Lestadiolaiset, kertokaa miksi muut uskovat eivät ole mielestänne uskovia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"-miksi ette pidä muiden seurakuntien uudestisyntyneitä kristittyjä pelastuksen tiellä olevina? Ja älkää pliis sanoko että Jumala vain tuomitsee. Kyllä te käytännössä erottelette."

Vl-näkökulmasta muissa seurakunnissa ei ole uudestisyntyneitä kristittyjä tai jos onkin, he löytävät tiensä vl:n yhteyteen kuullessaan vl-opetusta. Lammas tunnistaa oman paimenensa äänen eikä seuraa muita paimenia. 

Tämä ei niinkään ole järkevä selitys sille, miksi kyseisen ryhmän jäsenet eivät pitäisi muita pelastuksen tiellä olevina/uskovaisina/vastaavina, vaan enemmänkin vain toteamus, että noin tosiaan tehdään. 

 

Vertaa: 

K: "Miksi aatetta X seuraavat eivät pidä muita moraalisina?"

V: "Koska aatteen X seuraajien näkökulmasta muut eivät ole moraalisia."

Vastaus voi olla periaatteessa totta, mutta se ei ole mitenkään hirveän valaiseva tai älyllisesti kiinnostava.

 

Tuo pointti äänen tunnistamisesta jää hieman hämäräksi, ja ehkä sitä voisi jotenkin avata. Näkisin tuon tyylisissä selityksissä kuitenkin aika ison riskin sille, että se pelkistyy siihen, että joillain on vain tunne tai kutina siitä, että he ovat oikeaoppisia ja muut väärässä ilman, että asialle on mitään sen suurempia perusteluja.

En ole se vl, joka äsken vastasi, mutta vastaan omalta osaltani:

Minun mielestäni Raamatun pohjalta nousee selvä käsitys, että on vain yksi (oikeassa) uskossa oleva yhtenäinen seurakunta. Tämä johtaa ajattelemaan sitä, että jos yksi seurakunta on oikeassa uskossa, niin muut sitten väistämättä eivät ole. 
Koska en itse löydä opetuksestamme ristiriitaa Raamatun kanssa, päättelen että meidän uskomme on Raamatun mukainen eli oikea. Tästä looginen seuraus on se, että muut eivät voi olla oikeassa uskossa. Jos he uskoisivat samalla tavalla kuin me,  niin kai he kuuluisivat meidän seurakuntaamme?

Ensinnäkin kiitos päättelysi avaamisesta. 

 

Pelkkä havaittu ristiriidattomuus Raamatun kanssa ei kuitenkaan vaikuta olevan pätevä kriteeri yhden oikean opin tunnistamiseksi, ellei muita oppeja jollain perusteella pidetä ristiriitaisina. Toisin sanoen siitä, että havaitset jonkin opin olevan ristiriidaton Raamatun kanssa, ei voi vielä päätellä sitä, että kyseessä olisi se ainoa oikea oppi, sillä onhan mahdollista, että muutkaan opit eivät ole ristiriidassa Raamatun kanssa. 

Tuo on totta. 
Se on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, että Raamatun mukaan on vain yksi oikeassa uskossa oleva seurakunta, joka on yhtenäinen.

Jeesus sanoo: “On oleva yksi lauma ja yksi paimen.” (Joh. 10:16)

Paavali kirjoittaa: “Yksi ruumis ja yksi Henki… yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.” (Ef. 4:4–5)

Seurakuntaa kuvataan Kristuksen yhtenä ruumiina (1. Kor. 12:12–13).

Miten silloin voisi olla monta seurakuntaa, joissa on sama, oikea usko? Jos luottaa Raamattuun, niin ei voi olla, vaan noissa erillisissä seurakunnissa täytyy olla keskenään erilainen usko.🤔

Ja huom! En väitä tietäväni varmasti, missä seurakunnassa se oikea oppi on. Sanon vain, että en itse ole löytänyt vl-opista Raamatun kanssa ristiriitaa, joten uskon sen olevan se oikea. Ja siellä koen Jumalan rauhaa.

Näissä keskusteluissa toivon vilpittömästi, että jos on joku epäilys siitä että vl-tulkinta Raamatusta on väärin, niin kerrothan sen! 

(Tietysti ymmärrän, että toisten uskon sisältöä ei voi tuntea samalla tavalla kuin omansa tuntee.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"-miksi ette pidä muiden seurakuntien uudestisyntyneitä kristittyjä pelastuksen tiellä olevina? Ja älkää pliis sanoko että Jumala vain tuomitsee. Kyllä te käytännössä erottelette."

Vl-näkökulmasta muissa seurakunnissa ei ole uudestisyntyneitä kristittyjä tai jos onkin, he löytävät tiensä vl:n yhteyteen kuullessaan vl-opetusta. Lammas tunnistaa oman paimenensa äänen eikä seuraa muita paimenia. 

Tämä ei niinkään ole järkevä selitys sille, miksi kyseisen ryhmän jäsenet eivät pitäisi muita pelastuksen tiellä olevina/uskovaisina/vastaavina, vaan enemmänkin vain toteamus, että noin tosiaan tehdään. 

 

Vertaa: 

K: "Miksi aatetta X seuraavat eivät pidä muita moraalisina?"

V: "Koska aatteen X seuraajien näkökulmasta muut eivät ole moraalisia."

Vastaus voi olla periaatteessa totta, mutta se ei ole mitenkään hirveän valaiseva tai älyllisesti kiinnostava.

 

Tuo pointti äänen tunnistamisesta jää hieman hämäräksi, ja ehkä sitä voisi jotenkin avata. Näkisin tuon tyylisissä selityksissä kuitenkin aika ison riskin sille, että se pelkistyy siihen, että joillain on vain tunne tai kutina siitä, että he ovat oikeaoppisia ja muut väärässä ilman, että asialle on mitään sen suurempia perusteluja.

En ole se vl, joka äsken vastasi, mutta vastaan omalta osaltani:

Minun mielestäni Raamatun pohjalta nousee selvä käsitys, että on vain yksi (oikeassa) uskossa oleva yhtenäinen seurakunta. Tämä johtaa ajattelemaan sitä, että jos yksi seurakunta on oikeassa uskossa, niin muut sitten väistämättä eivät ole. 
Koska en itse löydä opetuksestamme ristiriitaa Raamatun kanssa, päättelen että meidän uskomme on Raamatun mukainen eli oikea. Tästä looginen seuraus on se, että muut eivät voi olla oikeassa uskossa. Jos he uskoisivat samalla tavalla kuin me,  niin kai he kuuluisivat meidän seurakuntaamme?

Ensinnäkin kiitos päättelysi avaamisesta. 

 

Pelkkä havaittu ristiriidattomuus Raamatun kanssa ei kuitenkaan vaikuta olevan pätevä kriteeri yhden oikean opin tunnistamiseksi, ellei muita oppeja jollain perusteella pidetä ristiriitaisina. Toisin sanoen siitä, että havaitset jonkin opin olevan ristiriidaton Raamatun kanssa, ei voi vielä päätellä sitä, että kyseessä olisi se ainoa oikea oppi, sillä onhan mahdollista, että muutkaan opit eivät ole ristiriidassa Raamatun kanssa. 

Tuo on totta. 
Se on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, että Raamatun mukaan on vain yksi oikeassa uskossa oleva seurakunta, joka on yhtenäinen.

Jeesus sanoo: “On oleva yksi lauma ja yksi paimen.” (Joh. 10:16)

Paavali kirjoittaa: “Yksi ruumis ja yksi Henki… yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.” (Ef. 4:4–5)

Seurakuntaa kuvataan Kristuksen yhtenä ruumiina (1. Kor. 12:12–13).

Miten silloin voisi olla monta seurakuntaa, joissa on sama, oikea usko? Jos luottaa Raamattuun, niin ei voi olla, vaan noissa erillisissä seurakunnissa täytyy olla keskenään erilainen usko.🤔

Ja huom! En väitä tietäväni varmasti, missä seurakunnassa se oikea oppi on. Sanon vain, että en itse ole löytänyt vl-opista Raamatun kanssa ristiriitaa, joten uskon sen olevan se oikea. Ja siellä koen Jumalan rauhaa.

Ongelmana on tuon yhden oikeassa uskossa olevan seurakunnan tunnistaminen. Eli vaikka hyväksyttäisiinkin, että on vain yksi oikeaoppinen seurakunta, on ristiriidattomuus Raamatun kanssa kohtuullinen kriteeri tuon oikeaoppisen seurakunnan valitsemiselle vain silloin, jos muut seurakunnat ovat ristiriitaisia Raamatun kanssa. Jos eri seurakunnat ovat yhtä ristiriidattomia, ei pelkkä ristiriidattomuus ole toimiva kriteeri oikean opin valitsemiseksi. Vertauksena vaikka tieteeseen, pelkkä ristiriidattomuus jonkin havaintoaineiston kanssa ei ole riittävä kriteeri minkään tietyn tieteellisen hypoteesin valitsemiseksi. Tarvitaan myös muita kriteerejä, kuten ennustusvoimaa ja yksinkertaisuutta.

On esimerkiksi mahdollista, että Raamatussa on sisältöä, joka on käytännössä monitulkintaista. Tällöin sisällöstä voi johtaa eri oppeja, jotka eivät kuitenkaan yksiselitteisesti ole ristiriidassa sisällön kanssa. Vaikka hyväksyttäisiinkin, että vain yksi näistä opeista olisi oikea oppi, ei ristiriidattomuus tässä tapauksessa auta tunnistamaan tätä oikeaa oppia. Vaikka periaatteessa voitaisiin kiistää, että Raamatussa on käytännössä monitulkintaista sisältöä, on tämä kanta melko absurdi, sillä selvästihän eri tulkitsijat vaikuttavat olevan eri mieltä siitä, mitä jollain raamatullisella sisällöllä tarkoitetaan, kuten tässäkin ketjussa on useasti tullut ilmi.

 

Minulle kelpaa kaikki Raamattuun sitoutuvat seurakunnat (yhteiskristitty)  joissa jäsen on henkilökohtaisen uskonratkaisun tehnyt edellytyksenä Jumalan lapseuteen ja taivaan kansalaisuuteen.

Ei ole aikaa keskittyä kuin yhteiseen pääasiaan  nyt lopunaikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin joskus 30 vuotta sitten kotipaikkakuntani Rauhanyhdistyksellä ihan kokeilumielessä. Vakavaa, ilotonta, joku mies edessä selosti jatkuvasti ihmisten syntejä anteeksi kuin liukuhihnalta. Ok, se oli aikoja sitten, eli ehkä siitä on tultu eteenpäin.

En saanut siitä kokouksesta...mitään. 

 

Kun taas jos menen vapaisiin suuntiin, on puhe tätä. 

Hymyillen joku kertoo: "Mulle tuli sydämelle se kun Jeesus puhui tästäjatästä. Sitten mun vaimo Mirkku sai uudistua viime viikolla uskossa kun Herra kosketti ja hän parani samalla selkäkivustakin. Kiitos Jumalalle! Sitten tässä sai viime viikonloppuna tulla pari nuorta uskoon ja tekivät parannusta. Kyllä se vaan on niin että Jumala pitää tällaistakin kuin minä pienellä paikalla, ja vaikka elämä masentaa, niin meillä on Jeesus, joka uhrasi itsensä Golgatalla..."

Tai Kansanlähetyksessäkin on sellaista iloa, vaikka on luterilainen ja suht tiukkis järjestö. 

 

Valitan. Tää on mun rehellinen näppituntuma. 

 

-Yhteiskristillinen

Niin me ollaan erilaisia. Itse kaipaan ehkä vanhanaikaistakin saarnaa, jota istutaan rauhassa kuuntelemaan ja se ydin on siinä.

Mutta ei mitään kenenkään mielipiteitä vastaan, ollaan vaan erilaisia tässä suhteessa. 

Ymmärrän mitä tarkoitat. Mä olin vielä 5-6 vuotta sitten samalla ajatuksella. Rauhallista, armollista, lohdullista. Se oli mun sielunmaisema luterilaisena.

 

Mutta ei pidä silti blokata pois, jos Jumala haluaa tehdä...enemmän. Tai pistää oikeasti sinne uskomisen tielle.

Ja joskus mietin, että saammeko me edes määrätä, miten isolla tai pienellä sordiinolla Jumala haluaa meissä toimia? Jumalallehan pitää joka päivä antaa kaikki.

 

-Yhteiskristillinen

Meinaat, ettei luterilaisuus ole oikea uskomisen tie? Pitää olla enemmän actionia.

Ei Jumalan tekemisiä se rajoita, ettei käy hurmoshenkisissä tilaisuuksissa.

Minä käyn kirkossa ennen muuta ehtoollisen takia. Se on jotain, mitä muualla ei ole tarjolla. 

Tiesitkö, että Jeesus luetteli meidän uskovien hommia tai sellaisia tunnusmerkkejä, jotka seuraavat uskoa?

Ja tämä sama lista kaikille luterilaisille ja korkeakirkollisille!

Check/rasti, ruutuun, kun olet tehnyt:

Mark.16.

17 Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,

18 nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi."

Tuo ei ole menestysteologiaa, ei jotain jenkkiläistä intoilua, vaan Jeesuksen sanaa.

Ollaanko hieman etäännytty siitä, millaista uskonelämän tulisi olla? 

Edelleen, Jeesus ja Sana on tärkein. Ei ihmeet ja kokemukset. Mutta tuollaista "sivutuotetta" meidän pitäisi tuottaa. 

Voi kirkkokirkko, minkä oletkaan tehnyt! Laimentanut uskon joksikin harrastelukerhoksi tai klubitoiminnaksi. 

-Yhteiskristillinen

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"-miksi ette pidä muiden seurakuntien uudestisyntyneitä kristittyjä pelastuksen tiellä olevina? Ja älkää pliis sanoko että Jumala vain tuomitsee. Kyllä te käytännössä erottelette."

Vl-näkökulmasta muissa seurakunnissa ei ole uudestisyntyneitä kristittyjä tai jos onkin, he löytävät tiensä vl:n yhteyteen kuullessaan vl-opetusta. Lammas tunnistaa oman paimenensa äänen eikä seuraa muita paimenia. 

Tämä ei niinkään ole järkevä selitys sille, miksi kyseisen ryhmän jäsenet eivät pitäisi muita pelastuksen tiellä olevina/uskovaisina/vastaavina, vaan enemmänkin vain toteamus, että noin tosiaan tehdään. 

 

Vertaa: 

K: "Miksi aatetta X seuraavat eivät pidä muita moraalisina?"

V: "Koska aatteen X seuraajien näkökulmasta muut eivät ole moraalisia."

Vastaus voi olla periaatteessa totta, mutta se ei ole mitenkään hirveän valaiseva tai älyllisesti kiinnostava.

 

Tuo pointti äänen tunnistamisesta jää hieman hämäräksi, ja ehkä sitä voisi jotenkin avata. Näkisin tuon tyylisissä selityksissä kuitenkin aika ison riskin sille, että se pelkistyy siihen, että joillain on vain tunne tai kutina siitä, että he ovat oikeaoppisia ja muut väärässä ilman, että asialle on mitään sen suurempia perusteluja.

En ole se vl, joka äsken vastasi, mutta vastaan omalta osaltani:

Minun mielestäni Raamatun pohjalta nousee selvä käsitys, että on vain yksi (oikeassa) uskossa oleva yhtenäinen seurakunta. Tämä johtaa ajattelemaan sitä, että jos yksi seurakunta on oikeassa uskossa, niin muut sitten väistämättä eivät ole. 
Koska en itse löydä opetuksestamme ristiriitaa Raamatun kanssa, päättelen että meidän uskomme on Raamatun mukainen eli oikea. Tästä looginen seuraus on se, että muut eivät voi olla oikeassa uskossa. Jos he uskoisivat samalla tavalla kuin me,  niin kai he kuuluisivat meidän seurakuntaamme?

Ensinnäkin kiitos päättelysi avaamisesta. 

 

Pelkkä havaittu ristiriidattomuus Raamatun kanssa ei kuitenkaan vaikuta olevan pätevä kriteeri yhden oikean opin tunnistamiseksi, ellei muita oppeja jollain perusteella pidetä ristiriitaisina. Toisin sanoen siitä, että havaitset jonkin opin olevan ristiriidaton Raamatun kanssa, ei voi vielä päätellä sitä, että kyseessä olisi se ainoa oikea oppi, sillä onhan mahdollista, että muutkaan opit eivät ole ristiriidassa Raamatun kanssa. 

Tuo on totta. 
Se on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, että Raamatun mukaan on vain yksi oikeassa uskossa oleva seurakunta, joka on yhtenäinen.

Jeesus sanoo: “On oleva yksi lauma ja yksi paimen.” (Joh. 10:16)

Paavali kirjoittaa: “Yksi ruumis ja yksi Henki… yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.” (Ef. 4:4–5)

Seurakuntaa kuvataan Kristuksen yhtenä ruumiina (1. Kor. 12:12–13).

Miten silloin voisi olla monta seurakuntaa, joissa on sama, oikea usko? Jos luottaa Raamattuun, niin ei voi olla, vaan noissa erillisissä seurakunnissa täytyy olla keskenään erilainen usko.🤔

Ja huom! En väitä tietäväni varmasti, missä seurakunnassa se oikea oppi on. Sanon vain, että en itse ole löytänyt vl-opista Raamatun kanssa ristiriitaa, joten uskon sen olevan se oikea. Ja siellä koen Jumalan rauhaa.

Ongelmana on tuon yhden oikeassa uskossa olevan seurakunnan tunnistaminen. Eli vaikka hyväksyttäisiinkin, että on vain yksi oikeaoppinen seurakunta, on ristiriidattomuus Raamatun kanssa kohtuullinen kriteeri tuon oikeaoppisen seurakunnan valitsemiselle vain silloin, jos muut seurakunnat ovat ristiriitaisia Raamatun kanssa. Jos eri seurakunnat ovat yhtä ristiriidattomia, ei pelkkä ristiriidattomuus ole toimiva kriteeri oikean opin valitsemiseksi. Vertauksena vaikka tieteeseen, pelkkä ristiriidattomuus jonkin havaintoaineiston kanssa ei ole riittävä kriteeri minkään tietyn tieteellisen hypoteesin valitsemiseksi. Tarvitaan myös muita kriteerejä, kuten ennustusvoimaa ja yksinkertaisuutta.

On esimerkiksi mahdollista, että Raamatussa on sisältöä, joka on käytännössä monitulkintaista. Tällöin sisällöstä voi johtaa eri oppeja, jotka eivät kuitenkaan yksiselitteisesti ole ristiriidassa sisällön kanssa. Vaikka hyväksyttäisiinkin, että vain yksi näistä opeista olisi oikea oppi, ei ristiriidattomuus tässä tapauksessa auta tunnistamaan tätä oikeaa oppia. Vaikka periaatteessa voitaisiin kiistää, että Raamatussa on käytännössä monitulkintaista sisältöä, on tämä kanta melko absurdi, sillä selvästihän eri tulkitsijat vaikuttavat olevan eri mieltä siitä, mitä jollain raamatullisella sisällöllä tarkoitetaan, kuten tässäkin ketjussa on useasti tullut ilmi.

 

Kommentin ydin on kysymys siitä, miten se yksi oikea seurakunta tunnistetaan. Raamattu ei kuitenkaan anna kuvaa, että Jumala olisi jättänyt useita keskenään yhtä oikeita tulkintoja, vaan kehottaa tutkimaan kirjoituksia ja koettelemaan opetuksen:

“Nämä olivat jalompia kuin tessalonikalaiset, ja he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti tutkien joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.” (Ap. t. 17:11)

“Koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on.” (1. Tess. 5:21)

Vaikka Raamatussa on vaikeita kohtia:

”…niin kuin rakas veljemme Paavalikin… on teille kirjoittanut. Niissä kirjeissä on muutamia vaikeatajuisia kohtia, joita tietämättömät ja horjuvat ihmiset vääntelevät…” (2. Piet. 3:15–16)

se ei selitä opillisia eroja ensisijaisesti tekstin epäselvyydellä, vaan sillä, että ihmiset voivat poiketa totuudesta:

“Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.” (2. Tim. 4:3)

“Vaikka me tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.” (Gal. 1:8)

Jeesus myös sanoo:

“Minun lampaani kuulevat minun ääneni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.” (Joh. 10:27)

Raamatun lähtökohta on siis, että totuus on tunnistettavissa, vaikka kaikki eivät siihen päädy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin joskus 30 vuotta sitten kotipaikkakuntani Rauhanyhdistyksellä ihan kokeilumielessä. Vakavaa, ilotonta, joku mies edessä selosti jatkuvasti ihmisten syntejä anteeksi kuin liukuhihnalta. Ok, se oli aikoja sitten, eli ehkä siitä on tultu eteenpäin.

En saanut siitä kokouksesta...mitään. 

 

Kun taas jos menen vapaisiin suuntiin, on puhe tätä. 

Hymyillen joku kertoo: "Mulle tuli sydämelle se kun Jeesus puhui tästäjatästä. Sitten mun vaimo Mirkku sai uudistua viime viikolla uskossa kun Herra kosketti ja hän parani samalla selkäkivustakin. Kiitos Jumalalle! Sitten tässä sai viime viikonloppuna tulla pari nuorta uskoon ja tekivät parannusta. Kyllä se vaan on niin että Jumala pitää tällaistakin kuin minä pienellä paikalla, ja vaikka elämä masentaa, niin meillä on Jeesus, joka uhrasi itsensä Golgatalla..."

Tai Kansanlähetyksessäkin on sellaista iloa, vaikka on luterilainen ja suht tiukkis järjestö. 

 

Valitan. Tää on mun rehellinen näppituntuma. 

 

-Yhteiskristillinen

Niin me ollaan erilaisia. Itse kaipaan ehkä vanhanaikaistakin saarnaa, jota istutaan rauhassa kuuntelemaan ja se ydin on siinä.

Mutta ei mitään kenenkään mielipiteitä vastaan, ollaan vaan erilaisia tässä suhteessa. 

Ymmärrän mitä tarkoitat. Mä olin vielä 5-6 vuotta sitten samalla ajatuksella. Rauhallista, armollista, lohdullista. Se oli mun sielunmaisema luterilaisena.

 

Mutta ei pidä silti blokata pois, jos Jumala haluaa tehdä...enemmän. Tai pistää oikeasti sinne uskomisen tielle.

Ja joskus mietin, että saammeko me edes määrätä, miten isolla tai pienellä sordiinolla Jumala haluaa meissä toimia? Jumalallehan pitää joka päivä antaa kaikki.

 

-Yhteiskristillinen

Meinaat, ettei luterilaisuus ole oikea uskomisen tie? Pitää olla enemmän actionia.

Ei Jumalan tekemisiä se rajoita, ettei käy hurmoshenkisissä tilaisuuksissa.

Minä käyn kirkossa ennen muuta ehtoollisen takia. Se on jotain, mitä muualla ei ole tarjolla. 

Tiesitkö, että Jeesus luetteli meidän uskovien hommia tai sellaisia tunnusmerkkejä, jotka seuraavat uskoa?

Ja tämä sama lista kaikille luterilaisille ja korkeakirkollisille!

 

Check/rasti, ruutuun, kun olet tehnyt:

 

Mark.16.

17 Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,

18 nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi."

 

Tuo ei ole menestysteologiaa, ei jotain jenkkiläistä intoilua, vaan Jeesuksen sanaa.

Ollaanko hieman etäännytty siitä, millaista uskonelämän tulisi olla? 

Edelleen, Jeesus ja Sana on tärkein. Ei ihmeet ja kokemukset. Mutta tuollaista "sivutuotetta" meidän pitäisi tuottaa. 

 

Voi kirkkokirkko, minkä oletkaan tehnyt! Laimentanut uskon joksikin harrastelukerhoksi tai klubitoiminnaksi. 

 

-Yhteiskristillinen

Tätä kohtaa (Mark. 16:17–18) on tulkittu eri tavoin, mutta pelkästään Uuden testamentin perusteella siitä ei voi päätellä, että jokaisen uskovan pitäisi tehdä kaikki luetellut asiat.

Esimerkiksi:

Riivaajien ulos ajamista tapahtui apostolien ja joidenkin muiden uskovien kautta (Ap. t. 5:16; 8:7; 16:18), mutta sitä ei kuvata kaikkien uskovien velvollisuudeksi.

Uusilla kielillä puhuminen oli yksi Pyhän Hengen lahjoista, mutta Paavali kysyy retorisesti: “Puhuvatko kaikki kielillä?” (1. Kor. 12:30). Odotettu vastaus on eivät.

Sairaiden parantaminen oli niin ikään armolahja (1. Kor. 12:9–10, 28–30), eikä kaikilla ollut samaa lahjaa.

Käärmeisiin tarttumisesta on esimerkki Paavalin elämässä, kun kyy puri häntä eikä hän vahingoittunut (Ap. t. 28:3–6), mutta tätä ei anneta yleiseksi tehtäväksi kristityille.

Myrkyn juomisesta Uudessa testamentissa ei ole esimerkkiä.

[Lisäksi on hyvä huomata, että Markuksen evankeliumin jakeet 16:9–20  puuttuvat vanhimmista tunnetuista kreikankielisistä käsikirjoituksista. Monet kristilliset kirkot pitävät niitä silti osana Raamattua, mutta tämä tekstihistoriallinen seikka on syytä tiedostaa.]

Raamatun kokonaisuuden perusteella ei voi päätellä, että jokaisen uskovan tunnusmerkkinä olisi kaikkien näiden ihmetekojen tekeminen. Uusi testamentti opettaa pikemminkin, että Pyhä Henki jakaa erilaisia armolahjoja eri ihmisille, eikä kaikilla ole samoja lahjoja (1. Kor. 12:4–11, 29–30).

Vierailija kirjoitti:

Minulle kelpaa kaikki Raamattuun sitoutuvat seurakunnat (yhteiskristitty)  joissa jäsen on henkilökohtaisen uskonratkaisun tehnyt edellytyksenä Jumalan lapseuteen ja taivaan kansalaisuuteen.

Ei ole aikaa keskittyä kuin yhteiseen pääasiaan  nyt lopunaikana.

Niin,menkää kaikkeen maailmaan, saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille, parantakaa sairaita,herättäkää kuolleita,ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. 

Ai että käärmeisiin pitäis tarttua? No nythän kyitä riittää: vapaaehtoiset parijonoon! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Raamatussa tulee myös selvästi esille se, että Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen ihmisille annettiin avainten valta. Siitä voi keskustella, että keillä se valta on, mutta se valta on joka tapauksessa selvästi ilmaistu Raamatussa.

 

Anna Raamatunkohta.

"Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi." 

Joh 20:23

Ilmeisesti tämä Raamatun kohta on ollut taustalla, kun vl-väki on hoitokokouksissa "kiduttanut" kanssauskoviaan epäämällä kylmästi anteeksiannon.

 

Pieni muistelu jälleen: Pikkukylässä oli hoitokokous, jonne lähes kaikki kylän vl-uskovat osallistuivat. Lähes jokaisen synnit käytiin vuorotellen läpi. Eräs sotaveteraani oli muistellut oman puheenvuoronsa aikana sitä, miten oli rintamalla saarnannut kuolevalle sotilaalle synnit anteeksi. Tämä oli tuolle sotaveteraanille tärkeä muisto. Mutta kuinka kävikään tämän muistelun kanssa: Toinen kyläläinen piti puheenvuoron todeten, että nyt on Toivo (nimi muutettu) ottamassa tästä rintamatapahtumasta omaa kunniaa. Ja oman kunnian ottaminenhan on vl-piireissä iso synti (tai ainakin oli). Ja niin tuota sotaveteraaniparkaa oli kurmuutettu tässä hoitokokouksessa pitkä tovi, kunnes hän oli suorastaan huutanut sieluntuskissaan armahdusta otettuaan omaa kunniaa asiassa, jossa olisi vain pitänyt ymmärtää nähdä itsensä nöyränä välittäjänä. 

 

Samaisesta hoitokokouksesta olisi monta muutakin karmeaa tarinaa. Tapahtui 80l. 

En halua ivata lestadiolaisuutta. Mutta he eivät luota siihen, että Jumala hoitaa synnintunnon ja anteeksisaamisen ihmisessä.

Siihen riittää vain yhteinen ja yleinen puhujan pitämä parannussaarna, ja jokainen penkissä istuja ottakoon omalle kohdalle ne osat puheesta, jotka kolahtaa ja jossa kokee piston sydämessään. 

Siinä ei tarvitse tiukata erikseen ihmisiltä "mitäs syntiä sulla on/oletkos törttöillyt", koska Jumala kunnioittaa yksityisyydensuojaamme. Toki joku synti voi olla näkyväkin, tai joskus Jumala tarkoituksella antaa jonkun synnin tulla kaikkien tietoon.

Mutta Jeesuksessa on syntien ANTEEKSIANTAMUS. Pitää miettiä joskus, kummallako puolella ristiä ja sovitusta olet? 

Siis, jokaisen uskovan on hyvä olla koko ajan aralla tunnolla, Jumala kehottaa siihen Sanassaan. Itse pyydän Jumalalta anteeksi kymmeniä kertoja päivässä esim.ajatussyntejä. 

Mutta on eri asia, elääkö syntien anteeksisaamisessa vai onko vielä jäänyt siihen pyytämisvaiheeseen, vaikka se kuulostaisi nöyrältä. Ekassa pystyy keskittymään jo muuhunkin, ja niin apostolitkin keskittyvät. Pitää uskoa saaneensa synnit anteeksi.

Ja kun joku kirjoitti monta sivua sitten että miks hellarit ei julista aina parannussaarnaa, niin ylläoleva on se osasyy, miksi esim.hellarit ei jatkuvasti hoe syntien anteeksaamisasiaa, koska se on itsestäänselvyys, tapahtuu sekunnissa uskovan rukoillessa penkissä, jonka jälkeen voidaan puhua muista asioista.

Eletään syntien anteeksisaamisesta ja ilosta käsin - tosin "emme saa antaa vapauden olla yllykkeeksi lihalle." Pitää taistella syntiä vastaan.

Yleinen synnintunnustus on tärkeä, mutta ei kokousta kannata käyttää jokaisen yksityiskohtaiseen ruotimiseen tai että niitä kaikkia kannattaa tunnustaa. Toki jos on rikkonut toista ihmistä vastaan niin siltä on käytävä pyytämässä anteeksi siltä ihmiseltä ja hyvitettävä virheensä.

-Yhteiskristillinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin joskus 30 vuotta sitten kotipaikkakuntani Rauhanyhdistyksellä ihan kokeilumielessä. Vakavaa, ilotonta, joku mies edessä selosti jatkuvasti ihmisten syntejä anteeksi kuin liukuhihnalta. Ok, se oli aikoja sitten, eli ehkä siitä on tultu eteenpäin.

En saanut siitä kokouksesta...mitään. 

 

Kun taas jos menen vapaisiin suuntiin, on puhe tätä. 

Hymyillen joku kertoo: "Mulle tuli sydämelle se kun Jeesus puhui tästäjatästä. Sitten mun vaimo Mirkku sai uudistua viime viikolla uskossa kun Herra kosketti ja hän parani samalla selkäkivustakin. Kiitos Jumalalle! Sitten tässä sai viime viikonloppuna tulla pari nuorta uskoon ja tekivät parannusta. Kyllä se vaan on niin että Jumala pitää tällaistakin kuin minä pienellä paikalla, ja vaikka elämä masentaa, niin meillä on Jeesus, joka uhrasi itsensä Golgatalla..."

Tai Kansanlähetyksessäkin on sellaista iloa, vaikka on luterilainen ja suht tiukkis järjestö. 

 

Valitan. Tää on mun rehellinen näppituntuma. 

 

-Yhteiskristillinen

Niin me ollaan erilaisia. Itse kaipaan ehkä vanhanaikaistakin saarnaa, jota istutaan rauhassa kuuntelemaan ja se ydin on siinä.

Mutta ei mitään kenenkään mielipiteitä vastaan, ollaan vaan erilaisia tässä suhteessa. 

Ymmärrän mitä tarkoitat. Mä olin vielä 5-6 vuotta sitten samalla ajatuksella. Rauhallista, armollista, lohdullista. Se oli mun sielunmaisema luterilaisena.

 

Mutta ei pidä silti blokata pois, jos Jumala haluaa tehdä...enemmän. Tai pistää oikeasti sinne uskomisen tielle.

Ja joskus mietin, että saammeko me edes määrätä, miten isolla tai pienellä sordiinolla Jumala haluaa meissä toimia? Jumalallehan pitää joka päivä antaa kaikki.

 

-Yhteiskristillinen

Meinaat, ettei luterilaisuus ole oikea uskomisen tie? Pitää olla enemmän actionia.

Ei Jumalan tekemisiä se rajoita, ettei käy hurmoshenkisissä tilaisuuksissa.

Minä käyn kirkossa ennen muuta ehtoollisen takia. Se on jotain, mitä muualla ei ole tarjolla. 

Tiesitkö, että Jeesus luetteli meidän uskovien hommia tai sellaisia tunnusmerkkejä, jotka seuraavat uskoa?

Ja tämä sama lista kaikille luterilaisille ja korkeakirkollisille!

 

Check/rasti, ruutuun, kun olet tehnyt:

 

Mark.16.

17 Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,

18 nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi."

 

Tuo ei ole menestysteologiaa, ei jotain jenkkiläistä intoilua, vaan Jeesuksen sanaa.

Ollaanko hieman etäännytty siitä, millaista uskonelämän tulisi olla? 

Edelleen, Jeesus ja Sana on tärkein. Ei ihmeet ja kokemukset. Mutta tuollaista "sivutuotetta" meidän pitäisi tuottaa. 

 

Voi kirkkokirkko, minkä oletkaan tehnyt! Laimentanut uskon joksikin harrastelukerhoksi tai klubitoiminnaksi. 

 

-Yhteiskristillinen

Oletko sinä tai onko joku muu sinun seurakunnastasi juonut jotain kuolevaa vahingoittumatta? Kysehän on merkistä, jonka pitäisi Jeesuksen itsensä mukaan seurata uskovia, joten miksei sellaista tapahdu jatkuvasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin vanhoillislestadiolaiset uskovat, että pelastus on siellä missä saarnataan syntejä anteeksi. Kuka tahansa vanhoillislestadiolainen voi antaa toiselle ihmiselle synninpäästön, joka katsotaan oikean uskon tunnusmerkiksi.

Käytännössä muita ei pidetä oikein uskovina, koska he eivät ole saaneet syntejä anteeksi vanhoillislestadiolaisen kautta.

 

Millainen synninpäästökäytäntö esim. ev. lut. kirkossa muuten on?

Naurettavaa että ihminen antaa toisen ihmisen synnit anteeksi.

Seurakunnalla on siihen valtuudet. "Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi." (Joh. 20: 23) NoinJeesus sanoi opetuslapsille, kun antoi heille Pyhän Hengen.

Seurakunta ei ole mikään ihmisten vapaaehtoinen yhteenliittymä kuten joku yhdistys on, vaan se on Pyhän Hengen työtä, siis Jumalan työtä ihmisten kautta. Kristitty uskoo kolmiyhteiseen Jumalaan, jolla on yksi jumalallinen luonto mutta kolme persoonaa. Apostolisessa uskontunnustuksessa kerrotaan näistä kaikista persoonista, ikään kuin luetellen, mitä kaikkea Jumalaan uskominen on:  Uskotaan Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan. Uskotaan Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme. Ja uskotaan Pyhään Henkeen, jonka työn yhteydessä mainitaan pyhä, yhteinen seurakunta ja syntien anteeksiantaminen.

Ei meihin muihin uskoviin (en tiedä kuinka paljon tässä ketjussa on muita uskovia) oikein vetoa tuo "yksi, yhteinen", kun käytännössä te vedätte kotiin päin. Vaikka Suomen Siionissa on muutakin kuin Suviseuraradio.

 

En kehu itseäni, mutta mä olen nostanut tässä ja edellisissä ketjuissa eri seurakuntien työtä ja uskovia, viimeisimpänä Pelastusarmeijan, ja voin sanoa että ne armeijapukuiset, rumpua hakkaavat mummot on todellakin uskossa. :D Ja laulunsa hyvin voimakkaita ja ryhdikkäitä, syntiä vastaan. 

 

Te ette koskaan nosta esille muita kuin lestadiolaista, tai korkeintaan kehutte Lutheria.

 

-Yht.krist.

Sori, en ole lestadiolainen. Kirjoitin siis tuon. Se on ihan yleistä kristillistä oppia, että seurakunnalla - tai kirkolla - on valtuudet antaa syntejä anteeksi. Ei mikään lestadiolaisten erikoisuus.

Kristillinen oppi ei ole että ihminen  voi antaa synnit anteeksi. 

Ihminen voi julistaa syntien anteeksisaamista ja toinen ottaa vastaan jos siltä tuntuu.

Niin, Jeesus puhuttelee opetuslapsiaan monikossa "te", seurakuntana tai kirkkona. Se voi. Tämä on yleinen kristillinen oppi, sekä idän että lännen kirkon tunnustama. Jos joku pikku lahko on asiasta eri mieltä niin sitten on. Niissä ei aina ymmärretä Pyhän Hengen toimintaa kovin syvällisesti, vaan luullaan, että se on jokin henkilökohtainen asia onko se henki vai ei. 

Mitä sitä Jumalaa sitten tarvitsee kun ihminen riittää antamaan synnit anteeksi.

Edelleen, ei ihminen anna syntejä anteeksi vaan Jumala ihmisen välityksellä. Samaan tapaan kuin hän välittää sanansa sen julistajien välityksellä eikä puhu itse suoraan ihmisille. Näin on ollut läpi Raamatun

Täällä oli kysymys miten ymmärrätte :  , 1.Timoteuksen kirje:
2:5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.

 

ihmiset puhuu mitä puhuu, Raamattu on Jumalan sanaa. Jumala voi puhua suoraan ihmiselle. Itseasiassa hän kutsuu jokaista ihmistä henkilökohtaisesti.

Jokainen "henkilökohtaisen kutsun" kuullut ihminen on kyllä kuullut asiasta aikaisemmin muilta ihmisiltä.

Miksi opetuslapset olisi asetettu viemään eteenpäin ilosanomaa, jos he ovat ihmisiä, jotka puhuvat mitä puhuvat? Miksei Jumala selittänyt etiopialaiselle hoviherralle asioista suoraan, kun tämä oli jo valmiiksi vastaanottavaisessa mielentilassakin? Miksi tarvittiin apostoli Filippus välikädeksi? Hoviherrahan luki Raamattua (Jesajan kirjaa), mutta eivät asiat vain valjenneet.

Tietysti tuona aikana se evankeliumi meni ensin suusta suuhun. Eihän silloin ollut kirjapainoa eikä nettiä, eikä apostolit olleet ehtineet etiopialaisille Uutta Testamenttia kirjoittamaan. 

Se Kandaken hoviherrakin luki vasta Vanhaa Testamenttia.

Ei ollut kristillisiä pyhäkouluja tai joka koulussa valtion asettamaa, kristillistä ussanopetusta. 

Mutta erehdytte erittäin vakavasti, jos luulette ettei ihminen voi tulla uskoon yksinäisyydessä. Mitätöitte miljoonien ihmisten kokemuksen ja uskon.

-Yhteiskristillinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin vanhoillislestadiolaiset uskovat, että pelastus on siellä missä saarnataan syntejä anteeksi. Kuka tahansa vanhoillislestadiolainen voi antaa toiselle ihmiselle synninpäästön, joka katsotaan oikean uskon tunnusmerkiksi.

Käytännössä muita ei pidetä oikein uskovina, koska he eivät ole saaneet syntejä anteeksi vanhoillislestadiolaisen kautta.

 

Millainen synninpäästökäytäntö esim. ev. lut. kirkossa muuten on?

Naurettavaa että ihminen antaa toisen ihmisen synnit anteeksi.

Seurakunnalla on siihen valtuudet. "Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi." (Joh. 20: 23) NoinJeesus sanoi opetuslapsille, kun antoi heille Pyhän Hengen.

Seurakunta ei ole mikään ihmisten vapaaehtoinen yhteenliittymä kuten joku yhdistys on, vaan se on Pyhän Hengen työtä, siis Jumalan työtä ihmisten kautta. Kristitty uskoo kolmiyhteiseen Jumalaan, jolla on yksi jumalallinen luonto mutta kolme persoonaa. Apostolisessa uskontunnustuksessa kerrotaan näistä kaikista persoonista, ikään kuin luetellen, mitä kaikkea Jumalaan uskominen on:  Uskotaan Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan. Uskotaan Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme. Ja uskotaan Pyhään Henkeen, jonka työn yhteydessä mainitaan pyhä, yhteinen seurakunta ja syntien anteeksiantaminen.

Ei meihin muihin uskoviin (en tiedä kuinka paljon tässä ketjussa on muita uskovia) oikein vetoa tuo "yksi, yhteinen", kun käytännössä te vedätte kotiin päin. Vaikka Suomen Siionissa on muutakin kuin Suviseuraradio.

 

En kehu itseäni, mutta mä olen nostanut tässä ja edellisissä ketjuissa eri seurakuntien työtä ja uskovia, viimeisimpänä Pelastusarmeijan, ja voin sanoa että ne armeijapukuiset, rumpua hakkaavat mummot on todellakin uskossa. :D Ja laulunsa hyvin voimakkaita ja ryhdikkäitä, syntiä vastaan. 

 

Te ette koskaan nosta esille muita kuin lestadiolaista, tai korkeintaan kehutte Lutheria.

 

-Yht.krist.

Sori, en ole lestadiolainen. Kirjoitin siis tuon. Se on ihan yleistä kristillistä oppia, että seurakunnalla - tai kirkolla - on valtuudet antaa syntejä anteeksi. Ei mikään lestadiolaisten erikoisuus.

Kristillinen oppi ei ole että ihminen  voi antaa synnit anteeksi. 

Ihminen voi julistaa syntien anteeksisaamista ja toinen ottaa vastaan jos siltä tuntuu.

Niin, Jeesus puhuttelee opetuslapsiaan monikossa "te", seurakuntana tai kirkkona. Se voi. Tämä on yleinen kristillinen oppi, sekä idän että lännen kirkon tunnustama. Jos joku pikku lahko on asiasta eri mieltä niin sitten on. Niissä ei aina ymmärretä Pyhän Hengen toimintaa kovin syvällisesti, vaan luullaan, että se on jokin henkilökohtainen asia onko se henki vai ei. 

Mitä sitä Jumalaa sitten tarvitsee kun ihminen riittää antamaan synnit anteeksi.

Edelleen, ei ihminen anna syntejä anteeksi vaan Jumala ihmisen välityksellä. Samaan tapaan kuin hän välittää sanansa sen julistajien välityksellä eikä puhu itse suoraan ihmisille. Näin on ollut läpi Raamatun

Täällä oli kysymys miten ymmärrätte :  , 1.Timoteuksen kirje:
2:5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.

 

ihmiset puhuu mitä puhuu, Raamattu on Jumalan sanaa. Jumala voi puhua suoraan ihmiselle. Itseasiassa hän kutsuu jokaista ihmistä henkilökohtaisesti.

Jokainen "henkilökohtaisen kutsun" kuullut ihminen on kyllä kuullut asiasta aikaisemmin muilta ihmisiltä.

Miksi opetuslapset olisi asetettu viemään eteenpäin ilosanomaa, jos he ovat ihmisiä, jotka puhuvat mitä puhuvat? Miksei Jumala selittänyt etiopialaiselle hoviherralle asioista suoraan, kun tämä oli jo valmiiksi vastaanottavaisessa mielentilassakin? Miksi tarvittiin apostoli Filippus välikädeksi? Hoviherrahan luki Raamattua (Jesajan kirjaa), mutta eivät asiat vain valjenneet.

Tietysti tuona aikana se evankeliumi meni ensin suusta suuhun. Eihän silloin ollut kirjapainoa eikä nettiä, eikä apostolit olleet ehtineet etiopialaisille Uutta Testamenttia kirjoittamaan. 

Se Kandaken hoviherrakin luki vasta Vanhaa Testamenttia.

 

Ei ollut kristillisiä pyhäkouluja tai joka koulussa valtion asettamaa, kristillistä ussanopetusta. 

 

Mutta erehdytte erittäin vakavasti, jos luulette ettei ihminen voi tulla uskoon yksinäisyydessä. Mitätöitte miljoonien ihmisten kokemuksen ja uskon.

 

-Yhteiskristillinen

Kuulutko sinä siinä siihen joukkoon, jonka mukaan kaiken opin tulee perustua Raamattuun? Jos kuulut, kertoisitko missä Raamatun kohdassa todetaan, että ihminen voi tulla uskoon täydessä yksinäisyydessä? Ellet pysty yksilöimään Raamatusta tällaista selvää väitettä, lisäät Raamattuun omiasi. 

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"-miksi ette pidä muiden seurakuntien uudestisyntyneitä kristittyjä pelastuksen tiellä olevina? Ja älkää pliis sanoko että Jumala vain tuomitsee. Kyllä te käytännössä erottelette."

Vl-näkökulmasta muissa seurakunnissa ei ole uudestisyntyneitä kristittyjä tai jos onkin, he löytävät tiensä vl:n yhteyteen kuullessaan vl-opetusta. Lammas tunnistaa oman paimenensa äänen eikä seuraa muita paimenia. 

Tämä ei niinkään ole järkevä selitys sille, miksi kyseisen ryhmän jäsenet eivät pitäisi muita pelastuksen tiellä olevina/uskovaisina/vastaavina, vaan enemmänkin vain toteamus, että noin tosiaan tehdään. 

 

Vertaa: 

K: "Miksi aatetta X seuraavat eivät pidä muita moraalisina?"

V: "Koska aatteen X seuraajien näkökulmasta muut eivät ole moraalisia."

Vastaus voi olla periaatteessa totta, mutta se ei ole mitenkään hirveän valaiseva tai älyllisesti kiinnostava.

 

Tuo pointti äänen tunnistamisesta jää hieman hämäräksi, ja ehkä sitä voisi jotenkin avata. Näkisin tuon tyylisissä selityksissä kuitenkin aika ison riskin sille, että se pelkistyy siihen, että joillain on vain tunne tai kutina siitä, että he ovat oikeaoppisia ja muut väärässä ilman, että asialle on mitään sen suurempia perusteluja.

En ole se vl, joka äsken vastasi, mutta vastaan omalta osaltani:

Minun mielestäni Raamatun pohjalta nousee selvä käsitys, että on vain yksi (oikeassa) uskossa oleva yhtenäinen seurakunta. Tämä johtaa ajattelemaan sitä, että jos yksi seurakunta on oikeassa uskossa, niin muut sitten väistämättä eivät ole. 
Koska en itse löydä opetuksestamme ristiriitaa Raamatun kanssa, päättelen että meidän uskomme on Raamatun mukainen eli oikea. Tästä looginen seuraus on se, että muut eivät voi olla oikeassa uskossa. Jos he uskoisivat samalla tavalla kuin me,  niin kai he kuuluisivat meidän seurakuntaamme?

Ensinnäkin kiitos päättelysi avaamisesta. 

 

Pelkkä havaittu ristiriidattomuus Raamatun kanssa ei kuitenkaan vaikuta olevan pätevä kriteeri yhden oikean opin tunnistamiseksi, ellei muita oppeja jollain perusteella pidetä ristiriitaisina. Toisin sanoen siitä, että havaitset jonkin opin olevan ristiriidaton Raamatun kanssa, ei voi vielä päätellä sitä, että kyseessä olisi se ainoa oikea oppi, sillä onhan mahdollista, että muutkaan opit eivät ole ristiriidassa Raamatun kanssa. 

Tuo on totta. 
Se on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, että Raamatun mukaan on vain yksi oikeassa uskossa oleva seurakunta, joka on yhtenäinen.

Jeesus sanoo: “On oleva yksi lauma ja yksi paimen.” (Joh. 10:16)

Paavali kirjoittaa: “Yksi ruumis ja yksi Henki… yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.” (Ef. 4:4–5)

Seurakuntaa kuvataan Kristuksen yhtenä ruumiina (1. Kor. 12:12–13).

Miten silloin voisi olla monta seurakuntaa, joissa on sama, oikea usko? Jos luottaa Raamattuun, niin ei voi olla, vaan noissa erillisissä seurakunnissa täytyy olla keskenään erilainen usko.🤔

Ja huom! En väitä tietäväni varmasti, missä seurakunnassa se oikea oppi on. Sanon vain, että en itse ole löytänyt vl-opista Raamatun kanssa ristiriitaa, joten uskon sen olevan se oikea. Ja siellä koen Jumalan rauhaa.

Ongelmana on tuon yhden oikeassa uskossa olevan seurakunnan tunnistaminen. Eli vaikka hyväksyttäisiinkin, että on vain yksi oikeaoppinen seurakunta, on ristiriidattomuus Raamatun kanssa kohtuullinen kriteeri tuon oikeaoppisen seurakunnan valitsemiselle vain silloin, jos muut seurakunnat ovat ristiriitaisia Raamatun kanssa. Jos eri seurakunnat ovat yhtä ristiriidattomia, ei pelkkä ristiriidattomuus ole toimiva kriteeri oikean opin valitsemiseksi. Vertauksena vaikka tieteeseen, pelkkä ristiriidattomuus jonkin havaintoaineiston kanssa ei ole riittävä kriteeri minkään tietyn tieteellisen hypoteesin valitsemiseksi. Tarvitaan myös muita kriteerejä, kuten ennustusvoimaa ja yksinkertaisuutta.

On esimerkiksi mahdollista, että Raamatussa on sisältöä, joka on käytännössä monitulkintaista. Tällöin sisällöstä voi johtaa eri oppeja, jotka eivät kuitenkaan yksiselitteisesti ole ristiriidassa sisällön kanssa. Vaikka hyväksyttäisiinkin, että vain yksi näistä opeista olisi oikea oppi, ei ristiriidattomuus tässä tapauksessa auta tunnistamaan tätä oikeaa oppia. Vaikka periaatteessa voitaisiin kiistää, että Raamatussa on käytännössä monitulkintaista sisältöä, on tämä kanta melko absurdi, sillä selvästihän eri tulkitsijat vaikuttavat olevan eri mieltä siitä, mitä jollain raamatullisella sisällöllä tarkoitetaan, kuten tässäkin ketjussa on useasti tullut ilmi.

 

Kommentin ydin on kysymys siitä, miten se yksi oikea seurakunta tunnistetaan. Raamattu ei kuitenkaan anna kuvaa, että Jumala olisi jättänyt useita keskenään yhtä oikeita tulkintoja, vaan kehottaa tutkimaan kirjoituksia ja koettelemaan opetuksen:

“Nämä olivat jalompia kuin tessalonikalaiset, ja he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti tutkien joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.” (Ap. t. 17:11)

“Koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on.” (1. Tess. 5:21)

Vaikka Raamatussa on vaikeita kohtia:

”…niin kuin rakas veljemme Paavalikin… on teille kirjoittanut. Niissä kirjeissä on muutamia vaikeatajuisia kohtia, joita tietämättömät ja horjuvat ihmiset vääntelevät…” (2. Piet. 3:15–16)

se ei selitä opillisia eroja ensisijaisesti tekstin epäselvyydellä, vaan sillä, että ihmiset voivat poiketa totuudesta:

“Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.” (2. Tim. 4:3)

“Vaikka me tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.” (Gal. 1:8)

Jeesus myös sanoo:

“Minun lampaani kuulevat minun ääneni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.” (Joh. 10:27)

Raamatun lähtökohta on siis, että totuus on tunnistettavissa, vaikka kaikki eivät siihen päädy.

En ihan saa kiinni siitä, mitä yrität sanoa. Viestini kontekstissa hyväksytään se, ettei oikeita oppeja olisi kuin yksi. Pointtinani oli se, ettei ristiriidattomuus yksinään riitä oikean opin tunnistamiseksi, koska ristiriidattomia (mutta vääriä) oppeja voi olla monta. Sillä ei vaikuta olevan merkitystä, johtuuko Raamatun käytännön monitulkintaisuus tekstin sisäisestä epäselvyydestä vai inhimillisestä erheestä, ellet sitten tuolla korvasyyhyjutulla vihjaa, että monitulkintaisuus johtuisi yksinomaan eri tulkinnan muodostavien epärehellisyydestä, mikä olisi erittäin salaliittoteoreettinen kanta.

Eli jos hyväksytään, että oikeita seurakuntia on vain yksi, ja että "totuuden voi tunnistaa, vaikka kaikki eivät siihen päädy", jää kysymykseksi silti se, että milloin joku henkilö voi oikeutetusti pitää itseään tuon valitun seurakunnan jäsenenä. Eli milloin hänellä on muitakin perusteita ajatella, että hän on niitä harvoja, jotka todella kuulevat paimenen äänen tai osaavat tunnistaa totuuden, kuin että hänestä nyt vain sattuu tuntumaan siltä, että hän on erityinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin vanhoillislestadiolaiset uskovat, että pelastus on siellä missä saarnataan syntejä anteeksi. Kuka tahansa vanhoillislestadiolainen voi antaa toiselle ihmiselle synninpäästön, joka katsotaan oikean uskon tunnusmerkiksi.

Käytännössä muita ei pidetä oikein uskovina, koska he eivät ole saaneet syntejä anteeksi vanhoillislestadiolaisen kautta.

 

Millainen synninpäästökäytäntö esim. ev. lut. kirkossa muuten on?

Naurettavaa että ihminen antaa toisen ihmisen synnit anteeksi.

Seurakunnalla on siihen valtuudet. "Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi." (Joh. 20: 23) NoinJeesus sanoi opetuslapsille, kun antoi heille Pyhän Hengen.

Seurakunta ei ole mikään ihmisten vapaaehtoinen yhteenliittymä kuten joku yhdistys on, vaan se on Pyhän Hengen työtä, siis Jumalan työtä ihmisten kautta. Kristitty uskoo kolmiyhteiseen Jumalaan, jolla on yksi jumalallinen luonto mutta kolme persoonaa. Apostolisessa uskontunnustuksessa kerrotaan näistä kaikista persoonista, ikään kuin luetellen, mitä kaikkea Jumalaan uskominen on:  Uskotaan Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan. Uskotaan Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme. Ja uskotaan Pyhään Henkeen, jonka työn yhteydessä mainitaan pyhä, yhteinen seurakunta ja syntien anteeksiantaminen.

Ei meihin muihin uskoviin (en tiedä kuinka paljon tässä ketjussa on muita uskovia) oikein vetoa tuo "yksi, yhteinen", kun käytännössä te vedätte kotiin päin. Vaikka Suomen Siionissa on muutakin kuin Suviseuraradio.

 

En kehu itseäni, mutta mä olen nostanut tässä ja edellisissä ketjuissa eri seurakuntien työtä ja uskovia, viimeisimpänä Pelastusarmeijan, ja voin sanoa että ne armeijapukuiset, rumpua hakkaavat mummot on todellakin uskossa. :D Ja laulunsa hyvin voimakkaita ja ryhdikkäitä, syntiä vastaan. 

 

Te ette koskaan nosta esille muita kuin lestadiolaista, tai korkeintaan kehutte Lutheria.

 

-Yht.krist.

Sori, en ole lestadiolainen. Kirjoitin siis tuon. Se on ihan yleistä kristillistä oppia, että seurakunnalla - tai kirkolla - on valtuudet antaa syntejä anteeksi. Ei mikään lestadiolaisten erikoisuus.

Kristillinen oppi ei ole että ihminen  voi antaa synnit anteeksi. 

Ihminen voi julistaa syntien anteeksisaamista ja toinen ottaa vastaan jos siltä tuntuu.

Niin, Jeesus puhuttelee opetuslapsiaan monikossa "te", seurakuntana tai kirkkona. Se voi. Tämä on yleinen kristillinen oppi, sekä idän että lännen kirkon tunnustama. Jos joku pikku lahko on asiasta eri mieltä niin sitten on. Niissä ei aina ymmärretä Pyhän Hengen toimintaa kovin syvällisesti, vaan luullaan, että se on jokin henkilökohtainen asia onko se henki vai ei. 

Mitä sitä Jumalaa sitten tarvitsee kun ihminen riittää antamaan synnit anteeksi.

Edelleen, ei ihminen anna syntejä anteeksi vaan Jumala ihmisen välityksellä. Samaan tapaan kuin hän välittää sanansa sen julistajien välityksellä eikä puhu itse suoraan ihmisille. Näin on ollut läpi Raamatun

Täällä oli kysymys miten ymmärrätte :  , 1.Timoteuksen kirje:
2:5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.

 

ihmiset puhuu mitä puhuu, Raamattu on Jumalan sanaa. Jumala voi puhua suoraan ihmiselle. Itseasiassa hän kutsuu jokaista ihmistä henkilökohtaisesti.

Jokainen "henkilökohtaisen kutsun" kuullut ihminen on kyllä kuullut asiasta aikaisemmin muilta ihmisiltä.

Miksi opetuslapset olisi asetettu viemään eteenpäin ilosanomaa, jos he ovat ihmisiä, jotka puhuvat mitä puhuvat? Miksei Jumala selittänyt etiopialaiselle hoviherralle asioista suoraan, kun tämä oli jo valmiiksi vastaanottavaisessa mielentilassakin? Miksi tarvittiin apostoli Filippus välikädeksi? Hoviherrahan luki Raamattua (Jesajan kirjaa), mutta eivät asiat vain valjenneet.

Tietysti tuona aikana se evankeliumi meni ensin suusta suuhun. Eihän silloin ollut kirjapainoa eikä nettiä, eikä apostolit olleet ehtineet etiopialaisille Uutta Testamenttia kirjoittamaan. 

Se Kandaken hoviherrakin luki vasta Vanhaa Testamenttia.

 

Ei ollut kristillisiä pyhäkouluja tai joka koulussa valtion asettamaa, kristillistä ussanopetusta. 

 

Mutta erehdytte erittäin vakavasti, jos luulette ettei ihminen voi tulla uskoon yksinäisyydessä. Mitätöitte miljoonien ihmisten kokemuksen ja uskon.

 

-Yhteiskristillinen

Oletko siis sitä mieltä, että ihmisen omaa kokemusta ja uskoa ei saisi mitätöidä? Jokainen joka vaatii henkilökohtaista uskonratkaisua mitätöi miljoonien ihmisten kokemuksen ja uskon. Jokainen joka vaatii kolminaisuusopin hyväksymistä mitätöi miljoonien ihmisten kokemuksen ja uskon. Jokainen joka vaatii Jeesuksen hyväksymistä ainoaksi pelastustieksi mitätöi miljoonien ihmisten kokemuksen ja uskon. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta tuliko pointti selväksi? 

Lestadiolaisten mielipiteellä ei ole väliä, ei heistä kukaan ole kuitenkaan Jumala. Eivät lestadiolaiset päätä, kuka on Jumalan lapsi ja kuka ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetetaanko vanhoillislestadiolaispiireissä henkilökohtaisen Raamatun lukemisen tärkeyttä lainkaan? Ainakaan tuntemillani vanhoillislestadiolaisilla ei ole ilmeisesti tapana lukea itse Raamattua,  ainakaan Raamattua ei ole missään esillä kuin kirjahyllyssä. Seuroissa kyllä käyvät säännöllisesti. Eikö oma Raamatun lukeminen kuitenkin ole tärkeää?

Jokainen Raamatun kirja kirjoitettiin tuhansia vuosia sitten hyvin erilaisessa kulttuurissa kuin siinä missä me elämme. Lisäksi paraskin käännös on aina pelkkä käännös, joka sisältää väistämättä paljon puutteita ja jopa suoranaisia virheitä. Kaiken lisäksi Raamatun käsikirjoituksiin on tehty ajan saatossa lukuisia lisäyksiä ja muutoksia, minkä takia kukaan ei tiedä, millaisia "aidot ja alkuperäiset" Raamatun kirjoitukset edes olivat - jos niitä koskaan olikaan, koska ehkä kirjoitusten oli tarkoitettukin elävän aikojen saatossa Kirkon mukana.

Raamattu on Kirkon kirja, jota Kirkon on tarkoitus tulkita. Kyllä minäkin luen välillä Raamattua, mutta uskon ymmärtäväni siitä paljon enemmän, kun kuuntelen mitä kirkkoisien opetuksia seuraavilla ortodoksisen kirkon valtuuttamilla opettajilla on sanottavanaan. 

Tuossa on se ongelma, että tarvitaan maallinen auktoriteetti sanomaan, mikä on se oikea oppi. Miten varmistat, että niillä ortodoksisen kirkon kirkkoisillä on oikea oppi?

Kirkkoisätkin olivat erehtyväisiä ihmisiä, mikä on helppo huomata siitä, etteivät he olleet liikuttavan yksimielisiä kaikesta. Mutta mikä on todennäköisyys sille, että kaikista maailma ihmisistä juuri minä osaisin tulkita Raamattua oikein tai edes löytää Raamattua oikein opettavat yksittäiset ihmiset lukemattomien eri tavoin opettavien ihmisten joukosta? 

Uskon, että ortodoksinen Kirkko on se Kristuksen itsensä perustama Kirkko, johon jokaisen kristityn tulisi kuulua. Se on käsittääkseni ainoa kirkko koko maailmassa, joka on kokonaisuutena onnistunut välttämään skismaattisuuden synnin ja on erimielisyyksistään huolimatta edelleen yhtä ja samaa Kirkkoa. 

Pidänkin parhaana luottaa Kirkkoon ja sen opetuksiin. Vaikka myös Kirkossa esiintyy väärää opetusta, kyse on kuitenkin Kristuksen itsensä perustamasta Kirkosta, jota kuoleman portit eivät voita. 

Pakko sanoa. 

Ortodoksinen kirkko rikkoo 2.käskyä. Joka on alunperin jumalankuvan tekemisen kielto. Eikä "älä turhaan lausu Jumalan nimeä", joka olisi oikeasti vasta 3. 

Katolinen kirkko ruuvasi juutalaisten 10 käskyä valitettavasti uusiksi. Halusi häivyttää kuvakiellon eli sen takia puolitti takia viimeisen eli himoitsemiskäskyn kahtia. Ihmettelin jo ala-asteella, miksi ne 9.ja 10 käsky on lähes samanlaiset. 

10 käskyn muuttelu on paha synti. Se setti on Jumalan tärkeimpiä puheita ihmisille Raamatussa.

-Yhteiskristillinen

Apostolien teot:
10:43 Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."
26:18 avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.

1.Johanneksen kirje:
1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

yhdellä haulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin joskus 30 vuotta sitten kotipaikkakuntani Rauhanyhdistyksellä ihan kokeilumielessä. Vakavaa, ilotonta, joku mies edessä selosti jatkuvasti ihmisten syntejä anteeksi kuin liukuhihnalta. Ok, se oli aikoja sitten, eli ehkä siitä on tultu eteenpäin.

En saanut siitä kokouksesta...mitään. 

 

Kun taas jos menen vapaisiin suuntiin, on puhe tätä. 

Hymyillen joku kertoo: "Mulle tuli sydämelle se kun Jeesus puhui tästäjatästä. Sitten mun vaimo Mirkku sai uudistua viime viikolla uskossa kun Herra kosketti ja hän parani samalla selkäkivustakin. Kiitos Jumalalle! Sitten tässä sai viime viikonloppuna tulla pari nuorta uskoon ja tekivät parannusta. Kyllä se vaan on niin että Jumala pitää tällaistakin kuin minä pienellä paikalla, ja vaikka elämä masentaa, niin meillä on Jeesus, joka uhrasi itsensä Golgatalla..."

Tai Kansanlähetyksessäkin on sellaista iloa, vaikka on luterilainen ja suht tiukkis järjestö. 

 

Valitan. Tää on mun rehellinen näppituntuma. 

 

-Yhteiskristillinen

Niin me ollaan erilaisia. Itse kaipaan ehkä vanhanaikaistakin saarnaa, jota istutaan rauhassa kuuntelemaan ja se ydin on siinä.

Mutta ei mitään kenenkään mielipiteitä vastaan, ollaan vaan erilaisia tässä suhteessa. 

Ymmärrän mitä tarkoitat. Mä olin vielä 5-6 vuotta sitten samalla ajatuksella. Rauhallista, armollista, lohdullista. Se oli mun sielunmaisema luterilaisena.

 

Mutta ei pidä silti blokata pois, jos Jumala haluaa tehdä...enemmän. Tai pistää oikeasti sinne uskomisen tielle.

Ja joskus mietin, että saammeko me edes määrätä, miten isolla tai pienellä sordiinolla Jumala haluaa meissä toimia? Jumalallehan pitää joka päivä antaa kaikki.

 

-Yhteiskristillinen

Meinaat, ettei luterilaisuus ole oikea uskomisen tie? Pitää olla enemmän actionia.

Ei Jumalan tekemisiä se rajoita, ettei käy hurmoshenkisissä tilaisuuksissa.

Minä käyn kirkossa ennen muuta ehtoollisen takia. Se on jotain, mitä muualla ei ole tarjolla. 

Tiesitkö, että Jeesus luetteli meidän uskovien hommia tai sellaisia tunnusmerkkejä, jotka seuraavat uskoa?

Ja tämä sama lista kaikille luterilaisille ja korkeakirkollisille!

 

Check/rasti, ruutuun, kun olet tehnyt:

 

Mark.16.

17 Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,

18 nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi."

 

Tuo ei ole menestysteologiaa, ei jotain jenkkiläistä intoilua, vaan Jeesuksen sanaa.

Ollaanko hieman etäännytty siitä, millaista uskonelämän tulisi olla? 

Edelleen, Jeesus ja Sana on tärkein. Ei ihmeet ja kokemukset. Mutta tuollaista "sivutuotetta" meidän pitäisi tuottaa. 

 

Voi kirkkokirkko, minkä oletkaan tehnyt! Laimentanut uskon joksikin harrastelukerhoksi tai klubitoiminnaksi. 

 

-Yhteiskristillinen

Oletko sinä tai onko joku muu sinun seurakunnastasi juonut jotain kuolevaa vahingoittumatta? Kysehän on merkistä, jonka pitäisi Jeesuksen itsensä mukaan seurata uskovia, joten miksei sellaista tapahdu jatkuvasti?

Kysymys on vertauskuvasta.

Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: synnin, koska he eivät usko minuun; vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe; ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.

totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta miksi? Miksi Jeesuksen piti kuolla? Teologit ovat vuosisatoja pohtineet sitä, miksi ihmiskunnan lunastuksen piti tapahtua juuri tällä tavalla."

Rakkaudesta. Kaikkivaltias Jumala olisi voinut pelastaa ihmiset vaikka sormia napsauttamalla, mutta hän valitsi toisin. 

Ei Jumala voi/toimi lakiaan vastaan.

Niin.

Paitsi minä kyllä usein toivon (ja rukoilenkin) että kaikkivaltias Jumala heltyisi tuomiopäivänä. Ja ottaisi kaikki ihmiset taivaaseen. Koska Hänelle on kaikki mahdollista.

-vl

Älä rukoile turhia. 

Johanneksen evankeliumi:
8:44 Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.

 

Taivaan Isän lapset vain ovat perillisiä.

Kaikkien ihmisten puolesta saa rukoilla. Oikeastaan pitääkin. Ei se ole turha rukous.

Täysin turha rukous on pyytä Jumalaa ottamaan kaikki taivaaseen, se ei tule tapahtumaan.

Ovatko vain sellaiset rukoukset tarpeellisia, jotka toteutuvat? 

Älä tuhlaa aikaa Jumalan sanan vastaiseen rukoilemiseen. Rukoile Jumalan tahdon mukaisia ,niin on hyötyä.

Mun mies rukoilee usein "siunaa kaikkia", mistä huomautan joskus. 

Tai jossain lastenvirressä lauletaan "Siunaa koko maailmaa."

Jestas, kyllä sodat loppuukin sillä sekunnilla, syöpäsairaudet paranee,  nälänhätä katkeaa ja rikollisliigat laulaa poliisien kanssa Kumbayaa:ta kun joku Keijo rukoilee "siunaa koko maailmaa".. :D

No niin saatte moittia ylimieliseksi. Mutta täsmärukouksia enemmän.

-Yhteiskristillinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetetaanko vanhoillislestadiolaispiireissä henkilökohtaisen Raamatun lukemisen tärkeyttä lainkaan? Ainakaan tuntemillani vanhoillislestadiolaisilla ei ole ilmeisesti tapana lukea itse Raamattua,  ainakaan Raamattua ei ole missään esillä kuin kirjahyllyssä. Seuroissa kyllä käyvät säännöllisesti. Eikö oma Raamatun lukeminen kuitenkin ole tärkeää?

Jokainen Raamatun kirja kirjoitettiin tuhansia vuosia sitten hyvin erilaisessa kulttuurissa kuin siinä missä me elämme. Lisäksi paraskin käännös on aina pelkkä käännös, joka sisältää väistämättä paljon puutteita ja jopa suoranaisia virheitä. Kaiken lisäksi Raamatun käsikirjoituksiin on tehty ajan saatossa lukuisia lisäyksiä ja muutoksia, minkä takia kukaan ei tiedä, millaisia "aidot ja alkuperäiset" Raamatun kirjoitukset edes olivat - jos niitä koskaan olikaan, koska ehkä kirjoitusten oli tarkoitettukin elävän aikojen saatossa Kirkon mukana.

Raamattu on Kirkon kirja, jota Kirkon on tarkoitus tulkita. Kyllä minäkin luen välillä Raamattua, mutta uskon ymmärtäväni siitä paljon enemmän, kun kuuntelen mitä kirkkoisien opetuksia seuraavilla ortodoksisen kirkon valtuuttamilla opettajilla on sanottavanaan. 

Tuossa on se ongelma, että tarvitaan maallinen auktoriteetti sanomaan, mikä on se oikea oppi. Miten varmistat, että niillä ortodoksisen kirkon kirkkoisillä on oikea oppi?

Kirkkoisätkin olivat erehtyväisiä ihmisiä, mikä on helppo huomata siitä, etteivät he olleet liikuttavan yksimielisiä kaikesta. Mutta mikä on todennäköisyys sille, että kaikista maailma ihmisistä juuri minä osaisin tulkita Raamattua oikein tai edes löytää Raamattua oikein opettavat yksittäiset ihmiset lukemattomien eri tavoin opettavien ihmisten joukosta? 

Uskon, että ortodoksinen Kirkko on se Kristuksen itsensä perustama Kirkko, johon jokaisen kristityn tulisi kuulua. Se on käsittääkseni ainoa kirkko koko maailmassa, joka on kokonaisuutena onnistunut välttämään skismaattisuuden synnin ja on erimielisyyksistään huolimatta edelleen yhtä ja samaa Kirkkoa. 

Pidänkin parhaana luottaa Kirkkoon ja sen opetuksiin. Vaikka myös Kirkossa esiintyy väärää opetusta, kyse on kuitenkin Kristuksen itsensä perustamasta Kirkosta, jota kuoleman portit eivät voita. 

Pakko sanoa. 

 

Ortodoksinen kirkko rikkoo 2.käskyä. Joka on alunperin jumalankuvan tekemisen kielto. Eikä "älä turhaan lausu Jumalan nimeä", joka olisi oikeasti vasta 3. 

Katolinen kirkko ruuvasi juutalaisten 10 käskyä valitettavasti uusiksi. Halusi häivyttää kuvakiellon eli sen takia puolitti takia viimeisen eli himoitsemiskäskyn kahtia. Ihmettelin jo ala-asteella, miksi ne 9.ja 10 käsky on lähes samanlaiset. 

 

10 käskyn muuttelu on paha synti. Se setti on Jumalan tärkeimpiä puheita ihmisille Raamatussa.

 

-Yhteiskristillinen

Ortodoksisen kirkon käyttämät 10 käskyä on täsmälleen samat kuin Raamatussa.

Kymmenessä käskyssä sanotaan: "Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla." Jos kohta on tarkoitus ottaa täysin kirjaimellisesti niin kuin se on suomennettu, miksi Jumala itse mm. käski Moosesta tekemään kerubipatsaita ja kutomaan kerubin kuvia? Sehän näyttäisi äkkiseltään olevan kielletty 10 käskyssä! 

Yksinkertainen selitys on, että alkutekstissä kielletään kaikenlaisten epäjumalankuvien tekemien.