Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkään tapailitte ennen seurustelua?
06.07.2026 |
Ollaan nyt tapailtu vapusta lähtien, mutta mies ei halua vielä tehdä seurustelupäätöstä. Itse haluaisin jo seurustella ja kutsua häntä poikaystäväksi. Tuntuu kauhealta odottaa aina vaan.
Kommentit (462)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto on seurustelupäätös?
Eikö säännöllinen tapailu ole enää seurustelua?
Ei näköjään, kun pitää saada tapailla muitakin samalla kun odottelee mahdollista ihastumistaan.
Mulle oli kyllä täysi yllätys, että jotkut oikeasti voi puolustellakin tällaista käytöstään. Olen toki tiennyt että jotkut miehet pitää jotain suhdetta yllä vaikka eivät ole oikeasti edes kiinnostuneita, siis yleensä ihan laastarimielessä, mutta että joku keski-ikäinen nainen ihan tosissaan selittää ettei voi tietää herääkö ihastus johonkin ihmiseen vielä joskus vai ei, ja siksi täytyy tavata monia samaan aikaan 😳
Mitä kummallista tuossa on... ihan hyvä katsoa rauhassa.
Ei aikuisella ole mitään kiirettä sitoutua.
Ei ole kyllä mitenkään normaalia alkaa tapailemaan jotakin ihmistä johon ei ole edes ihastunut. Hyi hitto.
Eihän siitä ole kyse. Jos on kiinnostusta/toiveita, voi arvioida ilman stressiä ja kartoittaa mahdollisuudet.
Siitähän tuossa nimenomaan oli kyse. Aletaan tapailla ihmistä johon ei ole ihastunut.
Ei, vaan ihastus on mahdollista ja vireillä.
Ei vain siksi että olisi joku.
Nimenomaan vain siksi että olisi joku. Ihastus syttyy, ihan väkisin yrittämättä, jos on syttyäkseen.
Ihan uteliaisuuttani kysyn: kuinka sinä selität suhteet, jotka ovat alkaneet ystävyydestä tai työkaveruudesta? Siis on tunnettu jo vaikka vuosia, eikä mitään ihastusta ole, kunnes sitten onkin.
"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.
68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."
"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.
Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.
”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.
”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."
Tästäkin puuttuu linkki. (Mikä ihme on parisuhdetiede? :D) Lehtijutuissa on paljon virheellisiä tietoja ja tämä tutkimus näemmä keskittyi sen tutkimiseen, mikä tapa johti suhteen syntymiseen eikä vaikkapa siihen, oliko tuleva suhde pitkäikäinen vai väliaikainen.
Sinänsä mielenkiintoista miksi on päätetty tutkia vain sitä alkaako suhde vai ei eikä sitä onko suhde pitkäikäinen ja onnellinen. Millä sitä mahdettiin perustella? Ehkäpä syy löytyy deittipalveluista eli haluttiin tietää onko se syrjäyttänyt muita tapoja tässä mielessä. Ilman linkkiä tutkimukseen ei asiaa kuitenkaan voi arvioida.
https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/19485506211026992
Kiitos linkistä. Johan minä ihmettelinkin, mutta heti alussa selvennys tuleekin:
reveals that relationship initiation studies published in popular journals (Study 1) and cited in popular textbooks (Study 2) overwhelmingly focus on romance that sparks between strangers and largely overlook romance that develops between friends.
Eli ei väitetä kuten esitettiin, että tutkimuksessa olisi esitetty parisuhteiden alkavan alkuhuumasta, vaan lähteinä oli kulttuuriset käsikirjoitukset: populaari kirjallisuus, oppikirjat, evoluutiobiologia, mutta myös mm. yksittäinen tumbl user... joka korostaa romanttisen intohimoisen aloituskaavan hallitsevuutta. Tutkimus halusi selvittää ystävyyden kautta alkaneita suhteita, joista oli tutkimusnäyttöä ja todettiin, että valtaosa suhteista itse asiassa alkaa ystävyydesta. Sitten pohdittiin missä määrin kiintymys ja rakkaus toimintatapoineen yhdistyvät tai eroavat niistä tavoista, joita toteutetaan ystävyydessä ja todettiin, että on yhdistäviä tekijöitä, mutta myös eroavia. FWB-suhteista tulee harvemmin rakkaussuhteita ja toisaalta pohdittiin, että ystävyytenä alkaneissa suhteissa voi olla rakkauden tunteen piilokäsikirjoituksia taustalla (eli molemmilla on romanttista kiinnostusta ystävyyden sijasta).
Tutkimuksen heikkoutena voi pitää sitä, että ystävyyttä ja romanttista suhdetta määritelty tarkemmin. Romanssin (romance) alkaminen ei parisuhteen alkamisen kannalta vielä merkitse paljoakaan, parisuhdetutkimuksessa ollaan enemmän kiinnostuttu suhteen laadusta ja pituudesta. Ja tuossa tosiaan oli taustalla myös ajatus siitä, ovatko nykyajan deittipalvelut muuttaneet ystävyydestä alkanutta deittalun entistä tapaa: tuloksena oli, että ennestään tunteminen oli edelleen vallitseva tapa aloittaa romanssi.
Tutkimus koski siis sosiaalipsykologiaa ja persoonallisuuden psykologiaa eikä perhe- ja parisuhdetutkimusta, jota on tehty ainakin 1950-luvulta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.
68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."
"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.
Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.
”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.
”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."
Tää on ihan perseestä. Aktiivisena seurustelijana sanoisin että ainakin persupiireissä ensin vedetään tykki lahkeesta ja pannaan ja sitten vasta krapulan hellitettyä aletaan suunnitella jatkoa. Toimi ainakin persujen kokouksessa Tampereella, jossa pääsin intiimisti seurustelemaan persumuijen kanssa koko yön ja hauskaa oli. Tosin oon kuullut että kristillisten kokouksissa meno on vielä vapaampaa.
Ei taida olla aivan ajantasainen uutinen Suomessa The independent
Jännä että jotkut kaivavat täällä käytäviin keskusteluihin tutkimustuloksia ulkomailta aivan niinkuin pitäisivät paikkansa millään tavalla.
En varmaan ole ainoa, joka hyppää nämä tutkimus-kommentit kokonaan yli. En ole ainuttakaan lukenut.
Minä taas luen ne heti ja lähes aina (kuten nytkin) tutkimus ei ole sitä mitä sen väitetään olevan, kun lukee alkuperäisen tutkimuksen. Tutkimusta käytetään usein klikkiotsikon aiheena ja siteerataan väärin lehtijutuissakin, koska ei ole harjaannusta lukea tutkimusta tai sitten tarkoitus on alun perinkin vain laatia klikkiotsikko.
Tässä tutkimuksen ilmeisesti toi ketjuun henkilö, joka tahtoi osoittaa alkuhuumasta alkaneita suhteita syyttävällä sormella ja tuomita niitä. Mutta sellaista tutkimus ei ole missään väittänyt, että alkuhuuma olisi suhteen onnistumisen tai epäonnistumisen tae. Sen sijaan on osoitettu, että alkuhuuma on rakastumisen tunteen biologinen vaste. Jos sitä ei ole, ei ole rakkauttakaan suhteen alussa. Suhdehan voi alkaa vaikka vain seksin kaipuusta tai muista syistä, jotka eivät liity rakastumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ulkoista miestyyppiä ollenkaan. On ollut pitkää ja lyhyttä, vaaleaa ja tummaa. Huoliteltua ja erähenkistä. Urheilullista ja dad-bodya. 5 viritystä koko elämän aikana ja kaikki ihan eri muotista ulkoisesti.
Mihin voisin ihastua ensimmäisellä tapaamisella kun jutellaan harrastuksista, perheestä ja työstä?
Joku on loukkaantunut siitä että ulkonäköä esitetään yhtenä tekijänä kun ei sillä kuulemma ole mitään merkitystä. Mikä se konkretia sitten on mihin ihastuu täysin uudessa tuttavuudessa?
Olen vastannut tähän jo muutamaankin otteeseen.
voin vain arvata kun en tiedä kuka sinä olet: silmiin katsominen, tarkkaavainen katse ja hauskat jutut?
Tulee mieleen naapurin n 7-8 vuotias pojanpoika kun sitä näkee joskus tuossa pihalla.
En oo ihastunut, se saattaa vähän olla, joko minuun tai mun koiraan
RTX 5090 GB202 32GB GDDR7 PCIE 5.0
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ulkoista miestyyppiä ollenkaan. On ollut pitkää ja lyhyttä, vaaleaa ja tummaa. Huoliteltua ja erähenkistä. Urheilullista ja dad-bodya. 5 viritystä koko elämän aikana ja kaikki ihan eri muotista ulkoisesti.
Mihin voisin ihastua ensimmäisellä tapaamisella kun jutellaan harrastuksista, perheestä ja työstä?
Joku on loukkaantunut siitä että ulkonäköä esitetään yhtenä tekijänä kun ei sillä kuulemma ole mitään merkitystä. Mikä se konkretia sitten on mihin ihastuu täysin uudessa tuttavuudessa?
Olen vastannut tähän jo muutamaankin otteeseen.
voin vain arvata kun en tiedä kuka sinä olet: silmiin katsominen, tarkkaavainen katse ja hauskat jutut?
Tulee mieleen naapurin n 7-8 vuotias pojanpoika kun sitä näkee joskus tuossa pihalla.
En oo ihastunut, se saattaa vähän olla, joko minuun tai mun koiraan
Taas sä typerä testailijahoroperse olet sanelemassa mitä muut ajattelee. Koita nyt saatanan tyhmä lehmä jo tajuta, että sä et määrää muiden tekemisistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto on seurustelupäätös?
Eikö säännöllinen tapailu ole enää seurustelua?
Ei näköjään, kun pitää saada tapailla muitakin samalla kun odottelee mahdollista ihastumistaan.
Mulle oli kyllä täysi yllätys, että jotkut oikeasti voi puolustellakin tällaista käytöstään. Olen toki tiennyt että jotkut miehet pitää jotain suhdetta yllä vaikka eivät ole oikeasti edes kiinnostuneita, siis yleensä ihan laastarimielessä, mutta että joku keski-ikäinen nainen ihan tosissaan selittää ettei voi tietää herääkö ihastus johonkin ihmiseen vielä joskus vai ei, ja siksi täytyy tavata monia samaan aikaan 😳
Mitä kummallista tuossa on... ihan hyvä katsoa rauhassa.
Ei aikuisella ole mitään kiirettä sitoutua.
Ei ole kyllä mitenkään normaalia alkaa tapailemaan jotakin ihmistä johon ei ole edes ihastunut. Hyi hitto.
Eihän siitä ole kyse. Jos on kiinnostusta/toiveita, voi arvioida ilman stressiä ja kartoittaa mahdollisuudet.
Siitähän tuossa nimenomaan oli kyse. Aletaan tapailla ihmistä johon ei ole ihastunut.
Ei, vaan ihastus on mahdollista ja vireillä.
Ei vain siksi että olisi joku.
Nimenomaan vain siksi että olisi joku. Ihastus syttyy, ihan väkisin yrittämättä, jos on syttyäkseen.
Ihan uteliaisuuttani kysyn: kuinka sinä selität suhteet, jotka ovat alkaneet ystävyydestä tai työkaveruudesta? Siis on tunnettu jo vaikka vuosia, eikä mitään ihastusta ole, kunnes sitten onkin.
"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.
68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."
"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.
Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.
”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.
”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."
Tästäkin puuttuu linkki. (Mikä ihme on parisuhdetiede? :D) Lehtijutuissa on paljon virheellisiä tietoja ja tämä tutkimus näemmä keskittyi sen tutkimiseen, mikä tapa johti suhteen syntymiseen eikä vaikkapa siihen, oliko tuleva suhde pitkäikäinen vai väliaikainen.
Sinänsä mielenkiintoista miksi on päätetty tutkia vain sitä alkaako suhde vai ei eikä sitä onko suhde pitkäikäinen ja onnellinen. Millä sitä mahdettiin perustella? Ehkäpä syy löytyy deittipalveluista eli haluttiin tietää onko se syrjäyttänyt muita tapoja tässä mielessä. Ilman linkkiä tutkimukseen ei asiaa kuitenkaan voi arvioida.
https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/19485506211026992
"Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen."
Tässä siis se (ilmeisesti lehtijutusta referoitu) virheellinen lause. Tutkimuksessa ei sanottu mitään tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.
68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."
"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.
Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.
”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.
”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."
Tää on ihan perseestä. Aktiivisena seurustelijana sanoisin että ainakin persupiireissä ensin vedetään tykki lahkeesta ja pannaan ja sitten vasta krapulan hellitettyä aletaan suunnitella jatkoa. Toimi ainakin persujen kokouksessa Tampereella, jossa pääsin intiimisti seurustelemaan persumuijen kanssa koko yön ja hauskaa oli. Tosin oon kuullut että kristillisten kokouksissa meno on vielä vapaampaa.
Ei taida olla aivan ajantasainen uutinen Suomessa The independent
Jännä että jotkut kaivavat täällä käytäviin keskusteluihin tutkimustuloksia ulkomailta aivan niinkuin pitäisivät paikkansa millään tavalla.
En varmaan ole ainoa, joka hyppää nämä tutkimus-kommentit kokonaan yli. En ole ainuttakaan lukenut.
Minä taas luen ne heti ja lähes aina (kuten nytkin) tutkimus ei ole sitä mitä sen väitetään olevan, kun lukee alkuperäisen tutkimuksen. Tutkimusta käytetään usein klikkiotsikon aiheena ja siteerataan väärin lehtijutuissakin, koska ei ole harjaannusta lukea tutkimusta tai sitten tarkoitus on alun perinkin vain laatia klikkiotsikko.
Tässä tutkimuksen ilmeisesti toi ketjuun henkilö, joka tahtoi osoittaa alkuhuumasta alkaneita suhteita syyttävällä sormella ja tuomita niitä. Mutta sellaista tutkimus ei ole missään väittänyt, että alkuhuuma olisi suhteen onnistumisen tai epäonnistumisen tae. Sen sijaan on osoitettu, että alkuhuuma on rakastumisen tunteen biologinen vaste. Jos sitä ei ole, ei ole rakkauttakaan suhteen alussa. Suhdehan voi alkaa vaikka vain seksin kaipuusta tai muista syistä, jotka eivät liity rakastumiseen.
Miksi tekisin niin kun olen itsekin alkuhuumasuhteesta ja hyvin menee
Kuitenkin yleinen elämänkokemus kertoo, että salamarakastuminen vieraaseen ihmiseen ei ole se kestävin tapa aloittaa parisuhdetta..
Osoitatko muuten mikä artikkeleissa esitti taustalla olevan tutkimuksen tuloksia valheellisesti, kiitos. Kun et niin tee, osoittaa se vain sinun haluttomuuttasi noteerata yleistävä tutkimustieto koska koet sen jollain lailla kyseenalaistavan juuri sinun suhdettasi. Tämä on yleinen ajatteluvirhe- tilastollinen tutkimus pyrkii osoittamaan ilmiöitä yleistettävällä tasolla ja lähtee aina siitä että normaalijakauman ulkopuolella on myös poikkeamia.
Vierailija kirjoitti:
En edes ymmärrä mikä näiden ero on?
M40
sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.
68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."
"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.
Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.
”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.
”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."
Tää on ihan perseestä. Aktiivisena seurustelijana sanoisin että ainakin persupiireissä ensin vedetään tykki lahkeesta ja pannaan ja sitten vasta krapulan hellitettyä aletaan suunnitella jatkoa. Toimi ainakin persujen kokouksessa Tampereella, jossa pääsin intiimisti seurustelemaan persumuijen kanssa koko yön ja hauskaa oli. Tosin oon kuullut että kristillisten kokouksissa meno on vielä vapaampaa.
Ei taida olla aivan ajantasainen uutinen Suomessa The independent
Jännä että jotkut kaivavat täällä käytäviin keskusteluihin tutkimustuloksia ulkomailta aivan niinkuin pitäisivät paikkansa millään tavalla.
En varmaan ole ainoa, joka hyppää nämä tutkimus-kommentit kokonaan yli. En ole ainuttakaan lukenut.
Minä taas luen ne heti ja lähes aina (kuten nytkin) tutkimus ei ole sitä mitä sen väitetään olevan, kun lukee alkuperäisen tutkimuksen. Tutkimusta käytetään usein klikkiotsikon aiheena ja siteerataan väärin lehtijutuissakin, koska ei ole harjaannusta lukea tutkimusta tai sitten tarkoitus on alun perinkin vain laatia klikkiotsikko.
Tässä tutkimuksen ilmeisesti toi ketjuun henkilö, joka tahtoi osoittaa alkuhuumasta alkaneita suhteita syyttävällä sormella ja tuomita niitä. Mutta sellaista tutkimus ei ole missään väittänyt, että alkuhuuma olisi suhteen onnistumisen tai epäonnistumisen tae. Sen sijaan on osoitettu, että alkuhuuma on rakastumisen tunteen biologinen vaste. Jos sitä ei ole, ei ole rakkauttakaan suhteen alussa. Suhdehan voi alkaa vaikka vain seksin kaipuusta tai muista syistä, jotka eivät liity rakastumiseen.
Miksi tekisin niin kun olen itsekin alkuhuumasuhteesta ja hyvin menee
Kuitenkin yleinen elämänkokemus kertoo, että salamarakastuminen vieraaseen ihmiseen ei ole se kestävin tapa aloittaa parisuhdetta..
Osoitatko muuten mikä artikkeleissa esitti taustalla olevan tutkimuksen tuloksia valheellisesti, kiitos. Kun et niin tee, osoittaa se vain sinun haluttomuuttasi noteerata yleistävä tutkimustieto koska koet sen jollain lailla kyseenalaistavan juuri sinun suhdettasi. Tämä on yleinen ajatteluvirhe- tilastollinen tutkimus pyrkii osoittamaan ilmiöitä yleistettävällä tasolla ja lähtee aina siitä että normaalijakauman ulkopuolella on myös poikkeamia.
Sinun täytyisi nyt osata lukea tutkimusta sen verran, että huomaisit, että alkuolettamuksesi on virheellinen (kohta jonka englanninkielinen sitaatti on kommentissani). Mistään valheellisuudestahan ei ole kyse, vaan tutkimus kertoo ihan selkeästi mistä se on tämän romanttisen käsikirjoituksen hallitsevan kaavan ottanut tutkimuskohteekseen.
Olen pariuhteitakin tutkinut tutkija ja tehnyt parien ja perheiden kanssa töitä vuodesta 1999, joten ihan yleisestä mielenkiinnosta näitä ketjuja seurailen. Aika paljon olen tutkimuksia lueskellut ja muutama metri löytyy kotoakin perusteoksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto on seurustelupäätös?
Eikö säännöllinen tapailu ole enää seurustelua?
Ei näköjään, kun pitää saada tapailla muitakin samalla kun odottelee mahdollista ihastumistaan.
Mulle oli kyllä täysi yllätys, että jotkut oikeasti voi puolustellakin tällaista käytöstään. Olen toki tiennyt että jotkut miehet pitää jotain suhdetta yllä vaikka eivät ole oikeasti edes kiinnostuneita, siis yleensä ihan laastarimielessä, mutta että joku keski-ikäinen nainen ihan tosissaan selittää ettei voi tietää herääkö ihastus johonkin ihmiseen vielä joskus vai ei, ja siksi täytyy tavata monia samaan aikaan 😳
Mitä kummallista tuossa on... ihan hyvä katsoa rauhassa.
Ei aikuisella ole mitään kiirettä sitoutua.
Ei ole kyllä mitenkään normaalia alkaa tapailemaan jotakin ihmistä johon ei ole edes ihastunut. Hyi hitto.
Eihän siitä ole kyse. Jos on kiinnostusta/toiveita, voi arvioida ilman stressiä ja kartoittaa mahdollisuudet.
Siitähän tuossa nimenomaan oli kyse. Aletaan tapailla ihmistä johon ei ole ihastunut.
Ei, vaan ihastus on mahdollista ja vireillä.
Ei vain siksi että olisi joku.
Nimenomaan vain siksi että olisi joku. Ihastus syttyy, ihan väkisin yrittämättä, jos on syttyäkseen.
Ihan uteliaisuuttani kysyn: kuinka sinä selität suhteet, jotka ovat alkaneet ystävyydestä tai työkaveruudesta? Siis on tunnettu jo vaikka vuosia, eikä mitään ihastusta ole, kunnes sitten onkin.
"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.
68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."
"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.
Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.
”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.
”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."
Tästäkin puuttuu linkki. (Mikä ihme on parisuhdetiede? :D) Lehtijutuissa on paljon virheellisiä tietoja ja tämä tutkimus näemmä keskittyi sen tutkimiseen, mikä tapa johti suhteen syntymiseen eikä vaikkapa siihen, oliko tuleva suhde pitkäikäinen vai väliaikainen.
Sinänsä mielenkiintoista miksi on päätetty tutkia vain sitä alkaako suhde vai ei eikä sitä onko suhde pitkäikäinen ja onnellinen. Millä sitä mahdettiin perustella? Ehkäpä syy löytyy deittipalveluista eli haluttiin tietää onko se syrjäyttänyt muita tapoja tässä mielessä. Ilman linkkiä tutkimukseen ei asiaa kuitenkaan voi arvioida.
https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/19485506211026992
"Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen."
Tässä siis se (ilmeisesti lehtijutusta referoitu) virheellinen lause. Tutkimuksessa ei sanottu mitään tuollaista.
Kirjaimellisesti tutkimuksen tiivistelmän ensimmäiset lauseet:
"Our research reveals that relationship initiation studies published in popular journals (Study 1) and cited in popular textbooks (Study 2) overwhelmingly focus on romance that sparks between strangers and largely overlook romance that develops between friends. This limited focus might be justified if friends-first initiation was rare or undesirable, but our research reveals the opposite. In a meta-analysis of seven samples of university students and crowdsourced adults (Study 3; N = 1,897), two thirds reported friends-first initiation, and friends-first initiation was the preferred method of initiation among university students (Study 4)."
ainakin 2/3 syntyneestä parisuhteesta ovat siis alkaneet jo ennalta tuttujen ihmisten kesken. Eikö silloin voi sanoa, että tuntemattomien päätyminen yhteen on epätodennäköisempi tie (<1/3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.
Ennen vanhaan seurustelu tarkoitti sitä, että alettiin viettää aikaa toisen seurassa, kun tykkäsi toisesta. Siitä tunne kehittyi rakkaudeksi. Kyse oli siis tunnesuhteesta. Itsestäni tuntuu vieraalta, että jonkun kanssa vain tapailtaisiin ja laskettaisiin toinen intiimisti lähelle ilman mitään tunnesuhdetta.
Miten se tunnesuhde sitten syntyy jos ei ole tapailua, vaan heti aloitetaan seurustelemalla?
Näissä "ennen vanhaa" kommenteissa ei ole mitään logiikkaa. Seurustelemaan aletaan parhaillaan ensitreffeistä/suukosta/jne ja sitten kuitenkin sanotaan seurustelun tarkoittavan sitä, että tunnsuhde on jo syntynyt.
Se logiikka taitaa olla siinä, että ennen vanhaan ei ollut niitä deittisovelluksia. Kumppani tavattiin reaalimaailmassa, jossa siitä tehtiin pikainen analyysi niin kuin ihmiset on tehneet vuosituhansia (miljoonia?). Eli ulkonäkö, kehonkieli, älykkyys jne. Jos oltiin tanssipaikassa, niin siinä pystyi tekemään kivasti analyysin potentiaalisen kumppanin geeneistäkin nopeasti ominaistuoksun perusteella. Ei siihen muuta tarvita.
Se, että näkee ihmistä hetken jossain arjesta vieraassa paikassa ja tekee siitä "analyysin" ei ole mitään toiseen tutustumista. Tuo vastaus geeneinee päivineen alkaa olemaan jo sitä tasoa, että horoskoopit sopi yhteen.
Ymmärsit tahallasi väärin. Se analyysi tehdään tiedostamattomasti. Sinäkin teet sitä koko ajan siellä reaalimaailmassa jokaisesta vastaantulevasta. Erityisesti se analyysi tehdään potentiaalisista kumppaneista. Et taida tietää yhtään mitään evoluutiobiologiasta ja ihmisen käyttäytymisestä? Deittisovellus jättää 99% kaikesta todellisesta tiedosta siitä toisesta ihmisestä pimentoon. Tiedän silti ainakin yhden parin, joka on sovelluksessa tavannut ja siitä on syntynyt hyvä suhde. Silloin tietenkin niiden muiden parametrien on pitänyt olla kohdallaan tavattaessa. En usko horoskooppeihin ja olet ensimmäinen, joka minun tietääkseni pitää geenejä ja horoskooppeja samanarvoisena, mutta ei siinä mitään, kukin tavallaan.
Kuka hitto tekee jokaisesta vastaantulijasta jotakin analyysiä?! En mä ainakaan edes katso kaikkien päälle, kun ei kiinnosta. Mahtaa olla raskasta liikkua julkisilla paikoilla, kun jokaista pitää kyylätä ja tehdä analyysiä.
Taas yksi uuvelo, huoh. Sinä analysoit jokaisen vastaantulijan, osaksi myös sellaisia, joita et tietoisesti huomaakaan, piste. Se, että et tietoisesti sitä tee ja ymmärrä tekeväsi, ei muuta sitä faktaa. Älä nyt hirttäydy siihen analysointi-sanaan, herranjestas. Etkö yhtään ymmärrä ihmisen käyttäytymistä tai lukemaasi? Voit kuvitella olevasi jotenkin ylempänä meitä muita ihmiseläimiä, mutta et ole, ja kirjoitustyylisi ja lukemisen ymmärtämisen perusteella olet todennäköisesti jopa primitiivisempi kuin keskiverto kansalainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.
68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."
"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.
Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.
”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.
”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."
Tää on ihan perseestä. Aktiivisena seurustelijana sanoisin että ainakin persupiireissä ensin vedetään tykki lahkeesta ja pannaan ja sitten vasta krapulan hellitettyä aletaan suunnitella jatkoa. Toimi ainakin persujen kokouksessa Tampereella, jossa pääsin intiimisti seurustelemaan persumuijen kanssa koko yön ja hauskaa oli. Tosin oon kuullut että kristillisten kokouksissa meno on vielä vapaampaa.
Ei taida olla aivan ajantasainen uutinen Suomessa The independent
Jännä että jotkut kaivavat täällä käytäviin keskusteluihin tutkimustuloksia ulkomailta aivan niinkuin pitäisivät paikkansa millään tavalla.
En varmaan ole ainoa, joka hyppää nämä tutkimus-kommentit kokonaan yli. En ole ainuttakaan lukenut.
Minä taas luen ne heti ja lähes aina (kuten nytkin) tutkimus ei ole sitä mitä sen väitetään olevan, kun lukee alkuperäisen tutkimuksen. Tutkimusta käytetään usein klikkiotsikon aiheena ja siteerataan väärin lehtijutuissakin, koska ei ole harjaannusta lukea tutkimusta tai sitten tarkoitus on alun perinkin vain laatia klikkiotsikko.
Tässä tutkimuksen ilmeisesti toi ketjuun henkilö, joka tahtoi osoittaa alkuhuumasta alkaneita suhteita syyttävällä sormella ja tuomita niitä. Mutta sellaista tutkimus ei ole missään väittänyt, että alkuhuuma olisi suhteen onnistumisen tai epäonnistumisen tae. Sen sijaan on osoitettu, että alkuhuuma on rakastumisen tunteen biologinen vaste. Jos sitä ei ole, ei ole rakkauttakaan suhteen alussa. Suhdehan voi alkaa vaikka vain seksin kaipuusta tai muista syistä, jotka eivät liity rakastumiseen.
Miksi tekisin niin kun olen itsekin alkuhuumasuhteesta ja hyvin menee
Kuitenkin yleinen elämänkokemus kertoo, että salamarakastuminen vieraaseen ihmiseen ei ole se kestävin tapa aloittaa parisuhdetta..
Osoitatko muuten mikä artikkeleissa esitti taustalla olevan tutkimuksen tuloksia valheellisesti, kiitos. Kun et niin tee, osoittaa se vain sinun haluttomuuttasi noteerata yleistävä tutkimustieto koska koet sen jollain lailla kyseenalaistavan juuri sinun suhdettasi. Tämä on yleinen ajatteluvirhe- tilastollinen tutkimus pyrkii osoittamaan ilmiöitä yleistettävällä tasolla ja lähtee aina siitä että normaalijakauman ulkopuolella on myös poikkeamia.
Sinun täytyisi nyt osata lukea tutkimusta sen verran, että huomaisit, että alkuolettamuksesi on virheellinen (kohta jonka englanninkielinen sitaatti on kommentissani). Mistään valheellisuudestahan ei ole kyse, vaan tutkimus kertoo ihan selkeästi mistä se on tämän romanttisen käsikirjoituksen hallitsevan kaavan ottanut tutkimuskohteekseen.
Olen pariuhteitakin tutkinut tutkija ja tehnyt parien ja perheiden kanssa töitä vuodesta 1999, joten ihan yleisestä mielenkiinnosta näitä ketjuja seurailen. Aika paljon olen tutkimuksia lueskellut ja muutama metri löytyy kotoakin perusteoksia.
Nyt en löydä englanninkielistä sitaattia kommenteistasi, mutta ei se mitään. Luin tutkimuksen ja vastasin jo väitteeseesi.
Osoita ihmeessä meidät sellaisen tutkimuksen suuntaan joka toteaa että onnistunein reitti parisuhteeseen on treffata vieras ihminen ja sopia hänen kanssaan seurustelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.
Ennen vanhaan seurustelu tarkoitti sitä, että alettiin viettää aikaa toisen seurassa, kun tykkäsi toisesta. Siitä tunne kehittyi rakkaudeksi. Kyse oli siis tunnesuhteesta. Itsestäni tuntuu vieraalta, että jonkun kanssa vain tapailtaisiin ja laskettaisiin toinen intiimisti lähelle ilman mitään tunnesuhdetta.
Miten se tunnesuhde sitten syntyy jos ei ole tapailua, vaan heti aloitetaan seurustelemalla?
Näissä "ennen vanhaa" kommenteissa ei ole mitään logiikkaa. Seurustelemaan aletaan parhaillaan ensitreffeistä/suukosta/jne ja sitten kuitenkin sanotaan seurustelun tarkoittavan sitä, että tunnsuhde on jo syntynyt.
Se logiikka taitaa olla siinä, että ennen vanhaan ei ollut niitä deittisovelluksia. Kumppani tavattiin reaalimaailmassa, jossa siitä tehtiin pikainen analyysi niin kuin ihmiset on tehneet vuosituhansia (miljoonia?). Eli ulkonäkö, kehonkieli, älykkyys jne. Jos oltiin tanssipaikassa, niin siinä pystyi tekemään kivasti analyysin potentiaalisen kumppanin geeneistäkin nopeasti ominaistuoksun perusteella. Ei siihen muuta tarvita.
Se, että näkee ihmistä hetken jossain arjesta vieraassa paikassa ja tekee siitä "analyysin" ei ole mitään toiseen tutustumista. Tuo vastaus geeneinee päivineen alkaa olemaan jo sitä tasoa, että horoskoopit sopi yhteen.
Ymmärsit tahallasi väärin. Se analyysi tehdään tiedostamattomasti. Sinäkin teet sitä koko ajan siellä reaalimaailmassa jokaisesta vastaantulevasta. Erityisesti se analyysi tehdään potentiaalisista kumppaneista. Et taida tietää yhtään mitään evoluutiobiologiasta ja ihmisen käyttäytymisestä? Deittisovellus jättää 99% kaikesta todellisesta tiedosta siitä toisesta ihmisestä pimentoon. Tiedän silti ainakin yhden parin, joka on sovelluksessa tavannut ja siitä on syntynyt hyvä suhde. Silloin tietenkin niiden muiden parametrien on pitänyt olla kohdallaan tavattaessa. En usko horoskooppeihin ja olet ensimmäinen, joka minun tietääkseni pitää geenejä ja horoskooppeja samanarvoisena, mutta ei siinä mitään, kukin tavallaan.
Kuka hitto tekee jokaisesta vastaantulijasta jotakin analyysiä?! En mä ainakaan edes katso kaikkien päälle, kun ei kiinnosta. Mahtaa olla raskasta liikkua julkisilla paikoilla, kun jokaista pitää kyylätä ja tehdä analyysiä.
Taas yksi uuvelo, huoh. Sinä analysoit jokaisen vastaantulijan, osaksi myös sellaisia, joita et tietoisesti huomaakaan, piste. Se, että et tietoisesti sitä tee ja ymmärrä tekeväsi, ei muuta sitä faktaa. Älä nyt hirttäydy siihen analysointi-sanaan, herranjestas. Etkö yhtään ymmärrä ihmisen käyttäytymistä tai lukemaasi? Voit kuvitella olevasi jotenkin ylempänä meitä muita ihmiseläimiä, mutta et ole, ja kirjoitustyylisi ja lukemisen ymmärtämisen perusteella olet todennäköisesti jopa primitiivisempi kuin keskiverto kansalainen.
Sä tässä yksi saatanan uuvelo olet. Sä tässä et ymmärrä yhtään mitään. Kuka helvetti oikeasti vahtaa jokaista vastaantulijaa? Kannattaisi varmaan hankkia elämäänsä sisältöä, jos pitää jokaisen päälle katsoa. En todellakaan edes huomaa kaikkia ihmisiä niin miten helvetissä teen yhtään minkäänlaista analyysia edes tiedostamatta.
Mun lukemisen ymmärtämisessä ei ole mitään vikaa vaan sun omassa on ja pahasti. En myöskään ole mitenkään primitiivinen vaan en vain siedä tyhmiä ihmisiä ja varsinkaan sellaisia jotka tässä ketjussa alkoivat täysin syyttä mulle vittuilla ja esittämään olevansa parempia kuin mä vain sen vuoksi, että en ole elämässä muodostanut parisuhteita heidän tavallaan.
"Etkö yhtään ymmärrä ihmisen käyttäytymistä tai lukemaasi? Voit kuvitella olevasi jotenkin ylempänä meitä muita ihmiseläimiä, mutta et ole, ja kirjoitustyylisi ja lukemisen ymmärtämisen perusteella olet todennäköisesti jopa primitiivisempi kuin keskiverto kansalainen. "
Mustasukkaisuus, omistuksenhalu, läheisriippuvuus ja mustavalkoinen ajattelu ovat kaikki yhteydessä alempaan älykkyysosamäärään. Laitan tutkimusviitteet jos joku ilmaisee niitä lukevansa :)
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ulkoista miestyyppiä ollenkaan. On ollut pitkää ja lyhyttä, vaaleaa ja tummaa. Huoliteltua ja erähenkistä. Urheilullista ja dad-bodya. 5 viritystä koko elämän aikana ja kaikki ihan eri muotista ulkoisesti.
Mihin voisin ihastua ensimmäisellä tapaamisella kun jutellaan harrastuksista, perheestä ja työstä?
Joku on loukkaantunut siitä että ulkonäköä esitetään yhtenä tekijänä kun ei sillä kuulemma ole mitään merkitystä. Mikä se konkretia sitten on mihin ihastuu täysin uudessa tuttavuudessa?
Naiset hakee kumppanista potentiaalia (että pystyy elättämään mukulat) ja turvallisuutta. Jos tulee tunne, että miehen kanssa on emotionaalisesti (ja muutenkin tietenkin myös) turvassa, pääsee jatkoon. Ominaistuoksun on oltava oikea. Naiset ei etsi mitään adonista, eivätkä syty ulkonäöstä samalla tavalla kuin miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto on seurustelupäätös?
Eikö säännöllinen tapailu ole enää seurustelua?
Ei näköjään, kun pitää saada tapailla muitakin samalla kun odottelee mahdollista ihastumistaan.
Mulle oli kyllä täysi yllätys, että jotkut oikeasti voi puolustellakin tällaista käytöstään. Olen toki tiennyt että jotkut miehet pitää jotain suhdetta yllä vaikka eivät ole oikeasti edes kiinnostuneita, siis yleensä ihan laastarimielessä, mutta että joku keski-ikäinen nainen ihan tosissaan selittää ettei voi tietää herääkö ihastus johonkin ihmiseen vielä joskus vai ei, ja siksi täytyy tavata monia samaan aikaan 😳
Mitä kummallista tuossa on... ihan hyvä katsoa rauhassa.
Ei aikuisella ole mitään kiirettä sitoutua.
Ei ole kyllä mitenkään normaalia alkaa tapailemaan jotakin ihmistä johon ei ole edes ihastunut. Hyi hitto.
Eihän siitä ole kyse. Jos on kiinnostusta/toiveita, voi arvioida ilman stressiä ja kartoittaa mahdollisuudet.
Siitähän tuossa nimenomaan oli kyse. Aletaan tapailla ihmistä johon ei ole ihastunut.
Ei, vaan ihastus on mahdollista ja vireillä.
Ei vain siksi että olisi joku.
Nimenomaan vain siksi että olisi joku. Ihastus syttyy, ihan väkisin yrittämättä, jos on syttyäkseen.
Ihan uteliaisuuttani kysyn: kuinka sinä selität suhteet, jotka ovat alkaneet ystävyydestä tai työkaveruudesta? Siis on tunnettu jo vaikka vuosia, eikä mitään ihastusta ole, kunnes sitten onkin.
"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.
68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."
"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.
Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.
”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.
”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."
Tästäkin puuttuu linkki. (Mikä ihme on parisuhdetiede? :D) Lehtijutuissa on paljon virheellisiä tietoja ja tämä tutkimus näemmä keskittyi sen tutkimiseen, mikä tapa johti suhteen syntymiseen eikä vaikkapa siihen, oliko tuleva suhde pitkäikäinen vai väliaikainen.
Sinänsä mielenkiintoista miksi on päätetty tutkia vain sitä alkaako suhde vai ei eikä sitä onko suhde pitkäikäinen ja onnellinen. Millä sitä mahdettiin perustella? Ehkäpä syy löytyy deittipalveluista eli haluttiin tietää onko se syrjäyttänyt muita tapoja tässä mielessä. Ilman linkkiä tutkimukseen ei asiaa kuitenkaan voi arvioida.
https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/19485506211026992
"Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen."
Tässä siis se (ilmeisesti lehtijutusta referoitu) virheellinen lause. Tutkimuksessa ei sanottu mitään tuollaista.
Kirjaimellisesti tutkimuksen tiivistelmän ensimmäiset lauseet:
"Our research reveals that relationship initiation studies published in popular journals (Study 1) and cited in popular textbooks (Study 2) overwhelmingly focus on romance that sparks between strangers and largely overlook romance that develops between friends. This limited focus might be justified if friends-first initiation was rare or undesirable, but our research reveals the opposite. In a meta-analysis of seven samples of university students and crowdsourced adults (Study 3; N = 1,897), two thirds reported friends-first initiation, and friends-first initiation was the preferred method of initiation among university students (Study 4)."
ainakin 2/3 syntyneestä parisuhteesta ovat siis alkaneet jo ennalta tuttujen ihmisten kesken. Eikö silloin voi sanoa, että tuntemattomien päätyminen yhteen on epätodennäköisempi tie (<1/3)
Kyllä, näinhän itsekin epäilin jo ensimmäisessä viestissäni tähän ketjuun. Nyt oli kyse siitä miten minua epäilytti lehtijutun väite siitä, että tutkimus olisi väittänyt jotain kategorista alkuhuumasta. Ja mitään sellaistahan tutkimuksessa ei sanottu. Ei tässäkään tutkimuksessa.
Vierailija kirjoitti:
"Etkö yhtään ymmärrä ihmisen käyttäytymistä tai lukemaasi? Voit kuvitella olevasi jotenkin ylempänä meitä muita ihmiseläimiä, mutta et ole, ja kirjoitustyylisi ja lukemisen ymmärtämisen perusteella olet todennäköisesti jopa primitiivisempi kuin keskiverto kansalainen. "
Mustasukkaisuus, omistuksenhalu, läheisriippuvuus ja mustavalkoinen ajattelu ovat kaikki yhteydessä alempaan älykkyysosamäärään. Laitan tutkimusviitteet jos joku ilmaisee niitä lukevansa :)
Mitä helvettiä nuo muhun liittyy? Oletko oikeasti noin saatanan tyhmä?
Mä en ole tyhmä. Mä en vain siedä tyhmiä kusipäitä. Itse aloititte mulle vit tuilun ja oikein potkitte jo maassa olevaa. Kirjoitin asiallisesti ja silti sain paskaa niskaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.
68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."
"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.
Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.
”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.
”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."
Tää on ihan perseestä. Aktiivisena seurustelijana sanoisin että ainakin persupiireissä ensin vedetään tykki lahkeesta ja pannaan ja sitten vasta krapulan hellitettyä aletaan suunnitella jatkoa. Toimi ainakin persujen kokouksessa Tampereella, jossa pääsin intiimisti seurustelemaan persumuijen kanssa koko yön ja hauskaa oli. Tosin oon kuullut että kristillisten kokouksissa meno on vielä vapaampaa.
Ei taida olla aivan ajantasainen uutinen Suomessa The independent
Jännä että jotkut kaivavat täällä käytäviin keskusteluihin tutkimustuloksia ulkomailta aivan niinkuin pitäisivät paikkansa millään tavalla.
En varmaan ole ainoa, joka hyppää nämä tutkimus-kommentit kokonaan yli. En ole ainuttakaan lukenut.
Minä taas luen ne heti ja lähes aina (kuten nytkin) tutkimus ei ole sitä mitä sen väitetään olevan, kun lukee alkuperäisen tutkimuksen. Tutkimusta käytetään usein klikkiotsikon aiheena ja siteerataan väärin lehtijutuissakin, koska ei ole harjaannusta lukea tutkimusta tai sitten tarkoitus on alun perinkin vain laatia klikkiotsikko.
Tässä tutkimuksen ilmeisesti toi ketjuun henkilö, joka tahtoi osoittaa alkuhuumasta alkaneita suhteita syyttävällä sormella ja tuomita niitä. Mutta sellaista tutkimus ei ole missään väittänyt, että alkuhuuma olisi suhteen onnistumisen tai epäonnistumisen tae. Sen sijaan on osoitettu, että alkuhuuma on rakastumisen tunteen biologinen vaste. Jos sitä ei ole, ei ole rakkauttakaan suhteen alussa. Suhdehan voi alkaa vaikka vain seksin kaipuusta tai muista syistä, jotka eivät liity rakastumiseen.
Miksi tekisin niin kun olen itsekin alkuhuumasuhteesta ja hyvin menee
Kuitenkin yleinen elämänkokemus kertoo, että salamarakastuminen vieraaseen ihmiseen ei ole se kestävin tapa aloittaa parisuhdetta..
Osoitatko muuten mikä artikkeleissa esitti taustalla olevan tutkimuksen tuloksia valheellisesti, kiitos. Kun et niin tee, osoittaa se vain sinun haluttomuuttasi noteerata yleistävä tutkimustieto koska koet sen jollain lailla kyseenalaistavan juuri sinun suhdettasi. Tämä on yleinen ajatteluvirhe- tilastollinen tutkimus pyrkii osoittamaan ilmiöitä yleistettävällä tasolla ja lähtee aina siitä että normaalijakauman ulkopuolella on myös poikkeamia.
Sinun täytyisi nyt osata lukea tutkimusta sen verran, että huomaisit, että alkuolettamuksesi on virheellinen (kohta jonka englanninkielinen sitaatti on kommentissani). Mistään valheellisuudestahan ei ole kyse, vaan tutkimus kertoo ihan selkeästi mistä se on tämän romanttisen käsikirjoituksen hallitsevan kaavan ottanut tutkimuskohteekseen.
Olen pariuhteitakin tutkinut tutkija ja tehnyt parien ja perheiden kanssa töitä vuodesta 1999, joten ihan yleisestä mielenkiinnosta näitä ketjuja seurailen. Aika paljon olen tutkimuksia lueskellut ja muutama metri löytyy kotoakin perusteoksia.
Nyt en löydä englanninkielistä sitaattia kommenteistasi, mutta ei se mitään. Luin tutkimuksen ja vastasin jo väitteeseesi.
Osoita ihmeessä meidät sellaisen tutkimuksen suuntaan joka toteaa että onnistunein reitti parisuhteeseen on treffata vieras ihminen ja sopia hänen kanssaan seurustelusta.
reveals that relationship initiation studies published in popular journals (Study 1) and cited in popular textbooks (Study 2) overwhelmingly focus on romance that sparks between strangers and largely overlook romance that develops between friends.
Tuossa se englanninkielinen sitaatti on uudemman kerran.
Olet ilmeisesti niin kiinni tuossa viimeisessä lauseessasi, jota pyrit todistamaan, että et ollenkaan lukenut mitä olen kirjoittanut, vaan peilaat kaikkea lukemaasi tuollaista mustavalkoista väitettä vastaan, jonka olet ihan itse keksinyt ns. hyväksi vihollliseksi.
Ei siinä, olihan tässä tutkimusasetelmassakin ns. hyvä vihollinen eli otetaan satunnaisista populäärilähteistä (anonyymeista nettiteksteistä evoluutiobiologian tietokirjoihin) sopiva otos, nimetään se "romanttisen suhteen kaavaksi" ja sitten tutkitaan moniko suhde on alkanut ystävyydestä.
yllättyneet parijonoon :'D