin myös itseäni, hän tunnustaa.

– Totta kai ihminen saa itse kertoa perheensä menneen rikki, jos hänellä on sellainen kokemus. Mutta että toimittajan tekstissä sanotaan näin!

Raisa kummeksuu myös erityisesti sitä, että kahden lapsettoman aikuisen erosta puhutaan eri tavalla kuin kahden vanhemman. Siitä seuraa käsityksissä usein voimaantuminen ja itsensä löytäminen tai uusi rakkaus.

– Eroperheeseen jää eroperheen leima, elleivät vanhemmat palaa yhteen.

Onkos tämä umpipunaisen (ja nykyään Woken) Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen kasvatteja?

Vai joku koulunsa kesken jättänyt?

Toimittaja joka tekee agendajournalismia omasta elämästään ei ole ymmärtänyt journalismin ydintä millään tavalla.