Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Omaisten velvollisuudet liittyen vanhuksiin?
Sain puhelun liittyen tätiini. Hän on 87v ja kaaduttuaan hän on ollut leikkauksessa ja sen jälkeen siirtymässä ainakin toipumisen ajaksi palveluasumiseen. Kuulin nämä asiat fysioterapeutilta, joka soitti. Kun ihmettelin, onko hänellä lupa kertoa tätini terveystietoja minulle, hän sanoi minun olevan tätini kontaktihenkilönä terveystiedoissa. Ja hänen puhelunsa koski sitä, että omaisen velvollisuus on hakea tädille suunnitellut apuvälineet apuvälinelainaamosta ja viedä ne tädin asumisyksikköön ennen päivä x, jolloin hän tulee opastamaan tätiä niiden käytössä. Kerroin, että.olen kuullut tädistä viimeksi 7kk sitten, asun 250km päässä ja minulla ei ole aikomusta kuljetella apuvälineitä. Fysioterapeutti pahoitteli, että apuvälineiden noudot ja palautukset eivät kuulu fysioterapeutin, vaan omaisten vastuulle. Toistin, että en aio mitään noutaa ja haluan että tietoni poistetaan tädin terveystiedoista. Fysioterapeutti pahoitteli, että hän ei voi tehdä muutosta ja kysyi, että perutaanko fysioterapiakäynti tädin luo. Sanoin, että en aio kommentoida mitenkään etäisen tätini terveysasioita ja päätin puhelun.
Haluaisin kuulla, mitä kaikkea muuta voi kuulua "omaisen" vastuulle? Olin tästä aivan ällikällä lyöty ja pelkään, että pian tulee lisää yhteydenottoja.
Kommentit (614)
Vierailija kirjoitti:
Koko keskustelu tuntuu jokseenkin turhalta,
olen itse 73 täyttänyt naisihminen (aviomies, tytär 40 v työssä toispuol maailmaa ja poika 34 v. ja työssä samalla paikkakunnalla, mutta on syöpäsairas).
He ovat ainoat omaiseni, minkä vuoksi hoitotestamenttini määrittelen itselleni elvytyskiellon, ruumiin tuhkauksen ja tuhkan laskettavan loma-asuntomme edessä virtaavaan veteen (kaikki maailman vedet ovat lopuksi yhtä). En halua mitään kiviä tai laattoja, missä jonkun pitäisi velvollisuuden tunnossa käydä joskus...
Jos puoliso tai lapset haluavat jotenkin muistaa, niin sytyttäkööt (kelluvan) kynttilän missä ovatkin.
Olen elänyt upean, onnellisen elämän niin kaikkine suruineen ja murheineen kuin iloineen ja riemuineen -
”Non, je ne regrette rien" - en kadu mitään :D
Eipä ole turha keskustelu. On paljon erilaisia kohtaloita, paljon yksinäisiä vanhuksia, joiden asiat lopussa tulisi hoitaa. Sinulla on perhe, kaikilla ei ole. Eikä täältä lähdetä tuonilmaisiin ikäjärjestyksessä.
Ketju on tärkeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei fyssarilla ole mitään valtuuksia käskeä hakemaan apuvälineitä tai muutenkaan pakottamaan avuksi vanhukselle.
Ihan ymmärrettävää, että noinkin etäisen ja kaukana asuvan ihmisen kohdalla ei ole tarvetta, eikä halua auttaa.
Sen sijaan en ymmärrä sitä, jos lapset kokevat pakoksi auttaa ikääntyviä vanhempiaan. Jotenkin itse ajattelen sen olevan etuoikeus, että on saanut pitää vanhempansa niin pitkään, että ovat eläke- tai vanhuusiässä.
Luulenpa, että moni nykyihminen ei tajua itse vanhenevansa ja todennäköisesti tarvitsevansa apua lapsiltaan, jotka toki itse on kasvattanut juuri sellaisiksi, jollaisia ovat.
Jos on varaa maksaa yksityiselle, niin sitten nämä ei-auttavat lapset valittavat, kun perintö kuluu hoitomaksuihin.
Suo siellä, vetelä täällä, on vanha sanonta, joka edelleen pitää paikkansa, monessakin asiassa.
Nykyvanhukset eivät tajua tulleensa vanhoiksi, eivätkä tehneet nuorempina mitään järjestelyitä sen suhteen, että toimintakyky laskee. Eivätkä ole pitäneet huolta ihmissuhteistaan omiin aikuisiin lapsiinsa, tai muihin sukulaisiin. Tämä on iso 40-50-luvuilla syntyneiden helmasynti.
Nyt jo parikymppiset säästää eläkettään varten.
Itse olen 43-vuotias. Meille on päivänselvää, että vanhuutta varten säästetään palveluiden ostamista varten ja omakotitalosta luovutaan heti, kun ei saada tätä itse hoidettua. Mitään hiton mökkejä ei hommata vaivoiksi. Kunnossa on testamentti, hoitotahto. Turha lapsia on rankaista siitä, että ei vanhemmat ikääntyy. Se ei ole yllättävä asia, vaan tapahtuu ihan kaikille, jotka saavat elää pitkään.
omakotitalosta luovutaan heti, kun ei saada tätä itse hoidettua.
Se koska omakotitaloa ei saa enää itse hoidettua on aika liukuva käsite ja määritelmä tuntuu myös muuttuvan kun ikää tulee lisää.
Kyllä se määritelmän takaraja menee viimeistään siinä, jos tarvitsee omat lapset talon ja pihan huoltoon, lumitöihin jne. Liukumavaraa on vielä siinä, kauanko itse säästetty raha riittää näiden palveluiden ostamiseen.
Pihi vanhus ei maksa lumitöistä tai palveluista. Siinä joutuu lapset hommiin tai marttyyrivanhus itkee.
Totta, mutta aina ei välttämättä ole kyse pihiydestä. Kyse voi olla siitäkin, että vanhus ei halua, että joku random Pertti tai Pirjo käy nopeasti tekemässä homman ja lähtee sitten pois. Vanhus haluaa seuraa ja mieluiten läheisistään ja siinä samalla sitten hoituu ne hommatkin. Eli kun lumityät on tehty, sen jälkeen voidaan istahtaa yhdessä kahville. Eli vaikka se random Pertti tai Pirjo tekisi homman ilmaiseksikin, niin vanhus ei halua sitäkään.
Miksei vanhus ymmärrä, että vaihtoehdot on että Pertti tekee tai homma jää tekemättä?
Eikä niin, että hän saa päättää omaisensa ajankäytöstä ja tekemisistä.
En tajua tuollaista itsekkyyttä. Kukaan "omista" vanhuksistani ei ole tuollainen. Tietysti seura on niistä mukavaa, mutta ei niillä kenelläkään ole ollut mitään pohjatonta seurankaipuutakaan. Siis edes niistä jotka ovat jo menneet manan majoille, eli ihan loppuun saakka pysyivät samanlaisina kun aina olivat.
Onko nuo syntymäitsekkäitä vai tekeekö joku muistisairaus tuollaista, että muututaan pohjattoman itsekkäiksi?
Jos persoonassa on minkäänlaista rajattomuutta, se ominaisuus räjähtää käsiin ikääntymisen myötä. Muistisairaus aiheutta kognitiivisen heikentymisen myötä voimakasta turvattomuuden tunnetta. Vanhus kokee samaa tarvitsevuutta kuin pieni lapsi, ja kognitiiviset kyvytkin ovat samaa tasoa, mutta ei ole hoivaajaa. Syntyy helposti odotus ja kaipuu siihen, että oma lapsi tulee vanhuksen kotiin ja elämänpiiriin uudeksi äidiksi.
Monet muistisairaat ei piittaa seurasta ollenkaan. Ovat epäluuloisia ja luulevat, että vieraileva ihminen varastaa ja vie tavaraa. Eivätkä takuulla anna kenenkään tehdä kotonaan mitään, koska eivät luota kehenkään.
Outoja vanhempia täällä lähes kaikilla. Mun isä eli 96 vuotiaaksi ja ikinä ei pyytänyt ketään tekemään mitään tai passaamaan itseään. Päinvastoin, yritti ruokkia meitä ja huolehtia vaikka oltiin jo vanhoja mekin. Äiti kuoli jo aikaisemmin 86 vuotiaana syöpään ja ei kyllä hänkään vaatinut jälkikasvultaan yhtään mitään. Kahdestaan pärjäsivät ja isät loppu vuodet ihan itsekseen. Kävi kaupassa ja laittoi ruokansa ja huolehti vaatteensa.
Vierailija kirjoitti:
Outoja vanhempia täällä lähes kaikilla. Mun isä eli 96 vuotiaaksi ja ikinä ei pyytänyt ketään tekemään mitään tai passaamaan itseään. Päinvastoin, yritti ruokkia meitä ja huolehtia vaikka oltiin jo vanhoja mekin. Äiti kuoli jo aikaisemmin 86 vuotiaana syöpään ja ei kyllä hänkään vaatinut jälkikasvultaan yhtään mitään. Kahdestaan pärjäsivät ja isät loppu vuodet ihan itsekseen. Kävi kaupassa ja laittoi ruokansa ja huolehti vaatteensa.
Kyllä monet 96 v tarvivat apua, ei siinä mitään jos rahaa on, siivous, pyykit pesulaan ja tuodaan, netistä jos osaa ruoka tilata, valmisruoka tulee kotiin jos sitä haluaa, taksilla kulkee, laskut suoraan tililtä, pankkikortti, perikunta pääsee vähällä kunhan käyvät katsomassa vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja vanhempia täällä lähes kaikilla. Mun isä eli 96 vuotiaaksi ja ikinä ei pyytänyt ketään tekemään mitään tai passaamaan itseään. Päinvastoin, yritti ruokkia meitä ja huolehtia vaikka oltiin jo vanhoja mekin. Äiti kuoli jo aikaisemmin 86 vuotiaana syöpään ja ei kyllä hänkään vaatinut jälkikasvultaan yhtään mitään. Kahdestaan pärjäsivät ja isät loppu vuodet ihan itsekseen. Kävi kaupassa ja laittoi ruokansa ja huolehti vaatteensa.
Kyllä monet 96 v tarvivat apua, ei siinä mitään jos rahaa on, siivous, pyykit pesulaan ja tuodaan, netistä jos osaa ruoka tilata, valmisruoka tulee kotiin jos sitä haluaa, taksilla kulkee, laskut suoraan tililtä, pankkikortti, perikunta pääsee vähällä kunhan käyvät katsomassa vanhempia.
Tietekin kännykkä ja turvaranneke
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoja vanhempia täällä lähes kaikilla. Mun isä eli 96 vuotiaaksi ja ikinä ei pyytänyt ketään tekemään mitään tai passaamaan itseään. Päinvastoin, yritti ruokkia meitä ja huolehtia vaikka oltiin jo vanhoja mekin. Äiti kuoli jo aikaisemmin 86 vuotiaana syöpään ja ei kyllä hänkään vaatinut jälkikasvultaan yhtään mitään. Kahdestaan pärjäsivät ja isät loppu vuodet ihan itsekseen. Kävi kaupassa ja laittoi ruokansa ja huolehti vaatteensa.
Niin eli ajattelet että kaikki muutkin 96 ja 86 vuotiaat ovat täsmälleen samanlaisia? Vai mikä pn pointtisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lähiomaiseksi voi merkitä kenet haluaa?
Tekoäly vastaa:
"Lähiomaiseksi voi merkitä kenet tahansa, koska Suomen laissa ei ole yhtä tiukkaa tai virallista määritelmää sille, kuka "lähiomainen" on. Toisin kuin lakisääteiset sukulaissuhteet (kuten perilliset tai lähiomaiset perintökaaressa), hoitotahdossa, potilastiedoissa tai hätätilanteissa käytettävä lähiomainen on ennen kaikkea luottamushenkilö."
Miksi henkilö voi itse määritellä se kenelle tietoja esim. terveydentilasta luovutetaan?
Miksi henkilö ei halua näitä ttietoja luivutettavan esimerkiksi puolisollee?
Uskoisin, että kuka tahansa meistä mieluiten ilmoittaa lähiomaiseksi henkilön, johon luottaa. Sama koskee terveystietojen luovutusta ja se nyt vielä puuttuisi, että itse ei saisi määritellä kenelle salassa pidettäviä tietoja annetaan. Yleensä on syynsä, miksi jollekin henkilölle ei halua annettavan tietoja, jos kuitenkin haluaa saada näitä tietoja, kannattaa ottaa yhteyttä asianomaiseen ja, jos hänen kuntonsa sen sallii, yrittää sopia asiasta hänen kanssaan.
Nykyään taitaa olla isolla osalla eläkeläisistä edunvalvontavaltuutukset ja hoitotahdot tehtynä ja omat kopiot on annettu asianomaisille, joten isommilta yllätyksiltä säästyttäneen jatkossa enenevässä määrin.
Yllätykset (jos niitä sellaisiksi haluua kutsua) todennäköisesti vain lisääntyvät tulevaisuudessa. Avioerot ja perheen hajoamiset on nykyisin niin tavallisia että aina henkilö ei itsekään ole selvillä kenet yhteystietoihin pitäisi laittaa. Epätavallista ei ole että sieltä löytyy esim lapset vaikka henkilö ei ole heidän kanssaa todellisuudessa ollut tekemisissä vuosikymmeniin. Tai sitten esim. sitä nykyistä kumppania ei vain haluta yhteystietoihin laittaa kosla hänelle ei haluta terveystietoja kerottavan.
Ei tekemisissä lapsiensa kanssa, ei halua kumppanin saavan tietää terveystietoja, ei tiedä ketkä ovat omia lähiomaisia? Nyt kuulostaa jo aika moni oudolta.
Mikä siinä kuulostaa oudolle? Vanhemmat on eronneet. Isä ja lapset eivät ole pitäneet yhteyttä toisiinsa mutta syystä tai toisesta ne lapset edelleen löytyy yhteystiedoista. Kun tulee hetki jolloin heihin otetaan yhteyttä he ilmoitaa että " ei kiinnosta" ovat olleet isänsä kanssa tekemisissä viimeksi parikymmentä vuotta sitten.
Vielä oudompaa on, että tähän isään voidaan ottaa yhteyttä, kun lapsi on sairaalassa.
Mitä outoa siinä on etä yhteystiedoissa olevaan henkilöön otetaan yhteyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja vanhempia täällä lähes kaikilla. Mun isä eli 96 vuotiaaksi ja ikinä ei pyytänyt ketään tekemään mitään tai passaamaan itseään. Päinvastoin, yritti ruokkia meitä ja huolehtia vaikka oltiin jo vanhoja mekin. Äiti kuoli jo aikaisemmin 86 vuotiaana syöpään ja ei kyllä hänkään vaatinut jälkikasvultaan yhtään mitään. Kahdestaan pärjäsivät ja isät loppu vuodet ihan itsekseen. Kävi kaupassa ja laittoi ruokansa ja huolehti vaatteensa.
Kyllä monet 96 v tarvivat apua, ei siinä mitään jos rahaa on, siivous, pyykit pesulaan ja tuodaan, netistä jos osaa ruoka tilata, valmisruoka tulee kotiin jos sitä haluaa, taksilla kulkee, laskut suoraan tililtä, pankkikortti, perikunta pääsee vähällä kunhan käyvät katsomassa vanhempia.
Isällä oli kyllä rahaa, mutta ei hän sitä tuollaisiin tuhlannut. Kävi itse kävellen kaupassa (asui keskustassa) kokkasi itse ja osasi pestä pyykkiä. Ei kaikki vanhukset ole olenkaan autettavia, eikä niitä tarvii passata. Suurin osa takuulla pärjää ihan itse.
Nytkin asun seudulla, jossa asuu paljon ikäihmisiä. Kukaan ei käytä mitään apuja, eikä kaipaa lastensa huolenpitoa ja asuupa tässä 5 ikämiestä jotka on naimattomia ja lapsettomia, eikä edes heillä ole mitään vaikeuksia pärjätä arjessa. Toinen lähinaapuri on pariskunta, jossa nainen on vuodepotilas ja täysin autettava, mutta eipä siellä lasten apua tarvita. Toisella puolella asuu vanha pariskunta, jossa mies on saanut lukuisia aivotapahtumia, mutta vaimo on terve kuin pukki ja hekin pärjää täysin ilman, että lasten apua kaivattaisiin.
Harva, hyvin harva vanhus on lapsissaan kiinni, kuten tässä ketjussa annetaan ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Outoja vanhempia täällä lähes kaikilla. Mun isä eli 96 vuotiaaksi ja ikinä ei pyytänyt ketään tekemään mitään tai passaamaan itseään. Päinvastoin, yritti ruokkia meitä ja huolehtia vaikka oltiin jo vanhoja mekin. Äiti kuoli jo aikaisemmin 86 vuotiaana syöpään ja ei kyllä hänkään vaatinut jälkikasvultaan yhtään mitään. Kahdestaan pärjäsivät ja isät loppu vuodet ihan itsekseen. Kävi kaupassa ja laittoi ruokansa ja huolehti vaatteensa.
Miksi kirjoitat ketjuun, kun aihe ei kosketa sinua? En minäkään kirjoita syöpäkokemuksista kertovien ketjuun, että outoja ihmisiä täällä, ei minulla eikä minun perheelläni mitään syöpiä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin ystävällinen, mutta selkeä puhelussa ja pahoittelin, että emme voi auttaa toisiamme enempää asian suhteen. En tiedä, miksi tädin poika ei ole tädin terveystiedoissa yhteyshenkilönä. Yritin etsiä hyvinvointialueen sivuilta lomaketta, jolla voi poistaa itsensä toisen ihmisen terveystiedoista. En löytänyt sellaista. Alan ymmärtää, miksi sellaista ei laiteta tarjolle. Löysin huoli-ilmoituksen, joten täytin sen ja avasin tilanteen avoimeen tekstikenttään.
Ap
Et sitten soittanut tädin pojalle, jos sellainen on olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja vanhempia täällä lähes kaikilla. Mun isä eli 96 vuotiaaksi ja ikinä ei pyytänyt ketään tekemään mitään tai passaamaan itseään. Päinvastoin, yritti ruokkia meitä ja huolehtia vaikka oltiin jo vanhoja mekin. Äiti kuoli jo aikaisemmin 86 vuotiaana syöpään ja ei kyllä hänkään vaatinut jälkikasvultaan yhtään mitään. Kahdestaan pärjäsivät ja isät loppu vuodet ihan itsekseen. Kävi kaupassa ja laittoi ruokansa ja huolehti vaatteensa.
Kyllä monet 96 v tarvivat apua, ei siinä mitään jos rahaa on, siivous, pyykit pesulaan ja tuodaan, netistä jos osaa ruoka tilata, valmisruoka tulee kotiin jos sitä haluaa, taksilla kulkee, laskut suoraan tililtä, pankkikortti, perikunta pääsee vähällä kunhan käyvät katsomassa vanhempia.
Isällä oli kyllä rahaa, mutta ei hän sitä tuollaisiin tuhlannut. Kävi itse kävellen kaupassa (asui keskustassa) kokkasi itse ja osasi pestä pyykkiä. Ei kaikki vanhukset ole olenkaan autettavia, eikä niitä tarvii passata. Suurin osa takuulla pärjää ihan itse.
Nytkin asun seudulla, jossa asuu paljon ikäihmisiä. Kukaan ei käytä mitään apuja, eikä kaipaa lastensa huolenpitoa ja asuupa tässä 5 ikämiestä jotka on naimattomia ja lapsettomia, eikä edes heillä ole mitään vaikeuksia pärjätä arjessa. Toinen lähinaapuri on pariskunta, jossa nainen on vuodepotilas ja täysin autettava, mutta eipä siellä lasten apua tarvita. Toisella puolella asuu vanha pariskunta, jossa mies on saanut lukuisia aivotapahtumia, mutta vaimo on terve kuin pukki ja hekin pärjää täysin ilman, että lasten apua kaivattaisiin.
Harva, hyvin harva vanhus on lapsissaan kiinni, kuten tässä ketjussa annetaan ymmärtää.
Pelkästään sinun kokemuksesi ei ole yleispätevä.
Omassa tuttavapiirissäni on monta vanhusta, joita heidän lapsensa käyttävät kaupassa, jakavat lääkkeet dosettiin, soittelevat päivittäin jne. Muuten pärjäävät vielä ilman kotihoitoa, mutta pärjäävät lastensa turvin omissa asunnoissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhemmat tai jompikumpi ovat jo ysikymppisiä ja itse eläkkeellä, niin vieläkö pitää hoitaa ja siivota heille . Oma eläkeikä menee hoivaamiseen , palvelemiseen. Ja sairastuu itse lopulta. Hups vaan oma vanhuus meni siinä. Harrastuksista ym viis.
No eipä ne ysikymppiset enää monta vuotta elele, harva kuitenkaan saavuttaa sitä 100 vuotta.
Joten, jos nyt 7-kymppisenä jaksat autella niitä vanhuksiasi muutaman vuoden ja saatella heidät hautaan, niin sinulle jää kyllä vielä aikaa nauttia myös eläkepäivistäsi.
terv 76 v kiireinen eläkeläinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ystävällinen, mutta selkeä puhelussa ja pahoittelin, että emme voi auttaa toisiamme enempää asian suhteen. En tiedä, miksi tädin poika ei ole tädin terveystiedoissa yhteyshenkilönä. Yritin etsiä hyvinvointialueen sivuilta lomaketta, jolla voi poistaa itsensä toisen ihmisen terveystiedoista. En löytänyt sellaista. Alan ymmärtää, miksi sellaista ei laiteta tarjolle. Löysin huoli-ilmoituksen, joten täytin sen ja avasin tilanteen avoimeen tekstikenttään.
Ap
Et sitten soittanut tädin pojalle, jos sellainen on olemassa?
Miksi se olisi aloittajan tehtävä? Riittää että hän kertoo että ei hoida tädin asioita.
Alue: Aihe vapaa
Koko keskustelu tuntuu jokseenkin turhalta,
olen itse 73 täyttänyt naisihminen (aviomies, tytär 40 v työssä toispuol maailmaa ja poika 34 v. ja työssä samalla paikkakunnalla, mutta on syöpäsairas).
He ovat ainoat omaiseni, minkä vuoksi hoitotestamenttini määrittelen itselleni elvytyskiellon, ruumiin tuhkauksen ja tuhkan laskettavan loma-asuntomme edessä virtaavaan veteen (kaikki maailman vedet ovat lopuksi yhtä). En halua mitään kiviä tai laattoja, missä jonkun pitäisi velvollisuuden tunnossa käydä joskus...
Jos puoliso tai lapset haluavat jotenkin muistaa, niin sytyttäkööt (kelluvan) kynttilän missä ovatkin.
Olen elänyt upean, onnellisen elämän niin kaikkine suruineen ja murheineen kuin iloineen ja riemuineen -
”Non, je ne regrette rien" - en kadu mitään :D