Lue keskustelun säännöt.
Kannatatko aborttia downin syndrooman takia?
10.06.2026 |
Minusta abortti 12 viikon jälkeen pitäisi sallia vain siinä tilanteessa, että lapsi on niin vaikeasti sairas että kärsisi kovista kivuista ja kuolisi pian syntymän jälkeen. En ymmärrä tätä että saat abortin vaikka 20 viikolla, vain siksi että sikiö on vammainen. Jotkut lapset saattaa paljastua vaikeasti vammaiseksi vasta taaperona, eikä sillekään mitään voi. Aina raskaaksi tullessa on ymmärrettävä se mahdollisuus, että voi saada vammaisen lapsen. Sitten miettiä, onko valmis ottamaan sen riskin.
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Down-lasten abortointi on nykyajan eugeniikkaa.
Ja mutkat suoriksi noin. On se kuitenkin armeliaampaa, kuin että annettaisi syntyä kuolemaan elinkelvottomana alkua pidemmälle. Syndroomaan liittyy monia elinvammoja. Resurssit, niin kuin kasvukaan, ei voi koskaan olla rajatonta. Tahallisesti tuotettu resurssirohmu ei ole eettinen teko. Nekin resurssit on pois elinkelpoisilta monellakin tavalla. Ja silti paradoksaalisesti asiaa "monimuotoisuuden" kannattajat perustelee eettiseksi.
Rakkaus on siitä jännä resurssi, että se lisääntyy käytettäessä. Kannattaa kokeilla.
Kun downeilta itseltään kysytään heidän tyytyväisyyttään elämäänsä, ovat he erittäin tyytyväisiä. Saako mielestäsi muitakin ihmisryhmiä eliminoida puhtaasti rahan takia?
"Kun downeilta itseltään kysytään heidän tyytyväisyyttään elämäänsä, ovat he erittäin tyytyväisiä. Saako mielestäsi muitakin ihmisryhmiä eliminoida puhtaasti rahan takia?"
Niin. Tyytyväisiä itse. Aina erityishuomioituna. Ei koskaan täysivaltaisina oman vastuun kantajina. Palveltuina ja avustettuina. Tuettuina. Huomioituna. Terveyspalveluiden oven välissä jalka jo heti syntymästä ihan erityisellä tasolla. Ja kun tarkastelet edellistä, niin huomaat, että samat asiat varmasti nostaisi normi-ihmisenkin tyytyväisyystasoa.
Ja resurssit ei tarkoita vain rahaa. Loppukädessä eniten sitä, mutta se koskee laajasti paljoa. Jostain muusta se on pois. Erityislapsen vanhemmat on yksi resurssi. Sekin on poissa toisaalta, kun sidottuna (jos edes siis itse huolehtii hoitovastuusta laitoksen sijaan) siihen lopullisesti kognitiovajeiseen ja erilaisin fyysisin puuttein varustettuun jälkikasvuun. Se resurssi on pois koko yhteisöltä jossain määrin. Ja eniten sisaruksilta (huomion antaminen, tukeminen jne.). Ja edellinen heikentää tavalla tai toisella niiden toisten mahdollisuuskirjoa ja tyytyväisyyttä. Elämänkin mittaisesti. Resurssit liittyy loppukädessä aina valintoihin. Halutaan tai ei. Moraaliposeerataan tai ei, joka ei ydinfaktaa muuksi muuta.
Vrt. koululuokkaa, jossa heikoimpiin oppijoihin kiinnitetään valtaosa huomiosta ja opettajan resurssista. Ja samalla hukataan lahjakkuutta ja heitetään lahjakkuuspotentiaaleja hukkaan, koska resurssointi ei huomioi heitä vastaavalla intensiteetillä.
Melkein toivon, että itse tai lapsesi vammautuu tai vaatii syystä tai toisesta tukea. Et toivittavasti ole tosissasi. Kaltaiseltasi pitäisi evätä kaikki verovaroin tuettu palvelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu, että se on väärin. Mutta kun katsoo millaisia jatkuvasti kärsiviä ihmisraukkoja on niin... Kauhea ristiriita.
Kävin kerran tutustumassa remontoitavaan vammaisten yksikköön. En siis nähnyt asukkaita, mutta tv:n oli paksun pleksin takana, kaikki pesuhuoneen fasiliteetit pultattu kiinni ja suojattu. Kuulemma jokaisella siinä yksikössä tulee olemaan oma hoitaja. Siis autismin kirjolla ovat ne asukkaat. En kyllä suoraan sanottuna haluaisi sellaista lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Down-lasten abortointi on nykyajan eugeniikkaa.
Ja mutkat suoriksi noin. On se kuitenkin armeliaampaa, kuin että annettaisi syntyä kuolemaan elinkelvottomana alkua pidemmälle. Syndroomaan liittyy monia elinvammoja. Resurssit, niin kuin kasvukaan, ei voi koskaan olla rajatonta. Tahallisesti tuotettu resurssirohmu ei ole eettinen teko. Nekin resurssit on pois elinkelpoisilta monellakin tavalla. Ja silti paradoksaalisesti asiaa "monimuotoisuuden" kannattajat perustelee eettiseksi.
Rakkaus on siitä jännä resurssi, että se lisääntyy käytettäessä. Kannattaa kokeilla.
Kun downeilta itseltään kysytään heidän tyytyväisyyttään elämäänsä, ovat he erittäin tyytyväisiä. Saako mielestäsi muitakin ihmisryhmiä eliminoida puhtaasti rahan takia?
"Kun downeilta itseltään kysytään heidän tyytyväisyyttään elämäänsä, ovat he erittäin tyytyväisiä. Saako mielestäsi muitakin ihmisryhmiä eliminoida puhtaasti rahan takia?"
Niin. Tyytyväisiä itse. Aina erityishuomioituna. Ei koskaan täysivaltaisina oman vastuun kantajina. Palveltuina ja avustettuina. Tuettuina. Huomioituna. Terveyspalveluiden oven välissä jalka jo heti syntymästä ihan erityisellä tasolla. Ja kun tarkastelet edellistä, niin huomaat, että samat asiat varmasti nostaisi normi-ihmisenkin tyytyväisyystasoa.
Ja resurssit ei tarkoita vain rahaa. Loppukädessä eniten sitä, mutta se koskee laajasti paljoa. Jostain muusta se on pois. Erityislapsen vanhemmat on yksi resurssi. Sekin on poissa toisaalta, kun sidottuna (jos edes siis itse huolehtii hoitovastuusta laitoksen sijaan) siihen lopullisesti kognitiovajeiseen ja erilaisin fyysisin puuttein varustettuun jälkikasvuun. Se resurssi on pois koko yhteisöltä jossain määrin. Ja eniten sisaruksilta (huomion antaminen, tukeminen jne.). Ja edellinen heikentää tavalla tai toisella niiden toisten mahdollisuuskirjoa ja tyytyväisyyttä. Elämänkin mittaisesti. Resurssit liittyy loppukädessä aina valintoihin. Halutaan tai ei. Moraaliposeerataan tai ei, joka ei ydinfaktaa muuksi muuta.
Vrt. koululuokkaa, jossa heikoimpiin oppijoihin kiinnitetään valtaosa huomiosta ja opettajan resurssista. Ja samalla hukataan lahjakkuutta ja heitetään lahjakkuuspotentiaaleja hukkaan, koska resurssointi ei huomioi heitä vastaavalla intensiteetillä.
Melkein toivon, että itse tai lapsesi vammautuu tai vaatii syystä tai toisesta tukea. Et toivittavasti ole tosissasi. Kaltaiseltasi pitäisi evätä kaikki verovaroin tuettu palvelu.
Kyllä! Kaikki tuki ja palvelut niitä tarvitseville ja nämä oman elämänsä sankarit, jotka kokevat oikeusekseen jaella verovaroja ja vaatia palveluita vain itselleen, kaikki omasta pussista hankittuna. Alkaisi varmaan kelpaamaan ihan se perusopetuskin.
Tarviiko aborttiin syyn?
Jos ei kiinnosta raskaus, se riittää. Tai pitäisi riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pera55 kirjoitti:
Edelleenkin down syndrooma ei ole syy aborttiin vai onko nyt kyse siitä että te ette vaan kestä katsella että se lapsi olisi semmonen eri näköinen
Jos siis saisitte down lapsen
Suurin osa down ihmisistä pärjää ihan hyvin elämässä kunhan saavat riittävästi tukea eivätkä jää yksin
Eikä se mun mielestä ole häpeän aihe jos tarvii apua aikuisena tai tukea
Onko sulla kokemustq downeista, kehitysvammaisista saati omista lapsista? Ei kukaan minköän pinnallisten syiden takia abortteja kannata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä "ansaitsee syntyä toivottuna" argumentti on osittain totta. En vain näe ratkaisuksi rodunjalostusta vaan aikuisten ihmisten koulutusta ja tiedon lisäämistä. Down voi olla myös toivottu ja rakastettu ja vaatii vain asennemuutosta.
Samaa argumenttia ovat varmasti käyttäneet Kiinassa tyttölapsia abortoivat. Käytännössä sitä voidaan käyttää mihin vain rodunjalostukseen kuinka pitkälle vain.
Se, ettei ole toivottu ei ole kohteen puute vaan kokijan puute. Ja siihen puutteeseen voidaan vaikuttaa. Hyvin moni downin vanhempi on alkanut tehdä somea muuttaakseen asenneilmapiiriä. Silti ihmiset eivät halua uskoa heitä tai downeja itseään vaan päättävät ulkopuolelta etteivät he ole arvokkaita ihmisiä.
Myös esim. Peltsin poika Osmo on down. Onko Peltsi sanonut, että downit pitäisi abortoida ja että Osmo on ihan hirveä taakka, jota katuu? Ohjelma keräsi huimat katsojaluvut. Ehkä juuri siksi että down ei olekaan vain negatiivinen kuluerä vaan siinä on paljon hyvää ja arvokasta annettavaksi koko yhteisölle.
Peltsi on tehnyt paljon downlasten "normalisoinnin*" eteen, kunnia siitä hänelle. Kannattaa tässä yhteydessä muistaa myös hänen rehelliset kuvauksensa ajasta Osmon syntymän jälkeen. Samaten kannattaa muistaa, että downlapsia on ihan niin kuin kaikissa vammoissa eri tasolla. Osmo tulee todennäköisesti pärjäämään hyvin, mutta kaikki eivät.
Suurin osa ihan samoin kuin Osmokin. On eriträin harvinaista että ei pärjäisi.
Silti yksikään ei pärjäisi omillaan ja vain sillä on merkitystä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Down-lasten abortointi on nykyajan eugeniikkaa.
Ja mutkat suoriksi noin. On se kuitenkin armeliaampaa, kuin että annettaisi syntyä kuolemaan elinkelvottomana alkua pidemmälle. Syndroomaan liittyy monia elinvammoja. Resurssit, niin kuin kasvukaan, ei voi koskaan olla rajatonta. Tahallisesti tuotettu resurssirohmu ei ole eettinen teko. Nekin resurssit on pois elinkelpoisilta monellakin tavalla. Ja silti paradoksaalisesti asiaa "monimuotoisuuden" kannattajat perustelee eettiseksi.
Rakkaus on siitä jännä resurssi, että se lisääntyy käytettäessä. Kannattaa kokeilla.
Kun downeilta itseltään kysytään heidän tyytyväisyyttään elämäänsä, ovat he erittäin tyytyväisiä. Saako mielestäsi muitakin ihmisryhmiä eliminoida puhtaasti rahan takia?
"Kun downeilta itseltään kysytään heidän tyytyväisyyttään elämäänsä, ovat he erittäin tyytyväisiä. Saako mielestäsi muitakin ihmisryhmiä eliminoida puhtaasti rahan takia?"
Niin. Tyytyväisiä itse. Aina erityishuomioituna. Ei koskaan täysivaltaisina oman vastuun kantajina. Palveltuina ja avustettuina. Tuettuina. Huomioituna. Terveyspalveluiden oven välissä jalka jo heti syntymästä ihan erityisellä tasolla. Ja kun tarkastelet edellistä, niin huomaat, että samat asiat varmasti nostaisi normi-ihmisenkin tyytyväisyystasoa.
Ja resurssit ei tarkoita vain rahaa. Loppukädessä eniten sitä, mutta se koskee laajasti paljoa. Jostain muusta se on pois. Erityislapsen vanhemmat on yksi resurssi. Sekin on poissa toisaalta, kun sidottuna (jos edes siis itse huolehtii hoitovastuusta laitoksen sijaan) siihen lopullisesti kognitiovajeiseen ja erilaisin fyysisin puuttein varustettuun jälkikasvuun. Se resurssi on pois koko yhteisöltä jossain määrin. Ja eniten sisaruksilta (huomion antaminen, tukeminen jne.). Ja edellinen heikentää tavalla tai toisella niiden toisten mahdollisuuskirjoa ja tyytyväisyyttä. Elämänkin mittaisesti. Resurssit liittyy loppukädessä aina valintoihin. Halutaan tai ei. Moraaliposeerataan tai ei, joka ei ydinfaktaa muuksi muuta.
Vrt. koululuokkaa, jossa heikoimpiin oppijoihin kiinnitetään valtaosa huomiosta ja opettajan resurssista. Ja samalla hukataan lahjakkuutta ja heitetään lahjakkuuspotentiaaleja hukkaan, koska resurssointi ei huomioi heitä vastaavalla intensiteetillä.
Melkein toivon, että itse tai lapsesi vammautuu tai vaatii syystä tai toisesta tukea. Et toivittavasti ole tosissasi. Kaltaiseltasi pitäisi evätä kaikki verovaroin tuettu palvelu.
Kyllä! Kaikki tuki ja palvelut niitä tarvitseville ja nämä oman elämänsä sankarit, jotka kokevat oikeusekseen jaella verovaroja ja vaatia palveluita vain itselleen, kaikki omasta pussista hankittuna. Alkaisi varmaan kelpaamaan ihan se perusopetuskin.
Niinpä. Jos lapsi on oikeasti lahjakas, hänkin tarvitsee eeityishuomiota ettei tylsisty liian helpossa opetuksessa. Sekinkö pitäisi jättää antamatta? Eikä perus lapseltakaan toisen tuki ole pois. Epäilisin että lapsi, joka kärsii toisten opetuksen tuesta, ei olekaan niin loistva kuin vanhempansa luulevat.
Muistakaa, että adoptioon antaminen on aina vaihtoehto abortille. Suomessa on monia pariskuntia odottamassa, että saisivat lapsen perheeseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata. Näen downit hyvänä asiana ja ihmisyyden monimuotoisuutena kuten adhd ja autismi. Sydäntäni särkee, että heitä syrjitään näin voimakkaasti tappaen heitä eri säännöin kuin terveitä. Raja pitäisi olla siellä 12 viikossa ja sen ylittäneillä vain jos olisi välitöntä vaaraa. Down ei kuitenkaan ole.
Itse en näe ongelmaa down lapsessa sinänsä vaan siinä että 99% heistä tulee olemaan yhteiskunnan holhottavana. Eri asia jos omalla rahalla ja ajalla hoidetaan
Höpöphöpö. Olisin enemmän huolissani sinun lasten tuen tarpeesta tolla asenteella kasvatettuina.
Heillä menee oikein hyvin. Ydinperhe arkea ja äiti ollut kotona kummankin viisi ensimmäistä elinvuotta. Nyt koulutiellä ja hyvin opinnot sujuvat. Salkkua olemme myös kummallekin kasvattaneet että ei tarvitse heti olla lainoja ottamassa korkeakouluopintoihin.
Loppui argumentit kun ad hominem?
Kyllä kannatan. Se on naisen oma päätös, eikä maailma mielestäni erityisesti tarvitse resursseja normaalia enemmän kuluttavia ja yhteiskunnalle paljon maksavia vammaisia mihinkään. Joten kyllä, minä tekisin abortin ja toivoisin muidenkin tekevän mutta se on toki jokaisen naisen oma päätös. Jos vamma on tiedossa hyvissä ajoin niin sikiön abortointi on hyvä vaihtoehto, sitä voi yrittää sitten uudelleen tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Down-lasten abortointi on nykyajan eugeniikkaa.
Ja mutkat suoriksi noin. On se kuitenkin armeliaampaa, kuin että annettaisi syntyä kuolemaan elinkelvottomana alkua pidemmälle. Syndroomaan liittyy monia elinvammoja. Resurssit, niin kuin kasvukaan, ei voi koskaan olla rajatonta. Tahallisesti tuotettu resurssirohmu ei ole eettinen teko. Nekin resurssit on pois elinkelpoisilta monellakin tavalla. Ja silti paradoksaalisesti asiaa "monimuotoisuuden" kannattajat perustelee eettiseksi.
Rakkaus on siitä jännä resurssi, että se lisääntyy käytettäessä. Kannattaa kokeilla.
Kun downeilta itseltään kysytään heidän tyytyväisyyttään elämäänsä, ovat he erittäin tyytyväisiä. Saako mielestäsi muitakin ihmisryhmiä eliminoida puhtaasti rahan takia?
"Kun downeilta itseltään kysytään heidän tyytyväisyyttään elämäänsä, ovat he erittäin tyytyväisiä. Saako mielestäsi muitakin ihmisryhmiä eliminoida puhtaasti rahan takia?"
Niin. Tyytyväisiä itse. Aina erityishuomioituna. Ei koskaan täysivaltaisina oman vastuun kantajina. Palveltuina ja avustettuina. Tuettuina. Huomioituna. Terveyspalveluiden oven välissä jalka jo heti syntymästä ihan erityisellä tasolla. Ja kun tarkastelet edellistä, niin huomaat, että samat asiat varmasti nostaisi normi-ihmisenkin tyytyväisyystasoa.
Ja resurssit ei tarkoita vain rahaa. Loppukädessä eniten sitä, mutta se koskee laajasti paljoa. Jostain muusta se on pois. Erityislapsen vanhemmat on yksi resurssi. Sekin on poissa toisaalta, kun sidottuna (jos edes siis itse huolehtii hoitovastuusta laitoksen sijaan) siihen lopullisesti kognitiovajeiseen ja erilaisin fyysisin puuttein varustettuun jälkikasvuun. Se resurssi on pois koko yhteisöltä jossain määrin. Ja eniten sisaruksilta (huomion antaminen, tukeminen jne.). Ja edellinen heikentää tavalla tai toisella niiden toisten mahdollisuuskirjoa ja tyytyväisyyttä. Elämänkin mittaisesti. Resurssit liittyy loppukädessä aina valintoihin. Halutaan tai ei. Moraaliposeerataan tai ei, joka ei ydinfaktaa muuksi muuta.
Vrt. koululuokkaa, jossa heikoimpiin oppijoihin kiinnitetään valtaosa huomiosta ja opettajan resurssista. Ja samalla hukataan lahjakkuutta ja heitetään lahjakkuuspotentiaaleja hukkaan, koska resurssointi ei huomioi heitä vastaavalla intensiteetillä.
Melkein toivon, että itse tai lapsesi vammautuu tai vaatii syystä tai toisesta tukea. Et toivittavasti ole tosissasi. Kaltaiseltasi pitäisi evätä kaikki verovaroin tuettu palvelu.
Millä perustelet omaa mielipidettäsi? Pelkkää toisen haukkumista ilman faktaa
En tiedä kuinka monta Down-laspsen perhettä te henkilökohtaisesti tunnette, mutta minä tunnen kaksi.
Tapaus yksi. Nuoret vanhemmat saivat yllättäen Down-lapsen, mitään seulontaa ei kaksikymppiselle äidille oltu tehty. He yrittivät n. puoli vuotta hoitaa monisairasta lasta kotona, mutta voimat ja taidot loppuivat kesken. Parisuhde kariutui, vanhemmat olivat aivan loppu, ja lopulta lapsi sijoitettiin sijaisperheeseen. Lapsen äiti ei koskaan toipunut traumasta, eikä enää halunut edes tavata lasta. Isä kävi joskus parin kuukauden välein tervehtimässä lasta sijaisperheesdä, kunnes lopetti senkin.
Tapaus kaksi. Vanhat vanhemmat saivat Down-lapsen. Isä oli itse monisairas ja äidillä psykologisia ongelmia ja sairauksia. Lapsi sijoitettiin Espoon Rinnekotiin, koska vanhemmat eivät kyenneet hänestä huolehtimaan. Äiti kuoli suhteellisen nuorena ja jo ikääntyvä sairas isä kävi välillä hakemassa tyttären kotiin viikonlopou-lomalle. Muistan kun isäkin kuoli miettineeni, että nyt sillä tyttärellä ei ole enää ketään muuta kuin hoitajat sen elämässä.
Pitäisi muistaa, että Down lapsilla on syntymästään asti jo monia ongelmia, esim. liian iso kieli joka pitää leikata, reikä sydämessä joka pitää leikata ym. Suu jo aiheuttaa vaikeuksia syömisen kanssa, imetys ei onnistu, ja monia muita vaikeuksia.
Eivät ne Down-lapset ole "söpöjä" kuin muutaman ensimmäisen vuoden, sen jälkeen he ovat monivammaisia aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata. Näen downit hyvänä asiana ja ihmisyyden monimuotoisuutena kuten adhd ja autismi. Sydäntäni särkee, että heitä syrjitään näin voimakkaasti tappaen heitä eri säännöin kuin terveitä. Raja pitäisi olla siellä 12 viikossa ja sen ylittäneillä vain jos olisi välitöntä vaaraa. Down ei kuitenkaan ole.
Itse en näe ongelmaa down lapsessa sinänsä vaan siinä että 99% heistä tulee olemaan yhteiskunnan holhottavana. Eri asia jos omalla rahalla ja ajalla hoidetaan
Höpöphöpö. Olisin enemmän huolissani sinun lasten tuen tarpeesta tolla asenteella kasvatettuina.
Heillä menee oikein hyvin. Ydinperhe arkea ja äiti ollut kotona kummankin viisi ensimmäistä elinvuotta. Nyt koulutiellä ja hyvin opinnot sujuvat. Salkkua olemme myös kummallekin kasvattaneet että ei tarvitse heti olla lainoja ottamassa korkeakouluopintoihin.
Loppui argumentit kun ad hominem?
Ihan kuule todistit sanani. Asennevammainen kasvattaa lapsistaan näennäisesti pärjääviä, mutta se tuen tarve kun on kaikkea muuta. Edelleen olisin heistä (ja heisän lapsistaan) enemmän huolissani kuin jonkun downin tuen tarpeesta.
Itse olisin nuorena tehnyt abortin jos ajoissa huomattu kehitysvamma. Jokaisen oma valinta kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kuinka monta Down-laspsen perhettä te henkilökohtaisesti tunnette, mutta minä tunnen kaksi.
Tapaus yksi. Nuoret vanhemmat saivat yllättäen Down-lapsen, mitään seulontaa ei kaksikymppiselle äidille oltu tehty. He yrittivät n. puoli vuotta hoitaa monisairasta lasta kotona, mutta voimat ja taidot loppuivat kesken. Parisuhde kariutui, vanhemmat olivat aivan loppu, ja lopulta lapsi sijoitettiin sijaisperheeseen. Lapsen äiti ei koskaan toipunut traumasta, eikä enää halunut edes tavata lasta. Isä kävi joskus parin kuukauden välein tervehtimässä lasta sijaisperheesdä, kunnes lopetti senkin.
Tapaus kaksi. Vanhat vanhemmat saivat Down-lapsen. Isä oli itse monisairas ja äidillä psykologisia ongelmia ja sairauksia. Lapsi sijoitettiin Espoon Rinnekotiin, koska vanhemmat eivät kyenneet hänestä huolehtimaan. Äiti kuoli suhteellisen nuorena ja jo ikääntyvä sairas isä kävi välillä hakemassa tyttären kotiin viikonlopou-lomalle. Muistan kun isäkin kuoli miettineeni, että nyt sillä tyttärellä ei ole enää ketään muuta kuin hoitajat sen elämässä.
Pitäisi muistaa, että Down lapsilla on syntymästään asti jo monia ongelmia, esim. liian iso kieli joka pitää leikata, reikä sydämessä joka pitää leikata ym. Suu jo aiheuttaa vaikeuksia syömisen kanssa, imetys ei onnistu, ja monia muita vaikeuksia.
Eivät ne Down-lapset ole "söpöjä" kuin muutaman ensimmäisen vuoden, sen jälkeen he ovat monivammaisia aikuisia.
😂😂😂 Voi luoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Down-lasten abortointi on nykyajan eugeniikkaa.
Ja mutkat suoriksi noin. On se kuitenkin armeliaampaa, kuin että annettaisi syntyä kuolemaan elinkelvottomana alkua pidemmälle. Syndroomaan liittyy monia elinvammoja. Resurssit, niin kuin kasvukaan, ei voi koskaan olla rajatonta. Tahallisesti tuotettu resurssirohmu ei ole eettinen teko. Nekin resurssit on pois elinkelpoisilta monellakin tavalla. Ja silti paradoksaalisesti asiaa "monimuotoisuuden" kannattajat perustelee eettiseksi.
Rakkaus on siitä jännä resurssi, että se lisääntyy käytettäessä. Kannattaa kokeilla.
Kun downeilta itseltään kysytään heidän tyytyväisyyttään elämäänsä, ovat he erittäin tyytyväisiä. Saako mielestäsi muitakin ihmisryhmiä eliminoida puhtaasti rahan takia?
"Kun downeilta itseltään kysytään heidän tyytyväisyyttään elämäänsä, ovat he erittäin tyytyväisiä. Saako mielestäsi muitakin ihmisryhmiä eliminoida puhtaasti rahan takia?"
Niin. Tyytyväisiä itse. Aina erityishuomioituna. Ei koskaan täysivaltaisina oman vastuun kantajina. Palveltuina ja avustettuina. Tuettuina. Huomioituna. Terveyspalveluiden oven välissä jalka jo heti syntymästä ihan erityisellä tasolla. Ja kun tarkastelet edellistä, niin huomaat, että samat asiat varmasti nostaisi normi-ihmisenkin tyytyväisyystasoa.
Ja resurssit ei tarkoita vain rahaa. Loppukädessä eniten sitä, mutta se koskee laajasti paljoa. Jostain muusta se on pois. Erityislapsen vanhemmat on yksi resurssi. Sekin on poissa toisaalta, kun sidottuna (jos edes siis itse huolehtii hoitovastuusta laitoksen sijaan) siihen lopullisesti kognitiovajeiseen ja erilaisin fyysisin puuttein varustettuun jälkikasvuun. Se resurssi on pois koko yhteisöltä jossain määrin. Ja eniten sisaruksilta (huomion antaminen, tukeminen jne.). Ja edellinen heikentää tavalla tai toisella niiden toisten mahdollisuuskirjoa ja tyytyväisyyttä. Elämänkin mittaisesti. Resurssit liittyy loppukädessä aina valintoihin. Halutaan tai ei. Moraaliposeerataan tai ei, joka ei ydinfaktaa muuksi muuta.
Vrt. koululuokkaa, jossa heikoimpiin oppijoihin kiinnitetään valtaosa huomiosta ja opettajan resurssista. Ja samalla hukataan lahjakkuutta ja heitetään lahjakkuuspotentiaaleja hukkaan, koska resurssointi ei huomioi heitä vastaavalla intensiteetillä.
Melkein toivon, että itse tai lapsesi vammautuu tai vaatii syystä tai toisesta tukea. Et toivittavasti ole tosissasi. Kaltaiseltasi pitäisi evätä kaikki verovaroin tuettu palvelu.
Kyllä! Kaikki tuki ja palvelut niitä tarvitseville ja nämä oman elämänsä sankarit, jotka kokevat oikeusekseen jaella verovaroja ja vaatia palveluita vain itselleen, kaikki omasta pussista hankittuna. Alkaisi varmaan kelpaamaan ihan se perusopetuskin.
Tuki ja peruspalvelut kyllä mutta omat tietoiset valinnat (kuten vammaisen lapsen synnyttäminen tiedosta huolimatta) erikseen, ei ole yhteiskunnan tehtävä ylläpitää kehitysvammaisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kuinka monta Down-laspsen perhettä te henkilökohtaisesti tunnette, mutta minä tunnen kaksi.
Tapaus yksi. Nuoret vanhemmat saivat yllättäen Down-lapsen, mitään seulontaa ei kaksikymppiselle äidille oltu tehty. He yrittivät n. puoli vuotta hoitaa monisairasta lasta kotona, mutta voimat ja taidot loppuivat kesken. Parisuhde kariutui, vanhemmat olivat aivan loppu, ja lopulta lapsi sijoitettiin sijaisperheeseen. Lapsen äiti ei koskaan toipunut traumasta, eikä enää halunut edes tavata lasta. Isä kävi joskus parin kuukauden välein tervehtimässä lasta sijaisperheesdä, kunnes lopetti senkin.
Tapaus kaksi. Vanhat vanhemmat saivat Down-lapsen. Isä oli itse monisairas ja äidillä psykologisia ongelmia ja sairauksia. Lapsi sijoitettiin Espoon Rinnekotiin, koska vanhemmat eivät kyenneet hänestä huolehtimaan. Äiti kuoli suhteellisen nuorena ja jo ikääntyvä sairas isä kävi välillä hakemassa tyttären kotiin viikonlopou-lomalle. Muistan kun isäkin kuoli miettineeni, että nyt sillä tyttärellä ei ole enää ketään muuta kuin hoitajat sen elämässä.
Pitäisi muistaa, että Down lapsilla on syntymästään asti jo monia ongelmia, esim. liian iso kieli joka pitää leikata, reikä sydämessä joka pitää leikata ym. Suu jo aiheuttaa vaikeuksia syömisen kanssa, imetys ei onnistu, ja monia muita vaikeuksia.
Eivät ne Down-lapset ole "söpöjä" kuin muutaman ensimmäisen vuoden, sen jälkeen he ovat monivammaisia aikuisia.
😂😂😂 Voi luoja.
Mikä sun mielestä tossa oli hauskaa? Kerro ihmeessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Down-lasten abortointi on nykyajan eugeniikkaa.
Ja mutkat suoriksi noin. On se kuitenkin armeliaampaa, kuin että annettaisi syntyä kuolemaan elinkelvottomana alkua pidemmälle. Syndroomaan liittyy monia elinvammoja. Resurssit, niin kuin kasvukaan, ei voi koskaan olla rajatonta. Tahallisesti tuotettu resurssirohmu ei ole eettinen teko. Nekin resurssit on pois elinkelpoisilta monellakin tavalla. Ja silti paradoksaalisesti asiaa "monimuotoisuuden" kannattajat perustelee eettiseksi.
Rakkaus on siitä jännä resurssi, että se lisääntyy käytettäessä. Kannattaa kokeilla.
Kun downeilta itseltään kysytään heidän tyytyväisyyttään elämäänsä, ovat he erittäin tyytyväisiä. Saako mielestäsi muitakin ihmisryhmiä eliminoida puhtaasti rahan takia?
"Kun downeilta itseltään kysytään heidän tyytyväisyyttään elämäänsä, ovat he erittäin tyytyväisiä. Saako mielestäsi muitakin ihmisryhmiä eliminoida puhtaasti rahan takia?"
Niin. Tyytyväisiä itse. Aina erityishuomioituna. Ei koskaan täysivaltaisina oman vastuun kantajina. Palveltuina ja avustettuina. Tuettuina. Huomioituna. Terveyspalveluiden oven välissä jalka jo heti syntymästä ihan erityisellä tasolla. Ja kun tarkastelet edellistä, niin huomaat, että samat asiat varmasti nostaisi normi-ihmisenkin tyytyväisyystasoa.
Ja resurssit ei tarkoita vain rahaa. Loppukädessä eniten sitä, mutta se koskee laajasti paljoa. Jostain muusta se on pois. Erityislapsen vanhemmat on yksi resurssi. Sekin on poissa toisaalta, kun sidottuna (jos edes siis itse huolehtii hoitovastuusta laitoksen sijaan) siihen lopullisesti kognitiovajeiseen ja erilaisin fyysisin puuttein varustettuun jälkikasvuun. Se resurssi on pois koko yhteisöltä jossain määrin. Ja eniten sisaruksilta (huomion antaminen, tukeminen jne.). Ja edellinen heikentää tavalla tai toisella niiden toisten mahdollisuuskirjoa ja tyytyväisyyttä. Elämänkin mittaisesti. Resurssit liittyy loppukädessä aina valintoihin. Halutaan tai ei. Moraaliposeerataan tai ei, joka ei ydinfaktaa muuksi muuta.
Vrt. koululuokkaa, jossa heikoimpiin oppijoihin kiinnitetään valtaosa huomiosta ja opettajan resurssista. Ja samalla hukataan lahjakkuutta ja heitetään lahjakkuuspotentiaaleja hukkaan, koska resurssointi ei huomioi heitä vastaavalla intensiteetillä.
Mikä voisi olla tärkeämpää resurssien käyttöä kuin hoiva rakkaus ja toisista huolehtiminen? Se on kaiken ydin, kaiken olemassa olemisen idea. Ei se siis ole mistään pois vaan toteuttaa sitä mikä on merkityskin.
Toki osa ajattelee, että raha on tärkeintä. Elämässä pitää tienata rahaa, tuottaa rahaa ja ihmisarvo mitataan siinä mitä jää viivan alle kun tuloista miinustetaan menot.
Mutta mikä idea siinä on? Eikö elämäsi ole niin aika turhaa ja merkityksetöntä? Olet säästänyt rahaa, mutta miksi? Kaikesta puuttuu merkitys ja järki.
Minua huolestuttaa lapsen kohtalo sen jälkeen kun vanhemmista aika jättää. Joku Osmo pärjännee hiukan tuettuna, mutta eivät kaikki. Kun miettii nykyistä valtion ja kuntien taloustilannetta, onko down lasten kohtalo vanhempien kuoleman jälkeen sama kuin aikanaan huutolaislasten? Eikä kannata hurskastella, että raha on toissijaista - olisihan se hienoa, jos ei jouduttaisi tekemään sellaisia päätöksiä kuin taannoin sen yhden lapsen 250 000 EUR vuosittain lääkkeen kieltäminen...