Raisa ja Antti erosivat dramaattisesti - Nyt heidän perheensä elää poikkeuksellisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minustakin nämä vaikuttavat poikkeuksellisilta ihmisiltä siinä, että kertovat niin avoimesti asioistaan. Muistuttaa vähän sitä hurmosta jolla jotkut kertovat poly-suhteistaan. Vähän samaa ilmiötähän se onkin, kertoo perheiden muutoksesta nykyajassa.

 

Loppujen lopuksi he ovat rohkeita ja esimerkillisiä ihmisiä kun kertovat tällaisesta järjestelystä missä nimenomaan on haettu ratkaisua lasten ehdoilla, eikä asioita ole tehty vihan ja katkeruuden kautta. Olen itsekin eronnut ja nähnyt miten vaikeaa lapsille oli mennä isiviikonlopuille ja kestää sitä tilannetta, että perhe todella hajosi. Näillä ihmisillä on homma mennyt paljon pehmeämmin, lapset eivät ole joutuneet muuttamaan ja he ovat ilmeisesti saaneet lisää luotettavia ja mukavia ihmisiä elämäänsä samalla kun menetys on ollut pieni tai ei edes oikein  havaittava. Vaikea kuvitella, että olisi parempaa kenellekään, jos Raisa oli hampaat irvessä pysynyt alkuperäisessä suhteessa. Perheitä on nykyisin niin paljon erilaisia, ja on muitakin tyylejä kuin että on isä ja äiti ja heidän jälkeläisensä ja näistäkin perheistä tulee menestyviä ja onnellisia lapsia. 

 

Olen huomannut, että eroperheiden lapsilla on myös usein sellaista tietynlaista sosiaalista taitoa, katuviisautta ja ymmärrystä erilaisiin elämänkohtaloihin, mitä joiltain ydinperheiden lapsilta puuttuu. Tämä näkyy usein kun katson omia lapsia ja heidän erilaisia kavereitaan. Köyhyys ja tietyt sosiaaliset ongelmat kasautuvat tilastollisesti yksinhuoltajaperheisiin, mutta se ei tietenkään koske tällaisia valistuneita ja koulutettuja ja varakkaita ihmisiä kuten Raisa tai joku koulutettu itsellinen äiti.

 

Eniten ihmetyttää, että se täällä saa peukkuja, joka kertoo synnintunnoissaan jääneen eron jälkeen ilman mitään romanttista, ja keskittyneensä vain lastenhoitoon. Mitä hienoa siinä on? On hyvä että lapset näkevät, että heidän vanhempansa elävät täyttä aikuisen elämää, eivätkä uhraa kaikkea vain heille. Sellainen on lapsillekin iso taakka, tiedostaa, että he pakottavat äidin yksinäiseksi nunnaksi.

Miksi Raisa ylipäätään teki lapsia jos ei osaa ydinperhettä kasassa pitää?  Varsinkin tuo viimeinen lapsi. 

Hän on todella epäonnistunut vanhempana.

En usko että kukaan perustaa perhettä sillä ajatuksella, että se ei pysyisi kasassa. Usein vain elämä yllättää. Ei hän nyt tämän jutun perusteella ole sen enempää epäonnistunut kuin muutkaan. Ei sekään ole mikään ylpeilyn aihe että pitää ydinperhettä kasassa, jos se ydinperhe ei toimi. Näitähän perheitä on myös, pidetään hampaat irvessä kulisseja, v-tuttaa koko ajan, lapset kasvat näkemättä koskaan mitään hellyyttä tai toveruutta vanhempien välillä ja vasta aikuisena ihmettelevät että miksi kotona oli aina niin hyytävää. Hyvät ihmissuhdetaidot ja kypsyys on tietysti aina hienoa, mutta niin vain tässä maailmassa kaikenlaiset ihmiset tekevät niitä lapsia kaikenlaisiin olosuhteisiin. Nämä Raisan haukkujat on todella katkeria, heitä taitaa omat ratkaisut harmittaa.

Miten se ydinperhe ei toiminut Raisan mielestä? Oliko toiseen ihastuminen ainoa merkki siitä? 

Mistäpä me sen voisimme tietää, mutta aikuisena ihmisenä hän sitten teki tällaisen päätöksen elämässään, joten varmaankin hän ajatteli, ettei halua enää olla siinä ydinperheessä eikä kasvattaa lapsiaan siinä. Eiköhän siinä ole syytä kylliksi. 

Saa tietysti erota jos ei vaan huvita ja uusi k*kkeli houkuttaa mutta ei kannata välttämättä rehvastella kuinka hienosti on asiat hoitanut lasten kannalta. Eikä puhua siitä kuinka ydinperhe "ei toimi" jos oikeasti vaan puoliso kyllästyttää. Se kun ei ole huonon liiton merkki. 

En minä lukenut siitä jutusta että ei vaan huvita ja uusi kikkeli houkutti. Luin että hän rakastui toiseen. Emme tiedä mitään muuta, muuta ei kerrottu. Kyllä muuten sekin voi olla huonon liiton merkki, että puoliso kyllästyttää. Ihmiset ovat erilaisia ja tarvitsevat erilaisia asioita elämäänsä. Suomessa on ihan laillista erota mistä tahansa syystä, ja ulkopuolinen ei voi tietää kuinka pakottavaa on ollut erota. Ihmisillä on myös erilaisia arvoja, harva varmaan toimisi kuin Raisa, mutta siis kukaan täällä ole toisen ihmisen omaisuutta vaikka olisi naimisiinkin mennyt.

Sitähän se rakastuminen oli, vieraan kikulin kaipuuta

Montakohan vuotta tuo kuvio kestää? Ei varmaan enää kovin montaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on melko uskomattoman. Todennäköisesti naapurin trollit ja erään puolueen äänestäjät täällä meuhkaavat jonkun epämääräisen 50-luvun perhemallin perään. On diagnosoitu ties mitä yhden lehtiartikkelin perusteella ja leimattu elämä ja tulevaisuus epäonnistuneeksi, jos eroaa... 

Eroamisesta ei ole yksin kysymys, vaan se miten ero tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on melko uskomattoman. Todennäköisesti naapurin trollit ja erään puolueen äänestäjät täällä meuhkaavat jonkun epämääräisen 50-luvun perhemallin perään. On diagnosoitu ties mitä yhden lehtiartikkelin perusteella ja leimattu elämä ja tulevaisuus epäonnistuneeksi, jos eroaa... 

Eroamisesta ei ole yksin kysymys, vaan se miten ero tapahtui.

Kyllä tuo sen tietää. Mutta pyrkii ohjaamaan keskustelua pois itse asiasta.

Koska ei kestä siitä käytävää keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on melko uskomattoman. Todennäköisesti naapurin trollit ja erään puolueen äänestäjät täällä meuhkaavat jonkun epämääräisen 50-luvun perhemallin perään. On diagnosoitu ties mitä yhden lehtiartikkelin perusteella ja leimattu elämä ja tulevaisuus epäonnistuneeksi, jos eroaa... 

Eroamisesta ei ole yksin kysymys, vaan se miten ero tapahtui.

Kyllä tuo sen tietää. Mutta pyrkii ohjaamaan keskustelua pois itse asiasta.

Koska ei kestä siitä käytävää keskustelua.

Ai, onko tuo mistä puhut se yhteiskunnasta syrjäytynyt sarjapettäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on melko uskomattoman. Todennäköisesti naapurin trollit ja erään puolueen äänestäjät täällä meuhkaavat jonkun epämääräisen 50-luvun perhemallin perään. On diagnosoitu ties mitä yhden lehtiartikkelin perusteella ja leimattu elämä ja tulevaisuus epäonnistuneeksi, jos eroaa... 

Eroamisesta ei ole yksin kysymys, vaan se miten ero tapahtui.

Kyllä tuolla aiemmissa kommenteissa on mm. väitetty, että eroperheissä kasvaneista ei tule suurimmaksi osaksi normaaleja aikuisia.

Niin. Viitaten ketjun aiheen mukaisiin olosuhteisiin ja syihin.

Mitenhän tuon Raisan lapset voivat?

 Onko Raisa kyennyt kasvattamaan heistä normaalisti toisia huomioivia?

Selkeästi tuo Raisan kolumnilapsi oireilee eroa ja kaipaa vanhempien huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi tuo Raisan kolumnilapsi oireilee eroa ja kaipaa vanhempien huomiota.

Epäonnistunut äiti oireiluun syyllinen 

Ja myyvät nyt kirjaa aiheesta, toinen on toimittaja joka on saanut kirjansa kavereiden biffaamana lehteen...

Kaikella sitä pitää elää...

Minun eksä ilmoitti erosta myös. En ole halunnut nähdä sitä sen jälkeen  siitä onviis vuotta. En vastannut sen viesteihin enkä soittoihin. Turha selitellä sen jälkeen jos eroo.

Vierailija kirjoitti:

Itseni on yllättänyt se, miten itsekeskeisiä nämä "otan eron puolisostani uuden takia" ihmiset ovat lastenkin näkökulmasta. Juu, puolisosta saa erota, jos yhdessä ei halua olla. Mutta sen voi tehdä järkevästi ja lapsia ajatellen. Ei niin, että petetään, otetaan uusi kumppani ja äkkiä saman katon alle uusperheeksi asumaan. Lapsien etua pitäisi ajatella. Ja lasten etu on se, että vanhempi asuu lastensa kanssa kaksin ja hoitaa sen seurustelusuhteen lapsivapaillaan. Sitten voi muuttaa saman katon alle, kun lapset ovat lentäneet pesästä.

Tässä kirjoituksessa on ihan hyvä näkökulma. Elämä ei kuitenkaan ole aina niin mustavalkoista. Itse olen nainen, jonka mies toimi suurin piirtein vastaavalla tavalla kuin tuo Raisa, kun lapsemme olivat pieniä. En valinnut eroa, mies ei antanut tilaisuutta korjata suhdetta. En myöskään lakannut haluamasta elämältä sitä, mitä olin siihenkin asti aina halunnut: turvallista, tavallista perhe-elämää kumppanin kanssa. Löysin uuden miehen, jonka lasten äiti oli myös jättänyt. Olemme valinneet toisemme elämänkumppaneiksi ja on suuri lahja, että olemme saaneet elää myös tavallista perhearkea yhdessä ja luoda lujan siteen toisillemme kaikkein rakkaimpiin ihmisiin (eli omiin lapsiin). Olemme tehneet kodin, jossa vanhenemme ja toivottavasti jonain päivänä hoidamme täällä yhdessä lapsenlapsiamme ja saamme nauttia siitä, kun kaikki aikuiset lapsemme tulevat kotiin yhteisen pöydän ääreen.

Ymmärrän kyllä kirjoittajan pointin, ja uusperhekuvioissa on oltava varovainen ja vastuullinen. Minusta se olisi kuitenkin ollut itselleni liian suuri inhimillinen hinta, jos olisin tämän elämän itseltäni kieltänyt. Minä en eroa valinnut, ja olin valmis tekemään mitä vain sen estääkseni. Ero kyllä varmasti satutti lapsia, mutta olisi satuttanut myös silloin, jos olisimme jääneet elämään lasten kanssa keskenämme. Samalla tavalla ajattelen, että on aika ikävää syyllistää Raisan exää siitä, jos hän on löytänyt uuden kumppanin ja saanut lisää lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseni on yllättänyt se, miten itsekeskeisiä nämä "otan eron puolisostani uuden takia" ihmiset ovat lastenkin näkökulmasta. Juu, puolisosta saa erota, jos yhdessä ei halua olla. Mutta sen voi tehdä järkevästi ja lapsia ajatellen. Ei niin, että petetään, otetaan uusi kumppani ja äkkiä saman katon alle uusperheeksi asumaan. Lapsien etua pitäisi ajatella. Ja lasten etu on se, että vanhempi asuu lastensa kanssa kaksin ja hoitaa sen seurustelusuhteen lapsivapaillaan. Sitten voi muuttaa saman katon alle, kun lapset ovat lentäneet pesästä.

Tässä kirjoituksessa on ihan hyvä näkökulma. Elämä ei kuitenkaan ole aina niin mustavalkoista. Itse olen nainen, jonka mies toimi suurin piirtein vastaavalla tavalla kuin tuo Raisa, kun lapsemme olivat pieniä. En valinnut eroa, mies ei antanut tilaisuutta korjata suhdetta. En myöskään lakannut haluamasta elämältä sitä, mitä olin siihenkin asti aina halunnut: turvallista, tavallista perhe-elämää kumppanin kanssa. Löysin uuden miehen, jonka lasten äiti oli myös jättänyt. Olemme valinneet toisemme elämänkumppaneiksi ja on suuri lahja, että olemme saaneet elää myös tavallista perhearkea yhdessä ja luoda lujan siteen toisillemme kaikkein rakkaimpiin ihmisiin (eli omiin lapsiin). Olemme tehneet kodin, jossa vanhenemme ja toivottavasti jonain päivänä hoidamme täällä yhdessä lapsenlapsiamme ja saamme nauttia siitä, kun kaikki aikuiset lapsemme tulevat kotiin yhteisen pöydän ääreen.

Ymmärrän kyllä kirjoittajan pointin, ja uusperhekuvioissa on oltava varovainen ja vastuullinen. Minusta se olisi kuitenkin ollut itselleni liian suuri inhimillinen hinta, jos olisin tämän elämän itseltäni kieltänyt. Minä en eroa valinnut, ja olin valmis tekemään mitä vain sen estääkseni. Ero kyllä varmasti satutti lapsia, mutta olisi satuttanut myös silloin, jos olisimme jääneet elämään lasten kanssa keskenämme. Samalla tavalla ajattelen, että on aika ikävää syyllistää Raisan exää siitä, jos hän on löytänyt uuden kumppanin ja saanut lisää lapsia.

Samaa mieltä. Koska syyllinen myös lastensa tämänhetkisiin ongelmiin on Raisa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseni on yllättänyt se, miten itsekeskeisiä nämä "otan eron puolisostani uuden takia" ihmiset ovat lastenkin näkökulmasta. Juu, puolisosta saa erota, jos yhdessä ei halua olla. Mutta sen voi tehdä järkevästi ja lapsia ajatellen. Ei niin, että petetään, otetaan uusi kumppani ja äkkiä saman katon alle uusperheeksi asumaan. Lapsien etua pitäisi ajatella. Ja lasten etu on se, että vanhempi asuu lastensa kanssa kaksin ja hoitaa sen seurustelusuhteen lapsivapaillaan. Sitten voi muuttaa saman katon alle, kun lapset ovat lentäneet pesästä.

Tässä kirjoituksessa on ihan hyvä näkökulma. Elämä ei kuitenkaan ole aina niin mustavalkoista. Itse olen nainen, jonka mies toimi suurin piirtein vastaavalla tavalla kuin tuo Raisa, kun lapsemme olivat pieniä. En valinnut eroa, mies ei antanut tilaisuutta korjata suhdetta. En myöskään lakannut haluamasta elämältä sitä, mitä olin siihenkin asti aina halunnut: turvallista, tavallista perhe-elämää kumppanin kanssa. Löysin uuden miehen, jonka lasten äiti oli myös jättänyt. Olemme valinneet toisemme elämänkumppaneiksi ja on suuri lahja, että olemme saaneet elää myös tavallista perhearkea yhdessä ja luoda lujan siteen toisillemme kaikkein rakkaimpiin ihmisiin (eli omiin lapsiin). Olemme tehneet kodin, jossa vanhenemme ja toivottavasti jonain päivänä hoidamme täällä yhdessä lapsenlapsiamme ja saamme nauttia siitä, kun kaikki aikuiset lapsemme tulevat kotiin yhteisen pöydän ääreen.

Ymmärrän kyllä kirjoittajan pointin, ja uusperhekuvioissa on oltava varovainen ja vastuullinen. Minusta se olisi kuitenkin ollut itselleni liian suuri inhimillinen hinta, jos olisin tämän elämän itseltäni kieltänyt. Minä en eroa valinnut, ja olin valmis tekemään mitä vain sen estääkseni. Ero kyllä varmasti satutti lapsia, mutta olisi satuttanut myös silloin, jos olisimme jääneet elämään lasten kanssa keskenämme. Samalla tavalla ajattelen, että on aika ikävää syyllistää Raisan exää siitä, jos hän on löytänyt uuden kumppanin ja saanut lisää lapsia.

En ole huomannut, että exää olisi syyllistetty. 

Vierailija kirjoitti:

Minua sylettää nämä "vanhemmalla on oikeus olla onnellinen ja kyllä lapsikin on, jos vanhempi on" -ihmiset. Juu, saa erota, jos ei halua olla yhdessä. Mutta täysin turha kuvitella, että lapset olisivat onnellisia siitä, että vanhempien erottua (mikä on useimmille iso kriisi) elämään tulee heti vanhemman uusi kumppani ja pahimmillaan uusperhe. Uusperheet eivät todellakaan ole mitään auvoa. Osan on todella vaikea tulla toimeen isä/äitipuolen kanssa, eivätkä ne mahdollisesti mukana tulevat "uudet sisarukset" ole kaikille kiva juttu. Se, että Matti ja Maija tulevat parina toimeen ei tarkoita, että lapset tulisivat samalla tavalla toimeen uusperheen osalta.

Ja kun joku tulee moukumaan, että "kyllä mun lapset ainakin halusi, että en ole loppuikääni yksin". On ihan eri asia, että nuoret/aikuistuvat lapset toivovat, että vanhempi löytää jonkun. Mutta en ole koskaan kuullut, että joku lapsi/nuori toteaisi vanhempien äkillisen/traumaattisen ("äiti rakastui toiseen ja lähti uuden miehen matkaan") eron kohdalla, että "kylläpä on nyt tärkeää, että vanhempi löysi heti uuden kumppanin/löytäisi pian uuden kumppanin. Sen sijaan olen kuullut lasten toivetta siitä, miten he toivovat sen eronneen vanhemman kanssa yhteistä aikaa ja hänestä läsnäolevaa vanhempaa. Tämä taas ei näytä läheskään kaikilla vanhemmilla kiinnostavan, kun mieleen mahtuu vain uusi suhde.

Samaa ajattelen. Kirjailija on myös profiloitunut pienen kodin puolestapuhujana. Eli siitäkin väännetään hyve, että ne uudet lapset muuttavat erolasten omaan pieneen huoneeseen ja sinne rakennetaan neljälle häkkisängyt, 50 neliöisessä kaksiossa asuu 6 henkeä. Omaa tilaa ja omaa aikaa vanhemman kanssa lienee suht hankala järjestää. Itsekin asun kantakaupungissa suht ahtaasti, mutta jos toisin tähän uusperheen (miksi?), koittaisin huomioida että pian esiteineille olisi oma paikka ja aloittaisimme neutraalilta pohjalta kaikille uudessa kodissa. 
Yhtä lailla kuin tämä influensseri-kirjailija ihmetyttää hänen bestiksensä Julia T. Yhtäkkiä uusi mies mökkeilee samantien lasten kanssa ja on lähes toisena hostina instatilillä. Lapset tosi pieniä, mutta ilmeisen pian nopeat mammat alkoivat synnytysten jälkeen katumaan sitä, kenen kanssa lapset oli tehty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua sylettää nämä "vanhemmalla on oikeus olla onnellinen ja kyllä lapsikin on, jos vanhempi on" -ihmiset. Juu, saa erota, jos ei halua olla yhdessä. Mutta täysin turha kuvitella, että lapset olisivat onnellisia siitä, että vanhempien erottua (mikä on useimmille iso kriisi) elämään tulee heti vanhemman uusi kumppani ja pahimmillaan uusperhe. Uusperheet eivät todellakaan ole mitään auvoa. Osan on todella vaikea tulla toimeen isä/äitipuolen kanssa, eivätkä ne mahdollisesti mukana tulevat "uudet sisarukset" ole kaikille kiva juttu. Se, että Matti ja Maija tulevat parina toimeen ei tarkoita, että lapset tulisivat samalla tavalla toimeen uusperheen osalta.

Ja kun joku tulee moukumaan, että "kyllä mun lapset ainakin halusi, että en ole loppuikääni yksin". On ihan eri asia, että nuoret/aikuistuvat lapset toivovat, että vanhempi löytää jonkun. Mutta en ole koskaan kuullut, että joku lapsi/nuori toteaisi vanhempien äkillisen/traumaattisen ("äiti rakastui toiseen ja lähti uuden miehen matkaan") eron kohdalla, että "kylläpä on nyt tärkeää, että vanhempi löysi heti uuden kumppanin/löytäisi pian uuden kumppanin. Sen sijaan olen kuullut lasten toivetta siitä, miten he toivovat sen eronneen vanhemman kanssa yhteistä aikaa ja hänestä läsnäolevaa vanhempaa. Tämä taas ei näytä läheskään kaikilla vanhemmilla kiinnostavan, kun mieleen mahtuu vain uusi suhde.

Samaa ajattelen. Kirjailija on myös profiloitunut pienen kodin puolestapuhujana. Eli siitäkin väännetään hyve, että ne uudet lapset muuttavat erolasten omaan pieneen huoneeseen ja sinne rakennetaan neljälle häkkisängyt, 50 neliöisessä kaksiossa asuu 6 henkeä. Omaa tilaa ja omaa aikaa vanhemman kanssa lienee suht hankala järjestää. Itsekin asun kantakaupungissa suht ahtaasti, mutta jos toisin tähän uusperheen (miksi?), koittaisin huomioida että pian esiteineille olisi oma paikka ja aloittaisimme neutraalilta pohjalta kaikille uudessa kodissa. 
Yhtä lailla kuin tämä influensseri-kirjailija ihmetyttää hänen bestiksensä Julia T. Yhtäkkiä uusi mies mökkeilee samantien lasten kanssa ja on lähes toisena hostina instatilillä. Lapset tosi pieniä, mutta ilmeisen pian nopeat mammat alkoivat synnytysten jälkeen katumaan sitä, kenen kanssa lapset oli tehty. 

Kirjoittivat kirjan yhdessä lapsiperheen parisuhteesta - ja molemmat erosivat. 

RM kirjoitti kirjan ex miehensä kanssa erostaan ja uusperhekuviostaan - ja nyt kuvaa hesarissa kuopuksen pahoja käytöshäiriöitä. 

Mistäköhän aiheesta seuraava kirja tulee? 

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi tuo Raisan kolumnilapsi oireilee eroa ja kaipaa vanhempien huomiota.

Niinpä. 5-vuotias pikku raukka nyssäkkä kainalossa vaihtaa uusperheestä uusperheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Aivan uskomatonta, vaikea kuvitella että missään muussa maassa kuin Suomessa olisi tällaisia ilkeitä ihmisiä. Mitä te sitä Raisaa oikein kivitätte? Ihan hyvin hän vetää ja se vilkas lapsi harrastuksissa -juttukin oli ihan asiallista pohdintaa. Se, jos 5-vuotias on vilkas ei ole minkään huonon hoidon merkki vaan voi johtua monesta asiasta. Jos nyt alan psykologisoida niin ehkä tällä ihmisellä on vähän korostunut tarve järjestellä asioita ja hääräillä, kun tosiaan 5-vuotiaat eivät mitään harrastuksia kaipaa ja helpompaa olisi varmaan antaa hänen nyt vaan kasvaaa. Osa näistä kommenteista on ihan sairaita. Ei se ole mitään sadismia tai hulluutta, että ei voi hyvin jossakin suhteessa ja sitten eroaa.  Pienten lasten vanhempien eroprosentit ovat suuria, lapset nostavat esiin ihmisissä uusia piirteitä. Sydämellinen ja aikaansaava ihminen kun yrittää pitää huolta exästä ja exän lapsistakin eikä vain häipynyt uuden rakkauden luo kuten monet muut tekevät. Täällä yksi ja sama ihminen sylkee jotain aivan outoa vihaa yksittäistä ihmistä vastaan.

Taitaa olla muutakin kuin "vähän korostunut tarve järjestellä asioita", sillä toinen eksänsä asuu naapurissa ja on lapsen kummi, tämä kerrottu instoissa. Siis tämän taloyhtiön ihanimman uushimmelin lisäksi. Päästäis ne eksät nyt sit menemään, tulee mieleen että on mukavampi pyörittää niitä nurkissa ja lähipiirissä, kirjankin kirjoittajaksi pyytänyt / käskenyt vaikka ensin dumpattu julmalla tavalla. On varmaan mahtavaa entisen aviomiehen viettää kuopuksensa synttäreitä ja muistella niitä yksivuotispäiviä kun tuli jätetyksi. Hienosti on miesten psyyke kestänyt, kunhan nainen saa tuntea itsensä kuningatarmehiläiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi tuo Raisan kolumnilapsi oireilee eroa ja kaipaa vanhempien huomiota.

Aika ja huomio on kortilla. Juostaan harrastuksissa niin, että uus-himmeli helisee. Ja onhan siellä nyt tämän lapsen isälläkin kaksi pienempää vauvaa, jotka asuvat koko ajan isän luona. Sitä osaa viisivuotias jo pohtia, kun pakkaa reppuaan viikon välein.