Lestadiolaiset, kertokaa miksi muut uskovat eivät ole mielestänne uskovia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, nyt taitaa mennä jankkaamiseksi, jossa kaikki eivät osaa kantaansa perustella Raamatulla. Otan aikalisän ja palaan myöhemmin. -vl

Jos on muita vl paikalla, niin he varmaan jatkaa

Perustelisitko Raamatulla miten nykyisten teknologioiden käyttö on mahdollista evankeliumin julistamisessa ja uskoon tulossa mutta aiempien ei.

Sivusta. Miten niin ei?

Suviseurat lähetettiin aina radiossa sunnuntaina, Ylellä. 2 puhetta. Synnit oli lupa uskoa anteeksi silloinkin.

 

Nyt on netti ja Kesäseuraradio = radion ja netin kautta. Netin kautta evankeliumia saarnataan nykyään ympäri maapalloa.

Harva epäuskoinen tuli seuroihin livenä silloinkaan, ennen nettiä.

Tarkoitan aiemmalla teknologialla ihan kirjoittamista ja kirjapainotaitoa.

Ennenkuin tiede ja teknologia edistyi sille tasolle, että ääntä on pystytty välittämään paikasta toiseen käytettiin niitä keinoja viestin välittämiseen mitä silloin oli.

Tässä on tullut esille, että kuulo ei ole ainoa aisti, jonka välityksellä voi vastaanottaa evankeliumin (kuurot ja viittomakieli). Uskovan läsnäoloa vieressä ei vaadita (radio- ja nettilähetykset vaikka toiselle puolelle maapalloa). Viestin ei tarvitse välittyä reaaliajassa (Suviseuralähetys Ylellä nykyään tallenne). Saarnan saa koodata merkkijonoksi (digilähetykset).

Myös se kaikkein vanhin viestinvälitystapa hyväksytään eli puhuminen.

Miksi kirjoitettu teksti on jotain sellaista mikä ei voi välittää pelastavaa evankeliumia?

Onko tässä ketjussa sanottu, että kirjoitetussa muodossa ei voi välittää evankeliumia? Olen siinä käsityksessä, että esim. tekstiviestilläkin sen voi tehdä ja vaikka sota-aikana on kirjoitettu kirjeissä.

No kun uskoontuloa Raamattua lukemalla ei pidetä mahdollisena. Näin olen ymmärtänyt. 

Ja Raamattuun on tallennettu kirjeitä. Eikö niissä missään muka julisteta evankeliumia sillä tavoin, että sen lukija voi siitä uskoa? 

Niin siis kuka ei pidä uskoontuloa mahdollisena raamattua lukemalla? VL:tkö? 

 

Tuo on kyllä niin paksua soopaa jota olen kuunaan lukenut. 

Niin minä olen vl:ien kirjoituksista tänne ymmärtänyt, että he uskovat niin. Jos olen ymmärtänyt väärin niin joku korjatkoon. 

Näin sen Raamatusta ymmärrämme:

Jos haluat tulla uskovaiseksi ja päästä kerran taivaaseen, niin

1. Etsi ensin Jumalan valtakuntaa.
(Matt. 6:33: “Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi kaikki tämä.”)

2. Kun löydät Jumalan valtakunnan, kuulet saarnattavan elävää Jumalan sanaa.
(Room. 10:14–15: “Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty?”)

3. Kuule ja usko se sana.
(Room. 10:17: “Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.”)

4. Olet syntynyt Jumalan lapseksi ja Jumala lahjoittaa sinulle Pyhän Henkensä.
(Joh. 1:12–13: “Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi…”)

5. Jatka kilvoituksen matkaa Jumalan seurakunnan kanssa, hoida uskoa evankeliumilla.
(Hepr. 10:24–25: “Pitäkäämme huolta toisistamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme…”)

Raamattua kannattaa aina lukea!

Kuuroilla ei sitten ilmeisesti ole mitään toivoa, jos tuo kuuleminen pitää niin kirjaimellisesti ottaa.

Ja tuossa Matteuksen kohdassa ei ollut kysymys jostakin uskoontulon järjestyksestä, vaan siitä, mitkä asiat ovat olennaisia.

Et ilmeisesti ole lukenut ketjua.

Kuuroille puhutaan viittomakielellä, se on kuurojen kieli.

Olen kuuleva, mutta kyllä minun kieltäni silti on myös kirjoitettu kieli. Ei ainoastaan puhuttu. Joten miksei se kirjoitettu kieli sitten kävisi?

Toisekseen eihän viittomakieli ole kaikkien kuurojen kieli. Kuuroutua voi myös sen jälkeen, kun on jo oppinut puhuttua kieltä ja ehkä myös lukemaan. Mikäs kieli silloin kelpaa?

Tässä asiassa päästiin siihen, että kirjoitettukin kieli käy uskoon tulossa. Esim. tekstiviesti tai kirje. Siihen miksi Raamatun lukeminen yksin ei käy oli vastauksena, että tarvitaan seurakunta välittämään se pelastus ihmiselle. Siihen miksi Raamatun kirjoittajien kuuluminen samaan Kristuksen seurakuntaan ei riitä ei tietääkseni ole vielä kukaan vastannut.

Olen pitkään ollut siinä käsityksessä, että vl:n mukaan uskoontulo tapahtuu silloin kun uskova vl saarnaa jollekin henkilökohtaisesti synnit anteeksi. Mikään seurapuheiden kuuleminen tai vastaava ei siis riittäisi, vaikka se voikin herättää ihmisessä synnintunnon ja halun tulla uskoon. Olenko väärässä? Voiko joku vl vastata kysymykseeni? 

Olen ex-vl, joten nykyisten vl:ien puolesta en voi vastata, mutta minä aina ymmärsin asian niin että esim. jos joku epäuskoinen kuuntelee seurapuheen joko paikan päällä tai etänä radion tai netin kautta niin ihan siitä seurapuheen kaikille kuulijoille julistetusta syntien anteeksi antamuksen evankeliumista epäuskoinen saa uskoa synnit anteeksi ja saa Pyhän Hengen ja tulee uskoon. Monesti varsinkin radion ja netin kautta lähetettävissä puheissa muistetaan vielä erikseen "armosta osattomia" ja saarnataan synnit anteeksi juuri heille vielä erikseen, mutta mitään estettä en tiedä, että olisi uskoon tulolle, jos uskoo vain siitä kaikille saarnatusta evankeliumista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut useampaankin otteeseen puhetta ehtoollisen merkityksestä. Se ei todellakaan ole pelkkä muistoateria, vaan Jeesuksen itsensä mukaan välttämätön pelastumiselle:

26 Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini." [26:26-30: Mark. 14:22-26; Luuk. 22:14-20; 1. Kor. 11:23-25]

27 Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. [1. Kor. 10:16]

28 Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. [2. Moos. 24:8; Sak. 9:11; Hepr. 9:15 | Jes. 53:12; Hepr. 9:28]

---

53 Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. [6:53-56: Mark. 14:22-24; 1. Kor. 10:16]

54 Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.

55 Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma.

56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. [Joh. 15:4; 1. Joh. 2:24, 3:24]

57 Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö.

58 Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti."

Voiko näistä kaikista aineksista siis tehdä esim sellaisen johtopäätöksen, että ainoa kelpaava ehtoollinen on sellainen, jossa yksi kokonainen leipä murretaan? Ei siis esim tietenkään leikata? Ja että varsinkaan mitkään erilliset öylätit, jotka eivät oikeata leipää ole nähneetkään, eivät kelpaa?

Entäpä kun vasta ihan lyhyen aikaa on tunnettu sellaiset asiat kuin vehnäallergia, keliakia yms? Eli kun ihminen, joka vaikkapa 100-luvulla (tai 1800-l) oli todennut, että hän saa leivästä aina hengenvaaralliset oireet, kieltäytyi uskoontulonsa jälkeen ehtoollisesta, niin hän ei pelastunut?

Tai entä kun raitistunut alkoholisti kieltäytyi ehtoollisviinistä (ennen alkoholittomia vaihtoehtoja) ettei taas retkahtaisi, hän ei pelastunut?

Ja opetuslapset esim söivät osana jokapäiväistä ateriaansa leipää ja viiniä; olisiko siis "oikea" ajatus ehtoollisen takana se, että sitä tulisi tämän esimerkin mukaan viettääkin joka päivä? Miksi/miksi ei? Onko omia näkemyksiä niiden lisäksi 'miten kirkko opettaa'?

Kannattaisi miettiä tässäkin, mikä on se sisin henki ja merkitys näiden(kin) jakeiden takana ja että onko ihminen ehtoollista varten vai ehtoollinen ihmistä varten. Ohjeista/suosituksista/tavoista ei tule tehdä läpitunkevaa lakia. Lakia suurempi on aina armo.

Oleellista on, että leivässä on hapate ja "viini" on puhdasta vettä.

Jos uskoon tulo on näin tarkkaan määriteltyä ja protokollan mukaista, niin sopii kyllä hyvin Sääntö-Suomen oloihin. 

Ihan kamalaa jos uskovaiseksi tuleminen tapahtuisi väärällä tavalla, eihän sitä silloin ole uskovainen ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut useampaankin otteeseen puhetta ehtoollisen merkityksestä. Se ei todellakaan ole pelkkä muistoateria, vaan Jeesuksen itsensä mukaan välttämätön pelastumiselle:

26 Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini." [26:26-30: Mark. 14:22-26; Luuk. 22:14-20; 1. Kor. 11:23-25]

27 Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. [1. Kor. 10:16]

28 Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. [2. Moos. 24:8; Sak. 9:11; Hepr. 9:15 | Jes. 53:12; Hepr. 9:28]

---

53 Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. [6:53-56: Mark. 14:22-24; 1. Kor. 10:16]

54 Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.

55 Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma.

56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. [Joh. 15:4; 1. Joh. 2:24, 3:24]

57 Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö.

58 Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti."

Voiko näistä kaikista aineksista siis tehdä esim sellaisen johtopäätöksen, että ainoa kelpaava ehtoollinen on sellainen, jossa yksi kokonainen leipä murretaan? Ei siis esim tietenkään leikata? Ja että varsinkaan mitkään erilliset öylätit, jotka eivät oikeata leipää ole nähneetkään, eivät kelpaa?

Entäpä kun vasta ihan lyhyen aikaa on tunnettu sellaiset asiat kuin vehnäallergia, keliakia yms? Eli kun ihminen, joka vaikkapa 100-luvulla (tai 1800-l) oli todennut, että hän saa leivästä aina hengenvaaralliset oireet, kieltäytyi uskoontulonsa jälkeen ehtoollisesta, niin hän ei pelastunut?

Tai entä kun raitistunut alkoholisti kieltäytyi ehtoollisviinistä (ennen alkoholittomia vaihtoehtoja) ettei taas retkahtaisi, hän ei pelastunut?

Ja opetuslapset esim söivät osana jokapäiväistä ateriaansa leipää ja viiniä; olisiko siis "oikea" ajatus ehtoollisen takana se, että sitä tulisi tämän esimerkin mukaan viettääkin joka päivä? Miksi/miksi ei? Onko omia näkemyksiä niiden lisäksi 'miten kirkko opettaa'?

Kannattaisi miettiä tässäkin, mikä on se sisin henki ja merkitys näiden(kin) jakeiden takana ja että onko ihminen ehtoollista varten vai ehtoollinen ihmistä varten. Ohjeista/suosituksista/tavoista ei tule tehdä läpitunkevaa lakia. Lakia suurempi on aina armo.

Esittämäsi kysykset on vain pisara meressä, kun mietitään miksi Raamattuun uskovat protestantit on jakautunut tuhansiin keskenään erimielisiin kuppikuntiin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos uskoon tulo on näin tarkkaan määriteltyä ja protokollan mukaista, niin sopii kyllä hyvin Sääntö-Suomen oloihin. 

Ihan kamalaa jos uskovaiseksi tuleminen tapahtuisi väärällä tavalla, eihän sitä silloin ole uskovainen ollenkaan. 

Vl:n näkökulmasta ei ole kyse siitä, tuleeko joku uskoon oikealla vai väärällä tavalla. Kyse on siitä, tuleeko joku oikeasti uskoon vai kuvitteleeko hän vain tulleensa uskoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ef 1:23 "Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää."

 

Miten  maailmanlaajuiseen seurakuntaruumiiseen pääsee jäseneksi ?

Matt 7:7 "Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan."

Miten tästä  sitten eteenpäin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut useampaankin otteeseen puhetta ehtoollisen merkityksestä. Se ei todellakaan ole pelkkä muistoateria, vaan Jeesuksen itsensä mukaan välttämätön pelastumiselle:

26 Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini." [26:26-30: Mark. 14:22-26; Luuk. 22:14-20; 1. Kor. 11:23-25]

27 Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. [1. Kor. 10:16]

28 Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. [2. Moos. 24:8; Sak. 9:11; Hepr. 9:15 | Jes. 53:12; Hepr. 9:28]

---

53 Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. [6:53-56: Mark. 14:22-24; 1. Kor. 10:16]

54 Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.

55 Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma.

56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. [Joh. 15:4; 1. Joh. 2:24, 3:24]

57 Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö.

58 Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti."

Voiko näistä kaikista aineksista siis tehdä esim sellaisen johtopäätöksen, että ainoa kelpaava ehtoollinen on sellainen, jossa yksi kokonainen leipä murretaan? Ei siis esim tietenkään leikata? Ja että varsinkaan mitkään erilliset öylätit, jotka eivät oikeata leipää ole nähneetkään, eivät kelpaa?

Entäpä kun vasta ihan lyhyen aikaa on tunnettu sellaiset asiat kuin vehnäallergia, keliakia yms? Eli kun ihminen, joka vaikkapa 100-luvulla (tai 1800-l) oli todennut, että hän saa leivästä aina hengenvaaralliset oireet, kieltäytyi uskoontulonsa jälkeen ehtoollisesta, niin hän ei pelastunut?

Tai entä kun raitistunut alkoholisti kieltäytyi ehtoollisviinistä (ennen alkoholittomia vaihtoehtoja) ettei taas retkahtaisi, hän ei pelastunut?

Ja opetuslapset esim söivät osana jokapäiväistä ateriaansa leipää ja viiniä; olisiko siis "oikea" ajatus ehtoollisen takana se, että sitä tulisi tämän esimerkin mukaan viettääkin joka päivä? Miksi/miksi ei? Onko omia näkemyksiä niiden lisäksi 'miten kirkko opettaa'?

Kannattaisi miettiä tässäkin, mikä on se sisin henki ja merkitys näiden(kin) jakeiden takana ja että onko ihminen ehtoollista varten vai ehtoollinen ihmistä varten. Ohjeista/suosituksista/tavoista ei tule tehdä läpitunkevaa lakia. Lakia suurempi on aina armo.

Oleellista on, että leivässä on hapate ja "viini" on puhdasta vettä.

Missä niin sanotaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut useampaankin otteeseen puhetta ehtoollisen merkityksestä. Se ei todellakaan ole pelkkä muistoateria, vaan Jeesuksen itsensä mukaan välttämätön pelastumiselle:

26 Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini." [26:26-30: Mark. 14:22-26; Luuk. 22:14-20; 1. Kor. 11:23-25]

27 Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. [1. Kor. 10:16]

28 Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. [2. Moos. 24:8; Sak. 9:11; Hepr. 9:15 | Jes. 53:12; Hepr. 9:28]

---

53 Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. [6:53-56: Mark. 14:22-24; 1. Kor. 10:16]

54 Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.

55 Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma.

56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. [Joh. 15:4; 1. Joh. 2:24, 3:24]

57 Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö.

58 Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti."

Voiko näistä kaikista aineksista siis tehdä esim sellaisen johtopäätöksen, että ainoa kelpaava ehtoollinen on sellainen, jossa yksi kokonainen leipä murretaan? Ei siis esim tietenkään leikata? Ja että varsinkaan mitkään erilliset öylätit, jotka eivät oikeata leipää ole nähneetkään, eivät kelpaa?

Entäpä kun vasta ihan lyhyen aikaa on tunnettu sellaiset asiat kuin vehnäallergia, keliakia yms? Eli kun ihminen, joka vaikkapa 100-luvulla (tai 1800-l) oli todennut, että hän saa leivästä aina hengenvaaralliset oireet, kieltäytyi uskoontulonsa jälkeen ehtoollisesta, niin hän ei pelastunut?

Tai entä kun raitistunut alkoholisti kieltäytyi ehtoollisviinistä (ennen alkoholittomia vaihtoehtoja) ettei taas retkahtaisi, hän ei pelastunut?

Ja opetuslapset esim söivät osana jokapäiväistä ateriaansa leipää ja viiniä; olisiko siis "oikea" ajatus ehtoollisen takana se, että sitä tulisi tämän esimerkin mukaan viettääkin joka päivä? Miksi/miksi ei? Onko omia näkemyksiä niiden lisäksi 'miten kirkko opettaa'?

Kannattaisi miettiä tässäkin, mikä on se sisin henki ja merkitys näiden(kin) jakeiden takana ja että onko ihminen ehtoollista varten vai ehtoollinen ihmistä varten. Ohjeista/suosituksista/tavoista ei tule tehdä läpitunkevaa lakia. Lakia suurempi on aina armo.

Esittämäsi kysykset on vain pisara meressä, kun mietitään miksi Raamattuun uskovat protestantit on jakautunut tuhansiin keskenään erimielisiin kuppikuntiin. 

Jos nyt ulkomuistista listaan joitain seurakuntia Satamaseurakunta, Arkki, Palatsi, Elävät vedet, Risteyspaikka, Saalem, Siion, Lähetysjärjestöt jne. niin ei nämä ole erimielisiä kuppikuntia, vaan yhteistä asiaa ajavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskoon tulo on näin tarkkaan määriteltyä ja protokollan mukaista, niin sopii kyllä hyvin Sääntö-Suomen oloihin. 

Ihan kamalaa jos uskovaiseksi tuleminen tapahtuisi väärällä tavalla, eihän sitä silloin ole uskovainen ollenkaan. 

Vl:n näkökulmasta ei ole kyse siitä, tuleeko joku uskoon oikealla vai väärällä tavalla. Kyse on siitä, tuleeko joku oikeasti uskoon vai kuvitteleeko hän vain tulleensa uskoon.

 Kysymykselläni    miten tästä eteenpäin     yritän selvittää miten tullaan uskoon? Konkreettisesti ,VL:et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ihan rakkaudella: tässä ketjussa monetkin on löytäneet teiltä epäraamatullisuuksia. ”

Miksi niitä ei osoiteta meille, vaikka pyydämme? Mitä epäraamatullista on? Laittakaa vaikka numeroitu lista että on helpompi kommentoida.

Tässä ehkä ne vakavimmat. Mua siis ei kiinnosta eniten teettekö liikaa lapsia (vaikka lapset eivät olekaan Jumalalta pakkona) tai kuinka te kaunistaudutte tai jätätte kaunistautumatta. Ne ei ole pelastusoppiin liittyviä tai olennaisuuksia. 

 

1) Muiden maailman uudestisyntyneiden ja innokkaiden/kilvoittelevien uskovien pitäminen pelastuksen ulkopuolella, eli jonkinasteinen lahkoajatus teillä. 

2) Pyhä Henki ei saa teillä uskoontulon jälkeen tehdä koko repertuaaria ja voimavaikutuksiaan, mitä Hän UT:ssa tekee ja vaikuttaa. (Ja koska tää liittyy Jumalan 3.persoonaan niin tänhän pitäis olla ykköskohta...)

3) vauvakaste.

 

 

......4) no, laitan neljännen, vaikka tää ei oo opillinen. Te ette evankelioi työpaikoilla, harrastuspiireissä, naapurustossa, jne. Joku kesäseuraradio nyt ei ihan lämmitä. 

En tiedä, onko tää pelastusopillinen, mutta

 

5) te väheksytte Vanhaa Testamenttia. Joo, se oli lakiliitto ja Jeesus pisti uuden liiton, mutta VT:ssäkin ne Moosekset ja profeetat oli ihan oikeessa uskossa ja Pyhällä Hengellä täytettyjä. Ne oli uskon esikuvia, JA Paavali rinnastaa kristittyjen uskon Abrahamin siemeneen ja uskoon. 

 

Ja kyllä se vääristää oppianne, koska jos joku olennainen uskonkohta (ei mitään kosher-ruokia) ei just UT:sta löydy mutta VT:stä löytyy, niin te ette pidä sitä minään.

 

-Yhteiskristillinen

Kiitos näistä.

1) Minusta Raamatun ilnmoituksessa tulee ilmi että Jumalalla on yksi seurakunta masn päällä. Se on opissaan yhtenäinen. 
Jos siis kaikki maailman eri tavalla uskovat ovat matkalla taivaaseen, missä on se Raamatun kuvaama Jumalan valtakunta, jossa on sama opetus?

2) En ihan ymmärrä miten meidän uskomme on tässä epäraamatullinen? Selvennätkö?

3) Raamattu opettaa että vauvalla on Jumalan lahjoittama usko. Jokainen lapsi syntyy uskovaisena.

https://srk-radio.s3.amazonaws.com/2026/007501_Usko_osa_2_Lapsen_usko_ja_kaste.mp3

Jatkan huomenna, nukuttaa liikaa. 
-vl

1) Mites jos se yks yhtenäinen seurakunta onkin vaikka hellarit? Vapis? Metodistit, adventistit? Eikä teilläkään lestadiolaisuus ihan kauheen yhtenäistä ole, esim.esikoislestadiolaisuus on eri kuin VL?

2) Olen tästä kertonut 3-4 kertaa jo, pliis älkää heittäytykö tietämättömäksi. Teillä ei ainakaan käytetä eikä kenties tavoitellakaan armolahjoja, joita käyttäisitte srk-kokoontumisissa Paavalin ohjeen mukaisesti. Ei tapahdu ihmeitä. On vain kirkollisuus. 

3) Nyt on jo vääristelyä. Laitapa Raamatun kohta missä jo sylivauva uskoo kristinopin juttuja. Ei 0-2-vuotias tajua niistä mitään, abstrakti ajattelu ei ole edes niin pitkällä vielä. Hyvin iso osa vauvoista huutaa kasteen aikana, mä huusin koko sen toimituksen ajan - vapaaehtoinen kasteko? Onko vauvalta kysytty? Ei. 

Uskominen on ihan eri asia että lapsi on taivaskelpoinen ikänsä takia. Joku 3-4-v.ymmärtää jo asioita: on joku henkilö Taivaassa jota et näe ja voit silti Häntä rukoilla. Aikaisintaan senikäisiä kannattaa kastaa.

-Yhteiskristillinen

Vierailija kirjoitti:

27 Uskonsa tähden Mooses lähti Egyptistä kuninkaan vihaa pelkäämättä ja pysyi lujana, kuten pysyy se joka ikään kuin näkee Näkymättömän. [2. Moos. 2:10-15]

28 Koska hän uskoi, hän pani toimeen pääsiäisen vieton ja veren sivelyn, ettei esikoisten surmaaja koskisi israelilaisten lapsiin. [2. Moos. 12:7,13]

29 Uskon voimalla israelilaiset kulkivat Punaisenmeren yli kuin kuivaa maata pitkin, mutta samaa yrittäessään egyptiläiset hukkuivat. [2. Moos. 14:28,29]

30 Uskon voimasta sortuivat Jerikon muurit, kun niiden ympäri oli kuljettu seitsemän päivää. [Joos. 6:20]

31 Koska portto Rahab uskoi, hän välttyi kuolemasta yhdessä niskoittelijoiden kanssa, sillä hän oli ottanut tiedustelijat ystävinä vastaan. [Joos. 6:22-25]

Jep, aivan mahtava tuo Heprealaiskirjeen luku. :) Moosekseltakin oletettiin ja hänellä oli ihan hurjan voimakas usko, niin että meri jakaantui kahtia. Voimakkaampi "käyttöuskohan" hänellä oli kuin kellään nykykristityllä. 

-Yhteiskristillinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskoon tulo on näin tarkkaan määriteltyä ja protokollan mukaista, niin sopii kyllä hyvin Sääntö-Suomen oloihin. 

Ihan kamalaa jos uskovaiseksi tuleminen tapahtuisi väärällä tavalla, eihän sitä silloin ole uskovainen ollenkaan. 

Vl:n näkökulmasta ei ole kyse siitä, tuleeko joku uskoon oikealla vai väärällä tavalla. Kyse on siitä, tuleeko joku oikeasti uskoon vai kuvitteleeko hän vain tulleensa uskoon.

Jahas. Just tässä on ollut kymmeniä viestejä joissa väitetään, että vain ja ainoastaan kuuntelemalla VL-saarnaa ja siihen tarvitaan VL-henkilö henkilö joka antaa synnit anteeksi. 

Koittakaa nyt päättää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut useampaankin otteeseen puhetta ehtoollisen merkityksestä. Se ei todellakaan ole pelkkä muistoateria, vaan Jeesuksen itsensä mukaan välttämätön pelastumiselle:

26 Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini." [26:26-30: Mark. 14:22-26; Luuk. 22:14-20; 1. Kor. 11:23-25]

27 Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. [1. Kor. 10:16]

28 Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. [2. Moos. 24:8; Sak. 9:11; Hepr. 9:15 | Jes. 53:12; Hepr. 9:28]

---

53 Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. [6:53-56: Mark. 14:22-24; 1. Kor. 10:16]

54 Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.

55 Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma.

56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. [Joh. 15:4; 1. Joh. 2:24, 3:24]

57 Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö.

58 Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti."

Voiko näistä kaikista aineksista siis tehdä esim sellaisen johtopäätöksen, että ainoa kelpaava ehtoollinen on sellainen, jossa yksi kokonainen leipä murretaan? Ei siis esim tietenkään leikata? Ja että varsinkaan mitkään erilliset öylätit, jotka eivät oikeata leipää ole nähneetkään, eivät kelpaa?

Entäpä kun vasta ihan lyhyen aikaa on tunnettu sellaiset asiat kuin vehnäallergia, keliakia yms? Eli kun ihminen, joka vaikkapa 100-luvulla (tai 1800-l) oli todennut, että hän saa leivästä aina hengenvaaralliset oireet, kieltäytyi uskoontulonsa jälkeen ehtoollisesta, niin hän ei pelastunut?

Tai entä kun raitistunut alkoholisti kieltäytyi ehtoollisviinistä (ennen alkoholittomia vaihtoehtoja) ettei taas retkahtaisi, hän ei pelastunut?

Ja opetuslapset esim söivät osana jokapäiväistä ateriaansa leipää ja viiniä; olisiko siis "oikea" ajatus ehtoollisen takana se, että sitä tulisi tämän esimerkin mukaan viettääkin joka päivä? Miksi/miksi ei? Onko omia näkemyksiä niiden lisäksi 'miten kirkko opettaa'?

Kannattaisi miettiä tässäkin, mikä on se sisin henki ja merkitys näiden(kin) jakeiden takana ja että onko ihminen ehtoollista varten vai ehtoollinen ihmistä varten. Ohjeista/suosituksista/tavoista ei tule tehdä läpitunkevaa lakia. Lakia suurempi on aina armo.

Esittämäsi kysykset on vain pisara meressä, kun mietitään miksi Raamattuun uskovat protestantit on jakautunut tuhansiin keskenään erimielisiin kuppikuntiin. 

 

Jos nyt ulkomuistista listaan joitain seurakuntia Satamaseurakunta, Arkki, Palatsi, Elävät vedet, Risteyspaikka, Saalem, Siion, Lähetysjärjestöt jne. niin ei nämä ole erimielisiä kuppikuntia, vaan yhteistä asiaa ajavia.

En tunne mainitsemasi seurakuntia, joten en tiedä edustavatko ne vain yhtä vai useampaa protestanttisuuden sisällä olevaa kuppikuntaa. 

Sillä ei kuitenkaan ole mitään väliä. Sehän ei suinkaan tee kuppikuntien olemassaoloa tyhjäksi, että jostain (ja varmasti hyvinkin monesta paikasta) löytyy useita seurakuntia, jotka kuukuvat keskenään samaan kuppikuntaan. 

Minäkin olen muuten osallistunut mm. sellaiseen ekumeeniseen jumalanpalvelukseen, jossa oli protestanttien edustuksen lisäksi katolisen ja ortodoksisen kirkon piispa johtamassa vuorollaan yhteistä rukousta ja kaikkia suuntauksia (prot, kat & ort) edustavat kuorot laulamassa vuorollaan. Yhteistyötä voidaan siis tehdä yli rajojen, vaikka kaikille olisi selvää, että kirkkojen/seurakuntien yhdistyminen on ainakin tällä hetkellä kaukana mahdollisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut useampaankin otteeseen puhetta ehtoollisen merkityksestä. Se ei todellakaan ole pelkkä muistoateria, vaan Jeesuksen itsensä mukaan välttämätön pelastumiselle:

26 Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini." [26:26-30: Mark. 14:22-26; Luuk. 22:14-20; 1. Kor. 11:23-25]

27 Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. [1. Kor. 10:16]

28 Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. [2. Moos. 24:8; Sak. 9:11; Hepr. 9:15 | Jes. 53:12; Hepr. 9:28]

---

53 Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. [6:53-56: Mark. 14:22-24; 1. Kor. 10:16]

54 Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.

55 Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma.

56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. [Joh. 15:4; 1. Joh. 2:24, 3:24]

57 Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö.

58 Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti."

Voiko näistä kaikista aineksista siis tehdä esim sellaisen johtopäätöksen, että ainoa kelpaava ehtoollinen on sellainen, jossa yksi kokonainen leipä murretaan? Ei siis esim tietenkään leikata? Ja että varsinkaan mitkään erilliset öylätit, jotka eivät oikeata leipää ole nähneetkään, eivät kelpaa?

Entäpä kun vasta ihan lyhyen aikaa on tunnettu sellaiset asiat kuin vehnäallergia, keliakia yms? Eli kun ihminen, joka vaikkapa 100-luvulla (tai 1800-l) oli todennut, että hän saa leivästä aina hengenvaaralliset oireet, kieltäytyi uskoontulonsa jälkeen ehtoollisesta, niin hän ei pelastunut?

Tai entä kun raitistunut alkoholisti kieltäytyi ehtoollisviinistä (ennen alkoholittomia vaihtoehtoja) ettei taas retkahtaisi, hän ei pelastunut?

Ja opetuslapset esim söivät osana jokapäiväistä ateriaansa leipää ja viiniä; olisiko siis "oikea" ajatus ehtoollisen takana se, että sitä tulisi tämän esimerkin mukaan viettääkin joka päivä? Miksi/miksi ei? Onko omia näkemyksiä niiden lisäksi 'miten kirkko opettaa'?

Kannattaisi miettiä tässäkin, mikä on se sisin henki ja merkitys näiden(kin) jakeiden takana ja että onko ihminen ehtoollista varten vai ehtoollinen ihmistä varten. Ohjeista/suosituksista/tavoista ei tule tehdä läpitunkevaa lakia. Lakia suurempi on aina armo.

Leipää on maailmalla monenlaista. Alkuperäinen ehtoollisleipä on saattanut olla juutalaisten pääsiäisenä nauttima litteä (siis kohottamaton) matzah, jossa on vain vehnäjauhoa ja vettä. Ei siis mikään kohotettu limppu. Kristityt ovat ilmeisesti aina käyttäneet monenlaisia leipiä. Tietysti leivästä o nsaatu teologisen kiistankin aihe. Ortodoksien mielestä ei pitäisi käyttää juutalaisen tyylistä kohottamatonta eli "kuollutta" leipää, vaan "elävää" eli hapatettua ja kohoavaa (Jeesuskin vertaa taivasten valtakuntaa hapatteeseen, joka sitten nostaa koko taikinan). Viljalajista on eri kirkkokunnilla eri käsityksiä. Yleensä tietysti käytetään vehnää, ja esim. katolisen kirkon mukaan leivässä on oltava vehnää, jotta se on ehtoollisleipä. Luterilaiset eivät ole tässä asiassa tarkkoja. (Eipä heidän ehtoollisensa katolilaisten mielestä muutenkaan ole ehtoollinen.) Ja joo, leipä murretaan tai murustetaan käsin. Ortodoksit ensin leikkaavat kohotetusta limpusta osan, joka käytetään ehtoollistarkoitukseen, mutta sekin palanen sitten paloitellaan käsin.

Viinistä yleisti katsotaan, että se voi olla alkoholitontakin. Alkoholia olennaisempaa on, että se on rypäleistä valmistettua.

Ehtoollinen on ehtoollinen myös jommassakummassa muodossa nautittuna. Jos ei kestä yhtään gluteenia, voi nauttia vain viinin, ja jos viini ei käy, voi nauttia vain leivän. Jos on sekä ankaran gluteeni- että alkoholirajoitteinen, kannattaa keskustella oman seurakunnan papiston kanssa. Ratkaisu riippuu kirkkokunnasta.

Ja kyllä, ehtoollinen alun perin nautittiin useammin, ja se oli myös tavallinen ateria, jolla ruoka jaettiin ja seurakunnan köyhät ruokittiin. 1. korinttilaiskirjeen 11. luvussa Paavali moitiskeleekin niitä seurakuntalaisia, jotka mussuttavat omia eväitään muille jakamatta, ja sanoo, ettei se ole oikeaa Herran aterian viettämistä. Ehtoollisen päivittäinen viettäminen onkin tavallista esim. katolisen kirkon papiston keskuudessa. Katsotaan, että seurakunnan maallikkoja ei tarvitse olla läsnä.  Myös luostareissa näin tyypillisesti tehdään. Ortodokseilla yleensä pitää olla seurakunnankin mukana niin katsotaan että viikoittain riittää, mutta luostarissa voi olla useamminkin.

Vierailija kirjoitti:

Palsta sulkeutuu kohta.

En päässyt koko aikana selville ap:n uskosta.

Olisin kysynyt vielä siitä, ennen kuin jätän tämän ketjun 

Mitä haluisit tietää? Ehdin illemmalla paremmin kirjoittamaan.

-Yhteiskristillinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ihan rakkaudella: tässä ketjussa monetkin on löytäneet teiltä epäraamatullisuuksia. ”

Miksi niitä ei osoiteta meille, vaikka pyydämme? Mitä epäraamatullista on? Laittakaa vaikka numeroitu lista että on helpompi kommentoida.

Tässä ehkä ne vakavimmat. Mua siis ei kiinnosta eniten teettekö liikaa lapsia (vaikka lapset eivät olekaan Jumalalta pakkona) tai kuinka te kaunistaudutte tai jätätte kaunistautumatta. Ne ei ole pelastusoppiin liittyviä tai olennaisuuksia. 

 

1) Muiden maailman uudestisyntyneiden ja innokkaiden/kilvoittelevien uskovien pitäminen pelastuksen ulkopuolella, eli jonkinasteinen lahkoajatus teillä. 

2) Pyhä Henki ei saa teillä uskoontulon jälkeen tehdä koko repertuaaria ja voimavaikutuksiaan, mitä Hän UT:ssa tekee ja vaikuttaa. (Ja koska tää liittyy Jumalan 3.persoonaan niin tänhän pitäis olla ykköskohta...)

3) vauvakaste.

 

 

......4) no, laitan neljännen, vaikka tää ei oo opillinen. Te ette evankelioi työpaikoilla, harrastuspiireissä, naapurustossa, jne. Joku kesäseuraradio nyt ei ihan lämmitä. 

En tiedä, onko tää pelastusopillinen, mutta

 

5) te väheksytte Vanhaa Testamenttia. Joo, se oli lakiliitto ja Jeesus pisti uuden liiton, mutta VT:ssäkin ne Moosekset ja profeetat oli ihan oikeessa uskossa ja Pyhällä Hengellä täytettyjä. Ne oli uskon esikuvia, JA Paavali rinnastaa kristittyjen uskon Abrahamin siemeneen ja uskoon. 

 

Ja kyllä se vääristää oppianne, koska jos joku olennainen uskonkohta (ei mitään kosher-ruokia) ei just UT:sta löydy mutta VT:stä löytyy, niin te ette pidä sitä minään.

 

-Yhteiskristillinen

Kiitos näistä.

1) Minusta Raamatun ilnmoituksessa tulee ilmi että Jumalalla on yksi seurakunta masn päällä. Se on opissaan yhtenäinen. 
Jos siis kaikki maailman eri tavalla uskovat ovat matkalla taivaaseen, missä on se Raamatun kuvaama Jumalan valtakunta, jossa on sama opetus?

2) En ihan ymmärrä miten meidän uskomme on tässä epäraamatullinen? Selvennätkö?

3) Raamattu opettaa että vauvalla on Jumalan lahjoittama usko. Jokainen lapsi syntyy uskovaisena.

https://srk-radio.s3.amazonaws.com/2026/007501_Usko_osa_2_Lapsen_usko_ja_kaste.mp3

Jatkan huomenna, nukuttaa liikaa. 
-vl

1) Mites jos se yks yhtenäinen seurakunta onkin vaikka hellarit? Vapis? Metodistit, adventistit? Eikä teilläkään lestadiolaisuus ihan kauheen yhtenäistä ole, esim.esikoislestadiolaisuus on eri kuin VL?

 

2) Olen tästä kertonut 3-4 kertaa jo, pliis älkää heittäytykö tietämättömäksi. Teillä ei ainakaan käytetä eikä kenties tavoitellakaan armolahjoja, joita käyttäisitte srk-kokoontumisissa Paavalin ohjeen mukaisesti. Ei tapahdu ihmeitä. On vain kirkollisuus. 

 

3) Nyt on jo vääristelyä. Laitapa Raamatun kohta missä jo sylivauva uskoo kristinopin juttuja. Ei 0-2-vuotias tajua niistä mitään, abstrakti ajattelu ei ole edes niin pitkällä vielä. Hyvin iso osa vauvoista huutaa kasteen aikana, mä huusin koko sen toimituksen ajan - vapaaehtoinen kasteko? Onko vauvalta kysytty? Ei. 

Uskominen on ihan eri asia että lapsi on taivaskelpoinen ikänsä takia. Joku 3-4-v.ymmärtää jo asioita: on joku henkilö Taivaassa jota et näe ja voit silti Häntä rukoilla. Aikaisintaan senikäisiä kannattaa kastaa.

 

-Yhteiskristillinen

Kolmoskohtaan: Usko on muuta kuin asioiden totenapitämistä ja opillisten kysymysten ymmärtämistä. Usko on ennen muuta luottamusta, kaiken hyvän odottamista. Muutenhan esim. vaikeasti kehitysvammaiset joutuisivat olemaan uskosta osattomia koko elämänsä. 

Vauvalta ei tarvitse kysyä. Kristityt vanhemmat tuovat lapsensa kastettavaksi samalla tavoin kuin haluavat tarjota heille kaikkea muutakin hyvää. Vieväthän he lapsen rokotettavaksikin, vaikka lapsi siitä varmasti ei tykkää. Kaste on kuin rokotus perisyntiä vastaan. 

Kaste toimitetaan lähetyskäskyn mukaisesti. Kaste on Jumalan asettama toimitus, joka jo itsessään välittää armoa.

Lasten asema on kyllä aika jännä. 1. korittolaiskirjeen 7. luvussahan on tällainenkin jae: Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä. Mennään mielenkiintoisesti perhekunta kerrallaan, uskoista ja kasteistakin piittaamatta? Individualismi uskonasioissa ja kaikenlainen henkilökohtaisuus on myöhempien aikojen keksintöä.
(luterilainen, ei vl)

Ehtoollinen tarkoittaa illallista, vanhaa suomea. Ehtoo = ilta. 

Ehtoollista syödään siis ihan ilman mitään uskonnollista kytköstäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos uskoon tulo on näin tarkkaan määriteltyä ja protokollan mukaista, niin sopii kyllä hyvin Sääntö-Suomen oloihin. 

Ihan kamalaa jos uskovaiseksi tuleminen tapahtuisi väärällä tavalla, eihän sitä silloin ole uskovainen ollenkaan. 

Aivan. Vl-väki varmaan itse ylläpitää ajatusta yksinkertaisesta uskosta, mutta tässäkin ketjussa nähty raamatunlauseiden ruotiminen on merkki siitä, että on paljon mutkia uskontiellä. Ja minulla on se käsitys, että koska uskominen on monimutkaista, niin Raamattuakin olisi hyvä vain puhujien ym. tietäjien tulkita, ettei tuli maallikoiden vääriä ymmärryksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskoon tulo on näin tarkkaan määriteltyä ja protokollan mukaista, niin sopii kyllä hyvin Sääntö-Suomen oloihin. 

Ihan kamalaa jos uskovaiseksi tuleminen tapahtuisi väärällä tavalla, eihän sitä silloin ole uskovainen ollenkaan. 

Aivan. Vl-väki varmaan itse ylläpitää ajatusta yksinkertaisesta uskosta, mutta tässäkin ketjussa nähty raamatunlauseiden ruotiminen on merkki siitä, että on paljon mutkia uskontiellä. Ja minulla on se käsitys, että koska uskominen on monimutkaista, niin Raamattuakin olisi hyvä vain puhujien ym. tietäjien tulkita, ettei tuli maallikoiden vääriä ymmärryksiä. 

Papit ovat parhaita tulkitsijoita. 

Maallikkosaarnaajien tulkinnat voi olla mitä sattuu, kuten se "ei tässä raamatuita tarvita" - tyyppi. Ja kun opeteaan, että seurapuheet ovat tärkeämpiä kuin omatoiminen raamatun lukeminen, niin ollaan kyllä niin harhateillä ja kaukana raamatun opeista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut useampaankin otteeseen puhetta ehtoollisen merkityksestä. Se ei todellakaan ole pelkkä muistoateria, vaan Jeesuksen itsensä mukaan välttämätön pelastumiselle:

26 Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini." [26:26-30: Mark. 14:22-26; Luuk. 22:14-20; 1. Kor. 11:23-25]

27 Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. [1. Kor. 10:16]

28 Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. [2. Moos. 24:8; Sak. 9:11; Hepr. 9:15 | Jes. 53:12; Hepr. 9:28]

---

53 Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. [6:53-56: Mark. 14:22-24; 1. Kor. 10:16]

54 Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.

55 Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma.

56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. [Joh. 15:4; 1. Joh. 2:24, 3:24]

57 Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö.

58 Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti."

Voiko näistä kaikista aineksista siis tehdä esim sellaisen johtopäätöksen, että ainoa kelpaava ehtoollinen on sellainen, jossa yksi kokonainen leipä murretaan? Ei siis esim tietenkään leikata? Ja että varsinkaan mitkään erilliset öylätit, jotka eivät oikeata leipää ole nähneetkään, eivät kelpaa?

Entäpä kun vasta ihan lyhyen aikaa on tunnettu sellaiset asiat kuin vehnäallergia, keliakia yms? Eli kun ihminen, joka vaikkapa 100-luvulla (tai 1800-l) oli todennut, että hän saa leivästä aina hengenvaaralliset oireet, kieltäytyi uskoontulonsa jälkeen ehtoollisesta, niin hän ei pelastunut?

Tai entä kun raitistunut alkoholisti kieltäytyi ehtoollisviinistä (ennen alkoholittomia vaihtoehtoja) ettei taas retkahtaisi, hän ei pelastunut?

Ja opetuslapset esim söivät osana jokapäiväistä ateriaansa leipää ja viiniä; olisiko siis "oikea" ajatus ehtoollisen takana se, että sitä tulisi tämän esimerkin mukaan viettääkin joka päivä? Miksi/miksi ei? Onko omia näkemyksiä niiden lisäksi 'miten kirkko opettaa'?

Kannattaisi miettiä tässäkin, mikä on se sisin henki ja merkitys näiden(kin) jakeiden takana ja että onko ihminen ehtoollista varten vai ehtoollinen ihmistä varten. Ohjeista/suosituksista/tavoista ei tule tehdä läpitunkevaa lakia. Lakia suurempi on aina armo.

Esittämäsi kysykset on vain pisara meressä, kun mietitään miksi Raamattuun uskovat protestantit on jakautunut tuhansiin keskenään erimielisiin kuppikuntiin. 

 

Jos nyt ulkomuistista listaan joitain seurakuntia Satamaseurakunta, Arkki, Palatsi, Elävät vedet, Risteyspaikka, Saalem, Siion, Lähetysjärjestöt jne. niin ei nämä ole erimielisiä kuppikuntia, vaan yhteistä asiaa ajavia.

Tuosta seurakuntien sekamelskasta tulikin mieleeni kysyä, miksi protestantit perustaa niin usein uuden seurakunnan sen sijaan että liittyisi johonkin olemassaolevaan seurakuntaan ja pysyisi siinä?