Omaisten velvollisuudet liittyen vanhuksiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Auttamalla vanhempiasi ja laiminlyömällä itseäsi varmistit, että tulet tarvitsemaan apua enemmän ja pidempään kuin jos olisit keskittynyt omaan hyvinvointiinsi. "

Auttamisen tarve harvoin riippuu siitä missä kunnossa ihminen on fyysisesti. Toinen tarvitsee apua heti kun toimintakyky alenee. Toinen taas selviää hyvinkin pitkään vähäiselläkin toimintakyvyllä ilman ulkopuolista apua. Mutuiluun perustuvat väittämäsi ovat lähinnä typeriä.

Niin ja kukas tuota kommentoijaa sitten edes auttaa, kun omalta lapseltaanhan  ei voi sitä ainakaan vaatia (tämän ketjun mukaan). Ja yhteiskunnalta ei apua saa.   Kaikilla tuskin on varaa palkata apua joka lampunvaihtoon. 

Todennäköisesti ei kukaan jos kukaa ei ilmoita avuntarpeesta sosiaaliviranomaisille. Viranomaiset siinä vaiheessa kun asia on jotenkin selvitetty mikä on todellinen avuntarve ja kuka avun maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Auttamalla vanhempiasi ja laiminlyömällä itseäsi varmistit, että tulet tarvitsemaan apua enemmän ja pidempään kuin jos olisit keskittynyt omaan hyvinvointiinsi. "

Auttamisen tarve harvoin riippuu siitä missä kunnossa ihminen on fyysisesti. Toinen tarvitsee apua heti kun toimintakyky alenee. Toinen taas selviää hyvinkin pitkään vähäiselläkin toimintakyvyllä ilman ulkopuolista apua. Mutuiluun perustuvat väittämäsi ovat lähinnä typeriä.

Niin ja kukas tuota kommentoijaa sitten edes auttaa, kun omalta lapseltaanhan  ei voi sitä ainakaan vaatia (tämän ketjun mukaan). Ja yhteiskunnalta ei apua saa.   Kaikilla tuskin on varaa palkata apua joka lampunvaihtoon. 

Todennäköisesti ei kukaan jos kukaa ei ilmoita avuntarpeesta sosiaaliviranomaisille. Viranomaiset siinä vaiheessa kun asia on jotenkin selvitetty mikä on todellinen avuntarve ja kuka avun maksaa.

Aikoinaan Vantaan kaupungin seniorityöstä alettiin soittelemaan 75 vuotta täyttäneille vanhuksille ja sopimaan palvelunntarpeenohjaajan käynnistä. . Minusta tällainen oli oikein hyvä juttu. Tottakai sillä vanhuksella oli edelleen itsemääräämisoikeus eikä tarvinnut päästää sosiaalityöntekijää edes käymään, mutta ainakin viranomaisilla oli tiedossa  kaupungin vanhukset.  Mä olen ehkä vähän turhankin tekoälyuskovainen, mutta kun neljännesvuosisadan olin koodarina, niin uskon siihen, etät jos ja kun joku vanhus lakkaa käymästä netissä ja  asioimassa verkkkopankissa, niin ehkä jotain huolenaihetta voisi olla.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Auttamalla vanhempiasi ja laiminlyömällä itseäsi varmistit, että tulet tarvitsemaan apua enemmän ja pidempään kuin jos olisit keskittynyt omaan hyvinvointiinsi. "

Auttamisen tarve harvoin riippuu siitä missä kunnossa ihminen on fyysisesti. Toinen tarvitsee apua heti kun toimintakyky alenee. Toinen taas selviää hyvinkin pitkään vähäiselläkin toimintakyvyllä ilman ulkopuolista apua. Mutuiluun perustuvat väittämäsi ovat lähinnä typeriä.

Niin ja kukas tuota kommentoijaa sitten edes auttaa, kun omalta lapseltaanhan  ei voi sitä ainakaan vaatia (tämän ketjun mukaan). Ja yhteiskunnalta ei apua saa.   Kaikilla tuskin on varaa palkata apua joka lampunvaihtoon. 

Todennäköisesti ei kukaan jos kukaa ei ilmoita avuntarpeesta sosiaaliviranomaisille. Viranomaiset siinä vaiheessa kun asia on jotenkin selvitetty mikä on todellinen avuntarve ja kuka avun maksaa.

Aikoinaan Vantaan kaupungin seniorityöstä alettiin soittelemaan 75 vuotta täyttäneille vanhuksille ja sopimaan palvelunntarpeenohjaajan käynnistä. . Minusta tällainen oli oikein hyvä juttu. Tottakai sillä vanhuksella oli edelleen itsemääräämisoikeus eikä tarvinnut päästää sosiaalityöntekijää edes käymään, mutta ainakin viranomaisilla oli tiedossa  kaupungin vanhukset.  Mä olen ehkä vähän turhankin tekoälyuskovainen, mutta kun neljännesvuosisadan olin koodarina, niin uskon siihen, etät jos ja kun joku vanhus lakkaa käymästä netissä ja  asioimassa verkkkopankissa, niin ehkä jotain huolenaihetta voisi olla.

Ei niillä sosiaaliviranomaisilla ole resursseja seurata jokaisen 75 vuotta täytyäneen pankkitilejä.

Ja tuossa että seuranta käynti tehdää jossakin tietyssä iässä on se ongelma että jollakin se avuntarve voi olla ajankohtainen 74 vuotiasna tai jollakin vaikkapa 63 vuotiaana, jollakin taas kuukausi kaksi sen jälkeen kun on täyttänyt vaaditun iän ja valvontasoitto on tehty.

Ilmoitukset avuntarpeesta voi tulla käytännössä keneltä tahansa. Syystä tai toisesta henkilö soitaa ensihoidon joka käy asiakkaan kotona. Ensihoitaja huomaa että kaikki ei ole kunnossa ja tekee huoli-ilmoituksen. Se voi olla apteekin henkilkunta joka huomaa että asuakas ei kykene hoitamaan enää asioitaa normaslisti. Se voi olla naapuri joka on huolissaan seinänaapurin pärjäämisestä kun seinänaapurin käytös on jotenkin muuttunut. Se voi olla vaikkapa se pankkivirkailija joka huomaa että kaikki ei ole kohdillaan jne...

Vaikka tekniikka on valvontaa onkin olemassa, meidän lainsäädäntö tuskin taipuu siihen että kaikkea voisi ilman perusteita valvoa. Moniko haluaa että viranomaisilla on tiedossa oletko käyttänyt pankkitiliä viimeksi viikko vai kaks kuukautta sitten. 

Hyvät perusteet pitää olla myös siihen että sosiaaliviranomainen voi tehdä kotikäynnin. Automaattisesti siihen ei riitä se että on tehty huoli-ilmoitus ja henkilöön ei saada yhteyttä puhelimella. Hänellä ei ole ehkä puhelinta jonka numero olisi viranomaisten tiefossa tai sitten hän vain ei syystä tai toisesta vastaa vieraaseen numeroon.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla laillista, että kuka tahansa saa ilman lupaa ilmoittaa lähiomaisekseen kenet vaan, etenkin jos mukana seuraa kaikenlaisia omaisen velvollisuuksia?

Tämä. Enoni kuoli muutama kuukausi sitten yllättäen. Hän oli merkannut äitini lähiomaiseksi terveystietoihin ja siitähän kaikenlainen rumba alkoi. Äiti oli täysin tietämätön asiasta.

Mainittakoon, että äitini ja veljeni asuivat kyllä naapurikaupungeissa eikä välimatka ollut pitkä, mutta olivat aika harvoin tekemisissä keskenään. Lisäksi enollani oli myös elämänkumppani, vaikka eivät virallisesti asuneet yhdessä, samassa kaupungissa kylläkin. Luulisi, että olisi hänet merkkauttanut yhteyshenkilöksi, kun kaikki verisukulaiset asuivat muualla ja lapsia ei ollut. 

Miksi lähiomaiseksi voi merkitä kenet haluaa? 

Tekoäly vastaa:

"Lähiomaiseksi voi merkitä kenet tahansa, koska Suomen laissa ei ole yhtä tiukkaa tai virallista määritelmää sille, kuka "lähiomainen" on. Toisin kuin lakisääteiset sukulaissuhteet (kuten perilliset tai lähiomaiset perintökaaressa), hoitotahdossa, potilastiedoissa tai hätätilanteissa käytettävä lähiomainen on ennen kaikkea luottamushenkilö."

Miksi henkilö voi itse määritellä se kenelle tietoja esim. terveydentilasta luovutetaan?

Miksi henkilö ei halua näitä ttietoja luivutettavan esimerkiksi puolisollee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ystävällinen, mutta selkeä puhelussa ja pahoittelin, että emme voi auttaa toisiamme enempää asian suhteen. En tiedä, miksi tädin poika ei ole tädin terveystiedoissa yhteyshenkilönä. Yritin etsiä hyvinvointialueen sivuilta lomaketta, jolla voi poistaa itsensä toisen ihmisen terveystiedoista. En löytänyt sellaista. Alan ymmärtää, miksi sellaista ei laiteta tarjolle. Löysin huoli-ilmoituksen, joten täytin sen  ja avasin tilanteen avoimeen tekstikenttään.

 

Ap

Soita vielä sille tädin pojalle jotta varmasti tietää äitinsä tilanteesta.

Itsekin ajattelin ensin, että miksei AP ollut yhteydessä tätinsä poikaan, kunnes tajusin, etten itsekään ole ollut tekemisissä serkkujeni kanssa sitten lapsuusiän 30 vuotta sitten, eikä minulla tosiaankaan ole heidän yhteystietojaan. Tuossa tilanteessa olisi varmaan kannattanut kertoa fysioterapeutille, että tädillä on oma poika, että koittakaapa saada häneen yhteys. Luulisi tädillä olevan poikansa yhteystiedot ja pystyvän ne antamaan, ellei aivan täysin muistisairas ole.

Ikäihmisten asiakasohjauksesta sanottiin, että sillä ei ole mitään väliä että numeroa ei ollut, sillä olisi laitonta olla poikaan yhteydessä ilman potilaan lupaa

Vierailija kirjoitti:

"Auttamalla vanhempiasi ja laiminlyömällä itseäsi varmistit, että tulet tarvitsemaan apua enemmän ja pidempään kuin jos olisit keskittynyt omaan hyvinvointiinsi. "

Auttamisen tarve harvoin riippuu siitä missä kunnossa ihminen on fyysisesti. Toinen tarvitsee apua heti kun toimintakyky alenee. Toinen taas selviää hyvinkin pitkään vähäiselläkin toimintakyvyllä ilman ulkopuolista apua. Mutuiluun perustuvat väittämäsi ovat lähinnä typeriä.

Luitko mitä lainasin? Lammas laiminlöi oman etenevän perussairautensa hoidon vanhempiaan auttaakseen. Siitä seuraa suoraan se, että hän tulee aikaisemmin huonoon kuntoon kuin jos olisi priorisoinut oman terveytensä, mikä on jokaisen ihmisen ensimmäinen velvollisuus. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä teidän mielestä on kohtuullinen viikkokohtainen tuntimäärä läheisten hoivatyötä? Täällä on tuotu esiin hyvä huomio siitä, että apua tarvitsevia vanhuksia voi olla useampi samalla ihmisellä/perheellä. Täyttyykö kohtuullisuuden rajan jollain tietyllä määrällä vanhuksia?

 

Muuttuuko kohtuullisena pidettävä tuntimäärä, mikäli hoivaaja on työssä? Entä jos hän on perheellinen?

 

Entä mikä arvo pitäisi laskea sille päivystysluonteiselle saatavilla olemiselle, jossa ollaan valmiudessa lähteä hoitamaan, tarkistamaan ja auttamaan, kun yhtäkkiä jotain äkillistä ilmenee?

 

Kyselen tällaista konkretiaa, sillä havaitsen melkoisen kahtiajaon tässä keskustelussa. Toisten mielestä ainoa oikea tapa on olla saatavilla määrättömästi ja rajattomasti tai muutoin olet epäinhimillinen narsisti tai sitten hoivalle pitää olla oikeutettua määritellä joku raja. Kohtuullisuuden määre vaikuttaa hyvin epämääräiseltä. Mutta annetaanhan ammattillisellekin hoivalle tarkat määreet. Miksi siis ei muullekin hoivalle voisi olla edes jotain määreitä?

Esität oikein hyviä kysymyksiä. Mä en tule edes elämään niin vanhaksi, että omat lapseni olisivat vanhuuseläkkeellä. Eläkeikää koko ajan nostetaan ja samalla työelämä kiristyy vaatimuksineen ja työntekijän asemaa heikennetään koko ajan, niin kuka hemmetti on keksinyt ajatuksen, että se sairaanhoitaja, vake-opettaja, bussikuski, kaupan kanssa tms ottaisi omat vanhempansa mukaansa töihin? Tai kuka  meistä haluaisi olla leikkaussalissa vaikka sydämenohitusleikkauksessa ja sitten anestesialääkäri sanoo, että sori, mun pitää nyt lähteä auttamaan äitiäni? 

Sotien jälkeen hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin siten, että yhteiskunta hoiti vanhukset ja vanhusten lapset kävivät töissä ja veroissaan maksoivat sen, että vanhuksista huolehditaan. Nyt maksetaan edelleen kovia veroja, mutta vanhusten saavassa avussahan se ei näy. Päinvastoin...koko ajanhan tilanne vaan menee huonommaksi. Asuntotuotantokin on muuttunut niin, että yhä pienempiä koirankoppeja vaan rakennetaan, Mihin on ajateltu, että niissä aunnoissa omat vanhemmat ja appivanhemmat rollaattoreideen ja pyörätuoleineen mahdutetaan?

Väestön ikääntyminen ja lisääntyvä avuntarve tiedostettiin kyllä jo silloin, kun mä kasarilla opiskelin sairaanhoitajaksi. Poliitikot - eli ne, jotka olemme äänestäeet päättämään  meille tärkeistä asioista - eivät ole tehneet asialle yhtikäs mitään. Aikaa olisi ollut jo vuosikymmeniä. Mä olin puolet työurastani konkreettisesti sote-alalla ja sen toisen puolikkaan sitten liittyen vahvasti  sote-alaan. Tunnen kaikki sote-alan lainsäädännöt, viranomaismääräyset, EU direktiivit sun muuta paremmin kuin omat varpaani. Kun hyppäsin pois oravanpyörästä, mulla oli useampikin idea. miten vanhusten ja varsinkin heidän omaistensa elämää voitaisiin  edes vähän helpottaa. Kun oli ollut ne omat vanhempanikin siinä rumbassa. Lahjoitin ideani työnantajalleni, mutta ongelmaksihan muodostui rahoitus. Ja juu, minä en ala omista rahoistani mitään makselemaan. 

Isäni kuolemasta on vielä alle kuukausi, mutta ehkä jonain päivänä toteutan ideani ihan itse. Ja lahjoitan sen Vantaa-Kerava hyvinvointialueelle. Vanhuksista on tehty bisnestä. Ihan sama, miten niitä vanhuksia kohdellaan, kunhan vaan sijoittajat saavat osinkonsa. En pidä tästä. Raha, raha ja taas kerran raha ratkaisee aivan kaiken. 

Summa summarum: omaisia ei pidä syyttää sitä, millaiseksi tämä yhteiskunta on rakennettu. 

Vaikka emme sitä ajattelisikaan, läheisten hoivatyöllä on euromääräinen hinta.  Ja sen määritteleminen saattaa tulla tärkeämmäksi monista syistä. Itse kuvittelen, että omaishoidon rinnalle tulee jokin kevyempi läheishoitajan status, johon liitetään esimerkiksi joku verohuojennus tai samantapainen kelan etuus, kun pienten koululaisten vanhemmat saavat, jos vapaaehtoisesti lyhentävät työpäivää. 

Koska jotain on pakko tehdä enemmän ja toisin, sillä hoivapommi tikittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Auttamalla vanhempiasi ja laiminlyömällä itseäsi varmistit, että tulet tarvitsemaan apua enemmän ja pidempään kuin jos olisit keskittynyt omaan hyvinvointiinsi. "

Auttamisen tarve harvoin riippuu siitä missä kunnossa ihminen on fyysisesti. Toinen tarvitsee apua heti kun toimintakyky alenee. Toinen taas selviää hyvinkin pitkään vähäiselläkin toimintakyvyllä ilman ulkopuolista apua. Mutuiluun perustuvat väittämäsi ovat lähinnä typeriä.

Niin ja kukas tuota kommentoijaa sitten edes auttaa, kun omalta lapseltaanhan  ei voi sitä ainakaan vaatia (tämän ketjun mukaan). Ja yhteiskunnalta ei apua saa.   Kaikilla tuskin on varaa palkata apua joka lampunvaihtoon. 

Missään tapauksessa kukaan normaali vanhempi ei tahdo lapsen auttavan oman hyvinvointinsa kustannuksella. Aivan sairastahan se olisi.

Normaali ihminen kärsii mieluummin itse kuin antaa rakkaidensa kärsiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Auttamalla vanhempiasi ja laiminlyömällä itseäsi varmistit, että tulet tarvitsemaan apua enemmän ja pidempään kuin jos olisit keskittynyt omaan hyvinvointiinsi. "

Auttamisen tarve harvoin riippuu siitä missä kunnossa ihminen on fyysisesti. Toinen tarvitsee apua heti kun toimintakyky alenee. Toinen taas selviää hyvinkin pitkään vähäiselläkin toimintakyvyllä ilman ulkopuolista apua. Mutuiluun perustuvat väittämäsi ovat lähinnä typeriä.

Niin ja kukas tuota kommentoijaa sitten edes auttaa, kun omalta lapseltaanhan  ei voi sitä ainakaan vaatia (tämän ketjun mukaan). Ja yhteiskunnalta ei apua saa.   Kaikilla tuskin on varaa palkata apua joka lampunvaihtoon. 

Todennäköisesti ei kukaan jos kukaa ei ilmoita avuntarpeesta sosiaaliviranomaisille. Viranomaiset siinä vaiheessa kun asia on jotenkin selvitetty mikä on todellinen avuntarve ja kuka avun maksaa.

Itsestäänkin voi tehdä huoli-ilmoituksen. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähiomaiseksi voi merkitä kenet haluaa? 

Tekoäly vastaa:

"Lähiomaiseksi voi merkitä kenet tahansa, koska Suomen laissa ei ole yhtä tiukkaa tai virallista määritelmää sille, kuka "lähiomainen" on. Toisin kuin lakisääteiset sukulaissuhteet (kuten perilliset tai lähiomaiset perintökaaressa), hoitotahdossa, potilastiedoissa tai hätätilanteissa käytettävä lähiomainen on ennen kaikkea luottamushenkilö."

 

Miksi henkilö voi itse määritellä se kenelle tietoja esim. terveydentilasta luovutetaan?

Miksi henkilö ei halua näitä ttietoja luivutettavan esimerkiksi puolisollee?

Uskoisin, että kuka tahansa meistä mieluiten ilmoittaa lähiomaiseksi henkilön, johon luottaa. Sama koskee terveystietojen luovutusta ja se nyt vielä puuttuisi, että itse ei saisi määritellä kenelle salassa pidettäviä tietoja annetaan. Yleensä on syynsä, miksi jollekin henkilölle ei halua annettavan tietoja, jos kuitenkin haluaa saada näitä tietoja, kannattaa ottaa yhteyttä asianomaiseen ja, jos hänen kuntonsa sen sallii, yrittää sopia asiasta hänen kanssaan.

Nykyään taitaa olla isolla osalla eläkeläisistä edunvalvontavaltuutukset ja hoitotahdot tehtynä ja omat kopiot on annettu asianomaisille, joten isommilta yllätyksiltä säästyttäneen jatkossa enenevässä määrin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähiomaiseksi voi merkitä kenet haluaa? 

Tekoäly vastaa:

"Lähiomaiseksi voi merkitä kenet tahansa, koska Suomen laissa ei ole yhtä tiukkaa tai virallista määritelmää sille, kuka "lähiomainen" on. Toisin kuin lakisääteiset sukulaissuhteet (kuten perilliset tai lähiomaiset perintökaaressa), hoitotahdossa, potilastiedoissa tai hätätilanteissa käytettävä lähiomainen on ennen kaikkea luottamushenkilö."

 

Miksi henkilö voi itse määritellä se kenelle tietoja esim. terveydentilasta luovutetaan?

Miksi henkilö ei halua näitä ttietoja luivutettavan esimerkiksi puolisollee?

Uskoisin, että kuka tahansa meistä mieluiten ilmoittaa lähiomaiseksi henkilön, johon luottaa. Sama koskee terveystietojen luovutusta ja se nyt vielä puuttuisi, että itse ei saisi määritellä kenelle salassa pidettäviä tietoja annetaan. Yleensä on syynsä, miksi jollekin henkilölle ei halua annettavan tietoja, jos kuitenkin haluaa saada näitä tietoja, kannattaa ottaa yhteyttä asianomaiseen ja, jos hänen kuntonsa sen sallii, yrittää sopia asiasta hänen kanssaan.

 

Nykyään taitaa olla isolla osalla eläkeläisistä edunvalvontavaltuutukset ja hoitotahdot tehtynä ja omat kopiot on annettu asianomaisille, joten isommilta yllätyksiltä säästyttäneen jatkossa enenevässä määrin.

Terveydenhuollon asiakirjoissahan se ei automaattisesti näy onko henkilö tehnyt edunvalvontavaltuutuksen vai ei. Jos henkilö on tehnyt hoitotahdon oma kannassa ja ilmoittanut tuon asian siinä se näkyy.

Jos edunvalvontavaltuutus on olemassa se pitää saattaa voimaan ja sitä varten omaisen on pyydettävä lääkärinlausunto potilaan tilanteesta ja kyvystä hoitaa itse asioitaan. Sekä siis yleensä ilmoitettava sille hoitavalle lääkärille että kyseinen valtuutus on olemassa.

Kun vanhemmat tai jompikumpi   ovat   jo  ysikymppisiä  ja  itse eläkkeellä,   niin  vieläkö  pitää hoitaa ja siivota heille . Oma eläkeikä  menee hoivaamiseen ,  palvelemiseen.    Ja sairastuu itse lopulta.   Hups vaan   oma vanhuus meni siinä. Harrastuksista ym   viis.     

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähiomaiseksi voi merkitä kenet haluaa? 

Tekoäly vastaa:

"Lähiomaiseksi voi merkitä kenet tahansa, koska Suomen laissa ei ole yhtä tiukkaa tai virallista määritelmää sille, kuka "lähiomainen" on. Toisin kuin lakisääteiset sukulaissuhteet (kuten perilliset tai lähiomaiset perintökaaressa), hoitotahdossa, potilastiedoissa tai hätätilanteissa käytettävä lähiomainen on ennen kaikkea luottamushenkilö."

 

Miksi henkilö voi itse määritellä se kenelle tietoja esim. terveydentilasta luovutetaan?

Miksi henkilö ei halua näitä ttietoja luivutettavan esimerkiksi puolisollee?

Uskoisin, että kuka tahansa meistä mieluiten ilmoittaa lähiomaiseksi henkilön, johon luottaa. Sama koskee terveystietojen luovutusta ja se nyt vielä puuttuisi, että itse ei saisi määritellä kenelle salassa pidettäviä tietoja annetaan. Yleensä on syynsä, miksi jollekin henkilölle ei halua annettavan tietoja, jos kuitenkin haluaa saada näitä tietoja, kannattaa ottaa yhteyttä asianomaiseen ja, jos hänen kuntonsa sen sallii, yrittää sopia asiasta hänen kanssaan.

 

Nykyään taitaa olla isolla osalla eläkeläisistä edunvalvontavaltuutukset ja hoitotahdot tehtynä ja omat kopiot on annettu asianomaisille, joten isommilta yllätyksiltä säästyttäneen jatkossa enenevässä määrin.

Yllätykset (jos niitä sellaisiksi haluua kutsua) todennäköisesti vain lisääntyvät tulevaisuudessa. Avioerot ja perheen hajoamiset on nykyisin niin tavallisia että aina henkilö ei itsekään ole selvillä kenet yhteystietoihin pitäisi laittaa. Epätavallista ei ole että sieltä löytyy esim lapset vaikka henkilö ei ole heidän kanssaa todellisuudessa ollut tekemisissä vuosikymmeniin. Tai sitten esim. sitä nykyistä kumppania ei vain haluta yhteystietoihin laittaa kosla hänelle ei haluta terveystietoja kerottavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei fyssarilla ole mitään valtuuksia käskeä hakemaan apuvälineitä tai muutenkaan pakottamaan avuksi vanhukselle.

Ihan ymmärrettävää, että noinkin etäisen ja kaukana asuvan ihmisen kohdalla ei ole tarvetta, eikä halua auttaa.

Sen sijaan en ymmärrä sitä, jos lapset kokevat pakoksi auttaa ikääntyviä vanhempiaan. Jotenkin itse ajattelen sen olevan etuoikeus, että on saanut pitää vanhempansa niin pitkään, että ovat eläke- tai vanhuusiässä.

Luulenpa, että moni nykyihminen ei tajua itse vanhenevansa ja todennäköisesti tarvitsevansa apua lapsiltaan, jotka toki itse on kasvattanut juuri sellaisiksi, jollaisia ovat.

Jos on varaa maksaa yksityiselle, niin sitten nämä ei-auttavat lapset valittavat, kun perintö kuluu hoitomaksuihin.

Suo siellä, vetelä täällä, on vanha sanonta, joka edelleen pitää paikkansa, monessakin asiassa.

Itse asiassa se, ettei auta vanhempiaan omien voimiensa äärirajoille voi kummuta erittäin hyvin sen oman kuolevaisuuden ja vanhenemisen tiedostamisesta. 

 

Siinä vaiheessa kun vanhemmat alkavat nykyään tarvita apua, lapset ovat siinä viidenkympin korvilla, ehkä jo paljonkin yli. Siinä vaiheessa huomaa, että työtä ei jaksa, arkea ei jaksa, ellei pidä itsestään huolta. Ja jokainen tiedostava ihminen tietää myös, että keski-iässä valitaan millainen se oma vanhuus tulee olemaan. Tämä tarkoittaa paitsi terveellistä ravintoa, myös riittävää lepoa ja riittävää aerobista ja lihaskuntoharjoittelua. 

 

JOS tahtoo ettei ole itse vanhana kovin pahaksi taakaksi omille lapsilleen, on pikku pakko keski-iässä ruveta priorisoimaan oma hyvinvointi ja omat voimavarat ja itsestä huolen pitäminen. 

 

Puhumattakaan siitä, että meillä on velvollisuuksia myös työyhteisöämme kohtaan. Ei käy laatuun, että työtoveri joutuu paikkailemaan jälkiäni jos minä silmät ristissä teen sutta ja sekundaa kun olen käyttänyt voimani vanhempieni auttamiseen. 

 

Meillä on velvollisuuksia myös lapsiamme kohtaan, joilla saattaa ruveta olemaan omia lapsia tässä kohtaa ja tarvitsevat apua. Puhumattakaan puolisosta. Se tuntuu usein unohtuvan, että ei kenelläkään ole oikeutta pilata onnellista perhe-elämää sillä, että hyysää kaiket liikenevät ajat vanhoja vanhempiaan. Se on väärin myös mahdollisesti kotona asuvia lapsia kohtaan, että luodaan kiirettä eikä rauhallista yhteistä aikaa. 

 

Aika usein se vanhempien auttaminen kumpuaa vain syyllisyydestä ja sentimentaalisuudesta, ei todellisesta rakkaudesta tai velvollisuudentunteesta. Koska niitä velvollisuuksia on kovin paljon. Myös itseä kohtaan. 

 

Itse ainakin näen että ensimmäinen velvollisuuteni on tässä iässä huolehtia itsestäni niin, että olisin itse mahdollisimman vähän riesaksi muille. Se on vähintä, mitä ihminen voi tehdä. Sitten jos voimia jää, voi miettiä ketä auttaa ja minkä verran. Mutta sanomattakin on selvää, että puoliso menee vanhempieni edelle -tähän käsketään jo Isossa Kirjassa, mies erotkoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa jne. Työ menee vanhempien edelle, koska se työ elättää minut, etten ole taakkana yhteiskunnalle, ja olisi väärin lisätä työtovereiden taakkaa tulemalla töihin liian uupuneena, kuten jo sanoin. 

Minusta sinä voisit vähän rentoutua ja lopettaa suorittamisen. Tuli stressi jo kun luin tuota sun tekstiä.

Mielenkiintoinen maailman kuva sinulla, että näet apua tarvitsevat ihmiset "rasitteena" tai taakkana yhteiskunnalle. Kylmät arvot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähiomaiseksi voi merkitä kenet haluaa? 

Tekoäly vastaa:

"Lähiomaiseksi voi merkitä kenet tahansa, koska Suomen laissa ei ole yhtä tiukkaa tai virallista määritelmää sille, kuka "lähiomainen" on. Toisin kuin lakisääteiset sukulaissuhteet (kuten perilliset tai lähiomaiset perintökaaressa), hoitotahdossa, potilastiedoissa tai hätätilanteissa käytettävä lähiomainen on ennen kaikkea luottamushenkilö."

 

Miksi henkilö voi itse määritellä se kenelle tietoja esim. terveydentilasta luovutetaan?

Miksi henkilö ei halua näitä ttietoja luivutettavan esimerkiksi puolisollee?

Uskoisin, että kuka tahansa meistä mieluiten ilmoittaa lähiomaiseksi henkilön, johon luottaa. Sama koskee terveystietojen luovutusta ja se nyt vielä puuttuisi, että itse ei saisi määritellä kenelle salassa pidettäviä tietoja annetaan. Yleensä on syynsä, miksi jollekin henkilölle ei halua annettavan tietoja, jos kuitenkin haluaa saada näitä tietoja, kannattaa ottaa yhteyttä asianomaiseen ja, jos hänen kuntonsa sen sallii, yrittää sopia asiasta hänen kanssaan.

 

Nykyään taitaa olla isolla osalla eläkeläisistä edunvalvontavaltuutukset ja hoitotahdot tehtynä ja omat kopiot on annettu asianomaisille, joten isommilta yllätyksiltä säästyttäneen jatkossa enenevässä määrin.

Yllätykset (jos niitä sellaisiksi haluua kutsua) todennäköisesti vain lisääntyvät tulevaisuudessa. Avioerot ja perheen hajoamiset on nykyisin niin tavallisia että aina henkilö ei itsekään ole selvillä kenet yhteystietoihin pitäisi laittaa. Epätavallista ei ole että sieltä löytyy esim lapset vaikka henkilö ei ole heidän kanssaa todellisuudessa ollut tekemisissä vuosikymmeniin. Tai sitten esim. sitä nykyistä kumppania ei vain haluta yhteystietoihin laittaa kosla hänelle ei haluta terveystietoja kerottavan.

Ei tekemisissä lapsiensa kanssa, ei halua kumppanin saavan tietää terveystietoja, ei tiedä ketkä ovat omia lähiomaisia? Nyt kuulostaa jo aika moni oudolta.

Vierailija kirjoitti:

Kun vanhemmat tai jompikumpi   ovat   jo  ysikymppisiä  ja  itse eläkkeellä,   niin  vieläkö  pitää hoitaa ja siivota heille . Oma eläkeikä  menee hoivaamiseen ,  palvelemiseen.    Ja sairastuu itse lopulta.   Hups vaan   oma vanhuus meni siinä. Harrastuksista ym   viis.     

Pahempi tilanne on heillä, jotka joutuvat hoitajan rooliin työikäisinä ja perheellisinä.

Mielenkiintoinen maailman kuva sinulla, että näet apua tarvitsevat ihmiset "rasitteena" tai taakkana yhteiskunnalle. Kylmät arvot.

Kuinka monen ihmisen pärjäämisestä sinä itse vastaat? Kerro myös heidän iät ja millaisessa kunnossa he ovat.

Siinäkin on melkoinen kohtuuttomuus, kun eronneet vanhemmat ovat ensin pakottaneet lapsensa sopeutumaan kaikenlaiseen heittopussielämään muuttoineen, vaihtuvine isä- ja äitipuolineen, viikko-viikko kassilapsen elämään ja sitten vanhuksina vaaditaan, että minä en muuta lähemmäs, mutta palvelukset ja hoiva lapsilta kelpaa kyllä. Ja vanhemmat odottavat passaamista kahdessa eri paikassa yhtä aikaa!