Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkään tapailitte ennen seurustelua?
06.07.2026 |
Ollaan nyt tapailtu vapusta lähtien, mutta mies ei halua vielä tehdä seurustelupäätöstä. Itse haluaisin jo seurustella ja kutsua häntä poikaystäväksi. Tuntuu kauhealta odottaa aina vaan.
Kommentit (462)
Mulla ei ole ulkoista miestyyppiä ollenkaan. On ollut pitkää ja lyhyttä, vaaleaa ja tummaa. Huoliteltua ja erähenkistä. Urheilullista ja dad-bodya. 5 viritystä koko elämän aikana ja kaikki ihan eri muotista ulkoisesti.
Mihin voisin ihastua ensimmäisellä tapaamisella kun jutellaan harrastuksista, perheestä ja työstä?
Joku on loukkaantunut siitä että ulkonäköä esitetään yhtenä tekijänä kun ei sillä kuulemma ole mitään merkitystä. Mikä se konkretia sitten on mihin ihastuu täysin uudessa tuttavuudessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto on seurustelupäätös?
Eikö säännöllinen tapailu ole enää seurustelua?
Ei näköjään, kun pitää saada tapailla muitakin samalla kun odottelee mahdollista ihastumistaan.
Mulle oli kyllä täysi yllätys, että jotkut oikeasti voi puolustellakin tällaista käytöstään. Olen toki tiennyt että jotkut miehet pitää jotain suhdetta yllä vaikka eivät ole oikeasti edes kiinnostuneita, siis yleensä ihan laastarimielessä, mutta että joku keski-ikäinen nainen ihan tosissaan selittää ettei voi tietää herääkö ihastus johonkin ihmiseen vielä joskus vai ei, ja siksi täytyy tavata monia samaan aikaan 😳
Mitä kummallista tuossa on... ihan hyvä katsoa rauhassa.
Ei aikuisella ole mitään kiirettä sitoutua.
Ei ole kyllä mitenkään normaalia alkaa tapailemaan jotakin ihmistä johon ei ole edes ihastunut. Hyi hitto.
Eihän siitä ole kyse. Jos on kiinnostusta/toiveita, voi arvioida ilman stressiä ja kartoittaa mahdollisuudet.
Siitähän tuossa nimenomaan oli kyse. Aletaan tapailla ihmistä johon ei ole ihastunut.
Ei, vaan ihastus on mahdollista ja vireillä.
Ei vain siksi että olisi joku.
Nimenomaan vain siksi että olisi joku. Ihastus syttyy, ihan väkisin yrittämättä, jos on syttyäkseen.
Ihan uteliaisuuttani kysyn: kuinka sinä selität suhteet, jotka ovat alkaneet ystävyydestä tai työkaveruudesta? Siis on tunnettu jo vaikka vuosia, eikä mitään ihastusta ole, kunnes sitten onkin.
"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.
68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."
"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.
Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.
”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.
”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."
Tästäkin puuttuu linkki. (Mikä ihme on parisuhdetiede? :D) Lehtijutuissa on paljon virheellisiä tietoja ja tämä tutkimus näemmä keskittyi sen tutkimiseen, mikä tapa johti suhteen syntymiseen eikä vaikkapa siihen, oliko tuleva suhde pitkäikäinen vai väliaikainen.
Sinänsä mielenkiintoista miksi on päätetty tutkia vain sitä alkaako suhde vai ei eikä sitä onko suhde pitkäikäinen ja onnellinen. Millä sitä mahdettiin perustella? Ehkäpä syy löytyy deittipalveluista eli haluttiin tietää onko se syrjäyttänyt muita tapoja tässä mielessä. Ilman linkkiä tutkimukseen ei asiaa kuitenkaan voi arvioida.
3h tapailtiin sanoja kun oltiin räkäkännissä ja sitten alettiin panna. Sitä on jatkettu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Cornellin yliopisto (New York) teki tutkimuksen tästä aiheesta. Siinä haastateltiin 600 paria. Huomattiin, että erittäin nopeasti edenneet suhteet, kuten seksi ensimmäisellä treffeillä ja yhdessä asuminen muutaman viikon tai kuukauden jälkeen, eivät yleensä olleet niin onnistuneita.
Myöhempien eroamisten määrä oli korkea. Poikkeuksia oli, mutta keskimäärin tutkimus osoitti, että kiirehtiminen ei tuo onnea tai vakautta"
Tässä ei ole mitään linkkiä, josta pääsisi tutkimukseen. Olen huomannut, että palstalla linkataan tutkimuksiin, joita ei ole osattu välttämättä lukea eli sieltä on poimittu jokin yksittäinen asia, joka ei välttämättä ole koko totuus.
Pitkään yhdessä olleita pareja on tutkittu paljon, Suomessakin. Tapailun aloittamisen tapa ei määritä millään tavalla pitkäikäisiä, onnellisia suhteita. Tarkoitan siis yli 30 vuotta kestäneitä, seksuaalisesti vireitä ja onnellisiksi koettuja suhteita. Ratkaisevaa on kiintymyssuhdemalli ja arkiset tavat olla suhteessa sekä ratkoa konflikteja.
Joten saisinko linkin tutkimukseen.
en ole alkup linkkaaja, mutta copy pastesin lainauksen googleen ja löysin:
https://mielenihmeet.fi/liian-nopeasti-edennyt-parisuhde-seuraukset/
ja siellä:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kysytään niin päin että mikä se on se kamala asia mikä tapahtuu jos sovitaan että nähdään muutaman kerran ensin ennen kuin luvataan mitään?"
Hyvä kysymys, johon ei kukaan taida osata vastata?
Mitä luvataan mitään?
No jos kaveri ei tiedä onko se kiinnostunut musta vai ei niin silloin mä en ole kiinnostunut siitä.
Ja kiinnostunut on yhtäkuin että haluaa exklusiivisen seurustelusuhteen? Yritän ymmärtää miten kukakin eri sanojen merkityksiä hahmottaa.
Mietin omaa lyhyttä tinder uraa, niin kyllä useamman viestin vaihtaminen vaati jo kiinnostuksen (miksi muuten olisi edes vaihdellut viestejä, ei kiinnosta yhtään kirjoittelen silti?), tapaamisen edellytyksenä oli jo se, että todella näkee henkilön mahdollisena kumppanina. Mutta olisinko ollut valmis seurustelemaan viestien ja ensimmäisen tapaamisen perusteella, en missään tapauksessa. Enhän itsekään ollut itsestäni antanut ulos siinä kohtaa sen enempää kuin pinnallista läpänheittoa ja perustiedot itsestäni ja elämästäni.
Muutaman tapaamisen jälkeen on alkanut selvitä tuleeko tästä mitään vai ei. Niinhän se menee livenä tavatessakin, että jossain töissä tai harrastuksessa kohdataan useammin ennen kuin huomaa ihastuvansa.
Onhan se aina kuumottavaa, että onko heräävä tunne molemminpuolinen ja nyt kun minä olen ihastunut niin katseleekohan tuo toinen muitakin. Mutta niin se menee jälleen siinäkin muun elämän mukana tulleessa uudessa ihmisessä: voit ihastua työkaveriin, saada signaaleja että tunne on molemminpuolinen, mutta et silti voi tietää varmaksi onko näin ennen kuin tunteet on toisilleen ilmaistu ääneen. En tiedä onko sellaisia tapauksia, että ensimmäisenä työpäivänä on iskenyt molemminpuolinen ihastus ja päivän loppuun mennessä on sovittu että muita ei enää tapailla.
Vaikka olen tavannut rakkaan mieheni tinderissä, niin tinder on ihan todella surkea väline kun arvioidaan onko joku kiinnostava. Mieheni oli tinderin välityksellä mielestäni vähän tylsän oloinen, mutta menin silti treffeille. Ja me tulimme todella hyvin juttuun, ensitreffit venähtivät sitten siihen että olin tämän asunnolla koko viikonlopun.
Mutta sitten on ollut pari tindertapaamista joissa profiililtaan ja viesteillä joku on vaikuttanut todella mielenkiintoiselta, mutta treffeiltä on tehnyt mieli karata kesken kaiken. Kerran karkasinkin, kun mies tuli treffeille haisevana, myöhässä, 30cm ilmoitettua lyhyempänä ja ei kysynyt ensimmäisen tunnin aikana mitään minusta, vaan piti monologia veljensä autorempasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ulkoista miestyyppiä ollenkaan. On ollut pitkää ja lyhyttä, vaaleaa ja tummaa. Huoliteltua ja erähenkistä. Urheilullista ja dad-bodya. 5 viritystä koko elämän aikana ja kaikki ihan eri muotista ulkoisesti.
Mihin voisin ihastua ensimmäisellä tapaamisella kun jutellaan harrastuksista, perheestä ja työstä?
Joku on loukkaantunut siitä että ulkonäköä esitetään yhtenä tekijänä kun ei sillä kuulemma ole mitään merkitystä. Mikä se konkretia sitten on mihin ihastuu täysin uudessa tuttavuudessa?
Ei jumalauta sä olet tyhmä. Edelleen jankutat tuosta ulkonäöstä eikä vain mene millään jakeluun. Miten sä oikeasti pärjäät elämässä ja töissä, kun olet noin helvetin tyhmä?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Cornellin yliopisto (New York) teki tutkimuksen tästä aiheesta. Siinä haastateltiin 600 paria. Huomattiin, että erittäin nopeasti edenneet suhteet, kuten seksi ensimmäisellä treffeillä ja yhdessä asuminen muutaman viikon tai kuukauden jälkeen, eivät yleensä olleet niin onnistuneita.
Myöhempien eroamisten määrä oli korkea. Poikkeuksia oli, mutta keskimäärin tutkimus osoitti, että kiirehtiminen ei tuo onnea tai vakautta"
Tässä ei ole mitään linkkiä, josta pääsisi tutkimukseen. Olen huomannut, että palstalla linkataan tutkimuksiin, joita ei ole osattu välttämättä lukea eli sieltä on poimittu jokin yksittäinen asia, joka ei välttämättä ole koko totuus.
Pitkään yhdessä olleita pareja on tutkittu paljon, Suomessakin. Tapailun aloittamisen tapa ei määritä millään tavalla pitkäikäisiä, onnellisia suhteita. Tarkoitan siis yli 30 vuotta kestäneitä, seksuaalisesti vireitä ja onnellisiksi koettuja suhteita. Ratkaisevaa on kiintymyssuhdemalli ja arkiset tavat olla suhteessa sekä ratkoa konflikteja.
Joten saisinko linkin tutkimukseen.
en ole alkup linkkaaja, mutta copy pastesin lainauksen googleen ja löysin:
https://mielenihmeet.fi/liian-nopeasti-edennyt-parisuhde-seuraukset/
ja siellä:
Eli tutkimuksen lukeminen on maksullista. Mielen ihmeet on tuttu sivusto, en luottaisi mihinkään siellä olevaan informaatioon tarkistamatta lähdettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto on seurustelupäätös?
Eikö säännöllinen tapailu ole enää seurustelua?
Ei näköjään, kun pitää saada tapailla muitakin samalla kun odottelee mahdollista ihastumistaan.
Mulle oli kyllä täysi yllätys, että jotkut oikeasti voi puolustellakin tällaista käytöstään. Olen toki tiennyt että jotkut miehet pitää jotain suhdetta yllä vaikka eivät ole oikeasti edes kiinnostuneita, siis yleensä ihan laastarimielessä, mutta että joku keski-ikäinen nainen ihan tosissaan selittää ettei voi tietää herääkö ihastus johonkin ihmiseen vielä joskus vai ei, ja siksi täytyy tavata monia samaan aikaan 😳
Mitä kummallista tuossa on... ihan hyvä katsoa rauhassa.
Ei aikuisella ole mitään kiirettä sitoutua.
Ei ole kyllä mitenkään normaalia alkaa tapailemaan jotakin ihmistä johon ei ole edes ihastunut. Hyi hitto.
Eihän siitä ole kyse. Jos on kiinnostusta/toiveita, voi arvioida ilman stressiä ja kartoittaa mahdollisuudet.
Siitähän tuossa nimenomaan oli kyse. Aletaan tapailla ihmistä johon ei ole ihastunut.
Ei, vaan ihastus on mahdollista ja vireillä.
Ei vain siksi että olisi joku.
Nimenomaan vain siksi että olisi joku. Ihastus syttyy, ihan väkisin yrittämättä, jos on syttyäkseen.
Ihan uteliaisuuttani kysyn: kuinka sinä selität suhteet, jotka ovat alkaneet ystävyydestä tai työkaveruudesta? Siis on tunnettu jo vaikka vuosia, eikä mitään ihastusta ole, kunnes sitten onkin.
"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.
68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."
"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.
Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.
”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.
”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."
Tästäkin puuttuu linkki. (Mikä ihme on parisuhdetiede? :D) Lehtijutuissa on paljon virheellisiä tietoja ja tämä tutkimus näemmä keskittyi sen tutkimiseen, mikä tapa johti suhteen syntymiseen eikä vaikkapa siihen, oliko tuleva suhde pitkäikäinen vai väliaikainen.
Sinänsä mielenkiintoista miksi on päätetty tutkia vain sitä alkaako suhde vai ei eikä sitä onko suhde pitkäikäinen ja onnellinen. Millä sitä mahdettiin perustella? Ehkäpä syy löytyy deittipalveluista eli haluttiin tietää onko se syrjäyttänyt muita tapoja tässä mielessä. Ilman linkkiä tutkimukseen ei asiaa kuitenkaan voi arvioida.
https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/19485506211026992
"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.
68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."
"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.
Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.
”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.
”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."
Tää on ihan perseestä. Aktiivisena seurustelijana sanoisin että ainakin persupiireissä ensin vedetään tykki lahkeesta ja pannaan ja sitten vasta krapulan hellitettyä aletaan suunnitella jatkoa. Toimi ainakin persujen kokouksessa Tampereella, jossa pääsin intiimisti seurustelemaan persumuijen kanssa koko yön ja hauskaa oli. Tosin oon kuullut että kristillisten kokouksissa meno on vielä vapaampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ikinä suostuisi kenenkään naisen kanssa seurustelemaan heti ensimmäisten treffien jälkeen vaikka kuinka kolahtais sydämessä asti että nyt oli jotain tosi kivaa. Olen menossa huomenna treffeille erittäin kiinnostavan naisen kanssa ja olen jo sanonut että en ikinä halua huomenna seurustella jos tänään tapaan jonkun, vaan rauhassa pitää saada asiaa sulatella. Se on todella iso päätös, en halua vaihtaa tyttöystävää viikon välein kun nopeasti paljastuukin jotain ei niin mieluista. Esim pari kuukautta tapailua on oikein hyvä, näkee vähän paremmin mitä toinen on ja mihin ne tunteet vie. M40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto on seurustelupäätös?
Eikö säännöllinen tapailu ole enää seurustelua?
Ei näköjään, kun pitää saada tapailla muitakin samalla kun odottelee mahdollista ihastumistaan.
Mulle oli kyllä täysi yllätys, että jotkut oikeasti voi puolustellakin tällaista käytöstään. Olen toki tiennyt että jotkut miehet pitää jotain suhdetta yllä vaikka eivät ole oikeasti edes kiinnostuneita, siis yleensä ihan laastarimielessä, mutta että joku keski-ikäinen nainen ihan tosissaan selittää ettei voi tietää herääkö ihastus johonkin ihmiseen vielä joskus vai ei, ja siksi täytyy tavata monia samaan aikaan 😳
Mitä kummallista tuossa on... ihan hyvä katsoa rauhassa.
Ei aikuisella ole mitään kiirettä sitoutua.
Ei ole kyllä mitenkään normaalia alkaa tapailemaan jotakin ihmistä johon ei ole edes ihastunut. Hyi hitto.
Eihän siitä ole kyse. Jos on kiinnostusta/toiveita, voi arvioida ilman stressiä ja kartoittaa mahdollisuudet.
Siitähän tuossa nimenomaan oli kyse. Aletaan tapailla ihmistä johon ei ole ihastunut.
Ei, vaan ihastus on mahdollista ja vireillä.
Ei vain siksi että olisi joku.
Nimenomaan vain siksi että olisi joku. Ihastus syttyy, ihan väkisin yrittämättä, jos on syttyäkseen.
Ihan uteliaisuuttani kysyn: kuinka sinä selität suhteet, jotka ovat alkaneet ystävyydestä tai työkaveruudesta? Siis on tunnettu jo vaikka vuosia, eikä mitään ihastusta ole, kunnes sitten onkin.
"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.
68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."
"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.
Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.
”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.
”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."
Tästäkin puuttuu linkki. (Mikä ihme on parisuhdetiede? :D) Lehtijutuissa on paljon virheellisiä tietoja ja tämä tutkimus näemmä keskittyi sen tutkimiseen, mikä tapa johti suhteen syntymiseen eikä vaikkapa siihen, oliko tuleva suhde pitkäikäinen vai väliaikainen.
Sinänsä mielenkiintoista miksi on päätetty tutkia vain sitä alkaako suhde vai ei eikä sitä onko suhde pitkäikäinen ja onnellinen. Millä sitä mahdettiin perustella? Ehkäpä syy löytyy deittipalveluista eli haluttiin tietää onko se syrjäyttänyt muita tapoja tässä mielessä. Ilman linkkiä tutkimukseen ei asiaa kuitenkaan voi arvioida.
https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/19485506211026992
tutkimus mittaa sitä mikä on tutkittavien mielestä ihanteellisin tapa aloittaa suhde, sekä sitä kuinka heidän oma suhteensa on alkanut. Korkeakoulutetuista ja alle 30-vuotiaista useampi kuin neljä viidestä pitää ystävyyttä parhaana taustana suhteelle, tätä vanhemmista ja matalammin koulutetuista useampi kuin kaksi kolmesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Cornellin yliopisto (New York) teki tutkimuksen tästä aiheesta. Siinä haastateltiin 600 paria. Huomattiin, että erittäin nopeasti edenneet suhteet, kuten seksi ensimmäisellä treffeillä ja yhdessä asuminen muutaman viikon tai kuukauden jälkeen, eivät yleensä olleet niin onnistuneita.
Myöhempien eroamisten määrä oli korkea. Poikkeuksia oli, mutta keskimäärin tutkimus osoitti, että kiirehtiminen ei tuo onnea tai vakautta"
Tässä ei ole mitään linkkiä, josta pääsisi tutkimukseen. Olen huomannut, että palstalla linkataan tutkimuksiin, joita ei ole osattu välttämättä lukea eli sieltä on poimittu jokin yksittäinen asia, joka ei välttämättä ole koko totuus.
Pitkään yhdessä olleita pareja on tutkittu paljon, Suomessakin. Tapailun aloittamisen tapa ei määritä millään tavalla pitkäikäisiä, onnellisia suhteita. Tarkoitan siis yli 30 vuotta kestäneitä, seksuaalisesti vireitä ja onnellisiksi koettuja suhteita. Ratkaisevaa on kiintymyssuhdemalli ja arkiset tavat olla suhteessa sekä ratkoa konflikteja.
Joten saisinko linkin tutkimukseen.
en ole alkup linkkaaja, mutta copy pastesin lainauksen googleen ja löysin:
https://mielenihmeet.fi/liian-nopeasti-edennyt-parisuhde-seuraukset/
ja siellä:
Eli tutkimuksen lukeminen on maksullista. Mielen ihmeet on tuttu sivusto, en luottaisi mihinkään siellä olevaan informaatioon tarkistamatta lähdettä.
Jos ei halua uskoa artikkelia joka on tutkimuksen pohjalta tehty, pitänee maksaa
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ikinä suostuisi kenenkään naisen kanssa seurustelemaan heti ensimmäisten treffien jälkeen vaikka kuinka kolahtais sydämessä asti että nyt oli jotain tosi kivaa. Olen menossa huomenna treffeille erittäin kiinnostavan naisen kanssa ja olen jo sanonut että en ikinä halua huomenna seurustella jos tänään tapaan jonkun, vaan rauhassa pitää saada asiaa sulatella. Se on todella iso päätös, en halua vaihtaa tyttöystävää viikon välein kun nopeasti paljastuukin jotain ei niin mieluista. Esim pari kuukautta tapailua on oikein hyvä, näkee vähän paremmin mitä toinen on ja mihin ne tunteet vie. M40
Eli haluat nussia muita siltä varalta, että juttu ei toimikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ulkoista miestyyppiä ollenkaan. On ollut pitkää ja lyhyttä, vaaleaa ja tummaa. Huoliteltua ja erähenkistä. Urheilullista ja dad-bodya. 5 viritystä koko elämän aikana ja kaikki ihan eri muotista ulkoisesti.
Mihin voisin ihastua ensimmäisellä tapaamisella kun jutellaan harrastuksista, perheestä ja työstä?
Joku on loukkaantunut siitä että ulkonäköä esitetään yhtenä tekijänä kun ei sillä kuulemma ole mitään merkitystä. Mikä se konkretia sitten on mihin ihastuu täysin uudessa tuttavuudessa?
Ei jumalauta sä olet tyhmä. Edelleen jankutat tuosta ulkonäöstä eikä vain mene millään jakeluun. Miten sä oikeasti pärjäät elämässä ja töissä, kun olet noin helvetin tyhmä?!
Miksi et sinä viisauttasi vastaa kysymykseen? Mihin konkreettisesti ihastutaan ihmisessä jonka on tuntenut muutaman tunnin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ulkoista miestyyppiä ollenkaan. On ollut pitkää ja lyhyttä, vaaleaa ja tummaa. Huoliteltua ja erähenkistä. Urheilullista ja dad-bodya. 5 viritystä koko elämän aikana ja kaikki ihan eri muotista ulkoisesti.
Mihin voisin ihastua ensimmäisellä tapaamisella kun jutellaan harrastuksista, perheestä ja työstä?
Joku on loukkaantunut siitä että ulkonäköä esitetään yhtenä tekijänä kun ei sillä kuulemma ole mitään merkitystä. Mikä se konkretia sitten on mihin ihastuu täysin uudessa tuttavuudessa?
Ei jumalauta sä olet tyhmä. Edelleen jankutat tuosta ulkonäöstä eikä vain mene millään jakeluun. Miten sä oikeasti pärjäät elämässä ja töissä, kun olet noin helvetin tyhmä?!
Miksi et sinä viisauttasi vastaa kysymykseen? Mihin konkreettisesti ihastutaan ihmisessä jonka on tuntenut muutaman tunnin?
Asiaan on vastattu jo moneen kertaan, mutta ei vain mene jakeluun. Ei me muut voida sille mitään, että sä olet tyhmä ja ihmisillä pelaava testailija joka tarvitsee muka kuukausia, että voi ihastua. Et edes ymmärrä miten kuvottavaa sun testailusi on! Olet sairas tyyppi, Normaali ihminen ei ala edes tapailla ketään, jos ei ole tästä mitenkään kiinnostunut.
Jakeluun ei myöskään näytä menevän se, että ei kaikki ihastumiset alkaa jollakin vi tun tindertreffeillä. Ihmisiä tavataan muuallakin vi tun ääliö!
"No tuohan tarkoittaa, että suurin osa suhteista on aivan epäonnistunutta jätettä, koska ei ole syntynyt heti ihmeellistä ihastumisen tunnetta ja alkuhullaantumista."
Biologian kannalta tämä tapahtuu, jos ihmiseen rakastuu eli kyseessä on fyysinen vaste rakastumiselle. Alkuhuuma kestää noin puoli vuotta eikä se ratkaise suhteen syntymistä, koska sen pitää ensinnäkin olla molemminpuolinen eivätkä kaikki välttämättä myöskään noudata alkuhuuman antamaa "käskyä", vaan voivat esim. kokea sen pelottavana ja vetäytyä.
Silti on vahvat perusteet ajatella, että rakastumista ei ole ollut, jos fyysistä reaktiota ei ole ollut. Suhteita voi toki aloittaa monilla muillakin perusteilla kuten tarpeella perustaa perhe, hyödyntää toista taloudellisesti tai aloittaa suhde ystävyyden perusteella. Suhteen dynamiikka voi myöhemmin muuttua eli joku saattaa rakastua järkiliitossakin.
Alkuhuuma on siis rakastumisen fyysinen vaste, mutta muut asiat ratkaisevat suhteen syntymisen ja jatkumisen. Kliinisen kokemukseni perusteella (vuodesta 1999) sanoisin, että kun suhteessa tulee vaikeuksia, on alkuhuuman muistoihin palaaminen mielessään yksi tapa uudistaa ja vahvistaa suhdetta. Jos jompikumpi tai kumpikaan ei ole kokenut sellaista, ajatellaan helposti, että "enhän minä koskaan sinuun edes rakastunut ollut". Ja tuota voidaan ikävä kyllä käyttää myös julmana lyömäaseena puolisoa kohtaan.
Tältä pohjalta sanon, että tarkkailisin toisen osapuolen käytöstä osoittaako se alkuhuumaa vai ei. Omalta osaltaan sen tietää, mutta toisesta ei koskaan voi olla täysin varma, mutta miellyttämisenhalu, tapaamishalukkuus ja monet muut seikat seurustelun alussa (ensimmäiset kuukaudet ja vuodet) osoittavat mistä on kyse. Suhde todella voidaan aloittaa syistä, jotka eivät kestä päivänvaloa, mutta käyttäytyminen kokonaisuudessaan ratkaisee mikä todellinen tilanne on. Jos heti aluksi joutuu kärsimään epävarmuutta, pelkoa ja kipua, joka aiheutuu toisen käytöksestä, voidaan miettiä mikä tosiasiassa laukaisee ihastumisen. Ihastumisenhan voi laukaista turvaton kiintymyssuhdemalli, jolloin kipu ja vaaran tunne saavat rakastumaan.
hahaha, allekirjoitan tämän täysin kun itsekin salamarakastuin ja lähdin uuden mukaan:
https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/salamarakkaus-iskee-ja-vie
kas kas, isäni oli juuri kuollut pitkän sairauden jälkeen ja kriiseilin menetystä.
Me ei olla niin uniikkeja kuin me kaikki tykättäisi kuvitella olevamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Cornellin yliopisto (New York) teki tutkimuksen tästä aiheesta. Siinä haastateltiin 600 paria. Huomattiin, että erittäin nopeasti edenneet suhteet, kuten seksi ensimmäisellä treffeillä ja yhdessä asuminen muutaman viikon tai kuukauden jälkeen, eivät yleensä olleet niin onnistuneita.
Myöhempien eroamisten määrä oli korkea. Poikkeuksia oli, mutta keskimäärin tutkimus osoitti, että kiirehtiminen ei tuo onnea tai vakautta"
Tässä ei ole mitään linkkiä, josta pääsisi tutkimukseen. Olen huomannut, että palstalla linkataan tutkimuksiin, joita ei ole osattu välttämättä lukea eli sieltä on poimittu jokin yksittäinen asia, joka ei välttämättä ole koko totuus.
Pitkään yhdessä olleita pareja on tutkittu paljon, Suomessakin. Tapailun aloittamisen tapa ei määritä millään tavalla pitkäikäisiä, onnellisia suhteita. Tarkoitan siis yli 30 vuotta kestäneitä, seksuaalisesti vireitä ja onnellisiksi koettuja suhteita. Ratkaisevaa on kiintymyssuhdemalli ja arkiset tavat olla suhteessa sekä ratkoa konflikteja.
Joten saisinko linkin tutkimukseen.
en ole alkup linkkaaja, mutta copy pastesin lainauksen googleen ja löysin:
https://mielenihmeet.fi/liian-nopeasti-edennyt-parisuhde-seuraukset/
ja siellä:
Eli tutkimuksen lukeminen on maksullista. Mielen ihmeet on tuttu sivusto, en luottaisi mihinkään siellä olevaan informaatioon tarkistamatta lähdettä.
Jos ei halua uskoa artikkelia joka on tutkimuksen pohjalta tehty, pitänee maksaa
Näin juuri. Netissä on monenlaista sivua, ne eivät noudata edes journalistisia periaatteita. Tarkoitus on saada mainostuloja sivun omistajille.
Vierailija kirjoitti:
"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.
68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."
"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.
Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.
”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.
”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."
Tää on ihan perseestä. Aktiivisena seurustelijana sanoisin että ainakin persupiireissä ensin vedetään tykki lahkeesta ja pannaan ja sitten vasta krapulan hellitettyä aletaan suunnitella jatkoa. Toimi ainakin persujen kokouksessa Tampereella, jossa pääsin intiimisti seurustelemaan persumuijen kanssa koko yön ja hauskaa oli. Tosin oon kuullut että kristillisten kokouksissa meno on vielä vapaampaa.
Ei taida olla aivan ajantasainen uutinen Suomessa The independent
Jännä että jotkut kaivavat täällä käytäviin keskusteluihin tutkimustuloksia ulkomailta aivan niinkuin pitäisivät paikkansa millään tavalla.
Tässä ei ole mitään linkkiä, josta pääsisi tutkimukseen. Olen huomannut, että palstalla linkataan tutkimuksiin, joita ei ole osattu välttämättä lukea eli sieltä on poimittu jokin yksittäinen asia, joka ei välttämättä ole koko totuus.
Pitkään yhdessä olleita pareja on tutkittu paljon, Suomessakin. Tapailun aloittamisen tapa ei määritä millään tavalla pitkäikäisiä, onnellisia suhteita. Tarkoitan siis yli 30 vuotta kestäneitä, seksuaalisesti vireitä ja onnellisiksi koettuja suhteita. Ratkaisevaa on kiintymyssuhdemalli ja arkiset tavat olla suhteessa sekä ratkoa konflikteja.
Joten saisinko linkin tutkimukseen.