Lue keskustelun säännöt.
Omaisten velvollisuudet liittyen vanhuksiin?
Sain puhelun liittyen tätiini. Hän on 87v ja kaaduttuaan hän on ollut leikkauksessa ja sen jälkeen siirtymässä ainakin toipumisen ajaksi palveluasumiseen. Kuulin nämä asiat fysioterapeutilta, joka soitti. Kun ihmettelin, onko hänellä lupa kertoa tätini terveystietoja minulle, hän sanoi minun olevan tätini kontaktihenkilönä terveystiedoissa. Ja hänen puhelunsa koski sitä, että omaisen velvollisuus on hakea tädille suunnitellut apuvälineet apuvälinelainaamosta ja viedä ne tädin asumisyksikköön ennen päivä x, jolloin hän tulee opastamaan tätiä niiden käytössä. Kerroin, että.olen kuullut tädistä viimeksi 7kk sitten, asun 250km päässä ja minulla ei ole aikomusta kuljetella apuvälineitä. Fysioterapeutti pahoitteli, että apuvälineiden noudot ja palautukset eivät kuulu fysioterapeutin, vaan omaisten vastuulle. Toistin, että en aio mitään noutaa ja haluan että tietoni poistetaan tädin terveystiedoista. Fysioterapeutti pahoitteli, että hän ei voi tehdä muutosta ja kysyi, että perutaanko fysioterapiakäynti tädin luo. Sanoin, että en aio kommentoida mitenkään etäisen tätini terveysasioita ja päätin puhelun.
Haluaisin kuulla, mitä kaikkea muuta voi kuulua "omaisen" vastuulle? Olin tästä aivan ällikällä lyöty ja pelkään, että pian tulee lisää yhteydenottoja.
Kommentit (614)
Mikä se yhteiskunnan velvollisuus on mielestäsi esim. aloituksen tilanteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on mielenkiintoista, miten monet tuovat esiin kokemuksensa siitä, miten omat vanhemmat aikanaan eivät ole olleet niin aktiviisia omien vanhempiensa hoidossa, mutta. nyt itse ikäännyttyään odottavat aktiviista roolia omilta lapsiltaan ja ehkä voisi tulkita, että myös yhteiskunta odottaa sitä. Mutta onko mikään muuttunut lain tasolla? Oma käsitykseni on, että muutos on ajettu läpi vain toimintapoja muuttamalla. Sotesta annetaan ohjeita, velvollisuuksia ja odotuksia, kotihoito jättää omaisille työlistoja. Laki ei velvoita omaista tekemään mitään, mutta moraalisia odotuksia tästä nousee, etenkin kun yhteiskunta ei tarjoa tilalle mitään. Palveluasumiseen ei enää pääse muuta kuin kuolemaan. Minusta tämä on aivan pöyristyttävä yhteiskunnallinen ongelma ja asia, josta puhutaan aivan liian vähän. Vielä kun tiedetään, että ihmiset nyt elävät sitä huonon toimintakyvyn vanhuutta paljon pidempään, kuin edellinen sukupolvi.
Niin, suurilla ikäluokilla ja heitä edeltävillä oli paljon sisaruksia jakamassa vanhustensa hoivataakkaa. Mutta meillä X- sukupolvella ei välttämättä ole sisaruksia, hyvä jos yksi.
Vanhukset elävät huonokuntoisina pidempään kuin aikaisemmin. Hoivaa tarvitsevia vanhuksia saattaa kasaantua huollettaviksi jopa useampia, pariskunnan omat vanhemmat ja ehkäpä vielä heidän isovanhempiaankin. Puhumattakaan vielä omien vanhempien naimattomista sisaruksista.
Kuusissakymmenissä osa alkaa olla jo itsekin huonossa kunnossa. Omalla puolisollakin saattaa olla jo muistisairauden oireita ja ollaan molemmat tai toinen jo lonkkaleikkausjonossa. Puolisokin tarvitsee jo jonkinasteista hoivaa. Omiin lapsenlapsiinkin olisi hyvä jaksaa jokin suhde luoda ja yhteistä aikaa järjestää.
Työelämässäkin on vielä suuri osa kuusikymppisistä.
Mistä ihmeen taikahatusta se aika ja voimat näiden vanhusten hoitoon revitään?
Onko se kovia arvoja, kylmyyttä ja tylyyttä, kun yksi ihminen ei kertakaikkiaan kaikkeen repeä?
Kävin mielelläni äitiä katsomassakun kotona asui ja olin muutamia viikkoja kerralla. Nyt hoitokodissa ja käyn sielläkin.
Äiti jos ei vielä hoitokotiin kunnossa ja jos on varaa niin siivousapua, jos osaa käyttää tietokonetta niin tilaa ruoat kotiin kaupasta, pesulaan pyykit, kaipa jossain haetaan ja tuodaan, taksilla käy jossain kerhossa esim seurakunnilla on nk päiväkahvi tapaamisia, lapset jos kaukana ja tarvii apteerkista jotain niin taxilla sinne ja takas jne jne. Laskut menee pankin kautta jne
Onko kylmyyttä ja tylyyttä ja kovia arvoja, kun vaaditaan yksittäisiltä ihmisiltä mahdottomia?
Minullakin kuusikymppisellä se oma sisarus on jo kuollut. Olen aika yksin vanhusteni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuret ikäluokat ei jättäneet meille kuin ongelmia, valtava valtion velka ja jäätävä korjausvelka joka on samaa tasoa tuon "euromääräisen" velan kanssa. Eivät hankkineet tarpeeksi jälkeläisiä kun olivat sen verran itsekkäitä, että helppoa elämää kun ei ole yhtään kersaa tai maksimissaan 1. Nyt meitä maksajia on sen verran vähän, ja maksajat vähenee koko ajan, että ollaan suossa. Nyt jos näille harmaahapsille tulee ongelmia, selvittäköön soppansa keskenään. Olisi kannattanut miettiä 50 vuotta sitten näitä asioita että hei, itse asiassa nollalla tai yhdellä kersalla ollaan kusessa kun joudutaan eläkkeelle. Ei mitään säälipisteitä, älkää noiden kanssa menettäkö unianne, kuten sanottu, heidän oma soppansa.
Vierailija kirjoitti:
Onko kylmyyttä ja tylyyttä ja kovia arvoja, kun vaaditaan yksittäisiltä ihmisiltä mahdottomia?
Minullakin kuusikymppisellä se oma sisarus on jo kuollut. Olen aika yksin vanhusteni kanssa.
Ei, enkä usko, että kirjoittaja tarkoitti sinun tilanteessasi olevaa. Viesti taisi olla kohdistettu "vanhukset kaasukammioon" -asenteella kirjoittelijoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä keinoin viranomaiset voi vedota moraaliin?
Voivottelemalla, että joko sinä teet tämän omaisille kuuluvan asian, tai sitten äiti-parkasi on heitteillä ja syy on sinun. Ja ei, meillä ei ole tähän mitään muuta ratkaisua tai palvelua, joko teet tai äitisi kärsii. Valinta on sinun?
Sosiaalihuolto auttaa, kuten juoppoja ja narkomaaneja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ihmisten kovuus ja itsekkyys on huipussaan. Sen näkee jo siitä, millaisen hyökkäyksen kohteeksi täällä joutuvat ne, jotka sanovat mielellään hoitavansa läheistä silloinkin, kun se ei ole niin kivaa tai itselle edullista."
Välillä omaisen pitää kuitenkin olla myös kovana. Nykyisessä rahatilanteessa yhteiskunta kyllä sälyttää hoitovastuu omaiselle aina kuin vain suinkin mahdollista, myös silloin kun yhteiskunnalla olisi lakisääteinen velvollisuus hoitaa. Monesti sen vanhuksen saa aika lailla väkisin sinne hoivakotiin vaatimalla vaatia koska jos yhtään vaikuttaa siltä että omainen vielä on valmis hoitamaan niin paikkaa ei tarjota vaikka vanhus ei selvästikään enää selviä kotona.
Mikä velvollisuus yhteiskunnalla on tarjota hoivapaikka kaikille?
Mikä velvollisuus omaisilla on hoitaa ne vanhukset ja millä resursseilla?
Jos asuu eripuolella suomea, muten hoidat yhden vanhuksen kyynärsauvat. Hei haloo. Siksi on paikalliset viranomaiset. Tämä on ihan provokeskustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä ketjusta huomaa hyvin, miten erilaisia avuntarpeita vanhuksilla on. Sen vuoksi on mielestäni ihan selvää, että ihmiset myös suhtautuvat eri tavalla. Kirjoitin eilen omasta tilanteestani ja miten koko homma meni kuin tarinassa sammakosta kattilassa. Ensin kävi vanhempiaan moikkaamassa, istumassa kahvilla ja rupattelemassa, ja jos olikin sitten joku homma - kuten mulla uuden tietokoneen asentaminen käyttökuntoon - se meni sitten sillä samalla reissulla. En siis mennyt sinne "töihin" vaan viettämään aikaani vanhempieni kanssa. Vähitellen tilanne kuitenkin muuttui eli en mennytkään enää tapaamaan vanhempiani vaan "töihin". Joten niitä mukavia kahvittelu- ja rupatteluhetkiä ei enää ollut, ksoka piti vaan nopeasti hoitaa homma ja kiiruhtaa takaisin töihin ja jos soittoja tuli öisin, niin takaisin nukkumaan. Jos nyt unta enää sai.
Kun muistisairas äitini oli vihdoin päässyt tästä elämästä pois, isäni pärjäsi melko hyvin itsekseen. Tilasi itse ostoksensa ja kykeni menemään avaamaan ulko-oven. Hitaasti, mutta varmasti kykeni napsauttamaan sähkösaunan päälle ja saunomaan. Aikaahan isällä sellaiseen kului enemmän kuin nuorempana, mutta eipä hänellä mitään kiirettä minnekään ollutkaan. Äidin kuoleman jälkeen aloin käydä isän luona kerran viikossa ihan vaan kahvilla. Oltiin taas isä ja tytär. Jos jotain pientä hommaa oli, niin tein. Vaikka itsekin jo välttelin esimerkiksi tikkaille kiipeämistä, niin jos isän kattovalaisimesta oli lamppu palanut, niin mä vaihdoin uuden tilalle. Nämä olivat kuitenkin asioita, joita ei tarvinnut mennä tekemään heti vaan riitti, että kun tulen seuraavan kerran käymään, niin teen. Tilanne kuitenkin isänkin kohdalla lopulta muuttui ja ne viikottaiset kahvittelut jäivät historiaan. Aloin taas olla vain hoitaja ja handyman.
Vaikka viimeiset vuodet mulle raskaita olikin, niin olen silti ihan tyytyväinen. Siis nyt, kun se on ohi. Mutta tarvitsen aika pitkän ajan olla ihan vaan yksin ja niin, että kukaan muu kuin kissani ei tarvitse mua yhtään mihinkään. Omien sairauksieni hoito oli pakko lopettaa ja se tietysti aiheuttanut sen, että oma terveyteni ja toimintakykyni on myös romahtanut. Etenevissä sairauksissa ei voi kääntää kelloa taaksepäin vaan vahinko, mikä on tapahtunut, on tapahtunut eikä sitä voi millään enää korjata.
Pointtini nyt tässä ehkä oli se, että vaikka miten juuri nyt ajattelisi, että tottakai hoidan itse vanhempani, mieli saattaa muuttua. Moni on jo kokenut itse sen kuormittavuuden tai ainakin jollain tavalla seurannut sivusta, mitä vanhuksesta huolehtiminen pahimmillaan voi olla. Ja jotkut voivat - vaikka lähipiirissä tällaista olisikin - autuaan tietämättömiä. Oma tyttäreni äitini kuoleman jälkeen mulle sanoi, että ei hän tiennyt, milalisessa limbossa mä elin. Aina, kun soitti ukilleen ja kysyi, tarvitseeko isovanhemmat jotain, niin isäni vastasi, että ei ei...meillä on mummin kanssa kaikki ihan hyvin.
Noista velvollisuuksista vielä...siis hoitopaikan tai viranomaisten. Yksi tuttu jäi joitakin vuosia sitten illalla koiran kanssa ulkoillessaan suojatiellä auton alle. Koira pääsi karkuun, mutta tämä tuttu oli yli 3 viikkoa koomassa ja vielä senkin jälkeen teholla monta viikkoa. Meni kuukausia ennenkuin hän pääsi kotiin. Sairaalasta ensin kuntoutukseen. Hän oli muutama vuosi aiemmin Suomeen muuttanut britti. Koiransa kanssa asui. Joku onnettomuuden nähnyt oli napannut koiran kiinni ja otti sen huolehtiakseen. Eihän ne hänen omaisensa sieltä Englannista pystyneet mitään hoitamaan eivätkä olisi edes osanneet Suomen byrokratiaa. Ei tullut asunnosta häätöä maksamattomien vuokrien takia eikä mitään muutakaan isoa ongelmaa. Ensin asiat otti hoitaakseen sairaalan sosiaalityöntekijä ja sitten kuntoutusyksikön sosiaalityöntekijä. Silloin ei ollut vielä hyvinvointialueita vaan kaupungin sosiaalityöhön olivat kotiutumisvaiheessa yhteydessä. Eli kyllä hänestä huolehdittiin, vaikka kukaan suvustaan ei päässyt edes käymään Suomessa. Rollaattorit ja kaikki muutkin apuvälineet järjestyi ihan viranomaisten toimesta. Koirasta joutui tietysti vapaaehtoiset huolehtimaan ja mä aikoinaan olisin voinut ottaa koiran meillekin, mutta mun silloinen kissani ei olisi tykännyt. Mutta mä sitten maksoin tämän tuttuni koiranruuat. Tuttuni on koiransa kanssa kotona. Työkyvyttömyyseläkkeelle kuitenkin pääsi, koska ei pysty enää käymään töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Noista velvollisuuksista vielä...siis hoitopaikan tai viranomaisten. Yksi tuttu jäi joitakin vuosia sitten illalla koiran kanssa ulkoillessaan suojatiellä auton alle. Koira pääsi karkuun, mutta tämä tuttu oli yli 3 viikkoa koomassa ja vielä senkin jälkeen teholla monta viikkoa. Meni kuukausia ennenkuin hän pääsi kotiin. Sairaalasta ensin kuntoutukseen. Hän oli muutama vuosi aiemmin Suomeen muuttanut britti. Koiransa kanssa asui. Joku onnettomuuden nähnyt oli napannut koiran kiinni ja otti sen huolehtiakseen. Eihän ne hänen omaisensa sieltä Englannista pystyneet mitään hoitamaan eivätkä olisi edes osanneet Suomen byrokratiaa. Ei tullut asunnosta häätöä maksamattomien vuokrien takia eikä mitään muutakaan isoa ongelmaa. Ensin asiat otti hoitaakseen sairaalan sosiaalityöntekijä ja sitten kuntoutusyksikön sosiaalityöntekijä. Silloin ei ollut vielä hyvinvointialueita vaan kaupungin sosiaalityöhön olivat kotiutumisvaiheessa yhteydessä. Eli kyllä hänestä huolehdittiin, vaikka kukaan suvustaan ei päässyt edes käymään Suomessa. Rollaattorit ja kaikki muutkin apuvälineet järjestyi ihan viranomaisten toimesta. Koirasta joutui tietysti vapaaehtoiset huolehtimaan ja mä aikoinaan olisin voinut ottaa koiran meillekin, mutta mun silloinen kissani ei olisi tykännyt. Mutta mä sitten maksoin tämän tuttuni koiranruuat. Tuttuni on koiransa kanssa kotona. Työkyvyttömyyseläkkeelle kuitenkin pääsi, koska ei pysty enää käymään töissä.
Ihan syntyperäisiäkin suomalaisia autetaan jos heillä ei ole omaisia. Silloin se fysioterapeutti tekee joko huoli-ilmoituksen tai ilmoittaa sosiaaliviranomaiselle että apuvälineet on jotenkin saatava ko henkilölle kotiin ennenkuin hänet voidaan kotiuttaa. Jos papereihin on merkitty omainen/yhteishenkilö ihan samalla tavalla hän voi ilmoittaa palvelun tarpeesta viranomaisiölle tai tehdä huoli-ilmoituksen kotona pärjäämisestä. Fyssari ei ole viranomainen joka voisi omaisille ilmoittamatta järjestää jonkun palvelun joka toimittaa apuvälineet kotiin. Sen tekee esim. asiakasohjaaja tai sosiaalityöntekijä jolla on viranomaisoikrudet.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Noista velvollisuuksista vielä...siis hoitopaikan tai viranomaisten. Yksi tuttu jäi joitakin vuosia sitten illalla koiran kanssa ulkoillessaan suojatiellä auton alle. Koira pääsi karkuun, mutta tämä tuttu oli yli 3 viikkoa koomassa ja vielä senkin jälkeen teholla monta viikkoa. Meni kuukausia ennenkuin hän pääsi kotiin. Sairaalasta ensin kuntoutukseen. Hän oli muutama vuosi aiemmin Suomeen muuttanut britti. Koiransa kanssa asui. Joku onnettomuuden nähnyt oli napannut koiran kiinni ja otti sen huolehtiakseen. Eihän ne hänen omaisensa sieltä Englannista pystyneet mitään hoitamaan eivätkä olisi edes osanneet Suomen byrokratiaa. Ei tullut asunnosta häätöä maksamattomien vuokrien takia eikä mitään muutakaan isoa ongelmaa. Ensin asiat otti hoitaakseen sairaalan sosiaalityöntekijä ja sitten kuntoutusyksikön sosiaalityöntekijä. Silloin ei ollut vielä hyvinvointialueita vaan kaupungin sosiaalityöhön olivat kotiutumisvaiheessa yhteydessä. Eli kyllä hänestä huolehdittiin, vaikka kukaan suvustaan ei päässyt edes käymään Suomessa. Rollaattorit ja kaikki muutkin apuvälineet järjestyi ihan viranomaisten toimesta. Koirasta joutui tietysti vapaaehtoiset huolehtimaan ja mä aikoinaan olisin voinut ottaa koiran meillekin, mutta mun silloinen kissani ei olisi tykännyt. Mutta mä sitten maksoin tämän tuttuni koiranruuat. Tuttuni on koiransa kanssa kotona. Työkyvyttömyyseläkkeelle kuitenkin pääsi, koska ei pysty enää käymään töissä.
Ihan syntyperäisiäkin suomalaisia autetaan jos heillä ei ole omaisia. Silloin se fysioterapeutti tekee joko huoli-ilmoituksen tai ilmoittaa sosiaaliviranomaiselle että apuvälineet on jotenkin saatava ko henkilölle kotiin ennenkuin hänet voidaan kotiuttaa. Jos papereihin on merkitty omainen/yhteishenkilö ihan samalla tavalla hän voi ilmoittaa palvelun tarpeesta viranomaisiölle tai tehdä huoli-ilmoituksen kotona pärjäämisestä. Fyssari ei ole viranomainen joka voisi omaisille ilmoittamatta järjestää jonkun palvelun joka toimittaa apuvälineet kotiin. Sen tekee esim. asiakasohjaaja tai sosiaalityöntekijä jolla on viranomaisoikrudet.
Juuri näin!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, mutta mitä tarkoittaa lisimään?
Mikä teidän mielestä on kohtuullinen viikkokohtainen tuntimäärä läheisten hoivatyötä? Täällä on tuotu esiin hyvä huomio siitä, että apua tarvitsevia vanhuksia voi olla useampi samalla ihmisellä/perheellä. Täyttyykö kohtuullisuuden rajan jollain tietyllä määrällä vanhuksia?
Muuttuuko kohtuullisena pidettävä tuntimäärä, mikäli hoivaaja on työssä? Entä jos hän on perheellinen?
Entä mikä arvo pitäisi laskea sille päivystysluonteiselle saatavilla olemiselle, jossa ollaan valmiudessa lähteä hoitamaan, tarkistamaan ja auttamaan, kun yhtäkkiä jotain äkillistä ilmenee?
Kyselen tällaista konkretiaa, sillä havaitsen melkoisen kahtiajaon tässä keskustelussa. Toisten mielestä ainoa oikea tapa on olla saatavilla määrättömästi ja rajattomasti tai muutoin olet epäinhimillinen narsisti tai sitten hoivalle pitää olla oikeutettua määritellä joku raja. Kohtuullisuuden määre vaikuttaa hyvin epämääräiseltä. Mutta annetaanhan ammattillisellekin hoivalle tarkat määreet. Miksi siis ei muullekin hoivalle voisi olla edes jotain määreitä?
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat ei jättäneet meille kuin ongelmia, valtava valtion velka ja jäätävä korjausvelka joka on samaa tasoa tuon "euromääräisen" velan kanssa. Eivät hankkineet tarpeeksi jälkeläisiä kun olivat sen verran itsekkäitä, että helppoa elämää kun ei ole yhtään kersaa tai maksimissaan 1. Nyt meitä maksajia on sen verran vähän, ja maksajat vähenee koko ajan, että ollaan suossa. Nyt jos näille harmaahapsille tulee ongelmia, selvittäköön soppansa keskenään. Olisi kannattanut miettiä 50 vuotta sitten näitä asioita että hei, itse asiassa nollalla tai yhdellä kersalla ollaan kusessa kun joudutaan eläkkeelle. Ei mitään säälipisteitä, älkää noiden kanssa menettäkö unianne, kuten sanottu, heidän oma soppansa.
Vai on valtava valtionvelka suurten ikäluokkien syytä. Tosiasiassa valtionvelka väheni vuoteen 2009 asti, jolloin suurista ikäluokista suuri osa oli jo eläkkeellä. Vuosi 2020 oli ensimmäinen, kun valtionvelka kasvoi räjähdysmäisesti.
Joku väitti ettei ole keneltäkään pois, jos auttelee jtkn. Onko ketju lukematta? Vai ymmärtämättä?
Ensinnäkin lapset tarvitsevat vanhempiaan koulu- ja harrasteasioissa yms. Toiseksi työelämä vaatii paljon. Jos on usein vapaata pyytelemässä, ta antaa kalossia seuraavissa yt-neuvotteluissa.
Meilläkin on tädit,toinen hoivakodissa ei tunne enää ketään.On lapsia.,iäkäs.Toinen asuu vielä kotonaan, hänellä ei ole lapsia.En tiedä sukiuko huolehtii hänen loppuelämästä.Jokuhan on lähimmäinen aina..
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on tädit,toinen hoivakodissa ei tunne enää ketään.On lapsia.,iäkäs.Toinen asuu vielä kotonaan, hänellä ei ole lapsia.En tiedä sukiuko huolehtii hänen loppuelämästä.Jokuhan on lähimmäinen aina..
Ei kaikilla ole lähimmäisiä.
"Mistä yhteiskunta voi tietää milloin kriteerit täytyy jos kenelläkään ei ole veövollisuutta ilmoittaa tai vaatia palvelutarpeen arviota. "
Se on ihan eri kysymys kuin että onko yhteiskunnalla yleensä velvollisuus tarjota palveluita.
"Tässäkin ketjussa käy ilmi että ne palvelut odotetaan vain järjestyvän jostain ilman että läheisten tai kenenkää tarvitsee laittaa tikkuaristiin asian suhteen."
Nykytilanne on se että läheisten pitää tehdä ihan todella kovasti töitä että se yhteiskunta saadaan hoitamaan velvollisuutensa. Yhteiskunta tekee kaikkensa jotta se välttyisi velvollisuudelta.