Lue keskustelun säännöt.
Kannatatko aborttia downin syndrooman takia?
10.06.2026 |
Minusta abortti 12 viikon jälkeen pitäisi sallia vain siinä tilanteessa, että lapsi on niin vaikeasti sairas että kärsisi kovista kivuista ja kuolisi pian syntymän jälkeen. En ymmärrä tätä että saat abortin vaikka 20 viikolla, vain siksi että sikiö on vammainen. Jotkut lapset saattaa paljastua vaikeasti vammaiseksi vasta taaperona, eikä sillekään mitään voi. Aina raskaaksi tullessa on ymmärrettävä se mahdollisuus, että voi saada vammaisen lapsen. Sitten miettiä, onko valmis ottamaan sen riskin.
Kommentit (487)
Jos olisi itselle down raskaus osunut kohdalle olisin pitänyt lapsen
Abortti tietyissä tilanteissa ok, esim jos joku hyväksikäytön kohteeksi joutunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata.
Asiaa on kysytty vammaisilta ja down-porukalta itseltään. Niin, heiltä jota asia eniten koskee.
He ihmettelevät että miksi heidät olisi pitänyt surmata kohtuun.
Tuo menee kaiken femi-nismin yli. Nainen (tai mieskään) ei ole loppukädessä se, jonka mielipiteen mukaan saa mennä, vaan siinä on kolmas ihminen, kohde.
Mitä ne tajuaa omasta elämästään? Entä kun vanhemmat ei enää jaksa ? Entä kun vanhemmat sairastuu ? Entä kun vanhemmat kuolee ? Omillaan eivät pärjää. Helppo se on tuollaista puhua kun ymmärrys ei riitä pidemmälle
Miten niin eivät pärjää omillaan? Sekoitatkohan nyt downit johonkin muuhun ryhmään?
Olen eri, mutta aika suuri osa downeista on käsittääkseni enemmän tai vähemmän tuetun asumisen piirissä. Tai sitten asuvat iäkkäitten vanhempiensa luona. Ihan itsekseen pärjäävät ovat varmaan vähemmistönä.
Kuten vanhukset ja mt-kuntoutujat, vammautuneet, syrjäytyneet jne. Eli onko niin, että vain ne, jotka arvioidaan elävän koko elämänsä sun normien mukaan ja tajuavat kuolla ennen vanhuutta saisi syntyä?
Mitähän sinä nyt selität.
Otin kantaa ainoastaan siihen pärjäävätkö downit itsenäisesti. Tuon muun kehitit ihan omassa päässäsi.
Olen hoitanut huomattavasti downia vaikeammin vammaista lastani 20 vuotta ja tunnen paikallisen kv-yhdistyksen kautta myös useita downeja. Tuntemistani kukaan ei pärjää täysin itsenäisesti..
Onko pärjätä omillaan synonyymi täysin itsenäiselle? Kyllä he pärjäävät omillaan ihan samoin kuin em. mainitutkin.
Pärjätä omillaan tarkoittaa mielestäni mm sitä, että pystyy asumaan itsekseen, pystyy itse hoitamaan raha-asiansa, asioimaan viranomaisten kanssa ja huolehtimaan itsestään ja terveydestään.
Ymmärrä nyt, että sen sanominen, että joku ei pärjää täysin itsenäisesti, ei sisällä mitään arvolatausta mihinkään suuntaan. Se ei ole kannanotto oikeuteen syntyä ja elää. Myös niillä, jotka tarvitsevat tukea ja apua, on oikeus hyvään elämään. Silti mielestäni vanhemmilla pitää olla oikeus valita synnyttääkö down-lapsen vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata. Näen downit hyvänä asiana ja ihmisyyden monimuotoisuutena kuten adhd ja autismi. Sydäntäni särkee, että heitä syrjitään näin voimakkaasti tappaen heitä eri säännöin kuin terveitä. Raja pitäisi olla siellä 12 viikossa ja sen ylittäneillä vain jos olisi välitöntä vaaraa. Down ei kuitenkaan ole.
Itse en näe ongelmaa down lapsessa sinänsä vaan siinä että 99% heistä tulee olemaan yhteiskunnan holhottavana. Eri asia jos omalla rahalla ja ajalla hoidetaan
Höpöphöpö. Olisin enemmän huolissani sinun lasten tuen tarpeesta tolla asenteella kasvatettuina.
Kehitysvammaisen tuettu asuminen maksaa yhteiskunnalle 25 000 - 70 000 euroa vuodessa. Jos elää 80 vuotiaaksi asuen 60 vuotta tuetusti, kulut voivat olla siis yli 4 miljoonaa yhtä kehitysvammaista kohdeb.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista miten kovat arvot nykyään vallitsevat. Sikiökin pitäisi tappaa jos on jotenkin vammainen ettei vaan tule kustannuksia yhteiskunnalle. On unohdettu 10 käskyä. Siellä sanotaan "Älä tapa"
Mä rakastan mun lapsia sen verran paljon, että en halua sellaista lasta, joka ei edes lähtökohtaisesti tule saamaan elämään hyvää lähtökohtaa. Kehityshäiriöisen sikiön abortointi olisi mulle itsestäänselvyys.
Saako lapsi hyvät lähtökohdat ylipäätään, jos äiti arvottaa sen valmiiksi? Vaikka sä synnyttäisit täysin terveen lapsen, säpä et sitä tuesä mitä lapsesta tulee. Sinä ne lähtökohdat luot ja anteeksi nyt, mutta kovin järkevältä se ei kuullosta sun käsissä.
Että mä vihaan tätä argumenttia. Entä jos.. jos koko elämän elää entä jos -periaatteella, ei voi tehdä yhtään mitään.
Jos edes syntyessä olisi lapsella täydet mahdollisuudet hyvään elämään. Downilla ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta huomaa että ihmisillä ei ole käsitystä Downin syndroomasta. Ne telkkarissa ja muualla näkemänne lievät Down-tapaukset ovat pieni vähemmistö Down-syndroomaisista. Suurin osa on huomattavasti vaikeammin vammaisia. He ei pärjää yksin, sairastuvat vaikeasti jo nuorella aikuisiällä ja kuolevat yleensä ennen keski-ikää.
Oisko lähdettä? Kaikki lähteet kun kertoo ihan muuta. Suurinosa on nimenomaan lievästi kehitysvammaisia ja eliniänodote on 60 vuotta. Joo, alhaisempi kuin koko populassa, mutta kaukana sun väitteestä.
Kuka siitä downista huolehtii, kun vanhempi kuolee. Minun ajatuksessa lapset kasvavat ja itsenäistyvät..
En ikinä tieten tahtoen saattaisi maailmaan lasta, joka ei voi koskaan huolehtia itsestään. Kamalaa kuolla itse tietäen, että aikuinen lapseni ei pärjää, kun kuolen.
Uskotko sä siis avn trolleja? Downit muuttaa kotoa, menee naimisiin ja käy töissä noin keskimäärin. Enemmän sulle huolta aiheuttaisi alkoholisoitunut tai vaikka narsisti lapsi.
Yksikään Down ei selviä itsenäisesti ilman minkäänlaisia tukipalveluita. "Käy töissä"... Niin, tukityöllistettynä ehkä mutta ne työt on vähän mitä on. On kyse ihmisestä jolla eri määrä kromosomeja ja alentunut älykkyyden taso. Ei he ihmeempiä pysty tekemään.
Siis onko itsenäisesti muka yksin? Tai ilman tukea? Ei ole. Väitänpä ettet sinäkään kaikkea tee ilman apua, pihumattakaan lapsistasi. Jokainen elää elämäänsä sillä tuella jota tarvitsee. Se tee kenestäkään huonompaa. On kyllä uskomtonta paskaa koko ketju. Jos olette aborttianne katuneet, ei tarvitse kuitenkaan tulla keksimään ihan sairaita väitteitä.
Miksi katuisi? Moniko katuu sitä, että on elämäänsä riesaksi tieten tahtoen tehnyt vammaisen lapsen? Eli ei valinnut abortttia.
Tunnen down-lapsen äidin, joka rakastaa lastaan todella paljon, mutta on silti sitä mieltä, että jos olisi tiennyt, mitä elämä downina/down-lapsen äitinä on, hän olisi tehnyt abortin. Ja hänen lapsensa on pärjäävimmästä päästä downeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata.
Asiaa on kysytty vammaisilta ja down-porukalta itseltään. Niin, heiltä jota asia eniten koskee.
He ihmettelevät että miksi heidät olisi pitänyt surmata kohtuun.
Tuo menee kaiken femi-nismin yli. Nainen (tai mieskään) ei ole loppukädessä se, jonka mielipiteen mukaan saa mennä, vaan siinä on kolmas ihminen, kohde.
Mitä ne tajuaa omasta elämästään? Entä kun vanhemmat ei enää jaksa ? Entä kun vanhemmat sairastuu ? Entä kun vanhemmat kuolee ? Omillaan eivät pärjää. Helppo se on tuollaista puhua kun ymmärrys ei riitä pidemmälle
Miten niin eivät pärjää omillaan? Sekoitatkohan nyt downit johonkin muuhun ryhmään?
Olen eri, mutta aika suuri osa downeista on käsittääkseni enemmän tai vähemmän tuetun asumisen piirissä. Tai sitten asuvat iäkkäitten vanhempiensa luona. Ihan itsekseen pärjäävät ovat varmaan vähemmistönä.
Kuten vanhukset ja mt-kuntoutujat, vammautuneet, syrjäytyneet jne. Eli onko niin, että vain ne, jotka arvioidaan elävän koko elämänsä sun normien mukaan ja tajuavat kuolla ennen vanhuutta saisi syntyä?
Mitähän sinä nyt selität.
Otin kantaa ainoastaan siihen pärjäävätkö downit itsenäisesti. Tuon muun kehitit ihan omassa päässäsi.
Olen hoitanut huomattavasti downia vaikeammin vammaista lastani 20 vuotta ja tunnen paikallisen kv-yhdistyksen kautta myös useita downeja. Tuntemistani kukaan ei pärjää täysin itsenäisesti..
Onko pärjätä omillaan synonyymi täysin itsenäiselle? Kyllä he pärjäävät omillaan ihan samoin kuin em. mainitutkin.
Jos ei pysty edes vessassa käymään itse tai huolehtimaan siitä milloin on hätä niin eivät tasan kyllä pärjää omillaan! Suurin osa on vaikeasti vammaisia, ei näitä lievempiä julkisuudessa näkyviä tapauksia.
No ei ole, vaan nimenomaan suurin osa on lieviä. Onko sulla joku agenda kun jauhat paskaa? Lievennätkö omaa huonoa omaatuntoasi kenties?
Suurin osa downeista on niin pahasti vammaisia, että raskaus menee kesken jo alkuvaiheessa. Suuri osa syntyvistä downeista on siis jakauman vähiten vammaisesta päästä,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata.
Asiaa on kysytty vammaisilta ja down-porukalta itseltään. Niin, heiltä jota asia eniten koskee.
He ihmettelevät että miksi heidät olisi pitänyt surmata kohtuun.
Tuo menee kaiken femi-nismin yli. Nainen (tai mieskään) ei ole loppukädessä se, jonka mielipiteen mukaan saa mennä, vaan siinä on kolmas ihminen, kohde.
Mitä ne tajuaa omasta elämästään? Entä kun vanhemmat ei enää jaksa ? Entä kun vanhemmat sairastuu ? Entä kun vanhemmat kuolee ? Omillaan eivät pärjää. Helppo se on tuollaista puhua kun ymmärrys ei riitä pidemmälle
Miten niin eivät pärjää omillaan? Sekoitatkohan nyt downit johonkin muuhun ryhmään?
Downin syndroomaa sairastavat pärjäävät vaihtelevasti yksin. Oireyhtymään liittyy kehitysvamma, jonka aste vaihtelee lievästä vaikeaan. Monet kykenevät asumaan itsenäisesti ja käymään töissä, kun taas osa tarvitsee päivittäistä ohjausta ja tukea arjen toiminnoissa.
Asumisen ja tuen muodot
Itsenäinen asuminen: Osa pärjää omassa kodissaan täysin itsenäisesti tai hyödyntämällä kevyttä kotiin vietävää tukea (esim. ohjauskäynnit).
Tuettu asuminen: Hyvin yleinen asumismuoto. Asukas asuu omassa asunnossaan, mutta saa säännöllistä apua ja ohjausta esimerkiksi ruoanlaitossa, siivouksessa tai asioidenhoidossa.
Asumisyksikkö: Vaativampaa tukea tarvitsevat asuvat palvelukodeissa, joissa henkilökunta on paikalla ympäri vuorokauden.
Yksin pärjäämiseen vaikuttavat tekijät
Arjen taidot: Kyky huolehtia henkilökohtaisesta hygieniasta, rahankäytöstä ja lääkkeidenotosta.
Kommunikaatio: Puheen tai muiden kommunikaatiomenetelmien sujuvuus.
Liitännäissairaudet: Mahdolliset sydänviat, muistisairaudet tai muut terveysongelmat, jotka lisääntyvät usein iän myötä.
Niin? Auurin osa pärjää kyllä ihan aiinä missä muutkin.
Arviolta 10-20 % downeista pystyy aikuisena asumaan itsenäisesti. En tiedä, mikä on lähipiirissäsi normaali pärjäämisen taso, mutta aika heikolta minun korvaani tuo downien itsenäinen pärjääminen kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta huomaa että ihmisillä ei ole käsitystä Downin syndroomasta. Ne telkkarissa ja muualla näkemänne lievät Down-tapaukset ovat pieni vähemmistö Down-syndroomaisista. Suurin osa on huomattavasti vaikeammin vammaisia. He ei pärjää yksin, sairastuvat vaikeasti jo nuorella aikuisiällä ja kuolevat yleensä ennen keski-ikää.
Oisko lähdettä? Kaikki lähteet kun kertoo ihan muuta. Suurinosa on nimenomaan lievästi kehitysvammaisia ja eliniänodote on 60 vuotta. Joo, alhaisempi kuin koko populassa, mutta kaukana sun väitteestä.
Kuka siitä downista huolehtii, kun vanhempi kuolee. Minun ajatuksessa lapset kasvavat ja itsenäistyvät..
En ikinä tieten tahtoen saattaisi maailmaan lasta, joka ei voi koskaan huolehtia itsestään. Kamalaa kuolla itse tietäen, että aikuinen lapseni ei pärjää, kun kuolen.
Uskotko sä siis avn trolleja? Downit muuttaa kotoa, menee naimisiin ja käy töissä noin keskimäärin. Enemmän sulle huolta aiheuttaisi alkoholisoitunut tai vaikka narsisti lapsi.
Yksikään Down ei selviä itsenäisesti ilman minkäänlaisia tukipalveluita. "Käy töissä"... Niin, tukityöllistettynä ehkä mutta ne työt on vähän mitä on. On kyse ihmisestä jolla eri määrä kromosomeja ja alentunut älykkyyden taso. Ei he ihmeempiä pysty tekemään.
Siis onko itsenäisesti muka yksin? Tai ilman tukea? Ei ole. Väitänpä ettet sinäkään kaikkea tee ilman apua, pihumattakaan lapsistasi. Jokainen elää elämäänsä sillä tuella jota tarvitsee. Se tee kenestäkään huonompaa. On kyllä uskomtonta paskaa koko ketju. Jos olette aborttianne katuneet, ei tarvitse kuitenkaan tulla keksimään ihan sairaita väitteitä.
Miksi katuisi? Moniko katuu sitä, että on elämäänsä riesaksi tieten tahtoen tehnyt vammaisen lapsen? Eli ei valinnut abortttia.
Tunnen down-lapsen äidin, joka rakastaa lastaan todella paljon, mutta on silti sitä mieltä, että jos olisi tiennyt, mitä elämä downina/down-lapsen äitinä on, hän olisi tehnyt abortin. Ja hänen lapsensa on pärjäävimmästä päästä downeja.
Mulla myös tuttavapiirissä downin äiti. Kieltää jatkuvasti, että mitään ongelmia ei down aiheuta. Lapsi on nyt teini, esim ollut useammassa sydänleikkauksessa. Ei osaa ajaa pyörällä, puhe on hyvin epäselvää ja impulssikontrolli olematon ja melko pulskassa kunnossa on.
Pahinta on, että perheen muut lapset ovat täysin heitteillä, kun tämä vammainen on nostettu korokkeelle ja ihan kaikki tehdään hänen tarpeiden ehdoilla. Perheen isähän on lähtenyt jo vuosia sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata.
Asiaa on kysytty vammaisilta ja down-porukalta itseltään. Niin, heiltä jota asia eniten koskee.
He ihmettelevät että miksi heidät olisi pitänyt surmata kohtuun.
Tuo menee kaiken femi-nismin yli. Nainen (tai mieskään) ei ole loppukädessä se, jonka mielipiteen mukaan saa mennä, vaan siinä on kolmas ihminen, kohde.
Mitä ne tajuaa omasta elämästään? Entä kun vanhemmat ei enää jaksa ? Entä kun vanhemmat sairastuu ? Entä kun vanhemmat kuolee ? Omillaan eivät pärjää. Helppo se on tuollaista puhua kun ymmärrys ei riitä pidemmälle
Miten niin eivät pärjää omillaan? Sekoitatkohan nyt downit johonkin muuhun ryhmään?
Downin syndroomaa sairastavat pärjäävät vaihtelevasti yksin. Oireyhtymään liittyy kehitysvamma, jonka aste vaihtelee lievästä vaikeaan. Monet kykenevät asumaan itsenäisesti ja käymään töissä, kun taas osa tarvitsee päivittäistä ohjausta ja tukea arjen toiminnoissa.
Asumisen ja tuen muodot
Itsenäinen asuminen: Osa pärjää omassa kodissaan täysin itsenäisesti tai hyödyntämällä kevyttä kotiin vietävää tukea (esim. ohjauskäynnit).
Tuettu asuminen: Hyvin yleinen asumismuoto. Asukas asuu omassa asunnossaan, mutta saa säännöllistä apua ja ohjausta esimerkiksi ruoanlaitossa, siivouksessa tai asioidenhoidossa.
Asumisyksikkö: Vaativampaa tukea tarvitsevat asuvat palvelukodeissa, joissa henkilökunta on paikalla ympäri vuorokauden.
Yksin pärjäämiseen vaikuttavat tekijät
Arjen taidot: Kyky huolehtia henkilökohtaisesta hygieniasta, rahankäytöstä ja lääkkeidenotosta.
Kommunikaatio: Puheen tai muiden kommunikaatiomenetelmien sujuvuus.
Liitännäissairaudet: Mahdolliset sydänviat, muistisairaudet tai muut terveysongelmat, jotka lisääntyvät usein iän myötä.
Niin? Auurin osa pärjää kyllä ihan aiinä missä muutkin.
Arviolta 10-20 % downeista pystyy aikuisena asumaan itsenäisesti. En tiedä, mikä on lähipiirissäsi normaali pärjäämisen taso, mutta aika heikolta minun korvaani tuo downien itsenäinen pärjääminen kuulostaa.
Arvio... mikä on totuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata.
Asiaa on kysytty vammaisilta ja down-porukalta itseltään. Niin, heiltä jota asia eniten koskee.
He ihmettelevät että miksi heidät olisi pitänyt surmata kohtuun.
Tuo menee kaiken femi-nismin yli. Nainen (tai mieskään) ei ole loppukädessä se, jonka mielipiteen mukaan saa mennä, vaan siinä on kolmas ihminen, kohde.
Mitä ne tajuaa omasta elämästään? Entä kun vanhemmat ei enää jaksa ? Entä kun vanhemmat sairastuu ? Entä kun vanhemmat kuolee ? Omillaan eivät pärjää. Helppo se on tuollaista puhua kun ymmärrys ei riitä pidemmälle
Miten niin eivät pärjää omillaan? Sekoitatkohan nyt downit johonkin muuhun ryhmään?
Downin syndroomaa sairastavat pärjäävät vaihtelevasti yksin. Oireyhtymään liittyy kehitysvamma, jonka aste vaihtelee lievästä vaikeaan. Monet kykenevät asumaan itsenäisesti ja käymään töissä, kun taas osa tarvitsee päivittäistä ohjausta ja tukea arjen toiminnoissa.
Asumisen ja tuen muodot
Itsenäinen asuminen: Osa pärjää omassa kodissaan täysin itsenäisesti tai hyödyntämällä kevyttä kotiin vietävää tukea (esim. ohjauskäynnit).
Tuettu asuminen: Hyvin yleinen asumismuoto. Asukas asuu omassa asunnossaan, mutta saa säännöllistä apua ja ohjausta esimerkiksi ruoanlaitossa, siivouksessa tai asioidenhoidossa.
Asumisyksikkö: Vaativampaa tukea tarvitsevat asuvat palvelukodeissa, joissa henkilökunta on paikalla ympäri vuorokauden.
Yksin pärjäämiseen vaikuttavat tekijät
Arjen taidot: Kyky huolehtia henkilökohtaisesta hygieniasta, rahankäytöstä ja lääkkeidenotosta.
Kommunikaatio: Puheen tai muiden kommunikaatiomenetelmien sujuvuus.
Liitännäissairaudet: Mahdolliset sydänviat, muistisairaudet tai muut terveysongelmat, jotka lisääntyvät usein iän myötä.
Niin? Auurin osa pärjää kyllä ihan aiinä missä muutkin.
Arviolta 10-20 % downeista pystyy aikuisena asumaan itsenäisesti. En tiedä, mikä on lähipiirissäsi normaali pärjäämisen taso, mutta aika heikolta minun korvaani tuo downien itsenäinen pärjääminen kuulostaa.
Arvio... mikä on totuus?
Tämä on heidän etujärjestönsä arvio, joten todennäköisesti lähellä 10 % ja silloinkin lähiomaisten tukemana.
Vastustan yleistä aborttioikeutta, tai vastustaisin jos jotenkin voisin, sillä varauksella, että jos tutkimuksissa (ne lapsivesinäytteet ja solukokeet ja mitä kaikkia dna-näytteitä niitä on mahdollista saada) ilmenee lapsen olevan ekhari, niin tällaisessa poikkeustapauksessa saisi teettää abortin, ja samoin saisi, jos raskaus tai synnytys vakavasti ja realistisesti uhkaisi äidin henkeä tai terveyttä.
Terveen lapsen perusteettomasta abortoinnista aina pitäisi langettaa elinikäinen vankeusrangaistus ilman päivänkään mahdollisuutta ennenaikaiseen ehdonalaiseen (abortti ilman pätevää syytä ja ilman uhkaa naisen hengelle tai terveydelle ---> nainen vankeuteen ja sieltä ulos vasta arkussa).
Samoin, lakiin tulisi kirjata myös ekhareitten itsemääräämisoikeuden menetys niin että kaikki kauheat ekharit ja varsinkin ne ärsyttävät Downilaiset suljettaisiin omiin laitoksiinsa mölisemään keskenään, ja näissä laitoksissa ekhareille tarjottaisiin niin paljon ruokaa ja herkkuja kuin nämä jaksavat syödä ja juoda, sekä kaikki sanitääri- ja peseytymispalvelut, ja jotain pientä harrastustakin laitoksessa, sekä oikeus nais- ja miesekhareitten keskinäisiin seksisuhteisiin laitoksissa; ainoana rajoitteena vain, etteivät ekharit saisi olla eikä näkyä eikä kuulua normojen yhteiskunnassa vapaana.
Muuten siis ekhareita voitaisiin näissä omissa laitoksissaan vähän lelliäkin sekä tarjota suhteellisen ylellisetkin olot, mutta kaikki liikkumisvapaudet pois.
Ja naisten vapaat mukavuus- ynnä huvitteluabortit pois.
Tomppa Perhesuunnitteluneuvottelukunnan ylisuunnittelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta huomaa että ihmisillä ei ole käsitystä Downin syndroomasta. Ne telkkarissa ja muualla näkemänne lievät Down-tapaukset ovat pieni vähemmistö Down-syndroomaisista. Suurin osa on huomattavasti vaikeammin vammaisia. He ei pärjää yksin, sairastuvat vaikeasti jo nuorella aikuisiällä ja kuolevat yleensä ennen keski-ikää.
Oisko lähdettä? Kaikki lähteet kun kertoo ihan muuta. Suurinosa on nimenomaan lievästi kehitysvammaisia ja eliniänodote on 60 vuotta. Joo, alhaisempi kuin koko populassa, mutta kaukana sun väitteestä.
Kuka siitä downista huolehtii, kun vanhempi kuolee. Minun ajatuksessa lapset kasvavat ja itsenäistyvät..
En ikinä tieten tahtoen saattaisi maailmaan lasta, joka ei voi koskaan huolehtia itsestään. Kamalaa kuolla itse tietäen, että aikuinen lapseni ei pärjää, kun kuolen.
Uskotko sä siis avn trolleja? Downit muuttaa kotoa, menee naimisiin ja käy töissä noin keskimäärin. Enemmän sulle huolta aiheuttaisi alkoholisoitunut tai vaikka narsisti lapsi.
Yksikään Down ei selviä itsenäisesti ilman minkäänlaisia tukipalveluita. "Käy töissä"... Niin, tukityöllistettynä ehkä mutta ne työt on vähän mitä on. On kyse ihmisestä jolla eri määrä kromosomeja ja alentunut älykkyyden taso. Ei he ihmeempiä pysty tekemään.
Siis onko itsenäisesti muka yksin? Tai ilman tukea? Ei ole. Väitänpä ettet sinäkään kaikkea tee ilman apua, pihumattakaan lapsistasi. Jokainen elää elämäänsä sillä tuella jota tarvitsee. Se tee kenestäkään huonompaa. On kyllä uskomtonta paskaa koko ketju. Jos olette aborttianne katuneet, ei tarvitse kuitenkaan tulla keksimään ihan sairaita väitteitä.
Miksi katuisi? Moniko katuu sitä, että on elämäänsä riesaksi tieten tahtoen tehnyt vammaisen lapsen? Eli ei valinnut abortttia.
Tunnen down-lapsen äidin, joka rakastaa lastaan todella paljon, mutta on silti sitä mieltä, että jos olisi tiennyt, mitä elämä downina/down-lapsen äitinä on, hän olisi tehnyt abortin. Ja hänen lapsensa on pärjäävimmästä päästä downeja.
Mulla myös tuttavapiirissä downin äiti. Kieltää jatkuvasti, että mitään ongelmia ei down aiheuta. Lapsi on nyt teini, esim ollut useammassa sydänleikkauksessa. Ei osaa ajaa pyörällä, puhe on hyvin epäselvää ja impulssikontrolli olematon ja melko pulskassa kunnossa on.
Pahinta on, että perheen muut lapset ovat täysin heitteillä, kun tämä vammainen on nostettu korokkeelle ja ihan kaikki tehdään hänen tarpeiden ehdoilla. Perheen isähän on lähtenyt jo vuosia sitten.
No kerropa tuo päin naamaa niin ei ole kauan tuttavapiirissäsi. "Tämä vammainen" on silti hänen rakas lapsensa, voisit kunnioittaa sitä. Ei tarvitse selän takana puhua pskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on niin osuvasti kiteytetty, että samalla kun vammainen sisarus syntyy, toiset jo vanhemmat lapset menettävät lapsuuden. Ja juurikin tuo; Että vammaisen sisaren tarpeet vie leijonan osan. Monella tuntuu olevan todella ruusuinen kuva siitä, miten "aurinkoisia ja elämää rikastavia" vammaiset ovat.
Eikä jää tosiaan lapsuuteen; Siitä jää jäljet loppuikään. Ja se syyllisyyden, huolen, velvollisuudentunnon ja syyllistämisen kohteena olo, kun ne omat vanhemmat ei enää tosiaan sisaren kanssa pärjää ikääntyessään. Kuinka moni "tavallisen sisarusparven" tyyppi voisi kuvitella, että neli-viiskymppisenä joutuisi miettimään sisarensa vaipanvaihtoa ja pahimmillaan 24/7 perään katsomista?
Vierailija kirjoitti:
Kannatan tottakai. Kun katsoo täältä ammattilaisen näkökulmasta kuinka raskas taakka sekä henkisesti että fyysisesti vammainen lapsi on vanhemmille, ja kuinka kalliiksi vammainen lapsi/nuori/aikuinen tulee yhteiskunnalle elämänsä aikana, ei näitä tieten tahtoen kannata maailmaan tuoda.
On täysin eri asia jos vammainen lapsi syntyy seuloista (tai niiden tekemättömyydestä) huolimatta yllätyksenä vanhemmilleen, silloin yhteiskunnan resursseja tarjotaan tottakai avuksi, kuin että tarkoituksella ja tietäen tilanne annetaan vammaisen lapsen syntyä.
Suomella ei yhteiskuntana ole varaa näihin, ja se näkyy nyt jo tukien, avustamisen ja apuvälineiden niukkuudessa. Ei kai kukaan vanhempi halua ikääntyessään siirtää vammaista aikuista lastaan laitokseen tietäen, ettei perustarpeisiinkaan aina pystytä vastaamaan?
Ai että pitäisi pakottaa aborttiin?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta huomaa että ihmisillä ei ole käsitystä Downin syndroomasta. Ne telkkarissa ja muualla näkemänne lievät Down-tapaukset ovat pieni vähemmistö Down-syndroomaisista. Suurin osa on huomattavasti vaikeammin vammaisia. He ei pärjää yksin, sairastuvat vaikeasti jo nuorella aikuisiällä ja kuolevat yleensä ennen keski-ikää.
Oisko lähdettä? Kaikki lähteet kun kertoo ihan muuta. Suurinosa on nimenomaan lievästi kehitysvammaisia ja eliniänodote on 60 vuotta. Joo, alhaisempi kuin koko populassa, mutta kaukana sun väitteestä.
Kuka siitä downista huolehtii, kun vanhempi kuolee. Minun ajatuksessa lapset kasvavat ja itsenäistyvät..
En ikinä tieten tahtoen saattaisi maailmaan lasta, joka ei voi koskaan huolehtia itsestään. Kamalaa kuolla itse tietäen, että aikuinen lapseni ei pärjää, kun kuolen.
Uskotko sä siis avn trolleja? Downit muuttaa kotoa, menee naimisiin ja käy töissä noin keskimäärin. Enemmän sulle huolta aiheuttaisi alkoholisoitunut tai vaikka narsisti lapsi.
Yksikään Down ei selviä itsenäisesti ilman minkäänlaisia tukipalveluita. "Käy töissä"... Niin, tukityöllistettynä ehkä mutta ne työt on vähän mitä on. On kyse ihmisestä jolla eri määrä kromosomeja ja alentunut älykkyyden taso. Ei he ihmeempiä pysty tekemään.
Siis onko itsenäisesti muka yksin? Tai ilman tukea? Ei ole. Väitänpä ettet sinäkään kaikkea tee ilman apua, pihumattakaan lapsistasi. Jokainen elää elämäänsä sillä tuella jota tarvitsee. Se tee kenestäkään huonompaa. On kyllä uskomtonta paskaa koko ketju. Jos olette aborttianne katuneet, ei tarvitse kuitenkaan tulla keksimään ihan sairaita väitteitä.
Miksi katuisi? Moniko katuu sitä, että on elämäänsä riesaksi tieten tahtoen tehnyt vammaisen lapsen? Eli ei valinnut abortttia.
Tunnen down-lapsen äidin, joka rakastaa lastaan todella paljon, mutta on silti sitä mieltä, että jos olisi tiennyt, mitä elämä downina/down-lapsen äitinä on, hän olisi tehnyt abortin. Ja hänen lapsensa on pärjäävimmästä päästä downeja.
Niin varmaan tunnet joo. Trolli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä ne vammaiset lapset, joita ei missään seulonnoissa havaita, tai synnytyksessä vammautuneet? Suurinta osaa kehitysvammoista ei pystytä havaitsemaan raskausaikana, vaan ne saattavat tulla esiin vasta lapsen ollessa jo 4-5 vuotias.
Niin, entä sitten? Nyt oli puhe siitä, kannatatko aborttia, jos kehitysvamma havaitaan jo raskauden aikana. Jo syntyneen lapsen jälkiabortointi on melko hankalaa, mutta toki siitäkin voidaan keskustella vaikka omassa ketjussaan.
Itse kannatan aborttioikeutta myöhemmilläkin viikoilla, jos kehitysvamma todetaan.
Jos lapsella on vakava kehityshäiriö, Suomessa "synnytys" voidaan käynnistää "sikiön ahdingon vuoksi" missä tahansa vaiheessa raskautta, vaikka synnytyksen tiedetään päättyvän lapsen kuolemaan. Uskoville näitä tehdään, kun kuvittelevat, ettei se ole abortti, vaikka toimenpide on teknisesti täysin sama kuin myöhäisvaiheen abortissa.
Uskovat kuvittelevat ettei ole abortti ja heille vain tehdään? Outo väite.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin osuvasti kiteytetty, että samalla kun vammainen sisarus syntyy, toiset jo vanhemmat lapset menettävät lapsuuden. Ja juurikin tuo; Että vammaisen sisaren tarpeet vie leijonan osan. Monella tuntuu olevan todella ruusuinen kuva siitä, miten "aurinkoisia ja elämää rikastavia" vammaiset ovat.
Eikä jää tosiaan lapsuuteen; Siitä jää jäljet loppuikään. Ja se syyllisyyden, huolen, velvollisuudentunnon ja syyllistämisen kohteena olo, kun ne omat vanhemmat ei enää tosiaan sisaren kanssa pärjää ikääntyessään. Kuinka moni "tavallisen sisarusparven" tyyppi voisi kuvitella, että neli-viiskymppisenä joutuisi miettimään sisarensa vaipanvaihtoa ja pahimmillaan 24/7 perään katsomista?
Kuule tuota tapahtuu ihan muissakin perheissä, joissa kaikki lapset ovat terveitä. Joku aina kokee jääneensä vähemmälle, syystä tai toisesta. Syitä kyllä riittää, jos haluaa.
Et sinä tule siskoasi hoitamaan, kyllä se asia kaatuu yhteiskunnan vastuulle.
Voit itse valita, haluatko viettää loppuelämäsi katkerana, vai päästä siitä eroon.
Hetkeäkään epäröimättä tekisin abortin. Kaikista mahdollisista syistä ja pätkääkään välittämättä kenenkään mielipiteestä.
Miksi Downin syndrooma saisi ihmisen kannattamaan aborttia?