Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä aikuisena mitään yhteistä lapsuudenkavereidenne kanssa?
Tapasin eilen yhden lapsuudenkaverini. Ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun oltiin lapsia. Ei olisi kannattanut, olisi kannattanut pitää ne lapsuudenmuistot.
Meillä ei ollut mitään yhteistä. Koko elämämme oli mennyt täysin eri suuntiin jo teinistä lähtien ja nyt aikuisina elimme ihan eri maailmoissa.
Kommentit (176)
Naapurissa asui paras lapsuuden ystäväni. Erehdyin lukemaan netistä aikuisena hänen jonkun kommenttinsa naisista .... yööök mikä tyyppi hänestä oli kasvanut. Lapsena hän oli kuin isoveli minulle, mutta ei olla nähty enää aikuisina, kun heidän perheensä muutti pois.
-naaputintyttö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen parhaimpia ystäviä
53 v.
Muutin pieneltä paikkakunnalta maailmalle 25 vuotta sitten. Ei ole enää juuri yhteistä.
Enpä ole juurikaan tekemisissä lapsuudenystävien kanssa. Elämä vei jo teininä eri suuntiin.
Ei ole eikä myöskään lapsuudenperheeni kanssa. Ihan eri poluilla ollaan, ei mitään yhteistä eikä mitään puhuttavaa. Pelkkä lapsuus ei riitä yhdistäväksi tekijäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudenkavereista 3 on säilynyt hyvinä ystävinä.
On meillä yhteinen soutuvene lammessa, tosin kaikkien vapaassa käytössä,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutin pieneltä paikkakunnalta maailmalle 25 vuotta sitten. Ei ole enää juuri yhteistä.
Niin minäkin, mutta läheiset välit ovat edelleen. Soitetaan kerran viikossa ja yritetään tavata kerran vuodessa. Korona-aikaan ei kyllä tavattu. Mulla on nytkin lennot varattu hänen luokseen viikon vierailulle. Ei ole yhteys mihinkään kadonnut.
Mun lapsuudenystävä on edelleen nelikymppisenä hyvä ystäväni. Elämät meillä on menneet ihan erilailla, mutta luonteeltamme olemme samanlaisia ja ymmärretään toisiamme hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kuullut lapsuuden kavereista mitään yli 30 vuoteen. Mikä lasketaan lapseksi? Lukioaikaisista joistakin tiedän, mitä nykyisin tekevät tai missä asuvat, mutta ei silti ole tuttujani enää.
En ole tavannut heitä sen jälkern kun muutin 15v. toiselle paikkakunnalle. 9lk. en saanut kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kuullut lapsuuden kavereista mitään yli 30 vuoteen. Mikä lasketaan lapseksi? Lukioaikaisista joistakin tiedän, mitä nykyisin tekevät tai missä asuvat, mutta ei silti ole tuttujani enää.
Minun läheisin ystävä on ekalta luokalta vaikka ei olla asuttu samassa maassa edes yli 20 vuoteen, mutta yhteyttä ollaan pidetty tiiviisti.
Pienellä kylällä ei ollut muita kavereita kuin sisarukset, joiden seurassa jo lapsena olin kolmas pyörä. Kuulumisia tiedän äitini kautta joka on heidän äitinsä ystävä. Tavataan ehkä kerran viidessä vuodessa sattumalta kuin kylällä käydään, kohteliaasti vaihdetaan muutama sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edelleen parhaimpia ystäviä
53 v.
Hienoa! Onko siis yksi vai useampi ystävä?
Kun nyt rupesin miettimään niin itselläni on enää yksi alakouluaikainen ystävä, joten hänet lasken lapsuudenystäväksi.
Päälle kolmekymppiseksi oli vielä useampi, joiden kanssa pidettiin yhteyttä. Sen jälkeen elämäntilanteet veivät eri suuntiin.
Lisäksi opiskeluvuosilta on muutama tuttu, joiden kanssa on pidetty yhteyttä.
Oltiin naapurintytön kanssa aikoinaan parhaat kaverit useita vuosia, kunnes mentiin yläasteelle ja tiemme erkanivat hiljalleen. Hänestä tuli melkoinen diiva yläasteella eikä enää edes moikannut minulle, mulkoili vain närkästyneen näköisenä. Toisinaan myös huuteli uusien kavereidensa kanssa kaikkia törkeyksiä.
Siitä on reilut 20 vuotta kun tiemme erkanivat. Välillä mietin, että mahtaako hän koskaan muistella minua ja niitä hetkiä, kun olimme toistemme parhaat kaverit. Joskus ikävöin häntä ja yhteisiä aikoja.
Minulla on lapsuudenkaverini kanssa yhteinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen parhaimpia ystäviä
53 v.
Hienoa! Onko siis yksi vai useampi ystävä?
Kun nyt rupesin miettimään niin itselläni on enää yksi alakouluaikainen ystävä, joten hänet lasken lapsuudenystäväksi.
Päälle kolmekymppiseksi oli vielä useampi, joiden kanssa pidettiin yhteyttä. Sen jälkeen elämäntilanteet veivät eri suuntiin.
Lisäksi opiskeluvuosilta on muutama tuttu, joiden kanssa on pidetty yhteyttä.
Ala-asteelta on se läheisin ystävä, sitten on ammattikoulusta ja kolmas on yliopistosta. Heidän kanssaan olen eniten yhteydessä.
Ei ole juurikaan yhteistä ja se on mahtava rikkaus. Joku painaa ulkomailla korkean profiilin työtehtävissä, joku on vegaanihippi ollut 35v., yksi on alkoholisoitunut ja persuuntunut, yksi tutkii runoutta. Isoisä, juuri tullut isäksi, lapseton jne.
Olemme tunteneet päiväkodista/ala-asteelta asti ja tapaamme säännöllisesti. Toisin kuin nettikeskusteluista voisi kuvitella kunnioitamme toistemme mielipiteitä ja tsemppaamme toisiamme. Tämä on kundiporukka. Emme ystävystyisi aikuisina.
Kuuluin yläasteella tyttöporukkaan ja käymme säännöllisesti mökillä. Heitä ja lapsiaan on aina ilo nähdä. Yllättäen heidän kanssaan on vieläkin enemmän yhteistä.
Hienoa, että on lapsuudenystäviä, auttaa hahmottamaan maailman paremmin.
M48
Ei ole enää mitään yhteistä.