Miten sen kunnollisen miehen löytää - mahdoton tehtävä

Vierailija kirjoitti:

"Tiedän, minä olen valintani näiden miesten suhteen tehnyt ja pieleen on mennyt. Mistä sen tietää aluksi, että mitä pitäisi varoa ja huomioida? Kukaan ei olisi olettanut näiden miesten esim pettävän, mutta niin vaan kaikki on langennut samantien. "

Itselläni on sen verran vahvaa traumabondingia, etten lähde mihinkään uusiin ihmissuhteisiin, ennen kuin voin paremmin.

Taustalla aivan liiskattu itsetunto ja ajatus, etten ansaitse mitään hyvää.

Yksin olen ollut jo vuosia, ja on tämä parempaa kuin hakata päätään seinään huonoissa suhteissa.

Kahdesta huonosta on tosiaan joo se vähemmän huono, mutta ei hyvä tämäkään. Enkä enää uskalla edes toivoa, että tämäkään omalla kohdalla nostaa itsetuntoa koska se vaatisi hyviä kokemuksia ja tässä niitä ei tule minkäänlaisia. Ymmärrän kyllä, että usein se tilaisuus tekee varkaan ja kun en itsekään itseäni arvosta terveellä tavalla niin miten sitten mieskään arvostaisi. Jotenkin sitä on saanut miehen pettämisenkin käännettyä omaksi syyksi ja onhan se varmaan tottakin, koska jos osaisi olla terveellä tavalla itsevarma niin mieskin varmaan kokisi, että noissa puuhissa satuttaa itselleen tärkeää ihmistä ja olisi vaara menettää jotain mitä ei halua menettää.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti hankala löytää sopivaa tuossa iässä. Hyvä mies, kuten minä, joka on ollut naimisissa 37 vuotta alle 60-vuotiaana, arvostaa menneisyyttä, yhdessä tehtyjä asioita ja lapsia enemmän kuin minkäänlaista "perstyrkkystä". Arvomaailmaltani olen konservatiivinen siinä mielessä, että pidän perhettä ja omaisuutta tärkeinä asioina elämässä. Kaverini ja ystäväni ovat myös hyvin samankaltaisia ja heillä myös pitkä avioliitto. Hyväksyn muunlaiset näkökulmat, mutta en voisi ikinä kuvitella ryhtyväni edes kaveeraamaan vasemmistolaisen arvomaailman omaavan ihmisen kanssa, oli kyse miehestä tai naisesta. Joten jos vinkkiä haluat, niin kannattaa hakeutua hieman konservatiivisempien ihmisten seuraan ja muistaa se, että vaikka henkilö olisi tapaamishetkellä aivan ihana, hänestä voi tulla täysin paska ja toisinpäin. 

Sinä et tarvitse muuta kuin potkun persuuksille oikeistosi kanssa

KUNNOLLINEN MIES=KATOAVA LUONNONVARA

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota insinööri tai IT-alan mies. Ovat keskivertoa kunnollisempia kuin muut. 

IT-alalla on varmasti eniten ikisinkku-miehiä, koska kunnollisuus. Naiset eivät tykkää kunnollisista miehistä. Ja varsinkaan ne kunnolliset miehet eivät jaksa katella naisia, jotka aina kohtelevat niitä kunnollisia miehiä huonosti ja sim...ppaavat jänniksiä. T: IT-alalla oleva ikisinkkumies 40v.

Höpön höpön. Olen IT-alalla ja oikein hyvin olen kelvannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joka vuosi tapahtuu 14000 eroa, eli 7000 miestä vapautuu markkinoille, niin eivät ne kaikki voi kaistapäisiä olla. 

Jos eroja tapahtuu 14 000, niin eikö miehiä vapaudu sen 14 000 kpl (paitsi että osa pareista on ehkä samaa sukupuolta)? Oletan, että yksi ero = yksi pariskunta, jolloin 14 000 eroa koskee 28 000 ihmistä.

Paitsi, että aika moni niistä 14 000 miehestä on tajunnut, että naisen kanssa eläminen on yhtä vi ttua ja ne eroaa aina lopulta. Miksi panostaa niihin kun yksinolo on kuitenkin lopputulos.

Sellaista se on kun aivan liian moni mies pariutuu itselleen vääränlaisen kumppanin kanssa. koska priorisoi naisessa sellaisia ominaisuuksia joilla ei onnellisen, rennon ja mutkattoman yhteiselon suhteen ole minkäänlaista merkitystä. Sitten kun samalla vielä viittaa kintaalla esim sille ettei ajatus- ja arvomaailma oikein ole samalla taajuudella niin onpa tosiaan ihme että suhde päättyy eroon ja mies on yksin. Se etenkin on todella huono idea panostaa suhteen siten, että esittää jotain roolihahmoa samalla odottaen, että nainen muuttuu ja sitten ei tarvitse enää esittää jotain muuta mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdoton tehtävä. Baareista ja kapakoista sitä ei löydä. Juoppoja ei kannata ottaa, ne pettää ja valehtelee aina. Mielenterveyden haasteet ovat myös Red flag sillä nämä ovat myös pettäviä ja itsetuntoaan kohottavia paskiaisia. Pahimpia ovat narskut puhumattakaan sairaista psykopaateista.  Kunnollisia miehiä on, ne sitoutuvat hyvin parisuhteeseen ja perheeseen eivätkä ole itsekkäitä mulkkuja. 

Kunnollisia miehiä varmasti on ja tässä ei pidä antaa ulkonäön pettää. Eli parempi vähän hiljainen kuin se äänekäs kukkoilija,vaikka siihen ihastutaankin.

Hiljaisuus tai puheliaisuus ei kyllä paljoa kerro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joka vuosi tapahtuu 14000 eroa, eli 7000 miestä vapautuu markkinoille, niin eivät ne kaikki voi kaistapäisiä olla. 

Jos eroja tapahtuu 14 000, niin eikö miehiä vapaudu sen 14 000 kpl (paitsi että osa pareista on ehkä samaa sukupuolta)? Oletan, että yksi ero = yksi pariskunta, jolloin 14 000 eroa koskee 28 000 ihmistä.

Paitsi, että aika moni niistä 14 000 miehestä on tajunnut, että naisen kanssa eläminen on yhtä vi ttua ja ne eroaa aina lopulta. Miksi panostaa niihin kun yksinolo on kuitenkin lopputulos.

No hei, tällä palstalla miehet ja naiset voimaantuvat ja elävät kaikki yksin mökissä keskellä metsää shamaaniloitsujen kera metsän antimilla eläen

Vierailija kirjoitti:

Mistäkö tunnistaa pettäjän. Omasta ja tuttavien kokemuksista tiedän, että traumataustaiset miehet pettää. Kai ne on jo niin epävakaaseen elämään tottunu etteivät pysty sitoutumaan.

Toinen ryhmä on naisvaltaisella alalla työskentelevät miehet kun tilaisuuksia paljon tarjolla ja tietävät mikä naisia kiinnostaa.

Se ehkä kaikista herkin pettäjä on se jolle näitä tilaisuuksia pettämiselle/kertapanolle ei normaalisti avaudu vaikka yritystä ja halua sellaiselle olisi aina ollut. Sitten jos/kun sellainen tulee niin eihän sitä vaan voi jättää käyttämättä.

En osaa sanoa muuta, kuin että älä ala suhteeseen liian nopeasti. Tutustukaa ensin muutama kuukausi. Ei sänkyyn ole mikään kiire.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tiedän, minä olen valintani näiden miesten suhteen tehnyt ja pieleen on mennyt. Mistä sen tietää aluksi, että mitä pitäisi varoa ja huomioida? Kukaan ei olisi olettanut näiden miesten esim pettävän, mutta niin vaan kaikki on langennut samantien. "

Itselläni on sen verran vahvaa traumabondingia, etten lähde mihinkään uusiin ihmissuhteisiin, ennen kuin voin paremmin.

Taustalla aivan liiskattu itsetunto ja ajatus, etten ansaitse mitään hyvää.

Yksin olen ollut jo vuosia, ja on tämä parempaa kuin hakata päätään seinään huonoissa suhteissa.

Kahdesta huonosta on tosiaan joo se vähemmän huono, mutta ei hyvä tämäkään. Enkä enää uskalla edes toivoa, että tämäkään omalla kohdalla nostaa itsetuntoa koska se vaatisi hyviä kokemuksia ja tässä niitä ei tule minkäänlaisia. Ymmärrän kyllä, että usein se tilaisuus tekee varkaan ja kun en itsekään itseäni arvosta terveellä tavalla niin miten sitten mieskään arvostaisi. Jotenkin sitä on saanut miehen pettämisenkin käännettyä omaksi syyksi ja onhan se varmaan tottakin, koska jos osaisi olla terveellä tavalla itsevarma niin mieskin varmaan kokisi, että noissa puuhissa satuttaa itselleen tärkeää ihmistä ja olisi vaara menettää jotain mitä ei halua menettää.

Hyviä kokemuksia voi tulla myös ilman parisuhdetta.

Alkaen siitä, että alkaa itse arvostaa itseään.

Ei mikään helppo juttu, olen yhä alkutekijöissä näin vuosien jälkeenkin, enkä tiedä olenko enää koskaan parisuhteessa.

 Koko parisuhde ei tosin enää edes kiinnosta, niin jotain edistystä ainakin tapahtunut.

Meni tässä vuosia, ennenkuin olin valmis edes myöntämään, että voisin tarvita ihan ammattiapua omien ajatuksieni ja toimintamallieni kanssa. 

Eletään aikoja jolloin kunnollinen mies ostaa selänraaputtimen. 

Vierailija kirjoitti:

Kun kilttis ei kelpaa!

Joopajoo. Itse luulin löytäneeni sen kiltin miehen, jo toistamiseen. Ensimmäisen kohdalla jaksoin uskoa siihen mielikuvaan mitä hän itsestään tarjosi, ja suljin vuosiksi silmät kaikelta haukkumiselta, loukkaamiselta ja katoamistempuilta, koska hänhän oli kiltti. Toinen oli entistä pahempi vedättäjä, tiesi tästä taustastani ja kovaan ääneen julisti kuinka hän on sitä ja tätä, rehellinen, tunnollinen, luotettava, kunnollinen, naisia arvostava... uskoin kyllä, koska hän oli ujo ja rauhallinen, hyvin erilainen kuin edellinen. Mutta mitä vielä, hän paljastui lopulta kaiken sanomansa vastakohdaksi. Siis kaiken. Hän valehteli menoistaan, oli muka stressaavia ylitöitä, harrastuskerhossaan käyntiä, mutta olikin muita naisia ja piilojuopottelua. Minä vielä tuin ja kannustin. Töitäkin oli paljon vähemmän kun oli väittänyt. Kaikki ylevät harrastuksensa oli täysin keksittyjä, valehteli miellyttääkseen minua. Pikkuhiljaa alkoi paljastua myös naisia ja muitakin halveksuvia asenteita ja aggressiivisuutta. Yllättävän pitkään osasi vetää rooliaan, vaikka koko sen ajan jokin vaivasi minua. Luulin vain että olen edellisen suhteen takia vainoharhainen. Olikin lopulta täysin eri ihminen kuin mitä oli esittänyt. Itki vielä perään, että hän on vain niin kiltti, että esitti koska haluaa olla mieliksi. Outo käsitys kiltteydestä.

Vierailija kirjoitti:

Eletään aikoja jolloin kunnollinen mies ostaa selänraaputtimen. 

Ihanko itse siihen kykenee? Ei tarvitse vaimoa tai äitiä sitä ostamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdoton tehtävä. Baareista ja kapakoista sitä ei löydä. Juoppoja ei kannata ottaa, ne pettää ja valehtelee aina. Mielenterveyden haasteet ovat myös Red flag sillä nämä ovat myös pettäviä ja itsetuntoaan kohottavia paskiaisia. Pahimpia ovat narskut puhumattakaan sairaista psykopaateista.  Kunnollisia miehiä on, ne sitoutuvat hyvin parisuhteeseen ja perheeseen eivätkä ole itsekkäitä mulkkuja. 

Kunnollisia miehiä varmasti on ja tässä ei pidä antaa ulkonäön pettää. Eli parempi vähän hiljainen kuin se äänekäs kukkoilija,vaikka siihen ihastutaankin.

Nuo äänekkäät elvistelijät ja muut pullistelijat on aina ollut itselle ihan no-no mutta en silti löytänyt hyvää ja kunnollista miestä jonka kanssa elämänsä olisi voinut jakaa. Omaan miesmakuun on just tuollaiset hiljaiset ja ei-niin-suositut "siipimiehet", mutta näiden makuun ei vaikuttanut olevan vastaavanlainen eli hiljainen ja ei-niin-suosittu nainen. Lisäksi jäi kuva, että juuri tämä miestyyppi on aika konservatiivinen eikä halua naisen tekevän aloitetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eletään aikoja jolloin kunnollinen mies ostaa selänraaputtimen. 

Ihanko itse siihen kykenee? Ei tarvitse vaimoa tai äitiä sitä ostamaan?

No ei tietenkään silloin, en voikaan ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdoton tehtävä. Baareista ja kapakoista sitä ei löydä. Juoppoja ei kannata ottaa, ne pettää ja valehtelee aina. Mielenterveyden haasteet ovat myös Red flag sillä nämä ovat myös pettäviä ja itsetuntoaan kohottavia paskiaisia. Pahimpia ovat narskut puhumattakaan sairaista psykopaateista.  Kunnollisia miehiä on, ne sitoutuvat hyvin parisuhteeseen ja perheeseen eivätkä ole itsekkäitä mulkkuja. 

Kunnollisia miehiä varmasti on ja tässä ei pidä antaa ulkonäön pettää. Eli parempi vähän hiljainen kuin se äänekäs kukkoilija,vaikka siihen ihastutaankin.

Äänekkäästä sentään tietää mitä se ajattelee. Hiljainen voi hautoa ties mitä katkeruuksia ja vihaa sisällään. Been there done that. Ei enää tuppisuuta.

Vierailija kirjoitti:

En pysynyt laskuissa, monestako suhteesta olet jo eronnut. Ehkä siinä syy, miksi kunnolliset miehet eivät enää sinusta kiinnostu. Liian monen kanssa ollut sillai.

Samaa mieltä. Järvi on soutamisesta jo kulunut.

"Jotenkin sitä on saanut miehen pettämisenkin käännettyä omaksi syyksi ja onhan se varmaan tottakin, koska jos osaisi olla terveellä tavalla itsevarma niin mieskin varmaan kokisi, että noissa puuhissa satuttaa itselleen tärkeää ihmistä ja olisi vaara menettää jotain mitä ei halua menettää."

Oikeastaan tiivistettynä, miksen edes mieti parisuhteita, ennenkuin itse voin hyvin.

En pidä itseäni mitenkään tärkeänä tai arvokkaana, ja suhteessa saan äkkiä läheisriippuvuuden piirteitä. Eli roikun toisessa, vaikka mitä huonoa tekisi, koska eroaminen näyttäisi minun taas epäonnistuneen. Sitten lopulta nämä tyypit yleensä jättäneet minut itse.

Olen siis ollut suhteissa aivan täysi ovimatto, tarpeenani ollut vain saada kunnioitusta ja välittämistä, mutta eipä sitä noista lähtökohdista ole ollut noissa suhteissa ikinä tulossa. 

Yksin on ollut rauhallista. Helppo ajatustasolla olisi päättää olla tekemättä samoja virheitä, mutta en luota itseeni asiassa pätkääkään, niin varmuuden vuoksi olen mieluummin yksin vielä vuosia, ehkä loppuelämäni.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, minä olen valintani näiden miesten suhteen tehnyt ja pieleen on mennyt. Mistä sen tietää aluksi, että mitä pitäisi varoa ja huomioida? Kukaan ei olisi olettanut näiden miesten esim pettävän, mutta niin vaan kaikki on langennut samantien. Kyllä miehillä se biologia vetää mukanaan eikä ihminen ole yksiavioinen, tiedän. Mutta onko tosiaan niin että miehet menevät vaan sekoilleen vaistojensa perässä eikä mikään lupaus pidä? tätäkö se elämä on? Miksi edes muodostaa suhteita kun keneenkään ei voi luottaa?

 

Ap

No ei ole kaikki miehet tuollaisia. En pettäisi vaimoani vaikka tulisi kuinka hemaiseva hempukka vastaan, sen verran on kunnioitusta omaa naista kohtaan kun on kerta yhdessä luvattu olla.

Minä löysin hyvän miehen ihan tinderistä. En tiedä kävikö mulla vaan sitten epätavallisen hyvä tuuri, mutta en ehtinyt siellä edes montaa päivää olla ja hän oli ensimmäinen, jonka kanssa lähdin treffeille. Ei tarvinnut muita matcheja enää miettiä, kun sattui niin sopiva kohdalle.

Toki olin 30v ja lapseton, hän samaten. Viime vuonna mentiin naimisiin ja nyt odotellaan juuri esikoista syntyväksi, ja hän on osoittanut jo todella monella tavalla olevansa vastuullinen, omistautuva ja ihana puoliso. Ja rehellinen, ei tarvitse ikinä epäillä hänen sanomisiaan ja kaikesta voidaan puhua. Minullakin oli edellinen suhde huono ja mies pimitteli asioita (ei pettämistä kuitenkaan, mutta kaikenlaista muuta outoa), joten minulle on todella tärkeää että nykyisen mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia ja voimme luottaa toisiinme täysin.