Lue keskustelun säännöt.
Miten sen kunnollisen miehen löytää - mahdoton tehtävä
06.07.2026 |
Kaikki vinkit kehiin, miten ihmeessä löytää kunnollinen mies? Vai onko peli menetetty. Olen 40+, lapset jo teinejä/aikuisia. Olen normaali, keskiluokkainen ja ihan hyvin toimeentuleva. Harrastuksia on. Ulkonäkö ok, ei ylipainoa.
Kokemukset menneistä suhteista. JOKAINEN mies on pettänyt. Yleensä eksiensä kanssa, toisinaan löytäneet myös uusia seuralaisia. Yksi oli alkoholisti ja heitti minua kodistamme ulos, se liitto loppui siihen. Yhdessä suhteessa olin täysin yksin, eikä mies kommentoinut mihinkään mitään eikä ottanut mitään vastuutta yhteisestä kodista tms. Pari miestä eivät ole kyselleet minun asioita tai kuulumisia mitenkään.
Onko vaatimukseni aivan liian kohtuuttomia, jos toivoisin suhteelta sitä ettei mies karkaa ensimmäisen vikittelevän eksän tai muun naisen mukaan, keskustelisi ja ottaisi osaa keskusteluun ja yhteisten asioiden suunnitteluun, elämänhallinta olisi kunnossa ja olisi vaikka vähän huumoariakin. Alkon käyttökin tulisi olla hanskassa. Rikas ei tarvitse olla, mutta ei myöskään hölmöillyt raha-asioitaan. Plussa jos lapset olisi edes teini-iässä, ettei ihan pieniä, tai sitten ei lapsia ollenkaan. Ikähaitarina kelpaisi 35-55v ainakin. Ulkonäellä tai pituudella ei väliä.
Mahdoton tehtävä?
Kommentit (139)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40v mies, enkä koskaan ole ollut parisuhteessa. Ja kun luen näitä tarinoita, joissa naiset valkkaa aina jotain k...päisiä jän...n..ämiehiä, niin eipä paljoa edes kiinnostaisikaan olla. Ei näitä löytyvän täysjärkisiä naisia mistään. Ja jos löytyy, niin niillä on vaatimukset pilvissä.
En ymmärrä miten tuo on edes mahdollista. Asutko jossain Tuupovaaran perämetsässä? Mulle tulee aina baareissa joku nainen juttelemaan, mutta en tarvitse seuraa kun on jo vaimo ollut hyvin pitkään.
Et ainakaan kovin älykäs ole, etkä selvästikään ole koskaan lukenut tilastoja taikka tutkimuksia. Asun ihan pk-seudulla. Eikä mulle kyllä koskaan tule naiset juttelemaan, sillä en ole pitkä ja komea. Itse pitänyt aloitteet tehdä ja suurin osa niistä epäonnistunut. Kaikki riippuu pituudesta ja komeudesta. Sinulla on vahvistusharha + argumenttisi on anekdootti, elikä argumentointi-virhe.
Et taida olla ihan terve.
Ja sieltä hieno ad hominem! Yritä ensi kerralla vaikka perustella väitteesi. Tosin sinun henkisillä lahjoilla tuskin onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota insinööri tai IT-alan mies. Ovat keskivertoa kunnollisempia kuin muut.
IT-alalla on varmasti eniten ikisinkku-miehiä, koska kunnollisuus. Naiset eivät tykkää kunnollisista miehistä. Ja varsinkaan ne kunnolliset miehet eivät jaksa katella naisia, jotka aina kohtelevat niitä kunnollisia miehiä huonosti ja sim...ppaavat jänniksiä. T: IT-alalla oleva ikisinkkumies 40v.
Höpön höpön. Olen IT-alalla ja oikein hyvin olen kelvannut.
Sinä olet sitten poikkeustapaus tai jonkun sortin pöhisijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kilttis ei kelpaa!
Joopajoo. Itse luulin löytäneeni sen kiltin miehen, jo toistamiseen. Ensimmäisen kohdalla jaksoin uskoa siihen mielikuvaan mitä hän itsestään tarjosi, ja suljin vuosiksi silmät kaikelta haukkumiselta, loukkaamiselta ja katoamistempuilta, koska hänhän oli kiltti. Toinen oli entistä pahempi vedättäjä, tiesi tästä taustastani ja kovaan ääneen julisti kuinka hän on sitä ja tätä, rehellinen, tunnollinen, luotettava, kunnollinen, naisia arvostava... uskoin kyllä, koska hän oli ujo ja rauhallinen, hyvin erilainen kuin edellinen. Mutta mitä vielä, hän paljastui lopulta kaiken sanomansa vastakohdaksi. Siis kaiken. Hän valehteli menoistaan, oli muka stressaavia ylitöitä, harrastuskerhossaan käyntiä, mutta olikin muita naisia ja piilojuopottelua. Minä vielä tuin ja kannustin. Töitäkin oli paljon vähemmän kun oli väittänyt. Kaikki ylevät harrastuksensa oli täysin keksittyjä, valehteli miellyttääkseen minua. Pikkuhiljaa alkoi paljastua myös naisia ja muitakin halveksuvia asenteita ja aggressiivisuutta. Yllättävän pitkään osasi vetää rooliaan, vaikka koko sen ajan jokin vaivasi minua. Luulin vain että olen edellisen suhteen takia vainoharhainen. Olikin lopulta täysin eri ihminen kuin mitä oli esittänyt. Itki vielä perään, että hän on vain niin kiltti, että esitti koska haluaa olla mieliksi. Outo käsitys kiltteydestä.
Elikä olet surkea valitsemaan miehiä ja olet selkeästi onnistunut oikein HAKEUTUMAAN narsu-miesten luokse. Eivät he kilttejä ole. Jos olisitkin oikeasti kiltin miehen onnistunut tapaamaan, niin olisit jo heti tutustumis-vaiheessa käskenyt häntä painumaan h...vettiin. Ihan oma syy!
Vierailija kirjoitti:
Minä löysin hyvän miehen ihan tinderistä. En tiedä kävikö mulla vaan sitten epätavallisen hyvä tuuri, mutta en ehtinyt siellä edes montaa päivää olla ja hän oli ensimmäinen, jonka kanssa lähdin treffeille. Ei tarvinnut muita matcheja enää miettiä, kun sattui niin sopiva kohdalle.
Toki olin 30v ja lapseton, hän samaten. Viime vuonna mentiin naimisiin ja nyt odotellaan juuri esikoista syntyväksi, ja hän on osoittanut jo todella monella tavalla olevansa vastuullinen, omistautuva ja ihana puoliso. Ja rehellinen, ei tarvitse ikinä epäillä hänen sanomisiaan ja kaikesta voidaan puhua. Minullakin oli edellinen suhde huono ja mies pimitteli asioita (ei pettämistä kuitenkaan, mutta kaikenlaista muuta outoa), joten minulle on todella tärkeää että nykyisen mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia ja voimme luottaa toisiinme täysin.
Odotapa vain, kun se lapsi syntyy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kilttis ei kelpaa!
Joopajoo. Itse luulin löytäneeni sen kiltin miehen, jo toistamiseen. Ensimmäisen kohdalla jaksoin uskoa siihen mielikuvaan mitä hän itsestään tarjosi, ja suljin vuosiksi silmät kaikelta haukkumiselta, loukkaamiselta ja katoamistempuilta, koska hänhän oli kiltti. Toinen oli entistä pahempi vedättäjä, tiesi tästä taustastani ja kovaan ääneen julisti kuinka hän on sitä ja tätä, rehellinen, tunnollinen, luotettava, kunnollinen, naisia arvostava... uskoin kyllä, koska hän oli ujo ja rauhallinen, hyvin erilainen kuin edellinen. Mutta mitä vielä, hän paljastui lopulta kaiken sanomansa vastakohdaksi. Siis kaiken. Hän valehteli menoistaan, oli muka stressaavia ylitöitä, harrastuskerhossaan käyntiä, mutta olikin muita naisia ja piilojuopottelua. Minä vielä tuin ja kannustin. Töitäkin oli paljon vähemmän kun oli väittänyt. Kaikki ylevät harrastuksensa oli täysin keksittyjä, valehteli miellyttääkseen minua. Pikkuhiljaa alkoi paljastua myös naisia ja muitakin halveksuvia asenteita ja aggressiivisuutta. Yllättävän pitkään osasi vetää rooliaan, vaikka koko sen ajan jokin vaivasi minua. Luulin vain että olen edellisen suhteen takia vainoharhainen. Olikin lopulta täysin eri ihminen kuin mitä oli esittänyt. Itki vielä perään, että hän on vain niin kiltti, että esitti koska haluaa olla mieliksi. Outo käsitys kiltteydestä.
Elikä olet surkea valitsemaan miehiä ja olet selkeästi onnistunut oikein HAKEUTUMAAN narsu-miesten luokse. Eivät he kilttejä ole. Jos olisitkin oikeasti kiltin miehen onnistunut tapaamaan, niin olisit jo heti tutustumis-vaiheessa käskenyt häntä painumaan h...vettiin. Ihan oma syy!
No kerrotko sitten miten sellaisen oikeasti kiltin tunnistaa? Sehän on ketjun aiheenakin. Kumpikaan näitä ei näyttänyt alkuun mitään merkkejä narsismista (ei ollut rakkauspommitusta tai lahjontaa) tai muista ikävistä piirteistään. Molemmat vaikuttivat kilteiltä ja kunnollisilta. Eli minkälainen on oikeasti kiltti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kilttis ei kelpaa!
Joopajoo. Itse luulin löytäneeni sen kiltin miehen, jo toistamiseen. Ensimmäisen kohdalla jaksoin uskoa siihen mielikuvaan mitä hän itsestään tarjosi, ja suljin vuosiksi silmät kaikelta haukkumiselta, loukkaamiselta ja katoamistempuilta, koska hänhän oli kiltti. Toinen oli entistä pahempi vedättäjä, tiesi tästä taustastani ja kovaan ääneen julisti kuinka hän on sitä ja tätä, rehellinen, tunnollinen, luotettava, kunnollinen, naisia arvostava... uskoin kyllä, koska hän oli ujo ja rauhallinen, hyvin erilainen kuin edellinen. Mutta mitä vielä, hän paljastui lopulta kaiken sanomansa vastakohdaksi. Siis kaiken. Hän valehteli menoistaan, oli muka stressaavia ylitöitä, harrastuskerhossaan käyntiä, mutta olikin muita naisia ja piilojuopottelua. Minä vielä tuin ja kannustin. Töitäkin oli paljon vähemmän kun oli väittänyt. Kaikki ylevät harrastuksensa oli täysin keksittyjä, valehteli miellyttääkseen minua. Pikkuhiljaa alkoi paljastua myös naisia ja muitakin halveksuvia asenteita ja aggressiivisuutta. Yllättävän pitkään osasi vetää rooliaan, vaikka koko sen ajan jokin vaivasi minua. Luulin vain että olen edellisen suhteen takia vainoharhainen. Olikin lopulta täysin eri ihminen kuin mitä oli esittänyt. Itki vielä perään, että hän on vain niin kiltti, että esitti koska haluaa olla mieliksi. Outo käsitys kiltteydestä.
Elikä olet surkea valitsemaan miehiä ja olet selkeästi onnistunut oikein HAKEUTUMAAN narsu-miesten luokse. Eivät he kilttejä ole. Jos olisitkin oikeasti kiltin miehen onnistunut tapaamaan, niin olisit jo heti tutustumis-vaiheessa käskenyt häntä painumaan h...vettiin. Ihan oma syy!
No kerrotko sitten miten sellaisen oikeasti kiltin tunnistaa? Sehän on ketjun aiheenakin. Kumpikaan näitä ei näyttänyt alkuun mitään merkkejä narsismista (ei ollut rakkauspommitusta tai lahjontaa) tai muista ikävistä piirteistään. Molemmat vaikuttivat kilteiltä ja kunnollisilta. Eli minkälainen on oikeasti kiltti?
Ne oikeasti kiltit miehet ovat niitä naisille näkymättömiä miehiä, jotka tekevät työnsä ja puuhaavat sen jälkeen omia harrastuksiaan. Voin sanoa, että ei ole tullut naisilta kutsua hirveästi mihinkään. Eikä ne omat aloitteetkaan ole hirveästi johtaneet mihinkään. Ja tiedän ja tunnen muitakin samanlaisia miehiä. Eikä se sinänsä niin paha juttu olekaan, sillä lähipiirissä ja lähipiirin ulkopuolellakin melkeinpä kaikki ne parisuhteeseen päässeetkin miehet aina eroavat naisistaan, yleensä monia kertoja, eli melkein kukaan mies ei kelpaa naisille suhteeseen pitkäksi aikaa. Tosi outoa on nykyaika. Isäni ja äitini ovat sentään olleet suhteessa jo semmoset 40 vuotta suunnilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kenestäkään varmasti voi tietää etukäteen, onko hyvä vai huono. Jokaisessa ihmisryhmässä on molempia.
Mutta jos hakee kumppania ns. paremmista piireistä, niin ainakin todennäköisyys siihen kasvaa, että voi löytää paremman.
Jostain kulttuurista yms. kiinnostuneet eivät ole ihan samanlaisia kuin vaikkapa duunarit, joiden ainoat kiinnostuksen kohteet ovat usein jotkut baarit, autot ja kuntosali yms. keskiluokkaiset harrastukset ja ajanvietteet. Jos tyyppi taas on kiinnostunut vaikka ympäristöasioista, politiikasta, kirjallisuudesta, oopperasta tms., ajatus ei ehkä niin paljon seikkaile juomakokemusten ja naistenkaatamisten parissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kilttis ei kelpaa!
Joopajoo. Itse luulin löytäneeni sen kiltin miehen, jo toistamiseen. Ensimmäisen kohdalla jaksoin uskoa siihen mielikuvaan mitä hän itsestään tarjosi, ja suljin vuosiksi silmät kaikelta haukkumiselta, loukkaamiselta ja katoamistempuilta, koska hänhän oli kiltti. Toinen oli entistä pahempi vedättäjä, tiesi tästä taustastani ja kovaan ääneen julisti kuinka hän on sitä ja tätä, rehellinen, tunnollinen, luotettava, kunnollinen, naisia arvostava... uskoin kyllä, koska hän oli ujo ja rauhallinen, hyvin erilainen kuin edellinen. Mutta mitä vielä, hän paljastui lopulta kaiken sanomansa vastakohdaksi. Siis kaiken. Hän valehteli menoistaan, oli muka stressaavia ylitöitä, harrastuskerhossaan käyntiä, mutta olikin muita naisia ja piilojuopottelua. Minä vielä tuin ja kannustin. Töitäkin oli paljon vähemmän kun oli väittänyt. Kaikki ylevät harrastuksensa oli täysin keksittyjä, valehteli miellyttääkseen minua. Pikkuhiljaa alkoi paljastua myös naisia ja muitakin halveksuvia asenteita ja aggressiivisuutta. Yllättävän pitkään osasi vetää rooliaan, vaikka koko sen ajan jokin vaivasi minua. Luulin vain että olen edellisen suhteen takia vainoharhainen. Olikin lopulta täysin eri ihminen kuin mitä oli esittänyt. Itki vielä perään, että hän on vain niin kiltti, että esitti koska haluaa olla mieliksi. Outo käsitys kiltteydestä.
Elikä olet surkea valitsemaan miehiä ja olet selkeästi onnistunut oikein HAKEUTUMAAN narsu-miesten luokse. Eivät he kilttejä ole. Jos olisitkin oikeasti kiltin miehen onnistunut tapaamaan, niin olisit jo heti tutustumis-vaiheessa käskenyt häntä painumaan h...vettiin. Ihan oma syy!
No kerrotko sitten miten sellaisen oikeasti kiltin tunnistaa? Sehän on ketjun aiheenakin. Kumpikaan näitä ei näyttänyt alkuun mitään merkkejä narsismista (ei ollut rakkauspommitusta tai lahjontaa) tai muista ikävistä piirteistään. Molemmat vaikuttivat kilteiltä ja kunnollisilta. Eli minkälainen on oikeasti kiltti?
Ensin pitää hyväksyä se tosiasia, että itse tosiaan on se yhteinen nimittäjä.
Enkä siis tarkoita pahalla, samaistun sinuun niin täysin.
Kun kumppanista on alkanut tulla ikäviä piirteitä esiin, niin yleensä joku lähipiiristä on todennut, että tästä tuli outo vaikutelma. Eli jotain, mitä muut huomaavat mutta minä en.
Siksi en mene yhteenkään suhteeseen, ennenkuin olen käynyt terapiat läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa pikemminkin siltä, että sun vaatimukset miehen suhteen ovat olleet liian matalat ja olet ehkä aiemmin hyväksynyt suhteisiin miehiä aika kevyin perustein tai jäänyt niihin, vaikka varoitusmerkkejä on ollut näkyvissä. Korota rimaa.
Totta. Ei pidä kaikkia hyväksyä kumppaniksi, jotka vähänkin osoittaa kiinnostusta itseä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet menee suhteeseen seuraavista syistä:
20 -vuotiaana: Pillu.
30 -vuotiaana: Perhe ja mukulat.
40+ -vuotiaana: Ei mistään syystä.
Ja sitten te vielä ihmettelette, kun naiset ei enää halua suhteeseen teidän kanssanne😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kilttis ei kelpaa!
Joopajoo. Itse luulin löytäneeni sen kiltin miehen, jo toistamiseen. Ensimmäisen kohdalla jaksoin uskoa siihen mielikuvaan mitä hän itsestään tarjosi, ja suljin vuosiksi silmät kaikelta haukkumiselta, loukkaamiselta ja katoamistempuilta, koska hänhän oli kiltti. Toinen oli entistä pahempi vedättäjä, tiesi tästä taustastani ja kovaan ääneen julisti kuinka hän on sitä ja tätä, rehellinen, tunnollinen, luotettava, kunnollinen, naisia arvostava... uskoin kyllä, koska hän oli ujo ja rauhallinen, hyvin erilainen kuin edellinen. Mutta mitä vielä, hän paljastui lopulta kaiken sanomansa vastakohdaksi. Siis kaiken. Hän valehteli menoistaan, oli muka stressaavia ylitöitä, harrastuskerhossaan käyntiä, mutta olikin muita naisia ja piilojuopottelua. Minä vielä tuin ja kannustin. Töitäkin oli paljon vähemmän kun oli väittänyt. Kaikki ylevät harrastuksensa oli täysin keksittyjä, valehteli miellyttääkseen minua. Pikkuhiljaa alkoi paljastua myös naisia ja muitakin halveksuvia asenteita ja aggressiivisuutta. Yllättävän pitkään osasi vetää rooliaan, vaikka koko sen ajan jokin vaivasi minua. Luulin vain että olen edellisen suhteen takia vainoharhainen. Olikin lopulta täysin eri ihminen kuin mitä oli esittänyt. Itki vielä perään, että hän on vain niin kiltti, että esitti koska haluaa olla mieliksi. Outo käsitys kiltteydestä.
Elikä olet surkea valitsemaan miehiä ja olet selkeästi onnistunut oikein HAKEUTUMAAN narsu-miesten luokse. Eivät he kilttejä ole. Jos olisitkin oikeasti kiltin miehen onnistunut tapaamaan, niin olisit jo heti tutustumis-vaiheessa käskenyt häntä painumaan h...vettiin. Ihan oma syy!
No kerrotko sitten miten sellaisen oikeasti kiltin tunnistaa? Sehän on ketjun aiheenakin. Kumpikaan näitä ei näyttänyt alkuun mitään merkkejä narsismista (ei ollut rakkauspommitusta tai lahjontaa) tai muista ikävistä piirteistään. Molemmat vaikuttivat kilteiltä ja kunnollisilta. Eli minkälainen on oikeasti kiltti?
Ensin pitää hyväksyä se tosiasia, että itse tosiaan on se yhteinen nimittäjä.
Enkä siis tarkoita pahalla, samaistun sinuun niin täysin.
Kun kumppanista on alkanut tulla ikäviä piirteitä esiin, niin yleensä joku lähipiiristä on todennut, että tästä tuli outo vaikutelma. Eli jotain, mitä muut huomaavat mutta minä en.
Siksi en mene yhteenkään suhteeseen, ennenkuin olen käynyt terapiat läpi.
Itsellä on ollut päinvastoin, eli lähipiiri on ollut innoissaan näistä "hyvistä miehistä", ja ovat kehoittaneet unohtamaan epäilykseni, kun vaikuttaa niin kunnolliselta ja kivalta.
-sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kilttis ei kelpaa!
Joopajoo. Itse luulin löytäneeni sen kiltin miehen, jo toistamiseen. Ensimmäisen kohdalla jaksoin uskoa siihen mielikuvaan mitä hän itsestään tarjosi, ja suljin vuosiksi silmät kaikelta haukkumiselta, loukkaamiselta ja katoamistempuilta, koska hänhän oli kiltti. Toinen oli entistä pahempi vedättäjä, tiesi tästä taustastani ja kovaan ääneen julisti kuinka hän on sitä ja tätä, rehellinen, tunnollinen, luotettava, kunnollinen, naisia arvostava... uskoin kyllä, koska hän oli ujo ja rauhallinen, hyvin erilainen kuin edellinen. Mutta mitä vielä, hän paljastui lopulta kaiken sanomansa vastakohdaksi. Siis kaiken. Hän valehteli menoistaan, oli muka stressaavia ylitöitä, harrastuskerhossaan käyntiä, mutta olikin muita naisia ja piilojuopottelua. Minä vielä tuin ja kannustin. Töitäkin oli paljon vähemmän kun oli väittänyt. Kaikki ylevät harrastuksensa oli täysin keksittyjä, valehteli miellyttääkseen minua. Pikkuhiljaa alkoi paljastua myös naisia ja muitakin halveksuvia asenteita ja aggressiivisuutta. Yllättävän pitkään osasi vetää rooliaan, vaikka koko sen ajan jokin vaivasi minua. Luulin vain että olen edellisen suhteen takia vainoharhainen. Olikin lopulta täysin eri ihminen kuin mitä oli esittänyt. Itki vielä perään, että hän on vain niin kiltti, että esitti koska haluaa olla mieliksi. Outo käsitys kiltteydestä.
Elikä olet surkea valitsemaan miehiä ja olet selkeästi onnistunut oikein HAKEUTUMAAN narsu-miesten luokse. Eivät he kilttejä ole. Jos olisitkin oikeasti kiltin miehen onnistunut tapaamaan, niin olisit jo heti tutustumis-vaiheessa käskenyt häntä painumaan h...vettiin. Ihan oma syy!
No kerrotko sitten miten sellaisen oikeasti kiltin tunnistaa? Sehän on ketjun aiheenakin. Kumpikaan näitä ei näyttänyt alkuun mitään merkkejä narsismista (ei ollut rakkauspommitusta tai lahjontaa) tai muista ikävistä piirteistään. Molemmat vaikuttivat kilteiltä ja kunnollisilta. Eli minkälainen on oikeasti kiltti?
Ensin pitää hyväksyä se tosiasia, että itse tosiaan on se yhteinen nimittäjä.
Enkä siis tarkoita pahalla, samaistun sinuun niin täysin.
Kun kumppanista on alkanut tulla ikäviä piirteitä esiin, niin yleensä joku lähipiiristä on todennut, että tästä tuli outo vaikutelma. Eli jotain, mitä muut huomaavat mutta minä en.
Siksi en mene yhteenkään suhteeseen, ennenkuin olen käynyt terapiat läpi.
Itsellä on ollut päinvastoin, eli lähipiiri on ollut innoissaan näistä "hyvistä miehistä", ja ovat kehoittaneet unohtamaan epäilykseni, kun vaikuttaa niin kunnolliselta ja kivalta.
-sama
Eli sinulla on siis vaistot kertoneet, että jotain on oudosti.
Eli sitä kuuntelet jatkossa enemmän.
Itse olen ihmissuhteiden alussa niin sinisilmäinen, etten näe noita varoitusmerkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kilttis ei kelpaa!
Joopajoo. Itse luulin löytäneeni sen kiltin miehen, jo toistamiseen. Ensimmäisen kohdalla jaksoin uskoa siihen mielikuvaan mitä hän itsestään tarjosi, ja suljin vuosiksi silmät kaikelta haukkumiselta, loukkaamiselta ja katoamistempuilta, koska hänhän oli kiltti. Toinen oli entistä pahempi vedättäjä, tiesi tästä taustastani ja kovaan ääneen julisti kuinka hän on sitä ja tätä, rehellinen, tunnollinen, luotettava, kunnollinen, naisia arvostava... uskoin kyllä, koska hän oli ujo ja rauhallinen, hyvin erilainen kuin edellinen. Mutta mitä vielä, hän paljastui lopulta kaiken sanomansa vastakohdaksi. Siis kaiken. Hän valehteli menoistaan, oli muka stressaavia ylitöitä, harrastuskerhossaan käyntiä, mutta olikin muita naisia ja piilojuopottelua. Minä vielä tuin ja kannustin. Töitäkin oli paljon vähemmän kun oli väittänyt. Kaikki ylevät harrastuksensa oli täysin keksittyjä, valehteli miellyttääkseen minua. Pikkuhiljaa alkoi paljastua myös naisia ja muitakin halveksuvia asenteita ja aggressiivisuutta. Yllättävän pitkään osasi vetää rooliaan, vaikka koko sen ajan jokin vaivasi minua. Luulin vain että olen edellisen suhteen takia vainoharhainen. Olikin lopulta täysin eri ihminen kuin mitä oli esittänyt. Itki vielä perään, että hän on vain niin kiltti, että esitti koska haluaa olla mieliksi. Outo käsitys kiltteydestä.
Elikä olet surkea valitsemaan miehiä ja olet selkeästi onnistunut oikein HAKEUTUMAAN narsu-miesten luokse. Eivät he kilttejä ole. Jos olisitkin oikeasti kiltin miehen onnistunut tapaamaan, niin olisit jo heti tutustumis-vaiheessa käskenyt häntä painumaan h...vettiin. Ihan oma syy!
No kerrotko sitten miten sellaisen oikeasti kiltin tunnistaa? Sehän on ketjun aiheenakin. Kumpikaan näitä ei näyttänyt alkuun mitään merkkejä narsismista (ei ollut rakkauspommitusta tai lahjontaa) tai muista ikävistä piirteistään. Molemmat vaikuttivat kilteiltä ja kunnollisilta. Eli minkälainen on oikeasti kiltti?
Ne oikeasti kiltit miehet ovat niitä naisille näkymättömiä miehiä, jotka tekevät työnsä ja puuhaavat sen jälkeen omia harrastuksiaan. Voin sanoa, että ei ole tullut naisilta kutsua hirveästi mihinkään. Eikä ne omat aloitteetkaan ole hirveästi johtaneet mihinkään. Ja tiedän ja tunnen muitakin samanlaisia miehiä. Eikä se sinänsä niin paha juttu olekaan, sillä lähipiirissä ja lähipiirin ulkopuolellakin melkeinpä kaikki ne parisuhteeseen päässeetkin miehet aina eroavat naisistaan, yleensä monia kertoja, eli melkein kukaan mies ei kelpaa naisille suhteeseen pitkäksi aikaa. Tosi outoa on nykyaika. Isäni ja äitini ovat sentään olleet suhteessa jo semmoset 40 vuotta suunnilleen.
Eli siis sarjamurhaajalta vaikuttavat hyypiöt ovat niitä oikeasti kilttejä? Joku stalkkaava tuijottelija, joka soittelee nimettömiä puheluita mutta ei uskalla puhua, odottaa vain että nainen "kutsuu"? Mistä muuten tiedät että ne muut samanlaiset miehet olisivat hyviä kumppaneita, kun aika moni hissukalta vaikuttava voi olla täysi mulkku parisuhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joka vuosi tapahtuu 14000 eroa, eli 7000 miestä vapautuu markkinoille, niin eivät ne kaikki voi kaistapäisiä olla.
Jos eroja tapahtuu 14 000, niin eikö miehiä vapaudu sen 14 000 kpl (paitsi että osa pareista on ehkä samaa sukupuolta)? Oletan, että yksi ero = yksi pariskunta, jolloin 14 000 eroa koskee 28 000 ihmistä.
Paitsi, että aika moni niistä 14 000 miehestä on tajunnut, että naisen kanssa eläminen on yhtä vi ttua ja ne eroaa aina lopulta. Miksi panostaa niihin kun yksinolo on kuitenkin lopputulos.
No hei, tällä palstalla miehet ja naiset voimaantuvat ja elävät kaikki yksin mökissä keskellä metsää shamaaniloitsujen kera metsän antimilla eläen
Mä valitsin asuntoauton Välimerellä.
T N54 sinkku
Yhtä vaikeaa on kunnon miehillä kunnollisia naisia löytää.
On mielenvikaisia, läskejä, Tauoituja , Laiskoja jotka töitä viitsi tehdä on miehillä todella vaikea löytää kunnollinen tupakoimaton siisti itsensä kunnossa pitävä nainen . Se on kuulemmakuin neulaa heinä suovasta etsisi.
Aikansa kun miehet baareista ym. niitä etsii niin niitä tulee juoppoja.
Sitten ne menee ja hakee Thaimaasta kunnollisen naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kilttis ei kelpaa!
Joopajoo. Itse luulin löytäneeni sen kiltin miehen, jo toistamiseen. Ensimmäisen kohdalla jaksoin uskoa siihen mielikuvaan mitä hän itsestään tarjosi, ja suljin vuosiksi silmät kaikelta haukkumiselta, loukkaamiselta ja katoamistempuilta, koska hänhän oli kiltti. Toinen oli entistä pahempi vedättäjä, tiesi tästä taustastani ja kovaan ääneen julisti kuinka hän on sitä ja tätä, rehellinen, tunnollinen, luotettava, kunnollinen, naisia arvostava... uskoin kyllä, koska hän oli ujo ja rauhallinen, hyvin erilainen kuin edellinen. Mutta mitä vielä, hän paljastui lopulta kaiken sanomansa vastakohdaksi. Siis kaiken. Hän valehteli menoistaan, oli muka stressaavia ylitöitä, harrastuskerhossaan käyntiä, mutta olikin muita naisia ja piilojuopottelua. Minä vielä tuin ja kannustin. Töitäkin oli paljon vähemmän kun oli väittänyt. Kaikki ylevät harrastuksensa oli täysin keksittyjä, valehteli miellyttääkseen minua. Pikkuhiljaa alkoi paljastua myös naisia ja muitakin halveksuvia asenteita ja aggressiivisuutta. Yllättävän pitkään osasi vetää rooliaan, vaikka koko sen ajan jokin vaivasi minua. Luulin vain että olen edellisen suhteen takia vainoharhainen. Olikin lopulta täysin eri ihminen kuin mitä oli esittänyt. Itki vielä perään, että hän on vain niin kiltti, että esitti koska haluaa olla mieliksi. Outo käsitys kiltteydestä.
Elikä olet surkea valitsemaan miehiä ja olet selkeästi onnistunut oikein HAKEUTUMAAN narsu-miesten luokse. Eivät he kilttejä ole. Jos olisitkin oikeasti kiltin miehen onnistunut tapaamaan, niin olisit jo heti tutustumis-vaiheessa käskenyt häntä painumaan h...vettiin. Ihan oma syy!
No kerrotko sitten miten sellaisen oikeasti kiltin tunnistaa? Sehän on ketjun aiheenakin. Kumpikaan näitä ei näyttänyt alkuun mitään merkkejä narsismista (ei ollut rakkauspommitusta tai lahjontaa) tai muista ikävistä piirteistään. Molemmat vaikuttivat kilteiltä ja kunnollisilta. Eli minkälainen on oikeasti kiltti?
Ensin pitää hyväksyä se tosiasia, että itse tosiaan on se yhteinen nimittäjä.
Enkä siis tarkoita pahalla, samaistun sinuun niin täysin.
Kun kumppanista on alkanut tulla ikäviä piirteitä esiin, niin yleensä joku lähipiiristä on todennut, että tästä tuli outo vaikutelma. Eli jotain, mitä muut huomaavat mutta minä en.
Siksi en mene yhteenkään suhteeseen, ennenkuin olen käynyt terapiat läpi.
Itsellä on ollut päinvastoin, eli lähipiiri on ollut innoissaan näistä "hyvistä miehistä", ja ovat kehoittaneet unohtamaan epäilykseni, kun vaikuttaa niin kunnolliselta ja kivalta.
-sama
Eli sinulla on siis vaistot kertoneet, että jotain on oudosti.
Eli sitä kuuntelet jatkossa enemmän.
Itse olen ihmissuhteiden alussa niin sinisilmäinen, etten näe noita varoitusmerkkejä.
Saattaa olla. En vain silti tunnista vieläkään mitä ne varoitusmerkit olivat, oli vain epäilyttävä olo. Olisi mukava kuulla, jos joku tietäisi paremmin.
-sama
Kuka ihastuu ja kuka ei. Itse en ole koskaan voinut sietää noita suunapäänä olevia kukkoilijoita ja naistennaurattajia, mutta ei se onni miesten suhteen ole ollut yhtään sen parempi.