Lue keskustelun säännöt.
Kannatatko aborttia downin syndrooman takia?
10.06.2026 |
Minusta abortti 12 viikon jälkeen pitäisi sallia vain siinä tilanteessa, että lapsi on niin vaikeasti sairas että kärsisi kovista kivuista ja kuolisi pian syntymän jälkeen. En ymmärrä tätä että saat abortin vaikka 20 viikolla, vain siksi että sikiö on vammainen. Jotkut lapset saattaa paljastua vaikeasti vammaiseksi vasta taaperona, eikä sillekään mitään voi. Aina raskaaksi tullessa on ymmärrettävä se mahdollisuus, että voi saada vammaisen lapsen. Sitten miettiä, onko valmis ottamaan sen riskin.
Kommentit (487)
Katherine.Rosemary kirjoitti:
Kannatan aborttia myös kaikki kehitysvammaiset lapset pitäisi abortoida.
He ovat vain yhteiskunnalle kuluerä.
Mielestäni myös jälkiabortti tulisi näissä tapauksissa sallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hetkeäkään epäröimättä tekisin abortin. Kaikista mahdollisista syistä ja pätkääkään välittämättä kenenkään mielipiteestä.
Meillä tämä oli jo sovittu lasteni isän kanssa ennen kuin jätettiin ehkäisy pois. Asiaan liittyy vahvasti se, että lähipiirissä on perhe, jossa vammainen lapsi, joka on hyvin vaativa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista miten kovat arvot nykyään vallitsevat. Sikiökin pitäisi tappaa jos on jotenkin vammainen ettei vaan tule kustannuksia yhteiskunnalle. On unohdettu 10 käskyä. Siellä sanotaan "Älä tapa"
Mä rakastan mun lapsia sen verran paljon, että en halua sellaista lasta, joka ei edes lähtökohtaisesti tule saamaan elämään hyvää lähtökohtaa. Kehityshäiriöisen sikiön abortointi olisi mulle itsestäänselvyys.
Saako lapsi hyvät lähtökohdat ylipäätään, jos äiti arvottaa sen valmiiksi? Vaikka sä synnyttäisit täysin terveen lapsen, säpä et sitä tuesä mitä lapsesta tulee. Sinä ne lähtökohdat luot ja anteeksi nyt, mutta kovin järkevältä se ei kuullosta sun käsissä.
Että mä vihaan tätä argumenttia. Entä jos.. jos koko elämän elää entä jos -periaatteella, ei voi tehdä yhtään mitään.
Jos edes syntyessä olisi lapsella täydet mahdollisuudet hyvään elämään. Downilla ei ole.
Et sinä voi toisen puolesta päättää, mikä on hänelle hyvää elämää. Toisen elämä voi olla hänen itsensä mielestä hyvää, vaikka sinä olisit eri mieltä. Ainoa, millä on väliä, on se, miten ihminen itse kokee elämänsä.
En silti haluaisi lapselleni sellaista elämää, että on tasolleen menestynyt jos oppii itse pyyhkimään takapuolensa.
Vierailija kirjoitti:
Ihme vihaketju taas tämäkin 😡
Viha?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ihmiset on viallisia tavalla tai toisella. Jos tulisin raskaaksi (mikä on tälläiällä jo vähän epätodennäköisempää) jättäisin kai ne seulat välistä.
Tuttavapiirissä on tapaus, kun raskausaikana oli löydetty, että lapsi tulee olemaan vammainen. Abortti ei uskovaisille tullut silti kysymykseenkään. Rukous tuli. Ja tuli terve lapsi, joka työskentelee tätänykyä lääkärinä.
Jos vammaisen lapsen vanhemmat sitten itse hoitavat lapsensa. Eli eivät laita mihinkään vamnaishoitolaan 7-vuotiaana kun perusopetus alkaa. Tai että avustajat hoitavat lapsen kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Huolimatta siitä ja varsinkin siksi, että tunnen monta erittäin hyvin ja pidän heistä kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta huomaa että ihmisillä ei ole käsitystä Downin syndroomasta. Ne telkkarissa ja muualla näkemänne lievät Down-tapaukset ovat pieni vähemmistö Down-syndroomaisista. Suurin osa on huomattavasti vaikeammin vammaisia. He ei pärjää yksin, sairastuvat vaikeasti jo nuorella aikuisiällä ja kuolevat yleensä ennen keski-ikää.
Oisko lähdettä? Kaikki lähteet kun kertoo ihan muuta. Suurinosa on nimenomaan lievästi kehitysvammaisia ja eliniänodote on 60 vuotta. Joo, alhaisempi kuin koko populassa, mutta kaukana sun väitteestä.
Kuka siitä downista huolehtii, kun vanhempi kuolee. Minun ajatuksessa lapset kasvavat ja itsenäistyvät..
En ikinä tieten tahtoen saattaisi maailmaan lasta, joka ei voi koskaan huolehtia itsestään. Kamalaa kuolla itse tietäen, että aikuinen lapseni ei pärjää, kun kuolen.
Uskotko sä siis avn trolleja? Downit muuttaa kotoa, menee naimisiin ja käy töissä noin keskimäärin. Enemmän sulle huolta aiheuttaisi alkoholisoitunut tai vaikka narsisti lapsi.
Yksikään Down ei selviä itsenäisesti ilman minkäänlaisia tukipalveluita. "Käy töissä"... Niin, tukityöllistettynä ehkä mutta ne työt on vähän mitä on. On kyse ihmisestä jolla eri määrä kromosomeja ja alentunut älykkyyden taso. Ei he ihmeempiä pysty tekemään.
Siis onko itsenäisesti muka yksin? Tai ilman tukea? Ei ole. Väitänpä ettet sinäkään kaikkea tee ilman apua, pihumattakaan lapsistasi. Jokainen elää elämäänsä sillä tuella jota tarvitsee. Se tee kenestäkään huonompaa. On kyllä uskomtonta paskaa koko ketju. Jos olette aborttianne katuneet, ei tarvitse kuitenkaan tulla keksimään ihan sairaita väitteitä.
Miksi katuisi? Moniko katuu sitä, että on elämäänsä riesaksi tieten tahtoen tehnyt vammaisen lapsen? Eli ei valinnut abortttia.
Tunnen down-lapsen äidin, joka rakastaa lastaan todella paljon, mutta on silti sitä mieltä, että jos olisi tiennyt, mitä elämä downina/down-lapsen äitinä on, hän olisi tehnyt abortin. Ja hänen lapsensa on pärjäävimmästä päästä downeja.
Mulla myös tuttavapiirissä downin äiti. Kieltää jatkuvasti, että mitään ongelmia ei down aiheuta. Lapsi on nyt teini, esim ollut useammassa sydänleikkauksessa. Ei osaa ajaa pyörällä, puhe on hyvin epäselvää ja impulssikontrolli olematon ja melko pulskassa kunnossa on.
Pahinta on, että perheen muut lapset ovat täysin heitteillä, kun tämä vammainen on nostettu korokkeelle ja ihan kaikki tehdään hänen tarpeiden ehdoilla. Perheen isähän on lähtenyt jo vuosia sitten.
No kerropa tuo päin naamaa niin ei ole kauan tuttavapiirissäsi. "Tämä vammainen" on silti hänen rakas lapsensa, voisit kunnioittaa sitä. Ei tarvitse selän takana puhua pskaa.
On kyllä sanottukin, että muutkin lapset tarvitsisivat joskus muutakin kuin ruokaa. Huomiota, uusia vaatteita, äidin syliä. Mutta ei, kaikki huomio sille, joka sen eniten "ansaitsee". Tämän äidin sanoja, ei minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset on viallisia tavalla tai toisella. Jos tulisin raskaaksi (mikä on tälläiällä jo vähän epätodennäköisempää) jättäisin kai ne seulat välistä.
Tuttavapiirissä on tapaus, kun raskausaikana oli löydetty, että lapsi tulee olemaan vammainen. Abortti ei uskovaisille tullut silti kysymykseenkään. Rukous tuli. Ja tuli terve lapsi, joka työskentelee tätänykyä lääkärinä.
Joo, näitäkin tapauksia on ollut, että sanotaan lapsen olevan vammainen, mutta syntyykin terveenä.
En kannata aborttia. Abortti on syntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskokaa kolmiyhteiseen Jumalaan ja tehkää parannus synneistänne niin pelastutte kadotukselta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin osuvasti kiteytetty, että samalla kun vammainen sisarus syntyy, toiset jo vanhemmat lapset menettävät lapsuuden. Ja juurikin tuo; Että vammaisen sisaren tarpeet vie leijonan osan. Monella tuntuu olevan todella ruusuinen kuva siitä, miten "aurinkoisia ja elämää rikastavia" vammaiset ovat.
Eikä jää tosiaan lapsuuteen; Siitä jää jäljet loppuikään. Ja se syyllisyyden, huolen, velvollisuudentunnon ja syyllistämisen kohteena olo, kun ne omat vanhemmat ei enää tosiaan sisaren kanssa pärjää ikääntyessään. Kuinka moni "tavallisen sisarusparven" tyyppi voisi kuvitella, että neli-viiskymppisenä joutuisi miettimään sisarensa vaipanvaihtoa ja pahimmillaan 24/7 perään katsomista?
Kuule tuota tapahtuu ihan muissakin perheissä, joissa kaikki lapset ovat terveitä. Joku aina kokee jääneensä vähemmälle, syystä tai toisesta. Syitä kyllä riittää, jos haluaa.
Et sinä tule siskoasi hoitamaan, kyllä se asia kaatuu yhteiskunnan vastuulle.
Voit itse valita, haluatko viettää loppuelämäsi katkerana, vai päästä siitä eroon.
Perheessä on vakavia ongelmia lasten arvotuksen suhteen, jos kellään lapsista ei ole kehitysvammaa, mutta jonkun osalta tapahtuu vastaavaa priorisointia. Se ei ole tavallista "vähemmälle jäämisen" kokemusta, kun puhutaan kehitysvammaisen hoitamisesta. Pahimmillaan vanhemmat eivät pysty muita lapsia hoitamaan ja heidän tarpeisiinsa ei pystytä vastaamaan ikätason mukaisesti, kun se vammainen vie kaiken ajan ja energian.
Näyt aliarvioivan sen huolen mikä omasta perheenjäsenestä on. Vaikka sisarus asuisi laitoksessa, niin silti on huoli ja syyllisyyden tunto ja velvollisuus joka kalvaa, koska kyseessä on oma perheenjäsen. Ihan samalla tavalla ihmiset huolehtivat vanhempiensa pärjäämisestä, vaikka he ovat vanhainkodissa. Ja joskus se sisarus voi joutua ottamaan vastuun siitä kehitysvammaisesta, jos tämä on riittävän hyväkuntoinen ettei pääse laitokseen, mutta niin huonokuntoinen ettei pärjää yksin tai kevyemmin avuin. Näitä väliinputoajia on.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista miten kovat arvot nykyään vallitsevat. Sikiökin pitäisi tappaa jos on jotenkin vammainen ettei vaan tule kustannuksia yhteiskunnalle. On unohdettu 10 käskyä. Siellä sanotaan "Älä tapa"
Mä rakastan mun lapsia sen verran paljon, että en halua sellaista lasta, joka ei edes lähtökohtaisesti tule saamaan elämään hyvää lähtökohtaa. Kehityshäiriöisen sikiön abortointi olisi mulle itsestäänselvyys.
Saako lapsi hyvät lähtökohdat ylipäätään, jos äiti arvottaa sen valmiiksi? Vaikka sä synnyttäisit täysin terveen lapsen, säpä et sitä tuesä mitä lapsesta tulee. Sinä ne lähtökohdat luot ja anteeksi nyt, mutta kovin järkevältä se ei kuullosta sun käsissä.
Että mä vihaan tätä argumenttia. Entä jos.. jos koko elämän elää entä jos -periaatteella, ei voi tehdä yhtään mitään.
Jos edes syntyessä olisi lapsella täydet mahdollisuudet hyvään elämään. Downilla ei ole.
Et sinä voi toisen puolesta päättää, mikä on hänelle hyvää elämää. Toisen elämä voi olla hänen itsensä mielestä hyvää, vaikka sinä olisit eri mieltä. Ainoa, millä on väliä, on se, miten ihminen itse kokee elämänsä.
En silti haluaisi lapselleni sellaista elämää, että on tasolleen menestynyt jos oppii itse pyyhkimään takapuolensa.
Down-ihmiset osaavat paljon muutakin. Ja eihän useimmat muutenkaan halua vaikeuksia lapselleen, mutta niitä tulee tavalla tai toisella.
En puhunut siitä, onko lapsi "tasolleen menestynyt", vaan siitä, onko ihminen itse tyytyväinen elämäänsä.
Onko ongelmasi kenties se, että vammainen ihminen ei vastaa sinun "tasoasi"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista miten kovat arvot nykyään vallitsevat. Sikiökin pitäisi tappaa jos on jotenkin vammainen ettei vaan tule kustannuksia yhteiskunnalle. On unohdettu 10 käskyä. Siellä sanotaan "Älä tapa"
Mä rakastan mun lapsia sen verran paljon, että en halua sellaista lasta, joka ei edes lähtökohtaisesti tule saamaan elämään hyvää lähtökohtaa. Kehityshäiriöisen sikiön abortointi olisi mulle itsestäänselvyys.
Saako lapsi hyvät lähtökohdat ylipäätään, jos äiti arvottaa sen valmiiksi? Vaikka sä synnyttäisit täysin terveen lapsen, säpä et sitä tuesä mitä lapsesta tulee. Sinä ne lähtökohdat luot ja anteeksi nyt, mutta kovin järkevältä se ei kuullosta sun käsissä.
Että mä vihaan tätä argumenttia. Entä jos.. jos koko elämän elää entä jos -periaatteella, ei voi tehdä yhtään mitään.
Jos edes syntyessä olisi lapsella täydet mahdollisuudet hyvään elämään. Downilla ei ole.
Et sinä voi toisen puolesta päättää, mikä on hänelle hyvää elämää. Toisen elämä voi olla hänen itsensä mielestä hyvää, vaikka sinä olisit eri mieltä. Ainoa, millä on väliä, on se, miten ihminen itse kokee elämänsä.
Et sinäkään voi päättää, että sikiö joka abortoidaan downin tai muun vamman vuoksi tulee saamaan hyvän elämän omasta mielestään. Nämä eivät ole päätösasioita, vaan täysin riippumattomia itsestä. Lisäksi tässä on vieä äidin elämänlaatu, joka ei välttämättä ole enää hyvää siinä vaiheessa jos vammaisen lapsen joutuu kasvattamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset on viallisia tavalla tai toisella. Jos tulisin raskaaksi (mikä on tälläiällä jo vähän epätodennäköisempää) jättäisin kai ne seulat välistä.
Tuttavapiirissä on tapaus, kun raskausaikana oli löydetty, että lapsi tulee olemaan vammainen. Abortti ei uskovaisille tullut silti kysymykseenkään. Rukous tuli. Ja tuli terve lapsi, joka työskentelee tätänykyä lääkärinä.
Jokainen tekee niin kuin parhaakseen katsoo. Seulat ei ole pakollisia. Itse tekisin abortin jos seula näyttäisi positiivista, koska kyseessä on vanhempien riskinottokyky ja oman kykyni katto tulee vastaan siinä, jos on epäily että lapsella olisi jo lähtökohtaisesti heikommat pelikortit tähän maailmaan. Siinä vaiheessa en ikinä saisi tietää tulisiko lapsestani lääkäri, mutta pystyisin elämään sen kanssa tietäen, että ainakaan hän ei syntynyt vaikeasti vammaisena (toinen ääripää).
En kannata enkä itse tekisi. Toisten puolesta ei nykyään saa enää sanoa, eivät edes piispat näköjään kun ovat hiljaa. Mutta on syntiä. Tietenkin ihmiset tekevät syntiä, myös abortteja, ja se on heidän ja Luojansa välinen asia. En puutu siihen etten sorru toiseen syntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin osuvasti kiteytetty, että samalla kun vammainen sisarus syntyy, toiset jo vanhemmat lapset menettävät lapsuuden. Ja juurikin tuo; Että vammaisen sisaren tarpeet vie leijonan osan. Monella tuntuu olevan todella ruusuinen kuva siitä, miten "aurinkoisia ja elämää rikastavia" vammaiset ovat.
Eikä jää tosiaan lapsuuteen; Siitä jää jäljet loppuikään. Ja se syyllisyyden, huolen, velvollisuudentunnon ja syyllistämisen kohteena olo, kun ne omat vanhemmat ei enää tosiaan sisaren kanssa pärjää ikääntyessään. Kuinka moni "tavallisen sisarusparven" tyyppi voisi kuvitella, että neli-viiskymppisenä joutuisi miettimään sisarensa vaipanvaihtoa ja pahimmillaan 24/7 perään katsomista?
Kuule tuota tapahtuu ihan muissakin perheissä, joissa kaikki lapset ovat terveitä. Joku aina kokee jääneensä vähemmälle, syystä tai toisesta. Syitä kyllä riittää, jos haluaa.
Et sinä tule siskoasi hoitamaan, kyllä se asia kaatuu yhteiskunnan vastuulle.
Voit itse valita, haluatko viettää loppuelämäsi katkerana, vai päästä siitä eroon.
Perheessä on vakavia ongelmia lasten arvotuksen suhteen, jos kellään lapsista ei ole kehitysvammaa, mutta jonkun osalta tapahtuu vastaavaa priorisointia. Se ei ole tavallista "vähemmälle jäämisen" kokemusta, kun puhutaan kehitysvammaisen hoitamisesta. Pahimmillaan vanhemmat eivät pysty muita lapsia hoitamaan ja heidän tarpeisiinsa ei pystytä vastaamaan ikätason mukaisesti, kun se vammainen vie kaiken ajan ja energian.
Näyt aliarvioivan sen huolen mikä omasta perheenjäsenestä on. Vaikka sisarus asuisi laitoksessa, niin silti on huoli ja syyllisyyden tunto ja velvollisuus joka kalvaa, koska kyseessä on oma perheenjäsen. Ihan samalla tavalla ihmiset huolehtivat vanhempiensa pärjäämisestä, vaikka he ovat vanhainkodissa. Ja joskus se sisarus voi joutua ottamaan vastuun siitä kehitysvammaisesta, jos tämä on riittävän hyväkuntoinen ettei pääse laitokseen, mutta niin huonokuntoinen ettei pärjää yksin tai kevyemmin avuin. Näitä väliinputoajia on.
-eri
Eikös tuo ollut sama henkilö, joka aiemmin syytti vammaista siskoaan jopa huonosta avioliitostaan... Katkeraa tilitystä.
Tämä keskustelu varmasti on lähtenyt liikkeelle sekä amerikkalaisen pariskunnan päätöksestä tehdä abortti sen jälkeen, kun saivat selville, että vauvalla olisi mahdollisesti tämä diagnoosi.
Mielestäni on hyvä itse kunkin pohtia raskautta suunnitellessa, että miten suhtautuu näihin asioihin, sillä asia voi tulla eteen. En ole halunnut antaa kyseiselle pariskunnalle tuloja klikkaamalla itse videota asiaan nähden, joten en voi varmalta tietää, perustuiko heidän tekemänsä abortti 100-sesti varmaan tietoon ds- diagnoosista, vai vain suureen mahdollisuuteen, että näin on. Tällä on oleellinen ero, sillä jos ollaan täysin varmoja asiasta, niin monen kanta on varmasti eri kuin tilanteessa, jossa on suuri mahdollisuus, ettei näin olekaan, sillä aiheesta keskusteluja seuranneena on nähty monia kokemuksia, joissa vastaavia prosentteja saaneet ovat synnyttäneet terveen lapsen. On siis täysin mahdollista, että pariskunta murhasi täysin terveen ihmisen alun.
Olen kolme kertaa käynyt läpi raskauden ja siihen liittyvät testit. En tunne henkilökohtaisesti ihmisiä, joilla on down, joten minulla ei ole todellista kuvaa sen mukanaan tuomista haasteista. En itse asiassa tiedä, mitä olisimme mieheni kanssa tehneet, jos olisimme saaneet vastaavan uutisen. Olen vahvasti ollut sitä mieltä, etten pystyisi tekemään aborttia, koska raskaaksi tuleminen ei ollut helppoa. Silti kannatan abortin valinnan oikeutta ja turvallisia abortteja. Vaikka olen alkuraskauden aborttien kannalla, en kannata asiaa kaikissa tilanteissa, sillä aborttia ei pidä käyttää ehkäisykeinona tai rangaistuksena esim. pettävälle puolisolle. Mutta abortti on tärkeä asia, kun äidin henki on vaarassa tai raskaus on alkanut raiskauksen jälkeen.
On kuitenkin todella tärkeää pohtia myös, että onko tuokin pariskunta abortoimassa kaikki alkiot, jotka eivät täytä heidän toiveitaan? Ds-lapsi ei ollut tervetullut, mitkä muut diagnoosit eivät ole ok? Mitäs jos vauvalla todetaan jo kohdussa sydän sairaus tai syöpä? "Väärä" sukupuoli? Jatkavatko he valintaa, kunnes vaikuttaa siltä, että alkio täyttää kriteerit? Mitä sitten tehdään, jos vauva vammautuukin synnytyksessä, testit olivat väärässä tai pian synnytyksen jälkeen löytyykin vakavia sairauksia?
Näitäkin asioita on hyvä pohtia.
Et sinä voi toisen puolesta päättää, mikä on hänelle hyvää elämää. Toisen elämä voi olla hänen itsensä mielestä hyvää, vaikka sinä olisit eri mieltä. Ainoa, millä on väliä, on se, miten ihminen itse kokee elämänsä.