Lue keskustelun säännöt.
Kannatatko aborttia downin syndrooman takia?
10.06.2026 |
Minusta abortti 12 viikon jälkeen pitäisi sallia vain siinä tilanteessa, että lapsi on niin vaikeasti sairas että kärsisi kovista kivuista ja kuolisi pian syntymän jälkeen. En ymmärrä tätä että saat abortin vaikka 20 viikolla, vain siksi että sikiö on vammainen. Jotkut lapset saattaa paljastua vaikeasti vammaiseksi vasta taaperona, eikä sillekään mitään voi. Aina raskaaksi tullessa on ymmärrettävä se mahdollisuus, että voi saada vammaisen lapsen. Sitten miettiä, onko valmis ottamaan sen riskin.
Kommentit (487)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi naisella on oikeus päättää abortista tässä maassa, oli syy mikä hyvänsä. Miksi vammaisen, mahdollisesti elinkelvottoman (ilman järkyttävän kalliita hoitoja ja leikkauksia) sikiön oikeus elämään menisi vanhempien, elävien ihmisten ja veroja maksavien oikeuksien edelle päättää haluavatko he sellaista elämää? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.
Eli sinun mielestäsi toisen ihmisen voi tappaa, jotta toisten rahaa säästyy ja elämäntapa säilyy? Etkö oikeasti näe tuossa mitään outoa tai väärää? Huh...
Nämä on hankalia asioita, mutta itse en pystyisi ottamaan taakkaa harteille. Tekisin miettimättä abortin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi naisella on oikeus päättää abortista tässä maassa, oli syy mikä hyvänsä. Miksi vammaisen, mahdollisesti elinkelvottoman (ilman järkyttävän kalliita hoitoja ja leikkauksia) sikiön oikeus elämään menisi vanhempien, elävien ihmisten ja veroja maksavien oikeuksien edelle päättää haluavatko he sellaista elämää? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.
Eli sinun mielestäsi toisen ihmisen voi tappaa, jotta toisten rahaa säästyy ja elämäntapa säilyy? Etkö oikeasti näe tuossa mitään outoa tai väärää? Huh...
Kyllä voi 'ihmisen' =solumössön "tappaa". Kukaan järkevä ei tieten tahtoen mitään ret-ardia vaivoikseen halua
Tekisin abortin, jos tulisin raskaaksi 1. yhdynnästä (kokemattomuus tai ikä, ikä ei sinänsä meinaa vaan kokemattomuus/ liika kiltteys miestä kohtaan tms., ei uskalla komentaa tai sanoa ei), jos olisin vaikeasti vammainen itse, jos seulassa näkyisi, että sikiö ei ole terve, jos eläisin väkivaltaisessa suhteessa ja tietäisin mieleni liian heikoksi ravistella itseni irti siitä.
Ja olen tehnyt. Ensimmäisestä ja jälkimmäisestä syystä, yhden kerran.
Enkä ole katunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu varmasti on lähtenyt liikkeelle sekä amerikkalaisen pariskunnan päätöksestä tehdä abortti sen jälkeen, kun saivat selville, että vauvalla olisi mahdollisesti tämä diagnoosi.
Mielestäni on hyvä itse kunkin pohtia raskautta suunnitellessa, että miten suhtautuu näihin asioihin, sillä asia voi tulla eteen. En ole halunnut antaa kyseiselle pariskunnalle tuloja klikkaamalla itse videota asiaan nähden, joten en voi varmalta tietää, perustuiko heidän tekemänsä abortti 100-sesti varmaan tietoon ds- diagnoosista, vai vain suureen mahdollisuuteen, että näin on. Tällä on oleellinen ero, sillä jos ollaan täysin varmoja asiasta, niin monen kanta on varmasti eri kuin tilanteessa, jossa on suuri mahdollisuus, ettei näin olekaan, sillä aiheesta keskusteluja seuranneena on nähty monia kokemuksia, joissa vastaavia prosentteja saaneet ovat synnyttäneet terveen lapsen. On siis täysin mahdollista, että pariskunta murhasi täysin terveen ihmisen alun.
Olen kolme kertaa käynyt läpi raskauden ja siihen liittyvät testit. En tunne henkilökohtaisesti ihmisiä, joilla on down, joten minulla ei ole todellista kuvaa sen mukanaan tuomista haasteista. En itse asiassa tiedä, mitä olisimme mieheni kanssa tehneet, jos olisimme saaneet vastaavan uutisen. Olen vahvasti ollut sitä mieltä, etten pystyisi tekemään aborttia, koska raskaaksi tuleminen ei ollut helppoa. Silti kannatan abortin valinnan oikeutta ja turvallisia abortteja. Vaikka olen alkuraskauden aborttien kannalla, en kannata asiaa kaikissa tilanteissa, sillä aborttia ei pidä käyttää ehkäisykeinona tai rangaistuksena esim. pettävälle puolisolle. Mutta abortti on tärkeä asia, kun äidin henki on vaarassa tai raskaus on alkanut raiskauksen jälkeen.
On kuitenkin todella tärkeää pohtia myös, että onko tuokin pariskunta abortoimassa kaikki alkiot, jotka eivät täytä heidän toiveitaan? Ds-lapsi ei ollut tervetullut, mitkä muut diagnoosit eivät ole ok? Mitäs jos vauvalla todetaan jo kohdussa sydän sairaus tai syöpä? "Väärä" sukupuoli? Jatkavatko he valintaa, kunnes vaikuttaa siltä, että alkio täyttää kriteerit? Mitä sitten tehdään, jos vauva vammautuukin synnytyksessä, testit olivat väärässä tai pian synnytyksen jälkeen löytyykin vakavia sairauksia?
Näitäkin asioita on hyvä pohtia.
Jos jo kohdussa todetaan sydänvika, niin yleensä lääkäri pystyy arvioimaan melko luotettavasti meneekö raskaus kesken (=onko sikiö elinkelpoinen) vai voidaanko vastasyntynyt leikata heti syntymän jälkeen vai jääkö elinikä lyhyeksi. Samoin syöpä joko aiheuttaa keskenmenon (vastasyntyneiden syövät on äärimmäisen harvinaisia) tai sitten ei, ja jälleen voidaan arvioida kuinka paljon elinikää tulee olemaan jos syöpää ei saada hoidettua. Tuo kehitysvamma diagnoosi taas on sellainen, että vamma on jonkin tasoinen koko lapsen eliniän, tai pienellä osalla tuli väärä positiivinen ja he syntyvät terveitä. Siinä on kuitenkin vissi ero elääkö lapsi vamman kanssa, vai syntyykö hän hoidettavan sairauden tai oireen kanssa ja voi siitä parantua.
"Melko luotettavasti" ei oikein vakuuta...
Olenkohan ihan väärässä, mutta minusta näyttää kehitysvammaiset lapset päätyvän pääasiassa salaseuralaisille. Ja niiden jälkikasvulle. Ehkä se on hinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista miten kovat arvot nykyään vallitsevat. Sikiökin pitäisi tappaa jos on jotenkin vammainen ettei vaan tule kustannuksia yhteiskunnalle. On unohdettu 10 käskyä. Siellä sanotaan "Älä tapa"
Mä rakastan mun lapsia sen verran paljon, että en halua sellaista lasta, joka ei edes lähtökohtaisesti tule saamaan elämään hyvää lähtökohtaa. Kehityshäiriöisen sikiön abortointi olisi mulle itsestäänselvyys.
Saako lapsi hyvät lähtökohdat ylipäätään, jos äiti arvottaa sen valmiiksi? Vaikka sä synnyttäisit täysin terveen lapsen, säpä et sitä tuesä mitä lapsesta tulee. Sinä ne lähtökohdat luot ja anteeksi nyt, mutta kovin järkevältä se ei kuullosta sun käsissä.
Että mä vihaan tätä argumenttia. Entä jos.. jos koko elämän elää entä jos -periaatteella, ei voi tehdä yhtään mitään.
Jos edes syntyessä olisi lapsella täydet mahdollisuudet hyvään elämään. Downilla ei ole.
Et sinä voi toisen puolesta päättää, mikä on hänelle hyvää elämää. Toisen elämä voi olla hänen itsensä mielestä hyvää, vaikka sinä olisit eri mieltä. Ainoa, millä on väliä, on se, miten ihminen itse kokee elämänsä.
Et sinäkään voi päättää, että sikiö joka abortoidaan downin tai muun vamman vuoksi tulee saamaan hyvän elämän omasta mielestään. Nämä eivät ole päätösasioita, vaan täysin riippumattomia itsestä. Lisäksi tässä on vieä äidin elämänlaatu, joka ei välttämättä ole enää hyvää siinä vaiheessa jos vammaisen lapsen joutuu kasvattamaan.
Nimen omaan. Kukaan ei sitä voi tietää etukäteen. Terveenä syntyneenkin elämä voi hänen omasta mielestään olla kamalaa. Puhuin nyt siitä, että on täysin mahdollista, että Down-ihminen elää omasta mielestään hyvää elämää, ja siksi häneltä ei tulisi viedä sitä mahdollisuutta tai yleensäkään mahdollisuutta elämään.
Se mahdollisuus on aina olemassa, että asiat eivät mene niin kuin itse kuvittelee, kun lapsia rupeaa tekemään, ja se pitää tehdä itselle selväksi siinä vaiheessa, kykeneekö myös kasvattamaan lapsen. Muussa tapauksessa kannattaa unohtaa lasten teko.
Olet oikeassa siinä, että etukäteen ei voi tietää millainen lapsen elämä. Mitkään sikiötutkimukset eivät myöskään takaa tervettä lasta. On kuitenkin eri asia synnyttääkö tietoisesti vammaisen lapsen vai syntyykö sellainen yllättäen.
Itse sain oman vaikeasti vammaisen lapseni yllättäin. Myöhemmissä raskauksissa olisin ilman muuta tehnyt abortin, jos olisi selvinnyt 21-trisomia. Tiesin, että voimavarani eivät riittäisi jo olemassa olevan lapsen lisäksi helponkaan down-lapsen kasvattamiseen. Sinun mielestäsi minun ei olisi sitten enää pitänyt lapsia tehdä. Sain kuitenkin vielä kolme tervettä lasta. Ja olen heistä onnellinen.
Rakastin myös vammaista lastani, mutta kun hän kuoli (aikuisena), en itkenyt niinkään hänen kuolemaansa, vaan enemmän elämätöntä elämää. Hän jäi niin paljosta vaille.
Jokainen elämä on eletty elämä. Moni terveenä syntynytkin jää paljosta vaille. Toiset kuolevat jo lapsina. Monille tapahtuu hirveitä asioita. Terveetkin sairastuvat vakavasti. Tai vammautuvat. Moni ei edes voi saada lasta. Toiset menettävät koko perheensä. Toisilla menee kaikki hyvin, kunnes ei enää mene.
Saa fiikuksenkin tappaa, jos ei jaksa sitä hoitaa.