Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkään tapailitte ennen seurustelua?
06.07.2026 |
Ollaan nyt tapailtu vapusta lähtien, mutta mies ei halua vielä tehdä seurustelupäätöstä. Itse haluaisin jo seurustella ja kutsua häntä poikaystäväksi. Tuntuu kauhealta odottaa aina vaan.
Kommentit (462)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto on seurustelupäätös?
Eikö säännöllinen tapailu ole enää seurustelua?
Ei näköjään, kun pitää saada tapailla muitakin samalla kun odottelee mahdollista ihastumistaan.
Mulle oli kyllä täysi yllätys, että jotkut oikeasti voi puolustellakin tällaista käytöstään. Olen toki tiennyt että jotkut miehet pitää jotain suhdetta yllä vaikka eivät ole oikeasti edes kiinnostuneita, siis yleensä ihan laastarimielessä, mutta että joku keski-ikäinen nainen ihan tosissaan selittää ettei voi tietää herääkö ihastus johonkin ihmiseen vielä joskus vai ei, ja siksi täytyy tavata monia samaan aikaan 😳
Mitä kummallista tuossa on... ihan hyvä katsoa rauhassa.
Ei aikuisella ole mitään kiirettä sitoutua.
Ei ole kyllä mitenkään normaalia alkaa tapailemaan jotakin ihmistä johon ei ole edes ihastunut. Hyi hitto.
Eihän siitä ole kyse. Jos on kiinnostusta/toiveita, voi arvioida ilman stressiä ja kartoittaa mahdollisuudet.
Siitähän tuossa nimenomaan oli kyse. Aletaan tapailla ihmistä johon ei ole ihastunut.
Ei, vaan ihastus on mahdollista ja vireillä.
Ei vain siksi että olisi joku.
Nimenomaan vain siksi että olisi joku. Ihastus syttyy, ihan väkisin yrittämättä, jos on syttyäkseen.
Ihan uteliaisuuttani kysyn: kuinka sinä selität suhteet, jotka ovat alkaneet ystävyydestä tai työkaveruudesta? Siis on tunnettu jo vaikka vuosia, eikä mitään ihastusta ole, kunnes sitten onkin.
"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.
68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."
"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.
Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.
”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.
”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."
Tästäkin puuttuu linkki. (Mikä ihme on parisuhdetiede? :D) Lehtijutuissa on paljon virheellisiä tietoja ja tämä tutkimus näemmä keskittyi sen tutkimiseen, mikä tapa johti suhteen syntymiseen eikä vaikkapa siihen, oliko tuleva suhde pitkäikäinen vai väliaikainen.
Sinänsä mielenkiintoista miksi on päätetty tutkia vain sitä alkaako suhde vai ei eikä sitä onko suhde pitkäikäinen ja onnellinen. Millä sitä mahdettiin perustella? Ehkäpä syy löytyy deittipalveluista eli haluttiin tietää onko se syrjäyttänyt muita tapoja tässä mielessä. Ilman linkkiä tutkimukseen ei asiaa kuitenkaan voi arvioida.
https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/19485506211026992
"Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen."
Tässä siis se (ilmeisesti lehtijutusta referoitu) virheellinen lause. Tutkimuksessa ei sanottu mitään tuollaista.
Kirjaimellisesti tutkimuksen tiivistelmän ensimmäiset lauseet:
"Our research reveals that relationship initiation studies published in popular journals (Study 1) and cited in popular textbooks (Study 2) overwhelmingly focus on romance that sparks between strangers and largely overlook romance that develops between friends. This limited focus might be justified if friends-first initiation was rare or undesirable, but our research reveals the opposite. In a meta-analysis of seven samples of university students and crowdsourced adults (Study 3; N = 1,897), two thirds reported friends-first initiation, and friends-first initiation was the preferred method of initiation among university students (Study 4)."
ainakin 2/3 syntyneestä parisuhteesta ovat siis alkaneet jo ennalta tuttujen ihmisten kesken. Eikö silloin voi sanoa, että tuntemattomien päätyminen yhteen on epätodennäköisempi tie (<1/3)
Kyllä, näinhän itsekin epäilin jo ensimmäisessä viestissäni tähän ketjuun. Nyt oli kyse siitä miten minua epäilytti lehtijutun väite siitä, että tutkimus olisi väittänyt jotain kategorista alkuhuumasta. Ja mitään sellaistahan tutkimuksessa ei sanottu. Ei tässäkään tutkimuksessa.
nyt en kyllä löydä sitäkään kohtaa missä olisi alkuhuumasta väitetty yhtään mitäään tämän tutkimuksen pohjalta. Noin niin kuin akateemikoksi luet erikoisesti kuvittelemisiasi sisältöjä tekstin joukkoon. Tutkimuksesta uutisoitiin ihan puhtaasti argumentein: useimmat suhteet alkavat ystävyydestä, harvemmin suhteet alkavat tuikituntemattomien kohtaamisesta, vaikka useista parisuhteisiin liittyvistä julkaisuista näin voisi kuvitella.
Viihdekulttuurihan keskittyy näihin sattumakohtaamisiin ja äkillisiin rakastumisiin, siitä se virhekäsitys on varmaan syntynyt.
En ole vielä akateemikoksi päätynyt ja tuskin päädynkään :) Tuosta voit katsoa ketä he tieteen osalta ovat.
https://www.aka.fi/tietoa-suomen-akatemiasta/tietoa-meista/tieteen-akat…
Minusta tuntuu, ettet ymmärrä mitä kirjoitan, joten en jatka tästä enempää. Enemmistö toivon mukaan ymmärsi mitä kirjoitin.
Kyllä, me muut ymmärsimme 😊 ja hyvä olikin lukea pitkästä aikaa asiantuntevaa kommentointia.
herttaista, vastaat itsellesi taputtaen omaa olkapäätäsi.
Oliko sulla niitä tutkimuksia osoittaa jonka mukaan salamaihastumisesta alkanut suhde kestää aivan samalla tavalla kuin rauhallisempaan tahtiin tutustumisella alkanut? Jossain siellä tutkimusten vinossa pinossa?
Tuolla edellä onkin yhtä tuoretta amerikkalaistutkimusta siteerattu jonka mukaan nopea emotionaalinen kiinnittyminen ennakoi epästabiilia suhdetta voimakkaammin kuin mikään muu suhteen alkuvaiheen piirteistä.
Kyllä se oli joku muu, en minä itse :) Olen kirjoittanut jo ainakin pari kertaa kiintymyssuhdetyyleistä, joten en enää toista niitä. Omaan silmään ei ole tässä keskustelussa sattunut ketään, joka olisi väittänyt, että "salamaihastumisesta alkanut suhde kestänyt aivan samalla tavalla kuin rauhallisempaan tahtiin tutustumisella alkanut". Moni kyllä on kertonut oman kokemuksensa sellaisesta suhteesta, joka on kestänyt vuosikymmeniä.
No mitäpä olet mieltä, onko kohtuutonta toivoa useampaa tapaamista ennen kuin sovitaan että ollaan parisuhteessa?
Jokainenhan saa itse määritellä omat rajansa ja kieltäytyä tapaamasta uudestaan, ellei treffikumppani suostu jättämään samalla yhteydenpitoa muihin mahdollisiin kumppaniehdokkaisiin. Mielestäni on kuitenkin suoraan sanottuna törkeää syytellä heitä, jotka tapailevat ihmisiä siinä toivossa, että jonkun kanssa tuttavuus syvenee ihastukseksi, kaikenlaisiksi pelailijoiksi tai haarovälinsä jakajiksi. Jokaisella on oikeus ihastua, tai kokea potentiaalia treffikumppanissa ihan omaan tahtiinsa. Jos itse tuntee itsensä kovin ihastuneeksi, mutta toinen haluaa pitää homman vielä kevyenä tapailuna, niin aikuinen ihminen ottaa itse tunteistaan vastuun ja jättää tarvittaessa tutustumisen siihen.
Toinen ihminen ei ole sulle mitään velkaa vain koska tapasitte ja sinä ihastuit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.
68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."
"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.
Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.
”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.
”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."
Tää on ihan perseestä. Aktiivisena seurustelijana sanoisin että ainakin persupiireissä ensin vedetään tykki lahkeesta ja pannaan ja sitten vasta krapulan hellitettyä aletaan suunnitella jatkoa. Toimi ainakin persujen kokouksessa Tampereella, jossa pääsin intiimisti seurustelemaan persumuijen kanssa koko yön ja hauskaa oli. Tosin oon kuullut että kristillisten kokouksissa meno on vielä vapaampaa.
Ei taida olla aivan ajantasainen uutinen Suomessa The independent
Jännä että jotkut kaivavat täällä käytäviin keskusteluihin tutkimustuloksia ulkomailta aivan niinkuin pitäisivät paikkansa millään tavalla.
https://www.vaestoliitto.fi/verkkojulkaisut/tahdotko-suomalaisten-paris…
täältä voi käydä toteamassa että reilu puolet yli 10 vuotta kestäneistä suhteista on saanut alkunsa töistä, harrastuksesta tai yhteisestä sosiaalisesta piiristä. 2-10 vuotta kestäneistä suhteista puolet on saaneet näin alkunsa. Alle kaksi vuotta kestäneistä suhteista on vajaa puolet saanut alkunsa netissä tai somessa. Some ja internet on korvanneet baarin, jossa sai alkunsa kolmannes suhteista vielä 1990-luvulla. Tutkimus on vuodelta 2024, Suomesta. Alle neljä vuotta kestäneet suhteet ovat tuossa tutkimuksessa syntyneet pandemian aikana tai pian sen jälkeen.
Eikö tässä ketjussa ollut kyse ihan kunkin vastaajan omasta parisuhteesta? Miksi niiden perusteella nyt jotkut hakee tutkimustietoa, kuin todistellen toisten omat kokemukset ja parisuhteet vääräksi?
Luulisin että vastineena muutama sivu taaksepäin esitettyihin väitteisiin, että jos ei heti ihastunut kumppaniinsa niin koko suhde on tyytymistä ja väkisin jäämistä sen kanssa kenet sattui saamaan.
Nehän olivat omia kokemuksia niin ikään. Moni näkyi kirjoittaneen, että eivät ITSE jäisi odottelemaan ihastumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.
68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."
"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.
Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.
”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.
”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."
Tää on ihan perseestä. Aktiivisena seurustelijana sanoisin että ainakin persupiireissä ensin vedetään tykki lahkeesta ja pannaan ja sitten vasta krapulan hellitettyä aletaan suunnitella jatkoa. Toimi ainakin persujen kokouksessa Tampereella, jossa pääsin intiimisti seurustelemaan persumuijen kanssa koko yön ja hauskaa oli. Tosin oon kuullut että kristillisten kokouksissa meno on vielä vapaampaa.
Ei taida olla aivan ajantasainen uutinen Suomessa The independent
Jännä että jotkut kaivavat täällä käytäviin keskusteluihin tutkimustuloksia ulkomailta aivan niinkuin pitäisivät paikkansa millään tavalla.
https://www.vaestoliitto.fi/verkkojulkaisut/tahdotko-suomalaisten-paris…
täältä voi käydä toteamassa että reilu puolet yli 10 vuotta kestäneistä suhteista on saanut alkunsa töistä, harrastuksesta tai yhteisestä sosiaalisesta piiristä. 2-10 vuotta kestäneistä suhteista puolet on saaneet näin alkunsa. Alle kaksi vuotta kestäneistä suhteista on vajaa puolet saanut alkunsa netissä tai somessa. Some ja internet on korvanneet baarin, jossa sai alkunsa kolmannes suhteista vielä 1990-luvulla. Tutkimus on vuodelta 2024, Suomesta. Alle neljä vuotta kestäneet suhteet ovat tuossa tutkimuksessa syntyneet pandemian aikana tai pian sen jälkeen.
Eikö tässä ketjussa ollut kyse ihan kunkin vastaajan omasta parisuhteesta? Miksi niiden perusteella nyt jotkut hakee tutkimustietoa, kuin todistellen toisten omat kokemukset ja parisuhteet vääräksi?
Luulisin että vastineena muutama sivu taaksepäin esitettyihin väitteisiin, että jos ei heti ihastunut kumppaniinsa niin koko suhde on tyytymistä ja väkisin jäämistä sen kanssa kenet sattui saamaan.
Yhtälailla on esitetty typeriä väitteitä, että jos ihastuu ennen tapailua, niin kyse on pelkkään ulkonäköön ihastumisesta. Ihmetellään miten voi ihastua kehenkään ilman tapailua. On muka pakottamista, jos ei hyväksy sitä, että tapaillaan muitakin ja sen vuoksi ei enää tuota tyyppiä halua tavata. Ei ymmärretä sitä, että voi tavata jonkun vaikka töiden kautta ja ihastua vaan kuvitellaan, että kaikki käy jossaki tindertreffeillä ja ihastuu heti ekoilla treffeillä niin, että haluaa aloittaa seurustelun. Jos on ihastunut nopeasti ja suhde alkanut nopeasti, niin se ei missään nimessä voi kestää.
Samaan aikaan on tollon mielestä normaalia aloittaa tapailu tyypin kanssa johon ei ole lainkaan ihastunut. On tollon mielestä normaalia testata ihmisiä ja leikkiä heillä ja heidän tunteillaan. Kaikki toisin tekevät on paskoja ihmisiä koska testailija on paras!
Sinä saat itsesi kiihtymään kun luet usean eri keskusteluketjun kommentteja ja liität ne kaikki yhteen. Nämä kyselyt siitä mihin joku ensitreffeillä ihastui eivät liity sinuun millään lailla. Ne liittyvät aivan toiseen keskusteluun, jossa se osapuoli kelle kyselyt olivat osoitettu väitti, että ellei ihmiseen ihastu ensitreffeillä (siis ensimmäisen kerran tavatessaan) tai viimeistään toisilla, ei tule koskaan ihastumaankaan. Ja että kolmannen tapaamisen sopiminen olisi tällaisessa tilanteessa pelkkää pelailua tai väkisin yrittämistä.
Tämä vaikuttaa heikosti perustellulta väitteeltä huomioiden, että tutkimusten ja kyselyiden mukaan (mm perhebarometri 2024) yli puolet tunsivat kumppaninsa jo etukäteen ennen kuin kiinnostuivat tästä romanttisesti.
Mihin siis tuo myöhäinen romanttinen kiinnostus perustuu ja onko se jotain mikä ei ensi tapaamisella tai vielä sillä kolmannellakaan olisi tullut esille?
Omasta puolesta voin kertoa että elämäni suurimman rakkauteni tavatessa ajattelin että hän on komea ja hänen katseensa on älykäs ja veikeä, mutta hän on aivan erilainen kuin olen itse. Perustuen harrastuksiin, ikään, elämäntilanteeseen. Vaati monta monta erillistä keskustelua ohimennen kahvihuoneissa ja konttorissa, että aloin kiinnostumaan ensin (huomasin että hän on hauska ja todella fiksu) ja sitten ihastumaan (hänen kiltti, huomaavainen ja kultainen luonteensa tuli esille erinäisten tilanteiden kautta).
Jos olisin tavannut hänet ensimmäisen kerran tinder-treffeillä tai baarissa ja noudattanut tämän palstan neuvoja, en olisi alkanut "pelailemaan" ja "testailemaan" vaan olisin jättänyt tapaamiset siihen. Ja elämäni muuttanut parisuhde olisi jäänyt syntymättä, ja sitä kautta uusi elämänvaiheeni, jossa olen palannut takaisin omaksi itsekseni ja itselleni ihanteelliseen elämäntapaan.
Olen eri, mutta niinhän se on, että erilaisia romanssiin ja parisuhteeseen johtavia tilanteita on tosi monenlaisia ja lisäksi monenlaisuuteen reagoidaan oman kiintymyssuhdemallin perusteella.
Omassa mallissanikin on turvattomia piirteitä. Hain aikoinaan hyvin turvallista ja pitkäjänteistä tyyppiä ja asetin sen vuoksi hyvin joustamattomat rajat. Mutta eipä tuosta vahinkoa koitunut, päinvastoin. Olen saanut kumppanin, joka vahvistaa turvallista kiintymyssuhdetta, toisinkin olisi voinut käydä. Sehän on mahdollista, että kiintymyssuhdetyyli/malli muuttuu. Se voi muuttua turvattomaan suuntaan tai turvalliseen suuntaan ja erit. ensimmäisillä parisuhteilla nuorena on tässä merkitystä.
Oma arvaukseni on, että nykyiset deittipalvelut ja niiden yleisyys ruokkivat turvattomuutta. On helppo tuottaa toiselle anonyymeja hylkäämiskokemuksia ja pelailla pelejä, jos on niihin taipumusta tai viehättyy niistä, koska se on helppoa (jos se on helppoa). Ei sekään taida olla hyväksi, että kumppanikriteerit ovat tarkasti määriteltyjä etukäteen. Omakin jälkikasvu on käyttänyt Tinderiä ja sieltä suhteensa saanut. Ilmeisesti suuremmitta kolhuitta, mutta näen sen kyllä riskinä. En itse menisi, vaikka kyllä siihen liittyy muitakin arveluttavia piirteitä, joiden riskiä karsastan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto on seurustelupäätös?
Eikö säännöllinen tapailu ole enää seurustelua?
Ei näköjään, kun pitää saada tapailla muitakin samalla kun odottelee mahdollista ihastumistaan.
Mulle oli kyllä täysi yllätys, että jotkut oikeasti voi puolustellakin tällaista käytöstään. Olen toki tiennyt että jotkut miehet pitää jotain suhdetta yllä vaikka eivät ole oikeasti edes kiinnostuneita, siis yleensä ihan laastarimielessä, mutta että joku keski-ikäinen nainen ihan tosissaan selittää ettei voi tietää herääkö ihastus johonkin ihmiseen vielä joskus vai ei, ja siksi täytyy tavata monia samaan aikaan 😳
Mitä kummallista tuossa on... ihan hyvä katsoa rauhassa.
Ei aikuisella ole mitään kiirettä sitoutua.
Ei ole kyllä mitenkään normaalia alkaa tapailemaan jotakin ihmistä johon ei ole edes ihastunut. Hyi hitto.
Eihän siitä ole kyse. Jos on kiinnostusta/toiveita, voi arvioida ilman stressiä ja kartoittaa mahdollisuudet.
Siitähän tuossa nimenomaan oli kyse. Aletaan tapailla ihmistä johon ei ole ihastunut.
Ei, vaan ihastus on mahdollista ja vireillä.
Ei vain siksi että olisi joku.
Nimenomaan vain siksi että olisi joku. Ihastus syttyy, ihan väkisin yrittämättä, jos on syttyäkseen.
Ihan uteliaisuuttani kysyn: kuinka sinä selität suhteet, jotka ovat alkaneet ystävyydestä tai työkaveruudesta? Siis on tunnettu jo vaikka vuosia, eikä mitään ihastusta ole, kunnes sitten onkin.
"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.
68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."
"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.
Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.
”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.
”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."
Tästäkin puuttuu linkki. (Mikä ihme on parisuhdetiede? :D) Lehtijutuissa on paljon virheellisiä tietoja ja tämä tutkimus näemmä keskittyi sen tutkimiseen, mikä tapa johti suhteen syntymiseen eikä vaikkapa siihen, oliko tuleva suhde pitkäikäinen vai väliaikainen.
Sinänsä mielenkiintoista miksi on päätetty tutkia vain sitä alkaako suhde vai ei eikä sitä onko suhde pitkäikäinen ja onnellinen. Millä sitä mahdettiin perustella? Ehkäpä syy löytyy deittipalveluista eli haluttiin tietää onko se syrjäyttänyt muita tapoja tässä mielessä. Ilman linkkiä tutkimukseen ei asiaa kuitenkaan voi arvioida.
https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/19485506211026992
"Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen."
Tässä siis se (ilmeisesti lehtijutusta referoitu) virheellinen lause. Tutkimuksessa ei sanottu mitään tuollaista.
Kirjaimellisesti tutkimuksen tiivistelmän ensimmäiset lauseet:
"Our research reveals that relationship initiation studies published in popular journals (Study 1) and cited in popular textbooks (Study 2) overwhelmingly focus on romance that sparks between strangers and largely overlook romance that develops between friends. This limited focus might be justified if friends-first initiation was rare or undesirable, but our research reveals the opposite. In a meta-analysis of seven samples of university students and crowdsourced adults (Study 3; N = 1,897), two thirds reported friends-first initiation, and friends-first initiation was the preferred method of initiation among university students (Study 4)."
ainakin 2/3 syntyneestä parisuhteesta ovat siis alkaneet jo ennalta tuttujen ihmisten kesken. Eikö silloin voi sanoa, että tuntemattomien päätyminen yhteen on epätodennäköisempi tie (<1/3)
Kyllä, näinhän itsekin epäilin jo ensimmäisessä viestissäni tähän ketjuun. Nyt oli kyse siitä miten minua epäilytti lehtijutun väite siitä, että tutkimus olisi väittänyt jotain kategorista alkuhuumasta. Ja mitään sellaistahan tutkimuksessa ei sanottu. Ei tässäkään tutkimuksessa.
nyt en kyllä löydä sitäkään kohtaa missä olisi alkuhuumasta väitetty yhtään mitäään tämän tutkimuksen pohjalta. Noin niin kuin akateemikoksi luet erikoisesti kuvittelemisiasi sisältöjä tekstin joukkoon. Tutkimuksesta uutisoitiin ihan puhtaasti argumentein: useimmat suhteet alkavat ystävyydestä, harvemmin suhteet alkavat tuikituntemattomien kohtaamisesta, vaikka useista parisuhteisiin liittyvistä julkaisuista näin voisi kuvitella.
Viihdekulttuurihan keskittyy näihin sattumakohtaamisiin ja äkillisiin rakastumisiin, siitä se virhekäsitys on varmaan syntynyt.
En ole vielä akateemikoksi päätynyt ja tuskin päädynkään :) Tuosta voit katsoa ketä he tieteen osalta ovat.
https://www.aka.fi/tietoa-suomen-akatemiasta/tietoa-meista/tieteen-akat…
Minusta tuntuu, ettet ymmärrä mitä kirjoitan, joten en jatka tästä enempää. Enemmistö toivon mukaan ymmärsi mitä kirjoitin.
Kyllä, me muut ymmärsimme 😊 ja hyvä olikin lukea pitkästä aikaa asiantuntevaa kommentointia.
Kiva kun kirjoitit tuon, koska on hyvin turhauttavaa kirjoittaa viesti ja huomata, että kukaan ei ainakaan ilmoita ymmärtäneensä pointtia.
Kärsivällisesti jaksat, hatunnosto! Itselläni kommentointi hiipuu, kun ensin joku kysyy jotain, minä vastaan oman kokemukseni "sininen", ja joku jaksaa jankuttaa, että oikeasti siinä luki "punainen".
Hetken jaksan ajatella että hän nyt vaan ymmärsi väärin, hetken jaksan yrittää oikaista. Sitten sitä huomaa että vastapuoli ei ymmärtänyt väärin, vaan vääntelee tarkoituksella.
Mutta, jos kestävästä parisuhteesta puhutaan, niin eihän se siitä kiinni ole miten suhde alkaa. Vaan siitä miten se jatkuu, miten suhtaudutaan ongelmiin ja kriiseihin, miten niistä päästään yli. SE on ratkaisevaa, kun suhteen kestävyydestä puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto on seurustelupäätös?
Eikö säännöllinen tapailu ole enää seurustelua?
Ei näköjään, kun pitää saada tapailla muitakin samalla kun odottelee mahdollista ihastumistaan.
Mulle oli kyllä täysi yllätys, että jotkut oikeasti voi puolustellakin tällaista käytöstään. Olen toki tiennyt että jotkut miehet pitää jotain suhdetta yllä vaikka eivät ole oikeasti edes kiinnostuneita, siis yleensä ihan laastarimielessä, mutta että joku keski-ikäinen nainen ihan tosissaan selittää ettei voi tietää herääkö ihastus johonkin ihmiseen vielä joskus vai ei, ja siksi täytyy tavata monia samaan aikaan 😳
Mitä kummallista tuossa on... ihan hyvä katsoa rauhassa.
Ei aikuisella ole mitään kiirettä sitoutua.
Ei ole kyllä mitenkään normaalia alkaa tapailemaan jotakin ihmistä johon ei ole edes ihastunut. Hyi hitto.
Eihän siitä ole kyse. Jos on kiinnostusta/toiveita, voi arvioida ilman stressiä ja kartoittaa mahdollisuudet.
Siitähän tuossa nimenomaan oli kyse. Aletaan tapailla ihmistä johon ei ole ihastunut.
Ei, vaan ihastus on mahdollista ja vireillä.
Ei vain siksi että olisi joku.
Nimenomaan vain siksi että olisi joku. Ihastus syttyy, ihan väkisin yrittämättä, jos on syttyäkseen.
Ihan uteliaisuuttani kysyn: kuinka sinä selität suhteet, jotka ovat alkaneet ystävyydestä tai työkaveruudesta? Siis on tunnettu jo vaikka vuosia, eikä mitään ihastusta ole, kunnes sitten onkin.
"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.
68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."
"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.
Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.
”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.
”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."
Tästäkin puuttuu linkki. (Mikä ihme on parisuhdetiede? :D) Lehtijutuissa on paljon virheellisiä tietoja ja tämä tutkimus näemmä keskittyi sen tutkimiseen, mikä tapa johti suhteen syntymiseen eikä vaikkapa siihen, oliko tuleva suhde pitkäikäinen vai väliaikainen.
Sinänsä mielenkiintoista miksi on päätetty tutkia vain sitä alkaako suhde vai ei eikä sitä onko suhde pitkäikäinen ja onnellinen. Millä sitä mahdettiin perustella? Ehkäpä syy löytyy deittipalveluista eli haluttiin tietää onko se syrjäyttänyt muita tapoja tässä mielessä. Ilman linkkiä tutkimukseen ei asiaa kuitenkaan voi arvioida.
https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/19485506211026992
"Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen."
Tässä siis se (ilmeisesti lehtijutusta referoitu) virheellinen lause. Tutkimuksessa ei sanottu mitään tuollaista.
Kirjaimellisesti tutkimuksen tiivistelmän ensimmäiset lauseet:
"Our research reveals that relationship initiation studies published in popular journals (Study 1) and cited in popular textbooks (Study 2) overwhelmingly focus on romance that sparks between strangers and largely overlook romance that develops between friends. This limited focus might be justified if friends-first initiation was rare or undesirable, but our research reveals the opposite. In a meta-analysis of seven samples of university students and crowdsourced adults (Study 3; N = 1,897), two thirds reported friends-first initiation, and friends-first initiation was the preferred method of initiation among university students (Study 4)."
ainakin 2/3 syntyneestä parisuhteesta ovat siis alkaneet jo ennalta tuttujen ihmisten kesken. Eikö silloin voi sanoa, että tuntemattomien päätyminen yhteen on epätodennäköisempi tie (<1/3)
Kyllä, näinhän itsekin epäilin jo ensimmäisessä viestissäni tähän ketjuun. Nyt oli kyse siitä miten minua epäilytti lehtijutun väite siitä, että tutkimus olisi väittänyt jotain kategorista alkuhuumasta. Ja mitään sellaistahan tutkimuksessa ei sanottu. Ei tässäkään tutkimuksessa.
nyt en kyllä löydä sitäkään kohtaa missä olisi alkuhuumasta väitetty yhtään mitäään tämän tutkimuksen pohjalta. Noin niin kuin akateemikoksi luet erikoisesti kuvittelemisiasi sisältöjä tekstin joukkoon. Tutkimuksesta uutisoitiin ihan puhtaasti argumentein: useimmat suhteet alkavat ystävyydestä, harvemmin suhteet alkavat tuikituntemattomien kohtaamisesta, vaikka useista parisuhteisiin liittyvistä julkaisuista näin voisi kuvitella.
Viihdekulttuurihan keskittyy näihin sattumakohtaamisiin ja äkillisiin rakastumisiin, siitä se virhekäsitys on varmaan syntynyt.
En ole vielä akateemikoksi päätynyt ja tuskin päädynkään :) Tuosta voit katsoa ketä he tieteen osalta ovat.
https://www.aka.fi/tietoa-suomen-akatemiasta/tietoa-meista/tieteen-akat…
Minusta tuntuu, ettet ymmärrä mitä kirjoitan, joten en jatka tästä enempää. Enemmistö toivon mukaan ymmärsi mitä kirjoitin.
Kyllä, me muut ymmärsimme 😊 ja hyvä olikin lukea pitkästä aikaa asiantuntevaa kommentointia.
herttaista, vastaat itsellesi taputtaen omaa olkapäätäsi.
Oliko sulla niitä tutkimuksia osoittaa jonka mukaan salamaihastumisesta alkanut suhde kestää aivan samalla tavalla kuin rauhallisempaan tahtiin tutustumisella alkanut? Jossain siellä tutkimusten vinossa pinossa?
Tuolla edellä onkin yhtä tuoretta amerikkalaistutkimusta siteerattu jonka mukaan nopea emotionaalinen kiinnittyminen ennakoi epästabiilia suhdetta voimakkaammin kuin mikään muu suhteen alkuvaiheen piirteistä.
Kyllä se oli joku muu, en minä itse :) Olen kirjoittanut jo ainakin pari kertaa kiintymyssuhdetyyleistä, joten en enää toista niitä. Omaan silmään ei ole tässä keskustelussa sattunut ketään, joka olisi väittänyt, että "salamaihastumisesta alkanut suhde kestänyt aivan samalla tavalla kuin rauhallisempaan tahtiin tutustumisella alkanut". Moni kyllä on kertonut oman kokemuksensa sellaisesta suhteesta, joka on kestänyt vuosikymmeniä.
No mitäpä olet mieltä, onko kohtuutonta toivoa useampaa tapaamista ennen kuin sovitaan että ollaan parisuhteessa?
Jokainenhan saa itse määritellä omat rajansa ja kieltäytyä tapaamasta uudestaan, ellei treffikumppani suostu jättämään samalla yhteydenpitoa muihin mahdollisiin kumppaniehdokkaisiin. Mielestäni on kuitenkin suoraan sanottuna törkeää syytellä heitä, jotka tapailevat ihmisiä siinä toivossa, että jonkun kanssa tuttavuus syvenee ihastukseksi, kaikenlaisiksi pelailijoiksi tai haarovälinsä jakajiksi. Jokaisella on oikeus ihastua, tai kokea potentiaalia treffikumppanissa ihan omaan tahtiinsa. Jos itse tuntee itsensä kovin ihastuneeksi, mutta toinen haluaa pitää homman vielä kevyenä tapailuna, niin aikuinen ihminen ottaa itse tunteistaan vastuun ja jättää tarvittaessa tutustumisen siihen.
Toinen ihminen ei ole sulle mitään velkaa vain koska tapasitte ja sinä ihastuit.
On hyvin vaikea antaa kategorista vastausta tuollaiseen kysymykseen, vaan asia on mielestäni niin kuin jäljempänä sanot eli jokainen määrittää omat rajansa. Suurin osa orastavista suhteista päättyy valtavan paljon pienempiinkin rajanvetoihin kuin kuvaamasi asia.
Kerran (pian palstalle tultuani useampi vuosi sitten) tein aloituksen, missä listasin syitä antamilleni pakeille sen vuoksi, että olin jostain ketjusta lukenut, miten juuri mikään syy ei näyttänyt olevan hyväksyttävän suuri syy niille siinä ketjussa. Sen vuoksi tein hieman provosoivan aloituksen ja sain lähemmäs tuhat alapeukkua lopulta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto on seurustelupäätös?
Eikö säännöllinen tapailu ole enää seurustelua?
Ei näköjään, kun pitää saada tapailla muitakin samalla kun odottelee mahdollista ihastumistaan.
Mulle oli kyllä täysi yllätys, että jotkut oikeasti voi puolustellakin tällaista käytöstään. Olen toki tiennyt että jotkut miehet pitää jotain suhdetta yllä vaikka eivät ole oikeasti edes kiinnostuneita, siis yleensä ihan laastarimielessä, mutta että joku keski-ikäinen nainen ihan tosissaan selittää ettei voi tietää herääkö ihastus johonkin ihmiseen vielä joskus vai ei, ja siksi täytyy tavata monia samaan aikaan 😳
Mitä kummallista tuossa on... ihan hyvä katsoa rauhassa.
Ei aikuisella ole mitään kiirettä sitoutua.
Ei ole kyllä mitenkään normaalia alkaa tapailemaan jotakin ihmistä johon ei ole edes ihastunut. Hyi hitto.
Eihän siitä ole kyse. Jos on kiinnostusta/toiveita, voi arvioida ilman stressiä ja kartoittaa mahdollisuudet.
Siitähän tuossa nimenomaan oli kyse. Aletaan tapailla ihmistä johon ei ole ihastunut.
Ei, vaan ihastus on mahdollista ja vireillä.
Ei vain siksi että olisi joku.
Nimenomaan vain siksi että olisi joku. Ihastus syttyy, ihan väkisin yrittämättä, jos on syttyäkseen.
Ihan uteliaisuuttani kysyn: kuinka sinä selität suhteet, jotka ovat alkaneet ystävyydestä tai työkaveruudesta? Siis on tunnettu jo vaikka vuosia, eikä mitään ihastusta ole, kunnes sitten onkin.
"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.
68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."
"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.
Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.
”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.
”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."
Tästäkin puuttuu linkki. (Mikä ihme on parisuhdetiede? :D) Lehtijutuissa on paljon virheellisiä tietoja ja tämä tutkimus näemmä keskittyi sen tutkimiseen, mikä tapa johti suhteen syntymiseen eikä vaikkapa siihen, oliko tuleva suhde pitkäikäinen vai väliaikainen.
Sinänsä mielenkiintoista miksi on päätetty tutkia vain sitä alkaako suhde vai ei eikä sitä onko suhde pitkäikäinen ja onnellinen. Millä sitä mahdettiin perustella? Ehkäpä syy löytyy deittipalveluista eli haluttiin tietää onko se syrjäyttänyt muita tapoja tässä mielessä. Ilman linkkiä tutkimukseen ei asiaa kuitenkaan voi arvioida.
https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/19485506211026992
"Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen."
Tässä siis se (ilmeisesti lehtijutusta referoitu) virheellinen lause. Tutkimuksessa ei sanottu mitään tuollaista.
Kirjaimellisesti tutkimuksen tiivistelmän ensimmäiset lauseet:
"Our research reveals that relationship initiation studies published in popular journals (Study 1) and cited in popular textbooks (Study 2) overwhelmingly focus on romance that sparks between strangers and largely overlook romance that develops between friends. This limited focus might be justified if friends-first initiation was rare or undesirable, but our research reveals the opposite. In a meta-analysis of seven samples of university students and crowdsourced adults (Study 3; N = 1,897), two thirds reported friends-first initiation, and friends-first initiation was the preferred method of initiation among university students (Study 4)."
ainakin 2/3 syntyneestä parisuhteesta ovat siis alkaneet jo ennalta tuttujen ihmisten kesken. Eikö silloin voi sanoa, että tuntemattomien päätyminen yhteen on epätodennäköisempi tie (<1/3)
Kyllä, näinhän itsekin epäilin jo ensimmäisessä viestissäni tähän ketjuun. Nyt oli kyse siitä miten minua epäilytti lehtijutun väite siitä, että tutkimus olisi väittänyt jotain kategorista alkuhuumasta. Ja mitään sellaistahan tutkimuksessa ei sanottu. Ei tässäkään tutkimuksessa.
nyt en kyllä löydä sitäkään kohtaa missä olisi alkuhuumasta väitetty yhtään mitäään tämän tutkimuksen pohjalta. Noin niin kuin akateemikoksi luet erikoisesti kuvittelemisiasi sisältöjä tekstin joukkoon. Tutkimuksesta uutisoitiin ihan puhtaasti argumentein: useimmat suhteet alkavat ystävyydestä, harvemmin suhteet alkavat tuikituntemattomien kohtaamisesta, vaikka useista parisuhteisiin liittyvistä julkaisuista näin voisi kuvitella.
Viihdekulttuurihan keskittyy näihin sattumakohtaamisiin ja äkillisiin rakastumisiin, siitä se virhekäsitys on varmaan syntynyt.
En ole vielä akateemikoksi päätynyt ja tuskin päädynkään :) Tuosta voit katsoa ketä he tieteen osalta ovat.
https://www.aka.fi/tietoa-suomen-akatemiasta/tietoa-meista/tieteen-akat…
Minusta tuntuu, ettet ymmärrä mitä kirjoitan, joten en jatka tästä enempää. Enemmistö toivon mukaan ymmärsi mitä kirjoitin.
Kyllä, me muut ymmärsimme 😊 ja hyvä olikin lukea pitkästä aikaa asiantuntevaa kommentointia.
Kiva kun kirjoitit tuon, koska on hyvin turhauttavaa kirjoittaa viesti ja huomata, että kukaan ei ainakaan ilmoita ymmärtäneensä pointtia.
Kärsivällisesti jaksat, hatunnosto! Itselläni kommentointi hiipuu, kun ensin joku kysyy jotain, minä vastaan oman kokemukseni "sininen", ja joku jaksaa jankuttaa, että oikeasti siinä luki "punainen".
Hetken jaksan ajatella että hän nyt vaan ymmärsi väärin, hetken jaksan yrittää oikaista. Sitten sitä huomaa että vastapuoli ei ymmärtänyt väärin, vaan vääntelee tarkoituksella.
Mutta, jos kestävästä parisuhteesta puhutaan, niin eihän se siitä kiinni ole miten suhde alkaa. Vaan siitä miten se jatkuu, miten suhtaudutaan ongelmiin ja kriiseihin, miten niistä päästään yli. SE on ratkaisevaa, kun suhteen kestävyydestä puhutaan.
Aivan, suhteen jatko on ratkaiseva, matchin syntyminen on merkittävää tutkimusta kenties enemmän syntyvyyden kannalta. Eli miten lyhytjännitteisempi ja kevyempi deittailu on muuttanut pariutumista. Keskustelun perusteella moni paheksuu syvästi niitä, jotka deittailevat kevyemmin "katsotaan, katsotaan" -periaatteella useampia ja painottaa varhaista sitoutumista kuten ennen deittipalveluja. Itsellänikin on vanhempana ihmisenä se käsitys, että suhde alkaa, kun on muutama kerta tavattu kahden ilman että mistään seurustelusta tarvitsee sopia. Se oli ennen tapana, mutta deittipalvelut ovat tuota kaavaa muuttaneet? Olen siis viimeksi ollut sinkku kasarilla, niistä entisajoista puhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto on seurustelupäätös?
Eikö säännöllinen tapailu ole enää seurustelua?
Ei näköjään, kun pitää saada tapailla muitakin samalla kun odottelee mahdollista ihastumistaan.
Mulle oli kyllä täysi yllätys, että jotkut oikeasti voi puolustellakin tällaista käytöstään. Olen toki tiennyt että jotkut miehet pitää jotain suhdetta yllä vaikka eivät ole oikeasti edes kiinnostuneita, siis yleensä ihan laastarimielessä, mutta että joku keski-ikäinen nainen ihan tosissaan selittää ettei voi tietää herääkö ihastus johonkin ihmiseen vielä joskus vai ei, ja siksi täytyy tavata monia samaan aikaan 😳
Mitä kummallista tuossa on... ihan hyvä katsoa rauhassa.
Ei aikuisella ole mitään kiirettä sitoutua.
Ei ole kyllä mitenkään normaalia alkaa tapailemaan jotakin ihmistä johon ei ole edes ihastunut. Hyi hitto.
Eihän siitä ole kyse. Jos on kiinnostusta/toiveita, voi arvioida ilman stressiä ja kartoittaa mahdollisuudet.
Siitähän tuossa nimenomaan oli kyse. Aletaan tapailla ihmistä johon ei ole ihastunut.
Ei, vaan ihastus on mahdollista ja vireillä.
Ei vain siksi että olisi joku.
Nimenomaan vain siksi että olisi joku. Ihastus syttyy, ihan väkisin yrittämättä, jos on syttyäkseen.
Ihan uteliaisuuttani kysyn: kuinka sinä selität suhteet, jotka ovat alkaneet ystävyydestä tai työkaveruudesta? Siis on tunnettu jo vaikka vuosia, eikä mitään ihastusta ole, kunnes sitten onkin.
"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.
68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."
"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.
Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.
”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.
”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."
Tästäkin puuttuu linkki. (Mikä ihme on parisuhdetiede? :D) Lehtijutuissa on paljon virheellisiä tietoja ja tämä tutkimus näemmä keskittyi sen tutkimiseen, mikä tapa johti suhteen syntymiseen eikä vaikkapa siihen, oliko tuleva suhde pitkäikäinen vai väliaikainen.
Sinänsä mielenkiintoista miksi on päätetty tutkia vain sitä alkaako suhde vai ei eikä sitä onko suhde pitkäikäinen ja onnellinen. Millä sitä mahdettiin perustella? Ehkäpä syy löytyy deittipalveluista eli haluttiin tietää onko se syrjäyttänyt muita tapoja tässä mielessä. Ilman linkkiä tutkimukseen ei asiaa kuitenkaan voi arvioida.
https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/19485506211026992
"Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen."
Tässä siis se (ilmeisesti lehtijutusta referoitu) virheellinen lause. Tutkimuksessa ei sanottu mitään tuollaista.
Kirjaimellisesti tutkimuksen tiivistelmän ensimmäiset lauseet:
"Our research reveals that relationship initiation studies published in popular journals (Study 1) and cited in popular textbooks (Study 2) overwhelmingly focus on romance that sparks between strangers and largely overlook romance that develops between friends. This limited focus might be justified if friends-first initiation was rare or undesirable, but our research reveals the opposite. In a meta-analysis of seven samples of university students and crowdsourced adults (Study 3; N = 1,897), two thirds reported friends-first initiation, and friends-first initiation was the preferred method of initiation among university students (Study 4)."
ainakin 2/3 syntyneestä parisuhteesta ovat siis alkaneet jo ennalta tuttujen ihmisten kesken. Eikö silloin voi sanoa, että tuntemattomien päätyminen yhteen on epätodennäköisempi tie (<1/3)
Kyllä, näinhän itsekin epäilin jo ensimmäisessä viestissäni tähän ketjuun. Nyt oli kyse siitä miten minua epäilytti lehtijutun väite siitä, että tutkimus olisi väittänyt jotain kategorista alkuhuumasta. Ja mitään sellaistahan tutkimuksessa ei sanottu. Ei tässäkään tutkimuksessa.
nyt en kyllä löydä sitäkään kohtaa missä olisi alkuhuumasta väitetty yhtään mitäään tämän tutkimuksen pohjalta. Noin niin kuin akateemikoksi luet erikoisesti kuvittelemisiasi sisältöjä tekstin joukkoon. Tutkimuksesta uutisoitiin ihan puhtaasti argumentein: useimmat suhteet alkavat ystävyydestä, harvemmin suhteet alkavat tuikituntemattomien kohtaamisesta, vaikka useista parisuhteisiin liittyvistä julkaisuista näin voisi kuvitella.
Viihdekulttuurihan keskittyy näihin sattumakohtaamisiin ja äkillisiin rakastumisiin, siitä se virhekäsitys on varmaan syntynyt.
En ole vielä akateemikoksi päätynyt ja tuskin päädynkään :) Tuosta voit katsoa ketä he tieteen osalta ovat.
https://www.aka.fi/tietoa-suomen-akatemiasta/tietoa-meista/tieteen-akat…
Minusta tuntuu, ettet ymmärrä mitä kirjoitan, joten en jatka tästä enempää. Enemmistö toivon mukaan ymmärsi mitä kirjoitin.
Kyllä, me muut ymmärsimme 😊 ja hyvä olikin lukea pitkästä aikaa asiantuntevaa kommentointia.
herttaista, vastaat itsellesi taputtaen omaa olkapäätäsi.
Oliko sulla niitä tutkimuksia osoittaa jonka mukaan salamaihastumisesta alkanut suhde kestää aivan samalla tavalla kuin rauhallisempaan tahtiin tutustumisella alkanut? Jossain siellä tutkimusten vinossa pinossa?
Tuolla edellä onkin yhtä tuoretta amerikkalaistutkimusta siteerattu jonka mukaan nopea emotionaalinen kiinnittyminen ennakoi epästabiilia suhdetta voimakkaammin kuin mikään muu suhteen alkuvaiheen piirteistä.
Ei. Minä vastasin hänelle. Hän ei vastannut itselleen. Nyt se foliohattu pois päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto on seurustelupäätös?
Eikö säännöllinen tapailu ole enää seurustelua?
Ei näköjään, kun pitää saada tapailla muitakin samalla kun odottelee mahdollista ihastumistaan.
Mulle oli kyllä täysi yllätys, että jotkut oikeasti voi puolustellakin tällaista käytöstään. Olen toki tiennyt että jotkut miehet pitää jotain suhdetta yllä vaikka eivät ole oikeasti edes kiinnostuneita, siis yleensä ihan laastarimielessä, mutta että joku keski-ikäinen nainen ihan tosissaan selittää ettei voi tietää herääkö ihastus johonkin ihmiseen vielä joskus vai ei, ja siksi täytyy tavata monia samaan aikaan 😳
Mitä kummallista tuossa on... ihan hyvä katsoa rauhassa.
Ei aikuisella ole mitään kiirettä sitoutua.
Ei ole kyllä mitenkään normaalia alkaa tapailemaan jotakin ihmistä johon ei ole edes ihastunut. Hyi hitto.
Eihän siitä ole kyse. Jos on kiinnostusta/toiveita, voi arvioida ilman stressiä ja kartoittaa mahdollisuudet.
Siitähän tuossa nimenomaan oli kyse. Aletaan tapailla ihmistä johon ei ole ihastunut.
Ei, vaan ihastus on mahdollista ja vireillä.
Ei vain siksi että olisi joku.
Nimenomaan vain siksi että olisi joku. Ihastus syttyy, ihan väkisin yrittämättä, jos on syttyäkseen.
Ihan uteliaisuuttani kysyn: kuinka sinä selität suhteet, jotka ovat alkaneet ystävyydestä tai työkaveruudesta? Siis on tunnettu jo vaikka vuosia, eikä mitään ihastusta ole, kunnes sitten onkin.
"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.
68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."
"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.
Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.
”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.
”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."
Tästäkin puuttuu linkki. (Mikä ihme on parisuhdetiede? :D) Lehtijutuissa on paljon virheellisiä tietoja ja tämä tutkimus näemmä keskittyi sen tutkimiseen, mikä tapa johti suhteen syntymiseen eikä vaikkapa siihen, oliko tuleva suhde pitkäikäinen vai väliaikainen.
Sinänsä mielenkiintoista miksi on päätetty tutkia vain sitä alkaako suhde vai ei eikä sitä onko suhde pitkäikäinen ja onnellinen. Millä sitä mahdettiin perustella? Ehkäpä syy löytyy deittipalveluista eli haluttiin tietää onko se syrjäyttänyt muita tapoja tässä mielessä. Ilman linkkiä tutkimukseen ei asiaa kuitenkaan voi arvioida.
https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/19485506211026992
"Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen."
Tässä siis se (ilmeisesti lehtijutusta referoitu) virheellinen lause. Tutkimuksessa ei sanottu mitään tuollaista.
Kirjaimellisesti tutkimuksen tiivistelmän ensimmäiset lauseet:
"Our research reveals that relationship initiation studies published in popular journals (Study 1) and cited in popular textbooks (Study 2) overwhelmingly focus on romance that sparks between strangers and largely overlook romance that develops between friends. This limited focus might be justified if friends-first initiation was rare or undesirable, but our research reveals the opposite. In a meta-analysis of seven samples of university students and crowdsourced adults (Study 3; N = 1,897), two thirds reported friends-first initiation, and friends-first initiation was the preferred method of initiation among university students (Study 4)."
ainakin 2/3 syntyneestä parisuhteesta ovat siis alkaneet jo ennalta tuttujen ihmisten kesken. Eikö silloin voi sanoa, että tuntemattomien päätyminen yhteen on epätodennäköisempi tie (<1/3)
Kyllä, näinhän itsekin epäilin jo ensimmäisessä viestissäni tähän ketjuun. Nyt oli kyse siitä miten minua epäilytti lehtijutun väite siitä, että tutkimus olisi väittänyt jotain kategorista alkuhuumasta. Ja mitään sellaistahan tutkimuksessa ei sanottu. Ei tässäkään tutkimuksessa.
nyt en kyllä löydä sitäkään kohtaa missä olisi alkuhuumasta väitetty yhtään mitäään tämän tutkimuksen pohjalta. Noin niin kuin akateemikoksi luet erikoisesti kuvittelemisiasi sisältöjä tekstin joukkoon. Tutkimuksesta uutisoitiin ihan puhtaasti argumentein: useimmat suhteet alkavat ystävyydestä, harvemmin suhteet alkavat tuikituntemattomien kohtaamisesta, vaikka useista parisuhteisiin liittyvistä julkaisuista näin voisi kuvitella.
Viihdekulttuurihan keskittyy näihin sattumakohtaamisiin ja äkillisiin rakastumisiin, siitä se virhekäsitys on varmaan syntynyt.
En ole vielä akateemikoksi päätynyt ja tuskin päädynkään :) Tuosta voit katsoa ketä he tieteen osalta ovat.
https://www.aka.fi/tietoa-suomen-akatemiasta/tietoa-meista/tieteen-akat…
Minusta tuntuu, ettet ymmärrä mitä kirjoitan, joten en jatka tästä enempää. Enemmistö toivon mukaan ymmärsi mitä kirjoitin.
Kyllä, me muut ymmärsimme 😊 ja hyvä olikin lukea pitkästä aikaa asiantuntevaa kommentointia.
herttaista, vastaat itsellesi taputtaen omaa olkapäätäsi.
Oliko sulla niitä tutkimuksia osoittaa jonka mukaan salamaihastumisesta alkanut suhde kestää aivan samalla tavalla kuin rauhallisempaan tahtiin tutustumisella alkanut? Jossain siellä tutkimusten vinossa pinossa?
Tuolla edellä onkin yhtä tuoretta amerikkalaistutkimusta siteerattu jonka mukaan nopea emotionaalinen kiinnittyminen ennakoi epästabiilia suhdetta voimakkaammin kuin mikään muu suhteen alkuvaiheen piirteistä.
Kyllä se oli joku muu, en minä itse :) Olen kirjoittanut jo ainakin pari kertaa kiintymyssuhdetyyleistä, joten en enää toista niitä. Omaan silmään ei ole tässä keskustelussa sattunut ketään, joka olisi väittänyt, että "salamaihastumisesta alkanut suhde kestänyt aivan samalla tavalla kuin rauhallisempaan tahtiin tutustumisella alkanut". Moni kyllä on kertonut oman kokemuksensa sellaisesta suhteesta, joka on kestänyt vuosikymmeniä.
No mitäpä olet mieltä, onko kohtuutonta toivoa useampaa tapaamista ennen kuin sovitaan että ollaan parisuhteessa?
Jokainenhan saa itse määritellä omat rajansa ja kieltäytyä tapaamasta uudestaan, ellei treffikumppani suostu jättämään samalla yhteydenpitoa muihin mahdollisiin kumppaniehdokkaisiin. Mielestäni on kuitenkin suoraan sanottuna törkeää syytellä heitä, jotka tapailevat ihmisiä siinä toivossa, että jonkun kanssa tuttavuus syvenee ihastukseksi, kaikenlaisiksi pelailijoiksi tai haarovälinsä jakajiksi. Jokaisella on oikeus ihastua, tai kokea potentiaalia treffikumppanissa ihan omaan tahtiinsa. Jos itse tuntee itsensä kovin ihastuneeksi, mutta toinen haluaa pitää homman vielä kevyenä tapailuna, niin aikuinen ihminen ottaa itse tunteistaan vastuun ja jättää tarvittaessa tutustumisen siihen.
Toinen ihminen ei ole sulle mitään velkaa vain koska tapasitte ja sinä ihastuit.
Sivusta sanon, että jätä nyt jo toi aihe. Sua selvästi veetuttaa joku menneisyyden asia, jonka olet kokenut "pakotuksena" tai jotain, en tiedä mitä. Täällä suurin osa tietää, mitä on ihastua heti. Siitä on sitten joidenkin kohdalla jatkettu välittömästi sänkyyn ja avioliittoon ja joidenkin kohdalla on seurusteltu jonkun aikaa ensin. "Tapailu" käsitteenä tuntuu olevan suurimmalle osalle outo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto on seurustelupäätös?
Eikö säännöllinen tapailu ole enää seurustelua?
Ei näköjään, kun pitää saada tapailla muitakin samalla kun odottelee mahdollista ihastumistaan.
Mulle oli kyllä täysi yllätys, että jotkut oikeasti voi puolustellakin tällaista käytöstään. Olen toki tiennyt että jotkut miehet pitää jotain suhdetta yllä vaikka eivät ole oikeasti edes kiinnostuneita, siis yleensä ihan laastarimielessä, mutta että joku keski-ikäinen nainen ihan tosissaan selittää ettei voi tietää herääkö ihastus johonkin ihmiseen vielä joskus vai ei, ja siksi täytyy tavata monia samaan aikaan 😳
Mitä kummallista tuossa on... ihan hyvä katsoa rauhassa.
Ei aikuisella ole mitään kiirettä sitoutua.
Ei ole kyllä mitenkään normaalia alkaa tapailemaan jotakin ihmistä johon ei ole edes ihastunut. Hyi hitto.
Eihän siitä ole kyse. Jos on kiinnostusta/toiveita, voi arvioida ilman stressiä ja kartoittaa mahdollisuudet.
Siitähän tuossa nimenomaan oli kyse. Aletaan tapailla ihmistä johon ei ole ihastunut.
Ei, vaan ihastus on mahdollista ja vireillä.
Ei vain siksi että olisi joku.
Nimenomaan vain siksi että olisi joku. Ihastus syttyy, ihan väkisin yrittämättä, jos on syttyäkseen.
Ihan uteliaisuuttani kysyn: kuinka sinä selität suhteet, jotka ovat alkaneet ystävyydestä tai työkaveruudesta? Siis on tunnettu jo vaikka vuosia, eikä mitään ihastusta ole, kunnes sitten onkin.
"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.
68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."
"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.
Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.
”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.
”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."
Tästäkin puuttuu linkki. (Mikä ihme on parisuhdetiede? :D) Lehtijutuissa on paljon virheellisiä tietoja ja tämä tutkimus näemmä keskittyi sen tutkimiseen, mikä tapa johti suhteen syntymiseen eikä vaikkapa siihen, oliko tuleva suhde pitkäikäinen vai väliaikainen.
Sinänsä mielenkiintoista miksi on päätetty tutkia vain sitä alkaako suhde vai ei eikä sitä onko suhde pitkäikäinen ja onnellinen. Millä sitä mahdettiin perustella? Ehkäpä syy löytyy deittipalveluista eli haluttiin tietää onko se syrjäyttänyt muita tapoja tässä mielessä. Ilman linkkiä tutkimukseen ei asiaa kuitenkaan voi arvioida.
https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/19485506211026992
"Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen."
Tässä siis se (ilmeisesti lehtijutusta referoitu) virheellinen lause. Tutkimuksessa ei sanottu mitään tuollaista.
Kirjaimellisesti tutkimuksen tiivistelmän ensimmäiset lauseet:
"Our research reveals that relationship initiation studies published in popular journals (Study 1) and cited in popular textbooks (Study 2) overwhelmingly focus on romance that sparks between strangers and largely overlook romance that develops between friends. This limited focus might be justified if friends-first initiation was rare or undesirable, but our research reveals the opposite. In a meta-analysis of seven samples of university students and crowdsourced adults (Study 3; N = 1,897), two thirds reported friends-first initiation, and friends-first initiation was the preferred method of initiation among university students (Study 4)."
ainakin 2/3 syntyneestä parisuhteesta ovat siis alkaneet jo ennalta tuttujen ihmisten kesken. Eikö silloin voi sanoa, että tuntemattomien päätyminen yhteen on epätodennäköisempi tie (<1/3)
Kyllä, näinhän itsekin epäilin jo ensimmäisessä viestissäni tähän ketjuun. Nyt oli kyse siitä miten minua epäilytti lehtijutun väite siitä, että tutkimus olisi väittänyt jotain kategorista alkuhuumasta. Ja mitään sellaistahan tutkimuksessa ei sanottu. Ei tässäkään tutkimuksessa.
nyt en kyllä löydä sitäkään kohtaa missä olisi alkuhuumasta väitetty yhtään mitäään tämän tutkimuksen pohjalta. Noin niin kuin akateemikoksi luet erikoisesti kuvittelemisiasi sisältöjä tekstin joukkoon. Tutkimuksesta uutisoitiin ihan puhtaasti argumentein: useimmat suhteet alkavat ystävyydestä, harvemmin suhteet alkavat tuikituntemattomien kohtaamisesta, vaikka useista parisuhteisiin liittyvistä julkaisuista näin voisi kuvitella.
Viihdekulttuurihan keskittyy näihin sattumakohtaamisiin ja äkillisiin rakastumisiin, siitä se virhekäsitys on varmaan syntynyt.
En ole vielä akateemikoksi päätynyt ja tuskin päädynkään :) Tuosta voit katsoa ketä he tieteen osalta ovat.
https://www.aka.fi/tietoa-suomen-akatemiasta/tietoa-meista/tieteen-akat…
Minusta tuntuu, ettet ymmärrä mitä kirjoitan, joten en jatka tästä enempää. Enemmistö toivon mukaan ymmärsi mitä kirjoitin.
Kyllä, me muut ymmärsimme 😊 ja hyvä olikin lukea pitkästä aikaa asiantuntevaa kommentointia.
herttaista, vastaat itsellesi taputtaen omaa olkapäätäsi.
Oliko sulla niitä tutkimuksia osoittaa jonka mukaan salamaihastumisesta alkanut suhde kestää aivan samalla tavalla kuin rauhallisempaan tahtiin tutustumisella alkanut? Jossain siellä tutkimusten vinossa pinossa?
Tuolla edellä onkin yhtä tuoretta amerikkalaistutkimusta siteerattu jonka mukaan nopea emotionaalinen kiinnittyminen ennakoi epästabiilia suhdetta voimakkaammin kuin mikään muu suhteen alkuvaiheen piirteistä.
Kyllä se oli joku muu, en minä itse :) Olen kirjoittanut jo ainakin pari kertaa kiintymyssuhdetyyleistä, joten en enää toista niitä. Omaan silmään ei ole tässä keskustelussa sattunut ketään, joka olisi väittänyt, että "salamaihastumisesta alkanut suhde kestänyt aivan samalla tavalla kuin rauhallisempaan tahtiin tutustumisella alkanut". Moni kyllä on kertonut oman kokemuksensa sellaisesta suhteesta, joka on kestänyt vuosikymmeniä.
No mitäpä olet mieltä, onko kohtuutonta toivoa useampaa tapaamista ennen kuin sovitaan että ollaan parisuhteessa?
Jokainenhan saa itse määritellä omat rajansa ja kieltäytyä tapaamasta uudestaan, ellei treffikumppani suostu jättämään samalla yhteydenpitoa muihin mahdollisiin kumppaniehdokkaisiin. Mielestäni on kuitenkin suoraan sanottuna törkeää syytellä heitä, jotka tapailevat ihmisiä siinä toivossa, että jonkun kanssa tuttavuus syvenee ihastukseksi, kaikenlaisiksi pelailijoiksi tai haarovälinsä jakajiksi. Jokaisella on oikeus ihastua, tai kokea potentiaalia treffikumppanissa ihan omaan tahtiinsa. Jos itse tuntee itsensä kovin ihastuneeksi, mutta toinen haluaa pitää homman vielä kevyenä tapailuna, niin aikuinen ihminen ottaa itse tunteistaan vastuun ja jättää tarvittaessa tutustumisen siihen.
Toinen ihminen ei ole sulle mitään velkaa vain koska tapasitte ja sinä ihastuit.
On hyvin vaikea antaa kategorista vastausta tuollaiseen kysymykseen, vaan asia on mielestäni niin kuin jäljempänä sanot eli jokainen määrittää omat rajansa. Suurin osa orastavista suhteista päättyy valtavan paljon pienempiinkin rajanvetoihin kuin kuvaamasi asia.
Kerran (pian palstalle tultuani useampi vuosi sitten) tein aloituksen, missä listasin syitä antamilleni pakeille sen vuoksi, että olin jostain ketjusta lukenut, miten juuri mikään syy ei näyttänyt olevan hyväksyttävän suuri syy niille siinä ketjussa. Sen vuoksi tein hieman provosoivan aloituksen ja sain lähemmäs tuhat alapeukkua lopulta :)
Eikö tuossa ole pieni ristiriita? Et pysty kategorisesti sanomaan onko kohtuutonta haluta useampaa tapaamista ennen seurustelusuhteen julistamista, mutta kuitenkin tunnistat, että jokainen määrittelee itse omat rajansa.
Eli jos henkilö a ilmaisee ettei ole valmis seurustelemaan ja jättämään kaikkea muuta yhteydenpitoa muihin kumppaniehdokkaisiin kolmansien treffien jälkeen ja henkilö b ei voi tätä hyväksyä, niin eikö tilanteessa molemmat ole velvollisia määrittelemään omat rajansa?
Olen välillisesti elänyt mukana niin järkyttävässä suhdepainostuksessa, että siksi karvat nousee heti pystyyn siitä kun sätitään hitaammin lämpeävää ja pyritään syyllistämällä saamaan hänet rikkomaan omat rajansa. Sitä ei ehkä nämä turvallisessa parisuhteen satamassa parhaiten viihtyvät ymmärrä ennen kuin se osuu omalle kohdalle. Jos tapaileminen, tutustuminen, kutsukoon sitä jokainen itselleen mieluisimmalla nimityksellä, alkaa sillä että pitäisi olla valmis määrittelemään suhde, ennen kuin edes tunnetaan, käy helposti niin että sitä suuremmalla syyllä jää katselemaan ja aprikoimaan että onko tämä nyt ihminen kenen kanssa uskaltaa jatkaa pidemmälle. Vaikka muuten kiinnostavalta vaikuttaisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Täällä suurin osa tietää, mitä on ihastua heti. Siitä on sitten joidenkin kohdalla jatkettu välittömästi sänkyyn ja avioliittoon ja joidenkin kohdalla on seurusteltu jonkun aikaa ensin."
Ja silti kukaan ei pysty selittämään mikä sen heti ihastuksen sitten herätti. No joku sanoi, että mukava juttukumppani ja kiinnostunut katse.
Montakohan ihastusta joka sammui kun opittiin tuntemaan on yhtä sellaista kohti, josta syntyy pitkäaikainen suhde.. Muistan joskus kun ihastus oli herkässä. Sen saattoi pilata jo se kun poika avasi suunsa tai tuli kouluun rumissa farkuissa. Joistain toki tuli seukkausta. Yksi ystävä on 15 v ihastuksensa kanssa yhä kimpassa, 30 vuotta myöhemmin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ulkoista miestyyppiä ollenkaan. On ollut pitkää ja lyhyttä, vaaleaa ja tummaa. Huoliteltua ja erähenkistä. Urheilullista ja dad-bodya. 5 viritystä koko elämän aikana ja kaikki ihan eri muotista ulkoisesti.
Mihin voisin ihastua ensimmäisellä tapaamisella kun jutellaan harrastuksista, perheestä ja työstä?
Joku on loukkaantunut siitä että ulkonäköä esitetään yhtenä tekijänä kun ei sillä kuulemma ole mitään merkitystä. Mikä se konkretia sitten on mihin ihastuu täysin uudessa tuttavuudessa?
Ei jumalauta sä olet tyhmä. Edelleen jankutat tuosta ulkonäöstä eikä vain mene millään jakeluun. Miten sä oikeasti pärjäät elämässä ja töissä, kun olet noin helvetin tyhmä?!
Miksi et sinä viisauttasi vastaa kysymykseen? Mihin konkreettisesti ihastutaan ihmisessä jonka on tuntenut muutaman tunnin?
Asiaan on vastattu jo moneen kertaan, mutta ei vain mene jakeluun. Ei me muut voida sille mitään, että sä olet tyhmä ja ihmisillä pelaava testailija joka tarvitsee muka kuukausia, että voi ihastua. Et edes ymmärrä miten kuvottavaa sun testailusi on! Olet sairas tyyppi, Normaali ihminen ei ala edes tapailla ketään, jos ei ole tästä mitenkään kiinnostunut.
Jakeluun ei myöskään näytä menevän se, että ei kaikki ihastumiset alkaa jollakin vi tun tindertreffeillä. Ihmisiä tavataan muuallakin vi tun ääliö!
ensinnäkin en ole testaillut ketään ja toiseksi tunsin hyvinkin tämän pitkäaikaisen siippani ennen kuin tuli sitä "ihastusta".
Mun väitteeni on, ettei niillä ensimmäisillä tinder treffeillä tarvitse ihastua, eikä vielä toisillakaan, jotta suhteesta voisi kehittyä jotain. Sinä koet toisin, niin sinä varmaan osaat kertoa mihin siinä ensimmäisillä tai toisilla tinder treffeillä sitten pitää ihastua, mikä ei voisi tulla esille vasta syvemmän tutustumisen myötä.
Minä en todellakaan ihastu nopeasti, menihän puolisooni ihastumisessakin monen vuoden lähes päivittäinen tapaaminen.
Sinä veit toiselta naiselta miehen, vaikket ollut alkuun edes ihastunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ulkoista miestyyppiä ollenkaan. On ollut pitkää ja lyhyttä, vaaleaa ja tummaa. Huoliteltua ja erähenkistä. Urheilullista ja dad-bodya. 5 viritystä koko elämän aikana ja kaikki ihan eri muotista ulkoisesti.
Mihin voisin ihastua ensimmäisellä tapaamisella kun jutellaan harrastuksista, perheestä ja työstä?
Joku on loukkaantunut siitä että ulkonäköä esitetään yhtenä tekijänä kun ei sillä kuulemma ole mitään merkitystä. Mikä se konkretia sitten on mihin ihastuu täysin uudessa tuttavuudessa?
Ei jumalauta sä olet tyhmä. Edelleen jankutat tuosta ulkonäöstä eikä vain mene millään jakeluun. Miten sä oikeasti pärjäät elämässä ja töissä, kun olet noin helvetin tyhmä?!
Miksi et sinä viisauttasi vastaa kysymykseen? Mihin konkreettisesti ihastutaan ihmisessä jonka on tuntenut muutaman tunnin?
Asiaan on vastattu jo moneen kertaan, mutta ei vain mene jakeluun. Ei me muut voida sille mitään, että sä olet tyhmä ja ihmisillä pelaava testailija joka tarvitsee muka kuukausia, että voi ihastua. Et edes ymmärrä miten kuvottavaa sun testailusi on! Olet sairas tyyppi, Normaali ihminen ei ala edes tapailla ketään, jos ei ole tästä mitenkään kiinnostunut.
Jakeluun ei myöskään näytä menevän se, että ei kaikki ihastumiset alkaa jollakin vi tun tindertreffeillä. Ihmisiä tavataan muuallakin vi tun ääliö!
ensinnäkin en ole testaillut ketään ja toiseksi tunsin hyvinkin tämän pitkäaikaisen siippani ennen kuin tuli sitä "ihastusta".
Mun väitteeni on, ettei niillä ensimmäisillä tinder treffeillä tarvitse ihastua, eikä vielä toisillakaan, jotta suhteesta voisi kehittyä jotain. Sinä koet toisin, niin sinä varmaan osaat kertoa mihin siinä ensimmäisillä tai toisilla tinder treffeillä sitten pitää ihastua, mikä ei voisi tulla esille vasta syvemmän tutustumisen myötä.
Minä en todellakaan ihastu nopeasti, menihän puolisooni ihastumisessakin monen vuoden lähes päivittäinen tapaaminen.
Sinä veit toiselta naiselta miehen, vaikket ollut alkuun edes ihastunut?
??
Mihin tämä nyt liittyy? Projisoitko jotain omaa kokemustasi vai mitä ihmettä..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto on seurustelupäätös?
Eikö säännöllinen tapailu ole enää seurustelua?
Ei näköjään, kun pitää saada tapailla muitakin samalla kun odottelee mahdollista ihastumistaan.
Mulle oli kyllä täysi yllätys, että jotkut oikeasti voi puolustellakin tällaista käytöstään. Olen toki tiennyt että jotkut miehet pitää jotain suhdetta yllä vaikka eivät ole oikeasti edes kiinnostuneita, siis yleensä ihan laastarimielessä, mutta että joku keski-ikäinen nainen ihan tosissaan selittää ettei voi tietää herääkö ihastus johonkin ihmiseen vielä joskus vai ei, ja siksi täytyy tavata monia samaan aikaan 😳
Mitä kummallista tuossa on... ihan hyvä katsoa rauhassa.
Ei aikuisella ole mitään kiirettä sitoutua.
Ei ole kyllä mitenkään normaalia alkaa tapailemaan jotakin ihmistä johon ei ole edes ihastunut. Hyi hitto.
Eihän siitä ole kyse. Jos on kiinnostusta/toiveita, voi arvioida ilman stressiä ja kartoittaa mahdollisuudet.
Siitähän tuossa nimenomaan oli kyse. Aletaan tapailla ihmistä johon ei ole ihastunut.
Ei, vaan ihastus on mahdollista ja vireillä.
Ei vain siksi että olisi joku.
Nimenomaan vain siksi että olisi joku. Ihastus syttyy, ihan väkisin yrittämättä, jos on syttyäkseen.
Ihan uteliaisuuttani kysyn: kuinka sinä selität suhteet, jotka ovat alkaneet ystävyydestä tai työkaveruudesta? Siis on tunnettu jo vaikka vuosia, eikä mitään ihastusta ole, kunnes sitten onkin.
"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.
68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."
"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.
Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.
”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.
”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."
Tästäkin puuttuu linkki. (Mikä ihme on parisuhdetiede? :D) Lehtijutuissa on paljon virheellisiä tietoja ja tämä tutkimus näemmä keskittyi sen tutkimiseen, mikä tapa johti suhteen syntymiseen eikä vaikkapa siihen, oliko tuleva suhde pitkäikäinen vai väliaikainen.
Sinänsä mielenkiintoista miksi on päätetty tutkia vain sitä alkaako suhde vai ei eikä sitä onko suhde pitkäikäinen ja onnellinen. Millä sitä mahdettiin perustella? Ehkäpä syy löytyy deittipalveluista eli haluttiin tietää onko se syrjäyttänyt muita tapoja tässä mielessä. Ilman linkkiä tutkimukseen ei asiaa kuitenkaan voi arvioida.
https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/19485506211026992
"Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen."
Tässä siis se (ilmeisesti lehtijutusta referoitu) virheellinen lause. Tutkimuksessa ei sanottu mitään tuollaista.
Kirjaimellisesti tutkimuksen tiivistelmän ensimmäiset lauseet:
"Our research reveals that relationship initiation studies published in popular journals (Study 1) and cited in popular textbooks (Study 2) overwhelmingly focus on romance that sparks between strangers and largely overlook romance that develops between friends. This limited focus might be justified if friends-first initiation was rare or undesirable, but our research reveals the opposite. In a meta-analysis of seven samples of university students and crowdsourced adults (Study 3; N = 1,897), two thirds reported friends-first initiation, and friends-first initiation was the preferred method of initiation among university students (Study 4)."
ainakin 2/3 syntyneestä parisuhteesta ovat siis alkaneet jo ennalta tuttujen ihmisten kesken. Eikö silloin voi sanoa, että tuntemattomien päätyminen yhteen on epätodennäköisempi tie (<1/3)
Kyllä, näinhän itsekin epäilin jo ensimmäisessä viestissäni tähän ketjuun. Nyt oli kyse siitä miten minua epäilytti lehtijutun väite siitä, että tutkimus olisi väittänyt jotain kategorista alkuhuumasta. Ja mitään sellaistahan tutkimuksessa ei sanottu. Ei tässäkään tutkimuksessa.
nyt en kyllä löydä sitäkään kohtaa missä olisi alkuhuumasta väitetty yhtään mitäään tämän tutkimuksen pohjalta. Noin niin kuin akateemikoksi luet erikoisesti kuvittelemisiasi sisältöjä tekstin joukkoon. Tutkimuksesta uutisoitiin ihan puhtaasti argumentein: useimmat suhteet alkavat ystävyydestä, harvemmin suhteet alkavat tuikituntemattomien kohtaamisesta, vaikka useista parisuhteisiin liittyvistä julkaisuista näin voisi kuvitella.
Viihdekulttuurihan keskittyy näihin sattumakohtaamisiin ja äkillisiin rakastumisiin, siitä se virhekäsitys on varmaan syntynyt.
En ole vielä akateemikoksi päätynyt ja tuskin päädynkään :) Tuosta voit katsoa ketä he tieteen osalta ovat.
https://www.aka.fi/tietoa-suomen-akatemiasta/tietoa-meista/tieteen-akat…
Minusta tuntuu, ettet ymmärrä mitä kirjoitan, joten en jatka tästä enempää. Enemmistö toivon mukaan ymmärsi mitä kirjoitin.
Kyllä, me muut ymmärsimme 😊 ja hyvä olikin lukea pitkästä aikaa asiantuntevaa kommentointia.
herttaista, vastaat itsellesi taputtaen omaa olkapäätäsi.
Oliko sulla niitä tutkimuksia osoittaa jonka mukaan salamaihastumisesta alkanut suhde kestää aivan samalla tavalla kuin rauhallisempaan tahtiin tutustumisella alkanut? Jossain siellä tutkimusten vinossa pinossa?
Tuolla edellä onkin yhtä tuoretta amerikkalaistutkimusta siteerattu jonka mukaan nopea emotionaalinen kiinnittyminen ennakoi epästabiilia suhdetta voimakkaammin kuin mikään muu suhteen alkuvaiheen piirteistä.
Kyllä se oli joku muu, en minä itse :) Olen kirjoittanut jo ainakin pari kertaa kiintymyssuhdetyyleistä, joten en enää toista niitä. Omaan silmään ei ole tässä keskustelussa sattunut ketään, joka olisi väittänyt, että "salamaihastumisesta alkanut suhde kestänyt aivan samalla tavalla kuin rauhallisempaan tahtiin tutustumisella alkanut". Moni kyllä on kertonut oman kokemuksensa sellaisesta suhteesta, joka on kestänyt vuosikymmeniä.
No mitäpä olet mieltä, onko kohtuutonta toivoa useampaa tapaamista ennen kuin sovitaan että ollaan parisuhteessa?
Jokainenhan saa itse määritellä omat rajansa ja kieltäytyä tapaamasta uudestaan, ellei treffikumppani suostu jättämään samalla yhteydenpitoa muihin mahdollisiin kumppaniehdokkaisiin. Mielestäni on kuitenkin suoraan sanottuna törkeää syytellä heitä, jotka tapailevat ihmisiä siinä toivossa, että jonkun kanssa tuttavuus syvenee ihastukseksi, kaikenlaisiksi pelailijoiksi tai haarovälinsä jakajiksi. Jokaisella on oikeus ihastua, tai kokea potentiaalia treffikumppanissa ihan omaan tahtiinsa. Jos itse tuntee itsensä kovin ihastuneeksi, mutta toinen haluaa pitää homman vielä kevyenä tapailuna, niin aikuinen ihminen ottaa itse tunteistaan vastuun ja jättää tarvittaessa tutustumisen siihen.
Toinen ihminen ei ole sulle mitään velkaa vain koska tapasitte ja sinä ihastuit.
On hyvin vaikea antaa kategorista vastausta tuollaiseen kysymykseen, vaan asia on mielestäni niin kuin jäljempänä sanot eli jokainen määrittää omat rajansa. Suurin osa orastavista suhteista päättyy valtavan paljon pienempiinkin rajanvetoihin kuin kuvaamasi asia.
Kerran (pian palstalle tultuani useampi vuosi sitten) tein aloituksen, missä listasin syitä antamilleni pakeille sen vuoksi, että olin jostain ketjusta lukenut, miten juuri mikään syy ei näyttänyt olevan hyväksyttävän suuri syy niille siinä ketjussa. Sen vuoksi tein hieman provosoivan aloituksen ja sain lähemmäs tuhat alapeukkua lopulta :)
Eikö tuossa ole pieni ristiriita? Et pysty kategorisesti sanomaan onko kohtuutonta haluta useampaa tapaamista ennen seurustelusuhteen julistamista, mutta kuitenkin tunnistat, että jokainen määrittelee itse omat rajansa.
Eli jos henkilö a ilmaisee ettei ole valmis seurustelemaan ja jättämään kaikkea muuta yhteydenpitoa muihin kumppaniehdokkaisiin kolmansien treffien jälkeen ja henkilö b ei voi tätä hyväksyä, niin eikö tilanteessa molemmat ole velvollisia määrittelemään omat rajansa?
Olen välillisesti elänyt mukana niin järkyttävässä suhdepainostuksessa, että siksi karvat nousee heti pystyyn siitä kun sätitään hitaammin lämpeävää ja pyritään syyllistämällä saamaan hänet rikkomaan omat rajansa. Sitä ei ehkä nämä turvallisessa parisuhteen satamassa parhaiten viihtyvät ymmärrä ennen kuin se osuu omalle kohdalle. Jos tapaileminen, tutustuminen, kutsukoon sitä jokainen itselleen mieluisimmalla nimityksellä, alkaa sillä että pitäisi olla valmis määrittelemään suhde, ennen kuin edes tunnetaan, käy helposti niin että sitä suuremmalla syyllä jää katselemaan ja aprikoimaan että onko tämä nyt ihminen kenen kanssa uskaltaa jatkaa pidemmälle. Vaikka muuten kiinnostavalta vaikuttaisikin.
Kyllä, molemmat määrittelevät omat rajansa ja syy voi olla ihan miten pieni tahansa. Jos alussa syntyy noinkin isosta periaatteellisesta asiasta epäselvyyksiä ja vaikeuksia kuin siitä miten määritellään suhde, niin luvassa saattaa olla vaikeuksia myös jatkossa.
Parisuhteessa on valtavan paljon kamaa lapsuudesta asti. Voimme ajatella keskeisistä asioita aivan päinvastaisillakin tavoilla eikä sellaisesta suhteesta todennäköisesti tule hyvää suhdetta, missä jo alussa on suuria ristiriitoja ja keskenään ristiriidassa olevia rajanvetoja. Toisaalta on kyse myös rajoista. Jos vaikkapa alkaisin tapailemaan ihmistä, joka käsittää tapailun epämääräisenä aikana, jolloin tavataan myös muita ehdokkaita enkä tuntisi itseäni rakastetuksi ja arvostetuksi, niin olisi minun vastuullani ottaa riski satutetuksi tulemisesta, jos jatkan suhdetta. Jos menee niihin suhteisiin, joissa jo aluksi tuntuu pahalta, se on oma päätös, toivottavasti mahdollisimman tietoinen. Toinen osapuoli saattaa manipuloida esimerkiksi sanomalla, että "olet mustasukkainen luonne, kun et siedä minun tapailevan muitakin" tms.
Psykoterapeuttisen työskentelyn päämääränä pidetään usein tietoiseksi tulemista. On mahdollista nähdä malleja ja käsikirjoituksia, jotka ohjailevat omia tunteita ja käyttäytymistä, jolloin ei joudu manipuloiduksi ihmissuhteissaan (ainakaan yhtä helposti). Omat rajat ovat todella tärkeitä ja valmius myös puolustaa ja vartioida niitä tarvittaessa. On ikäänkuin mahdollisuus valita ne hyvät mallit ja asiat, jotka haluaa menneisyydestään säilyttää ja hylätä ne, jotka kokee vahingollisina - ja sillä tavalla muotoutuu aikuinen minuus. Ei automaattiohjauksella, vaan tiedostamalla oman toimintansa ja ottamalla siitä itse vastuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tinder ei todellakaan ole oikea paikka kuvaamasi kaltaisille ihmisille. Nyt voin toki vaan peilata omiin ja läheisten kokemuksiin, mutta siellä jokainen viestittelee useamman eri ihmisen kanssa. Käyttöliittymä on ensinnäkin jo rakennettu niin. Sinun täytyy erikseen poistaa profiilisi aktiivisuus, ettet saisi uusia viestejä. Sovelluksen koko ajatus on se, että tavataan useita ihmisiä ja katsotaan eteneekö joku tutustuminen suhteeksi. Tai ihan avoimesti etsitään seuraa lyhyeksi aikaa kerrallaan. Jos olisin tavannut ihmisen tinderissä, niin olettaisin että hän jatkaa yhteydenpitoa muihin niin kauan kunnes olemme sopineet erikseen että sovellus joutaa jo ottaa pois puhelimista. Jokainen tinderissä tavattu ihminenhän on ihan yhtä lailla tuntematon aluksi kuin me olisimme toisillemme. Olisin ikään kuin samalla viivalla heidän kaikkien kanssa, siihen kunnes olisimme tutustuneet jo vähän enemmän.
Tutustuminen jossain työssä tmv ja siinä yhteydessä treffien sopiminen on jo lähtökohtaisesti ihan eri tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ulkoista miestyyppiä ollenkaan. On ollut pitkää ja lyhyttä, vaaleaa ja tummaa. Huoliteltua ja erähenkistä. Urheilullista ja dad-bodya. 5 viritystä koko elämän aikana ja kaikki ihan eri muotista ulkoisesti.
Mihin voisin ihastua ensimmäisellä tapaamisella kun jutellaan harrastuksista, perheestä ja työstä?
Joku on loukkaantunut siitä että ulkonäköä esitetään yhtenä tekijänä kun ei sillä kuulemma ole mitään merkitystä. Mikä se konkretia sitten on mihin ihastuu täysin uudessa tuttavuudessa?
Ei jumalauta sä olet tyhmä. Edelleen jankutat tuosta ulkonäöstä eikä vain mene millään jakeluun. Miten sä oikeasti pärjäät elämässä ja töissä, kun olet noin helvetin tyhmä?!
Miksi et sinä viisauttasi vastaa kysymykseen? Mihin konkreettisesti ihastutaan ihmisessä jonka on tuntenut muutaman tunnin?
Asiaan on vastattu jo moneen kertaan, mutta ei vain mene jakeluun. Ei me muut voida sille mitään, että sä olet tyhmä ja ihmisillä pelaava testailija joka tarvitsee muka kuukausia, että voi ihastua. Et edes ymmärrä miten kuvottavaa sun testailusi on! Olet sairas tyyppi, Normaali ihminen ei ala edes tapailla ketään, jos ei ole tästä mitenkään kiinnostunut.
Jakeluun ei myöskään näytä menevän se, että ei kaikki ihastumiset alkaa jollakin vi tun tindertreffeillä. Ihmisiä tavataan muuallakin vi tun ääliö!
ensinnäkin en ole testaillut ketään ja toiseksi tunsin hyvinkin tämän pitkäaikaisen siippani ennen kuin tuli sitä "ihastusta".
Mun väitteeni on, ettei niillä ensimmäisillä tinder treffeillä tarvitse ihastua, eikä vielä toisillakaan, jotta suhteesta voisi kehittyä jotain. Sinä koet toisin, niin sinä varmaan osaat kertoa mihin siinä ensimmäisillä tai toisilla tinder treffeillä sitten pitää ihastua, mikä ei voisi tulla esille vasta syvemmän tutustumisen myötä.
Minä en todellakaan ihastu nopeasti, menihän puolisooni ihastumisessakin monen vuoden lähes päivittäinen tapaaminen.
Sinä veit toiselta naiselta miehen, vaikket ollut alkuun edes ihastunut?
Olen ihan eri tyyppi kuin tuo, jolle kysymyksesi suuntaat, mutta jos toinen on varattu, niin noinhan se tavallaan menee. Eli se joka jättää puolisonsa ottaa riskin, ettei orastava ihastus kannakaan suhteeseen asti.
Oma suhteeni alkoi yhden yön suhteesta eli pettämisestä, jonka tosin mies heti avovaimolleen kertoi. Tämän jälkeen tapailimme tiiviisti pari viikkoa ja mies jätti avovaimonsa. Olimme tosi nuoria, parikymppisiä, mutta he olivat seurustelleet nelisen vuotta vakaasti. Mies otti riskin, koska olisi voinut käydä niin, että meidän suhteemme ei loppujen lopuksi toimkaan. Mutta on se jo toiminut melkein 40 vuotta.
Itse en ole helposti rakastuvaa tyyppiä. Tuossa joku edeltävä kommentti oli kysymys siitä, mikä vieraassa ihmisessä herättää ihastuksen. Jos mietin tätä miestäni, niin se oli ulkonäkö ja fiilis mikä hänestä lähti. Kaikki kosketukset tuntuivat oikealta ja ne tuntuivat mahanpohjassa asti. Lisäksi hän oli kiinnostunut samanlaisesta musiikista ja asioista kuin itse olen, hänen ammattinsa ja opiskelunsa olivat myös mielestäni hienoja. Seuraavien päivien aikana tuli myös muita asioita esille, joiden perusteella olemme täydellinen match - sellaista ei itselläni ollut vielä sattunut, mutta mieheni avovaimo oli hyvin lähellä. Eli todella hyvä ja antoisa suhde päättyi. Ei se aina niin ole, että edeltävässä suhteessa olisi jotain isoa vikaa. Aina voi tavata vielä sopivamman.
Nyt on tuo avovaimokin ollut yli 25 vuotta kestäneessä avioliitossa uuden kumppanin kanssa ja olemme ystäviä. Ihailin kovasti tuota naista, kun hän oli jo niin nuorena niin kypsä ja otti eron niin kypsästi surren, mutta syyttämättä minua tai miestäkään siitä miten kävi. En olisi pystynyt samaan tuohon aikaan. Nykyisin pystyn jos noin kävisi minulle, olen siitä lähes sataprosenttisen varma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.
68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."
"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.
Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.
”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.
”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."
Tää on ihan perseestä. Aktiivisena seurustelijana sanoisin että ainakin persupiireissä ensin vedetään tykki lahkeesta ja pannaan ja sitten vasta krapulan hellitettyä aletaan suunnitella jatkoa. Toimi ainakin persujen kokouksessa Tampereella, jossa pääsin intiimisti seurustelemaan persumuijen kanssa koko yön ja hauskaa oli. Tosin oon kuullut että kristillisten kokouksissa meno on vielä vapaampaa.
Ei taida olla aivan ajantasainen uutinen Suomessa The independent
Jännä että jotkut kaivavat täällä käytäviin keskusteluihin tutkimustuloksia ulkomailta aivan niinkuin pitäisivät paikkansa millään tavalla.
En varmaan ole ainoa, joka hyppää nämä tutkimus-kommentit kokonaan yli. En ole ainuttakaan lukenut.
Minä taas luen ne heti ja lähes aina (kuten nytkin) tutkimus ei ole sitä mitä sen väitetään olevan, kun lukee alkuperäisen tutkimuksen. Tutkimusta käytetään usein klikkiotsikon aiheena ja siteerataan väärin lehtijutuissakin, koska ei ole harjaannusta lukea tutkimusta tai sitten tarkoitus on alun perinkin vain laatia klikkiotsikko.
Tässä tutkimuksen ilmeisesti toi ketjuun henkilö, joka tahtoi osoittaa alkuhuumasta alkaneita suhteita syyttävällä sormella ja tuomita niitä. Mutta sellaista tutkimus ei ole missään väittänyt, että alkuhuuma olisi suhteen onnistumisen tai epäonnistumisen tae. Sen sijaan on osoitettu, että alkuhuuma on rakastumisen tunteen biologinen vaste. Jos sitä ei ole, ei ole rakkauttakaan suhteen alussa. Suhdehan voi alkaa vaikka vain seksin kaipuusta tai muista syistä, jotka eivät liity rakastumiseen.
Miksi tekisin niin kun olen itsekin alkuhuumasuhteesta ja hyvin menee
Kuitenkin yleinen elämänkokemus kertoo, että salamarakastuminen vieraaseen ihmiseen ei ole se kestävin tapa aloittaa parisuhdetta..
Osoitatko muuten mikä artikkeleissa esitti taustalla olevan tutkimuksen tuloksia valheellisesti, kiitos. Kun et niin tee, osoittaa se vain sinun haluttomuuttasi noteerata yleistävä tutkimustieto koska koet sen jollain lailla kyseenalaistavan juuri sinun suhdettasi. Tämä on yleinen ajatteluvirhe- tilastollinen tutkimus pyrkii osoittamaan ilmiöitä yleistettävällä tasolla ja lähtee aina siitä että normaalijakauman ulkopuolella on myös poikkeamia.
Sinun täytyisi nyt osata lukea tutkimusta sen verran, että huomaisit, että alkuolettamuksesi on virheellinen (kohta jonka englanninkielinen sitaatti on kommentissani). Mistään valheellisuudestahan ei ole kyse, vaan tutkimus kertoo ihan selkeästi mistä se on tämän romanttisen käsikirjoituksen hallitsevan kaavan ottanut tutkimuskohteekseen.
Olen pariuhteitakin tutkinut tutkija ja tehnyt parien ja perheiden kanssa töitä vuodesta 1999, joten ihan yleisestä mielenkiinnosta näitä ketjuja seurailen. Aika paljon olen tutkimuksia lueskellut ja muutama metri löytyy kotoakin perusteoksia.
Nyt en löydä englanninkielistä sitaattia kommenteistasi, mutta ei se mitään. Luin tutkimuksen ja vastasin jo väitteeseesi.
Osoita ihmeessä meidät sellaisen tutkimuksen suuntaan joka toteaa että onnistunein reitti parisuhteeseen on treffata vieras ihminen ja sopia hänen kanssaan seurustelusta.
Olen eri, mutta ei kai tuossa tutkimuksessa käsitelty sitä, mikä oli "onnistunein" reitti parisuhteeseen. Sehän riippuu ihan siitä, missä kaikkialla joku yksilö liikuskelee päivittäin. Suuri osa liikkuu kaveriporukoissa ja toisilla taas on tapana seikkailla uusissa paikoissa ja nähdä uusia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ikinä suostuisi kenenkään naisen kanssa seurustelemaan heti ensimmäisten treffien jälkeen vaikka kuinka kolahtais sydämessä asti että nyt oli jotain tosi kivaa. Olen menossa huomenna treffeille erittäin kiinnostavan naisen kanssa ja olen jo sanonut että en ikinä halua huomenna seurustella jos tänään tapaan jonkun, vaan rauhassa pitää saada asiaa sulatella. Se on todella iso päätös, en halua vaihtaa tyttöystävää viikon välein kun nopeasti paljastuukin jotain ei niin mieluista. Esim pari kuukautta tapailua on oikein hyvä, näkee vähän paremmin mitä toinen on ja mihin ne tunteet vie. M40
Eli haluat nussia muita siltä varalta, että juttu ei toimikaan.
Miksi ihmeessä minun pitäisi nussia montaa samaan aikaan. Olen kyllä sen verran fiksu ja kiinnostava että minusta ollaan pitkäänkin kiinnostuneita. Esim vaikka tinderissä, onhan siellä kertynyt kymmenien naisten yhteystiedot puhelimeen, voin heitä käydä kaikessa rauhassa läpi ja hekin käyvät miehiä. Voin tapailla nyt Tiinan kanssa pari kuukautta ja todeta että ei ollutkaan mun juttu ja sitten laittaa viestiä Jennille että onko vielä vapaana ja kyllähän naiset ovat, aika harvinaista on se että olisi joku fiksu mies löytynyt sillä aikaa, vaikka olisikin jotain säätöä niin usein olen ollut se kiinnostavin. Yksi kerrallaan. Minulla on vaihtoehtoja ja naisten kanssa käydään tosi tärkeitä asioita läpi joilla on merkitystä. Kuka tahansa ei todellakaan kiinnosta. M40
Pyörität kymmenen naisen rinkiä aina yksi mirkku pari kuukautta kerrallaan ja "testailet" ensin Tiinaa, ei ollut sun juttu, ja sitten Jenniä? Kukin tyylillään, mutta kuulostaa siltä, että tuo tyyli ei nyt tuota tulosta. Ellet sitten halua tuollaista elämäntapaa. Mitä te käytte läpi näiden naisten kanssa? Ja aina uudestaan seuraavan kanssa : ) Kuulostaa rasittavalta elämäntyyliltä, mutta sulle varmaan sitten sopii. Eri
Mua naurattaa tuo M40. Mun kohdalla vastaavalle ukolle kävi köpelösti. Oli just toi 2-3 kuukautta kiihkeää seurustelua, ja sitten seuraava naikkonen sisään, ja mut ulos. Sitten kun se seuraava ehdokas osoittautuikin huonoksi jollain tapaa, mies alkoi soitella mua takaisin just sen 2-3 kuukauden kuluttua, niin oli kyllä helppo sanoa, ettei kuule nappaa enää, eikä edes paneta. Tiesin että olen hyvä, liian hyvä.
Naurat miehelle josta oot kuitenkin ollu innoissas aiemmin? Mulla on ainakin enemmän varalla kuin yks ettei tarvitse takaisin päin palata vaikka heillekkin yleensä kelpaa. Huomenna on treffit, mutta aukesi tälle päivälle vähän aikaa, joten yks toinen oikein hyvä nainen tinderistä, vain viestiä ja vastaus on tule vain 🥰🥰 M40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.
68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."
"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.
Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.
”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.
”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."
Tää on ihan perseestä. Aktiivisena seurustelijana sanoisin että ainakin persupiireissä ensin vedetään tykki lahkeesta ja pannaan ja sitten vasta krapulan hellitettyä aletaan suunnitella jatkoa. Toimi ainakin persujen kokouksessa Tampereella, jossa pääsin intiimisti seurustelemaan persumuijen kanssa koko yön ja hauskaa oli. Tosin oon kuullut että kristillisten kokouksissa meno on vielä vapaampaa.
Ei taida olla aivan ajantasainen uutinen Suomessa The independent
Jännä että jotkut kaivavat täällä käytäviin keskusteluihin tutkimustuloksia ulkomailta aivan niinkuin pitäisivät paikkansa millään tavalla.
En varmaan ole ainoa, joka hyppää nämä tutkimus-kommentit kokonaan yli. En ole ainuttakaan lukenut.
Minä taas luen ne heti ja lähes aina (kuten nytkin) tutkimus ei ole sitä mitä sen väitetään olevan, kun lukee alkuperäisen tutkimuksen. Tutkimusta käytetään usein klikkiotsikon aiheena ja siteerataan väärin lehtijutuissakin, koska ei ole harjaannusta lukea tutkimusta tai sitten tarkoitus on alun perinkin vain laatia klikkiotsikko.
Tässä tutkimuksen ilmeisesti toi ketjuun henkilö, joka tahtoi osoittaa alkuhuumasta alkaneita suhteita syyttävällä sormella ja tuomita niitä. Mutta sellaista tutkimus ei ole missään väittänyt, että alkuhuuma olisi suhteen onnistumisen tai epäonnistumisen tae. Sen sijaan on osoitettu, että alkuhuuma on rakastumisen tunteen biologinen vaste. Jos sitä ei ole, ei ole rakkauttakaan suhteen alussa. Suhdehan voi alkaa vaikka vain seksin kaipuusta tai muista syistä, jotka eivät liity rakastumiseen.
Miksi tekisin niin kun olen itsekin alkuhuumasuhteesta ja hyvin menee
Kuitenkin yleinen elämänkokemus kertoo, että salamarakastuminen vieraaseen ihmiseen ei ole se kestävin tapa aloittaa parisuhdetta..
Osoitatko muuten mikä artikkeleissa esitti taustalla olevan tutkimuksen tuloksia valheellisesti, kiitos. Kun et niin tee, osoittaa se vain sinun haluttomuuttasi noteerata yleistävä tutkimustieto koska koet sen jollain lailla kyseenalaistavan juuri sinun suhdettasi. Tämä on yleinen ajatteluvirhe- tilastollinen tutkimus pyrkii osoittamaan ilmiöitä yleistettävällä tasolla ja lähtee aina siitä että normaalijakauman ulkopuolella on myös poikkeamia.
Sinun täytyisi nyt osata lukea tutkimusta sen verran, että huomaisit, että alkuolettamuksesi on virheellinen (kohta jonka englanninkielinen sitaatti on kommentissani). Mistään valheellisuudestahan ei ole kyse, vaan tutkimus kertoo ihan selkeästi mistä se on tämän romanttisen käsikirjoituksen hallitsevan kaavan ottanut tutkimuskohteekseen.
Olen pariuhteitakin tutkinut tutkija ja tehnyt parien ja perheiden kanssa töitä vuodesta 1999, joten ihan yleisestä mielenkiinnosta näitä ketjuja seurailen. Aika paljon olen tutkimuksia lueskellut ja muutama metri löytyy kotoakin perusteoksia.
Nyt en löydä englanninkielistä sitaattia kommenteistasi, mutta ei se mitään. Luin tutkimuksen ja vastasin jo väitteeseesi.
Osoita ihmeessä meidät sellaisen tutkimuksen suuntaan joka toteaa että onnistunein reitti parisuhteeseen on treffata vieras ihminen ja sopia hänen kanssaan seurustelusta.
Olen eri, mutta ei kai tuossa tutkimuksessa käsitelty sitä, mikä oli "onnistunein" reitti parisuhteeseen. Sehän riippuu ihan siitä, missä kaikkialla joku yksilö liikuskelee päivittäin. Suuri osa liikkuu kaveriporukoissa ja toisilla taas on tapana seikkailla uusissa paikoissa ja nähdä uusia ihmisiä.
Perhebarometri 2024 osoittaa tämän vähän kiertäen: suurempi osa tuoreista suhteista on solmittu treffipalvelussa tapaamisen kautta kuin pitkään kestäneistä suhteista. Mitä pidempään suhde on kestänyt, sitä varmemmin se on solmittu alunperin aiemman tutustumisen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ulkoista miestyyppiä ollenkaan. On ollut pitkää ja lyhyttä, vaaleaa ja tummaa. Huoliteltua ja erähenkistä. Urheilullista ja dad-bodya. 5 viritystä koko elämän aikana ja kaikki ihan eri muotista ulkoisesti.
Mihin voisin ihastua ensimmäisellä tapaamisella kun jutellaan harrastuksista, perheestä ja työstä?
Joku on loukkaantunut siitä että ulkonäköä esitetään yhtenä tekijänä kun ei sillä kuulemma ole mitään merkitystä. Mikä se konkretia sitten on mihin ihastuu täysin uudessa tuttavuudessa?
Ei jumalauta sä olet tyhmä. Edelleen jankutat tuosta ulkonäöstä eikä vain mene millään jakeluun. Miten sä oikeasti pärjäät elämässä ja töissä, kun olet noin helvetin tyhmä?!
Miksi et sinä viisauttasi vastaa kysymykseen? Mihin konkreettisesti ihastutaan ihmisessä jonka on tuntenut muutaman tunnin?
Asiaan on vastattu jo moneen kertaan, mutta ei vain mene jakeluun. Ei me muut voida sille mitään, että sä olet tyhmä ja ihmisillä pelaava testailija joka tarvitsee muka kuukausia, että voi ihastua. Et edes ymmärrä miten kuvottavaa sun testailusi on! Olet sairas tyyppi, Normaali ihminen ei ala edes tapailla ketään, jos ei ole tästä mitenkään kiinnostunut.
Jakeluun ei myöskään näytä menevän se, että ei kaikki ihastumiset alkaa jollakin vi tun tindertreffeillä. Ihmisiä tavataan muuallakin vi tun ääliö!
ensinnäkin en ole testaillut ketään ja toiseksi tunsin hyvinkin tämän pitkäaikaisen siippani ennen kuin tuli sitä "ihastusta".
Mun väitteeni on, ettei niillä ensimmäisillä tinder treffeillä tarvitse ihastua, eikä vielä toisillakaan, jotta suhteesta voisi kehittyä jotain. Sinä koet toisin, niin sinä varmaan osaat kertoa mihin siinä ensimmäisillä tai toisilla tinder treffeillä sitten pitää ihastua, mikä ei voisi tulla esille vasta syvemmän tutustumisen myötä.
Minä en todellakaan ihastu nopeasti, menihän puolisooni ihastumisessakin monen vuoden lähes päivittäinen tapaaminen.
Sinä veit toiselta naiselta miehen, vaikket ollut alkuun edes ihastunut?
Olen ihan eri tyyppi kuin tuo, jolle kysymyksesi suuntaat, mutta jos toinen on varattu, niin noinhan se tavallaan menee. Eli se joka jättää puolisonsa ottaa riskin, ettei orastava ihastus kannakaan suhteeseen asti.
Oma suhteeni alkoi yhden yön suhteesta eli pettämisestä, jonka tosin mies heti avovaimolleen kertoi. Tämän jälkeen tapailimme tiiviisti pari viikkoa ja mies jätti avovaimonsa. Olimme tosi nuoria, parikymppisiä, mutta he olivat seurustelleet nelisen vuotta vakaasti. Mies otti riskin, koska olisi voinut käydä niin, että meidän suhteemme ei loppujen lopuksi toimkaan. Mutta on se jo toiminut melkein 40 vuotta.
Itse en ole helposti rakastuvaa tyyppiä. Tuossa joku edeltävä kommentti oli kysymys siitä, mikä vieraassa ihmisessä herättää ihastuksen. Jos mietin tätä miestäni, niin se oli ulkonäkö ja fiilis mikä hänestä lähti. Kaikki kosketukset tuntuivat oikealta ja ne tuntuivat mahanpohjassa asti. Lisäksi hän oli kiinnostunut samanlaisesta musiikista ja asioista kuin itse olen, hänen ammattinsa ja opiskelunsa olivat myös mielestäni hienoja. Seuraavien päivien aikana tuli myös muita asioita esille, joiden perusteella olemme täydellinen match - sellaista ei itselläni ollut vielä sattunut, mutta mieheni avovaimo oli hyvin lähellä. Eli todella hyvä ja antoisa suhde päättyi. Ei se aina niin ole, että edeltävässä suhteessa olisi jotain isoa vikaa. Aina voi tavata vielä sopivamman.
Nyt on tuo avovaimokin ollut yli 25 vuotta kestäneessä avioliitossa uuden kumppanin kanssa ja olemme ystäviä. Ihailin kovasti tuota naista, kun hän oli jo niin nuorena niin kypsä ja otti eron niin kypsästi surren, mutta syyttämättä minua tai miestäkään siitä miten kävi. En olisi pystynyt samaan tuohon aikaan. Nykyisin pystyn jos noin kävisi minulle, olen siitä lähes sataprosenttisen varma.
Minä olen 47v ja jos mua mies pettäisi, niin helvetti olisi irti. Mies ei todellakaan pääsisi helpolla, että tuollaisen paskan tempun teki.
Parempi pysyä yksin koska miehet ovat suurin osa kusipäitä.
Kyllä se oli joku muu, en minä itse :) Olen kirjoittanut jo ainakin pari kertaa kiintymyssuhdetyyleistä, joten en enää toista niitä. Omaan silmään ei ole tässä keskustelussa sattunut ketään, joka olisi väittänyt, että "salamaihastumisesta alkanut suhde kestänyt aivan samalla tavalla kuin rauhallisempaan tahtiin tutustumisella alkanut". Moni kyllä on kertonut oman kokemuksensa sellaisesta suhteesta, joka on kestänyt vuosikymmeniä.