Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lestadiolaiset, kertokaa miksi muut uskovat eivät ole mielestänne uskovia?
13.07.2026 |
Tämä on teologinen ketju. Muut päänaukojat menkööt pois. Perustin uuden ketjun, koska pelkään että tuo yks uhkailuja sisältävä ketju ei säily kauaa.
Mutta jutellaas ystävällisesti, mutta rakentavasti. Ja mode koittakoon tajuta, että teologiset, karultakin kuulistavat linjanvedot eivät ole henkilöihin menevää ivaa. Me saatamme olla hyvissä väleissä keskenämme, vaikka veikkaisimme toistemme menevän kuumalle puolelle.
Eli kysymykseni kuuluu:
-miksi ette pidä muiden seurakuntien uudestisyntyneitä kristittyjä pelastuksen tiellä olevina? Ja älkää pliis sanoko että Jumala vain tuomitsee. Kyllä te käytännössä erottelette.
-mitkä teologiset jutut puuttuu muilta, jotka teidän mielestänne on teillä, eli olennaiset ja erottavat pelastuskysymykset?
Ja ymmärrän että jotkut teistä ajattelee vapaammin kuin muut, mutta nyt puhutaan herätysliikkeenne ydinteologiasta.
Ystävällisin mutta vakavin terveisin,
-Yhteiskristillinen
Kommentit (121)
Ainakin vanhoillislestadiolaiset uskovat, että pelastus on siellä missä saarnataan syntejä anteeksi. Kuka tahansa vanhoillislestadiolainen voi antaa toiselle ihmiselle synninpäästön, joka katsotaan oikean uskon tunnusmerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin vanhoillislestadiolaiset uskovat, että pelastus on siellä missä saarnataan syntejä anteeksi. Kuka tahansa vanhoillislestadiolainen voi antaa toiselle ihmiselle synninpäästön, joka katsotaan oikean uskon tunnusmerkiksi.
Käytännössä muita ei pidetä oikein uskovina, koska he eivät ole saaneet syntejä anteeksi vanhoillislestadiolaisen kautta.
Millainen synninpäästökäytäntö esim. ev. lut. kirkossa muuten on?
Vierailija kirjoitti:
Ainakin vanhoillislestadiolaiset uskovat, että pelastus on siellä missä saarnataan syntejä anteeksi. Kuka tahansa vanhoillislestadiolainen voi antaa toiselle ihmiselle synninpäästön, joka katsotaan oikean uskon tunnusmerkiksi.
Mitäs jos joku tavisluterilainen/hellari antaa synninpäästön lestalle?
-Yhteiskristillinen
Tähän kysymykseen haluaisin minäkin vastauksen! XD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin vanhoillislestadiolaiset uskovat, että pelastus on siellä missä saarnataan syntejä anteeksi. Kuka tahansa vanhoillislestadiolainen voi antaa toiselle ihmiselle synninpäästön, joka katsotaan oikean uskon tunnusmerkiksi.
Käytännössä muita ei pidetä oikein uskovina, koska he eivät ole saaneet syntejä anteeksi vanhoillislestadiolaisen kautta.
Millainen synninpäästökäytäntö esim. ev. lut. kirkossa muuten on?
Naurettavaa että ihminen antaa toisen ihmisen synnit anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän kysymykseen haluaisin minäkin vastauksen! XD
Kysymys ei ole siitä saatko synnit anteeksi. Ne saa kyllä. Kysymys on tunnetko sydämessäsi synnin piston ja tunnetko katumusta niin että tunnet ja ymmärrät tarvitsevasi armoa joka antaa synnit anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin vanhoillislestadiolaiset uskovat, että pelastus on siellä missä saarnataan syntejä anteeksi. Kuka tahansa vanhoillislestadiolainen voi antaa toiselle ihmiselle synninpäästön, joka katsotaan oikean uskon tunnusmerkiksi.
Käytännössä muita ei pidetä oikein uskovina, koska he eivät ole saaneet syntejä anteeksi vanhoillislestadiolaisen kautta.
Millainen synninpäästökäytäntö esim. ev. lut. kirkossa muuten on?
Jaaa-a, munhan tää pitäis tietää, koska olin kymmeniä vuosia "lutikka". :D
Siis jumalanpalveluksessa on synnintunnustus ja pappi julistaa synnit anteeksi (vai julistaako nykyisin?), mutta suurin osa taitaa rukoilla siellä penkissä itsekseenkin niitä anteeksi. Varsinaista rippiä on harvoin...harvoin kukaan jää jumalanpalveluksen jälkeen papin kanssa juttelemaan. Joskus joku varaa kahden kesken papin/diakonin/nuorisotyöntekijän kanssa juttelutuokion, mut sitä ei tapahdu mitenkään säännöllisesti.
Vapaissa suunnissa pastorille ja sielunhoitajalle mennään useammin kokouksen jälkeen, oikeastaan tosi usein. Mutta harvemmin niissä keskusteluissa pyydetään syntejä anteeksi, koska uskotaan vahvasti Jumalan antavan ne missä tahansa anteeksi, vaan sielunhoidossa pyydetään apua uskonelämään ja elämän vaikeuksiin.
-Yhteiskristillinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin vanhoillislestadiolaiset uskovat, että pelastus on siellä missä saarnataan syntejä anteeksi. Kuka tahansa vanhoillislestadiolainen voi antaa toiselle ihmiselle synninpäästön, joka katsotaan oikean uskon tunnusmerkiksi.
Käytännössä muita ei pidetä oikein uskovina, koska he eivät ole saaneet syntejä anteeksi vanhoillislestadiolaisen kautta.
Millainen synninpäästökäytäntö esim. ev. lut. kirkossa muuten on?
Naurettavaa että ihminen antaa toisen ihmisen synnit anteeksi.
Eivät saakaan. Jumala antaa ne ihmisen kautta anteeksi Pyhän hengen vaikutuksesta. Opetuslapset saivat Jeesukselta tämän valtuuden (joh. 20:22-23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän kysymykseen haluaisin minäkin vastauksen! XD
Kysymys ei ole siitä saatko synnit anteeksi. Ne saa kyllä. Kysymys on tunnetko sydämessäsi synnin piston ja tunnetko katumusta niin että tunnet ja ymmärrät tarvitsevasi armoa joka antaa synnit anteeksi.
Mut miten siihen tarvii toista ihmistä? Noi tuntemuksethan voi tulla vaikka siellä kuuluisassa mustikkametsässä 🤔 Tai jossain yksinäisellä meren luodolla...
-Yhteiskristillinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.
”Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.
Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224e
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin vanhoillislestadiolaiset uskovat, että pelastus on siellä missä saarnataan syntejä anteeksi. Kuka tahansa vanhoillislestadiolainen voi antaa toiselle ihmiselle synninpäästön, joka katsotaan oikean uskon tunnusmerkiksi.
Käytännössä muita ei pidetä oikein uskovina, koska he eivät ole saaneet syntejä anteeksi vanhoillislestadiolaisen kautta.
Millainen synninpäästökäytäntö esim. ev. lut. kirkossa muuten on?
Naurettavaa että ihminen antaa toisen ihmisen synnit anteeksi.
Eivät saakaan. Jumala antaa ne ihmisen kautta anteeksi Pyhän hengen vaikutuksesta. Opetuslapset saivat Jeesukselta tämän valtuuden (joh. 20:22-23)
Aika höpsöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai mitä mieltä olette Raamatussa kohdista, joissa joku ainakin näyttää katuvan ihan "issekseenkin", ja saavan Jumalalta rauhan?
Esim.Daavidilla on ainakin pari synnintunnustuspsalmia, jossa hän ensin tuskailee synneistään ja kohta jo iloitsee anteeksiantamuksesta. Niissä ei lue että siinä välissä joku profeetta Naatan käynyt julistamassa syntejä anteeksi.
Ja Jeesuksen vertaus rukoilevasta fariseuksesta ja publikaanista, ja publikaani sanoi Jumalalle temppelissä "ole Jumala minulle syntiselle armollinen", ja meni kotiinsa vanhurskaampana kuin fariseus.
-Yhteiskristillinen
Yksijumalaisessa järjestelmässä tulee helposti kokemus että juuri oma tapa hahmottaa usko ja jumaluus on se ainoa oikea.
Alkukristityt lahkot vainosivat toisiaan paljon verisemmin kuin hallitsijat jotka haluaivat tulla palvotuiksi jumalina. Yhden lahkon kristityt kävivät kivittämässä toisen lahkon kristityt hengiltä kun olivat kokoontuneet kirkkoonsa, harhaoppisuus kun piti kitkeä pois.
Lopulta isoimpien lahkojen johtajat totesivat ettei heillä ole sellaista valtaa seuraajiinsa mitä halusivat ja liittoutuivat yhtenäistämään oppejaan. Tämän seurauksena valittiin valtaa palvelevat kertomukset yhteen kirjaan, joka tunnetaan nimellä Raamattu.
Aikojen saatossa on lahkoja syntynyt ja osa on ollut voimissaan alusta asti. Osa on pyritty tuhoamaan mutta heidän opeista on puhuttu lahkojen ulkopuolellakin ja aina jostain siemen löytää uuden kasvualustan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai mitä mieltä olette Raamatussa kohdista, joissa joku ainakin näyttää katuvan ihan "issekseenkin", ja saavan Jumalalta rauhan?
Esim.Daavidilla on ainakin pari synnintunnustuspsalmia, jossa hän ensin tuskailee synneistään ja kohta jo iloitsee anteeksiantamuksesta. Niissä ei lue että siinä välissä joku profeetta Naatan käynyt julistamassa syntejä anteeksi.
Ja Jeesuksen vertaus rukoilevasta fariseuksesta ja publikaanista, ja publikaani sanoi Jumalalle temppelissä "ole Jumala minulle syntiselle armollinen", ja meni kotiinsa vanhurskaampana kuin fariseus.
-Yhteiskristillinen
Ennen Jeesuksen taivaaseen astumista ei ollut vielä annettu Pyhää Henkeä. Siksi syntien anteeksiantamus oli vähän eri tavalla, näin ajattelen ”keittiöteologina”.
Kun PH annettiin, niin samalla valtuutettiin saarnaamaan evankeliumia, levittämään sitä elävän uskon liekkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai mitä mieltä olette Raamatussa kohdista, joissa joku ainakin näyttää katuvan ihan "issekseenkin", ja saavan Jumalalta rauhan?
Esim.Daavidilla on ainakin pari synnintunnustuspsalmia, jossa hän ensin tuskailee synneistään ja kohta jo iloitsee anteeksiantamuksesta. Niissä ei lue että siinä välissä joku profeetta Naatan käynyt julistamassa syntejä anteeksi.
Ja Jeesuksen vertaus rukoilevasta fariseuksesta ja publikaanista, ja publikaani sanoi Jumalalle temppelissä "ole Jumala minulle syntiselle armollinen", ja meni kotiinsa vanhurskaampana kuin fariseus.
-Yhteiskristillinen
Ennen Jeesuksen taivaaseen astumista ei ollut vielä annettu Pyhää Henkeä. Siksi syntien anteeksiantamus oli vähän eri tavalla, näin ajattelen ”keittiöteologina”.
Kun PH annettiin, niin samalla valtuutettiin saarnaamaan evankeliumia, levittämään sitä elävän uskon liekkiä.
Oliko PH olemassa ennen Jeesusta?
Vierailija kirjoitti:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.
”Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224e
Niiin...mä taasen uskon että tietyt painotukset, siis painotukset (ei opilliset eroavaisuudet kuten jehovilla+mormoneilla) ei estä useita seurakuntia olemasta Jeesuksen ruumis. Eli vois olla luterilaisen elävät suuntaukset (lestatkin) ja vapaat suunnat yhdessä.
Mun mielestä teidän jotkut jutut joita itse ehkä pidätte vedenjakajina, on vain painotuksia.
Painotus=se sananpaikka ja oppi löytyy Raamatusta, mutta joku uskonsuunta antaa sille isomman painoarvon kuin muut. Tai tekee yhden jakeen ympärille kokonaisen teologisen rakennelman ja doktriinin.
Eli kyllä tavisuskovatkin julistavat syntejä anteeksi muille, mutta ei "jatkuvalla syötöllä". ;)
Jos taasen jotain oppia ei löydy Raamatusta, on se hylättävä.
Mutta esim.huiviasia on asia, joka on lajia "suositus".
-Yhteiskristillinen
Tai mä ajattelen aina niin, että silloin kun pysytään sanatarkassa heprean ja kreikan käännöksessä, niin hankalissa kohdissa Raamattu selittää itse itseään.
Eli jos otetaan joku jae, niin ennen kuin sen ympärille kehitetään toimintatapa, niin sen mielellään pitää löytyä muualtakin Raamatusta, tai yleisenä tapana Raamatun uskovilla Raamatussa. Hurjan tärkeää on lukea UT:sta miten apostolit puhuivat, mitä ne kirjoittivat. Mikä siis vaikuttaa vakiintuneen heillä toimintatavaksi.
-Yhteiskristillinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.
”Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224eNiiin...mä taasen uskon että tietyt painotukset, siis painotukset (ei opilliset eroavaisuudet kuten jehovilla+mormoneilla) ei estä useita seurakuntia olemasta Jeesuksen ruumis. Eli vois olla luterilaisen elävät suuntaukset (lestatkin) ja vapaat suunnat yhdessä.
Mun mielestä teidän jotkut jutut joita itse ehkä pidätte vedenjakajina, on vain painotuksia.
Painotus=se sananpaikka ja oppi löytyy Raamatusta, mutta joku uskonsuunta antaa sille isomman painoarvon kuin muut. Tai tekee yhden jakeen ympärille kokonaisen teologisen rakennelman ja doktriinin.
Eli kyllä tavisuskovatkin julistavat syntejä anteeksi muille, mutta ei "jatkuvalla syötöllä". ;)
Jos taasen jotain oppia ei löydy Raamatusta, on se hylättävä.
Mutta esim.huiviasia on asia, joka on lajia "suositus".
-Yhteiskristillinen
Minun mielestä Raamattu viestii selkeästi Jumalan seurakunnan olevan vain yksi, jäsenet ovat siinä yhdenkaltaisessa uskossa ja kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Siksi en voi uskoa, että pelastus löytyisi monesta eri tavalla uskovasta joukosta.
”KRISTUKSEN SEURAKUNTA on Pyhän Hengen kokoama uskovien yhteisö maan päällä. Siinä uskovat ovat elävässä yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiinsa. Seurakunta ei ole ensisijaisesti ulkonainen yhteisö, vaan sen jäseniä yhdistää toisiinsa henkilökohtainen sydämen usko. Ulkonainen yhteys syntyy siitä, että seurakunnan jäsenet kilvoittelevat samankaltaisessa uskossa.”
Vierailija kirjoitti:
Tai mä ajattelen aina niin, että silloin kun pysytään sanatarkassa heprean ja kreikan käännöksessä, niin hankalissa kohdissa Raamattu selittää itse itseään.
Eli jos otetaan joku jae, niin ennen kuin sen ympärille kehitetään toimintatapa, niin sen mielellään pitää löytyä muualtakin Raamatusta, tai yleisenä tapana Raamatun uskovilla Raamatussa. Hurjan tärkeää on lukea UT:sta miten apostolit puhuivat, mitä ne kirjoittivat. Mikä siis vaikuttaa vakiintuneen heillä toimintatavaksi.
-Yhteiskristillinen
Tästä olen täysin samaa mieltä! -vl
Alue: Aihe vapaa
Huhuu? :)